Part 1

REVIISORI

Huvinäytelmä viidessä näytöksessä

Kirj.

NIKOLAI GOGOL

Suom. August Hjelt

Jyväskylässä, J. Länkelän kustantamana, 1882.

Jyväskylän kirjapainossa.

Mitä runsain huumori, joka itse ivassakin korottaa sen tavan, jolla Gogol tuopi esiin yhteiskuntansa puutteita, mitä sujuvin esitystapa ja ennen kaikkea kauttaaltansa puhdas kansallinen henki, ovat ne ominaisuudet, jotka ovat saattaneet tämän kirjailijan kansallensa kalliiksi ja tehneet hänet tunnetuksi muittenkin kansojen kirjallisuudessa. Avarain kieliaarteittensa käytännössä vetää hän vertoja meidän Kivelle ja hänen teoksensa ovat samaten, kuin viimemainitun, sangen vaikeat, paikoittain melkein mahdottomat toiseen kieleen kääntää. Tätä seikkaa silmällä pitäen, ei kukaan mahtane kummastella, huomatessaan, ett'ei aina ole voitu täydellisen vastaavasti kuvata alkuteoksen ajatusta ja esitystä.

Tietysti semmoisen teoksen suomentaminen, jossa Gogolin omituinen kirjailijaluonne kenties parhaiten kuvastuu, vaatii tarkkaa sekä alku- että suomenkielen taitoa. Kaikeksi onneksi olen, työni kestäessä, saanut nauttia ystävällistä apua venäjää ja suomea hyvin osaavilta henkilöiltä. Pyydän saada täten lausua heille sulimmat kiitokseni.

Tuusulassa, Lepolassa, 17 p. syysk. 1882.

At. Ht.

HENKILÖT:

_Anton Antonovitsch Skvosnik-Dmuchanovskij_, kaupungin päällikkö (poliisimestari). _Anna Andrejevna_, hänen rouvansa. _Maria Antonovna_, heidän tyttärensä. _Lukas Lukitsch Hlopov_, koulujen tarkastaja. _Nastenka_, hänen vaimonsa. _Ammos Fedorovitsch Liapkin-Tiapkin_, piirituomari. _Artemij Filippovitsch Semljanika_, sairashuoneen talousmies. _Ivan Kusmitsch Schpekin_, postimestari. _Peter Ivanovitsch Bobtschinski_, | kaupunkilaisia tilanhaltijoita. _Peter Ivanovitsch Dobtschinski_, | _Ivan Aleksandrovitsch Hlestakov_, virkamies Pietarista. _Ossip_, hänen palvelijansa. _Kristian Ivanovitsch Hübner_, piirilääkäri. _Fedor Andrejevitsch Lulukov_, | eläkettä nauttivia virkamiehiä, _Ivan Lasarevitsch Rastakovskij_, | kaupungin "honoratiores". _Stepan Ivanovitsch Korobkin_. | _Stepan Iljitsch Uhovertov_, alapoliisimestari. _Svistunov_, | _Pugovitsin_, | poliisipalvelijoita. _Derschimorda_, | _Abdulin_, kauppamies. _Fevronja Petrovna Popleschin_, sepän vaimo. _Alaupseerin leski_. _Mischka_, kaupungin päällikön palvelija. _Ravintolan palvelija_. Kauppamiehiä, vieraita, anomuskirjojen antajia.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

(Huone kaupungin päällikön kodissa.)

Ensimmäinen kohtaus.

Kaupungin päällikkö. Piirituomari. Sairashuoneen talousmies. Koulujen tarkastaja. Piirilääkäri. Kaksi poliisimiestä.

_Päällikkö_. Minä olen kutsunut teidät tänne, hyvät herrat, ilmoittaakseni teille sangen ikävän uutisen: meille tulee pian reviisori.

_Piirituomari_. Reviisori!

_Sairashuoneen talousmies_. Noh, eikös mitä! Reviisori!

_Päällikkö_. Niin, reviisori Pietarista. Hän tulee aivan inkognito ja sen lisäksi hänellä on salaisia käskyjä.

