Part 1

RUUNULINNA

Murhekuvaus 5:sä Tapauksessa

Kirj.

J. F. LAGERVALL

Helsingissä, Waseniuksen kirjapräntissä, 1834.

Imprimatur.

J. M. af Tengström.

JÄSENET:

ROSTIO, Suomenmaan Kuningas eli suuri Ruhtinas. Ruhtinas JYRI eli JUURIKKI, hänen poikansa. RUUNULINNA, | SUUVUORO, | Suomen sotaväin ylimäiset päämiehet. SALLINEN, | RATASKILPI, Rostion Apumiesi (Ajutantti). PIRJO, Ruunulinnan puoliso. HAAPALAINEN, | RUUNULINNA, nuorempi | KANTOJUURI, | KALLO, | Erinäisiin sotajoukkoin ILVESLINNA, | juohattajija. RÄTY, | PARVIAINEN, | ynnä muita | SIMANAINEN, Sallisen Apumiesi. KIERI, Ruunulinnan Apumiesi. MARJA, Pirjon Tupaneito. LEMMES, miesipuoli | Varoittavaiset olennot. LUONNATAR, vaimopuoli | SYÖJÄTÄR, Noitajoukon emäntä. MAMMOTAR, | VAIVIATAR, | Noitajoukkoa. KIVUTAR, | SAVISUU, noita, siihen aikaan Sotajoukon Lääkäri. Suuvuoron Haamu. Kartanonvartian ääni. Sotaväkeä. Kaksi murhamiestä poikineen.

1. TAPAUS.

(Himohirrellä, joka on mäki likellä Kurkjoin hovia.)

1. KOHTAUS.

MAMMOTAR, VAIVIATAR ja KIVUTAR, LEMMES ja LUONNATAR.

KIVUTAR.

Missä näämmä toinen toista?

MAMMOTAR.

Siellä missä liemu loistaa, Missä ukko jyrisee Että ilma tärisee.

KIVUTAR.

Taikka synkässä salossa, Taikka pohjalan talossa.

VAIVIATAR.

Meitä tuopi pohjatuuli, Meitä kaakko kannattaapi, Lähättääpi lännetuuli, Survoa suvinen tuuli, Koiliainen koijattaapi, Vesimyrsky myyvittääpi.

KIVUTAR.

Myrsky meitä myyvittääpi, Tuuli tuima tuuvittaapi, Viepi Virosta Kyröön, Kyröstä Viroon viepi, Avasaksast Aunukseen, Alamaahan Aunuksesta; Luota ilkiän Iharin, Luokse Imatran ihanan, Kautta karkian Kalarin.

MAMMOTAR.

Ennen kuimme ennätämmä Niitä saloja sanella, Niitä nimiä nimetä, Kunne kulkea tahomma; Ajatukset aivoissamme Jäävät jälell jälkiämme.

(Kuuluttua huuvon ulkoa, jota ei voi selittää, varustautuuvat viettelemään Ruunulinnaa.)

KIVUTAR.

Jo mie tulen tuttuisein, Kulen kuhtuin kummisein, Viettelemään viisasta, Yllyttämään ylpeetä, Ylintävaltaa vaatimaan. Sana kansan kaottaa, Sana sankarin satuttaa, Niin myös viisaan villittää, Kevätpäiväll pälvelle, Valo Auringon aholle, Käärmeen saattaa kätköstään, Maon maasta maattuvaan: Niin myös ylpeys yllyttää, Näyttäin konnall korkeutta. Lennän pilvenkannall tuon, Jossa onnen hällen suon. Asettauvun aijallen, Panettauvun taijallen: Ensin sanon sankariks, Sitten kuhun kuninkaaks, Majesteetiks mainihen, Ruunattavaks Ruhtinaks. Jos minust ihtens kavoittaa, Kyll vaimons hänen tavoittaa.

LUONNATAR.

Minkätähen mielessänne Ja myös aina kielessänne Pysyy petos, yllytykset, Vijattoman villitykset.

KIVUTAR (Ei kuulevanaan Luonnattaren sanoja.)

Emäntä kyllä ennättää, Kohta sen tuuli lennättää, Täyttämään tätä työtäni; Kuin vaan höplitän vyötäni. (Höplittää vyötään; ukkoisen jyrinä ja tuli.) Kuulen kummini lennosta, Mitä hän mielii ennustaa.

