Part 22

Kaikkialla maassa oli junia kulussa itää kohti, täynnä "tuplajuulaisia", kommunisteja, rauhanaatteen kannattajia ja anarkisteja ja satoja muunlaisia bolshevikeja. Heidät pantiin laivaan ja lähetettiin Venäjää kohti -- laivaa kutsuttiin "punaseksi arkiksi", ja punikki-puhujat nostivat kauhean elämän, ja muuan punikki-pappi vertasi "punasta arkkia" Mayfloweriin! Washingtonissa oli joku punikki virkamiehenä, ja tämä sai aikaan paljon harmia ja peruutti koko joukon karkottamismääräyksiä, näiden joukossa sellaisia, joita Petteri kovalla työllä oli saanut karkotetuksi. Tämä tietystikin harmitti suuresti Petteriä ja hänen vaimoaan; ja tämän lisäksi tuli toinenkin jupakka, joka oli vieläkin nöyryyttävämpi.

American Cityssä kutsuttiin koolle "vaaleanpunanen" joukkokokous panemaan vastalauseita näitä karkotuksia vastaan. Guffey sanoi että hyvin luultavaa oli että viranomaiset sekautuvat kokouksen menoon ja että Petterin on mentävä mukaan osottamaan salapoliiseille oikeat punikit, joita kokoukseen tulisi. Tämän toimeenpano oli annettu poliisilaitoksen salapoliisille, jonka nimi oli Garrity ja joka oli "pommi-joukkion" päämies; mutta tämä mies ei tiennyt näistä asioista paljoa ja hänen tapanansa oli tuon tuostakin tulla Petterin luo saamaan neuvoja. Nyt kun hänen hallussaan ja vastuunalaisenaan oli koko tämä kokous, pyysi hän Petteriä tulemaan puhujalavalle istumaan hänen kanssaan, ja Petteri meni. Siellä oli suuri joukko läsnä -- monta kuukautta tukahduksissa ollut punikkiraivo näytti nyt ryöppyävän villinä ja vapaana. Siellä oli puhujia, hyvinpuettuja ja nähtävästi kunniallisia miehiä, joita ei voinut erottaa maan hallitsijoista, mutta jotka tulivat puhujalavalle ja lausuivat mitä kapinallisimpia lauseita, tuomitsivat hallitusta, tuomitsivat ankarasti Venäjän saartoa, ylistivät Venäjän bolshevikihallitusta, ja selittivät että henkilöt, jotka menivät "punasessa arkissa", olivat onnellisia, sillä he pelastuivat sorron ja tyranniuden maasta vapauden maahan. Ja joka lauseen perästä täytyi puhujan lopettaa hetkeksi kuulijakunnan mielihyvän ilmaisujen takia.

Ja mitä voi irlantilais-katoolinen salapoliisi-parka ajatella tuollaisesta! Nytkin juuri sanoi eräs puhuja; "Milloin tahansa mikään hallituksen muoto muuttuu vahingolliseksi näille tarkotuksille, on kansalla oikeus muuttaa taikka poistaa se ja perustaa uusi hallitus, perustaen sen sellaisille periaatteille ja järjestäen sen vallan sellaiseen muotoon, jotka sen mielestä näyttävät parhaimmilta takaamaan heille turvallisuuden ja onnellisuuden." Garrity kääntyi Petteriin: "Mitäs tuosta mietit?" sanoi hän, hyvänsuovat irlantilaiset kasvot suuttumuksen halventamina.

Petteri mietti että tuo jo menee yli laitojen. Petteri tiesi että tuhansia miehiä ympäri Amerikan oli lähetetty vankilaan lausuttuaan paljon viattomampaa. Petteri oli lukenut useita eri määräyksiä, joita oli tullut Yhdysvaltain prokuraattorin virastosta, ja tiesi oikein virallisesti että tuollaista ei saanut missään tapauksessa antaa kenenkään sanoa, kirjottaa eikä edes ajatella. Ja niin sanoi Petteri Garritylle: "Tuo mies on jo mennyt liian pitkälle. Paras on että vangitset hänet." Garrity antoi merkin miehilleen, jotka hyppäsivät puhujalavalle ja vangitsivat puhujan ja kaikki muutkin puhujat sekä komensivat väkijoukon ulos kokoussalista.

