Part 2

Koska Democritus pitää neroa kurjaa taitoa parempana ja sulkee pois järkevät runoilijat Heliconista, niin hyvä osa ei huoli hoitaa kynsiään eikä partaansa, vaan etsii etäisiä seutuja ja välttää kylpypaikkoja.[21] Saavuttaa muka runoilijan arvon ja nimen, joll'ei jätä Licinus parturille päätään, jota eivät edes kolmen Anticyran lääkekasvit koskaan voisi parantaa.[22] Oi minua nurjaa, kun puran sappeani kevätpuoleen! Silloin ei toinen kirjoittaisi parempia runoelmia; mutta mikään ei ole niin tärkeä kuin terveys. Sen vuoksi toimitan kovasimen virkaa, mikä voi tehdä raudan teräväksi, kykenemättä itse leikkaamaan. Kirjoittamatta itse mitään opetan muille runoilijan toimialaa ja velvollisuutta, opetan mistä runovarat hankitaan, mikä kehittää ja muodostaa runoniekan, mikä sopii, mikä ei sovi, mihin oikea taito ja mihin erehdys johtaa.

Oikea oivallus on kirjailemisen alku ja juuri. Oikean käsityksen voivat sinulle osoittaa Sokrateen oppilaiden kirjoitelmat eivätkä sanat vastenmielisesti seuraa hyvästi harkittua sisältöä. Se, joka on oppinut, mikä on velvollisuus isänmaata ja ystäviä kohtaan, millä rakkaudella on kohdeltava vanhempia, veljeä tai kestiystävää, mikä on senaatorin, mikä tuomarin velvollisuus, mikä sotaan lähetetyn päällikön toimi, hän tietää tosiaan jokaiselle henkilölle antaa hänelle kuuluvan osan. Käsken oppineen jäljittelijän tarkata elämänlaadun ja -tapojen esikuvaa sekä siitä ammentaa eläviä sanoja. Väliin näytelmä ilman suloa, ilman pontta ja taitoa, mutta loistokohdilla ja oikeilla luonteenkuvauksilla, miellyttää kansaa enemmän ja kiinnittää sitä paremmin kuin sisällöttömät säkeet ja sointuvat lörpötykset.

Runotar antoi Kreikkalaisille neroa ja myös taitoa puhua täydellisesti, kun eivät mitään paitsi kunniaa tavoittaneet. Roomalaiset pojat oppivat pitkissä laskuissa jakamaan pääomaa 100 osaan. -- Sanokoon Albinuksen poika, jos 5/12 on vähennetty 1/12, mikä on jäljellä? oisit jo saattanut sanoa. -- 1/3. Hyvä! osaat kyllä säilyttää omaisuutesi. Tulee lisään 1/12, mikä on tulos? -- 1/2. -- Mutta kun kerran tämä rutto ja huoli omaisuudesta on mieliin imeytynyt, voimmeko toivoa että runoja sepitetään, jotka ovat voideltavat setriöljyllä ja säilytettävät hienossa sypressirasiassa?