_Piirituomari_. Herra Jumala, mitä sanotte?

_Sairashuoneen talousmies_. Niinkuin ei meillä ilman sitäkin olisi vastuksia kyllin. Tämä vielä puuttui!

_Koulujen tarkastaja_. Oi Luojani! Ja vielä päälliseksi hänellä on salaisia käskyjäkin.

_Päällikkö_. Sitä minä juuri aavistinkin. Viime yönä minä lakkaamatta unessa näin pari hirveän suurta rottaa. En ole ikinäni semmoisia nähnyt: aivan mustat ja niin tavattoman isot! Ne tulivat huoneeseni, nuuskivat kaikkia,... ja juoksivat jälleen tiehensä!... Tässä luen teille kirjeen, jonka äsken sain Andrei Ivanovitsch Tschmihovilta, jonka tekin, Artemij Filippovitsch tunnette. No, hän kirjoittaa minulle näin: "Rakas ystäväni, kummini ja suosijani"... Hm! (kirjettä joutuen silmäillen mutisee epäselvästi)... "sinulle tietoa antaakseni..." Ah, tässä se seisookin! "Ja muun muassa riennän sinulle ilmoittamaan, että eräs virkamies aivan äskettäin on määrätty koko maakuntaa -- ja erittäin meidän virkapiiriämme tarkastamaan. (Kohottaa sormensa ylös arvelevaisen näköisenä). Olen saanut tämän sanoman hyvin luotettavasta lähteestä. Hän on olevinansa aivan vaatimaton, yksityinen henkilö. Mutta koska tiedän, että sinulla, niinkuin meillä kaikilla, on pieniä syntejä ja kun olet ymmärtäväinen mies, etkä mielelläsi suotta laske saalista verkoistasi...." Hm! (Taukoo yht'äkkiä lukemasta). No, ne ovat hänen yksityisiä... "niin kehoitan sinua ryhtymään tarpeellisiin varokeinoihin, sillä milloin hyvänsä hän saattaa tulla, -- joll'ei hän jo ole saapunut ja inkognito majaile jossakin kaupungissanne... Eilen..." Kas taaskin yksityisiä asioita. "Sisareni Anna Kirilovna on miehensä Ivan Kirilovitschin kanssa käynyt meillä. Ivan Kirilovitsch on paisunut erinomaisen lihavaksi, aika jaarikaksi, mutta soittaa yhä vielä viulua..." Ja niin edespäin, ja niin edespäin. Nyt tiedätte, millä kannalla asiamme ovat.

_Piirituomari_. Tämäpä on kummallista, sangen kummallista... Kyllä se jotakin tietää, se on varma!

_Koulujen tarkastaja_. Mutta minkätähden, Anton Antonovitsch, minkä tähden meille tuommoinen reviisori lähetetään.

_Päällikkö_ (huoaten). Niin, minkätähden? Se on Jumalan rangaistus! (Huokaa taas). Tähän saakka, Jumalan kiitos, ovat he kyllä pysyneet muissa kaupungeissa, mutta nyt on meidän vuoromme.

_Piirituomari_. Minun luullakseni, tietää tämä jotakin aivan toista; -- tässä piilee joku valtiollinen salaisuus! Ja tiedättekö, mitä tämä on? Ei mitään muuta, kuin että Venäjä haluaa sotaa... ja ministeristö on, näetten, lähettänyt virkamiehen tiedustelemaan, onko täällä maankavaltajia!

_Päällikkö_. Oh, loruja! Ja vielä tahdotte olla järkevä mies! Piirikaupungissa maankavaltajia! Aivan toinen olisi asian laita, jos asuisimme rajakaupungissa; mutta meidän olisi kumminkin kolme vuotta kulettava, ennenkun täältä ulkomaalle pääsisimme.

_Piirituomari_. Ja minä sanon teille, että asia on niin... noh, te ette ymmärtäisi... Hallituksella on omat tuumansa. Se kyllä tietää, mitä tahtoo... Olkoonpa vaan piirikaupunki... Sillä on viisi mielessä ja yksi kielessä!

