Part 4

CLEANTE. Ole vakuutettu, Frosine, kiitollisuudestani, jos saatat asian hyvään loppuun. Mutta ihana Mariane, alkakaamme ensiksi sillä että koetamme voittaa äitisi. Meillä on kuitenkin paljon tekemistä saadaksemme tämä avioliitto raukeamaan. Minä pyydän hartaasti, pane kaikki voimasi liikkeelle. Käytä hyväksesi kaikkea valtaa, mitä hänen ystävyytensä sinua kohtaan sinulle antaa. Käytä säästämättä kaikkea viehätystä ja sulotaitoa, mitkä taivas on istuttanut silmiisi ja huulillesi, eläkä unohda noita hempeitä lauselmia, noita suloisia rukouksia, noita liikuttavia hyväilyjä, joita ei kukaan voi vastustaa.

MARIANE. Minä teen kaikki mitä voin, enkä unohda mitään.

TOINEN KOHTAUS.

Harpagon. Cléante. Mariane. Elise. Frosine.

HARPAGON (erikseen olematta näkyvissä). Hui! poikani suutelee tulevan äitipuolensa kättä, eikä tuleva äitipuolensa pane suuresti vastaan. Olisiko tässä jotain juonia tekeillä?

ELISE. Kas tuossa on isäni.

HARPAGON. Vaunut ovat esillä, voitte lähteä milloin tahdotte.

CLEANTE. Koska ette te lähde, isä, niin lähden minä heitä saattamaan.

HARPAGON. Ei, pysy kotona. He lähtekööt kolmisin; minä sinua tarvitsen.

KOLMAS KOHTAUS.

Harpagon. Cléante.

HARPAGON. No, mitä sinä, puhumatta äitipuolesta, pidät tytöstä?

CLEANTE. Niin, mitä minä pidän?

HARPAGON. Niin, hänen luonteestaan, hänen vartalostaan, hänen älystään, hänen kauneudestaan?

CLEANTE. Niin ja näin!

HARPAGON. Niin ja näin?

CLEANTE. Puhuakseni suuni puhtaaksi en ole tavannut mitä toivoin. Hänen käytöksensä on jotenkin keikaileva, hänen vartalonsa hieman kömpelö, hänen kauneutensa hyvin keskinkertainen ja hänen ymmärryksensä varsin tavallista laatua. Älkää luulko, isä, että sanon tätä saattaakseni teitä inhoamaan häntä, sillä äitipuoli on äitipuoli ja minä pidän tästä yhtä paljon kuin muutoin kenestä tahansa.

HARPAGON. Mutta vast'ikään sanoit hänelle kuitenkin -- -- --

CLEANTE. Sanoin hänelle muutamia korulauseita teidän puolestanne, mutta ainoastaan miellyttääkseni teitä.

HARPAGON. Sinulla siis ei ole mitään hellempiä tunteita häntä kohtaan?

CLEANTE. Minulla? Mitä joutavia!

HARPAGON. Sepä ikävää, sillä se katkaisee erään aikeen, joka on johtunut mieleeni. Minä olen näet tullut ajattelemaan ikääni, josta arvelen että maailmalla olisi yhtä ja toista sanomista, jos naisin niin nuoren ihmisen. Tämä seikka on saanut minut jättämään aikomukseni sikseen; ja koska olen kosinut häntä, ja antanut lupaukseni, niin olisin mielelläni suonut hänet sinulle, jos et häntä niin kovin inhoaisi.

CLEANTE. Minulle?

HARPAGON. Niin sinulle!

CLEANTE. Vaimoksi?

HARPAGON. Niin vaimoksi.

CLEANTE. Kuulkaa. Se on tosi ett'ei hän minua juuri suuresti ihastuta, mutta, tehdäkseni teille mieliksi, minä hänet nain jos tahdotte.

HARPAGON. Mutta minä olen paljoa myöntyväisempi kuin luulet. En tahdo pakoittamalla naittaa sinua.

CLEANTE. Antakaa anteeksi. Minä saan siihen voimia rakkaudesta teihin.