(Lemmes ja Luonnatar loikastautuuvat seurasta.)

MUUT (yksiäänisesti.)

Pane mustaan valkiaa, Nokeen sekoita kalkkia, Lunta hiilillä hivuta, Nokea liijulla kihnuta, Varia jäällä jäähytä, Vilua tulella lämmitä. (Liehtovat paletta.) Liehtokaam, kiehtokaam, Painakaamme paletta, Vatustakaam valetta; Nostakaamme painumaan, Painakaamme nousemaan, Liehtokaam, kiehtokaam.

(Katoavat.)

2. KOHTAUS.

SUURI RUHTINAS, seuroineen, jossa KALLO ja SAVISUU kohtaa PARVIAISEN, joka saattaa haavoitettuja.

SUURI RUHTINAS.

Näiltäpä nyt sanan saamme Kuinka kuuluu asiamme, Ken tappelun on voittanut Ja riemun soiton soittanut? (Likeneevät.) Nä kunnolliset kumppanit, Jotk valtakuntaa varjeliit, Kunniahaavain kantajat, Ja esimerkkiin antajat, Meill sanokaat nyt salaamat, Liek aina hyvin asiat?

YKSI HAAVOITETUISTA.

Kuin mäntiin liki mäkeä, Niin kaatui paljo väkeä, Tuhansii kaatui keollen Ja valmistettiin peoillen: Vaan Ruunulinna lennätti Ja meillen avuks ennätti, Hän saattoi voiton meijän väill, Hakaten Hattaran omall käill. Ken taitais haavain sulkea? En jaksais enee kulkea.

(Nääntyy.)

SUURI RUHTINAS (Sitoin hänen haavojaan pyyhkeellään.)

Jos voisin sulkea haavasi Ja kostaa koetut vaivaisi! (Parviaisellen osottain.) Tarinoippa tarkemmasti, Mikä meno metelissä, Kuinka kuulutaan puhuvan, Ketä soimataan soassa?

PARVIAINEN.

Sallisellen sai sanomat Menosta metelijoukon, Hankkeista[1] Harakkaristin, Vihollisten viisattua, Saastasien saatettua. Meijän joukko jouvuttautui, Meijän leiri leimahteli, Kaikki suoriutuit sotaan, Kaikki keräytyit keollen, Kaikki toivoivat toroa, Kaikki tahtoivat tapella, Vuottiit verenvuuvatosta. Kuului huuto kuusikosta, Metästä meteli kuului, Saloista soan sanomat, Sotahuuvot soihen päistä.

Oivamies Oravakangas, Pohjan poikiin keralla Oli ketetty keollen, Tanninen tapettu suollen, Mullinen[2] muruiksi lyöty, Silmät Siekkisen sovaistut, Sorvali maahan sorrettuna, Pahoin Hörtsä höyhennetty, Paltto painanut pakoon; Joukki joutunna jälestä, Joukin joukko juoksenteli, Hämmentyi Hämeen joukko, Savolaiset salvattiin, Savon sankarit mokommat, Savon uhkeat uroot, Taakse salmen salvattiin, Ettei päässeet päästämään Hämäläisiä häästä, Saaneet Aunuksen avuksi. Monta kaatui Karjalaista; Kaikki Kajaanan sotiat, Vaipui vahva vaimojoukko, Kaatui kaunis neitokansa. Meill ol loppu melko lässä, Ehto elämän käsissä Riipeyvelt Harakkaristin, Taluttaissa tappelua, Yli kukkulan ylävän, Ympäri ylävän vaaran, Kurmon kuoleman kuletti, Meijän leiriimme levitti.

SUURI RUHTINAS,

Mikä tuli turvaksenne, Minkä avuks arvelitten Kuka kumminkin pelasti, Auttoi ahtaassa tilassa?

PARVIAINEN.

