Part 2

"Niinkö vainen vanha miesi Jorottelet joutavia, Lasket vanhoja lorujais! Väinämöinen veikkoiseni Onko tuolla tuulen kuikka, Lemmon lintu lentämässä? Vai lie ahavan ajaja, Joka ajaa aurinkoa 40 Valkoisilla varsoillansa, Säistäväisillä sälöillään? Turpa tulta tuiskuapi, Suusta valkia valuupi."

"Siin' on silmä kaikkivallan, Taivaan napa naulattunna, Siinä syäinen sykööpi, Muna moailman makoopi."

"Niinkö vainen vanha miesi Jorottelet joutavia, 50 Lasket vanhoja satujais, Lapsen lauseita latelet. Sano suorilla sanoilla, Puhuk miesten mieleheksi, Miehen mieleksi minullen!

"Onko tuolla päivän peitös, Päivän peitös, kuun kuvaus, Jolt' on kuummeet syrjät syönyt, Piru pohjoa pilanna, Kehittänyt, keännyttänyt, 60 Salpanut savussa saunan, Riihessä ripustelunna, Mustaksi muutattelunna?"

"Siin' on Runolan hovia, Lauluin linna laitettunna Keski tiellä taivahalla, Tehty tähtien välillä Paistamahan, loistamahan Keskellen lavean luonnon; Ymmärrystä ylempänä, 70 Alempana aurinkoa, Väilyypi heijän välillä.

"Siinä oatokset asuuvat, Mielet miesten miettelöövät Tapaillessaan taivaan töitä, Luonnon töitä tutkittaissa.

"Siinä ilmassa isossa Lainehtii kuin sota-laiva, Purjehtii kuin hyväik pursi, Miten somat soittojamme, 80 Sitä-myöten nouseneepi; Kuten laihat laulujamme, Sitä-myöten laskeupi."

V. Sången.

Framkomst till Runola. Beskrifning härvid. Väinämöinen lyckas inkomma genom första porten. Förgården afmålas.

Siitten tuohon tultuamme, Pesään lauluin peästyämme, Olipa kuin kuu kehässä, Päivä suuressa sumussa. Ympärillen aita pantu, Lukin verkkona kuvottu, Seipähitäk seisomahan, Visoitak vivahtamahan.

Pisteet tehty pistoksista, Ammuksista aita pantu, 10 Keärmein nimillä nioittu, Sammakkoin sala-sanoilla.

Noitumus oil aijan peällä Kiini-kirottu kovasti; Taikaus monen tapainen Pantu peällen kaksin kerroin, Jotta velhot välttäisivät, Pelkäisivät heikko-päiset, Kavahtais katehet kaikki.

Kuus oli kujoa tuolla, 20 Portti kunkin kujan suussa; Pirran kaitehen kapeempi, Korpi kuusen korkiampi, Loihtein lumoilla lukottu, Salpattu Lapin sanoilla.

Väinämöinen vanha miesi Potkais portin polvellansa, Päristeli perällänsä; Eipä lauvat lauvaistunna, Lukon leuvat luksahtunna, 30 Hajonnut hampaat hatarat. Väinämöinen vanha miesi Puristi pukarin suuta Peukalon pelmuttamalla, Nuoli-sormen notkelmalla; Eipä hattarat hajonna, Eikä väkkärät väjynnä, Ei peässyt vivut vireistään, Lauvennut takaiset tankot.

Väinämöinen vanha miesi 40 Hosutteli housujansa, Heläytti helmojansa, Sanoipa sanoa kaksi, Popotti puhetta kolme; Lumoukset laukesivat, Portin pielet aukenivat, Vaipuivat vanhat saranat. Peästiin Runolan pihahan, Lauluin kaikkein kartanohon.

Pihat piri-pintanansa 50 Täpö-täynnä tieturia, Tieturia, taituria, Kaikellaisia kateita. Kaikki Karjalan katehet; Kaikki salvurit Savosta, Poppa-miehet pohjan moalta Täsä toistaan koittelivat, Kiistelivät, kiihkoilivat Soaha sanoja sakkeita, Puhen-päitä puuttuvia. 60 Tässä noijat noituksillaan, Välillänsä velhot väitti, Pulmutellen puheitansa, Kaksin kolmin konstiansa.