HARPAGON. Ei, ei! avioliitto ei tule onnelliseksi, jos ei ole keskinäistä rakkautta. Jos olisit nimeksikään mieltynyt tyttöön, niin en sanoisi mitään, vaan antasin sinun naida hänet minun sijastani, mutta kun ei laita niin ole, niin pidän minä entisen aikomukseni ja nain hänet itse.

CLEANTE. No, isä, koska asiat ovat sillä kannalla, niin täytyy minun auaista sydämmeni teille, täytyy teille ilmoittaa salaisuutemme. Totta puhuakseni olen jo kauan rakastanut häntä. Minun aikomukseni oli kohta pyytää teiltä häntä vaimokseni, eikä mikään muu minua pidättänyt kuin pelko, että se olisi teille vastenmielistä.

HARPAGON. Oletko käynyt häntä tervehtimässä?

CLEANTE. Olen, isä kulta!

HARPAGON. Montako kertaa?

CLEANTE. Niin monta kuin mahdollista.

HARPAGON. Ovatko he kohdelleet sinua hyvin?

CLEANTE. Varsin hyvästi, mutta tietämättä kuka olen, ja se se oli joka äsken hämmästytti Marianea.

HARPAGON. Oletko ilmoittanut hänelle rakkautesi ja aikeesi mennä hänen kanssaan naimisiin?

CLEANTE. Se on tietty, ja olenpa jo puhutellut hänen äitiänsäkin.

HARPAGON. Onko hän kallistanut korvansa ehdotukseen?

CLEANTE. On, varsin kohteliaasti.

HARPAGON. Ja vastaako tyttö rakkauteesi?

CLEANTE. Jos saan päättää käytöksestä, niin hänessä asuu jommoinenkin lempeys minua kohtaan.

HARPAGON (hiljaa erikseen). Onpa hyvin hupaista kuulla moista salaisuutta, mutta sitäpä olen pyytänytkin. (Ääneen.) No, tiedä siis poikaseni. Asia on sillä lailla että sinä saat kun saatkin luopua rakkaudestasi, sekä heittää sikseen kaikki puuhasi tytön suhteen, jonka minä otan itselleni, sinä saat naida puolestasi sen, joka sinulle määrätään.

CLEANTE. Vai niin, isä, sillä laillako te leikittelette minun kanssani! No hyvä! koska asiat ovat näin, niin vannon teille ett'en luovu rakkaudestani Marianea kohtaan, kaikki tahdon koettaa voittaakseni itselleni teiltä Marianen, ja jos teidän puolellanne on äidin suostumus, niin on minulla toisia voimia, jotka taistelevat minun puolestani.

HARPAGON. Mitä, sinä lurjus! Sinä uskallat ruveta risteilemään minun polkujani.

CLEANTE. Tehän se olette, joka hiihtelette minun latusilleni, sillä minähän olen ottanut ensimmäisen askelen.

HARPAGON. Enkö ole sinun isäsi, ja eikö sinun tule minua totella?

CLEANTE. Nämä ovat asioita, joissa lasten ei tule totella isiä, eikä rakkaus tunnusta ketään.

HARPAGON. Kyllä mä panen sinut minua tunnustamaan kepilläni.

CLEANTE. Uhittelette ihan turhaan.

HARPAGON. Sinä luovut Marianesta?

CLEANTE. En milloinkaan!

HARPAGON. Antakaapas tänne keppi.

NELJÄS KOHTAUS.

Harpagon. Cléante. Mestari Jaques.

JAQUES. No mitä nyt, hyvät herrat? mitä nyt on? Mitä aiotte?

HARPAGON. Minä panen sinut, mestari Jacques tuomariksi tässä asiassa, näyttääkseni että minä olen oikeassa.

JAQUES. Siihen suostun. (Cléantelle). Siirtykää vähän.

HARPAGON. Minä rakastan erästä tyttöä, jonka aion naida, mutta tuo poika lurjus uskaltaa rakastaa samaa tyttöä ja pyytää häntä vastoin kovinta kieltoani.

JAQUES. Hän on väärässä.

HARPAGON. Eikö se ole jumalatonta, kun poika rupeaa isänsä kilpakosijaksi ja eikö hänen pidä kunnioituksenkin tähden pysyä erillään minun lemmitystäni.