_Päällikkö_. Ajatelkoon se sitä tahi tätä! Tarkoitukseni oli vaan teitä varoittaa, hyvät herrat! Olkaa nyt siis varoillanne! Mitä minuun tulee, olen jo tarpeellisiin toimiin ryhtynyt ja kehoitan teitäkin samoin tekemään. Varsinkin teitä Artemij Filippovitsch! Epäilemättä kaikki teidän hoidossanne olevat laitokset kaikkein ensiksi tutkitaan; laittakaa siis niin, että kaikki on hyvässä kunnossa. Toimittakaa niin, että yömyssyt ovat puhtaat, ja ett'eivät sairaanne ole seppien näköisiä, -- niinkuin ne tavallisesti teillä ovat!

_Sairashuoneen talousmies_. Puhtaita yömyssyjä -- noh, aivan mielelläni! Semmoisia pian voi hankkia.

_Päällikkö_. Niin, ja jokaisen sairasvuoteen yläpuolelle pitää ripustaa latinan- taikka muunkielinen päällekirjoitus... (Lääkärin puoleen kääntyen). Mutta se on teidän asianne, Kristian Ivanovitsch. Siis jokaisen vuoteen yläpuolelle lippu, johon on kirjoitettu sairaan nimi, hänen tautinsa ja milloin hän sairastui... Ja sekin on väärin, että sallitte sairastenne polttaa niin väkevää tupakkaa, että aina aivastaa, sisään astuessa... Muutoin olisi parasta, ett'ei olisi niin monta sairasta. Epäilemättä sanotaan sairaitten suuren paljouden riippuvan huonosta hallinnosta -- taikka lääkärin taitamattomuudesta.

_Sairashuoneen talousmies_. Noh, mitä sairaitten puoskaroimiseen tulee, olen jo siitä keskustellut Kristian Ivanovitschin kanssa ja siinä asiassa olemme aivan samaa mieltä: mitä luonnollisemmin asiaa toimitetaan, sitä parempi. Kalliista lääkkeistä emme huoli. Ihminen on vaan yksinkertainen olento: jos hän kuolee, kerran hän kuitenkin olisi kuollut; jos hän tulee terveeksi, niin hän tulee itsestänsäkin terveeksi. Ja muutoin Kristian Ivanovitschin olisi sangen vaikeakin puhua sairaitten kanssa -- hän, niinkuin tiedätte, ei ymmärrä venäjää sanaakaan.

_Hübner_. (Lausuu äänen, joka on osaksi e:n ja vähän i:n kaltainen).

_Päällikkö_ (piirituomarille). Ja teitä, Ammos Fedorovitsch, kehoitan vähän virkahuoneita tarkastamaan. Etehiseen esimerkiksi, jossa käräjäväki odottaa, ovat palvelijanne majoittaneet hanhet poikinensa, jotka kaakoittaen juoksentelevat jaloissa. On epäilemättä ylen kiitettävä asia pitää huolta taloutensa asioista, mutta paikka, näettekös, paikka ei ole hanhelaksi sopiva. Olen jo ennenkin aikonut puhutella teitä tästä asiasta, mutta olen sen aina unhottanut.

_Piirituomari_. Minä käsken muuttaa sekä hanhet että hanhen poikaset kyökkiin. Tulkaa, jos tahdotte, Anton Antonovitsch, luokseni päivällisille!

_Päällikkö_. Paitsi sitä on paha, että istuntohuoneessa, vieläpä virkatoimen kestäessä, kuivaatte kaikenlaisia rääsyjä ja että kirjoituspöytänne yläpuolella aina riippuu lätkäpiiska asiakirjojen seassa! Tiedän kyllä, että mielellänne metsästätte, mutta tällä kertaa olisi kuitenkin paras, ett'ei piiska olisi näkyvissä; kun reviisori on mennyt tiehensä, sopii teidän asettaa se takaisin tavalliselle paikalleen. Ja sitten apulaisenne... noh, hän lienee kyllä virkansa puolesta kelpo mies; mutta, suoraan sanoakseni, on hänessä semmoinen eriskummallinen haju... tuntuu aina siltä, kuin hän suoraa tietä tulisi viinatehtaasta, eikä sekään juuri sovi! Olen jo kauan aikaa aikonut puhua teille tästä asiasta, mutta olen sen aina unhottanut. Apua siihen kyllä saa, vieläpä jos tuo haju hänessä, kuten hän itse vakuuttaa, olisikin synnynnäistä! Sopisi kehoittaa häntä syömään sipulia ja pureskelemaan kynsilaukkaa. Muutoin on lääkkeitä kyllä tuommoista vastaan -- vai kuinka, Kristian Ivanovitsch?

