Part 20
Ja herra Bux, työnvälitystoimiston komea johtaja, entinen Ruukin vörvalttari, sama, jota ajan laksossa oli nimitetty myös »Nälkämaan keisariksi», selaili asiapapereitaan:
— Täällä on jo Korkeimman päiväkäsky, jotta Jooseppi Kenkkunen tästä illasta alkaen määrätään kolmeksi vuodeksi Rämsänrannan kaikkien vainajain saunottajaksi Taivaallisessa kylpylaitoksessa. Saat mennä! komensi Bux, jonka selän takana istui kaunis enkelineiti, toimiston konekirjoittajatar.
Mutta Jooseppi ei hievahtanut.
— Pitääkö _minun_ kylvettää akkaväkikin? kysyi hän hämmästyneenä.
— Sepä tietty, tuimistui tirehtööri, — Täällä Taivaassa ei sukupuoli tule kysymykseen.
— En rupea, en! kiljui Jooseppi.
— Mitä hemmettiä, kehtaatko vastustaa Taivaan valtakunnan päiväkäskyä. Ja mistä syystä, jos saan luvan kysyä? tiedusti herra Bux ivallisesti.
Jooseppi Kenkkunen raappi niskaansa.
— On kolme vaimonpuolta, jupisi hän, — joita, jos nekin tänne tupsahtavat, en ikipäivinä ilkeä ruveta kylvettämään!
— Kutka he ovat? uteli Bux.
Jooseppi änkytti:
— Karihtaniemen Amanta — Haukkurannan mummu — ja vanha postiröökynä...
Herra vörvalttari purskahti nauruun ja tarttui taivaallisen telefoonin kultaiseen puhelintorveen:
— Halloo. Onko Itse Ukko? Täällä toisessa päässä on vörvalttari Bux. Kuulehhan nyt kummia, Pyhä Veli, että kun se Kenkkusten Kenkku kieltäytyy rupeamasta saunamestariksi — ei kuulu kehtaavan kylvettää kolmea kotipuolen akkaa, jos ne niinkuin sattuvat pääsemään Taivaaseen. Minkäs peijakkaan pelin hälle nyt arvaa?...
Jooseppi ei voinut kuulla, mitä Pyhä Ukko puhelimessa vastasi. Kunnes herra Birger Bux itse, sysimustia kulmakarvojaan rypistäen ja kaikuvasti rykäisten, korkean pulpettinsa takaa julisti Joosepille: — Hömm. Kuulut saavan mennä riihtä tappamaan.
Meillä puidaan paljasta vehnää. — Ala laputtaa!
* * * * *
Tämä oli Ryysyrannan Joosepin kuolemanuni. Miehessä näytti olevan hitunen henkeä jälellä, kun hänet puukangilla vääntäen päällekaatuneen petäjän alta vapautettiin. Mutta samalla hän jo puhalsi viimeisen henkäyksensä.