Part 3

HARPAGON. Kas niin, tulkaa tänne kaikki, jotta saan antaa teille käskyni ja määrätä itsekunkin tehtävät. Tulkaapas tänne, rouva Claude, aloitetaan teistä. Hyvä, teillä on jo aseet kädessä, näen mä. Minä jätän teidän huoleksenne kaiken puhdistamisen; mutta varokaa kaikin tavoin ett'ette liiaksi hankaa huonekaluja; ne kuluvat pian. Sitä paitsi valtuutan teitä illallisen kestäessä hoitamaan pulloja; ja jos niistä joku katoaa tai särkyy, niin otan minä sen hinnan teidän palkastanne.

HERRA JAQUES (erikseen). Sukkela rangaistus!

HARPAGON (rouva Claudelle). Saatte mennä.

TOINEN KOHTAUS.

Harpagon. Cléante. Elise. Valére. Herra Jaques. Brindavoine. La Merluche.

HARPAGON. Sinä Brindavoine ja sinä La Merluche saatte toimeksenne pestä laseja ja tarjota juotavia, mutta ainoastaan silloin kuin vierailla on jano, eikä niin kuin muutamat palvelijat, jotka ehtimiseen yllyttävät juomaan, vaikk'ei tahdotakaan. Odottakaa kunnes teitä käsketään useammat kerrat ja muistakaa aina tuoda paljon vettä.

HERRA JAQUES (erikseen). Niin, paljas viini menee päähän.

LA MERLUCHE. Pitääkö meidän riisua tallitakkimme, herra Harpagon.

HARPAGON. Pitää, kun näette vieraiden tulevan, ja varokaa ett'ette pilaa vaatteitanne.

BRINDAVOINE. Ja tiedätte, herra, että minun liivissäni on suuri tahra lamppuöljyä.

LA MERLUCHE. Ja minun housuni ovat aivan rikki takaa, jotta, luvallanne sanoen -- -- --

HARPAGON (La Merluchelle). Ole vaiti. Pidä taitavasti sitä puolta seinää vasten ja näytä aina etupuolta vieraille. (Brindavoinelle. Näyttäen miten hänen tulee pitää hattua liivin edessä peittääkseen tahraa.) Ja sinä, pidä aina hattuasi näin, kun tarjoot jotakin. Ja sinä, herra poikani, jolle hyväntahtoisesti olen antanut anteeksi tuon äskeisen juonen etkö jo aijo lakata näyttelemästä tulevalle äitipuolellesi tuota äreää naamaa?

CLEANTE. Minäkö, isä kulta? Äreää naamaa? Ja minkätähden?

HARPAGON. Hyvänen aika! tunnemmehan noita poikalurjuksia, joiden isät naivat toistamiseen, millä silmillä heidän on tapa katsella äitipuoleensa. Mutta jos tahdot minua unhottamaan taannoisen elkeesi, niin kehotan sinua ennenkaikkea katsomaan ystävällisesti morsiantani sekä kohtelemaan häntä niin hyvästi kuin sinulle mahdollista on.

CLEANTE. Totta puhuakseni, isä, iloinen en voi olla siitä, että hän tulee äitipuolekseni. Valehtelisin, jos sitä sanoisin, mutta mitä siihen tulee, että ottaisin hänet hyvin vastaan ja kohtelisin häntä ystävällisesti, niin lupaan teitä tarkoin totella siinä asiassa.

HARPAGON. Koeta ainakin parastasi.

CLEANTE. Saatte nähdä, ett'ei teillä ollenkaan tule olemaan syytä moittimiseen.

HARPAGON. Siinä teet viisaasti.

KOLMAS KOHTAUS.

Harpagon. Valére. Herra Jaques.

HARPAGON. Valére, auta minua sinä kaikissa näissä. No, mestari Jaques, minä olen säästänyt sinut viimeiseksi.

JAQUES. Puhutteko, herra Harpagon, kuskillenne vai kokillenne? Sillä minä olen kumpaakin.

HARPAGON. Minä puhun molemmille.

