Part 2

v. 1. Minä tulin, tuttawani Minun suotu sisareni, Rakas minun morsiani, Ylös yrtti-tarhahani; Josa olen ottanunna Kaikki minun mirrhamini Yrtit ylös leikannunna, Minä olen syönyt siellä Mesi leipäni makean Hywän kansa hunajani: Minä olen maidon kansa Juonut wijnani wikeän: "Syökäät teekin suloiseni Ahah! syökäät armahani Ystäwäni yldäkyllä Juokahat ja juopukahat." v. 2. Minä makaan makiasti Waikka ompi walwehella Suosiolla sydämmeni: Äsken kuulin äänen tuossa Ystäwäni ylimmäisen Joka kolkuttaa kowasti; Näillä sanoilla sanowi: "Awaa minun armahani Owes ehtoisa eteeni, Sisareni suloiseni, Kyhkyläiseni korea, Ihanaiseni ilonen; Sillä pääni pisaroissa Täynnäns kastehen korean Hjuxet kaikki huuteissa Palmikkoni pisaroissa Tukka yöllä tuhraunut." v. 3. Mutta minä olen minun Hameheni pojjes pannut Ryysyt kaikki rijsununna, Pidäiskös mun taas pukeman Panna päälleni hamehen? Minä wirralla wirutin Pesin jalkani jalosti, Pidäiskös mun pikaisesti Jälle jalkani likaaman Sokaiseman, saastuttaman? v. 4. Mutta minun Ystäwäni Pisti kätensä keweän Seinän läwestä sisälle Tuolta uxen ulkopuolta Josta peljästyin perätin Sijtä wapisit wagasti Sisällyxeni, sisuni. v. 5. Silloin nousin nopiasti Awaamahan armahallen Ystäwälleni yreltä: Minun käteni katalan Tjukkuit totta tippumalla Mainittua mirrhamita Jotta mirrhami jalosti Waloi warsin sormistani Hypeistäni hywästi Lukun salwangin lomihin. v. 6. Koskan oweni awaisin Ystäwälleni hywälle, Mennyt oli matkahansa Ylimmäinen ystäwäni Wälehen pois waeldanut Ohitse minun oweni: "Minun sieluni suruinen Läxi ulos uxestansa Häntä hakemaan halulla Niinkuin sanonna sulonen Itek käskenna kiwasti Minä hain hakemalla Etsein händä ennakalla Waan en häntä hawainunna Enkä löytänyt likeltä, Minä huudingin hywästi Waan en saanut wastausta Engä kuullut kultaistani." v. 7. Olin waaras wartioista Jotka käywwät kaupungisa Yöllä ympäri katuja Ne mun löysit, mua löiwät, Häjyt haawoitit minungin: Wielä wartiat walitut Muurin päällä ne mukomat Pois päälijnani siwalsit Otit hywän hytyrini. v. 8. Minä wannotan waasti Teitä tyttäret todella Jerusalemin jaloimmat Joss te löydätte josain Minun tuttuni tapaatte Yljän minun ystäwäni Ilmoittakaat ittelehen Että minä olen sairas Rakkaudesta rawittu. v. 9. Millinen, mingä näköinen On sun ylin ystäwäsi Muiden suhtehen suloisin Sano sinä suotta meille Itte kaikkein ihanaisin Waka waimojen seassa? Minkä kaltainen menoissa On sun ylin ystäwäsi Muiden suhtehen suloisin Ettäs olet oiwa lailla Meitä nijn juuri monasti Waroittanut, wannottanut? v. 10. Minun yxi ystäwäni Ombi walkonen walaistu Punanen ja punertawa Kaunistettu kallihisti Koko kymmenen tuhannen Siistin kaikkein seassa. v. 11. Hänen päänsä on parahin Ja kuin kaikkijn kallijn kulta Hänen hiuxensa hajalla Owat kaunihit kaharat, Mustat ninkuin karneh korwes: v. 12. Hänen silmänsä suloiset Owat näppärät, nopeat Niinkuin silmät mettisellä Kyhkyisellä kaunihilla, Wesi ojan wierikolla, Ne on rieskalla waletut Pestyt maidolla parahin Owat täynnäns täydelliset. v. 13. Hänen poskensa punaset Owat niinkuin oiwallinen Kaunistettu kryydimaakin, Niinkuin yrttein ylimmäisten Kaunijt kukkaiset kedolla: Hänen huulens hunajaiset Owat nijnkuin nuoret ruusut Jotka wuotawat, waloowat Pisaroista pikkuisista Mirrhamin sen mainittawan. v. 14. Hänen kätensä koreat Sormet owatkin soreat Niinkuin kullaiset koreat Siewät sormuxet somahat Tuikki täynnäns Turkkoosia: Hänen ihonsa ihana, Ombi nijnkuin pulska puhdas Elefantin sen eläimen — Luu luja ja sileä Jok' on kanssa kaunistettu Silitetty Safijrilla. v. 15. Hänen jalkansa jaloimmat Owat nijnkuin oiwalliset Marmor patsahat parahat Perustetut jalkain päälle Koko kullaisten kohotut. Hänen hahmonsa näköisä Ombi nijnkuin Libanooni Cederi warsin walittu. v. 16. Hänen suunsa on sulonen Ja hän itse ihanainen Koko rungolta korea: Senkaltainen se suloinen On mun ylin ystäwäni, Minun ratki rakkahani Sepä ombi sen kaltainen, Tyttäret Tee tjetäkähät Julki Jerusalemista.

