Part 10

(Mutta minun puhuessani hän matki niin hassunkurisesti, että olin pakahtua nauruun, mainitsemieni henkilöiden asenteita. Esimerkiksi pikku abbén kohdalla hän piti hattuansa kainalossaan ja rukouskirjaansa vasemmassa kädessään; oikealla hän kannatti viittansa laahusta; hän asteli eteenpäin, pää hiukan olkapäälle kallellaan, silmät maahan luotuina, matkien niin oivallisesti tekopyhimystä, että olin näkevinäni _Kumoamisen_ tekijän[182] Orleansin piispan edessä. Mainitessani imartelijat, kunnianhimoiset, mateli hän maassa; hän oli ihan ilmetty Bouret yleistarkastusta toimitettaessa.)

Minä. Se oli verrattoman taitava esitys; on kuitenkin olemassa yksi olento, jonka ei tarvitse näytellä tuollaista elenäytelmää: se on filosofi, jolla ei mitään ole ja joka ei mitään pyydäkään.

Hän. Ja missä tuo otus sitten on? Jos hänellä ei ole mitään, niin hän kärsii; jos hän ei mitään pyydä, niin hän ei mitään saa ... ja hän jää yhä kärsimään.

Minä. Eipä; Diogenes välitti viis kaikista tarpeista.

Hän. Mutta täytyyhän olla vaatteet yllä.

Minä. Ei; hän kulki aivan alasti.

Hän. Joskus oli Ateenassa kylmä.

Minä. Vähemmin kuin täällä.

Hän. Siellä syötiin.

Minä. Tiettävästi.

Hän. Kenen kustannuksella?

Minä. Luonnon. Kenen puoleen kääntyy metsäläinen? Maan, eläinten, kalojen, puiden, yrttien, juurien, purojen.

Hän. Kehno pöytä.

Minä. Se on iso.

Hän. Mutta huonosti varustettu.

Minä. Sitä kuitenkin riisutaan, jotta meidän pöytämme saadaan katetuiksi.

Hän. Mutta myöntänette, että meidän kokkiemme, leipuriemme, ruokatavarakauppiastemme, ravintoloitsijaimme ammattitaito tuo siihen yhtä ja toista arvokasta omaansakin. Päättäen teidän Diogeneenne ankaran yksinkertaisesta ruokakomennosta, eivät liene hänen ruuansulatus-elimensä olleet kovin uppiniskaiset.

Minä. Erehdytte. Kyynikon puku vastasi muinoin meidän nykyistä munkkiasuamme, ja sillä oli sama voima: kyynikot olivat Ateenan karmeliitti- ja fransiskaanimunkit.

Hän. Nytpä jouduitte kiinni. Diogenes on siis myöskin tanssinut eletanssia, jollei Perikleen,[183] niin ainakin Laiksen[184] ja Phrynen edessä.

Minä. Erehdytte vieläkin: toiset saivat hyvin kalliista hinnasta ostaa naikkosen, joka antautui hänelle omaksi nautinnokseen.

Hän. Entä jos sattui, että naikkonen ei ollut joutilaana ja kyynikolla oli kiire?

Minä. Niin tämä palasi tynnyriinsä, ja tuli toimeen ilman.

Hän. Ja te kai neuvoisitte minua tekemään samoin?

Minä. Panenpa henkeni pantiksi, jollei se olisi parempi kuin mateleminen, itsensä halventaminen ja häpäiseminen.

Hän. Mutta minä tarvitsen hyvän vuoteen, hyvää ruokaa, lämpimät vaatteet talvella, viileät kesällä, lepoa, rahaa ja paljon muuta tavaraa, ja mieluummin otan ne kiitollisena vastaan hyväntahtoisilta ihmisiltä kuin hankin työllä.

Minä. Siksi, että olette laiskuri, herkuttelija, raukkamainen mies, halpamielinen sielu.

Hän. Luulen sen itse jo sanoneeni teille.

Minä. Elämän hyvyyksillä on arvonsa, se on tietty; mutta te ette tiedä, mikä arvo on uhrauksella, johon alistutte saadaksenne niitä. Te tanssitte, te olette tanssinut ja tanssitte yhä edelleenkin tuota halpamaista eletanssia.

