Part 8

Vähän aikaa ääneti oltuaan sanoi isäntä: "nostetaan tuohon peränurkan sänkyyn. Siinä hänen isänsä sekä äitinsä ummistivat silmänsä viimeisen kerran, vaan Kaikkivaltias ei hänen suonut samassa paikassa erota tästä elämästä."

Ääneti se Matti sitte istui pöydän vieressä, toinen käsi poskellaan. Kysymyksiin vaan hyvin lyhyesti vastaili. Ei edes vallesmannikaan saanut häntä pitempiin puheisiin, vaikka otti puheenaineeksi vaivastalon perustamisen, mistä Matti aina oli ennen mielellään keskustellut. Matti oli viime kuntakokouksessa tarjonnut tilan ja huoneet kunnalle ilmaiseksi, jos perustaisivat vaivastalon, vaan ehdotus sittenkin valtaavalla enemmistöllä hyljättiin. Vallesmanni kyseli isännältä mitä ukot tuumasivat, kun eivät ymmärtäneet niin suurta lahjoitusta vastaan ottaa.

-- "Eipäs nuo ymmärtäneet" ... sanoi vaan isäntä lyhyesti.

Miten se nyt on niin harvapuheinen tuo isäntä? ajattelivat kaikki.

Kun vallesmanni ja lääkäri olivat menneet pois, niin korjattiin ruumis paikkakunnan tavan mukaan. Isäntä Matti lauloi, kun kaikki ruumiin vaatteet olivat paikalleen pantu ja ruumis asetettu laudalle keskelle tupaa jakkujen päälle, siitä samasta virsikirjasta, mistä ennen isännän ja emännän kuollessa oli laulanut värssyn: "Tääll' ihana ompi olla, kyll' monen mielestä, Kuitenk' on paremp' kuolla ja päästä synnistä j.n.e." -- Laulun vaijettua kannettiin sitte ruumis aittaan.

* * * * *

Rovasti Hantz oli eräänä lauantaiaamuna noussut varemmin ylös vuoteeltaan kuin tavallisesti. Yönuttu yllään istui hän leveällä selkänojalla varustetulla tuolilla työpöytänsä ääressä, vedellen "vaakuna" savuja mahdottoman isosta pitkävartisesta, helmiletkulla varustetusta piipusta. Siinä hän odotteli kyökki-Stiinan varia aamu-kahvia. -- Koira rupesi vimmatusti haukkumaan konttorin rappujen alla. Kohta myöskin rapistettiin konttorin ovea. "Kukahan siellä jo näin varhain on liikkeessä" ... tuumaili rovasti ja meni avaamaan ovea...

"Kah! Korpelan isäntähän se on, ja näin varhain liikkeessä ... käy sisään... Kai sinä nyt olet tullut kuulutukselle panemaan, kun näin varhain rupajat. No, kyllähän tuota semmoisessa talossa emäntää tarvitaankin" ... lateli rovasti leikillisesti.

-- "Ei ole kuulutukselle panemisesta puhettakaan, kun ei ole morsianta. Kuka minua vanhaa huolisi, johan minun morsiameni on kuollut; kohta tässä menen itse perästä, kun toinen jalka alkaa olla jo haudassa, toinen haudan partaalla" ... sanoi isäntä, hyvin vakavana.

Rovastikin huomasi kohta, ettei nyt ollut Matilla leikin laskemisen aika ja rupesi senvuoksi haastelemaan muista taloutta koskevista asioista.

-- "Olisi minulla vähän asiatakin. Meillä on siellä yksi vainaa huomenna haudattava."

-- "Kuka se on?"

-- "Se on Pullin Simovainaan leski Jalkalasta; mökin Helalta se kuulu viimeaikoina."

-- "Se hierojako?"

-- "Se sama."

-- "Vai jo eukko kuoli? Oli se meilläkin monesti hieromassa... Teillekö se kuoli?"

-- "Se kuoli meidän kohtaan maantielle, vaan minä korjasin ruumiin meille".

-- "Vai maantielle!" ... ihmetteli rovasti ja alkoi selailla kirjojaan.

-- "Tietysti pannaan koulutta?"

-- "Ei."

-- "Eikö?! Mutta eikös se ollut perin köyhä?"

-- "Taisihan se sitäkin olla; vaan onhan se Jumalan sana köyhälle niin tarpeen kuin rikkaalleki?"

-- "Ei siltä... Ei siltä ... Mutta se tulee maksamaan. Kuka sen maksaa, kun ei eukolta itseltään liene jäänyt varoja. Kyllä minä sen voisin tehdä puolestani ilman maksuttakin, vaan siinä tarvitaan muillekin."

-- "Kyllä minä olen aikonut ne kaikki maksaa."

-- "No sitten se on vallan eri asia."

-- "Kannetaanko koulu kahdella papilla?..."

-- "Niin."

-- "Ruumissaarna ja, vai miten?"

-- "Niin."

-- "Yhdeksän ruplaa kaksitoista kopekkaa!"

-- "Tässä on kymmenen."

-- "Hyvä ... haudasta saatte maksaa kirkkoväärtille."

Maksettuansa läksi Matti pois katellen rovastia.

"Mikähän tuon miehen mieleen nyt on mennyt? Ennen aina niin tarkka, vaan nyt menettää semmoisen summan tuon muorin hautaamiseen" ... tuumaili rovasti Matin pois mentyä.

-- "Vaivaistalonkin olisi tehnyt kunnalle. Kyllä se mahtaa olla rikas. Sentään se kappalainen aina sanoo, että 'siitä isännästä nähdään mitä rehellisellä työllä saadaan toimeen'" -- -- --

-- "Tuleppas tänne... Tule katsomaan mökin Helan hautaa!" ... sanoi Jaakkolan Ristina, Jalkalasta, Sakarilan emännälle, kun yhdessä kävelivät sunnuntaiaamuna hautausmaan poikki kirkkoon.

-- "Tämäkös se nyt on? ... kun on valkea 'takettikin'" ... ihmetteli Sakarilan emäntä ... "ja noin iso risti ja tuommoiset nupukatkin, ihka taitavat olla varvalin varvaamat. -- Kukahan tämän nyt on laitattanut? Ei suinkaan hänen lastensa rahat tämmöisiin jouda."

-- "Eikö mitä! ... Korpelan läksiäin muori sanoi Helatorstaina kun tässä satuttiin yhteen, että sen 'taketin' ja komean ristin on pystyttänyt 'vanha rakkaus.'"

-- "Ole jo! ... mikä se on ... 'vanha rakkaus' ... onpas se rakkaus."

-- "Niin, niin! ... etkö sinä sitä tiedä, ettei vanha rakkaus ruostu?"

LOPPU.