_Hübner_. (Lausuu taas samanlaisen äänen kuin yllä).

_Piirituomari_. Totta puhuen, minä en tiedä, onko mitään apua semmoiseen. Itse hän väittää sen syntyneen kolahduksesta, jonka hän lapsena sai imettäjältänsä. Siitä asti on hän muka aina viinalle hajahtanut.

_Päällikkö_. Noh... minä vaan huomautan teitä. Mitä taas tulee niihin "pieniin synteihin", joista Andrei Ivanovitsch kirjeessään mainitsee, on minun todistaminen, ett'en minä tuota oikein ymmärrä! Hyvä Luoja! Luullaanko siis ihan viattomia ihmisiä olevan auringon alla? Jumala on kerran viisaudessaan niin asettanut, sanokootpa voltairilaiset mitä hyvänsä. Itse kullakin ovat omat vikansa.

_Piirituomari_. Mitä te synniksi nimitätte, Anton Antonovitsch? On eroitus synnin ja synnin välillä. Minä en tahdo salata, että otan lahjoja vastaan, -- mutta minkälaisia lahjoja? Jahtipentuja! Sehän on ihan eri asia.

_Päällikkö_. Pentuja tai muuta; lahja kuin lahja.

_Piirituomari_. Eipä suinkaan, Anton Antonovitsch. Jos joku lahjoittaisi esimerkiksi viisisataa ruplaa maksavan turkin ja rouvalle muhkean päällyshuivin...

_Päällikkö_. Ja mitäpä siitä, että te otatte jahtipentuja lahjaksi; sen sijaan te ette usko Jumalaan ettekä käy koskaan kirkossa. Minä olen kumminkin uskossa vahva -- niinä käyn joka sunnuntaina kirkossa. Mutta te... noh, kylläpä teidät tunnen. Kun rupeette maailman synnystä puhumaan, niin nousee tukkani pystyyn.

_Piirituomari_. Omalla älylläni olen kuitenkin tähän asti toimeen tullut.

_Päällikkö_. Välistä älyttömyys on liikaa älyä parempi. Muutoin voitte olla aivan huoleti. Ei kenenkään mieleen voi juolahtaa pistää nokkaansa teidän tuomaritoimiinne. Se on pyhä ala, joka on hyvän Jumalan omassa huostassa. (Koulujen tarkastajan puoleen kääntyen). Mutta teidän, Lukas Lukitsch, teidän tulee, koulujen tarkastajana, pitää opettajianne tarkemmin silmällä. He tosin ovat viisasta väkeä, jotka ovat eri yliopistoista tietonsa hankkineet; mutta heissä on joitakuita kummallisia omituisuuksia, jotka luonnollisesti kuuluvat opettajavirkaan. Niin on meillä esimerkiksi tuo, joka on niin leveänaamainen... enpä koskaan muista hänen nimeänsä... heti kun hän opetus-istuimellensa kiipee, ei hän voi olla irvistelemättä -- katsokaa, näin tällä tavoin (irvistelee). Ja sitten hän tunkee kätensä kaulahuivinsa alle ja sivelee partaansa. Noh, olkoon menneeksi, että hän noin irvistelee oppilaille, -- ehkä se kuuluukin opetukseen; sitä en ymmärrä; mutta teidän on myöntäminen, että vaarallista on, jos hän samalla tavalla irvistelee reviisorillekin vasten silmiä. Herra reviisori, ja kuka hyvänsä ylimalkaan, voisi kenties luulla, että opettaja ilvehtii hänelle, ja lempo tiesi, kuinka silloin kävisi.