Hän. Se on totta; mutta se ei ole minulle paljoa maksanut, ja siksi se ei maksa minulle enää mitään, ja siitä syystä tekisin tyhmästi, jos omaksuisin toisen menettelytavan, joka minua rasittaisi ja jota en kumminkaan voisi pysyväisesti noudattaa. Mutta siitä mitä minulle sanotte, huomaan, että pikku vaimoparkani oli tavallaan filosofi; hän oli rohkea kuin leijona: joskus meillä ei ollut leipää, eikä penniäkään taskussa; olimme myyneet melkein kaikki pienet arvoesineemme. Minä olin heittäytynyt vuoteemme jalkopäähän; siinä mietin pääni puhki, keltä saisin lainaksi taalerin, jota minun ei tarvitsisi maksaa takaisin. Hän, iloisena kuin peipponen, istuutui klaverinsa ääreen, lauloi ja säesti itseään; hänellä oli satakielen kurkku; vahinko, ettette saanut häntä kuulla. Kun minun oli esiinnyttävä jossakin konsertissa, otin hänet mukaani. Mennessä sanoin hänelle: "Kas niin, rouvaseni, antakaapa ihailla itseänne; näyttäkää taitonne ja sulonne, hurmatkaa, ällistyttäkää!..." Saavuimme perille; hän lauloi, hän hurmasi, hän ällistytti. Ah, olen hänet menettänyt, tuon pikku raukan! Paitsi lahjakkuuttaan oli hänellä suunsupukka, johon tuskin pikkusormi mahtui, hampaat kuin helmirivi, silmät, jalat, iho, posket, rinnat, sääret solakat kuin kauriilla, reidet ja pylly, kaikki kuvanveistäjän malliksi kelpaavat. Ennemmin tahi myöhemmin hän olisi saanut ainakin veronkantopäällikön omakseen. Hänellä oli käynti, ja lanteet, oi taivas, millaiset lanteet!

(Ja sitten hän alkoi jäljitellä vaimonsa käyntiä. Hän tepsutteli lyhyin askelin, piti päätään pystyssä, leikitteli viuhkallaan, keikutteli lanteitaan; se oli mitä lystikkäin ja naurettavin pilakuva meidän pikku keimailijattaristamme. Sitten, jatkaen puhettaan, hän lisäsi:) Kaikkialla kävelin hänen kanssaan, Tuileriesissa,[185] Palais-Royalissa, bulevardeilla. Oli mahdotonta ajatella, että olisin saanut hänet pitää. Kun hän asteli kadun poikki aamulla, avopäin ja lyhyessä nutussaan, niin olisitte pysähtynyt häntä katselemaan. Hänen vyötärönsä olisi mahtunut neljän sormenne väliin, puristamatta. Ne, jotka kävelivät hänen jäljessään ja katselivat, kuinka hän astua sipsutteli pienillä jaloillaan, ja mittailivat katseillaan hänen leveitä lanteitaan, joiden muoto keveissä hameissa pääsi hivelemään silmää, ne jouduttivat askeleitaan; hän antoi heidän lähestyä, sitten hän loi heihin yhtäkkiä parin suuria, tummia silmiä, jotka pysähdyttivät heidät siihen paikkaan; mitali oli, näettekös, edestäpäin yhtä soma kuin takaakin. Mutta ah! olen hänet menettänyt, ja hänen mukanaan ovat kaikki onnenunelmani rauenneet. Vain niiden vuoksi olin hänet ottanut; olin ilmaissut hänelle suunnitelmani, ja hän oli liian teräväjärkinen ollakseen uskomatta niitä varmoiksi, ja liian arvostelukykyinen ollakseen niitä hyväksymättä.

(Ja hän nyyhkytteli ja itki sanoen:) En, en, en ikinä saa siihen lohdutusta. Siitä lähtien rupesin pitämään papinkauluria ja kalottia.

Minä. Surustako?

Hän. Jos niin tahdotte; mutta oikeastaan, jotta minulla olisi ruokakuppi aina pääni päällä... Mutta katsokaahan vähän kelloa; minun pitää mennä oopperaan.

Minä. Mitä siellä esitetään?

Hän. Dauvergneä.[186] Musiikissa on aika kauniita kohtia; vahinko vain, etteivät ne ole alkujaan hänen kynästään lähtöisin. Kuolleiden joukossa on aina niitä, jotka ovat elävien harmina. Minkäs sille mahtaa? _Quisque suos patimur manes_.[187] Mutta kello on puoli kuusi. Kuulen soitettavan abbé de Canayen[188] ja minun iltamessuuni. Hyvästi, herra filosofi! Minä olen aina entiselläni, eikö niin?

Minä: Olette, onnettomuudeksenne.

Hän. Kunhan saisin olla niin onneton vielä vain nelisenkymmentä vuotta; nauraa parhaiten, joka nauraa viimeksi.

LISÄTIETOJA.