Yksipä pino pihalla Pirulaisten pistoksia, Kaksi kaivoa pihalla Kateheitten kaivamia, Kolmet koiroa pihalla Lappalaisten laitoksia, 70 Neljä neitoa pihalla Luonnottaren tyttäriä. "Väinämöinen, Väinämöinen!" Piijat soitti pillillänsä; "Väinämöinen, Väinämöinen!" Koirat haukkui korvillansa.

Väinämöinen väistelihen Tästä parvesta pahasta, Sukelsiinpa sukkelasti Likemmäksi linnan luokse, 80 Tyköön Runolan hovia.

VI. Sången.

Ankomst tili den andra porten, der _Toivotar_ (Hoppets och Önskningarnes gudinna) anträffas. Samtal med henne. Genom Sångens allmakt lyckas det Väinämöinen omsider att äfven öppna denna port. Han emottages innanföre af _Onnetar_ (Lyckans gudinna). Samtalar med henne.

Tuolla tuli portti toinen, Varsin vähäinen veräjä, Pirun silmee pikkuisampi, Kieltä kärpän kiehkarampi. Pihtipuolin piika seisoi, Makais polvillaan poloinen, Kyynisillään kynnyksellä; Käsi käteen liitettynnä, Sormet sormihin sovitut, Rukoili että runoili. 10

"Mitäs itket piikuueini, Mitäs vaimoinen valitat? Itketkös sä piikuuttaisi, Valittanek vaimouttaisi, Vaikos sulhaistais suruilet, Kujertelet kullaistaisi?"

"Enkä itke piikuuttaini, Valittelek vaimouttaini; Enkä sulhaista suruilek, Kujertele kullastaini. 20 Ovehen avattuahan, Veräjän levittyähän, Soisin pihaan peäseväni, Kartanoon laskettavani. Joma outin tuon ikäni, Elin-aikani kokotin; Vuosikauvet, vuorokauvet Olen outtanut ovella Käyvän toivoini toeksi, Mieleksi minunkin mieli. 30 Ovi aina aukeneepi, Toiset tuohon tunkeksehen Ajaksen väki-pakolla; Muihen on vuuessa vuoro, Voan ei millonkaan minunpä."

"Kukas olet kultueini, Kennen kantama katala? Ootkos kateilta kaheltu, Syvän-kuussa synnytelty? Luotu muihen luonnollisten 40 Tavalla, vaiko tavatoin?"

Vastais tyttö _Toivohotar_: "Olen neito nuorimmainen Siskoista yhen emoisen, Yhen vaimon soatuvista. Meitä eroitti elämät, Päivät päivihin välitti Sisär toinen jo sisällen Lassa piennä laskettunna. _Onnetar_ on onnellinen, 50 Lyhyt-tukka lykyllinen. -- -- --"

Tämän kurjan kuoltuahan, Piikoa puhuttuahan, Ukko vanha Väinämöinen Soitti somast kanteletta Sormilla soluisevilla, Kynsillä kykenevillä; Pani paraita sanojaan, Vanhoja valittuneita, Vihannaita virren-päitä, 60 Lauluin lauhkeita neniä. Eipä veräjät venynnä, Sulkua suurentanunna; Lauloi lemmon laulamia, Runon hiijen ruikkaamia, Luonnon kaiken luotumia, Taivahan takoilemia. Taivaan valta jo vapisi, Räyskähtipä ilman räysteet, Ilman pohjat ponnistuivat, 70 Reunat pohjolan repäysi; Eipä pielekset pitännä, Eikä kantanna kamarat; Oven-paulat aukenivat, Konstit vanhat vaikenivat. Mäntiin toisehen pihaani, Kussa kuullut kuleksivat, Miehet vainoot vaelsivat, Urot autuat asuuvat.

Portistapa tultuammo 80 _Onnetar_ ovella seisoi, Vaimo portin vartianna; Lykyhytti lykkyämme, Tervehytti tultuamme. Tunteissaan tuon Väinämöisen Piika pikainen kysvypi: "Mikä mies? Mikä kasakka Käypi vanhan vartalolla, Vieretyksin Väinämöisen, Parissa parahan miehen? 90 Ei ouk tänne lasten tulla, Eikä poikiin pyrkimistä, Laskettanek maito-suuta."