JAQUES. Te olette oikeassa. Antakaa minun häntä puhutella, ja pysykää te vaan paikoillanne hyvä herra. Selkäni huutaa kostoa.

CLEANTE (Jaques'ille, joka häntä lähestyy). No olkoon menneeksi, koska hän tahtoo sinut valita tuomariksi, niin en pane vastaan, se on minulle yhden tekevä ja minäkin tahdon mestari Jaques, jättää riita-asiamme sinun ratkaistavaksesi.

JAQUES. Te osoitatte minulle suurta kunniaa.

CLEANTE. Minä olen mieltynyt erääseen nuoreen naiseen, joka vastaa minun rakkauteeni, mutta nyt isäni koettaa häiritä rakkauttamme pyytäen häntä omakseen.

JAQUES. Hän on väärässä totta tosiaankin.

CLEANTE. Eikö hänen pitäisi hävetä mennä naimisiin noin vanhoilla päivillä. Sopiiko hänen enää ajatella avioliittoa? Eikö hänen tulisi jättää nuo hommat nuoremmille?

JAQUES. Te olette oikeassa. Hän laskee leikkiä. Antakaapas kun minä sanon hänelle pari sanaa. (Harpagonille.) No, kas niin! poikanne ei olekaan niin uppiniskainen kuin luulette. Hän katuu jo tuhmuuttansa. Hän sanoo että pojan tulee aina isäänsä kunnioittaa, hän kiivastui vaan ensi pikaisuudessaan, mutta ei hän enää kieltäy noudattamasta tahtoanne, kun te vaan suostutte kohtelemaan häntä paremmin kuin taannoin ja antamaan hänelle vaimoksi sen, johon hän on mieltynyt.

HARPAGON. Ah! sano hänelle, herra Jaques, että hän siinä tapauksessa saattaa toivoa minulta mitä tahansa, ja että jätän hänelle vallan valita kenen hyvänsä, paitsi tietysti Marianea.

JAQUES. Antakaapas olla. (Cléantelle.) Isänne ei olekaan niin tuittupäinen kuin luulette, hän vakuuttaa että teidän uppiniskaisuutenne häntä ensin harmitti, mutta nyt hän myöntyy kyllä toiveisiinne, kun te vaan tahdotte kohdella häntä hellyydellä, olla myöntyväinen ja totella häntä niinkuin pojan tulee.

CLEANTE. Ah, mestari Jaques, saatte hänelle vakuuttaa että kun hän vaan myöntyy antamaan minulle Marianen, niin on hän minussa löytävä mitä tottelevaisimman pojan maan päällä, enkä koskaan tahdo tehdä mitään kysymättä hänen tahtoansa.

JAQUES (Harpagonille). Nyt se on tehty! Hän myöntyy kaikkeen.

HARPAGON. Kas niin käypi oivallisesti.

JAQUES (Cléantelle). Kaikki on selvillä. Hän tyytyy lupauksiinne.

CLEANTE. Jumalan kiitos!

JAQUES. Hyvät herrat, te olette nyt sovussa ja voitte nyt ihan ystävällisesti jatkaa keskusteluanne asiassa.

CLEANTE. Hyvä mestari Jaques, minä olen sinulle kiitollinen koko elinaikani.

JAQUES. Ei kestä kiittää, hyvä herra.

HARPAGON. Sinä olet minua suuresti ilahuttanut, mestari Jaques, ja se ansaitsee palkinnon. (Harpagon kaivaa taskuistaan, Jaques ojentaa kätensä, mutta Harpagon vetää esiin ainoastaan nenäliinansa sanoen.) Mene, kyllä minä muistan sinut, usko se!

JAQUES. Minä suutelen käsiänne.

VIIDES KOHTAUS.

Harpagon. Cléante.

CLEANTE. Pyydän anteeksi, isä, sen kiukkuisuuden, jota osoitin äsken.

HARPAGON. Ei haittaa.

CLEANTE. Minä vakuutan että sitä kovasti kadun.

HARPAGON. Ja minä, minä kovasti iloitsen nähdessäni sinut järkevänä.

CLEANTE. Hyvä olette kun näin pian unhotatte hairahdukseni.