GIOVANNI BATTISTA LULLY (oik. Lulli), syntynyt Firenzessä 1632, kuollut Pariisissa 1687, tuli jo lapsena Pariisiin ja yleni siellä pian keittiöpojasta kuninkaalliseksi hovikapellimestariksi ja -säveltäjäksi. Vuonna 1669 hän sai oikeuden Ranskan kansallisoopperan _(Académie de musique)_ perustamiseen. Tätä varten hän sitten sävelsi joukon baletteja ja oopperoita. Hänen merkityksensä säveltäjänä on hyvin huomattava varsinkin senvuoksi, ettei hän seurannut siihen aikaan yleistä italialaisen oopperatyylin kehitystä, joka uhkasi tehdä korvia hivelevän melodiikan kaikeksi kaikessa ja syrjäyttää draamallisen totuuden, vaan kiinnitti päähuomion runotekstin luonnolliseen lausutukseen ja draamallisiin vaatimuksiin. Lully kuuluu senvuoksi Monteverden, Gluckin ja Wagnerin rinnalla säveldraaman huomattavimpiin kehittäjiin. Ranskankielisiä tekstejä kun sävelsi, tuli hänestä samalla ranskalaisen kansallisen sävellystyylin luoja. Hänen sävellystensä rytmiikassa kuvastuu ranskankielen luonnollinen korostus ja hänen yleisessä lausutussävyssään Ludvig XIV:n aikakauden uljas itsetietoisuus. Hänen musiikkinsa on taidearvoltaan ja laadultaan asetettava Corneillen ja Racinen runouden rinnalle. Hänen säveltämänsä oopperain alkusoitot ja balettien instrumentaaliosat ovat vaikuttaneet myöskin orkesterimusiikin kehitykseen.

JEAN-PHILIPPE RAMEAU, syntynyt 1683 Dijonissa, kuollut 1764 Pariisissa, kuuluisa musiikkiteoreetikko ja säveltäjä, vietti nuorempana levotonta vaeltajan elämää, oleskellen eri toviin lyhyempiä aikoja Pariisissa, missä hän jo 1706 julkaisi ensimmäisen kokoelmansa klaverisävellyksiä, ja väliaikoina toimien urkurina Lillessä ja Clermontissa. Vasta 1721 hän asettui pysyväisesti Pariisiin. Seuraavana vuonna julkaisemallaan _Harmonia-opin käsikirjalla_ hän aloitti sarjan hyvin arvokkaita musiikkiteoreettisia kirjoitelmia, jotka suuntasivat sointuopin aivan uusille urille. Vuodesta 1737 alkaen kohosi hän myöskin oopperain säveltäjänä ranskalaisen kansallisoopperan etevimmäksi edustajaksi Lullyn jälkeen. Ludvig XV nimitti hänet hovisäveltäjäkseen. Rameaun samoin kuin Lullynkin oopperoissa ovat baletti ja kuoro oleellisina osina; samanaikaisesta italialaisesta oopperatyylistä eroittaa Rameaun oopperamusiikin jyrkästi sen luonteva lausutus ja huoliteltu rytmillisen aineksen käsittely. Useita hänen oopperoistaan on viime vuosisadan lopulla julkaistu uudestaan kokoelmassa _Chefs-d'oeuvre classiques de l'opéra français_, ja v:sta 1895 alkoivat hänen kootut teoksensa ilmestyä Pariisissa. Vuonna 1876 hänelle pystytettiin muistopatsas Dijoniin.

EGIDIO ROMOALDO DUNI (1709-1775), syntyisin Materasta Napolin alueelta, tuli 1733 Pariisiin ja sävelsi siellä useita oopperoita. Hänen Pariisiin siirtämänsä italialaisen ja Lullyn sekä Rameaun edustaman ranskalaisen musiikkisuunnan kannattajien kesken virisi ankara taistelu, jossa Lully ja Rameau aluksi olivat ehdottomasti voitolla, kunnes 1752 eräs italialainen oopperaseurue, n.s. _"Les Bouffons"_, tuli Pariisiin ja esittämällä Pergolesi'n _La serva padrona_ oopperan sekä muita italialaisia musiikkiuutuuksia antoi vanhalle ranskalaiselle oopperatyylille kuoliniskun. Kansallisooppera umpikujassaan jäi tyhjäksi ja yleisö tulvi pienempiin teattereihin kuuntelemaan italialaista musiikkia. Tähän musiikkiriitaan _(la guerre des Bouffons)_ kuuluvia seikkoja koskettelee Diderot dialoginsa loppuosassa, osoittautuen italialaisen suunnan innokkaaksi ihailijaksi ja kannattajaksi. Aivan samalla kannalla kuin hän, on tässä riidassa myöskin Jean-Jacques Rousseau. Omituista on todeta, että aikalaisten käsitys mainituista musiikkisuunnista on mitä jyrkimmässä ristiriidassa sen arvostelun kanssa, jonka musiikin historia on niistä antanut. Diderot, Rousseau ynnä monet muut heidän aikuisensa merkkihenkilöt kieltävät ranskalaiselta oopperatyyliltä ja omistavat italialaiselle tyylille juuri ne ominaisuudet, jotka musiikin historian mukaan olivat edelliselle tunnusmerkilliset ja ominaiset, mutta jälkimmäiseltä puuttuivat.