Tuli Sallinen samassa, Hajonneet haki kokoon, Pakeniat paikoillensa, Yhisteli, yllytteli; Nerokkaillen antoi neuvon, Tarkoin outoja opetti, Tappelemaan taitavasti, Alangolla ahtaalla. Hepo tunkoopi hepoa, Miesi miestä haittoapi; Toiset tiellä toisillensa, Toiset toisia sysiivät, Reikeä reväistäksensä, Akkunaa avataksensa, Veräjätä väljennellä; Josta sopisi sotia, Josta taitaisi tapella, Jost oisi jousillen tiloa, Vasamoillen varma juoksu, Nuolillen nopia kulku, Käsivarrellen varoa. Riittoisasti Ruunulinna, Uros muita uhkiampi, Kahta pijoa pitempi, Korttelia korkiampi, Turpiampi tunnetuita, Tukevampi tuttujamme, Ennennähtyjä enempi, Hakovampi hartioilta, Leiriimme lennättääpi, Nelkoneliseen ajaapi, Ääni kuului ärjynnällen, Koskenpauhullen komanto, Ruskeen ruunasa selässä. Se ol vatalta vakava, Varsin kylläinen kylillä, Sotikko[3] soassa käynyt, Taivutettu tappeluissa, Tyrmän alla tyynnytetty, Linnan luona luonuutettu, Ojennettu ohjaksilla, Miehen mieltä noutamaan, Ajatuksia ajajan. Soan soitot tunsi kaikki, Tunsi rummut tunnettavat; Omat rummut ruuna tunsi, Oman huiluin huminan, Oman joukon hurrahuuvon, Aivan selvästi selitti, Virsistä vihollisemme, Pajatoksista pakanan, Kohta äänestä älysi.

KALLO.

Elä ruunasta rupata, Heitä tarinat hevosta.

PARVIAINEN (Ylenkahteella silmiä luuven Kalloa vasten.)

Ruunallensa Ruunulinna Sanoi moniaita sanoja, Heitti tietoa hevollen, Varman käskyn varsallensa, Ketä keksiä pitäisi, Ketä tahtoisi tavata. Ruuna käännäksen rutosti, Kepiästi kengillänsä, Vikevästi viskareilla;[4] Hakoopi Harakkaristin, Nopiasti nouvattaapi, Ehtiipi eripuraisen. Likentäytyi Ruunulinna, Konnan koljusta kohotti, Satulasta maahan saattoi. Mitattua miekkoansa, Hakkaisi Harakkaristin, Muruisiksi murhamiehen, Tappoi kurjan tantereellen. Kuului huuto kulkeneeksi, Aina leistä letiin, Koko joukon päästäpäähän: Että kuoli kurja miesi, Kaatui kapinan tekiä, Mestattiin metelin alku, Soanaine sorrettiin. Vaan ei paikalta paennut, Hänen vähäinen väkensä, Outti ouvoilta apua, Tukee tuntemattomilta, Kuolemata kostaaksensa Hattaran Harakkaristin. Jopa joukot jouvuttautuit, Jopa turvaksi tulivat. Ryssät päällen ryykäisivät, Ruohti runnisti kovasti, Juutit julmasti sotivat, Puolan pulkat polvillansa Vasamoita vaihtelivat, Asettivat ampuneuvot, Joilla silmin sihtaisivat. Sinikaulat kauhiasti, Tattarlaiset tappelivat, Vielä muita villimmästi.

SUURI RUHTINAS.

Eikö pelänneet petoja, Vähän väen väähättäjät,[5] Pienen joukon juohattajat? Eikö pehmenneet pelolta, Pelon tuskoo tuntenunna Suuvuoro ja Simanainen, Sallinen ja Haapalainen?

PARVIAINEN.

Samoin kuin saarva sammakkoa; Koiraskokko korppiloita, Eli varis varpuisia Ja kuin ohto oravilta Pelon vuoksi peitteleksen; Samoin uhkeet uroot, Vihollista vierastivat.

SUURI RUHTINAS.

Vaan kuka tuossa tulossaan Niin kiireesti kiijettääpi.

3. KOHTAUS.

Entiset ja RATASKILPI.

SUURI RUHTINAS.

Saatatko sulasanomat, Käypikö toivoni toteen?

RATASKILPI.

Suomen suurta Ruhtinaa Tervehitään Tervussa: Jossa viimoviikolla Harakkaristi miekalla, Tavattomast tapatti, Hävyttömäst hävitti, Teijän paraat palveliat, Ylimäiset ystävänne, Poltti teijän puoltajanne. Vaan Ruunulinna runteva, Ain paraan tuuman tunteva; Hän kosti konnall koiruuven Ja osottaa siellä oikeuven.

SUURI RUHTINAS.