Kuudes Luku.

v. l. Mihingä on sulda mennyt Ystäwäsi ylimmäinen Kuhun kulki kumppalisi, Sinä kaunis ja korea Warsin waimoista walittu Paras pijkajen seassa; Kuhun käänty kumpalisi Mihin yöty Ystäwäsi; Mekin halulla haemma Ynnä kansas kumppalias? v. 2. Ystäwäni ylistetty Kulkenut on kryydimaahan Yrtisaroille yreltä, Siellä kaitsee kryydimaasa Lakeata laumaansa Hakoo ruusuja halulla Kahteloowi kukkaisia. v. 3. Ystäwani ylkäseni Hän on minun, minä hänen Joka kaitsee kaunihisti Käweleepi kukkaisisa. v. 4. Minun kaunis kultaiseni. Sinä olet siukkuseni, Ihan iholta ihana Nijnkuin Tirtza tyttäristä, Koko kaunis katsannolta Niinkuin jalo Jerusaalem Julkinen ja juuri jalo Nijnkuin suuri sotajoukko. v. 5. Keännä silmänsi suloiset Sijrrä syrjälle (siwulle) minusta Sillä silmäs sytyttäwät Minun sinuhun suloisin Hjuxes suortuet soreat Oiwat aiwan otolliset Nijnkuin nuori wuohilauma Jotka kerityt kewäillä Gileadin kunnahalla (kuckulalla) Wuoren wälkkywät wälillä. v. 6. Sinun hietrat hampahasi Owat kaunihit koreat Ninkuin liemen lammas lauman Jotka pesosta pirahdit, Nousit ylös nurmikolle, Kaikki kaxoset tekewät Eikoo yhtäkään emöä Heistä joskus hedelmätöin. v. 7. Sinun kaswos kaunihimmat Pienet poskesi punaiset Owat granaati omenat Pulskat juuri punertawat Lohwot lohkohin lohastut Sinun pantu palmikkoides Weätty suortujes wälihin. v. 8. Tott' on joukko Trotingeita Kuusi kymmendä koosa Warsin waimoja walisa, Neitoisia nuorempia Ehkä epälukuisia. v. 9. Waan on yxi walittuni Kyhkyläiseni korea, Minun tuttuni todella; Täydelliseni tosinni, Jok' on äitinsä äpyli Ratki rakkahin emänsä Synnyttäjänsä suloisin: Koska tyttäreet kylisä Hänen näjit näppärimmän, Nijn he yhdes ylistiwät Hänen aiwan autuaxi. Tuota Troningit samasti Kehut kerskaten jalosti Waimot warsinni ylistit. v. 10. Kuka tämä kuumottawi Nähden näkyywi näöldä Niinkuin kaunis kirkkahalda Aamurusko aamun tulless? Nijnkuin kuu se kuumottawa, Warsin walittu walosa Armas auringo awara, Nijnkuin loistawa likeltä Sangen suuri sotajoukko! v. 11. Minä menin mieluisesti Astuin alas arohoni Yrtti-tarhaani yritin Kahtomahan kaswaneita Wersonuita wesojani, Ojan neunalle rupeisin Kurkistellen kahtomahan Josko kukas kukoistuisit Wijna-puunikin walitut Omenani oiwalllset Wiherjöitsisit wälehen Hywän hedelmän tekisit. v. 12. Mutt' en tietänyt todella Että sieluni samassa Wetäysi werkallehen Kansan tygö kaunihimman Jotan ratki rakastelin Sijhen miellyn melkiästi. v. 13. Ohoh! Palaja parahin Rauhallinen rakkahani, Sulaimithini suloinen Woi! palaja, ah! palaja! Näköäsi nähdäxemme. Mitäs näitte näpeäs' Suloisessa Sulamitis' Paitsi tantia todella Sota-joukkojen seassa?