Kokouksessa oli läsnä pari sataa salapoliisia ja kapulajussia täyttämässä Garrityn määräyksiä, ja he ajoivat kapuloillaan väkijoukon ulos ja veivät puhujat vankilaan poliisiautoilla. Sitten Petteri meni Guffeyn konttoriin ja kertoi mitä hän oli tehnyt -- ja sai sellaisen vastaanoton, joka elävästi muistutti sitä kertaa, kun Guffey luki hänelle Nell Doolinin kirjeen! "Kenenkäs luulet vanginneesi?" huusi Guffey. "Hän on erään Yhdysvaltain senaattorin veli! Ja mitä sinä luulet hänen sanoneen? Hän luki muutaman lauseen itsenäisyysjulistuksesta!"

Tämä ei Petterille "mennyt päähän"; hän oli aivan sekasin. Voiko rikkoa lakeja vain sen vuoksi, että sattui olemaan Yhdysvaltain senaattorin veli? Ja mitä vaikutti se, että jokin lause oli itsenäisyysjulistuksessa, kun se kerran oli sangen kapinallinen ja vaarallinen? Tästä tapahtumasta saivat Guffeyt ja poliisilaitokset niin kovin paljon pilkkaa osakseen, että he kutsuttivat kaikki miehensä eteensä ja pitivät heille esitelmän selostaen, mitä ei saa ja mitä saa tehdä punikkeja jahdatessa, ketä ei saa vangita missään tapauksessa ja mitä ei voida estää ihmisiä sanomasta. Esimerkiksi eihän suinkaan voitu vangita ketään siitä, että siteerasi raamattua.

"Mutta herra jumala, Guffey," huusi muuan miehistä, "pitääkö meidän jokaisen osata raamattu ulkoa?"

Nauraa hohotettiin. "Ei", myönsi Guffey, "mutta olkaa kuitenkin varovaisia älkääkä vangitko ketään sellaista, jonka puhe tuntuu lainatun raamatusta."

"Mutta perkele vieköön", sanoi eräs miehistä, joka sattui olemaan entinen pappi. "Tuo panee meidät tiukemmalle kuin vankila! Tiedättekö, mitä kaikkea raamatussa on!"

Ja hän alkoi sanelemaan raamatunlauseita, ja Petteri kuuli ja mietti ettei hän ole koskaan kuullut yhdenkään bolshevikin puhuvan sopimattomampia kuin tuo. Se sotki yhä enemmän tätä punikki-ongelmaa, sillä Guffey sanoi että missään tapauksessa ei saa raamatun sanoja rangaista. "Winnipegissä, Canadassa", sanoi hän, "vangittiin pappi, joka lainasi kaksi lausetta profeetta Esaiasta, mutta lopulta oli viranomaisten annettava papin mennä rauhassa." Samoin oli itsenäisyysjulistuksen laita, ei ketään voitu vangita sen lukemisesta, vaikka se kuuluisi kuinka kapinalliselta tahansa. Ja samoin oli perustuslainkin laita, senkin osan, jossa puhuttiin ihmisten oikeuksista, jossa sanottiin että jokainen Amerikassa saa tehdä juuri niitä, joiden tekemisestä Guffeyn virasto lähetti ihmisiä vankilaan!