Vastais vanha Väinämöinen "Vesastapa puu viruupi, Kasvaa tammi taimestakin; Sikiöstä mun sukuni Kasvaa soitto-sankaria, Muitaik runon-muikaria; Verestä minun venyypi 100 Kanteleen koputtajoita, Sarven soman soittajoita. Orahassa laihon alku, Pojassa miehen mukaman." Neito nuori notkistihin Vastattua Väinämöisen, Kuultuaan hänen puheensa Kainohutti kasvojansa, Punahutti poskeitansa; Täytyipä tuohon tytyä. 110 Vaikeni sillä sanalla.

Otti oksan onnen puusta, Lehmuksesta lehvän taitto; Sillä lahjais Laulajamme, Mielytti meijät molemmat, Laittopa sanat talohon, Ilolaan ihanat postit, Tulosta tuon Väinämöisen, Kuljuksista kuullun miehen.

VII. Sången.

En närmare beskrifning på denna _Onnetar_.

_Onnetar_ oil onnen tyttö, Lekko-leuka, keno-kaula, Nenä neittä, peä kähärä; Hieno helma heinäpäinen, Hienot helmet helman peällä Kiiltivät tulen kipuina, Säistelivät sätehinä. Peänsä peälle päivä paisto; Päivä paisto, kuu kuumotti; Jalkoin alla nurmi nuori 10 Viina-marjana vihotti.

Milloin seisoi pilven peällä, Istui tuulen tutkamella; Silkki silmihin siottu, Hursti koottu korvihillen, Jott' ei tyttö tyrmähtyisi, Alla voaransa vapisis, Säikähtäisi seisomasta, Itkettäis istuttamasta.

Milloin seisoi selvin silmin 20 Pyörän peällä pyörävällä; Rattaalla ratisevalla; Siinä siivillään sipuupi, Pysyttelöö kynnet pienet.

Lykyn keikalet on käissä, Arvat aimot autuahan; Piijan toisessa pivossa Kolmi-kantainen apilas, Kussa nähtiin kantoo neljä, Viisi, kuusi, vieretyksin. 30

Hämähäkki häjy lintu, Ilkee siivetöin itikka, Lankojansa laitteloopi, Verkkojaan venyttelööpi, Sormestapa Onnettaren; Neijon pienistä näpistä Keränsä kierrättelööpi, Lykyn lankansa punoopi; Apiloista peän alotti, Toinen taivaiseen tavotti; 40 Tuuli korkeiseen kohotti.

Nähtihinpä vielä neijon Vasemmassa varpahassa Sormus taikainen tavoiltaan, Joka loisti loitommallen Likempänä liikkuessa; Joka kiilti kirkkaammallen Kaukoommalta kahtellessa.

Milloin makoo martahasti, Torkkuneepi toin-perästä. 50 Muihen valveella varahin, Muihen myöhään työskellessä, Onnen morsia makoopi, Lykyn nuorikko lepeepi; Peä on ketkallaan kätessä, Silmät ummessa sulossa; Toinen polvi pystyllänsä, Reisi toinen retkallansa; Kuorsu kuuluupi kovasti, Henki-hormu hornajaapi. 60

Suruksipa suun vetäävi, Noama nauruullen päjättyy; Rinnat pystyssä pitäävi, Nännät kaikkein nähtäviksi. Nisussa nipukka pieni, Nipukassa suu sulonen, Suussa pikkuinen pisara Immin maitoa imeleä; Sitä maistaisi monikin, Moni mielellä hyvällä 70 Soisi onnen soahaksensa, Lykkyä lypsyttääksensä.

Moni houkka huoleessansa, Moni rikas riitoillansa, Ylpiä olevanansa, Palveloopi polvellansa, Aneloopi altiissansa, Jotta pisara putoisi, Suuhun hänenkin valuisi. Sitä moni nuorukkainen, 80 Moni vanha vaivaloinen Toivottaapi toinperästä, Haluapi hartahasti, Himoapi himpiästi.

