Part 2

Havain hakoa halaillen Sylin Määräten Mätästä Suuellen Suloa Maata; Kulta kukkaroo hamuillen Keksin ketun kärmeeltä Nahkan Maalla Matajalta Sitä koprat kopristeli Sitä näppini näpisti Sitä hyppyiset hyväili Tuo oli typöisen tyhjä Eikä hohtanna hopiat Enkä kuullut kultaisia Enkä rautaista rahoa Enkä tinaista tipoa; Etin oman ympäryksen Tapaisin omat taukset Kaivoin oman Karmanani Etin eväs konttijani Sumsoani Suinailin; Ei ollut eineen apua Ei millä ruuallen rueta Särpimeksi Säästettyä; Taskut tyhjät tavaralta, Kaik oli katottu ennen Kaikki ennen Kaivettuna Turhin tuhlattu eloni Hävitetty häiriöllä; Nälkään olin Nääntymässä, Kova Surma kohti seisoi Jaloin kaksin kalmalainen, Kova Kuolema näkypi, Etin Moista Morsianta; Etin ystävää ylintä Ankarata auttajaani, Tuo oli Paikalta paennut Loittoisaksi loikastunna Eikä jälkee jättänynnä Kunne kulkea perästä? Eikä merkkiä metässä Jost oisin osannut tietä Mistä armoa anoa? Leipä palaista pakota Mistä saaha Saappaia? Kuka kengät kenkkejäisi? Kuka Paijan Paikattoman Repaleen reijättömän, Joka peittäisi peräni Joka Sorkat Suojeleisi Varjois Vahtani vajavan; Kuka kuhtuisi tupaansa? Kuka korjoisi Kotiinsa? Kuka Saattaisi Saliinsa? Suojeleisi Suojissansa. Karhu kahtoopi metästä Vesasta verinen Ukko Kuurupi mettän Kuningas. Metän ukko uhkoapi, Heti käyvä hengen päälle; Pahoin ilves irvisteli, Susi Suruni lisäisi, Pienet peot pelkoani, Konnat Korvessa kutoivat Korvissani Korsutteli, Sammakot Savipurossa, Ristikkoon rinnalleni Oli matanna Matoja, Tuuli tuonnut toukasia; Onki lieroja letissä Kaivelivat kasvojani, Kaksi kaulalla mateli Kaksi kaivoi Sieramia, Suurin Suuta Syyhytteli, Ukon Koira korvijani Karva hurtta huulijani. Povessani mykrä potki Vesi mykrä myrkyllinen Vieen hiisi hirvittävä Sisiliskoja Sisällä. Itku seurasi iloa, Ilo muutti muotoansa Muuttui mustaksi Mureeksi.

F. L:ll.

Tässä kielen murteessa on monessa Sanassa aa ee ii oo yy ää ja öö luettavat eritäin toisestansa ja ei niin kuin kaksinkertaiset (Diphtongit) esimerkiksi:

Mättä-ällä ei Mättäällä, Kova-an ei Kovaan, Kauni-issa ei kauniissa, ja niin edespäin. Senjälkeen kuin ulospuhe värssysä vaatii, ja johonga Monessa maanpaikassa Värssyntäytöksi lisätään yksi liika h, esimerkiksi:

Mättähällä Kovahan Kaunihiissa.

Harvoin sanotaan Mailma Mutta Maalima.

End of Project Gutenberg's Satu Sallisesta; Uni, by Jacob Fredrik Lagervall