Tämä tuntui kovin nurinkuriselta; mutta Guffey selitti näin tehtävän politillisten seikkain vuoksi. Jos viranomaiset menisivät näissä hommissa liian pitkälle, niin punikit saisivat vaaleissa paljon ääniä ja ehkä valtaisivat hallituksenkin käsiinsä, ja missä silloin oltaisiin? Petteri ei ollut tähän saakka koskaan lainannut minkäänlaista huomiota politiikalle, mutta sekä hän että Gladys havaitsivat tämän esitelmän perästä että heidän on laajennettava näkökantaansa. Yksistään siinä ei ollut kyllin, että punikkeja heitettiin tyrmään ja halottiin heidän pääkallojaan, vaan piti lisäksi pitää yleisö myötätuntoisena näille toimille, piti saada yleisö käsittämään että se oli aivan välttämätöntä, piti yhäti ja aina pitää yllä niinsanottua "propagandaa", jotta yleisö olisi täysin selvillä näiden elukkain ruokottomuudesta ja heidän tarkotustensa vaarallisuudesta.

Mies, joka käsitti tämän kaikkein selvemmin, oli maan prokuraattori, ja Guffey esitelmässään huomautti että hänen toiminnassaan on kaksi eri puolta. Hän ei ainoastaan työskennellyt tuhotakseen kommunistipuolueen ja kommunistisen työväenpuolueen ja lähettääkseen niiden jäsenet vankilaan, vaan hän käytti suuren osan virastonsa varoista täyttämään koko maan loppumattomalla propaganda-tulvalla, jotta ihmiset pysyisivät peloissaan punikkisalaliittojen takia. Nytkin oli prokuraattorin miehiä American Cityssä työskentelemässä niiden tietojen nojalla, joita heille Guffeyn virasto antoi, ja joka viikko piti prokuraattori jossain puheen tai julkaisi lausunnon sanomalehdissä, kertoen uusista pommijuonista ja uusista salaliitoista hallituksen tuhoamiseksi. Ja miten kierä hän osasikaan olla! Hän otatti valokuvia kaikkein pahimman näköisistä punikeista, kun nämä olivat olleet vankilaan sulettuina parisen viikkoa eivätkä olleet voineet ajella partaansa ja sitä paitsi olivat suutuksissaan "kolmannen asteen" kidutusten perästä. Näitä valokuvia asetettiin paperille ja varustettiin allekirjoituksella: "Tällaiset miehet haluaisivat hallita teitä." Kymmenelle tuhannelle sanomalehdelle lähetettiin näitä ja yhdeksän tuhatta yhdeksän sataa julkaisi ne, ja seuraavana aamuna halusi yhdeksänkymmentä yhdeksän miljoonaa amerikalaista murhata kaikki punikit. Niin hyvin oli tämä suunnitelma onnistunut, että prokuraattori luuli että hänet nimitetään presidentin ehdokkaaksi sen takia, ja hänen virastonsa kaikki osat työskentelivät siihen suuntaan.

Yli koko maan tekivät suurliikemiesten toimistot samaa. Amerikan Cityn "Amerikan kehitysliitto" julkaisi kokosivun ilmotuksia "Timesissa", Eldoradon "kotiliesi-yhdistys" julkaisi kokosivun ilmotuksia Eldorado "Timesissa" ja "patrioottien puolustus-legioona" teki samoin Flagland "Bannerissa." Kaikkien politillisten ehdokkaiden entisyys tutkittiin tarkoin ja jos löydettiin jotakin vaalenpunaiseenkaan vivahtavaa, ryhtyi Guffeyn toimisto puuhiin asettelemalla ehdokkaan tielle ansoja, ja liikemiehet kokosivat suuria vaalirahastoja, joiden avulla saatiin näistä ehdokkaista vaaleissa voitto. Näin tehtiin, ja Guffey terotti miestensä mieliin tämän toiminnan tärkeyttä ja varotti tekemästä mitään, joka olisi omiaan vahingoittamaan tällaista politiikkaa ja propagandaa lain ja järjestyksen hyväksi.

LXXXV.