HARPAGON. Pianhan isä unohtaa lastensa hairahdukset, kun he muistavat jälleen velvollisuutensa.

CLEANTE. Mitä? Te ette pidä mitään mielikarvautta kaikesta vallattomuudestani?

HARPAGON. Minä olen sinulle kiitollinen, koska tahdot minua totella ja kunnioittaa.

CLEANTE. Minä lupaan teille isä, että kuolemaani saakka muistan teidän hyvyyttänne.

HARPAGON. Ja minä lupaan sinulle, että saat mitä ikinä pyydät.

CLEANTE. Oi, isäkulta, minä en pyydä mitään enää, ja te olette mulle kylliksi antaneet, kunhan vaan annatte Marianen.

HARPAGON. Mitä? Kuka puhuu Marianen antamisesta sinulle?

CLEANTE. Te isäni!

HARPAGON. Minä?

CLEANTE. Niin kyllä.

HARPAGON. Mitä? Sinähän juuri vast'ikään lupasit hänestä luopua.

CLEANTE. Minä, hänestä luopua?

HARPAGON. Niin.

CLEANTE. Ei suinkaan.

HARPAGON. Etkö ole herjennyt häntä pyytämästä?

CLEANTE. Päinvastoin, minä häntä halaan enemmän kuin koskaan ennen.

HARPAGON. Mitä! lurjus! joko taas?

CLEANTE. Ei mikään voi minua muuttaa.

HARPAGON. Annappas olla, petturi!

CLEANTE. Tehkää mitä mielitte.

HARPAGON. Minä kieltäydyn sinua koskaan näkemästä.

CLEANTE. Olkoon menneeksi.

HARPAGON. Minä sinut hylkään.

CLEANTE. Hyljätkää vaan.

HARPAGON. Minä en tunnusta sinua pojakseni.

CLEANTE. Älkää tunnustako!

HARPAGON. Minä teen sinut perinnöttömäksi.

CLEANTE. Tehkää niin.

HARPAGON. Ja minä jätän sinulle kiroukseni!

CLEANTE. Mitäpä minä sillä teen.

KUUDES KOHTAUS.

Cléante. La Fleche.

LA FLECHE (tulee puutarhasta lipas kainalossa). Ah, herra, hyvä että olen teidät löytänyt. Seuratkaa minua pian.

CLEANTE. No, mitä nyt?

LA FLECHE. Seuratkaa minua sanon minä, me olemme rikkaat.

CLEANTE. Mitä?

LA FLECHE. Katsokaa tänne.

CLEANTE. Mitä?

LA FLECHE. Olen urkkinut tätä koko päivän.

CLEANTE. Mitä se on?

LA FLECHE. Isänne aarre, jonka olen saanut kynsiini.

CLEANTE. Miten olet sinä menetellyt?

LA FLECHE. Saatte tietää kaikki. Korjataan koipemme, jo kuulen hänen huutonsa.

SEITSEMÄS KOHTAUS.