Runoilijat tahtovat joko hyödyttää tai huvittaa taikka samalla lausua ihmiselämälle mieluisia ja hyödyllisiä opetuksia. Jos mitä tahansa lausut opettavaista, ollos lyhyt, jotta oppivaiset mielet nopeasti käsittävät ja uskollisesti säilyttävät sanojasi. Kaikki valuu liian täydestä sydämestä pois ylellisenä. Olkoot huvin vuoksi keksityt seikat hyvinkin todennäköisiä, jott'ei näytelmä vaatisi uskottavaksi mitä tahansa, eikä esim. Lamian vatsasta vedettäisi elävää lasta, jonka se on syönyt.[23] Kansan vanhimmat hylkäävät hyödyttömät runot ja nuoret ritarit kulkevat ylpeästi jäykkien runoelmain ohi. Se voitti kaikkien hyväksymisen, joka yhdisti hyödyn ja huvin samalla kertaa miellyttämällä ja opettamalla lukijaa. Sellainen kirja tuottaa rahaa Sosiuksille, se kulkee meren poikki ja hankkii kirjoittajalleen tutun nimen pitkäksi ajaksi.[24] On kuitenkin virheitä, joita tahdomme anteeksi antaa: sillä eipä kieli aina anna sitä ääntä, jota vaatii käsi ja mieli, ja se soinnuttaa usein matalan, kun tahtoo korkeata, eikä jousi aina osaa siihen, jota uhkaa. Mutta kun runossa on enemmän loistokohtia, eivät minua loukkaa harvat pilkut, jotka joko huolimattomuus on sirottanut tai ihmisluonto liian vähän tiennyt karttaa. Mitä on sen takia tehtävä? Niinkuin puhtaaksikirjoittaja ei saa anteeksi, jos hän muistutuksista huolimatta aina tekee saman virheen, ja kuten sitä kitaransoittajaa pilkataan, joka alati erehtyy samalla kielellä, samoin minusta se, joka paljon hairahtuu, muuttuu Choeriluksen kaltaiseksi, jota nauraen ihailen, hänen ollessaan kahdesti tai kolmasti hyvä, samoin kuin paheksun, kun kunnon Homerus nukahtaa.[25] Mutta pitkän työn tekijällä on oikeus vaipua uneen. Kuten maalaus, on runoelma: enemmän sinua viehättää jokin maalaus, jos seisot lähempänä, ja enemmän taasen toinen, jos seisot edempänä. Toinen vaatii hämäryyttä; toinen mielii tulla katsotuksi päivänvalossa, se kuin ei pelkää arvostelijan terävää älyä. Toinen viehättää kerran, toinen kymmenestikin katsottuna on viehättävä.

Vaikka isäsi neuvo muodostaa sinua, veljeksistä vanhinta, oikean tuntemiseen ja jo itsestäsi sen oivallat, niin noudata tarkkamuistisesti tätä lauselmaa, että oikeudella myönnetään moniaissa asioissa se, mikä on vain keskinkertaista ja siedettävää -- keskinkertainen lainoppinut ja asianajaja ei saavuta kaunopuheisen Messallan taitoa eikä tiedä niin paljon kuin Aulus Cascellius, kuitenkin hän on arvossa[26] --, mutta eivät jumalat, eivät ihmiset, eivätkä myyjäin pylväät myönnä keskinkertaisten runoilijain olemassa-oloa. Kuten hauskassa ateriassa epäsointuisa yhteissoitto, paksu voide ja unikukan siemenet yhdessä sardilaisen hunajan kanssa loukkaavat meitä, koska ateriaa olisi voitu jatkaa ilman niitä, samoin runo, joka on luotu ja keksitty huvittamiseksi, muuttuu ala-arvoiseksi, jos se vähäsen poikkeaa mallikelpoisesta.[27] Se, joka ei osaa harjoittaa leikkiä, pysyy poissa harjoitusvehkeistä kentällä ja on tyynesti paikallaan, tottumatonna pallon, diskuksen ja leikkipyörän käyttämiseen, jott'eivät taajat katsojarivit rankaisematta kohota nauruaan: se, joka ei osaa säkeitä sepittää, uskaltaa sen kuitenkin tehdä. Miks'ei? onpa hän vapaa ja ylhäissukuinen sekä lisäksi omistaa rahassa ritarin pääoman, vapaana kaikesta tahrasta.

