Part 17

'Nyt luonnollisestikin keksitte, että olen ollut työssä Mr. Ackermanin kotona ja aijotte koettaa saada minut kynsiinne, joten lienee parasta kertoa teille miten asiat ovat ja että te ette hyödy siitä paljoakaan, että saatte meidät kiinni, sillä me satumme tietämään totuuden Goober-jutusta ja kaiken muunkin, mitä teidän toimistonne on työskennellyt viime vuoden kuluessa American Cityssä. Kysykää Petteri Gudgelta, niin hän ehkä kertoo tästä tarkemmin. Me yhdessä Petterin kanssa suunnittelimme dynamiittijuonen, mutta ette voi syyttää Petteriä, sillä hän teki vain niinkuin minä käskin. Hänellä ei ole kylliksi järkeä ollakseen vaarallinen, ja hän on tavallisen hyvä urkkija, jos häntä kohtelee hyvin, mutta pitäkää hänet erillään naisista. Ja se on helppoa, jollette anna hänelle rahaa, sillä niinkuin tiedätte, ei hän ulkonäöltään ole mikään, eivätkä naiset välittäisi hänestä vähääkään, jollette maksaisi hänelle liian suurta palkkaa.

'Petteri kertoo teille miten suunnittelimme tuon dynamiittijuonen, ja luonnollisestikaan te ette haluaisi punikkien tästä tietävän mitään, ja voitte olla varma siitä, että jos Ted ja minä vangitaan, niin kyllä keksimme jonkun keinon, jolla saamme koko jutun punikkien tiedoksi. Jos pysytte alallanne, niin emme sano siitä koskaan sanaakaan, ja teillä on mainio dynamiittisalajuoni todistuksineen päivineen, joilla voitte tuhota kaikki punikit, jonka voitte laskea tulleen maksamaan viisikymmentä tuhatta dollaria -- helppo hinta, kun ottaa huomioon, että Nelse Ackerman on maksanut paljoa enemmänkin teidän hommistanne eikä teillä ole ollut näyttää puoleksikaan näin hyviä tuloksia. Tiedän että suututte kauheasti lukiessanne tämän, mutta miettikää asiaa ja pitäkää paita housuissa. Lähetän tämän kirjeen lähetin kautta, jotta voitte saada heti käsiinne Nelse Ackermanin ja kehottaa häntä olemaan sanomatta sanaakaan tästä poliisille, sillä tiedättehän mitä siitä seuraisi -- jos nuo lapset saavat tästä vihiä, niin joutuu se heti sanomalehtiin ja punikkien tiedoksi, ja siitä olisi paljon haittaa teidän salajuonellenne. Ja sitäpaitsi, nyt kun noita punikkeja on rääkätty ja Shawn Brady lynkattu, ei olisi teidän mieleistänne, että tulisi tiedoksi, että teidän toimistoonne kuuluvat urkkijat ovat syypäitä koko dynamiittijuttuun. Ted ja minä tulemme pysymään hieman syrjässä, emmekä aijo myydä jalokiviä aivan heti, joten kaikki on hyvin.

Kunnioituksella,

Edythe.'

'P.S. Luonnollisestikaan ei ole Petterin syy, että on niin kovin 'naisten perään', ja hän olisi varmasti uskollisesti palvellut teitä, mutta väliin tuli minun kauneuteni!'

LXVII.

Siinä se oli. Kun Petteri oli kuullut tämän kirjeen, käsitti hän, ettei hänellä ollut enää mitään lisättävää, ja hän sanoi niin. Hänen painonsa oli äkkiä tullut niin raskaaksi, ettei hän sitä enää jaksanut kantaa, vaan valui istumaan vieressä olevalle tuolille, josta lähetteli kurjan rukoilevia silmäyksiä McGivneyhin, Hammettiin ja Guffeyhin.