Teot on tehnyt toimelliset, Palkittavat palvelukset, Rehelliset reistannunna. Millä palkita paraten Tainnen, täytetyt tekonsa? (Ajateltua vähäisen.) Vaan saata hällen sanoma, Ett köllinsä on Ruhtina; Tervehi Tervun haltiaks, Kuhu Kurkjoin isännäks. Tämä tästä hetkestä, Kantakoon kauniin nimensä. (Seuralleen.) Holhotkaatten huonot kaikki Joita haavat haiskannunna, Rauta raaka raaellunna, Joita vaivat vaivannunna; Jotk on sorretut soassa, Sorretut sotakeolla, Sotarinnassa rikotut, Tallattuna tantereellen, Heitetyt hevoisten alle, Alle ruuniin rumiin; Poleksia pitkin poikin, Taputella tammanvarsan Kengällä ketoa vasten, Kaviolla kallioa.

RATASKILPI.

Sairashuonees sillanpäässä, On jo oltu oiva häässä, Ei ou tilaa siukoillen Eik enee mahu kiukoollen.

SUURI RUHTINAS.

Savisuu mäne samassa, Saata sairaita somastii, Tautiisia taitavasti; Saata huonot hurstiloilla, Laita lakanan varoilla, Siukkahuoneesta sivuitin, Holhottavaks maahoviini, Kahottavaks kartanooni, Kartanooni kaunoiseen, Annaporiin ankaraan, Ankaraan asunsiaani: Jossa vietin jollonkullon Ilmassa ihanaisessa, Jonkun viikon joutilaana: Viimein viimeissä kesänä, Rauhanaikana rakassa, Suosiossa Suomenkansan; Kansan kaikkia paraimman, Joukon muita muitteramman, Hyvätahtoisen tavoilta: Jos ei ou opilta tuttu, Eikä tuttu tuumiltansa, Niin on tuttu tunnoltansa, Omantuntosa opilta.

SAVISUU.

Viholliset minne viemmä, Kunne kurjija kuletan?

SUURI RUHTINAS.

Ei ole väliä väillä, Ei vihaa vihollisilla; Kuin ovat keollen kerran Kaatununna kaulaksutta; Loppuu vaino vaartajilta,[6] Yhistyyvät ystäviksi, Kuuluisiksi kumppaniksi; Tunnustaavat turhan riijan, Vihan viimeisen vähäksi, Hupa-aineiseks asian, Sopimattomaks soaksi.

(Ratastaavat pois.)

4. KOHTAUS.

SYÖJÄTÄR seuroineen.

SYÖJÄTÄR.

Mitä siskoini sanotta, Mitä minult anotta? Pitääkö teitä laittaman, Syntisiä haittaamaan?

SEURA.

Meill on mieli koettaa, Ruunulinnan ylpeyttä Kalat kauniit pyyvetään, Ongen maimalla[7] ongitaan; Kulta, kunnia kurjalta Omantunnon ongittaa.

SYÖJÄTÄR.

Vaimolleen toivon ilmoitin Ja häntä vimmaan villihin; Hän alkoi tekoon vaalia Ja herkut hyvät laatia. Jos puuhassamme puuttuupi, Niin hän suurest suuttuupi; Ja yksin ylkäns yllyttää, Tekemään tyhmää tylyyttä; Jost ei meillen voittoa, Ei likeistä ei loittoa. Ja emmä osaa ollenkaan Tästä täyvest saaliist saa, Jos emmä ole auttavat, Että hyö ihtens kauttavat.

SEURA.

Olkaamme siis auttavat, Että hyö ihtens kauttavat. Helvetin henget kostaavat, Mitä hyö verellä ostaavat.

SYÖJÄTÄR.

Viettäissämme aikoamme, Tehkääm uuraast taikojamme, Kennen jo saamme kansaamme, Sen kyllä saatamme ansaamme. Meijän nyt tulee hälytä Ettei ennätä älytä, Kavaluutta kankiaa Johonka hän lankiaa. Anna jouseni laukiaa Ennenkuin silmänsä aukiaa.

KAIKKI.

Anna ansamme lauveta, Vaan ei silmänsä auveta. Kalat kauniit pyyvetään. Ongen maimalla ongitaan; Kulta, kunnia kurjalta Omantunnon ongittaa.

5. KOHTAUS.

Entiset, LEMMMES ja LUONNATAR, RUUNULINNA ja SUUVUORO.

RUUNULINNA (Syöjättären seurallen.)

Tänne ihtenne kääntäkää, Ja jos on ääntä, ääntäkää!