HARPAGON (huutaen varkaita puutarhasta). Varkaita, varkaita, murhaajia. Oikeutta, Oikeuden Jumala! Minä olen hukassa, minä olen murhattu, kurkkuni on poikki, rahani on viety. Kuka sen on tehnyt? Mihin hän on joutunut? Missä hän on? Missä hän piilee? Mistä saan hänet kiinni? Mihinkä minä juoksen? Mihinkä en juokse? -- Eikö hän ole siellä, eikö hän ole täällä? Ottakaa kiinni? (Itselleen, pitäen käsivarsistaan.) Anna takaisin rahani, konna. -- Oh! minähän se olen -- -- -- Järkeni on poissa, enkä tiedä missä olen ja mitä teen. Voi, armaat, armaat rahakultaseni, rakkaat ystäväni, teidät on minulta viety; ja kun teidät on minulta otettu, olen kadottanut kaiken tukeni ja turvani ja iloni, kaikki on minulta mennyt, eikä minulla ole enää mitään tekemistä maan päällä. Ilman teitä on minun mahdoton elää. Se on tehty; en jaksa enää, minä kuolen, minä olen kuollut, olen haudassa aivan! Eikö kukaan tahdo minua herättää kuolleista antamalla minulle rahani takaisin, taikka ilmoittamalla kuka ne on vienyt. Haa! Mitä sanotte? Ei, täällä ei ole ketään. Kuka lieneekin ne vienyt, hän on viisaasti urkkinut parahimman ajan, valinnut juuri sen hetken, jona puhuttelin tuota petturia, poikaani. Mennään ulos. Minä menen hakemaan oikeutta ja annan tutkia taloni, palvelijani, renkini, piikani, poikani ja itseni. Kuinka paljon väkeä on koossa! Kaikki jotka näen ovat epäluulon alaisia. Heh? kenestä siellä puhutaan? Varkaasta, joka on vienyt minun rahani? Mitä melskettä siellä ylhäällä? Onko minun rahani siellä? Jumalan tähden, minä rukoilen, jos on tietoja varkaasta, niin nimittäkää ne minulle. Eikö hän piileskele parissanne? He katsovat minuun kaikki ja nauravat. Te tiedätte varmaankin, kutka ovat osalliset varkaudessa. Tulkaa pian, komisariukset, fiskaalit, tuomarit, hirsipuut, poliisit, profossit ja pyövelit. Minä hirtätän kaikki ihmiset ja, jos en saa takaisin rahojani, niin hirtän itseni lopuksi.

Esirippu alas.

Viides näytös.

ENSIMÄINEN KOHTAUS.

Harpagon. Komisarius.

KOMISARIUS. Antakaapas olla, kyllä minä tiedän tehtäväni, jumalan kiitos. Tämä ei ole ensimäinen kerta kun saadaan kiinni varkauksia, ja olisipa minulla vaan yhtä monta säkkiä rahaa, kun olen saattanut ihmisiä hirsipuuhun.

HARPAGON. Kaikki virkakunnat ottakoot tämän asian ajaakseensa, ja jos ei laiteta niin että minä saan rahani takaisin, niin haastan minä itse oikeuden oikeuteen.

KOMISARIUS. Kaikki tarpeelliset tutkimukset ovat tehtävät. Sanotte että tuossa lippaassa oli -- -- --

HARPAGON. Kymmenen tuhatta taaleria, -- minä olin ne tarkoin lukenut.

KOMISARIUS. Kymmenen tuhatta taaleria.

HARPAGON. Kymmenen tuhatta taaleria.

KOMISARIUS. Melkoinen varkaus.

HARPAGON. Ei ole kylläksi suurta rangaistusta niin kauhealle rikokselle, ja jos se jää rankaisematta, niin ei pyhimmätkään asiat enää ole turvissa.

KOMISARIUS. Ja minkälaista rahaa oli tämä summa?

HARPAGON. Hyvää, täysipainoista kultaa.

KOMISARIUS. Ketä luulette varkaaksi?

HARPAGON. Koko maailmaa; minä tahdon että panette kiinni koko kaupungin ja esikaupunginkin.

KOMISARIUS. Ei ole peloittaminen ketään, uskokaa se, täytyy hiljaa tehdä muutamia tutkintoja, jotta sitten voidaan lujasti ryhtyä varastetun summan takaisin hankkimiseen.

TOINEN KOHTAUS.

Harpagon. Komisarius. Jaques.

JAQUES (näyttämön perällä, kääntyen sille puolelle, josta on astunut sisään). Minä palaan kohta. Tappakaa se heti, paistakaa jalat halsterilla ja heittäkää kiehuvaan veteen.

HARPAGON (Jaquesille). Ketä? Varastako?

JAQUES. Eihän! Vaan tuo porsas, minkä hovimestari juuri minulle lähetti.

HARPAGON. Vähät siitä. Kas tuossa herra, jolle sun täytyy puhua toista.

KOMISARIUS. Älkää peljästykö. Minä en mieli teitä loukata, annetaan vaan asian mennä hiljaisesti.

JAQUES. Herralla on varmaankin illallisvieraita?

KOMISARIUS. Tässä ei ole ystäväni mitään salaamista herraltanne.

JAQUES. Totta tosiaan, hyvä herra, minä näytän kaikki mitä voin tehdä ja tahdon teitä kestittää miten parahiten voin.