_Koulujen tarkastaja_. Mutta, hyvät herrat, minkä minä hänelle teen? Olen jo monta kertaa häntä nuhdellut; ja kuitenkin, kun hiljakkoin esimies kävi luokassa, hän mitä hävyttömimmällä tavalla niuristeli hänellekin vasten naamaa. Hän sen tosin teki puhtaasta sydämmestänsä; mutta minua siitä nuhdeltiin... sanottiin, ett'ei ole luvallista herättää nuorisossa vapaamielisiä aatteita.

_Päällikkö_. Myöskin historian-opettajaanne tulisi teidän silmällä pitää. Että hän on tosi-tiedemies, näkyy jo ensi silmäyksellä. Hän on hankkinut hirveän paljon tietoja, mutta innoissaan hän unhottaa itsensä ja esityksensä. Kerran kävin itse hänen esitelmäänsä kuuntelemassa. Hänen puheensa assyyrialaisista ja babylonialaisista kävi vielä laatuun; mutta kun hän Aleksanteri suureen pääsi, niin on mahdotonta sanoa, kuinka hänen kävi! Jumal'auta, luulipa valkean olevan valloillaan! Innoissaan hän hyppäsi alas kateederista ja paiskasi tuolinsa lattiaan. Aleksanteri suuri oli tosin mainio sankari, mutta eihän kuitenkaan ole luvallista koulun huonekaluja rikkoa ja saattaa kruunulle kulunkeja.

_Koulujen tarkastaja_. Aivan niin, mies on hiukan kuumaverinen. Olen häntä siitä monta monituista kertaa muistuttanut ja nuhdellut... mutta hän vastaa: "niin, voipi kyllä niin olla, mutta minä olen valmis tieteelle henkenikin uhraamaan!"

_Päällikkö_. Se on salliman selittämätön laki: toinen on viisas, vaan juoppo, toinen irvistää niin kamalasti, että ajaa jumalatkin tuvasta pellolle.

_Koulujen tarkastaja_. Niin, minä vaan sanon, Jumala varjelkoon opettajatoimesta. Jokainen tahtoo sekaantua asiaan ja näyttää jotakin ymmärtävänsä!

_Päällikkö_. Niin, niin, mitäpä näistä kaikista, mutta tuo kirottu inkognito! Äkkiä pistää nokkansa keskeemme sanoen: "kah täälläkö te lapseni olettekin! Kuka teistä on piirituomari?" "Liapkin-Tiapkin." "Tuokaa tänne se Liapkin-Tiapkin!... Ja kuka sairashuoneen talousmies?" "Semljanika." "Tuokaa tänne heti se Semljanika!"... Sepä se juuri onkin kaikkein ilkeintä!

Toinen kohtaus.

Edelliset. Postimestari.

_Postimestari_. Sanokaa minulle, hyvät herrat, mikä virkamies tänne tulee?

_Päällikkö_. Ettekö sitä jo ole kuulleet?

_Postimestari_. Herra Bobtschinski on minulle siitä asiasta puhunut. Hän kävi äsken luonani postikonttorissa.

_Päällikkö_. Noh, mitä te asiasta ajattelette?

_Postimestari_. Mitä minä ajattelen? Saamme varmaan sodan turkkilaisten kanssa.

_Piirituomari_. Osuipa yhteen, samaa minäkin arvelen.

_Päällikkö_. Molemmat osutte päin pilviä!

_Postimestari_. Aivan varmaan,... turkkilaisten kanssa,... ei epäilemistäkään. Se on vaan ranskalaisten vehkeitä.

_Päällikkö_. Voi, voi, hyvät herrat, älkää hulluja höpiskö! Tämä ei liikuta turkkilaisia, vaan meitä! Se on ihan varma; sen todistaa tämä kirje!

_Postimestari_. Vai niin... noh ei sitten sotaa tulekkaan.

_Päällikkö_. Noh, mitä sitten arvelette Ivan Kusmitsch.