SYÖJÄTÄR.

Terve, Tervun isännäll, Kunnia Kurkijoin haltiall, Ruunulinnan Ruhtinall, Kuninkaallen kuuluisall!

SYÖJÄTÄR seuroineen. (Yksiäänisesti.)

Terve, terve, terve teill! Ilo, ilo meill! Toivotamme.

SYÖJÄTÄR seuroineen. | LEMMES ja LUONNATAR.

Onnea, | Tuntoa, Kunniaa! | Kuntoa!

SUUNVUORO.

Mulla ei ou sanomista Eikä mitään anomista; En ano teijän armoanne, Enkä hirvii hirmuanne; En mielly toivotuksiinne. En hämmästy voivotuksiinne.

SYÖJÄTÄR seuroineen. | LEMMES ja LUONNATAR.

Kuntoa, | Kunnia, Tuntoa! | Onnea! Suomma Suuvuoron suvulle Suurell Ruhtinasuvulle.

SYÖJÄTÄR.

Jos et ite jouvukkaan Siihen isoon loukkaan, Niin siemenestäis sikiivät, Jotka kansoi juohattaat, Isompii kuin isänsä. Ja ite olet oleva Ruunulinnaa likinnä Vaikk häntä paljo

SYÖJÄTÄR seuroineen. | LEMMES ja LUONNATAR

Pienempi, | Suurempi, Vähempi, | Isompi, Osattomamp, | Osallisemp, Onnettomamp, | Onnellisemp.

KAIKKI.

Suuvuoro suuremmaks. Ruunulinna runsaammaks. Molemmillen Onnea, Kunniaa!

(Syöjättären seura pakenee sanoin keskenään.)

Jo hän onkeen tempoa, Vakuus hänes hempoa; Kuin ou jalka kurjall tiell, Niin on syvän ammoin siell. Kalat kauniit pyyvetään, Ongen maimalla ongitaan; Kulta, kunnia kurjalta Omantunnon ongittaa.

SUUNVUORO.

Mitä olemma tehnynnä? Oletko mitään nähnynnä? Olenko mieleni myönnynnä, Tai hulluheiniä syönnynnä?

RUUNULINNA.

On haltioita veessä, Ja vuoriss, maassa, metässä, Korvillain kuulin sanovan, Sull onnen sanoit ohjaavan, Ett siemenestäis sikiivät, Jotka kansoi periivät.

SUUVUORO.

Sinuu kuhtuit kuninkaaksi, Tervehtiit Tervun haltiaksi.

RUUNULINNA.

Sanoit nimittäin nimellein, Kurkjoin kuuluvan minullen; Jos olin oikein älyssä, Heijän häjyin hälyssä. Tätä en taija käsittää Seposelvään selittää, Heijän häjyin pelittä. Jos hyö tulisivat vielä Kuka ties mie saisin tielle, Kuin Harakkaristin voitimma Ja riemusoiton soitimma, Niin toivo rinnas havahti Ja silmä kahtoin kavahti, Mitä näki omisti omaksi, Luulten lunastetuks palkaksi. Vaan kuinka päästä kuninkaaks Ja Suomen suureks Ruhtinaks? Rostio isäntänäm istuupi, Ja poikinensa elääpi.

SUUVUORO.

Ja eläkäät aina mielessäni, Ei ainoastaan kielessäm, Eläkään maamme haltia, Sitä suokoon kaikkivaltia!

LEMMES.

Elä pyri pyörivillen, Rappuisillen raskaillen, Valtaa vaai vaikeinta.

(Pois ynnä luonnattaren kansa.)

6. KOHTAUS.

RUUNULINNA, SUUVUORO ja RATASKILPI.

RATASKILPI.

Terve, Tervun isännälle, Kunnia Kurkjoin Ruhtinalle! Sen nimi tulee muutetuks, Ja nimeltäsi kuhutuks. Sen ilkiäpäinen isäntä, Latto on pahassa paulassa Ja istuu kahle kaulassa; Osallissa oltuansa Pantsarin pahateoissa. Ilolla vielä ilmoitan, Kuninkaan seuran vieraiksi Saat tupaantuliaisiksi.

RUUNULINNA.

Itekkin kuningas kulkisi, Jos toivotukseni kuulisi, Tahtomieleni tapaisi.

RATASKILPI.

Varsin varmaan jo on tiellä, Kuka ties jos ei jo siellä.