Seitsemäs Luku.

Ylkä 10:nteen wärsyyn saakka

v. 1. Sinä ihana, iloni. Sinä tytär Sangaringin, Kuing' oil käyntisi korea Askeleesi angarimmat: Sinun laajat lantehesi Ei ne lensu lengotellen Sinun käywwesäs korea; Sinun sääresi soreat Ne on tasan tasallansa Tehdyt taitawan kädellä. v. 2. Sinun napasi samatti Ylön aiwan ymmyrjäinen Niinkuin malja melkiäinen Jost' ei juoma koskaan puutu. Sinun wahtasi walittu Niinkuin Nisutkin läjässä, Jonga yli ympärijnsä Ruusut, kukkaiset kasoowat. v. 3. Sinun Rintas rippuwaiset Kaxi kaunista niseä Owat molemmat minusta Niinkuin kaxi kaxoistakin Metsä-wuohta mehtolassa. v. 4. Sinun kaulasi korea (Sinun kaulas' kaswanunna) Se on suora ja sorea ( Se on suoraxi sorea) Niinkuin torni, jok' on tehty Luista lujista ladottu Elefantin etuisista Sinun silmäsi suloiset (siweät) Kaxi kaunista kanoa. Sinun nenäsi näköisä Niinkuin torni Libanonin. v. 5. Sinun pääsi on peräti Kaunis karmelin weronen Sinun hienot pääsi hiuxet Soreissa suortuissa Poimuisihin palmikoittu Niinkuin purpura parahin Jota kantawi Kuningas. v. 6. Kuinga kaiketi ihana Sangen suloinen oletkin Minun aino armahani Hekumassasi hunaja Mesi leipäni makea. v. 7. Sin' oot waka warreltasi Niinkuin' pisin palmupuista Sinun rintasi reheät Rippuwat kuin rypälehet Wiljawasta wijna-puusta. v. 8. Minä sanoin suosiolla: Minun täytywi todella Ylös astua yröldä Palmu-puuhun poimimahan Oiwa oxihin ruweta. Anna minun armahani Olla rintas rikkahana Nijnkuin wijna-puun punaiset Marja-rypäleet makeat: Sinun siistit (siewät) sieramesi Hywän hajun heittäköhöt Nijnkuin omenat näköisät. v. 9. Sinun suusi se suloinen Kurkku lakesi lakea Maistukohon makealta Nijnkuin wiina se wikewä Joka juodahan jalosti Huokiasti ja hewillä Ystäwältäni yleten Joka saatta saneljaxi Puheljaaxi pulskimmasti. v. 10. Morsian. Ystäwäni ylön hywä Sinä minun, minä Sinun; Hämpä himoitsee minua Halataxensa halaawi (halulla). v. 11. Tule tuttu towerini, Ylimmäinen Ystäwäni, Tästä käykämme kedolle; Maan kylisä kylillä Wijpykämme wijnamäes (werkkaisesti). v. 12. Nostaxemme notkelmasta Wijna-mäkehen warahin, Nähdäxemme nähtäwästi Joss jo wilja wijna-puumme Kukoistuwat kaunihisti Joss jo rypäleet rupeewat Pulskasti puhkeemahan Joss ne oiwa omenamme Owat puihin puhjennehet. Siellä annan armahani Suuta sullen sulloiseni Rakkauteni rapean. v. 13. Jopa kukkaiset kedolla Heidän andawat hajunsa, Meidän uxen ulko-puolla Owat owein edessä Kaikellaiset kaunihimmat Hywät hajusta hedelmät: Ylkä puhuu Ystäwäni ylön rakas Minä olen oiwa-lailla Pannut tallelle takani Sekä uudet että wanhat. Aina uusi hempehempi Ehkä entinen parempi.