Petteri lähti pois Guffeyn toimistosta vakavana, havaiten ensi kerran elämässään Vastuunalaisuutensa äänestäjänä, niin, ja toisten äänestäjien paimenena. Petteri myönsi vaimonsa olevan oikeassa, kun tämä sanoi Petterin näkökannan näihin saakka olleen liian ahtaan; hänen käsityksensä kätyrin toiminnasta oli vanhanaikainen, ennen sotaa vallinneisiin olosuhteisiin sopiva. Nyt hänen on käsitettävä että maailma on muuttunut; tässä uudessa maailmassa, joka on tehty turvalliseksi kansanvallalle, oli se kätyri ja urkkija, joka oli yhteiskunnan oikea herra ja hallitsija, sivistyksen kunniavahti. Petterin ja hänen vaimonsa täytyy nyt ottaa tämä uusi osa ja valmistaa itsensä siihen sopiviksi. Luonnollisestikaan eivät persoonalliset edut tulleet kysymykseenkään, mutta tuli kuitenkin ottaa huomioon sekin seikka että tästä korkeammasta osasta on heille suuri etu; he voivat nyt kohota maailmassa ja tavata parempia ihmisiä. Viisi tai kuusi vuotta nuorta elämätään oli Gladys viettänyt hienoston kynsien puhdistamiseen ja heidän valkosten, pehmeiden käsiensä pitelemiseen; ja aina oli hänen rinnassaan kytenyt sen päätöksen hehku, että vielä jonakin päivänä hänen tulee kuulua tähän hienostoon, ei enää palvelijana, vaan vertaisena, jolloin sen sijaan, että hän piteli heidän käsiään, hekin pitelisivät hänen.

Nyt oli tullut tämä tilaisuus. Gladys jutteli suunnitelmastaan Guffeylle, joka hyväksyi sen ja lupasi puhutella "Amerikan kehitysliiton" sihteeriä, Billy Nashia; niin hän tekikin, ja seuraavalla viikolla ilmotti American City "Times" että Bethlehem kirkon miesten raamatun luku-seuralla tulee ensi sunnuntaina olemaan sangen mielenkiintoinen kokous. Siellä tulee pitämään puheen eräs hallituksen "peitteen alla työskentelijä", entinen punikki, joka useita vuosia oli ollut mitä vaarallisin agitaattori, mutta oli havainnut olevansa väärässä ja tehnyt parannuksen, tekemällä palveluksia hallitukselle äskeisissä I.W.W.-läisiä vastaan käydyissä jutuissa.

Bethlehem kirkko ei nyt kyllä ollut paljon pirukaan, olihan vain tuommoinen vähemmän huomattu lahko kuin holirollaritkin; mutta Gladys oli päätellyt viisaasti että vuoren huipulle ei saa koettaa kiivetä yhdellä harppauksella. Petterin tulee ensin "koettaa lääkettään koiralle", ja jos hän epäonnistuu, niin ei siitä johdu suurtakaan vauriota.

Mutta Gladys teki työtä tämän luennon hyväksi aivan yhtä kovasti kuin jos kysymyksessä olisi ollut hienompikin seura. Hän kulutti monta päivää pukunsa ja Petterin puvun laittelemiseen, ja hän kulutti kokonaisen päivän "kehittämään kauneuttaan", ja viimeinen tunti kului peilin edessä viimeistelyihin ja Petterin "kauneuden kehittämiseen." Kun Mr. Nash aivan omassa persoonassaan esitti hänet pastori Zebediah Mugginsille, ja kun tämä toisen tulemisen apostoli tuli puhujalavalle ja esitti Petterin puhumaan tuolle suurelle työläis-kuulijakunnalle, oli Gadys niin täynnä riemua, että sen pakkokeinoin tukahduttaminen teki kipeää.