RUUNULINNA.

Siis kumppanini kulkekaam Juur joutuisasti, joutukaam! Jos puolisoni tietäisi Ja viesti hällen vietäisiin!

RATASKILPI.

Sana saatettiin samassa Ilman juonin[8] juoksemata Kulokkaan kulettemata. Jo oli ihtens laatinut, Ja sinua vastaans vahtinut, Hän Ruunulinnas outtaapi Ja kaikki valmiiks laittaapi.

(Kiirehtiivät Ruunulinnaan.)

2. TAPAUS.

(Ruunulinnassa.)

1. KOHTAUS.

SUURI RUHTINAS, seuroineen ja PIRJO.

SUURI RUHTINAS (Tervehtiin Pirjoa.)

Ihana iltaa, Suloista suosioo, Orpanoilleni onnea, Ruhtinoillen runsaast, Totisesti toivotan!

PIRJO.

Armas kultainen kuningas, Suuri Ruhtinas suloinen! Onnen suotta, onnen tuotta: Onnen saatatta osaksi, Osotatta onnenmerkin, Läsnäolennoll omalla, Ihanaksi illan tiettä, Onnelliseksi olennon, Tuliaisemme tupaan, Annettuun asunsiaan.

(Muut mänevät toiseen suojaan.)

PIRJO (Yksinään.)

Etpä paikalta pakene Etkä liiku linnastani, Näe koskaan kotiasi Etkä pesääsi peräy Tanaasi[9] takasi käänny. Harvoin susi surmaajaansa, Karhu ohto kaatajaansa, Metänpeto mestaajaansa, Kohti päätyy koitamaan, Sattu samalla tavalla Kuin sie ansaani asetuit, Tulit tuhma mun kotiini.

2. KOHTAUS.

RUUNULINNA ja PIRJO.

RUUNULINNA.

Pirjoiseni, pienoiseni, Emoiseni, eukkoiseni, Kultaiseni, kukkaiseni, Vaimoiseni, varpuiseni, Serkkuiseni, sirkkuiseni!

PIRJO.

Terve, Tervun haltiallen Kuninkaallen kuuluisallen, Ainouven ansainneellen, Hertaisellen herralleni! Terve, tehyiltä teoilta Terve, vasta tehtäviltä! Mullen antoit arvanlyöjät, Unissani uuvet toivot, Uuven neuvon onnenneijot, Noitajoukko juohatukset, Sulasanomat saneli: Halun maamme hallituksen Valvoin nähyssä näössä.

RUUNULINNA.

Minä mietin mielelläni Ennen tehtyjä tekoja, Ennen ajetut asiat, Soat ennen suoritetut; Vaan en vasta alkavia Ennen tienne ennustella, Ennen saattane sanella, Ennen kuin on kunnollansa.

PIRJO (Temmaten puheen.)

Kuoletettuna kuningas, Suuri herra surmattuna, Tämän hämärän hälyssä -- -- --

RUUNULINNA.

Mitä sanot saastaisuutta? Mitä pahuutta pakiset? Suurta Ruhtinaa suloista, Ylimäistä ystävääni, Aina eesauttajaani, Sukulaista surmoaisin. Oikeen omalla käillä, Oikeen omassa koissa, Majassani maatessansa, Keltä äsköin kenkätyssä? Jossa turvata tulisi Mustan murhaajan käsistä, Kuka turvaaksen tupaani, Huomaantuupi huoneeseni Varjeluksen vaaliana.

PIRJO.

Ei ollut toivoni totiset, Eikä unet uskottavat! Kyllä kypärää kysyisit, Kyllä haet hallitusta, Kyllä arvosi anoisi, Ylpeytesi yllyttäisi: Vaan et tohi toivoasi, Etkä tahtoosi tavata, Mielihalua hakea. Jos oisin vyötty miehenvyöllä, Pantu miehenpalkimella Niin en saattaisi sanoa, Julistoa julkiaisi, Ilmoittoa ilkiäisi, Ahtautta aivoissani, Tuota hengen heikkoutta, Typeryyttä tyhmänlaista. Voisit väärin voitettua, Kyllä korjata kotiisi, Liki linnaasi liketä: Vaan ei arkkua avata Johon kätkisit käsillä, Johon saattaisit salata. Jos mielit olla miehenäni, Tahtonet omani olla, Elä lyki lykkyäsi, Onneasi pois osota.