JAQUES. Mutta kenelle ensin?

HARPAGON. Kokille.

JAQUES. Odottakaa sitten vähän. (Jaques pukeutuu kokkitakkiinsa ja ilmestyy kokiksi puettuna.)

HARPAGON. Mitä lemmon temppuja nuo ovat?

JAQUES. Puhukaa nyt vaan.

HARPAGON. Minä aijon, mestari Jaques, tänään kutsua vieraita illallisiin.

JAQUES (erikseen). Sepä on ihmeellistä!

HARPAGON. Sanoppas minulle: toimitatko meille hyvät kemut?

JAQUES. Kyllä, jos vaan annatte kylliksi rahaa.

HARPAGON. Mitä lemmon puhetta se on, aina rahaa. Heillä ei näy olevan muuta sanomista kuin: rahaa, rahaa, rahaa! Heillä ei ole muuta sanaa suussa kuin: rahaa! aina vaan huutavat he rahaa! Se on heidän keppihevosensa: rahaa!

VALERE. En ikinä ole kuullut niin nenäkästä vastausta kuin tämä. Sepä muka konsti se: toimittaa hyviä kemuja paljolla rahalla? Se on helpoin tehtävä maailmassa, eikä niin pehmeää päätä ole, jok'ei sillä tavoin saisi toimeen hyviä kemuja, mutta taidokas mies se, joka toimittaa hyvät kemut vähällä rahalla.

JAQUES. Hyvät kemut vähällä rahalla?

VALERE. Niin.

JAQUES (Valérelle). Tosiaankin, herra hovimestari, me olisimme hyvin kiitolliset, jos näyttäisitte meille sen salaisen taidon ja jos ottaisitte minun kokkitoimeni, kernaasti minun puolestani saatte ottaa niskoillenne kaikki tehtävät täällä.

HARPAGON. Pidä suus' kiinni! No, mitä kaikkia nyt tarvitaan?

JAQUES. Kysykää tuolta herralta, joka lupaa toimittaa komeat kemut vähällä rahalla.

HARPAGON. Häh, kuuletkos? Vastaa minun kysymykseeni.

JAQUES. Montako teitä tulee olemaan pöydässä?

HARPAGON. Kahdeksan taikka kymmenen, mutta ei saa otaksua enemmän kuin kahdeksan. Kun on syömistä kahdeksalle niin on varsin hyvin kymmenellekin.

VALERE. Se on tietty.

JAQUES. No, siihen tarvitaan hyvä liemiruoka ja liharuoka -- Liemi -- ensimmäinen ruoka -- -- --

HARPAGON. Mitä lempoa! Tahdotkos ruokkia koko kaupungin?

JAQUES. Paistia -- -- --

HARPAGON (tukkien kädellään herra Jaquesin suun). Ah, sinä petturi, sinä syöt koko minun omaisuuteni.

JAQUES. Väliruokaa -- -- --

HARPAGON (tukkien vielä kädellään Jaquesin suun). Vieläkö nyt?

VALERE (Jaquesille). Tahdotko halkaista vieraittemme vatsat? Ja onko isäntämme kutsunut vieraita tänne tappaaksensa heidät ruualla? Noudattakaa toki vähän terveysopin sääntöjä ja kysykää lääkäreiltä, onko mikään ihmiselle vaarallisempaa kuin liika syöminen.

HARPAGON. Hän on oikeassa.

VALERE. Tietäkää, herra Jaques ja muut teidän kaltaisenne, että pöytä täynnä liharuokia on kuin mestauslava, että jos tahtoo kohdella vieraita ystävällisesti, pitää kohtuullisuuden vallita ateriassa, ja että niinkuin eräs vanhan ajan viisas sanoo: "meidän tulee syödä elääksemme, eikä elää syödäksemme."

HARPAGON. Ah! Sepä mainiosti lausuttu. Tule tänne, jotta saan sinua siitä syleillä. Se on ihanin sananparsi, mitä eläessäni olen kuullut: "Meidän tulee elää syödäksemme, eikä syödä elääksemme." Ei, niin ei se ollut. Miten sinä sanoitkaan?