Huolimatta suuttumuksestaan oli pääsalapoliisi käytännöllinen mies; hän ei ilman sitä olisi voinut hoitaa niin tärkeää ja salaista raitiotrustin haaraa. Ja niinpä hän rupesi puhumaan asiasta. Olisiko Petteri hyvä ja kertoisi hänelle koko dynamiittisalajuonen alusta loppuun saakka. Ja Petteri -- myöskin käytännöllinen mies -- oivalsi, että paras on kertoa pelkkä totuus, eikä salata mitään. Hän kertoi jutun alusta loppuun ja painosti erikoisesti sitä, että hän ja Nell olivat ainoat, joilla oli totuudesta aavistustakaan -- paitsi että luultavasti Nell oli kertonut sen rakastajalleen, Ted Crothersille. Luultavasti oli Crothers se, joka oli hankkinut dynamiitin. Tästä seuraavasta keskustelusta ilmeni Petterille, että tämä Ted Crothers oli kaikkein taitavimpia kassakaapin räjäyttäjiä koko maassa, ja epäilemättä oli se hän, joka oli keksinyt tämän salaliiton; hän oli neuvonut Nelliä ja tämä Petteriä askel askeleelta. Äkkiä Petteri muisti kaikki ne suukkoset, joita Nell oli jaellut hänelle puistossa, ja hän tunsi häpeän punan kohoutuvan poskilleen. Niin, ei ollut epäilystäkään siitä, että hän oli hölmö, kun tulivat kysymykseen naiset!

Petteri alkoi puolustella. Ei se oikeastaan ollut hänen syynsä, sillä hän oli ollut Nellin pauloissa jo ennen. Kun hän pikkupoikana oli ollut Jimjambon temppelissä, oli hän ollut silmittömästi pihkaantunut Nelliin. Nell ei ollut ainoastaan kaunis, hän oli vielä lisäksi sukkelan nerokas, nerokkain nainen, mitä Petteri oli koskaan tavannut. McGivney sanoi, että Nell jo silloin pelaili Petterillä kuin kissa hiirellä, sillä hän oli jo silloin ollut Guffeyn palveluksessa keräämässä todisteita Kalandran vangitsemiseksi ja eleuterialaisen exoticismin lopettamiseksi. Hän oli toiminut paljon muutakin raitiotrustin salapoliisilaitoksen hyväksi jo silloin, kun Petteri kulki Pericles Priamin kanssa ympäri maata myyden patenttilääkkeitä. Guffey oli muun muassa käyttänyt Nelliä viettelemään erään tunnetun työväenjohtajan American Cityssä; hänet oli "saavutettu" eräässä hotellin yksityishuoneessa Nellin kanssa kahdenkesken, ja näin oli selkäranka katkaistu yhdeltä suurimmista lakoista kaupungin historiassa.

Petteri havaitsi, että hänellähän on tässä mainio puolustusperuste. Luonnollisesti oli tuollainen nainen erittäin vaarallinen hänelle! Oli Guffeyn oma syy, että hän palkkasi tuollaista väkeä, eikä pitänyt heitä aisoissa! Yht'äkkiä Petteri äkkäsi, että tietysti oli Nell saanut vihiä siitä, että hän menee Hotel de Sotoon tapaamaan nuorta Lackmania, ja hän oli mennyt sinne pelkästään sen vuoksi, että saisi Petterin pauloihinsa taaskin. Kun McGivney sanoi, että se voi olla hyvinkin mahdollista, alkoi Petteri puolustaida vieläkin kiihkeämmin. Hän oli ollut hölmö, luonnollisesti, suurin hölmö, mitä ajatella voi, eikä hänellä ollut sanomista sen puolustukseksi mitään; mutta nyt hän oli oppinut läksynsä ja oppinut sen perinpohjin. Hän ei tule enää katsahtamaankaan naisiin, ja jos Mr. Guffey antaisi tämän kerran anteeksi --.

Guffey tietysti haukkui häntä. Hän ei aijo pitää tuollaista puuropäätä kymmentä mailia lähempänä konttoriaan! Mutta Petteri rukoili vain vieläkin nöyremmin. Hän tunsi punikit tarkoin, ja mistä löytäisi Mr. Guffey toisen hänen veroisensa siinä suhteessa? Kaikki punikit luottivat häneen -- katsokaa vain näitäkin siteitä. Ja hän oli juuri saanut yhden punasen laakeriseppeleen lisää -- hän oli käynyt tapaamassa Mrs. Goddia, ja Mr. Godd oli potkinut häntä housujen takapuoleen, ja hän tulee kertomaan tämän punikeille ja luonnollisesti he yhtyvät hänen kanssaan salaliittoon Mr. Goddia vastaan. Ja eikö Mr. Guffey ollut tyytyväinen juttuun ja todisteihin McCormickia ja muita I.W.W.-läisiä vastaan? Ja kun asiat olivat jo näin pitkällä, niin eivät suinkaan viranomaiset voi jättää tuota juttua sikseen! Ei tarvitse muuta kuin vain selittää asia perinpohjin Mr. Ackermanille --.