Ethän lausu tai toimita mitään vastoin luonnollista kykyäsi: sellainen arvostelutaitosi sekä älysi on; jos kuitenkin jotain kerran kirjoitat, niin tulkoon se ensiksi Maecius arvostelijan, isäsi ynnä minun kuuluville ja olkoon se pidätetty yhdeksättä vuotta lehtien ollessa poispantuina:[28] on mahdollista hävittää, mitä ei ole julkaissut, mutta kerran julki saatettu sana ei tule takaisin. Orpheus, jumalain pyhä tulkki, vieroitti metsissä elävät ihmiset murhista ja raa'asta elantotavasta, ja tämän johdosta sanottiin hänen lepyttävän raivoisia tiikereitä ja leijonia. Amphionin, Theban kaupungin perustajan, sanottiin lyyransa soinnulla liikuttavan kallioita ja sen suloisella sävelellä johtavan ne, minne tahtoi. Tämä oli ennen muinoin oikea viisaus, joka opetti erottamaan valtion omaisuudet yksityisistä ja uskonnolliset asiat maallisista, opetti estämään laitonta yhdyselämää ja antamaan avioille oikeuksia sekä rakentamaan kaupunkeja ja piirtämään lakeja puutauluihin. Siten tuli kunnia ja kuulu nimi pyhille runoniekoille ja runoille. Näitten jälkeen mainio Homerus ja Tyrtaeus säkeillään kiihdyttivät miesten mieliä Marsin sotiin;[29] runoissa ennustukset lausuttiin ja elämäntie osoitettiin, kuningasten suosiota tavoitettiin runosoinnuilla ja keksittiin näytelmä pitkien vaivojen päätökseksi: älköön siis lyyrantaitoinen runotar[30] tai kitaransoittaja Apollo olko sinulle vastenmielinen. -- Tuleeko runo kiitettävä luonnon ansiosta vai taiteellisen harjoituksen kautta, on kysytty. En puolestani näe, mitä harjoitus ilman rikasta runosuonta tai mitä harjaantumaton nero hyödyttää; siten toinen seikka vaatii toisen apua ja yhtyy siihen ystävällisesti. Se nuorukainen, joka tahtoo juoksukilpailussa joutua ensinnä toivottuun maalipylvääseen, on saanut paljon kärsiä ja tehdä työtä, on tuntenut lämpöä ja vilua sekä pidättynyt rakkaudesta ja viininjuonnista; se huilunsoittaja, joka soittaa Pythiläisissä juhlaleikeissä, on ensiksi saanut oppia ja pelätä opettajaa. Nyt on tarpeeksi sanoa: 'minä laadin ihmeellisiä runoja; hitto vieköön viimeisen: minusta on häpeä jäädä jälkeen ja tunnustaa tietämättömyyteni siitä, mitä en tosiaan ole oppinut'. -- Niinkuin ilmoittaja kokoo kansaa tavaroita ostamaan, niin runoilija, joka on rikas maista ja rikas korkoa vastaan annetuista rahoista, käskee imartelijain saapua hyötymään. Jos hän tosiaan voi oikealla tavalla eteen asettaa jotakin herkullista sekä mennä takaukseen epäluotettavasta köyhästä ja vapauttaa synkkiin riitoihin joutuneen, ihmettelen, jos hän osaa onnellisuudessaan erottaa valheellisen ystävän oikeasta. Jos jotakin annat jollekulle tai tahdot antaa, niin älä johda häntä täynnä iloa sepittämiesi runojen luo: hän, näet, huutaapi: 'kauniisti, hyvästi, oivasti', hän kalpenee niitten johdosta, vuodattaa myös ystävällisistä silmistään kyynelen, hyppää sekä polkee maata jalallaan. Kuten ne, jotka maksua vastaan itkevät hautajaisissa, puhuvat ja toimivat melkein enemmän kuin ne, jotka sydämestään surevat, niin teeskentelijä tulee enemmän liikutetuksi kuin avomielinen kiittäjä. Sanotaan kuningasten useilla pikareilla pakoittavan ja kiusaavan juomingeissa sitä, josta tahtovat tietää, onko hän heidän ystävyytensä arvoinen: jos runoja valmistat, älkööt sinua pettäkö ne, jotka ketunnahan alla piilevät. Jos jotain luit Quintiliukselle, niin hän sanoi: 'korjaa, hyvä ystävä, tätä ja tätä'.[31] Jos kielsit voivasi tehdä paremmin turhaan koetettuasi kaksi tai kolme kertaa, käski hän pyyhkäistä pois tai kokonaan uudestaan sepittää nuo huonosti muovaillut säkeet. Jos taasen mieluummin tahdoit puolustaa virhettä kuin korjata sitä, ei hän enään kuluttanut yhtään sanaa eikä turhaa vaivaa estääkseen sinua rakastamasta itseäsi ja työtäsi yksin ilman kilpailijaa. Viisas, kunnon mies moittii taidottomia säkeitä, huomauttaa jäykkiä, piirtää muodottomien viereen mustan poikkiviivan, poistaa liiallisia koristuksia, pakoittaa valaisemaan liian epäselviä kohtia, tuomitsee kaksimielistä sanaa, merkitsee muutettavat paikat: hänpä tulee Aristarchuksen kaltaiseksi;[32] hän ei sano: 'miksi loukkaisin ystävääni pikkuseikoissa'? Nämä pikkuseikat johtavat sen vakaviin onnettomuuksiin, jota kerran on pilkattu ja huonosti otettu vastaan. -- Niinkuin sitä pelätään, jota paha tartunta tai keltatauti vaivaa tai pyhä raivo ja Dianan viha, niin viisaat ihmiset pelkäävät ja varovat koskettaa mieletöntä runoilijaa; vain varomattomat lapset häntä ajavat takaa ja seuraavat. Jos hän nyt sillä välin, kuin hän mahtipontisena työntää ulos säkeensä ja harhailee ympäri niinkuin rastaita tarkkaava linnustaja, on pudonnut kuoppaan tai kaivokseen, niin tuskin kukaan hänet huolii vetää ylös, vaikka hän huutaa: 'tulkaa apuun, kuulkaa, kansalaiset!' Jos joku huolii tuoda apua ja laskea alas köyden, niin sanon: 'ken tietää, eikö hän ehdoin tahdoin ole sinne heittäytynyt eikä tahdo tulla pelastetuksi'? ja kerron niin sicilialaisen runoniekan kuolemasta. Kun Empedocles halusi tulla kuolemattomaksi jumalaksi, niin hän kylmäverisenä hyppäsi kuumaan Aetnaan.[33] Olkoon runoniekoilla oikeus ja lupa kuolla. Se, joka pelastaa jonkun vasten hänen omaa tahtoaan, menettelee kuten murhaaja. Eikä tuo sitä tee kerran eikä pois vedettynä jo muutu järkeväksi ihmiseksi eikä luovu haluamasta ikuistuttavaa kuolemaa. Eipä ole kyllin selvää, mistä syystä hän tekaisee säkeitä; onko hän saastuttanut isänsä tuhkaa vai onko hän jumalatonna koskettanut kauheaa ukkosenpaikkaa, -- joka tapauksessa hän raivoo; ja samoin kuin karhu, joka on voinut murtaa häkkinsä estävät ristikot, niin raju runonlausuja karkoittaa niin hyvin oppimattomat kuin oppineet; johonka hän kerran on tarttunut, siitä hän pitää kiinni ja tappaa lukemalla kuten verimato, joka ei jätä ihoa, ennenkuin se on täynnänsä verta.