VIII. Sången.

Underrättade af _Onnetar_ om rätta vägen, anlända de slutligen till tredje porten, hvilken öppnas för dem till följd af ett samtal med _Tiijotar_ (Vishetens prestinna); hvarefter de befinna sig på stranden af glömskans sjö.

Onnen tyttö nuon sanoopi, Lykyn lapsi lausuileepi: "Tästäpä jo tie mänööpi, Polku toinen poikennoopi, Urat Runolan rupeevat, Astut aimot autuahan. Yksi suora, toinen veärä, Lykyt toinen, toinen pitkä; Lykyt soattaapi talohon, Toiset korven kiertelöövät. 10

"Joka soattaapi talohon, Ensin tuo vesillen viepi, Kussa uuet uitetahan Vierahat venytetähän; Runolahan tultuahan Saunoilahan soatetahan, Jossa peätä pesetähän, Vartta veillä valellahan, Puhtaaksi puhistetahan, Valkeeksi vanutetahan. 20

"Kuin tulet _armon_ ahollen, _Pelvon_ peltojen perillen, Jo tuloo tiehoara yksi, Kaksi raittehen rakoa, Vaeltaa vasemman viisas, Hullu oikian osaapi.

"Kuin tulet _mielen_ mäellen, _Tievon_ töyrien takana, Jo tuloo tiehoara toinen, Polkuu kolmet kohtajapi; 30 Keskimmäistä viisas käypi, Hullut reunoillen remuuvat.

"Kuin tulet _sanan_ salollen, Soihen _soittojen_ sivullen, Jo tuloo tiehoara kolmaas, Neljä tietä vieretysten: Viisas oikeemman osaapi, Hullu toisia tapoopi.

"Kuin kulet tätä uroa, Poljet portaan polvet kaikki, 40 Portti eteisi tuloopi, Uksi uusi kohtajaapi, Jota järvet jeähyttääpi, Lammin laineet laimentaapi."

Kulimmo tätä uroa, Läksimmö tätäkin tietä. Jälillen jätettävillen, Retkillen remputtavillen. Jopa portti toas oil eissä, Tehty sulku sukkelainen; 50 Kysymys oil kynnyksellä, Arvaus oil äijän peällä, Vertaus keski-veräjän. Jok' ei siitä selvän soanut, Osannut oven avata Pulmien purkajamalla, Asian arvoamalla, Sai se siinä selin seista, Malttaa moatennik mahallaan. Tässä monta moitettihin, 60 Moni konsti koiteltihin Avata arvoamalla, Pureta puheilemalla. Vielä tällä veräjällä Sanan-sepät seisottivat, Keski tiellä taivahalla Viivyttivät virsi-miehet.

Akka vanha leuka-koukku, Koukku-leuka, homeh-korva, Homeh-korva, harva-hammas 70 Hammas harva, pihka noukka Pihka-nokka peä on paljas, Sisäri sippura-silmä Oli vartia veräjän, Oven kaunis kahtojanna, Sola sanan salpaajanna, Sulkun suu supistajanna Kurkistiin aijan raosta, Kahtoi veräjän väliltä Kuka tulla tuijotteli 80 Uskalsiinpa uksen luokse; Kysäisööpi, kiljaisoopi: "Milloin päivä peättyneepi, Aika yön aloittaneepi?" "Silloin päivä peättynöhön, Koska yö aloittanohon." "Mikä vanhin vanhemmista Synnyttäri syntyneestä; Mikä nuorin neitosista Syntyy syntymättömistä?" 90 "Aika vanhin vanhemmista Synnyttäri syntyneestä; Tuokio tuleva nuorin Syntyy syntymättömistä." "Mitä moalla mateloopi, Taivasta tavoitteloopi?" "Mieli moassa mateloopi, Taivasta tavoitteloopi."

"Mitäs moassa mainitahan, Taivaassa tahoitetahan?" 100 "Laulut moassa mainitahan, Taivaassa tahoitetahan."

"Mitäs läksit moasta tännek, Takimmaiseen taivoisehen?" "Läksin soiton soittelolla, Loatu-lauluin laulannolla; Se mun tiellä tänne soatto, Osotti tähän ovehen, Kanteleita kahtomahan, Vanhoja valihtemahan, 110 Suomea suloistamahan, Kieltämme kehoittamahan."