Petteri huomasi liian myöhään, että tuo oli onneton lause. Guffey oli heti jaloillaan, raivoten edestakaisin huoneessa ja kutsuen Petteriä kaikkien karjapihan elukkain nimillä, ja samalla ilmottaen, että hän on jo käynyt puhuttelemassa Mr. Ackermania, ja että Mr. Ackerman ei ollut halukas ottamaan tyyneesti vastaan tiedon siitä, että salapoliisilaitos, jonka hän rahastaa ja jonka tarkotuksena on suojella häntä, oli ollut välineenä hankkimaan sisäänpääsyn hänen kotiinsa kahdelle roistolle, jotka olivat räjäyttäneet hänen kassakaappinsa ja menneet menojaan, mukanaan jalokiviä, jotka he arvostelivat viidenkymmenen tuhannen dollarin arvoisiksi, mutta joiden Mr. Ackerman sanoo maksaneen kahdeksankymmentä viisi tuhatta. Guffey suvaitsi vielä ilmottaa Petterille, että hän saa kiittää onneaan siitä, ettei Guffey heitä häntä "rotkoon" elämänsä loppuajaksi tai revi häntä kappaleiksi tuuma tuumalta. Mutta sen sijaan oli hänen nyt heti lähdettävä Guffeyn konttorista ja laitettava itsensä helvettiin suorinta tietä, minkä löytää. "Mene!" sanoi Guffey. "Kuuletko, ala laputella!"

Ja Petteri nousi seisaalleen ja lähti epäröiden ovea kohti. Hän mietti mielessään: "Uhkaisinkohan niitä? Sanonko, että menen punikkien luo ja kerron kaiken, mitä tiedän?" Ei, ei hän uskalla; pieninkin viittaus tuosta laittaisi hänet varmasti rotkoon! Mutta miten oli mahdollista, että Guffey uskalsi antaa hänen mennä -- eikö hän uskonut Petterin menevän kielimään? Jaa, mutta ehkä Guffey paraikaa miettiikin, että Petteri voi mennä vihassaan suoraan punikkien luo ja kertoa totuuden, ja silloin olisi kaikki mennyttä. Ei, ei varmaankaan Guffey anna näin käydä! Petteri käveli hyvin hitaasti ovelle, avasi sen vastahakoisesti ja seisoi ovella pidellen kiinni ovesta niinkuin hän olisi ollut liian heikko pysymään pystyssä; hän odotti -- odotti --.

Ja niinpä tietenkin! "Älä mene, senkin hölmö!" sanoi Guffey. Ja Petteri kääntyi takaisin ovelta, mennen pääsalapoliisia kohti kädet ojennettuina alamaisen tavoin; jos Petteri olisi ollut jossakin itämailla, olisi hän laskeutunut polvilleen ja lyönyt otsansa kolme kertaa tomuun. "Hyvä Mr. Guffey", makeili hän. "Antakaa minulle anteeksi -- tämä kerta!"

"Jos annan sinulle toimesi jälleen, tuletko tekemään niinkuin minä tahdon, etkä niinkuin itse tahdot?" räyhäsi Guffey.

"Kyllä, kyllä, Mr. Guffey.

"Etkö enää tee muita tekopelejä kuin minun suunnittelemiani?"

"En, en, Mr. Guffey."

"Hyvä, annan sitten sinulle anteeksi, vielä. Mutta, jumalauta, jos huomaan, että edes isket silmää kenellekään naiselle, revin hampaat suustasi!"

Petterin sydän sykähti helpotuksesta? "Oi, kiitos, kiitos, Mr. Guffey!"

"Saat kaksikymmentä dollaria viikossa, että senttiäkään enempää", sanoi Guffey. "Olet kyllä enemmän arvoinen, mutta sinuun ei voi luottaa, kun sinulla on rahaa, ja minulle on yhdentekevää, myönnytkö näihin ehtoihin vai et."