Kahdexas Luku.

Morsian 4. wärsyyn asti.

v. 1. Josko ulkona uhean Sinun löytäisin suloisen Minun weljeni wakaisen Minun äitini äkean Pojan pojista parahan, Joka itte imenynnä Olet nuoria nisiä Äitin elänyt ewäillä, Sulle suuta suikkajaisin Jottei kuitenna kukana Pilkistellen pilkkajaisi Sijtä soimaisi minua. v. 2. Minä weisinni wälehen Sinun saattaisin suolonen Minun äitini majahan Huonesehensa hywähän Josas minua jalosti Opettaisit oiwa-lailla: Minä annan Antimixi Kelwoxesti kryydättyä Walittua wijnoani, Wijnaa warsin wikeätä Makiata maultansa Omenoista oiwallista Kranaateista kallihinta. v. 3. Wasen kätensä wakainen Pääni aluisna alati, Kansa oikian kätensä Hämpä halajaa minua Syämmestä syleileepi. v. 4. Ylkä puhuu Minä wannotan wagasti Teitä tyttäret todella Jerusalemin salosta, Ettettä Tee herätä Minun ainoo armastani Eli millänä melulla Händä waiwoa wakasta; Aiwan sixi siihen asti, Kuin hän itek hywäxyypi v. 5. Kattoppa kuka tulowi Korwen synkiän sisältä Kauko maalta kaukaselta Joka nojaawi nojosa Päälle ystäwän parahan? Sinun herätän hywästi Puuni alla awarimman Alla oxan omenaisen, Josa äitisi äkeä Sinun ombi synnyttänyt; Josa sinun sijittännä On sun sijwo synnyttäjäs Helmoisansa holhonunna, Maannut kansasi katalan. v. 6. Morsian rukoillee: "Muista Ylkä morsiantas Paina nijnkuin sinettiä Mua sinun sydämmeesi Käsiwartehes wakahan Sidoppas niinkuin sinetti; Sillä totta todellakin, Rakkaus on ratki tuima Warsin wankka ja wäkewä Niinkuin kuolema kowingin. Kijwaus on kiintiämpi Hehkuwata helwettiä: Hänen hijlens hehkuwaiset Hohtawat kuin Herran tuli Liedes liekki liekitsewä. v. 7. Ettei wedetkään wetelät Waikka paljon pauhatkohot Taida ratki rakkautta Sammuttoa saatawilta: Ejpä wirratkaan wikewät Sitä uuwuta, upota. Jospa joku jalo miesi Andais kaikki appamalla Kaikki taloinsa tawaran Rakkaudesta rutosti, Ei se maxaisi mitäna." v. 8. Niistä jotka heikot owat ja tarwihtewat wielä wahwistusta ja ylöswalistusta. * * * Mutta meidän sisaremme, Siukkusemme se suloinen, Wiel' on warsinni wähäinen, Eikä hänelle hewillä, Kohta kaswa kaunihia Nisuxia niukioita: Mitä meidängin sanoman, Pitä tekemän tosingin Sisarellemme siweesti Sinä päiwänä parasna Koska häntä kysellähän Jona puhutaan hänestä. v. 9. Joss hän ongin jo jalosti Muuri wahwa ja warustus Nijn me ratki rakennamme Teemme juuri taitawasti Linnan lujimman ladomme Hopiasta hohtawasta, Sen päälle pian panemme. Joss hän wielä ombi owi Nijn me sengin silitämme Warustamme wahwistamme Cedri laudoilla lujilla. v. 10. Minä olen nijnkuin muuri, Minun rintani rapeat Owat toki nijnkuin tornit: Jonga tähden täysinäisen Löysin rauhan lempiämmän Hywän Herrani edesä Säylyin silmisä suloisen. v. 11. Salomolla Saarnajalla Wijsahalla wijnamäki Ombi jalo oiwallinen Sen hän antoi angaroille Wuokran alje wartioille Wijnamäkensä walitun; Josta antais jokahainen Hedelmistänsä hywistä Wuokras aina joka wuosi Yxi tuhatta tulosta Penninkitä pellostansa Hopiassa hohtawassa. v. 12. Wijna-mäkeni wäleä Omaisuudeni omani On mun aina mielesäni Eroitettu edesäni: Sinulle suuri Salomo Tulee tuhannen todella, Mutta hedelmäin hywäen Wakasille wartioillen Kaxi sataa kaikkiansa. v. 13. Sinä suuresti suloinen Joka alati asutkin Yhellehen yrttitarhas, Anna minun armiasti Kuulla äänes kultaiseni; Pääldä kulkoot kumppanimme. v. 14. Mutta palaja, pakene Yxinäinen ystäwäni Ole wirkku metsä-wuohi Eli nijnkuin nuori peura, Yrtti wuorilla waella. Sixi säylytä sinusi Jotta jähtyy päiwä kuuma Warjot wajoowat wähäxi; Nijn män tulen tuttawani Sinun korjaan kotihini Johdattellen joutusasti Minun Linnaani lujahan.