Viimen viisauen emäntä, _Tiijotar_ on vanha vaimo, Ovensa avattuahan. Veräjän vähentynehen, Laski lauluin laitumillen, Soiton salmillen somillen.

Siin oil lammi laitettunna, Umpi-järvi uitettunna; 120 Vieno kulkoopi vesillen, Hiiskui hiljan tuulen henki; Selän selviä vesiä Sormillansa sorkutteli, Sirkutteli siivillänsä, Suloisesti anto suuta.

IX. Sången.

Väinämöinen bestiger _Muistutars_ (Minnes-gudinnans) fartyg, för att afgå till Badholmen; kommer under resan i missförstånd med besättningen; råkar så i lifsfara, men räddar sig genom sin rådighet.

Sanoi _Tiijotar_ emäntä Nuoremmallen siskollensa, Vanhemmallen veijollensa Muijallen _Muistuttarellen_: "Työntävös venet vesillen, Laita lauttais lainehillen Kulkevillen kuulluvillen, Miehillen mainittavillen; Jolla luot luuvoillen nuoita, Soatat soaren valkamoillen, 10 Karkoitat kivi-karillen, Riutoillen riuskutteleitet!"

Muisti _Muistutar_ sanansa, Kerkiästi käskettynnä Kantoi airot kaukalohon, Purjet pisti purtilohon; Työnsi venoisen vesillen, Sata-laijan lainehillen; Miehet meloillen panoopi, Vaimot airoillen asetti. 20 _Muistitar_ on vanha vaimo, Ite pereä pitääpi, Orsiaan ojenteloopi, Parsiaan parskutteloopi, Riukujaan riuskutteloopi, Joilla voatteet vaivatakan, Purjetta puserretahan, Tuulehen kuroitetahan, Ilman kynsiin istutahan.

Rupeisipa ruuhi käymään, 30 Liina-harja liikkumahan; Keula käypi köyhkiästi, Liukkahasti laijat liikku, Perä pärskytti perästä, Kunturoitti, käntyröitti, Kulki kuin tammi-kurikka, Nuotta-sampona samoisi.

Kokassapa kokko istuu, Parras-puilla puisteleeksen; Kuparist' on kourat tehty, 40 Kynnet vaskesta valettu; Noukka tuulta tunnustaapi, Silmät matkan arvoapi, Läpi laineen kurkistaapi, Jott' ei kiipeisi kivillen, Sala-luuvoillen samoisi.

Perässäkin päivä tehty, Päivä tehty, kuu kuvattu, Rata linnun rakennettu, Tähet Otavan otettu. 50

Sivullapa vein emäntä Kohtuansa koitteloopi, Nännöjään näyskentelööpi, Hapsiaan hajotteloopi. Keärmet keuloillen kehuupi, Pitkin laijat lonkertaapi.

Purjet kullasta kuvattu, Puna-lankoilla pujettu; Heissä taivaat tappelivat, Revon tulta viskaisivat. 60 Nuolen lennot leimahtivat; Pohjoinen ani palaapi.

Väitti vanha Väinämöinen Monin kerroin käynehesek Paremmalla purjehella, Uhoimmalla uurtehella, Koarella kauhiammalla Vieryviin vesien peällä, Alloillen ajelevillen, Tyrskyllen tutisevillen, 70 Vesi voarojen välillen.

Peätti vielä toisen kerran Kulkeneesek kuulummalla Hoahella hailuavalla, Soti-laivalla somalla, Pohjan pitkillen perillen, Lapin loajallen lahellen.

Tuosta suuttui soaren sartit, Niemen tyttäret vihastui; Alkoivatpa aika lailla 80 Airoillaan ahistamahan, Miekoillaan tavoittamahan Peätä vanhan Väinämöisen, Ohtahan uhon urohon. Soaren miehet nuon sanoovat, Uhkaavat salmen urohot: "Pannahan pahoa tuonnek, Sysätäänpä syytä myöten; Alle laineen lasketahan, Pohjahan pu'otetahan, 90 Kussa ahvenet asuuvat, Meren konnat konttaisoovat, Näkin kynnet kynteilöövät; Silmät simpsukat pesöövät, Kaukaloiset kauleloovat; Raput velhon roateloovat, Loihtian lopettanoovat."