"Se on kaikinpuolin hyvä, Mr. Guffey", sanoi Petteri.

LXVIII.

Siinä oli Petteri Gudgen "korkeamman elämän" loppu. Hän ei enää liikuskellut Olympian vuoren taivaallisissa piireissä. Hän ei enää koskaan nähnyt Mr. Ackermanin kiinalaisia palvelijoita tai Mrs. Goddin ranskalaista kamarineitsyttä. Hänelle eivät enää koskaan hymyilleet nuo Hotel de Soton kaksisataa kaksikymmentä neljä poika-enkelin päätä. Petteri söi ateriansa istuen jakkaralla voileipä-ravintoloissa, hän oli todellakin köyhälistöläinen, "Jimmie Higgins" osansa mukaisesti. Hän luopui haaveistaan loistavasta ja työttömästä tulevaisuudestaan ja ryhtyi kovaan jokapäiväiseen työhönsä -- tunkeutui agitaatorien tuttavuuteen, kulki heidän kodeissaan ja piti silmällä heidän toimiaan, pimittäen kappaleita heidän levittämästään kirjallisuudesta, varastellen heidän kirjeitään ja osoteluetteloitaan ja muistikirjojaan ja vieden kaikki nämä American hotelliin huoneeseen 427.

Nämä olivat toiminnan aikoja. Huolimatta pieksäjäisistä, murhista ja vangitsemisista -- tai ehkä juuri näistä johtuen -- oli radikaalinen liike kiehumapisteessä. I.W.W.-läiset olivat järjestyneet salaa ja kokoilivat puolustusrahastoa vangituille tovereilleen; myöskin kaikenkarvaiset sosialistit, punaset, vaaleanpunaset ja "keltaset", olivat täydessä työssä eivätkä työläiset yleensä olleet vielä heittäneet agiteeraustaan Goober-juttuun nähden. Nyt he paraikaa toimivat kahta hurjemmin, sillä Mrs. Gooberin elämä oli kysymyksessä oikeustuvassa. Kaukana Venäjällä oli joukko anarkisteja pannut toimeen mielenosotuksia Amerikan lähetystötalon edessä sen takia, että Amerikassa oli väärinkäytetty oikeutta erästä miestä vastaan, jonka nimi oli "Guba". Näin ainakin seisoi niissä sähkösanomissa, joita sieltä tuli, ja koko maan uutistoimistot olivat onnistuneet pitämään Goober-jutun niin salassa, että New Yorkin sanomalehtien toimittajat erehtyivät julkasemaan nimen tuollaisena josta radikaalit yli koko maan kohottivat viiltävän ivanaurun ja sanoivat, että siitä nyt näette, paljonko kapitalistilehdet välittävät työläisistä!

Kaikkein äärimmäisillä punikeilla näyttivät asiat olevan hallussaan Venäjällä. Myöhään syksyllä he kumosivat Venäjän hallituksen, ottivat vallan käsiinsä ja alkoivat hieroa rauhaa Saksan kanssa; joka seikka pani liittolaismaat pelottavaan pulaan ja sai yleiseen käytäntöön aivan uuden sanan, tuon kauhistuttavan "bolshevikin." Tämän jälkeen, jos mies esitti jäätä kulettavien autojen kunnallisomaisuudeksi hankkimista, niin hän vaikeni äkkiä, jos hänelle karjasi: "Bolsheviki!"

Mutta tämän maan äärimmäiset punikit vastasivat tähän yllättävällä tavalla -- ne ottivat itse käytäntöön tuon nimityksen ja kantoivat sitä kunniamerkkinä. American Cityn sosialistiosasto hyväksyi kiihkeän innostusmyrskyn vallitessa päätöslauselman, jossa osaston nimi muutettiin "bolshevikiosastoksi", ja "vasemmistolaiset" olivat määräävinä jonkun aikaa. Tämän siiven johtajana oli puolueen äänenkannattajan, "Clarionin", toimittaja Herbert Ashton, joka oli laiha ja kalpea sanomalehtimies ja uskomattoman katkera puheissaan ja kirjotuksissaan. Hän oli nähtävästi käyttänyt koko elämänsä tutkimaan kansainvälisen kapitalin metkuja, eikä hänelle näistä kysymyksistä voinut tehdä väitettä, ettei hänellä olisi ollut kerrassaan musertava vastaus valmiina. Hän käsitteli sotaa Suur-Britannian vanhan ja vakiintuneen kommersialismin ja Saksan uudemman ja hyökkäilevän kommersialismin välillä.