_Postimestari_. Hm! Mitä te arvelette?

_Päällikkö_. Hm, -- minäkö? Minä en ole mikään pelkuri, mutta tämmöiset seikat voivat todella rohkeuttakin pelättää. Kaikkein enimmän kauppamiehet ja porvaristo minua huolestuttavat. He sanovat minun heitä köyhentäneen. Herra Jumala, jos olenkin heiltä jotain vienyt... niin... niin... niin se ei pahassa aikomuksessa ole tapahtunut... Minä varon... (Tarttuu postimestarin käsivarteen ja vie hänet syrjään)... minä pelkään suuresti, että minua on salaa syytetty. Sanokaa itse, miksi muutoin tämmöinen reviisori niskoillemme lähetettäisiin? Kuulkaapas, Ivan Kusmitsch, eikö teidän, meidän molempain yhteiseksi hyödyksi, sopisi hieman avata ja pikimmältänsä katsahtaa kaikkiin tänne tuleviin ja täältä lähetetyihin kirjeisin, jotta saisimme tietää, löytyykö niissä kanteita taikka muita vaarallisia asioita? Voisitte niitä varovaisesti avata ja tarkastettuanne jälleen panna ne kiinni, joissa ei ole mitään meille vaarallista. Eihän muuten vaaraksi ole, vaikka ne avoiminakin lähetetään.

_Postimestari_. Ymmärrän... ymmärrän. Ei teidän tarvitse minulle semmoisia opettaa! Siinä toimessa on minulla jo monivuotinen tottumus, vaikka sitä tähän saakka olen ainoastaan uteliaisuudesta enkä varovaisuudesta tehnyt... On erinomaisen hupaista saada tietää kaikki, mitä maailmassa tehdään ja tapahtuu. Vakuutan, ett'ei sitä huvittavampaa lukemista ole! Muutamat kirjeet ovat ylen nautinnollisia... niissä on kaikenlaisia kohtia... Ja niin opettavaisia, paljoa enemmän kuin Moskovskija Viädomosti!

_Päällikkö_. Noh niin, mutta sanokaa, ettekös ole mitään huomanneet eräästä Pietarista tulleesta virkamiehestä?

_Postimestari_. En, en ole lukenut mitään pietarilaisesta, mutta saratovilaisista ja kostromalaisista puhutaan paljo. On todellakin vahinko, että te ette lue kirjeitä. Välistä tapaan aivan erinomaisia seikkoja. Niin muistan esimerkiksi erään kirjeen, jossa muuan luutnantti kuvailee, mitä riemua hän pidoissa oli nauttinut. Se oli todellakin oivallista. "Täällä elän", kirjoittaa hän, "ikäänkuin paratiisissa. Kaikkialla kauniita tyttöjä, musiikki soi, minä riennän tuleen..." Kuten jo lausuin, kirjoittaa tämä nuori mies tunteellisesti... Minä pidin tahallani tämän epistolan itselläni! Luenko sen teille?

_Päällikkö_. Älkää, nyt ei meillä ole aikaa siihen. Te, Ivan Kusmitsch, olette siis niin hyvä ja, jos sattumalta mitään valitusta tahi kannetta saisitte käsiinne, pitemmittä mutkitta pistätte sen hyvään talteen?

_Postimestari_. Aivan mielelläni!

_Piirituomari_. Mutta katsokaa vaan eteenne... Kyllä siitä vielä kerran käytte kiikkiin.

_Postimestari_. (Säikähtyneenä). Voi, hyvä Jumala!

_Päällikkö_. Oh, mitäs siitä! Olisi aivan toista, jos se julkisesti tapahtuisi. Mutta näin meidän kesken...

_Piirituomari_. Niin, kylläpä paha päällemme päätyi!... Mutta minä tulinkin suoraan puhuen, Anton Antonovitsch, lahjoittaakseni teille pienen koirasen. Se on hurttakoirani, jonka hyvin tunnette, täysi sisar... Olettehan kuulleet, että Sheptovitsch on haastattanut Varckovitschin oikeuteen? Nyt minulla on päivät kuin papilla: minä lasken asianajajana pyydykseni kummankin kalaveteen.