Petteri luonnollisestikaan ei onnistunut moitteettomasti. Hän takertui pari kolme kertaa ja änkötti ja kompasteli eikä kuolemakseenkaan muistanut mitä pitikään sanoa, mutta hän muisti aina vaimonsa neuvon -- kun takerrut, niin hymyile ja selitä ettet vielä koskaan ennen ole pitänyt puhetta. Ja niin kävi kaikki hyvin, ja miesten raamatun lukuseura oli kauhuissaan tämän entisen punikin ja nykyisen lain ja järjestyksen vartijan uskomattomien paljastusten takia. Ja seuraavalla viikolla pyydettiin Petteriä taaskin puhumaan -- tällä kertaa "nuorten pyhimysten liitolle" -- ja kun hän oli onnistunut jo paremmin siellä, esitelmöi hän ilmotusten kirjottajien yhdistykselle ja sitten "korppu- ja juusto-klubille." Tällöin hän jo oli tottunut toimeensa, hänen maineensa levisi nopeasti, ja lopulta tuli voiton hetki -- häntä pyydettiin pitämään esitelmä "ystävyysseuran" kokouksessa, joka seura oli jumalallisen säälin kirkon kannatus-yhdistys!

Tämä oli päämäärä, mihin Petterin vaimon silmät olivat tähdänneet. Tämä oli kerta, josta kaikki riippui, ja Petteriä valmistettiin ja harjotettiin ihan väsyksiin saakka. Heidän kotinsa oli vain muutaman kadunristeyksen päässä kirkosta, mutta Gladys selitti että heidän on välttämättä mentävä autolla, ja kun he saapuivat kirkon alakerrassa olevaan kokoushuoneeseen ja tuo melkein englantilainen herrasmies, pastori de Willoughby Stotterbridge, kätteli heitä, tiesi ja tunsi Gladys että hän nyt oli saapunut unelmiensa perille. Pappi itse omassa korkeassa persoonassaan saatteli hänet puhujalavalle, ja kun hän oli esittänyt Petterin puhumaan, istuutui hän Gladysin viereen, näin leimaten hänet yhteiskunnalliseksi vertaisekseen.

Ja koska Petteri oli jo oppinut esitelmänsä ulkoa, oli päässyt selville siitä, mille nauretaan, mille itketään ja mikä saa aikaan isänmaallisen käsien taputuksen, onnistui hän mainiosti. Esitelmänsä perästä hän vastaili kysymyksiin, ja kaksi Billy Nashin konttorityöläistä möi "Amerikan kehitysliiton" jäsenkortteja, jäsenmaksut viisi dollaria vuosi, elinikäinen jäsenyys kaksi sataa dollaria. American Cityn ylimmän kermakerroksen jäsenet puristivat Petteriä kädestä ja kehottivat häntä jatkamaan alkamaansa suuntaan -- hänen maansa tarvitsee häntä. Seuraavana aamuna oli pitkä kertomus hänen puheestaan "Timesissa", ja sitä seuraavassa numerossa oli toimitusartikkeli hänen tekemistään paljastuksista, ja punaisena lankana siinä: "Liittykää Amerikan kehitysliittoon."

LXXXVI.

Kun Petteri eräänä aamuna saapui konttoriinsa, oli siellä hänelle kirje, joka oli kirjotettu komealle ja kalliille kirjotuspaperille naisen koukeroisella ja teräväkulmaisella käsialalla. Kun hän avasi sen, hätkähti hän, sillä kirjepaperin yläpäässä oli jonkunmoinen kilpi ja latinalainen kirjotus sekä sanat: "Amerikan vallankumouksen tytärten yhdistys." Kirjeessä ilmotettiin hänelle jonkun sihteerin kautta että Mrs. Warring Sammye toivoo Mr. Petteri Gudgen olevan niin hyvän ja saapuvan hänen luonaan käymään sinä iltapäivänä kello kolme. Petteri tutki kirjettä ja koetti miettiä, millainen punikki tuo mahtoi olla. Kirjotuspaperin komeus ja ylhäinen sävy herätti hänessä kunnioitusta, mutta sana "vallankumous" -- sehän oli kielletty sana. Kaippa Mrs. Warring Sammye oli "salonki-punikki", niinkuin esimerkiksi Mrs. Godd.

