Part 11

Vaikka sota loppui, ei Yrjö kuitenkaan eronnut Englannin sotapalveluksesta. Rohkeudestansa ja hyvästä käytöksestänsä Snapperlaivalla sai hän kunnia rahan, ja arvon sekä viran korotuksen. Hän siirrettiin Atlanta laivalle, joka kulki matkoilla Välimeressä. Länsi-Intiassa ja Afrikan länsi-rannoilla. Portsmourh'issa suoritti Yrjö talvella v. 1856 parhaimmilla arvolauseilla varapäällikön tutkinnon. Tuon pitkän matkailemisen aikana, joka hänelle nyt alkoi, ja kunnon päällikön katsannon alaisena hänellä oli hyvä tilaisuus koota tarpeellista kokemusta ja ammattiinsa kuuluvia tietoja.

Paluumatkalla Englantiin sai Yrjö isältänsä pitkän ja kauan ikävöidyn kirjeen, jonka hän luki syvästi liikutettuna. Hänen vanhempansa ja muut omaisensa elivät ja olivat terveet. Katteini Milenius ja hänen rouvansa olivat merimatkaltaan palattuaan asettuneet suurenmoiselle maatilalle jonka patruuna Wulff oli ostanut ja lahjottanut heille. Entisestä merimiehestä ja rohkeasta uhkapurjehtijasta oli tullut toimellinen maanviljelijä, joka nyt yhtä paljon harrasti maataloutta kuin ennen merimiehen ammattia. Uudet olot voivat muuttaa ihmisen luonnonkin. Muuan nuori tehtaanisäntä oli nainut Elviiran ja Salaman päällikkönä oli eräs nuori, Mileniuksen tuttava merikatteini. Kirjeen loppu oli näin kuuluva:

"Armas poikani, me odotamme sinua koko sydämestämme. Tule pian, sillä minä ja äitisi olemme vanhat ja toivomme hartaasti eläissämme vielä saavamme nähdä sinut. Sinä olet kokenut paljon kovaa siinä ammatissa minkä itse ja vapaa-ehtoisesti valitsit, mutta sinä kestit koetuksen kunniallisesti. Lienethän jo kasvanut suureksi ja voimakkaaksi; varmaankin olet karaistu ruumiiltasi ja mieleltäsi. Kummisi patruuna Wulff ei ole sinua unohtanut. Hän rakennuttaa uutta laivaa ja sanoo, että sen katteiniksi tulet sinä eikä kukaan muu. Entinen kumppanisi Edvard Ryd on tullut kotiin ja sinusta hän puhuu kiittäen, ja kunnioittaen. Niin nuorena olet jo saanut kunniarahan! Jooseppi-setä valehteli julmasti ennustaessaan että joku monista lapsistani tulisi hylkiöksi. Minulla on iloa ja kunniaa heistä kaikista, sinusta poikaseni yhtä paljon kuin kenestäkään toisesta."

Yrjö heltyi ilon kyyneliin. Merimiehelle on kodista saamansa kirje kovin rakas. Yrjö luki kirjeensä monet kerrat. Hän oli päättänyt vieläkin viipyä merillä, kunnes olisi siksi kokenut ja toimeensa pystyvä, että hän, omaan kuntoonsa luottaen saattaisi astua patruunan luokse ja muistuttaa häntä ennen luvatusta päällikön virasta.

Kolme vuotta purjehti Evert vielä samalla englantilaisella laivalla ja kävi sen ajan kuluessa kaikissa maailman osissa. Vasta v. 1859 tuli laiva Europaan, tuoden lastin Itä-Intiasta Lontoosen. Lontoossa suoritti Yrjö merikatteinin tutkinnon hyvällä menestyksellä. Sieltä tuli hän höyrylaivalla Göteborgiin ja oli silloin täysin kokenut ja kelpo merimies. Göteborgista matkusti hän meritse Gefleen, kotiinsa, jota hän moneen vuoteen ei ollut nähnyt mutta kuitenkin aina mielessänsä pitänyt.

Oli kaunis valoisa syyspäivä, jolloin Geflen satamaan tuli se laiva, jonka muassa Yrjökin matkusti. Muuttolinnut siirtyivät etelään ja puitten lehdet kellertivät. Nuori merimiehemme näkee kaupungin edessään. Mitä tunteita värähtelee nyt hänen mielessänsä? Siinä on hänen syntymäkaupunkinsa, jossa hän leikki lapsena, uneksi nuorukaisena elämän iloista ja sen vaiheista. Laiva ankkuroitsee, vene vie Yrjön maihin. Hän lentää katuja kotiin. Siinähän on tuttu syntymäkoti. Monenlaisia tunteita liikkuu miehen mielessä. Ken ihmettelisi sitä? Jok'ainoan, hieno- ja hellätunteisen ihmisen mielessä tekisi samoin. Hän astui perheen avaraan saliin. Siellä istui valkotukkainen ukko ja harmaantuva vaimo. Ne olivat hänen omat vanhempansa. Vanhukset ensin katselivat hetkisen mielestänsä outoa korkeavartaloista tulijaa, joka nähtävästi voimakkaan mielenliikutuksen alaisena ja kyynelsilmäsenä seisoi ovella. Vanhusten sydämmet sykkivät valtaavasti, mutta samassa kumpikin heistä huudahti:

"Yrjö-poikammehan se onkin!" ja silmänräpäystä myöhemmin ovat he hänen sylissänsä, hän suutelee heidän harmaita hiuksiansa ja sulkee heitä riemutsevaa rintaansa vastaan. Autuaallisia tunteita liikkuu heissä.

"Miten suureksi, miehuulliseksi ja voimakkaaksi olet tullutkin", sai raatimies vihdoinkin sanoneeksi, katsellen riemuisasti poikaansa. "Sellaisena kuin nyt olet, olen aina ajatellut sinua takaisin tulevaksi. Meri on sinusta kasvattanut ja tehnyt miehen: se on ollut sinulle hyvä kouluttaja."

Ja äiti, hänen synnyttäjänsä, seisoi siinä kädet ristissä, sydämessänsä hartaasti kiittäen Jumalaa, joka ruumiin ja sielun puolesta turmeltumatonna oli johtanut hänen poikansa kotiin. Hän luki tämän kasvoista, ettei hän ollut synnin, pahain himoin ja raakojen tapojen turmelema. Se päivä vietettiin raatimiehen kodissa sellaisena juhlapäivänä, jota ei yksikään unohtanut.

Yrjön kummi, Joonas Wulff oli hänkin mies, joka ei sanaansa syönyt. Kevään tultua nosti Yrjö oman lippunsa patruunan uudelle Toivo nimiselle laivalle, jonka piti lähteä monivuotiselle matkalle Itä-Intiaan.

Varapäälliköksi samalle laivalle oli palkattu Edvard Ryd. Laivalla pidettiin komeat jäähyväispäivälliset, joissa oli saapuvilla koko Evertin ja patruunan perhe, katteini Milenius vaimoinensa ja Elviira miehinensä. Sitte levitettiin Toivon purjeet. Katselijain onnea toivottaessa ja hurraa huutaessa lähti se nopeasti satamasta. Jäähyväisiksi antoi Yrjö laivansa tykkien jyrähtää. Mekin toivotamme hänelle onnea ja menestystä pitkälle matkallensa.

Hyvästi, synnyinmaa; Sä synnyinmaa, sä synnyinmaa! Hyvästi jää! Mä kiikun harjall' lainehen, Tie hausk' on tää. -- Hyvästi jää! Kyll' laine voi, ma uskon sen, Sammuttaa tulta sydämmen.

LOPPU.