VALERE. Meidän tulee syödä elääksemme, eikä elää syödäksemme.

HARPAGON (Herra Jaquesille). Niin! Kuuletko? (Valérelle.) Kuka on se suuri mies, joka sen on sanonut.

VALERE. En muista tällä haavaa hänen nimeänsä.

HARPAGON. Muista kirjoittaa minulle nuo sanat: minä piirrän ne kultakirjaimilla ruokasalini oven päälle.

VALERE. Sen kyllä teen. Ja mitä illalliseen tulee, niin antakaa vaan minun toimia, kyllä minä sen asian suoritan niinkuin pitää.

HARPAGON. Tee niin, tee niin.

JAQUES. Sen parempi. Pääsenpä vähemmällä vaivalla.

HARPAGON. Pitää hankkia semmoisia ruokia, joita ei paljon syödä ja jotka pian täyttävät vatsan: jotakin hyvin sitkeätä lampaanlihaa kaalin kanssa ja pannupiirakkaa herneiden kanssa.

VALERE. Luottakaa minuun.

HARPAGON. Nyt mestari Jaques, teidän pitää puhdistaa minun vaununi.

JAQUES. Malttakaa, se on kuskin tointa. Te käskette!

HARPAGON. Puhdistaa vaununi ja pitää hevoseni valmiina, että pääsemme markkinoita katsomaan.

JAQUES. Hevosenne, hyvä herra? Ne eivät millään tavalla kykene ajettaviksi. En tahdo sanoa, että ne makaavat pahnoilla: sillä eläin raukoilla ei niitä edes ole syödäkseenkään, kun te annatte niiden nähdä niin kovia paastopäiviä, ett'eivät enää ole hevosen haamujakaan.

HARPAGON. Ne ovat varmaankin kipeät, kun eivät mitään tee.

JAQUES. Ja sentähden ne eivät tarvitse ruokaa, kun eivät mitään tee? Se olisi paljon parempi eläin raukoille, jos tekisivät paljon työtä ja söisivät samaten. Sydäntäni viiltää kun näen ne niin riutuneina, sillä totta puhuen minä hellin hevosiani. Minusta tuntuu ihan kun olisin itse hevonen, kun näen niiden kärsivän. Otan kun otankin joka päivä leivän suustani ja annan niille, ja se osoittaa, hyvä herra, julmaa luontoa, jos ei sääli lähimmäistään.

HARPAGON. Ei se niitä paljon vaivaa jos hiljalleen ajetaan torille asti.

JAQUES. Ei! minä en julkea niitä ajaa, ja omatuntoni ei salli niitä ruoskia semmoisessa tilassa, kuin ne ovat. Kuinka tahdotte heitä laahaamaan vaunuja, kun eivät jaksa laahata itseäänkään?

VALERE. Herra, minä laitan naapurimme Picord'in niitä ajamaan, ja tarvitaanhan muutoin mestari Jaques täällä valmistamaan ateriaa.

JAQUES. Olkoon niin. Mieluummin näenkin, että he kuolevat jonkun toisen ruoskan alle kuin minun.

VALERE. Mestari Jaques viisastelee!

JAQUES. Herra hovimestari imartelee.

HARPAGON. Olkaa vaiti!

JAQUES. Herra, minä en kärsi imartelijoita, ja nyt minä huomaan mitä hän tarkottaa tuolla, että hän ehtimiseen tarkastelee viinejä, puita, suoloja ja kynttilöitä: hän tahtoo vaan liehakoida teitä ja päästä suosioonne. Mieltäni pahoittaa, kuin minä kuitenkin joka päivä saan kuulla teistä mitä ilkeimpiä herjauksia; sillä minä pidän teistä melkein yhtäpaljon kuin hevosistani.

HARPAGON. Saisinko tietää, mestari Jaques, mitä minusta sanotaan.

JAQUES. Varsin kernaasti, kun ette vaan suutu.

HARPAGON. En suutu, en ensinkään.

JAQUES. Antakaa anteeksi, mutta minä tiedän varsin hyvin saattavani teidät raivoon.