Silloin vanha Väinämöinen Vihelsi vihoissa mielin, Puhaksipa puukon-peähän, 100 Sylki suuhun pohja-tuulen, Sieramiin etelä-tuulen; Nyrkkiään hykertelööpi, Kämmeniään keäntelööpi; Sanoopi sanoa kaksi, Popotti puhetta kolmet: "Tuulen myrskyt myrskymähän, IIman reunat riehkumahan, Taivaan tursaat turpomahan, Pohjan puuskat puhkimahan!" 110

Tuli tursas turvaksensa, Vasta-rinta varjoksensa; Keänsi keulan källellehen, Koaret kaikki kallellehen, Sysäisi syvillen veillen, Alloillen avauntuvillen, Pohjahan puvottavillen, Uroisten upottavillen, Miestehen mänettävillen.

Tuosta äijät ähkymähän, 120 Pojat parat parkumahan, Vaimot voihkaroittamahan, Polvilleen palvelemahan, Runojaa rukoilemahan: "Ällös vainen Väinämöinen, Meitä riepu-mierukoita Suuhun surman soattuoho, Henken voaraan voatikoho! Keinot kehnot miesten meijän, Konehet sinun kovemmat, 130 Laitokseisi loatuisammat, Neuojaisi nähtävämmät!"

Silloin vanha Väinämöinen Rupeisi perän-pitohon. Varsinnik varusteleksen, Hampaitaan pureskeloopi, Kopriaan kopristeloopi, Sanojaan sopotteloopi...

Mik' oli tuulen ajossa Heittiöksi hyljättynnä, 140 Roiskui roatona merellä. Tuuleen turpansa torotti, Keänsi kärsän ilmoo vasten; Vesi parskui parroillensa, Kosket kuohui korvillensa. Laineet pieksi laitojansa, Voan ei pieksänyt pereä. Venet matkojaan tekööpi, Laineen halki hakkoapi; Laineen halki, toisen poikki, 150 Kolmaisen vähän vitaisi.

Peäsi selvillen selillen, Avonallen aukiollen; Karit kaukana näkyypi, Luoto soattaapi lähellen Sisässä suvannon suuren, Loajan vuonon lautaisilla. Sinnek laski laulajamme, Veänsi veneen Väinämöinen, Laiturillen laitettullen. 160 Valmihillen valkamoillen.

X. Sången.

Närmare beskrifning på denna Ö-holme, så väl som på sjön, hvilken kringflyter densamma. _Saunatar_ (Badets nymf) för Väinämöinen i bad. Samtal dem emellan.

Kari keskellä merellä, Nurmi keskellä karia; Neito nuori nurmen peällä, Impi-ihminen ihana; Papeloiksi paita pantu, Helmat keärty kainaloihin, Hihat kyynäspeän perillen, Jott' ei haittaisi hamensa, Paitansa pahoittelisi. Kyykyllään kylvettelööpi, 10 Polvillaan polskutteloopi, Sanottiin _Saunattareksi_, Peätettiin _Pesyttäreksi_; Kaislojaan kohenteloopi, Lumpeitaan luksutteloopi.

Kalat karilla kutoopi, Muikut luuvoillen muniipi; Reäpykset rypehtelöövät; Siinä kiiski kihloillahan, Ahven armas annoillahan, 20 Matehet makuuksillahan, Hauvit pojan-hauteillahan. Syövät saunan soatujahan, Kylvyn ruokja rumia, Josta pysyypi puhassa, Vesi aina kirkkahana. Liasta lillit lihoovat, Paisuu parvi kylpehistä. Hauki muikun muiskaisoopi, Siika lillin liipaisopi. 30

Lintu lammella asuva, Veissä jousen vetkistäiksen, Uitteloo kenossa kaulan Purstonsa puhassa veissä. Sorsana soroitteloopi, Lumpeena luikerteloopi, Pohjahan pujerteloopi, Sieltä hauvin haukkaisoopi, Tahi mateen maisteloopi, Siijan pojan suikkaisoopi. 40 Laella meren lahella Lauleloopi lauhkealla Eänellä ärisevällä, Kielellä helisevällä, Kuin näköö joku tulevan, Purtilolla puuhailevan; Silloin jousen jouhiansa Suorittaapi sulkiansa, Purstoansa puisteloopi, Kynänsä kylvettelööpi 50 Ihmisten hien himosta, Haisusta halun hyvästä. Tässä halut hauvatahan, Himot lihan liuhoitahan, Pohjahan pu'otetahan, Umpehen unoutetahan.

