Part 29

"Katsos! Kaikista suurin on minun saamani, kuten tavallisesti", ylpeili Jacket. "Olen vanha onkimies ja tiedän taiat, mutta O'Reilly istuu haaveillen ja antaa kiiskien syödä madon koukusta." Kun tämäkään ei herättänyt mitään huomiota, kohautti poika närkästyneesti olkapäitään ja meni tiehensä mutisten: "_Caramba_! Luulisi heidän aivan sairastuvan noin paljosta hyväilemisestä ja kuhertelusta. Mutta johan nyt! Minun täytyy varastaa hänet mukaani uimaan tahi ongelle saadakseni puhua edes jonkun sanan hänen kanssaan. Ja nuo toiset ovat aivan yhtä hulluja -- samanlainen kyyhkyspari. On kuin asuisi kyyhkyslakassa."

Rosa oli myöskin suuresti muuttunut. Hänellä oli hurmaavan sievä musliinipuku, hymykuopat olivat jälleen ilmestyneet poskiin ja puseron rintamukseen oli pistetty kaunis, hiukan auennut ruusunnuppu. O'ReiIly katseli häntä ihaillen.

"Vahvistut ja kaunistut joka hetki, sydänkäpyseni", sanoi hän.

Rosa hypähteli varpaillaan ja veti häntä mukaansa. "Tule nyt sukkelaan katsomaan, minkä yllätyksen olemme sinulle valmistaneet. Olen odottanut sinua kuin kuumeessa, niin että joudu nyt." Hän vei miehensä nopeasti portaita ylös ja kuistilla seisoi Estevan Varona erääseen nojatuoliin nojaten. "Hän on pukeutunut itse ja tullut omin voimin tänne. _Hän on terve_!"

"Estevan! Oletko todellakin --?"

Nuorukainen nyökäytti päätään. "Rosa puhuu totta. Nousin vihdoinkin kapinaan. Huomenna kävelen portille saakka, ja ylihuomenna menemme ongelle."

"Oivallista!"

"Seison jo tanakasti kuin kallio."

Norine ilmestyi samassa kuistille. "Hän käytti hyväkseen poissaoloani, kun olin postia hakemassa", huudahti hän, "ja nyt ei häntä voi hillitä kukaan. Leslieltä tuli kirje. Hän on saanut hyvän paikan kotona New Yorkissa ja toivoo meidän tulevan pian jäljessä. Samalla hän ilmoittaa suuren uutisen: Kuban asioihin sekaantumista vaaditaan yhä kiihkeämmin, ja hänen täytyy ehkä palata sinne sotakirjeenvaihtajana. Ajatelkaahan! Tehtävä peloittaa häntä sanomattomasti."

"Amerikka tulee apuun! Olisipa se hienoa!" huudahti Estevan.

O'ReilIy nyökäytti päätään. "Amerikan on pakko tulla väliin, ja kun Sam-setä tarttuu ohjaksiin, on Kuba pian vapaa ja itsenäinen."

Norine yhtyi häneen. "Olen varma siitä. Sitten me lähdemme kaikki sinne sateenkaaremme päähän kultamaljaamme hakemaan."

Estevan katsoi puhujaan ihaillen ja tarttui hellästi tämän käteen. "Olen löytänyt sateenkaareni pään", sanoi hän.

"Minä myöskin", lisäsi O'Reilly. "Olen löytänyt isänne aarteen ja enemmänkin -- olen löytänyt Länsi-Intian kalleimman ja kauneimman helmen." Hän kiersi kätensä Rosan ympärille, ja he poistuivat sisälle.

Estevan istui nojatuoliinsa sulkien silmänsä ja Norine istahti sen käsinojalle jalkojaan lepuuttamaan. Talon takaa kuului Jacketin ääni. Poika oli hyvin puheliaalla tuulella ja oli jälleen koonnut päivittäiset kuulijansa, joille hän kuului kertovan englannin kielellä:

"Ja Pino Bravon luona tapoin espanjalaisia enemmän kuin tusinan verran. Olin päivän sankari ja oikeastaan minun olisi silloin pitänyt päästä kenraaliksi, mutta --"