HARPAGON. Et laisinkaan. Päin vastoin, se minua miellyttää, sillä onpa hauska kuulla mitä minusta puhutaan.

JAQUES. Herra Harpagon, koska siis tahdotte, niin sanon teille suoraan, että teitä kaikkialla pidetään pilkkana, että meidän perässämme joka haaralta satelee kompasanoja teistä, ett'ei mikään ihmisiä niin huvita kuin puheet itaruudestanne. Ensimäinen sanoo: että painatatte erityisiä almanakkoja, joihin sovitatte enemmän paastopäiviä kuin vuodessa onkaan, ja näihin sitten pakotatte talonväkenne, toinen, että teillä aina on joku torajuttu varoilla palvelijoillenne muuttopäivänään, saadaksenne muka syytä pidättää heidän palkkansa. Kolmas kertoo, että te kerran haastatitte käräjiin erään naapurin kissan, joka teiltä oli syönyt savustetun lampaankäpälän, neljäs taas että teidät oli äkkiarvaamatta tavattu eräänä yönä näpistelemässä kauroja omilta hevosiltanne ja että kuskinne, hän, joka oli ennen minua, antoi teille pimeässä kepistään aika lailla. Lopuksi, sanonkohan sen teille? Jos menee mihin hyvänsä, niin saa kuulla tuhansia juttuja mitä ikänä voi keksiä. Niin te olette kaikkein ihmisten hampaitten välissä, eikä teitä koskaan nimitetä muulla nimellä kuin saituri, ahmatti, koronkiskuri ja kirpunnylkijä.

HARPAGON (lyöden Jaquesta). Sinä pöllö, rosvo, konna, hävytön koira.

JAQUES. Kas niin! enkö sitä arvannut? Te ette tahtonut minua uskoa. Sanoinhan teille, että te suututte, jos teille sanoo totuuden.

HARPAGON. Opitko sinä puhumaan?

(Menee.)

NELJÄS KOHTAUS.

Valére. Mestari Jaques.

VALERE (nauraen). Huomaanpa, herra Jaques, että teidän vilpittömyytenne palkitaan huonosti.

JAQUES. Tuhat tulimaista, herra vastatullut, joka olette olevinanne niin mahtava mies, se seikka ei koske teitä. Naurakaa omille selkäsaunoillenne, kun niitä teille annetaan, älkääkä virnistelkö minun löylyjäni.

VALERE. Ah! herra Jaques, älkää suuttuko. Ha! ha! ha! (Menee nauraen.)

JAQUES (yksin). Piru vieköön kaiken totuuden! se on huono elinkeino. Tästä lähin en siitä huoli enkä tahdo enää puhua totta. Ja tuon kirotun hovimestarin ivan -- sen vielä kostan jos voin.

VIIDES KOHTAUS.

Jaques. Frosine.

FROSINE. Tiedättekö mestari Jaques, onko teidän herranne kotona?

JAQUES. On kyllä, sen tietää selkäni varsin hyvin.

FROSINE. Tehkää hyvin, sanokaa hänelle että me olemme täällä.

KUUDES KOHTAUS.

Mariane. Frosine.

MARIANE. Ah! Frosine, kuinka minusta tuntuu oudolle, tunnenpa olevani kovin peloissani.

FROSINE. Mutta minkätähden olette niin levoton?

MARIANE. Voi sentään! vieläkö kysytte? Ettekö ymmärrä sen pelkoa, joka näkee edessään mestauslavan, jonne häntä tahdotaan saattaa.

FROSINE. Huomaanpa että, jos toivotte suloista kuolemaa, ei Harpagon ole se mestauslava, jolle tahtoisitte joutua, ja näenpä silmistänne, että tuo nuori valkotukka, josta olette minulle puhuneet, muistunee mieleenne.

MARIANE. Niin, Frosine, sitä en tahdo kieltää ja hänen kohteliaat käyntinsä meidän luonamme ovat vaikuttaneet sydämmeeni sen tunnustan.