Ashton käsitteli sotakiihkoilijain väitettä aivan samoin kuin rottakoira käsittelee rottaa. Vai oli tämä sota kansanvallan hyväksi! Pariisin pankkiirit olivat viimeiset kaksikymmentä vuotta rahastaneet Venäjän tsaareja, ja nämä olivat lähettäneet tuhansia maanpakolaisia Siperiaan, tehdäksensä maailman turvalliseksi kansanvallalle! Suur-Britannia oli myöskin ennenkin käynyt sotaa kansanvallan hyväksi -- ensin Irlannissa, sitten Intiassa ja Egyptissä ja lopuksi Whitechapelin köyhäinkorttelissa! Ei, sanoi Ashton, työläisille ei enää voida syöttää tuollaista pötyä. Wall-kadun pankkiirit olivat lainanneet muutamia biljoonia liittolaismaiden pankkiireille, ja nyt usutettiin Amerikan kansaa tekemään maailma turvalliseksi noille lainoille!

Petteri oli kehottanut McGivneytä tekemään lopun tällaisesta agitatsionista, ja nyt kertoi tuo rotannaamainen mies, että toiminnan hetki oli tullut. Oli aijottu pitää suuri joukkokokous bolshevikien vallankumouksen juhlimiseksi, ja McGivney neuvoi Petteriä pysymään syrjässä tuossa kokouksessa, sillä siellä voivat kapulat heilua. Petteri otti takinkauluksestaan punanappinsa ja meni parvekkeelle siellä olevien sekaan. Hän huomasi, että useita "kapula-jusseja" oli siroteltu sinne tänne väkijoukkoon ja hän myöskin näki poliisipäällikön ja kaupungin salapoliisilaitoksen päämiehen. Kun Herbert Ashton oli päässyt saarnansa puoliväliin, meni poliisipäällikkö puhujalavalle ja vangitsi hänet, ja parikymmentä poliisimiestä asettui vangin ja kirkuvan väkijoukon väliin.

Yhteensä vangittiin seitsemän henkilöä; ja kun huomattiin kuinka suurta mieltymystä sanomalehdistö osotti tälle toimenpiteelle, päätettiin mennä vieläkin pitemmälle. Kymmenkunnan Guffeyn miestä ja samanverran piirisyyttäjän kätyreitä hyökkäsi Ashtonin lehden, "Clarionin", painoon -- toimittajat potkittiin alas rappusia tai heitettiin ikkunoista ulos, kirjotuskoneet ja painokoneet särettiin, tilaajaluettelo vietiin pois ja pari tonnia "kirjallisuutta" poltettiin takapihalla. Myöskin "tarkastettiin bolsheviki-osasto" ja sen toimeenpanevan komitean seitsemän jäsentä vangittiin. Tuomari määräsi jokaiselle takaussummaksi kaksikymmentä viisi tuhatta dollaria, ja viikon kuluessa sen jälkeen tuli Guffeyn konttoriin joka päivä American City "Timesin" toimituksesta mies, jolle Guffey antoi tukun aiheita, jotka Petteri oli valmistellut ja joissa osotettiin selvästi, että sosialistien ohjelma merkitsee terrorismia ja murhia.

Melkein joka päivä teki Petteri nykyään tuollaisia palveluksia maalleen. Hän sai tietoonsa, missä I.W.W.-läisillä oli kätkettynä painokone, jolla he painoivat lentolehtisiä ja kiertokirjeitä. Tämä paikka "tarkastettiin" ja puhumattakaan painokoneen takavarikoimisesta, saatiin puolisen tusinaa agitaattoria taaskin linnaan. Nämä miehet tekivät nälkälakon, koettaen tappaa itseään nälkään vastalauseeksi kärsimiään pieksämisiä vastaan; ja jotkut hysteeriset naiset kokoontuivat Ada Ruthin kotona, laativat kiertokirjeen vastalauseineen, ja Petteri piti silmällä tämän kiertokirjeen postittamista, joten se otettiin takavarikkoon postissa, ja niin taaskin tehtiin tyhjäksi salaliitto. Nyt olikin useita miehiä työssä postikonttorissa, ja heidän yksinomaisena työnään oli agitaattorien postin avaaminen salaa; ja silloin tällöin annettiin määräys, että sellaisille henkilöille, joiden mielipiteet eivät olleet "terveet", ei saanut välittää postia.