HARPAGON. Siitä nyt ei ole kysymystä.

JAQUES. Jos en voikkaan laittaa teille niin hyviä kemuja kuin mielisin, niin on se hovimestarimme syy, joka leikkaa tahtoni siivet säästäväisyytensä saksilla.

HARPAGON. Lurjus! tässä on kysymys muista asioista kuin illallisesta, minä tahdon että ilmoitat minulle mitä tiedät rahoista, jotka minulta on viety.

JAQUES. Onko teiltä viety rahaa?

HARPAGON. On, sinä konna, ja minä sinut hirtätän, jos et anna niitä takaisin.

KOMISARIUS (Harpagonille). Herran tähden! älkää häntä hätyyttäkö. Näkyyhän hänen silmistään, että hän on rehellinen mies ja kyllä hän ilman vankeuttakin ilmaisee mitä tahdotte tietää. Niin hyvä ystäväni, jos tunnustatte ei teille ole tapahtuva mitään pahaa ja te saatte kunnollisen palkinnon isännältänne. Häneltä on tänään viety suuri rahasumma, ja te varmaankin osaatte antaa jotakin tietoja asiasta.

JAQUES (hiljaa erikseen). Kas tuossa juuri mitä tarvitsen voidakseni kostaa hovimestarillemme. Polttaahan vielä sydäntäni tuo nauru, jolla hän äsken pilkkasi selkäsaunaani.

HARPAGON. Mitä mutiset siinä?

JAQUES. Puhuakseni suuni puhtaaksi, hyvä herra, niin luulenpa että se on teidän rakas hovimestarinne, joka varkauden on tehnyt.

HARPAGON. Valére?

JAQUES. Niin.

HARPAGON. Hän! Jota luulin niin uskolliseksi.

JAQUES. Mutta minä olen vakuutettu, että se on juuri hän, joka on teiltä varastanut.

HARPAGON. Ja mistä sen päätät?

JAQUES. Mistäkö?

HARPAGON. Niin?

JAQUES. Päätän -- siitä että niin päätän.

KOMISARIUS. Mutta teidän tulee sanoa syynne.

HARPAGON. Oletko nähnyt hänen hiipivän tuolla paikalla, johon olin kätkenyt rahani?

JAQUES. Olen tosiaankin. Missä teidän rahanne oli?

HARPAGON. Puutarhassa.

JAQUES. Aivan niin, olen nähnyt hänen kiertelevän puutarhassa, ja minkä sisässä rahat olivat?

HARPAGON. Lippaan sisässä.

JAQUES. Kas niin. Olen hänellä nähnyt olevan lippaan.

HARPAGON. Ja minkä muotoinen oli tuo lipas? Kylläpä heti huomaan onko se minun.

JAQUES. Minkäkö muotoinen se oli?

HARPAGON. Niin.

JAQUES. Se oli -- -- se oli lippaan muotoinen.

KOMISARIUS. Se on tietty. Mutta kuvailkaahan sitä vähän lähemmin.

JAQUES. Se oli suuri lipas.

HARPAGON. Se, joka multa varastettiin oli pieni.

JAQUES. No, niin, se oli pieni, jos niin tahtoo, mutta sanon sitä suureksi siihen katsoen mitä se sisältää.

KOMISARIUS. Ja minkä värinen se oli?

JAQUES. Minkäkö värinen?

KOMISARIUS. Niin.

JAQUES. Sillä oli väri -- sillä oli tuommoinen väri. -- Auttakaapas minua sanomaan.

HARPAGON. Kuinka?

JAQUES. Eikö se ollut punanen.

HARPAGON. Ei, musta.

JAQUES. No niin, punasen-musta, sitä piti minun sanoman.

HARPAGON. Ei mitään epäilystä enää, se on selvästi minun. Pankaa paperille, herra, hänen todistuksensa. Taivas! ketä on tästä lähin uskominen? Ei kehenkään saa luottaa, ja luulenpa tästedes että itsekin saattaisin itseltäni varastaa.

JAQUES (Harpagonille). Hyvä herra, tuossa hän tulee. Älkää vaan sanoko hänelle, että minä tämän olen ilmaissut.