Petteri lähti McGivneyn luo ja sanoi epäluuloisena: "Mikäs punikki juoni tämä on?"

McGivney luki kirjeen ja sanoi: "Punikki-juoni? Mitä tarkotat?"

"No", selitti Petteri, "siinähän seisoo: 'Amerikan vallankumouksen tyttäret'."

McGivney tuijotti Petteriin; ensin luuli hän Petterin laskevan leikkiä, mutta kun hän huomasi Petterin tarkottavan totta, nauroi hän täyttä kurkkua. "Voi sinuas yksinkertainen!" sanoi hän. "Etkö ole koskaan kuullut puhuttavan Amerikan vallankumouksesta? Etkö tiedä mitään heinäkuun neljännestä päivästä?"

Puhelin soi ja keskeytti keskustelun, ja McGivney työnsi kirjeen Petterille, sanoen: "Kysy vaimoltasi." Kun sitten Gladys saapui, antoi Petteri hänelle kirjeen, ja Gladys innostui kovin. Hän selitti että Mrs. Warring Sammye oli American Cityn paksuinta kermaa, ja tämä Amerikan vallankumous, jonka tytär hän oli, oli aivan kunniallinen ja jalo vallankumous, joka oli tapahtunut kauvan aikaa sitten; kaikkein parhaimmat ihmiset kuuluivat siihen ja oli aivan kunniallista ja sopivaa siitä puhua ja kirjoittaa. Petterin täytyy nyt heti mennä kotiin ja panna parhaat vaatteet yllensä ja puhelimitse ilmottaa sihteerille että hän hyvin mielellään tulee tapaamaan Mrs. Warring Sammyetä määrättynä aikana. Ennen sinne menoa oli Petterillä uusi läksy opittavana. Hänen tuli hankkia itselleen kirja, "Kuka kukin on American Cityssä", hänen tuli hankkia maansa historia ja tutkia itsenäisyysjulistusta ja ottaa tarkka selvä siitä, mikä ero oli vallankumouksella, joka on tapahtunut jo aikoja sitten, ja vallankumouksella, joka tapahtuu paraikaa.

Petteri meni tuon kuuluisan hienoston naisen luo suureen kivitaloon, ja hän huomasi tämän hienoston naisen olevan ainakin yhtä hyvinvoivan kuin oli Mrs. Godd, sillä erotuksella, että tämä hienoston nainen kunnioitti omaa yhteiskunnallista asemaansa. Tämä nainen ei erehtynyt kohtelemaan Petteriä vertaisenaan, josta johtui ettei Petterin mieleen juolahtanutkaan viivähtää hänen kodissaan pitemmän aikaa. Hänen tarkotuksensa oli kertoa Petterille että hän oli kuullut Petterin esitelmästä punikki-vaarasta ja koska hän oli raajarikkoisten sotavanhusten kodin nais-johtokunnan puheenjohtaja, niin hän halusi sopia Petterin kanssa ehdoista tuon esitelmän pitämisestä noille sotavanhuksille. Ja Petteri, jota Gladys oli jo edeltäpäin neuvonut, vastasi että hän sangen mielellään tulee pitämään esitelmänsä ilman maksua -- noin ikäänkuin isänmaallisena uhrauksena. Mrs. Warring Sammye kiitti häntä vakavasti ja juhlallisesti koko maan nimessä ja ilmotti että päivämäärä annetaan Petterin tietää myöhemmin.