RUUNULINNA.

Jos oun kuninkaaks kuhuttu Maamme valtiaks valittu, Suotu Suomen Ruhtinaksi; Kyllä onni ohjoapi, Auttaa hyvillä avuilla; Ilman ilkeitä teoita, Paihti neuvoita pahoita, Tekemätä mustan murhan.

PIRJO.

Onni on omassa käissä, Onnen ohjakset kotona; Kääri ympäri kätesi, Aja niillä aikanansa, Kotiasi kohti käännä, Kohti linnaasi likennä. Käännä vasten vaimoasi, Joll on osa onnessasi, Jollen on onnesi ihana, Korkeutesi koria.

RUUNULINNA.

Vaan jos tuumat turhin käyvät, Katkiavat onnenohjat, Onnenkuolaimet kuluuvat? Lyhyeksi lykky jääpi, Paha palkaksi tuleepi.

PIRJO.

Jopa kuulut kultaiseni Minun mieltäni perivän; Jopa tutkit tuumiani, Haet mieleni halua, Oman onnesi etuja. Luve onni omaksesi Niin on voitto voimassasi.

(Mänee pois.)

RUUNULINNA (Yksinään.)

Mitäs laait, mitäs vaait, Mitä onneton osotat, Mitä kaikatat katala; Mitä pyrit pyytämään. Mitä vaatimaan varustut, Ehättäyt ehtimään, Härnyytät häjyllen työllen? Tunnen tuntoni kysyvän: Mikä on olennon onni Autuus vähäisen ajan, Suhteen onnen suuremmaisen, Ijankaikista iloa? Muutoin muistossa hyvässä, Suloisessa suosiossa, Aina arvossa pietty, Suhteen suuren ansionsa, Tautta valittuin tapoinsa, Tautta käytöksen tasaisen, Kuningas on kuuluisaksi, Suomessa tutuksi tullut; Mitenkä minuukin kohti, Kuinka kohti kotiani, Heikkoo heimokuntoani, Sukua surunalaista, Aina levitti apunsa? Pois turhat tuumat pois! Pois musta murha pois, Pois tunnon turmelukset, Pois ylpeyven yllytykset, Pois hengen heikkous pois!

3. KOHTAUS.

RUUNULINNA ja PIRJO.

PIRJO (Astuin sisään.)

Kuin yksin ylkäni, Ain ajatuksissa? Ann ajatusten männä Ja käteis tekoon käännä. Seuraan ihteis sekoita Pois miettimiset porota. Kanna hunaja huulillasi, Kätkiin käärme käsissäsi, Hihassa hijottu puukko: Karta murha muuvostasi, Syvämmestä tuonentoukka.

(Ruunulinna mänee pois.)

PIRJO (Yksinään.)

Tulkaat kaikki tunnonvaivat, Kaikki kalmat kauhistavat, Kaikki kauhiat olennot, Kaikki hiijet hirmuiltavat. Kaikki kummat kulkekaatten, Ehätystäin estämään! Luven tehyksi teoksi, Laitetuksi laitokseksi; Mink oun miettinnä hyväksi Kanssa kahtonna paraaksi, Otolliseks onnelleni.

(Mänee pois.)

4. KOHTAUS.

RUUNULINNA ja SUUVUORO.

RUUNULINNA.

Sinun kansais kahenkesken, Kahenkesken, suutasuuksin, Oisi salaa sanomista, Oisi suinkin suihkaistava, Aivan tärkeetä asiita: Josta voisit suuren voiton, Perillisilleis perinnön, Hankkia halun perästä: Ison kunnian itellen, Ystävällesi ylimmän, Ruunulinnall runsaimman.

SUUVUORO.

Heitä liijat helvettiin: Sano yhellä sanalla, Puhu puhtaalla puheella; Onko vasten valtakunnan, Vasten luojan, vasten luonnon, Vasten käskyjä vakoja, Vasten vanhoja tapoja? Niin en pyri pyyvyksiisi, Enkä ansaasi asetu, Enkä paulaasi panetu: Enkä ehi kunniata Enkä tavaraa tavoita Jot ei tunto tunnustaisi, Oma tieto omistaisi, Arveleisi ansaituksi, Lukisi lunastetuksi, Oman ohtani hijellä, Oman ansion avulla. Elä hae haureutta, Kovin suurta korkeutta, Ylinpaltista yleyttä. Kuule kuninkaan puheita Suloisuutta suuren herran; Kuinka jätti jäähyväiset, Monet teillen terveykset; Molemmillen lahjat laitto; Rintasolkia somia, Joss on kivet kiiltäväiset, Solet soivatut hopeesta Palin kullasta paraasta.