Postihallitus myöskin peruutti "Clarionin" toisen luokan postioikeuden ja myöhemmin estettiin sen lähetys postitse kokonaan. Silloin pari "toveria", joilla oli auto, ottivat levittääkseen lehteä lähikaupunkeihin; ja Petteri lähetettiin hieromaan näiden miesten tuttavuutta, joka onnistuikin niin, että pari Guffeyn miestä yöllä salaa "korjasi" toisen näistä autoista niin hyvään kuntoon, että ohjauslaite meni epäkuntoon ja ajuri oli vähällä menettää henkensä. Ja taaskin oli yksi salaliitto tehty tyhjäksi!

LXIX.

Petteri oli nyt hyvällä tuulella, sillä viranomaiset olivat heränneet toimimaan, ja kun hän toi heille uusia tietoja, näki hän mielihyväkseen, että niiden mukaan toimittiin. Se nähtävästi oli hallituksen miesten ja piirisyyttäjän viraston toimintaa, mutta Petteri tiesi, että hän ja muut Guffeyn miehet olivat todella ne, jotka kulissien takaa ohjasivat tätä toimintaa. Guffeyllä oli rahaa, hän teki työtä niille, jotka todella hallitsivat American Cityä; Guffey oli määrääjä. Ja samoin oli laita ympäri maan; punikkeja hävittivät kauppakamarien, tehtailijain ja kauppiasten liittojen ja sellaisilla salanimillä kuin "Amerikan kehitysliitto" käypien järjestöjen salaiset asiamiehet.

He menettelivät täydelleen mielivaltaisesti, sillä maa oli sodassa ja sotakiihko riehui kuin kulovalkea kaikkialla. Ei tarvinnut muuta kuin nimittää miestä saksalaismieliseksi tai bolshevikiksi -- jos oli kylliksi kiihtynyt tehdessään tämän -- niin pian sai kokoon roskajoukon, joka meni miehen kotiin ja ruoski hänet, tai tervasi ja höyhensi, tai tappoi. Vuosikausia olivat suurliikemiehet vihanneet agitaattoreita, ja nyt vihdoinkin oli heidän aikansa tullut; jokaisessa kaupungissa, jokaisessa tehtaassa, myllyssä ja kaivoksessa oli joku Petteri Gudge työssä, joku "valkosten" "Jimmie Higgins" urkkimassa ja "sokaroimassa" punikkien "Jimmie Higginsiä." Kaikkialla oli Guffeytä ja McGivneytä johtamassa näitä töitä, nuija-junkkareita ja pyssymiehiä, joilla oli apulais-sheriffin merkkejä takin sisäpuolessa ja paljon muitakin merkkejä, jotka antoivat heille rajattoman vallan puolustaa maata pettureita vastaan.

Harjotusleireillä oli kolme tai neljä miljoonaa miestä, ja joka viikko lähti itärannikon satamista suuria laivastoja viemään sotilaita "siellä kaukana" oleville taistelukentille. "Siellä kaukana" oli paikka, johon meni biljoonien dollareiden arvot ammukkeita ja sotatarpeita, ynnä myöskin koko maan isänmaalliset ja muut tunneryöpyt. Petteri luki lisää toimituskirjotuksia ja saarnoja ja puheita, ja hän oli ylpeä ja iloinen, tietäen tekevänsä osansa tästä suuresta seikkailusta. Kun hän luki, että maan suurimmat teollisuuskapteenit vaativat palveluksestaan hallitukselta vain yhden dollarin vuodessa, niin mitä valittamista on hänellä, joka saa kaksikymmentä dollaria jok'ainoa viikko! Kun jotkut punikit puheissaan ja tuossa "kirjallisuudessa" sanoivat, että nämä teollisuuskapteenit olivat semmoisten yhtiöiden johtajia, jotka häikäilemättä nylkivät hallitusta ja tekivät kolmesta kymmeneen kertaan enemmän voittoa kuin koskaan ennen -- silloin Petteri heti tiesi, että hän nyt kuuntelee kaikkein vaarallisinta bolshevikia; hän antoi miehen nimen McGivneylle ja McGivney nykäsi jostakin näkymättömästä nuorasta, ja mies sai äkkiä potkun työpaikastaan -- tai ehkä häntä vastaan nosti kaupungin terveyslautakunta syytöksen siitä, että oli jättänyt solkkuastian hetkeksi kannetta!