KOLMAS KOHTAUS.

Edelliset. Valére.

HARPAGON. Tule tänne, tule tunnustamaan julminta rikosta mitä milloinkaan on tehty.

VALERE. Mitä tahdotte, herra?

HARPAGON. Mitä, rosvo! sinä et punastu rikoksestasi.

VALERE. Mistä rikoksesta te puhutte?

HARPAGON. Mistäkö rikoksesta puhun, petturi, ikäänkuin et tietäisi mistä puhun. Se on turhaa koetella sitä peittää, asia on saatu ilmi, ja minä olen vast'ikään saanut tietää kaikki. Miksi sillä tavoin käyttää hyvyyttäni väärin ja hiipiä talooni minua pettämään, tekemään minulle semmoiset kepposet!

VALERE. Hyvä herra, koska teille on kaikki ilmoitettu, niin en tahdo mutkailla enkä kieltää.

JAQUES (erikseen). Oh, oh! Olisinko tietämättäni arvannut oikein?

VALERE. Aikomukseni olikin teitä puhutella, tahdoin sitä varten odottaa sopivaa tilaisuutta, mutta koska asiat ovat tällä kannalla, niin pyydän ett'ette suutu ja että kuulette minun perusteitani.

HARPAGON. Ja mitä perusteita sulla on, hävytön varas!

VALERE. Noita nimityksiä en ole ansainnut. Se on tosi että olen rikkonut teitä vastaan, mutta minun hairahdukseni on anteeksi annettava.

HARPAGON. Mitä? Anteeksi annettava? Semmoinen jumalaton ilkityö.

VALERE. Älkää herran tähden kiivastuko. Kun olette minua kuulleet, niin näette ett'ei onnettomuus olekaan niin suuri kuin luulette.

HARPAGON. Eikö onnettomuus ole niin suuri kuin luulen? Mitä? minun vereni, mun henkeni! rosvo! No! Anna sitten minulle takaisin, mitä olet minulta ryöstänyt.

VALERE. Teidän kunnianne on tuleva täydelleen tyydytetyksi.

HARPAGON. Tässä ei ole kunniasta kysymys. Mutta sano minulle kuka on saattanut sinut tähän työhön?

VALERE. Oi, kysyttekö sitä?

HARPAGON. Niin kai, sitä minä kysyn.

VALERE. Eräs jumala, jolle on annettava anteeksi kaikki mitä hän toimittaa: rakkaus.

HARPAGON. Rakkaus.

VALERE. Niin.

HARPAGON. Kaunis rakkaus, totta tosiaan! Rakkaus minun rahoihini.

VALERE. Ei, herra teidän rikkautenne ei ole minua vietellyt, se ei ole minua lumonnut, minä vakuutan pyhästi, ett'en halaja teidän omaisuuttanne, kun vaan suotte minulle sen, joka minulla on.

HARPAGON. En, sitä en tee, ei vaikka paha olisi, sitä en sinulle suo. Mutta mikä hävyttömyys: hän tahtoo vielä pitääkin, mitä on minulta varastanut.

VALERE. Sanotteko sitä varkaudeksi!?

HARPAGON. Josko sanon sitä varkaudeksi? Semmoinen aarre!

VALERE. Se on aarre, tosin kyllä, ja kallihin aarre mitä teillä on, sitä en kiellä, mutta se ei ole hukassa, sillä että jätätte sen minulle. Polvillani pyydän tuota armasta aarretta, teidän täytyy se mulle suoda.

HARPAGON. Sitä en tee. Mitä tämä merkitsee?

VALERE. Me olemme luvanneet toisillemme uskollisuutta ja tehneet valan, ett'emme ikinä eroa.

HARPAGON. Kummallinen vala ja lystillinen lupaus!

VALERE. Miksi niin suututte! Olkaa vakuutettu, ett'ei mikään rikoksellinen aate soaissut sitä intoa, johon nuo kauniit silmät ovat minua saattaneet.

HARPAGON (erikseen). Lippaani kauniit silmät! Hän puhuu niinkuin sulhanen morsiamestaan.