_Päällikkö_. Minä annan hiiden teidän pyydyksillenne: Minulla vaan tuo kirottu inkognito hyörii ja pyörii päässäni. Minusta on joka hetki, kuin ovi aukenisi ja...

Kolmas kohtaus.

Edelliset. Bobtschinski ja Dobtschinski.

(Hengästyneinä juoksevat huoneesen).

_Bobtschinski_. Tärkeä uutinen!

_Dobtschinski_. Arvaamaton uutinen!

_Muut_. Mikä niin?

_Dobtschinski_. Aivan odottamaton uutinen! Poikkesimme ravintolaan...

_Bobtschinski_ (keskeyttäen). Minä tulin Peter Ivanovitschin kanssa ravintolaan...

_Dobtschinski_ (keskeyttäen). Älkää Peter Ivanovitsch! Suokaa anteeksi! Antakaa minun kertoa asia!

_Bobtschinski_. Ei, sallikaa minun... sallikaa minun... Ettehän te pysty puhumaankaan...

_Dobtschinski_. Mutta te sotkette, ettekä kaikkia muista...

_Bobtschinski_. Muistan Jumal'auta, muistan! Älkää tähän sekaantuko! Minä kyllä kaikki kerron... (muille) Mutta laittakaa niin, ett'ei Peter Ivanovitsch saa minua keskeyttää!

_Päällikkö_. Mutta Jumalan tähden, puhukaa vihdoin! Mikä nyt on? Minä kuolen tähän tuskalliseen odotukseen. Tehkää hyvin ja istukaa, hyvät herrat! Peter Ivanovitsch, tuossa on tuoli. (Kaikki istuvat molempain Peter lvanovitschien ympärille). Noh, kertokaa, kertokaa suunne puhtaaksi; -- mitä on tapahtunut?

_Bobtschinski_. Anteeksi, anteeksi... En voi kaikkia yhtähaavaa kertoa. Heti sen jälkeen, kun olin jättänyt teidät, levotonna tuosta äsken tulleesta kirjeestä,... niin... silloin... silloin... minä juoksin,... mutta Peter Ivanovitsch, älkää häiritkö! Minä vakuutan, että tiedän kaikki, kaikki!... No, juoksin siis Korobkinin luo. Korobkin ei ollut kotona, ja siis juoksin takaisin Rastakovskijn luo ja, koska hänkin oli mennyt kaupungille, poikkesin postimestarin luo, hänelle sitä uutista ilmoittamaan, jonka olin teiltä kuullut, ja hänen luotaan lähteissäni tapasin Peter Ivanovitschin.

_Dobtschinski_ (keskeyttäen). Aivan lähellä piirakkaleipurin kulmaa....

_Bobtschinski_. Aivan niin, lähellä piirakkaleipurin kulmaa.... Siis tapasin, niinkuin jo mainitsin, Peter Ivanovitschin ja sanoin hänelle: "joko olette kuulleet, minkälaisen sanoman Anton Antonovitsch aivan luotettavasta lähteestä on saanut?" Mutta palveluspiikanne Avdotja, joka jotakuta asiaa toimittamaan oli lähetetty Potschetschujevin luo, oli sen jo hänelle kertonut.

_Dobtschinski_ (keskeyttäen). Hänen piti noutaman konjakki-lekkeri.

_Bobtschinski_ (työntäen Dobtschinskin käsiä edestään). Niin konjakki-lekkeriä noutamaan hän oli lähetetty... Minä ja Peter Ivanovitsch menimme siis Potschetschujevin luo... Peter Ivanovitsch, olkaa niin hyvä; älkää puheeseni puuttuko... Menimme siis Potschetschujevin luo ja kulkeissamme sanoi Peter Ivanovitsch minulle: "Poiketkaamme", sanoi hän, "ensin ravintolaan! En ole aikaisesta aamusta einettäkään syönyt... vatsaani oikein hiukaa... Ravintolan isäntä", sanoo hän, "on äsken saanut tuoretta lohta, sitä mieleni tekee maistella", sanoo hän. Tuskin olimme sisään tulleet, ennenkun nuori mies...