FROSINE. Mutta tiedättekö kuka hän on?

MARIANE. En; en tiedä ken hän on. Mutta minä tiedän hänet mieheksi, jota voi rakastaa, tiedän että, jos minä saisin valita, ottaisin hänet enemmin kuin kenenkään muun.

FROSINE. Hyvänen aika! Kaikki nuo keikarit ovat viehättäviä ja ajavat asiansa varsin hyvin, mutta useimmat ovat köyhät kuin rotat, paljon parempi on, että otatte vanhan puolison, joka tuottaa teille paljon tavaraa. Tunnustan tosin, ett'ei silmä ja tunto mielellään suostu tähän kauppaan, että saa kärsiä monta vastusta moisen aviomiehen parissa; mutta eihän se ole ijäksi päiväksi, ja hänen kuolemansa saattaa teidät pian tilaisuuteen ottamaan suloisemman sulhon, joka sitten kaikki asiat parantaa.

MARIANE. Oi! Frosine, on kamalaa, kun, ollakseen onnellinen, täytyy toivoa taikka odottaa toisen kuolemaa, ja lisäksi ei kuolema aina noudata meidän toivomuksiamme.

FROSINE. Lasketteko leikkiä? Te tietysti menette hänelle ainoastaan sillä ehdolla että hän pian jättää teidät leskeksi; niin sen pitää olla ensimmäinen pykälä naimiskirjassa. Se olisi hävytöntä, jos ei hän kuolisi kolmen kuukauden päästä! Mutta tuossa hän tulee ihka elävänä.

MARIANE. Oi, Frosine, mikä muoto!

SEITSEMÄS KOHTAUS.

Harpagon. Mariane. Frosine.

HARPAGON (Marianelle). Älkää pahastuko, kaunottareni, vaikka ilmestyn eteenne silmälasit nenällä. Minä tiedän että teidän kauneutenne muutenkin pistää silmään, että se itsestäänkin kylläksi näkyy ja ett'ei tarvitse silmälaseja sitä nähdäkseen; mutta silmälaseillahan tähtiäkin katsellaan, ja minä väitän ja vakuutan, että te olette tähti, mutta tähti, -- kaunein tähti tähtölässä. Frosine, hän ei vastaa sanaakaan eikä näy ollenkaan ihastuvan nähdessään minua.

FROSINE. Hän on vielä niin hämmästyksissään, ja tytöt aina alussa ujostelevat näyttää mikä heidän sydämmessänsä liikkuu.

HARPAGON (Frosinelle). Sinä olet oikeassa. (Marianelle.) Kas tuossa, sydänkäpyseni, tulee tyttäreni teitä tervehtimään.

KAHDEKSAS KOHTAUS.

Harpagon. Elise. Mariane. Frosine.

MARIANE. Minun käyntini teidän luonanne, arvoisa neiti, on kovasti myöhästynyt.

ELISE. Te teette arvoisa neiti, mitä minun olisi pitänyt tehdä, ja minun olisi pitänyt ehtiä ennen teitä.

HARPAGON. Hän on jo aika suuri, kuten näette, mutta rikkaruoho kasvaa aina.

MARIANE (hiljaa Frosinelle). Oi, mikä inhoittava ihminen.

HARPAGON (hiljaa Frosinelle). Mitä kaunotar sanoo?

FROSINE. Että te olette ihastuttava.

HARPAGON. Te osoitatte minulle liian suurta kunniaa, ihastuttava sydänkäpyseni.

MARIANE (erikseen). Mikä itikka!

HARPAGON. Minä olen teille suuresti kiitollinen semmoisista ajatuksista.

MARIANE (erikseen). En jaksa enää.

YHDEKSÄS KOHTAUS.

Harpagon. Mariane. Elise. Cléante. Valére. Frosine. Brindavoine.

HARPAGON. Kas! tuossa tulee myös poikanikin osoittamaan teille kunnioitustansa.

MARIANE (hiljaa Frosinelle). Ah, Frosine, mikä sattuma! Hän se juuri on, josta olen sinulle puhunut.