Kuning. Dawidin 96 Psalmi.

Runoihin pantu weisattaa.

v. 1. Uusi weisu weisatkahat Herralle aiwan hywälle: Weisaa Herralle hywälle Kaikki maa ja kansakunta, v. 2. Weisatkahat wikkelästi Herralle sangen hywälle Händä kilwoin kijttäkähät Kiitä kaunista Nimeä: Julistakaat julkisesti, Päiwä päiwäldä hywingin Hänen hywää autuuttansa, v. 3. Luetelkaat lawialda Pahain pakanain seasa Hänen kulta kunniaansa; Kaikkein kansaen seasa Hänen ihme ihmeitänsä. v. 4. Sillä Herra ombi suuri Sangen suuri kijttettäwä; Ihmeellinen itsesänsä Julki Jumalain seasa. v. 5. Kaikki kansain Jumalat Owat julmat Jumalixi Ei muut kuin epäjumalat; Mutta Herra Hengen Luoja, Ombi Taiwasten tekiä. v. 6. Kunnia ja kaunistuskin Owat hänen edesänsä: Wäkewyys ja suuri woima, Koreus ja kauneuskin Hänen pyhäsä pihasa. v. 7. Kansain suuret sukukunnat Tuokaat Herralle todella: Tuokaat Herralle hywälle Kunnia ia kaikki woima. v. 8. Tuokaat Herralle hywälle Kaunis kunnia Nimensä: Tuokaat lahjat laulamalla, Ja tulkaat hänen tygönsä Edes esihuonesijnsa. v. 9. Kumartakaat kunnialla Herraa hywää holhojata Kallihisa kaunistuxes Peljätkään händä hywästi Kaikki mailma matala. v. 10. Sanokaat ja saarnatkahat Pahoillengin pakanoillen: Herra hywä on Kuningas, Jok' on juurikin jalosti Maan pijrimme matalan Woimallansa wahwistanut Ettei lijku, ei lutise. Tuomitseekin totudeesa Kaikki kanssat oikeulla. v. 11. Riemuitkahan riemuisesti Ratki Taiwahat tasaiset Iloitkahan maa ja mander Meri pauhatkaan parahin Ja ne kaikki kuin on sijnä Alla aaltojen asuwat. v. 12. Kedot kaunihit kukista Ohoh! olkahan iloiset Kansa kaikkein kuin on hänes: Te puut pulskat ja pisimmät Metsän kaikki kaunistuxet Ihastukahat ilolla. v. 13. Hywän herramme edesä; Sillä totta hän tulewi, Tuomitsemahan tulewi Maata tätä mailmata. Herra hän se duomitsewi Maan pijringin pisimmän Wagasa wanhurskaudes, Ja kaikki kansat katalat Hänen hurskaudesansa Totuudesaan totisesa.

