Part 2

Joka paljon saa, Se enemmän pyytää, ja Joka kuuseen kurkottaa, Se katajaan kapsahtaa.

32. Waimosta ja Juomari-miehestänsä.

Muutamalla vaimolla oli aika juoppo-lallu miehenä. Hyvin huolella tästä, mietiskeli vaimo-raiska ainian, millä keinoin miehensä viinasta saisi luopumaan. Kuin ukko kerranki hyvin pahana päissään kotiin ryömi, otti siis akka hänen selkäänsä, vei kirkkomaalle luukoppeliin ja salpasi sinne. Muutaman hetken perästä, kuin jo luuli miehensä jokseenki selvenneen ja kohmelosta kaljentuneeksi, meni hän koppelille ja ryskytti ovea. "Kuka mokoma siellä jyryää?" ärjäsi mies kohmelo-unissaan. "Oonpahan kuolleitten ruuan kantaja", vastasi vaimo. "Woi veikkonen", vätkytti juopunut, "jospahan edes viinaakaan olisit tuonut; tuo tuo joltaki olisi maistunut! Kumma kuitenki, ystävä kulta, kuin niin typerä olla saatoit, ett'et mulle viinaaki ruuan kanssa tuonut; etkö entuudestaki tietänyt, että rikka ruoka viinatta?" Tämän kuultua meni vaimo parka matkoinsa päivitellen: "Woi kuitenki, kuinka tuolla mies-parallani on hillimätön viinan himo; ei varmaan siitä enää kunnon miestä näy tulevan!"

Ei tule tuohesta takkia, Eikä vanhasta pappia.

33. Kissa ja Kukko.

Kerran sai hyvin nälkäinen kissa kukon kynsiinsä ja aikoi syödä häntä. Mutta pahaa aikomustansa kaunistaaksensa, sanoi kissa kiivaalla äänellä kukolle: "sinä olet koko maailmalta vihattu lintu, sillä sinä pidät alinomaa julmaa meteliä! Sinä et ainoastaan huuda päiväkaudet, vaan sinä turmelet öilläki muilta unen ja levon!" -- "Sitä minä en pahassa aikomuksessa tee", vakuutti kukko; "minä vaan tahdon herättää niin ihmisiä kuin eläviä ajallansa työhön ja toimeen." -- "Elä tuossa tyhjiä rupata!" intti kissa. "Minulla on nälkä, enkä minä suu-puheilla elä." ja samassa söi kissa kukon.

Kyllä susi syitä saa, Kun mieli lampaan lihaa tekee.

End of Project Gutenberg's Satuja ja tarinoita itäisiltä mailta, by Anonymous