Part 2

2. Pienet linnut visertää, Pyyt ne puissa viheltää, Teeret kukertavat. Kumppaninsa saavat Pikkuisetki Lintusetki, Itse pienet perhosetki. Sorsa ruo'istohon ui, Kyttä maahan kumartui. Rastas laulaa puussa. Äijä lahden suussa Ruuhessansa Verkostansa Päästeleepi saalistansa. Tuohen ja muun Astian tuo Ympäri puun Lapset ja juo Mahlajaansa naureskellen; Sitte menemään Leikittelemään Luikaten ja lauleskellen; Kiekot kieppumaan, Pallot paukkumaan Mailoillansa kukin lyö.

3. Paimentorvi paikoin soi. Äijä laitumelta toi Touko-pellollensa Pari-hevosensa. Lapset kanssa Lampaissansa Soittelevat huilujansa. Nuori kansa tuomistoon Maahan istui ruohostoon. Naiset kukkasista Kaikenmuotoisista Väänsi vaulat, Suuret paulat Kaunistamaan päät ja kaulat. Niin kevät tuo Riemuja vaan, Uudeksi luo Luonnon ja maan Hauskuudeksi sydämelle. Laihot toukokuun, Kasvut maan ja puun Muistuttavat ihmiselle Uutta elantoo, Uutta olentoo, Uutta eloo elämään.

25. Mipä paimenten olla?

Mipä meiän paimenien, Kupa karjan kaitsijoien? Ei ole paha paimenien, Pah' ei karjan kaitsijoien; Kiikumma joka kivellä, Laulamma joka mäellä, Joka suolla soittelemma, Lyömmä leikkiä aholla, Syömmä maalta mansikoita Ja juomma joesta vettä. Marjat kasvon kaunistavi, Puolukat punertelevi, Vesi ei voimoa vähennä, Jokivesi ei varsinkana.

26. Toisin ennen, toisin eilen.

Toisin ennen, toisin eilen, Toisinpa tätä nykyä; Toisin ennen toimi käski, Toisin ennen työ opetti. Toimi käski tonkimahan, Maa väkevä vääntämähän. Ei kun nyt tätä nykyä, Elon entisen lopulla, Eip' on maaten maa pietty, Istuen isosen pelto; Ei saannot suuri pelto, Maa ei sallinut savinen Miestä verkaista vaolla, Koriata kuokan päässä, Piian pitkiä hameita, Sukan vartta valkiata. Nyt tämä nykyinen kansa, Sekä kansa kasvavainen, Maaten maitansa pitävät, Penkin päässä peltojansa; Syövät maansa makkaroina, Itroina isonsa pellon.

27. Tuo kerta rajalle rauha.

1. Oi Ukko ylinen herra, Taivahallinen Jumala, Tuo kerta rajalle rauha, Suomehen sulo sovinto, Rauha raukoille rajoille, Sana kaunis Karjalahan!

2. Kun toisit rajalle rauhan, Suomehen hyvän sovinnon, Viel' ois miestä mielehistä, Sulhoa sulosanaista, Kyntäjäksi, kylväjäksi, Siemenen sirottajaksi; Itku ei kuuluisi kujilla, Valitus vajojen päissä, Lehot ei nurmelle leveisi, Pellolle petäjän taimet.

28. Varpunen.

1. "Varpunen, sä räivä, Joka talvipäivä Kätkyt seutuvilla kartanon. Jos ois sulla mieltä, Pahan ilman tieltä Menisit, kuin pääsky mennyt on."

2. "Päällä kurkihirren Pidät ääntä virren, Kadehdittun' yli kaiken maan. Eikä kukaan pidä Sirkutustas sitä Laulun arvoisana ollenkaan."

3. Varpunen se vastaan, Tuuditellen lastaan, Pilpatti ne syyt, Miks ei täältä lennä, Miks ei pois voi mennä, Niinkuin kiurut ja kuin peltopyyt.

4. "Syy on isä vainaan, Miks hän meni naimaan, Harmajana, päistäröityin päin! Elänyt ei kauan, Jätti lapsilauman, Minä pahnan pohjimmaiseks jäin!"