Petteri meni kotiin, ja Gladys veti naamansa kieroon, kun kuuli että esitelmä tullaan pitämään jonninjoutaville entisille sotilaille jossakin kokoushuoneessa sen sijaan kuin hän oli toivonut että esitelmä tullaan pitämään noille "tyttärille" itselleen Mrs. Warring Sammyen kotona. Mutta kuitenkin, olihan jo sekin jotakin, että he olivat herättäneet Mrs. Warring Sammyen huomiota. Ja niin tuli Gladys pian hyvälle tuulelle jälleen ja alkoi kertoella Petterille palasia Mrs. Warring Sammyen elämää; näytti siltä, että kynsienpuhdistuspajoissa tiedettiin kaiken maailman juorut ja salaisuudet.

Ja koska Gladys sattui nyt olemaan hyvällä tuulella, puhui hän Petteristä itsestään. Nyt he olivat päässeet asteeseen, jossa voivat heittää silmäyksen taakseen entiseen elämäänsä kokonaisuudessaan ja kotinsa ja elinkumppanuutensa rehellisessä tuttavallisuudessa avomielisesti ottaa opikseen erehdykset ja suunnitella tulevaisuutensa viisaammasti. Petteri oli tehnyt paljon erehdyksiä -- myönsi hän kai sen? Myönsikö? Joo, myönsihän Petteri. Mutta, jatkoi Gladys, hän oli tehnyt parhautensa, ja hänellä oli ollut se erinomainen onni, että oli saavuttanut suurimman siunauksen, mitä elämällä antaa on, nimittäin hyvän ja kykenevän naisen auttavan käden. Gladys ei vääjännyt vähääkään tästä ajatuskannasta, joten Petterin oli pakko lopulta myöntää sekin. Petteri myönsi vielä senkin, että hyvän ja kykenevän naisen velvollisuus on suojella aviomiestään elämän loppuun saakka, jotta hän voi väistää niitä ansoja, joita hänen vihollisensa hänelle asettavat. Ja oli kai Petteri oppinut katkerista kokemuksistaan senkin, ettei lähde takaa ajamaan kauniita silmiä tai punasia poskia, herätäkseen seuraavana aamuna taskut tyhjinä? Petteri myönsi. Ja kun keskustelua jatkui, havaitsi Petteri että tuo voittokulku, joksi hänen elämänsä oli muuttunut, oli täydellisesti hänen vaimonsa luoma; tai oikeastaan hän havaitsi sen, ettei ollut vähintäkään toivoa saada muutetuiksi hänen vaimonsa mielipiteitä siitä. Vielä myönsi hän oikeaksi suunnitelman tulevaisuudesta: hän tulee tuomaan kotiin koskemattomana palkkansa joka viikko, ja hänen vaimonsa tulee käyttämään sen ja oman palkkansa parantamaan heidän elin- ja esiintymistapojaan ja avustaakseen heidän kiipeämistään yhä ylemmä hyvinvoinnin tikkailla.

Ja jäljet tästä jo näkyivätkin Petterin olemuksessa; hän on tullut arvokkaammaksi puhetavassaan ja vakavaksi, juhlalliseksi liikunnossaan. Gladys sanoo hänelle että koko yhteiskunnan tulevaisuus riippuu hänen tiedostaan ja taidostaan, ja Petteri myöntää tämänkin. Hän on oppinut, mitä voi tehdä ja mikä on paras jättää tekemättä; hän ei enää koskaan tule astumaan lakien rajojen ulkopuolelle. Hän ei enää koskaan tule yrittämään mitään omin päinsä sellaisten alhaisten olentojen viekotuksesta kuin esimerkiksi Nell Doolin, vaan hän tulee pitämään "koneiston" puolta, pitäen mielessään että rehellisyys maan perii. Ja hän tulee alati kulkemaan eteenpäin; hän tulee tapaamaan maan suurmiehiä, ei enää peläten ja hattuaan kierrellen käsissään, vaan tyynesti ja arvokkaasti. Hän tulee tapaamaan presidentiksi pyrkivän prokuraattorin kätyreitä ja antamaan heille ainehistoa jokaviikkoisia punikkipelotuksia varten. Hän tulee tapaamaan lainlaatijakuntien jäseniä, jotka haluavat erottaa lainlaatijakuntiin valitut sosialistit, ja hän tulee tapaamaan kuvernöörejä, jotka haluavat panna vankilaan "laittomien" lakkojen johtajat. Hän tulee tapaamaan kirjailijoita, jotka kirjottelevat artikkeleita kuukausijulkaisukin, ja novellisteja, jotka haluavat todellisia tietoja novelleissaan esiintyvistä "punikkiroistoista".

