Part 10

-- Niin, valitettavasti, aina vaarallisia, niillä kun itsellään ei ole kykyä harkita, milloin saavat käyttää taitojaan. Eräästä hallussani olevasta paperista käy edelleen ilmi, että "Eeva" on ollut maneesissa mukana esittämässä pantomiimia nimeltä "Mies, jolla on sadetakki". Niinpä se on harjaantunut karkaamaan pystyyn ja tallaamaan kuoliaaksi sadetakkiin puetun täytetyn nuken, joka on olevinaan murtovaras. Se on siis yleensä esittänyt viisaan hevosen osaa. Valitettavasti se on sittemmin käyttänyt viisauttaan väärällä ja turmiollisella tavalla, mutta se on sidottu kohtaloonsa, ja kohtalo kostaa. Jo aikaisemmin olet saanut selityksen ensimäiseen arvoitukseen, sinun ja Dagnyn välien katkeamiseen. Mikään ei enää estä teitä kahta tulemasta maailman onnellisimmaksi pariksi. Ja nyt olet saanut selityksen toiseenkin arvoitukseen, joka on ollut näennäisesti kytkettynä edelliseen: molemmat salaperäiset tihutyöt ovat paljastetut. Vieläkö enemmän tahdot tietää?

Ratsumestari tuijotti ystäväänsä. Vihdoinkin hän näytti tajuavan koko asian.

-- Mutta eikö käy vaikeaksi todistaa, että hevonen on syyllinen? kysyi hän.

-- Niin minäkin ensin luulin eilis-iltaan saakka, vastasi salapoliisi. -- Sentähden läksin eversti Holgerin kartanoon. Ja usko minua, nyt ei totuuden todistaminen enää ole mikään vaikeus.

-- Kuinka niin?

-- Vanha eversti toipuu.

Ratsumestari tarttui ystävänsä käteen.

-- Ihanko totta? kysyi hän ilosanoman yllättämänä.

-- Ihan, vastasi Krag. -- Jo eilen illalla hän tuli hetkeksi tajuunsa, ja silloin hän lausui sanoja, jotka toisista tuntuivat tolkuttomilta, mutta jotka minä ymmärsin.

-- Mitä hän sanoi?

-- Kuulin nämä sanat: "Sanokaa Ryelle, että ampukoon hevosen." Mutta on minulla toisetkin terveiset sinulle.

-- Keneltä?

-- Dagnylta. Hänellä oli jotakin sanomista, mutta hän sanoo sen mieluimmin itse...

Rye seisoi kauan mietteissään lattialla.

-- Kohtalo kostaa, virkkoi hän matalalla äänellä. -- Yhden hengen se on vienyt.

-- Tai oikeastaan kaksi, vastasi Krag.

-- Kenen muun kuin asianajajan? kysyi Rye ihmetellen.

-- Unohdat hevosen, vastasi salapoliisi pannen tyynesti salkun kiinni.

End of Project Gutenberg's Salaperäinen vihollinen, by Sven Elvestad