Saunattari soaren neiti, Pesulan pieni emäntä Ensin kasto kantelemme, Valutti veen-varalla; 60 Siitten riisui rihmojamme, Lankojamme lapsutteli; Housut vanhan Väinämöisen Huuhteli veen valulla, Kalsot alloillen ajeli, Viskais vyönsä lainehillen, Paijan umpehen upotti.

Siitten peätä Väinämöisen Rupeisi vesi-valuhun. Tulva tukillen tuloopi, 70 Virta viiksillen valuupi; Ammensi korvoa kolmet, Soahvia satoa viisi, Joilla huulet huuhteloopi, Viiksiä virutteloopi, Partoja pirskutteloopi, Lykkejä lykerttelööpi, Hieroa hivutteloopi:

"Pesen, pesen peippuseini, Kirkastelen kiuruiseni 80 Mullan mustista mujeista, Moan pahaisen mahleheista, Himoista lihallisista, Virheistä verellisistä; Liat kaikk' likoamahan, Pahat kaikk' pakenemahan, Muistoneen murenemahan. Vetehen siruamahan! -- Niitä siinä silmut syövät, Nahkiaiset nauskuttaavat; 90 Kiiski kasvaapi kinosta, Kuhat kurasta lihoovat, Joita lohi lohkaisoopi, Hauvin poika haukkaisoopi; Luiko kaikki lakaisoopi Kojamotkin korjaisoopi."

_Saunatar_ on soaren neiti, _Pesyttäri_ piika pieni Kylpöä kyhättelööpi, Pesyttää pusutteloopi; 100 Kohtoa koploitteloopi, Vieriä virutteloopi, Reunoja riuskutteloopi Vastaisella varvuisella, Vitalla virkistyvällä, Tehty lemmen lehtisistä, Onnen oksilta otettu; Sillä löylyn lyötyänsä Hartioita hauteloopi, Kylkiä kypsyttelööpi. 110

Leikki-suulla suihteloopi, Pilkka-puhetta panoopi: "Enpä uskoa osanna, Jos oisi kuka sanonna, Vielä vanhan Väinämöisen Soatettavan saunoilleni, Tämän sulhon Suomen-moasta, Tämän Sankarin Savosta. Moni tässä puhe käynyt, Monta soatettu sanoa 120 Sinun töitäisi, tekoja, Lauluistaisi loatimia.

"Moni piika pikkarainen, Moni tyynnä tyttö-lapsi Suru-suulla surkutteli, Itku-silmin ilmoitteli Soattaneis suruillen häntä, Murhillen mujertevillen, Huolillen huvittomillen, Onnillen onnettomillen. 130

"Tiijänpähän tehneheisi Leivoiset levättömiksi, Peäskyiset pesättömiksi, Tyttäret tyyvyttömiksi, Vaimot kaikk' vajottaviksi."

Siitä vanha Väinämöinen Mieli pahoillen paneeksin; Sanan virkko, nuon nimesi: "Vielä kehtaat kerskahtella, Vanhoo miestä vaivutella, 140 Kiusata kisalla mielein! Asioita entuisia, Muistosta murenevia, Mielestä mänettäviä.

"Anna sankariin sanoa, Sola-uroin urmaistella: Ounko milloinkaan minäpä Heitä lauluillain hävennä, Soitollain sovaistelunna, Vikuuttanut virsilläini? 150

"Ei ouk noaroisten puheista Naisten sanoista sanoa; Mitä mielehen mänööpi, Sylki suuhunsa veteäpi, Sen hyö peättäävät toeksi, Sanoovat soatettaneeksi."