_Dobtschinski_ (keskeyttäen). Sievänlainen ja hyvissä vaatteissa...

_Bobtschinski_. ... sievänlainen ja hyvissä vaatteissa astui huoneesen. Hänen kasvojensa muodosta oivalsin heti jonkunlaisen arvonsatunnon... hänen silmänsä,... katsantonsa, kaikki sen osoitti! (Otsaansa osottaen). Paljon, sangen paljon! Minä jotakin aavistin ja lausuin Peter Ivanovitschille: "tuo ei ole lystin vuoksi tänne tullut; ei toden totta, lystin vuoksi hän ei ole tänne tullut." Ja Peter Ivanovitsch vihkaisi salaa isännälle. Ja Vlas, isäntä -- hänen vaimonsa on vähän aikaa sitten saanut vankan pojan, joka vastedes on jatkava isänsä tointa -- noh, niin Peter Ivanovitsch viittasi isännälle ja kysyi matalalla äänellä: "kukapa", sanoi hän, "tuo nuori mies lienee?" Ja isäntä vastasi: "tuo", sanoi hän,... mutta älkää minua keskeyttäkö, Peter Ivanovitsch! Minä kykenen puhumaan, mutta te ette saa sitä kertoneeksi! Teiltä on etuhammas kadonnut ja te nielette sanat... "Tuo", sanoi hän, "tuo nuorukainen on eräs virkamies Pietarista. Hänen nimensä on Ivan Aleksandrovitsch Hlestakov ja hän on matkalla Saratovin lääniin. Mutta kuinka eriskummalliset", sanoi hän, "hänen tapansa ovat? Nyt hän jo kaksi viikkoa on tässä ravintolassani oleskellut... hän ei koskaan mene ulos, ottaa kaikki velaksi, eikä koskaan maksamisesta puhu." -- Heti kun hän oli tämän kertonut, äkkäsin minä asian. "Aha", sanoin minä Peter Ivanovitschille.

_Dobtschinski_. Eipä, Peter Ivanovitsch, minäpä sanoin.

_Bobtschinski_. Ensin te sanoitte, ja sitten minäkin sanoin "aha": "Aha" sanoimme siis yhdessä Peter Ivanovitschin kanssa. "Miksipä tuo täällä aikailee, vaikka on Saratoviin menossa?"... Min, niin, hänpä se on se virkamies Pietarista; hän se on eikä kukaan muu!

_Päällikkö_. Mikä virkamies?

_Bobtschinski_. Noh, virkamies, varmaan se, jota odotamme tänne tulevaksi -- reviisori!

_Päällikkö_ (säikähdyksissään). Mitä te lausutte? Varjelkoon meitä Jumala!... Mutta sehän on mahdotonta!

_Dobtschinski_. Eipä ensinkään mahdotonta, Anton Antonovitsch! Minä vakuutan teille: hän se on! Hän ottaa kaikki velaksi, ei ensinkään käy ulkona -- kuka muu hän olisikaan? Ja passissa on matka määrätty Saratoviin!

_Bobtschinski_. Hän se on, jumaliste onkin! Kaikkia hän katseli, kaikkia hän tarkasteli, ei mikään jäänyt häneltä huomaamatta. Hän myöskin näki, että minä ja Peter Ivanovitsch söimme lohta,... pääasiallisesti sen tähden, että Peter Ivanovitschin vatsa,... niin, hän tuijotti lautasiimme niin, että minun kävi aivan tuskalliseksi.

_Päällikkö_. Niin, Jumala olkoon meille syntis-paroille armollinen! Missä hän asuu?

_Dobtschinski_. Numero viisi, portaitten alla.

_Bobtschinski_, Samassa huoneessa, jossa matkustavat upseerit viime vuonna tappelivat.

_Päällikkö_. Kauanko hän on täällä ollut?

_Dobtschinski_. Jo kaksi viikkoa!