RUUNULINNA.

Jokos pois jouvutaksen? Eikö jääne eineellen, Eikö aamuisen ajaksi?

SUUVUORO.

Käski kärrit valmistella, Laittaa vaunuja varemmin. Tahtoo vielä Viipuriin Tulevaksi yöksi tulla, Ennen yötä ennätteä.

(Ruunulinna mänee pois.)

SUUVUORO (Yksinään.)

Eikö ylpeys ylyttäne Moista miestä mieleltänsä, Paavuta pahatekoon? (Nukkuu istuillaan, nousee äkkiä ylös.) Kaotkaa kakkiat[10] kavalat! Katoa uni kamala! Mitä kummia kuvailet, Onnettomuutta osotat? Vaikk oisi vaaraksi itellen, Omaks surmaksi olisi, Kavaluuven karttaminen, Pahan työn pakeneminen; Niin en seikkaasi sekau. En tapa miestä taitavata, Tapa ystävää ylintä; Joka pääni pelastaisi, Heittäis hengen hengestäni, Verestäni kai verensä, Päänsä päästäni panisi, Joka jo hyväntekiä, Ompi kultainen kuningas, Vartiana valtakunnan, Vahvuutena ja valona, Isänä isänimaalla. Tunnen tuntoni sanovan, Osottavan omantunnon, Omantunnon tuomihtevan. En ole konna enkä koira; Olen miesi mielellinen, Sotasankariks sopiva, Vaan en mustaks murhaajaksi, Tappajaks tasaisen miehen. Katoa uni kamala! Kaotkaa kakkiat kavalat!

(Mänee pois.)

5. KOHTAUS.

RUUNULINNA ja PIRJO.

RUUNULINNA.

Ei suinkaan sukuisein Suuvuoro ikään suostu; Hän paljo parempi On meitä ontuvii Ja uros uskollinen.

PIRJO.

Eläkään uskollaan Ja kuolkaan uskossaan! Kyll hengen hältä saan, Kuin kerran perin maan, Siksi eläkään vaan!

RUUNULINNA.

Kuin kummast puhelet, Juur julmast juttelet. Kaik hurskaat huoppaat hukata Ja tunnolliset turmella.

PIRJO.

Olisikko oman lapsen, Oman siitetyn sikiön, Rinnassani riippuvaisen Surma suureksi avuksi, Myyvykkeeksi[11] hengenheitto, Tässä tärkeessä tilassa: Aivan ilman arveluta Rutistasin ruumiinsa, Aivot käsilläin avaisin, Suonet käärisin kerällen; Ilman ihastuksiansa, Kauneuttaan kahtomata.

RUUNULINNA.

Suuvuoro on surmattava, Hukattava hurskas miesi; Jos myö juoniin joutunemma, Rikokseen riettauvumma,[12] Paavumma pahatekoon. Sillä hän kaikki silmeä, Alti arvaapi asiat, Ulosmiettiipi metelin. Kuinka kummin kuoletamme, Surmaamme suuren herran? Käymmäkö käsin häneen, Kulkkua kuristamaan? Taikka miekalla tapamma? Vartiat on valveilla, Tupavartiat varana, Vahti vanhassa pesässä, Sotaväki västingissä. Ensi huuvollen hukumma. Kohta kiini korjataan, Hirteen saatetaan samassa.

PIRJO.

Sull on suru surmastasi, Huoli hukkumisestasi.

RUUNULINNA.

Mitä miehellen tuleepi, Sitä silmäni näkeepi, Mielihaluni hakeepi Tavoittaa vapainen tahto.

KARTANONVARTIAN ÄÄNI (Jota ei hyö älyä.)

Mik on korkea kunnia? Kukkula kuin kukistaa. Mik on onni noutava? Myrkky tauti tappava, Kuin mont sielun vaivaista, Kauhiasti kaottaa. (Älyäävät äänen.) Vaikka maailma kokonaan, Sinull olisi vihoissaan Ja soisi sinun hukkuvan Elä pelkää kumminkaan.

PIRJO.