VALERE. Rouva Claude tietää, hyvä herra, tämän asian, ja hän voipi todistaa teille -- -- --

HARPAGON. Mitä? Onko mun piikani osallinen tässä ilkityössä?

VALERE. On, hyvä herra, hän on nähnyt liittomme syntyvän ja nähtyänsä rakkauteni puhtauden on hän auttanut minua, kehoittaen tytärtänne antamaan minulle uskollisuutensa ja vastaan ottamaan minulta uskollisuuden lupauksen.

HARPAGON (erikseen). Paneekohan pelko joutua oikeuteen hänet noin hourailemaan? (Valérelle.) Mitä lörpötät sinä tyttärestäni.

VALERE. Niin tyttärestänne, juuri eilen päätti hän suostua allekirjoittamaan keskinäisen naimislupauksen.

HARPAGON. Onko tyttäreni allekirjoittanut sinulle naimislupauksen?

VALERE. On, hyvä herra, niinkuin minä puolestani hänelle.

HARPAGON. Taivas. Toinenkin onnettomuus.

JAQUES (komisariukselle). Kirjoittakaa, herra kirjoittakaa.

HARPAGON. Vielä enemmän konnuutta! Lisää kauhistusta! (Komisariukselle.) Kas niin! tehkää tehtävänne ja laittakaa hänet vankeuteen varkaana ja viettelijänä.

JAQUES. Varkaana ja viettelijänä.

VALERE. Nuo ovat nimityksiä, joita minä en ansaitse, kun saadaan tietää kuka minä olen.

NELJÄS KOHTAUS.

Harpagon. Elise. Mariane. Valére. Frosine.

JAQUES. Komisarius.

HARPAGON. Ah! sinä tyttö iletys! tyttö, joka et ansaitse semmoista isää, kun minä olen! Silläkö lailla sinä käytät niitä opetuksia, joita olen sinulle antanut? Sinä julkeat rakastua ilkeään varkaaseen, luvata mennä hänelle ilman minun myöntymyksettäni! Mutta petyttepä molemmat. (Eliselle.) Neljä tukevaa seinää saavat tästälähin vastata sinun käytöksestäsi. (Valérelle.) ja hyvä hirsipuu saa korvata minulle sinun julkeutesi.

VALERE. Teidän kiihkonne ei kelpaa tuomariksi, ja ensin asia tutkitaan ennenkuin miestä mutkitaan.

HARPAGON. Erehdyinpä kuin sanoin hirsipuu, sinä tulet elävänä ruhjottavaksi.

ELISE. Älkää antako kiihkonne ensimäisen liikutuksen teitä hurmata ja ajatelkaa ensin mitä tahdotte tehdä. Tutkikaa toki tarkemmasti häntä, johon olette suuttuneet. Tiedä, -- ilman häntä minua ei enää olisi olemassakaan. Niin, isäni, hän se on, joka minut pelasti tuosta suuresta vaarasta, tiedättehän silloin kun olin hukkumaisillani, häntä saatte kiittää tyttärenne hengestä, jonka ---

HARPAGON. Se ei maksa mitään, minulle olisi ollut paljoa parempi, jos hän olisi antanut sinun hukkua, kuin tehdä mitä hän on tehnyt.

ELISE. Isäni, minä rukoilen isän rakkauden kautta että -- -- --

HARPAGON. Ei, ei! minä en kuule mitään, oikeus tehköön tehtävänsä.

VIIDES KOHTAUS.

Edelliset. Anselme.

ANSELME. No, mitä nyt, herra Harpagon? Aivanhan te olette raivoissanne.

HARPAGON. Ah! herra Anselme, minä olen onnettomin ihminen maailmassa. Se sopimus, jota olette tulleet tekemään on nyt häiritty ja hämmennetty. Minut surmataan varastamalla omaisuuteni, minut murhataan varastamalla omaisuuteni, minut murhataan kunnian solvaamisella; ja kas tuossa, petturi, ilkiö, joka on solvaissut kaikkein pyhimmät oikeudet, joka on hiipinyt talooni palvelijana valemuodossa varastaaksensa rahani ja vietelläkseen tyttäreni.

VALERE. Kuka on ajatellut rahojanne, ja mitä niitä sotkette tähän?