FROSINE. Sepä kummallinen tapaus!

HARPAGON. Te ihmettelette näen minä että minulla on niin suuria lapsia mutta minä pääsen pian kumpaisestakin.

CLEANTE. Arvoisa neiti, tämä on totta sanoakseni tapaus, jota en ole odottanut, ja isäni minua hyvin hämmästytti, kun hän äsken ilmoitti minulle, missä aikeissa hän oli.

MARIANE. Samaa saatan minäkin sanoa. Tämä on sattuma, joka minua hämmästyttää yhtä paljon kuin teitä, enkä voinut odottaa semmoista tapahtumaa.

CLEANTE. Tosiaan, neiti, isäni ei olisi voinut valita kauniimpaa, minä iloitsen kunniasta saada teitä nähdä, mutta miten lieneekään, en voi vakuuttaa että juuri riemulla näen aikomuksenne ruveta äitipuolekseni, se on nimitys, jota -- luvallanne sanoen -- teille en suo. Tämmöinen puhe on ehkä törkeä muutamain mielestä, mutta olen vakuutettu että te ymmärrätte minua oikein, te arvaatte kyllä, että tämä on naimiskauppa, joka ei ole minulle mieleen. Te, joka tunnette kuka minä olen, tiedätte kyllä, kuinka se loukkaa minun etuani, ja suonette vihdoin minun ilmoittaa isäni suostumuksella, että jos asia olisi minun päätettävänä, tästä avioliitosta ei tulisi mitään.

HARPAGON. Mikä hävytön kunnianosoitus! Mikä kaunis tunnustus.

MARIANE. Ja minä puolestani tahdon sanoa, että asiat ovat yhtäläiset kummallakin puolella, jos teille on vastenmielistä nähdä minua äitipuolenanne, minulla ei suinkaan ole vähemmin vastenmielistä nähdä teitä poikanani. Älkää luulko, minä rukoilen, että mielelläni saatan teitä tähän tuskaan. Olisin kovin pahoillani, jos saattaisin teille mielikarvautta ja minä vakuutan teille, että, jos ei minua siihen pakoita vastustamaton valta, en suinkaan suostuisi avioliittoon, joka mieltänne pahoittaa.

HARPAGON. Hän on oikeassa. Tyhmälle kunnianosotukselle on semmoinen vastaus paikallaan. Antakaa anteeksi, kaunottareni, poikani hävyttömyys; hän on nuori pölkkypää, joka ei vielä tiedä mitä hän sanoo.

MARIANE. Minä vakuutan ett'ei hänen sanansa ole ollenkaan minua loukanneet, päin vastoin minua miellyttää, että hän sillä tavoin ilmaisee minulle todelliset ajatuksensa. Semmoisesta tunnustuksesta minä pidän ja, jos hän olisi puhunut toisin niin kunnioittaisin häntä vähemmän.

HARPAGON. Te olette hyvin hyvä, kun noin annatte hänen vikansa anteeksi. Aika hänet kyllä tekee viisaammaksi ja saattepa nähdä, että hän muuttaa mieltä.

CLEANTE. Ei, isä, minä en voi sitä muuttaa, ja minä pyydän hartaasti neiti Marianea sitä uskomaan.

HARPAGON. Hän on vallan riivattu! Jatka vaan.

CLEANTE. Tahdotteko että avaan koko sydämeni?

HARPAGON. Vielä kerta! Tahdotko muuttaa puhetta?

CLEANTE. No olkoon menneeksi! koska tahdotte, että minä puhun toisin, niin sallikaa, neiti, minun tässä asettua isäni sijaan ja teille tunnustaa, ett'ei maailmassa ole ihanampaa olentoa, ett'en tiedä suurempaa onnea kuin olla teille mieliksi, ja että nimitys: teidän puolisonne, on kunnia ja onni, jota pitäisin maailman korkeimpana. Niin, arvoisa neiti, olette ihanin omaisuus silmissäni, jota voi löytyä ja sen tahdon saavuttaa. En tiedä mitä en tekisi saadakseni niin kalliin tavaran; ja suurimmatkin esteet -- -- --

HARPAGON. Vaikenetko jo, poika!