Selitykset:

[1] _Cethegus_-suvun jäsenet käyttivät kauan muinaisen tavan mukaan _tunican_ (alusvaatteen) sijassa ainoastaan pientä verhoa (_cinctus_) lanteiden ympärillä.

[2] _Statius Caecilius_, huvinäytelmäinkirjoittaja, kuol. n. v. 166 e.Kr.

_T. Maccius Plautus_, kuuluisin Rooman huvinäytelmäinkirjoittajista. synt. n. v. 251, kuol. v. 184 e.Kr.

_P. Vergilius Maro_, Rooman suurin epillinen runoilija, synt. v. 70, kuol. v. 19 e.Kr.

_L. Varius Rufus_, Vergiliuksen uskollinen ystävä, kuol. v. 14 e.Kr.

[3] _M. Porcius Cato Censorius_, valtiomies ja historioitsija, synt. v. 234, kuol. v. 149 e.Kr.

_Q. Ennius_, tunnetuin vanhemmista runoilijoista, synt. v. 239, kuol. v. 169 e.Kr.

[4] C. Julius Caesar suunnitteli laajoja satamatöitä Tiberin suulla Ostiassa, pomptinilaissoiden kuivattamista sekä Tiberin uoman perkaamista, mitkä tuumat keisari Augustus osaksi toteutti.

[5] _Archilochus_ Paros-saarelta n. v. 715 e.Kr.

[6] _Atreus_ tappoi veljensä Thyesteen lapset sekä asetti niitten lihat isän syötäviksi.

[7] _Chremes_ suuttunut isä Terentiuksen Heautontimorumenos (Itsensäkiduttaja) nimisessä huvinäytelmässä.

_Telephus_, Mysian kuningas, jonka Achilles oli haavoittanut, saapui kerjäläisenä Kreikkalaisten luo saadakseen oraakelivastauksen johdosta haavoilleen parannusta.

_Peleus_, Achilleen isä, pakeni Aeginasta Thessaliaan.

[8] Colchilainen oli tunnettu raakuudestaan, Assyrilainen hekumallisuudestaan, Thebalaisia pidettiin tylyinä ja yksinkertaisina, Argolaisia taasen rohkeina ja ylimielisinä.

