Part 2

Ja kaikkein kalleimman vaati hinnan se selittämätön, se rikkoja rinnan, mi hyvimmin hyväili, syvimmin pisti, sen ostin ma kallihisti.

Siit' aarteet kylläiset kyynel-lippaan ma tuhlasin, tuhlasin viime tippaan; on mennyt sukuni suuri peru, ei enää pisarta heru.

Ei enää pisarta illoin pitkin, kuin hymyilisit, kuin huokailisitkin. Ei varaa iloon, ei itkuun mulla. Niin köyhäksi köyhä voi tulla.

Synkkä ja valoisa.

Kuinka uskallatkaan, outo, oudon matkaan?

-- Päivän tunsi päivännouto, tuhansista yhden outo. --

Kuljen kohti yötä. Kuinka tohdit myötä?

-- Konsa uuvun uinailulle, hyvää yötä lausut mulle. --

Synkät synkän ladut! Kerran lahjaas kadut.

-- Turvan tunsin, sain ma saaton. Puhu, sull' on ääni taaton. --

Tuska kielen kiintää... Noin miks silmäs siintää?

Oi, ne tunnen, onhan sulla maammon silmät, siunatulla.

Tuomiolla.

Pannanuolet pekkain, paavoin haavoita ei syvin haavoin, kaikenlaisten vaakalauta miest' ei kaada eikä auta.

Outo outojen on ääni, siin' en elä elämääni. Enemmän on väre vähin mielen, jok' on mieltä lähin.

Sitoo, päästää pätevämmin katse ainut, arka, lämmin, katse kahden silmän tumman, kahden muita kartetumman,

joiden syyttää syvä luonti, syyttää mua anteekssuonti syvempi ja suruisempi, -- syvimmästi syyttäis lempi,

etten sydämeen ja käteen suurempaa ma saanut voimaa, suurempahan haltioimaa kahden tumman silmän säteen.

joiden eessä anon, ankee: vuori, peitä, päälle lankee! köyhä, köykäiseksi löydyn, hukkuvaksi lailla höydyn,

seison toisna, toisna soisin, tunnoin raskastuomioisin, että elämäni retki niitä pettää joka hetki.

Yksi.

On moni tullut, on mennyt moni, yks oli, yksi, mun kohtaloni.

Muu vaihtui, valta se yks on vakaa. Sen olen vanki ma vuotten takaa.

Se valta ankaramp' on kuin aika: muu kaikki kaatuu, sen kasvaa taika.

Sen kasvaa taika, sen kasvaa taakka, sen kannan kahletta kalmaan saakka.

Niin täytyi käydä, ei toisin tainnut, niin silmää kaksi on tieni kainnut,

ne jotka kaihoni kaikkivalta loi loistoon aution tyhjän alta,

ne jotka unteni juoksun johtaa, ne joita, joita en konsaan kohtaa.

Veet viihtyy.

Veet viihtyy, tyrskyt tyventyy vuo syventyy.

Häät häipyy, vieraat vähenee: yö lähenee.

Yö uinua sun syleilyys, suur' iäisyys.