CLEANTE. Se on kunnianosoitus, jota teidän puolestanne osoitin neidille.

HARPAGON. Ta, ta, ta. Onhan mulla kieli suussa puhuakseni asiani itse, min'en tarvitse semmoista asianajajaa kuin sinä. Kas niin, antakaa tänne tuolit.

FROSINE. Ei, se on parempi että ensin lähdemme katsomaan markkinoille, jotta sieltä sitä pikemmin palaamme ja sitten saamme aikaa keskusteluun.

HARPAGON (Brindavoinelle). Valjastakaa hevonen.

KYMMENES KOHTAUS.

Harpagon. Mariane. Elise. Cléante. Valére. Frosine.

HARPAGON (Marianelle). Pyydän anteeksi kaunottareni, ett'en ole arvannut toimittaa teille mitään virvokkeita ennenkuin lähdetään.

CLEANTE. Siitä minä olen pitänyt huolta, isä, ja tuottanut tänne muutamia koria appelsiinia, makeita hedelmiä ja sokerileivoksia, joita teidän puolestanne lähetin noutamaan.

HARPAGON (hiljaa Valérelle). Valére!

VALERE (Harpagonille). Hän on menettänyt järkensä.

CLEANTE. Ehkä arvelette, isä, että se on liian vähä. Neiti Mariane tekee hyvin ja antaa anteeksi.

MARIANE. Niitä ei olisi tarvinnut.

CLEANTE. Oletteko koskaan, neiti, nähneet kirkkaampaa timanttia, kun tuo mikä isälläni on sormessa?

MARIANE. Tosiaankin, se kiiltää erinomaisesti.

CLEANTE (ottaa isänsä sormesta timantin ja antaa sen Marianelle). Teidän täyttyy katsoa sitä likeltä.

MARIANE. Se on kieltämättä hyvin kaunis, ihmeellisen kaunis kirkas.

CLEANTE (heittäytyy Marianen eteen, joka tahtoo antaa timanttia takaisin). Ei, ei, hyvä neiti, ei suinkaan, se on nyt liian kauniissa käsissä. Se on lahja, jonka isäni teille antaa.

HARPAGON. Minä?

CLEANTE. Eikö ole totta isä? Te tahdotte että neiti Mariane sen pitää rakkauden merkkinä teiltä.

HARPAGON (hiljaa pojalleen): Mitä?

CLEANTE (Marianelle). Niin, neitiseni. Ettekö näe kuinka hän viittaa minulle, että pakottaisin teitä sitä ottamaan.

MARIANE. Minä en tahdo -- -- --

CLEANTE. Lasketteko leikkiä? Hän ei millään lailla ota sitä takaisin.

HARPAGON (erikseen). Minä julmistun.

MARIANE. Se olisi -- -- --

CLEANTE (estäen aina Marianea antamasta timanttia). Ei, ei, sanon minä, te loukkaatte häntä.

MARIANE. Minä pyydän -- -- --

CLEANTE. Ei! Ei millään muotoa.

HARPAGON. Rutto sinut vieköön -- -- --

CLEANTE. Hah, kuinka hän suuttuu teidän kiellostanne.

HARPAGON (hiljaa pojalleen). Äh! Sinä konna!

CLEANTE (Marianelle). Näettekö kuinka hän tuskittelee?

HARPAGON (hiljaa pojalleen uhitellen häntä). Sinä peijakkaan poika.

CLEANTE. Isä, se ei ole minun syyni. Minä teen minkä voin saadakseni hänen sitä pitämään. Mutta hän on jyrkästi vastaan.

HARPAGON (hiljaa pojalleen häntä uhitellen). Rosvo!

CLEANTE. Se on teidän syynne, neiti, että isäni minua toruu.

HARPAGON (kuin ennen). Lurjus!

CLEANTE (Marianelle). Te teette hänen kipeäksi, neiti. Älkää herran tähden enää vastustelko.