Mutta Petterin suurin menestys tulee olemaan esitelmänpitäjänä. Hän tulee kulkemaan halki maan ja herättämään tavatonta huomiota. Tietääkö Petteri, miksi? Ei, Petteri ei tiennyt varmaan. No, voihan Gladys sen sanoa: siksi, että hän on romantillinen. Petteri ei tiennyt, mitä tämä sana merkitsee, mutta se määritteli häntä, ja hän hymyili itserakkaasti, näyttäen epätasaiset hampaansa, ja kysyi mistä Gladys on huomannut että hän on romantillinen. Vastaukseksi sai Petteri kiivaan määräyksen nousta seisaalleen ja kääntyä ympäri hitaasti.

Ei Petteri halunnut nousta ylös mukavasta nojatuolistaan, mutta kuten tavallista, teki hän niinkuin hänen vaimonsa käski. Tämä tutki häntä kaikilta puolilta ja huudahti: "Petteri, sinun täytyy muuttaa ruokajärjestelmääsi; sinullahan on 'ombongpoing'!" Gladys sanoi tähän kauhistuneella äänellä, ja Petteriä pelotti, sillä se kuulusti jonkun taudin nimeltä. Gladys jatkoi: "Sinä et voi olla mikään romantillinen näky puhujalavalta, jos sinulla on ihravatsa!"

Petterin mielestä oli tavattoman hauskaa, kun hänestä puhuttiin, jonka vuoksi hän kysyi uudelleen, miksi Gladys piti häntä romantillisena. Hänen vaimonsa sanoi että siihen on montakin syytä, mutta pääasiallinen oli se, että hän oli ollut vaarallinen rikoksellinen ja oli tehnyt parannuksen, joka seikka miellytti uskonnollisia ihmisiä; mutta kaikki oli päättynyt onnellisesti naimisiin menolla, joka miellytti sellaisia, jotka lukivat novelleja.

"Vai niin?" sanoi Petteri yksinkertaisesti, ja Gladys vieläkin vakuutti niin olevan. "Entäs sitten?" kysyi Petteri, johon Gladys vastasi että Petteri oli tuntenut läheisesti noita kauheita ja vaarallisia ihmisiä, bolshevikeja, joista tavalliset ihmiset tiesivät vain sanomalehtien kautta. Ja sitäpaitsi, Petteri ei ainoastaan pitänyt mainiota esitelmää, vaan hän vielä lisäksi lopetti sen kysymyksellä rahasta. Tämä rahakysymys oli: "Lahjoittakaa rahaa Amerikan edistysliitolle. Antakaa rahaa kotiliesi-yhdistykselle! Koko teidän maanne olemassaolo riippuu siitä, että kannatatte patrioottien puolustus-legioonaa!" Ja Petterin esitelmän maine tulee yhä suuremmaksi ja laajemmaksi ja Amerikan kaikkien kaupunkien Billy Nashit ja Guffeyt tulevat kilvan koettamaan saada hänet kaupunkiinsa, ja kun sinne saapuu, julkaisevat sanomalehdet hänen kuvansa, ja kaikki paremmat ihmiset ottavat hänet ja hänen vaimonsa avosylin vastaan. Heistä tulee yhteiskunnan leijonia, he tulevat näkemään rikasten koteja, ja vähitellen tulee heistä itsestäänkin rikkaita.