[9] _Medea_, Jasonin puoliso, tappoi omat lapsensa rangaistakseen uskotonta miestään, _Ino_ syöksyi lapsi mukanaan mereen raivoavaa miestään Athamasta pakoon, _Ixion_ petti appensa sekä ahdisteli Junoa, _Io_ harhaili mustasukkaisen Junon ajamana lehmän muodossa ympäri koko maailman, _Orestes_, Agamemnonin poika, surmasi äitinsä kostaaksensa isänsä murhan.

[10] Kykliset runoilijat käsittelivät Trojan sodan satupiiriin (_cyclus_) kuuluvia aiheita.

[11] Homeroksen Odysseian alku.

[12] _Meleager_ oli Tydeuksen, Diomedeen isän, vanhempi veli. -- Kaksoismunasta syntyi Helena sisaruksineen.

[13] Näytännön alkaessa esirippu laskettiin lattian alle sekä vedettiin jälleen ylös sen loputtua.

[14] _Procne_ muutettiin pääskyseksi samoin kuin hänen sisarensa Philomela satakieleksi.

[15] Satyrinäytelmä liitettiin kreikkalaisen draaman kukoistusaikana traagilliseen trilogiaan neljäntenä, jotta katsojat hilpeämmän kappaleen kautta jälleen pääsisivät tasapainoon surunäytelmäin kauhujen jälkeen. Siinä samat henkilöt esiintyivät kuin edelläkäyvissä näytelmissä, mutta aivan toisessa ympäristössä.

[16] _Davus, Pythias ja Simo_ esiintyvät huvinäytelmissä. _Silenus_ iäkäs Satyri, oli Bacchuksen kasvattaja.

[17] _Faunit_ italialaisia maalaisjumalia niinkuin Satyrit Kreikkalaisilla.

[18] Kuusijalkaista jambisäettä nimitettiin trimetriksi, koska runojalat laskettiin kaksitellen. Vanhemmat runoilijat eivät rajoittaneet spondeon käyttämistä ensimäiseen, kolmanteen ja viidenteen jalkaan sellaisessa säkeessä, kuten esim. Horatius vaatii.

[19] _L. Accius_, kuol. n. v. 94 e.Kr.

[20] _Calpurnius_-suku, johon Pisojen haara kuului, polveutui tarinain mukaan eräästä kuningas Numa Pompiliuksen pojasta.

[21] _Democritus_, kuuluisa luonnonfilosofi, kuol. v. 361 e.Kr. _Helicon_, vuori Boiotiassa, Apollon ja Runotarten lempipaikka.

[22] _Anticyra_ kaupunki Phokismaakunnassa. Sieltä saatiin paras pärskäjuuri (_helleborus_), jota käytettiin lääkkeenä hulluutta vastaan.

[23] _Lamia_ sadunomainen hirviö.

[24] _Sosiukset_. Veljekset Sosius, kuuluisat kirjainkustantajat Roomassa.

[25] _Choerilus_ (Khoirilos) kehno runoilija Aleksanteri suuren aikana.

[26] _M. Valerius Messalla Corvinus_, tunnettu valtiomies ja puhuja, kuol. n. v. 9 j.Kr., _Aulus Cascellius_ lainoppinut Ciceron aikana.

[27] Sardiniasta tuotua hunajaa pidettiin huonomakuisena.

[28] _Sp. Maecius Tarpa_ toimi jonkinlaisena virallisena näytelmäintarkastajana.

Kertomuksen mukaan käytti Helvius Cinna 9 vuotta lyhyen epoksensa _Zmyrnan_ valmistamiseen.

[29] Tyrtaeus (Tyrtaios) innostutti Spartalaisia lauluillaan toisen messeneläissodan aikana.

[30] Polyhymnia.

[31] _Quintilius Varus_, Vergiliuksen ja Horatinksen hyvä ystävä, kuol. v. 24 e.Kr.

[32] _Aristarchus_, kuuluisa kirjallisuuden tuntija ja kriitikko Aleksandriassa toisella vuosisadalla e.Kr.

[33] _Empedocles_, tunnettu filosofi, synt. Agrigentumissa n. v. 490, kuol. n. v. 430 e.Kr., josta kerrottiin paljo juttuja.