Itsepintaisen agitatsionin perästä olivat punikit onnistuneet saada tuomarin päästämään McCormickin ja muut salaliittolaiset vapaaksi viidenkymmenen tuhannen dollarin takuulla päätä kohti. Se harmitti Petteriä tavattomasti, sillä olihan aivan selvää että kun joku punikki vangittiin, pitivät muut punikit häntä marttyyrinä ja hän kohoutui huomattuun asemaan, mutta jos hänet sitten päästettiin vapaaksi, oli hänen agitatsioninsa ja puheensa kymmenen kertaa tehokkaampaa. Agitaattorit pitäisi joko pitää vankilassa koko ikänsä, tai sitten antaa niiden tykkänään olla rauhassa. Mutta tuomarit eivät käsittäneet tätä -- niiden päät olivat täynnä kaikellaista lakitöskää, ja ne olivat antaneet Andrewsin ja muiden punikkien lakimiesten vetää itseään nenästä. Herbert Ashton ja hänen toverinsa myöskin pääsivät vapaiksi takuulla, ja "Clarionia" julkaistiin yhä ja myytiin kaduilla aivan avoimesti. Vaikka se ei enää uskaltanutkaan vastustaa sotaa avoimesti, julkaisi se kaikki tietoonsa saamat epäkohteliaat seikat tuosta "jättiläis-kauppahuoneesta", jota kutsuttiin Suurbritannian hallitukseksi, ja myöskin "ranskalaisista pankkiireista" ja "italialaisista imperialisteista". Se vaati kansanvaltaa Irlannille, Egyptille ja Intialle, ja häpeemättä puolusti bolshevikeja, noita saksalaismielisiä juonittelijoita ja naisten yhteiskunnallistuttajia.

Petteri keräili lisää todisteita "Clarionin" joukkoa ja I.W.W.-läisiä vastaan. Pian sitten hän luki sen hyvän uutisen, että hallitusmiehet olivat vanginneet pari sataa I.W.W. liiton johtajaa ympäri maata ja myöskin sosialistipuolueen toimeenpanevan komitean jäsenet ja nämä tullaan asettamaan syytteeseen salaliittoutumisesta. Sitten tuli McCormickin ja Hendersonin ja noiden toisten oikeusjuttu, ja Petteri luki eräänä aamuna "Timesistä" etusivulta uutisen, joka sai hänet hämmästymään. Joe Angell, yksi dynamiittijuonen johtajista, oli tunnustanut ja todisti syyttäjien puolesta! Hän oli kertonut piirisyyttäjälle, ei ainoastaan oman osansa juonesta räjäyttää ilmaan Nelse Ackermanin talo, vaan myöskin minkä osan tuosta salaliitosta jokainen toinen syytetyistä oli tehnyt -- hän selitti tarkkaan, miten dynamiitti oli hankittu, ja nimitti kaikkien niiden johtavimpien kansalaisten nimet, jotka olisivat tulleet saamaan saman kohtalon kun Nelse Ackerman! Petteri luki edelleen henkeään pidättäen ihmetyksestä, ja kun hän oli päässyt loppuun, kierieli hän vuoteellaan ja nauroi ääneensä. Peijakas, miten kierää! Petteri oli laatinut tekopelin Guffeyn kätyrille, eikä Guffey tietenkään voinut antaa miehensä mennä vankilaan, joten asia oli järjestetty niin, että hän "tunnustaa" ja todistaa syyttäjien puolesta sekä palkaksi toveriensa pettämisestä pääsee vapaaksi!