FROSINE (Marianelle). No, Herran nimessä! mitä mutkia! Pitäkää sormus, koska herra Harpagon niin tahtoo.

MARIANE (Harpagonille). Jott'en teitä saattaisi suuttumaan, niin pidän minä sen nyt, ja odotan toista tilaisuutta antaakseni sen teille takaisin.

YHDESTOISTA KOHTAUS.

Harpagon. Mariane. Elise. Cléante. Valére. Frosine. Brindavoine.

BRINDAVOINE. Ulkona on mies, joka tahtoo teitä puhutella.

HARPAGON. Sano hänelle, että olen estetty. Tulkoon toiste.

BRINDAVOINE. Hän sanoo tuovansa teille rahaa.

HARPAGON (Marianelle). Rahaa! Antakaa anteeksi, minä palaan tuossa paikassa.

KAHDESTOISTA KOHTAUS.

Harpagon. Mariane. Elise. Cléante. Valére. Frosine.

CLEANTE. Sill' aikaa kun toimitatte asianne, isä, olen minä teidän puolestanne isäntänä talossanne ja talutan neiti Marianen puutarhaan, johon käsken tuoda virvokkeet!

KOLMASTOISTA KOHTAUS.

Harpagon. Valére.

HARPAGON. Valére, pidä silmällä tätä kaikkea ja koe säästää minulle mitä voit, jotta saan lähettää jäännökset takaisin kauppapuotiin. Oi sinä hävytön poika! tahdotko saattaa minut perikatoon. (Menee.)

Esirippu alas.

Neljäs näytös.

ENSIMÄINEN KOHTAUS.

Cléante. Mariane. Elise. Frosine.

CLEANTE. Käykäämme sisään tänne taas, täällä onkin turvallisempi. Täällä saatamme puhua ihan vapaasti.

ELISE. Niin, hyvä neiti, veljeni on uskonut minulle rakkautensa teihin. Minä tunnen ne tuskat ja murheet, mitkä semmoiset vastukset voivat synnyttää; ja minä otan suurella hellyydellä osaa teidän lemmenasiaanne.

MARIANE. Mikä suloinen lohdutus, kun voitan teidän kaltaisenne suosiota. Oi! minä rukoilen hyvä neiti, olkaa aina ystävällinen minua kohtaan, se voi paljon lieventää kohtaloni kovuutta.

CLEANTE. Mitä nyt teemme, kaunis Mariane, mitä päätät sinä?

MARIANE. Oi! kykenenkö minä mitään päättämään? Asetu minun sijaani ja katso, mitä minun on tekeminen. Sano, määrää itse, minä jätän sen sinun tutkiaksesi, ja luulen sinua niin ymmärtäväiseksi, ett'et tahdo vaatia minulta muuta kuin mitä kunnia ja säädyllisyys sallivat minun tehdä.

CLEANTE. Voi! mihin minua saatattekaan, kun neuvotte minua siihen vaan, mitä tyly kunnia ja turha säädyllisyys sallivat.

MARIANE. Mutta mitä on minun tekeminen? Muista minulla on äiti! Hän on aina minua kasvattanut erinomaisella hellyydellä, enkä tahtoisi hänen mieltänsä rikkoa. Koeta parastasi hänen tykönään, käytä kaikkia keinoja voittaaksesi hänen suosionsa. Saatat tehdä ja sanoa mitä ikänä tahdot, minä siihen suostun ja, jos minun ei tarvitse muuta kuin puhua sinun hyväksesi, niin mielelläni itse hänelle tunnustan, mitä tunteita olet minussa herättänyt.

CLEANTE. Frosine, Frosine-kulta, tahdotko meitä auttaa?

FROSINE. Jumala nähköön, tarvitsetteko sitä kysyä? Sen tahdon tehdä kaikesta sydämmestäni. Taivas ei ole tehnyt sydäntäni raudasta ja minä liiankin suurella mielihyvällä teen pikkusia hyviä töitä, kun nään ihmisiä, jotka toisiansa rakastavat kaikessa kunniassa. Luottakaa minuun! Kyllä olen löytävä keinoja.