Part 8

_Koulujen tarkastaja_ (Katselijoille). Voi Herranen aika, minä kun en ole jumaliste ikänäni sipulia suuhuni pistänyt!

_Piirituomari_ (Syrjään). Minut hän Jumalan kiitos unhotti!

_Korobkin_ (Lukee). "Piirituomari..."

_Piirituomari_ (syrjään). Siinäpä se nyt on! (Ääneen). Hyvät herrat, kirje minusta toki tuntuu liian pitkältä ja mitä saakelia me rupeemme kaikkia loruja lukemaan...

_Koulujen tarkastaja_. Lukekaa vaan!

_Postimestari_. Jaa, jaa, lukekaa vaan!

_Sairashuoneen talousmies_. Jatketaan vaan, kun on kerran alotettu.

_Korobkin_ (Lukee). "Piirituomari Liapkin-Tiapkin on mitä suurin 'mauvaiston'"... (Taukoo). Varmaankin se on ranskalainen sana.

_Piirituomari_. Hiisi tiesi, mitä tuo merkinnee! Saapi olla iloissansa, jos on vaan petturi tahi pahantekijä. Mutta ehkä se on pahempaakin!

_Korobkin_ (Lukee). "Muutoin kaikki ovat kovin kohteliaita ja vierasvaraisia ihmisiä. Hyvästi, veli Triapitschkin! Minä noudatan sinun esimerkkiäsi ja rupeen kirjailijaksi. Muutoin ajan pitkään käypi ikäväksi. Henkikin vihdoin vähäsen ravintoa kaipaa. Huomaan luonnolliseksi tarpeeksi voida välistä nousta jokapäiväisyyttä ylemmälle. Kirjoita minulle osoitteella: Saratovin lääniin, Podkalitovkan taloon. (Kääntää kirjeen ja lukee päällekirjoituksen). Herra Ivan Vasiljevitsch Triapitschkin, Pietari, Postikatu n:o 17 pihan puolella, kolmannessa kerrassa, oikealla puolella."

_Eräs nainen_. Sepä vasta oli odottamaton pilkkakirja!

_Päällikkö_. Kylläpä löyhytti! Oikein ovat korvani kuumat! En näe yhtä ainoata ihmistä edessäni; ainoastaan sian kärsät keikkuvat silmissäni!... Hän on otettava kiinni, kiinni, kiinni!

(Hosuu käsillään).

_Postimestari_. Vaan millä kurin mielitte saada miehen kiinni. Sillä minä päälle päätteeksi käskin kestikievaria antamaan hänelle parhaat hevoset! Ja piru varmaankin itse riivasi minut edeltäpäin lähettämään joka paikkaan sanaa.

_Rouva Korobkin_. Kyllä tämä on tavaton häpeä!

_Piirituomari_. Ja tietäkää, hyvät herrat, että tuo heittiö minulta kiskoi kolme sataa ruplaa lainaksi.

_Sairashuoneen talousmies_. Ja minultakin kolme sataa!

_Postimestari_. Oh, minultakin kolme sataa!

_Bobtschinski_. Niin, ja meiltä, minulta ja Peter Ivanovitschiltä hän viisiseitsemättä ruplaa lainasi.

_Piirituomari_ (Kummastuksissansa levittelee käsiänsä). Mutta, hyvät herrat, kuinka saatoimme olla noin yksinkertaisia?

_Päällikkö_. Entä minä... entä minä, vanha hullu! Joko nyt olen joutunut vanhuuden höperöksi?... Kolmekymmentä ajastaikaa olen kruunua palvellut: ei ainoankaan kauppamiehen, ei ainoankaan tavaranhankkijan ole sinä ilmoisna ikänä onnistunut pistää minua pussiin! Kaikkein paatuneimmistakin konnista olen voiton saanut, toisesta toisen perässä! Kaikkein liukkaimmatkin vintiöt ja veijarit, jotka ovat Jumalaa ja koko maailmaa pettäneet, ovat puuttuneet minun pauloihini!... Kolme kuvernööriä olen peijannut -- mitä kuvernööreistä -- (viittoo kädellään). -- mitä puhunkaan kuvernööreistä!

_Anna Andrejevna_. Mutta, Anton kulta, tämähän on tuiki mahdotonta... onhan hän kihloissa Marian kanssa...