K. Dawidin 100. Psalmi.

v. 1. Kijtos-psalmi aiwan kaunis. Riemutkaat riemullisesti Herralle sangen hywälle Kaikki maa ja maailmakin. v. 2. Palwelkaat Herraa hywöä Ihandellen ja ilolla: Tulkaat tänne ennakalla Hänen kaswoinsa etehen Ratki riemulla hywällä. v. 3. Tietkäät että Herra tosin Ombi julkinen Jumala Hämbä Herra meidän teki En me itse meitäm tehnyt, Kansaxensa kaunihixi Laituimensa lambaixi. v. 4. Mengät hänen Herran tygö Porttihinsa, pihahansa Kijtoxella kaunihilla Edes esihuoneisijnsa Wetäykäät weisullanne: Kijttäkäät Händä hywöä Ylistäkäät yhteisesti Hänen hywää Nimeänsä. v. 5. Sillä Herra ongin hywä, Hänen hywä laupeudens Pysyy aina puuttumata Ijan ijankaikkisesti; Totta hänen totuudensa Seisoo monelle sugulle Sukukunnasta sukuhun!

Hjobin kirjan 3:mas Luku.

Runoxi.

v. 1. Taudin alla angarimman Kipeimmän kiwun alla Suuttu Jobi sillä lailla Jotta kirois kiiwahasti Pahoin päiwänsä peräti Sadatteli syntymänsä. v. 2. Sttten awais Jobi suunsa Näillä sanoilla saneli: v. 3. Ohoh! olkohon ijäti Kadotettu kaiketikkin Pahin päiwistä peräti, Jona synnyin syntis parka: Yö se ylöngin pimiä, Jona sanottiin saloa: Mies on siewä sijinnynnä. v. 4. Sepä päiwä pimiänä Aina olkohon alati, Älköön kysykö Jumala Ylimmäinen ylähäldä Päiwän semmosen perähän: Älköön kirkkaus korea Hänen päällens paista koskaan. v. 5. Pimeys ja kuollon warjo Hänen peittäköön peräti Pilwi päällä pyöryköhön Sumu syngeä sakea Päiwän mustan muuttakohon Jotta keändyis kauhiaxi Hirwittäisi hirmuisesti. v. 6. Pimeys sen peittäköhön Kätköönsä keäriköhön Ilman olkohon ilota, Joka wuosi waipukohon Pojjes jääköhön jälille Muista päiwista peräti Ettei kuuluis kuuna päänä Näkyis ilmoissa ikänä. v. 7. Katso! yö se yxinäinen Aina olkohon alati, Eikä yhtänä iloa Sille päiwäll' päätyköhön. v. 8. Kaikki ne kuin kiroawat Sakeasti sadattawat, Sitä päiwöä pahoa Kirotkohot kelpo lailla; Kaikki noidat noitukohon Lewiathanin lumojat Sitä paiwöä pahinda. v. 9. Tähdet Taiwahan talossa Hämärästä häiketköhöt Koittaessa kowan päiwän, Älkööt waljetko walohon odottakoot otawata oiwa lailla Jottei tuntuis tuima päiwä Jok' ei tulwo tuona päänä, Älköön nähkö nurja päiwä Aamuruskon angarimman Silmä-ripsiä suloisen. v. 10. Kosk' ei kohtuni owea Sijnä samas sulkenunna, Kosk' ei kätkeny kamala Oiwa onnettomuuttani Silmiltäni surkeutta