5. "Tuskin vielä lensin, Kun jo kurjet ensin Läksi matkatielle ajallaan, Vaikk' ol' vilja vielä Koskematta siellä Haasioilla tai myös hajallaan."

6. "Minä kiljuin heille: Eipä kiiru meille, Ennen kuin nää kaikki syödyks saan Mutta syönnin alla Pakkanen ja halla Jääksi jähmetytti järven, maan."

7. "Kun ois silloin tiennyt, Kuinka nyt on vienyt Talvi kaiken, minkä kasvoi maa, Oisin lentänynnä, Muiden kanssa ynnä, Vaivallakin valtameren taa."

8. "Vaan kun päivä palaa, Kultiansa valaa Yli hangen, yli meren, maan, Talvi herkiääpi, Kevät kerkiääpi, Silloin uuden mielen saan."

9. "Kosiin menen, palan, Luvan saan, teen valan Minun kaunokaiselleni. Pian työtä lisää Taivaallinen Isä Mulle ja mun ainoiselleni."

10. "Ensin tehdään pesää, Sitten pitkin kesää Pesä pienoisilla täytetään. Niist' on kyllin työtä Niitä juottaa, syöttää, Niitä pellollakin käytetään."

11. "Nyt mä pidän majaa Pitkin katon rajaa, Enkä niinkään ole turvatta. Vasten Luojan mieltä Räystähältä sieltä Eipä varpuistakaan murhata."

29. Joki.

1. Kas, lähde virtaa vuoresta, Luo silmäns taivahille, Ja lemmenkukat partaalla Suloa lausuu sille. Se on niin kirkas, loistava, Se kuvaelee taivasta.

2. Se puroks' sitte muuttuvi, Mi kirkas ompi vielä, Vaan kun se vesi juoksevi, Se himmentyypi tiellä; Se kukkasia suutelee Ja riemuisena rientelee.

3. Vaan kun se rientää kauemmas Se paisuu suuremmaksi, Se tanssii, ollen riemukas, Ja muuttuu raivosaksi, Se aallot kiehuu, pauhaavi, Niin että metsä kaikuvi.

4. Vaan kun on aikans ryskänuyt. Niin hiljaiseksi jääpi; Sen pinta on nyt tyyntynyt, Se mereen häviääpi. Näin joki syntyy, kuolevi, Niin elämämme virtaavi.

30. Iltatähti.

1. Jo päiv' on mennyt maillehen. Nyt silmäileppäs taivaallen Ja katso kuinka tähdet paistaa! Mit' on nuo tähdet, lapsi? Vastaa! — Luojan silmät!

2. Niin! Kaunis vertaus se on, Mut ilta-tähden verraton Tuo valo onkin suoma toisen. Mi sille antaa paisteen moisen? — Luojan kauneus.

3. Näin oikein. Mutta tiedäthän, Ett' ompi kiertotähti hän. Sen kiertoa ken hallitseepi? Mi voima sitä vallitseepi? — Luojan tahto.

4. Mä tarkoitan: Mi voima sen Saa lakkaamatta liikkeesen, Se että kiertää haltijaansa Ja aina pysyy radallansa? — Luojan voima.

5. No niin! Vaan etkö huomaitse, Ett' auringon on voima se. Mi vetää sitä kieppumahan? Miks sitä voimaa sanotahan? — Luojan rakkaus.

6. Se vetovoimaks sanotaan. Vaan mikäs siihen vaikuttaa, Ett' iltatäht' ei kiinni kiidä, Aurinko-palloon suoraan liidä? — Luojan viisaus.

7. Karkoitus-voima. — Vaan jo tän Sun tähtitietees älyän. Se, ehk' ei ole hullumpi. Vaan ken sen sulle opetti? — Luojan sana.

8. Taas Luoja! Opin rahtuni Kuin turh' on verrall' uskosi! Sull' osas kallehint' on kultaa, Sit' älä koskaan vaihda multaan!