_Päällikkö_ (Kiivastuen). Kihloissa! Kihloissa! Pidä jo kitasi kihloinesi!... (Kummastellen). Katsokaa minua, tuijottakaa minuun kaikki tyynni! Koko maailma, koko kristikunta tulkoon katsomaan, kuinka kaupungin päälliköstä on tullut narri! Sanokaa häntä pöllöksi, harmaapääksi pässiksi! (Pui itsellensä nyrkkiä), Voi minua lampaanpäätä! Pitää tuommoista huliviliä, ilmeistä piimäsuuta ylhäisenä valtiomiehenä! Ja nyt hän irvisuin ajaa iloissaan täyttä neliä ja kertoo tämän jutun koko maailmalle! Kaikkialla joudun pilkan ja naurun ja tyhmien kokkapuheitten esineeksi!... Vaan mikä on vielä pahempi -- joku kyniä kaluava nurkkasihteeri panee minut sanomalehtiin ja laittaa minusta komediian! Se on juuri katkerinta! Hän ei pidä väliä säädystäni eikä virka-arvostani! Kaikki tyyni sitten nauravat ja taputtavat minulle käsiään! Vaan mitä nauratte! Itsellenne nauratte!... Voi, teitä, teitä!... (Kiukusta tömistää jaloillansa lattiaan), Voi, jospa nuo sanomalehtien kynäsankarit olisivat kourissani! Nuo perhanan vapaamieliset, nuo hornan sikiöt! Minä paiskaisin ne kaikki tyyni pussiin ja mäikyttäisin ne vasten seinää -- että koko tukku kerrassaan lentäisi hornan tuuttiin, pirun palttoon vuoriksi! (Huimii nyrkillä ympärilleen ja lyö jalkansa lattiaan. Vaikenee tuokioksi). En toki vieläkään voi mieltäni malttaa. Totta on, että ketä Jumala tahtoo rangaista, siltä hän vie järjen! Ja mitä tuossa keikarissa olikaan reviisorin näköistä? Ei mitään, ei niin rahtuakaan! Ja sitten yht'äkkiä koko maailma kohti kurkkua huutamaan: "Reviisori, reviisori!" Kenen päähän ensin se luulo pälkähti, että hän muka oli reviisori? Kenen, hä!

_Sairashuoneen talousmies_ (Ojentaa kätensä). En kuolemaksenikaan ymmärrä, mistä se sai alkunsa! Piru on sotkenut miesten mielen!

_Piirituomari_. Kestä se lähti?... Näistä herroista, näistä juuri!

(Osottaa Bobtschinskiä ja Dobtschinskiä).

_Bobtschinski_. En, jumaliste, minä ainakaan...

_Dobtschinski_. En minäkään...

_Sairashuoneen talousmies_. Niin, kyllä se teistä alkunsa sai!

_Koulujen tarkastaja_. Aivan oikein, teistä se lähti! Ravintolasta te juoksitte kuin hullut, huutaen: jo saapui, jo saapui! "Ja ottaa kaikki velaksi!" Kyllä hyvänkin löysitte!

_Päällikkö_. Juuri te, kaupungin porokellot, te kirotut valehtelijat!

_Postimestari_. Lempo vieköön teidät reviisorinenne ja juttuinenne!

_Päällikkö_. Päivät päästänsä juoksette kylää kielimässä, ja täytätte lähimäistenne korvat valheella! Te päättömät harakat!

_Piirituomari_. Pirulliset kielikellot!

_Koulujen tarkastaja_. Pökkelöt!

_Sairashuoneen talousmies_. Lyhytnokkaiset varikset?

(Kaikki tunkeuvat heidän ympärillensä).

_Bobtschinski_. Kunniani kautta, minä en se ollut -- Dobtschinskihan ensiksi...

_Dobtschinski_. Ei. Herra varjelkoon -- Peter Ivanovitsch, tehän ensiksi...

_Bobtschinski_. Ei! Tehän ensiksi...

Yhdeksäs kohtaus.

Edelliset. Santarmi.

_Santarmi_. Pietarista nimenomaan määrätty virkamies on saapunut ja käskee heti herroja luokseen. Hän asuu ravintolassa.

(Kaikki seisovat kuin ukkosen lyöminä. Naiset huudahtavat yhtä haavaa hämmästyksestä. Koko seuran asema äkkiä muuttuu; kaikki jäävät tyrmistyneinä seisomaan).

Äänetön kuva.

Keskellä seisoo päällikkö kuin kuvapatsas, levitetyin käsin, pää taaksepäin. Oikealla puolella hänen vaimonsa ja tyttärensä tuijottelevat häntä kysyvin katsein. Heidän takanansa postimestari, katselijain puoleen kääntyneenä ja muuttuneena ilmeiseksi kysymysmerkiksi. Hänen takanansa koulujen tarkastaja, jonka koko asento osoittaa viattominta mielenhäiriötä. Taaempana samalla puolella näyttämöä kolme naista, jotka kallistuneina toinen toiseensa, ivallisesti katselevat päällikön perhettä. Päällikön vasemmalla puolella sairashuoneen talousmies, pää kallellaan, ikäänkuin kuunnellen jotakin. Lähellä häntä piirituomari, kädet ja sormet levällään, melkein kyykkysillään, liikkuvin huulin, ikäänkuin hän tahtoisi sanoa: "kyllä nyt on tullut vihan päivä päällemme." Hänen takanansa Korobkin, kääntyneenä katselijoihin, osoittelee iskien silmää kaupungin päällikköä. Näkymön äärimmäisellä reunalla Bobtschinski ja Dobtschinski, ällistelevät toinen toiseensa, suu ja silmät selko selällään. Muut vieraat seisovat liikkumatta kuin patsaat. Koko seuran noin puolen toista minuuttia täten seisottua, esirippu laskee.