Pimeyteen paiskanunna. v. 11. Mixen kuollu kohdastansa Äitini-kohdussa kowassa? Mixen lapsi läkähtynyt Syntymässä surkeassa Äitin kohdust' kontatessa. v. 12. Mixis owat ottanehet Minun helmahan hywähän Kapaloihin käärinehet? Mixi minä imenynnä Olen njukiat nisätkin? v. 13. Nyt män maasa makajaisin Aiwan olsin alallansa, Lewossani lepäjäisin Ratki rauhas, maan raossa. v. 14. Kanssa suurten Kuningasten Neuwoitten nukkuneitten Alla nurmen nukkusingin; Jotka kuitengin katalat Rahallansa rakentiwat Huoneija hohtawia, Jotk on kylmillä kylissä. v. 15. Tahi suurten sangaritten Pää-miestengin parasten Olsin kansa kätkettynä, Joill' on kulda kukkarosa Täynnä huoneet hopiata. v. 16. Eli että kätkettynä Kanssa kesken syndyneitten Jotten ollenkaan olisi; Niinkuin nuoret pienet lapset Jotk' ei koskaan kuumottawan Nähneet walon walkiasta. v. 17. Siellä haudas haisewassa, Sijnä täytywi todella Julman jumalattomangin Wäkiwallasta wäsyä, Luiskehestansa lakata: Sijnä lepaäwät lewossa Owat nekin nukuxissa Jotka paljo-waiwaa näit. v. 18. Siinä on wangeilla wapaus Ratki rauha muiden kanssa Eipä kuule kummingana Ääntä waatian wihasta. v. 19. Sijnä owat sijwollansa (siiwoxehen) Sekä pienet, että suuret Palweljatkin pahaaltansa Isännistään irrallansa Vaimoistansa wapahana. v. 20. Mixi walo waiwaisille Annettu on arwollansa, Mixi elämä esinnä Murheellisille mitattu Sydämmille suruisille? v. 21. Jotka kuiteng' kuolemata Odottawat oiwa lailla; Mutt' et tule toisinansa Waikka kaiwaisit katalat Ennemmin kuin ennakalla Miehet luowat mieluisimmat Aarni-haudan ahnehesti. v. 22. Illoin, aamun iloitsewat Jotka ratki riemuitsewat Että haudan ennättäisit? v. 23. Sille miehelle mureessa Jok' et tiedä tiestä lijon Jong' on polku peitettynä Itse julki Jumalalda. v. 24. Tätä woiwotan, walitan, Sillä minun leipän' luonna Minä huiki huokaelen Minun parkuni pahimman Nijnkuin weden wuodattanen. v. 25. Jotta joutu joutusasti Jotan pelkäisin pahoingin Sepä tuli tuimimmasti Minun päälleni pakotti; Jotan karton kaunihisti Tuopa tapahtui minulle. v. 26. Enkös ollut onnellinen? Enkös rauhassa rawittu? Eikös ollut oiwallinen Lepo lässäni likellä? Ja nyt tuli tuiskun kanssa Lewottomuus lennon kanssa (lawialda)(lentämättä) Suru semmonen samea.

Hjobin kirjan 7:mäs Luku

Runoissa weisattawa, Ihmisen Elämän surkeudesta.