Viiteselitykset:

[1] Kardinaali Richelieun rakennuttama palatsi, jossa vuosisatojen kuluessa eri hallitsijat ja muut kuninkaalliset henkilöt asuivat; siihen kuuluva puutarha oli muinoin pariisilaisten ja Pariisissa oleskelevain ulkomaalaisten suosituimpia kävely- ja yhtymäpaikkoja.

[2] Palais Royalin puutarhan Allée d'Argenson-nimisen käytävän varrella oleva penkki, joka Diderotin kirjeissä Sophie Vollandille mainitaan heidän tavallisena yhtymäpaikkanaan.

[3] Vanhoilta ajoilta kuulu shakinpelaajien kokouspaikkana; nykyisin meillä hyvin tunnettu siitä, että siellä saa lukea skandinaavilaisia ja suomalaisiakin sanomalehtiä.

[4] Café de la Régencen omistaja.

[5] Bretagnelainen aatelismies, kuuluisa shakinpelaaja.

[6] François André Danican, liikanimeltään Philidor, yhtä kuuluisa säveltäjänä kuin klassillisena shakinpelaajana.

[7] Hänestä ei ole tarkempia tietoja.

[8] Luultavasti eräs kirurgi.

[9] Trappelaismunkit olivat tunnetut ankaran yksinkertaisista elintavoistaan, kasvisruuastaan ja askeettisista harjoituksistaan.

[10] Ne olivat rikkaita, ja elämä niissä kaikkea muuta kuin askeettista.

[11] _Sou_ vastaa 5 sentimiä.

[12] Tarkoittaa epäilemättä le Cours-la-Reine nimistä, Seinen rantalaiturin kanssa yhtäsuuntaista, Place de la Concorden ja Trocadéron välistä leveätä puistokatua.

[13] Pariisin suurenmoisin puistokatu ja puistikko, Place de la Concorden ja Place de l'Étoilen välillä.

[14] Jean-Philippe Rameaun, josta on lisätietoja tekstin jäljessä.

[15] Hänestä tarkemmin johdannossa.

[16] Tarkoittaa Lully-nimistä säveltäjää, josta k. lisätietoja.

[17] Näistä k. säveltäjä Duni'sta annettuja lisätietoja.

[18] Erinomaisen sirotyylinen huvinäytelmäin kirjoittaja ja romaanikirjailija (1688-1763), joka vuorokeskustelumme tapahtumain aikana ei enää moneen vuoteen ollut mitään julkaissut ja joutui yhä enemmän unohduksiin.

[19] Rivoaiheisten romaanien kirjoittaja (1717-1777); ei enää dialogissamme tarkoitettuna aikana ollut muodissa.

[20] Kreivi de Thiard (1721-1810), vuodesta 1750 alkaen Ranskan Akatemian jäsen.

[21] Kuuluisa näyttelijätär, jonka taidetta Diderot piti hyvin suuressa arvossa; oli kieltäytynyt näyttelemästä hänelle tarjottua osaa Palissotin häväistyskomediassa _Les Philosophes_, josta lähemmin johdannossa.

[22] Kreikkalainen filosofi 412-323 e.Kr., eli Ateenassa ja Korintossa, kuuluisa häikäilemättömyydestä, jolla hän toteutti kyynikkojen mielipidettä, että viisas ei tarvitse mitään eikä noudata sovinnaisen säädyllisyyden vaatimuksia, vaan kaikessa vain luontoa; kerrotaan hänen asuneen tynnyrissä ja käyneen aivan ryysyisissä vaatteissa.

[23] Kuuluisa ateenalainen hetaira 4. vuosisadalla e.Kr.

[24] Kreikkalaisessa tarustossa satyrien vanha möhömahainen johtaja, rivo ja viinille ahnas, kuten satyritkin.

[25] Koomillinen henkilö italialaisessa commedia dell' arte'ssa, esiintyi musta puolinaamio kasvoilla, ruudulliset, moniväriset trikoohousut jalassa ja puumiekka vyöllä.

[26] Ranskalaisen renessanssin merkillisimpiä satiirikkoja (1494-1554); pääteos _Gargantua et Pantagruel_, jossa hän rohkeasti vitsoo aikansa heikkouksia.

[27] Veli Jean des Entommeurs, _Pantagruel_, I kirj., 39 ja seur. kapp.

[28] Kirjakauppias, Ensyklopedian kustantajia.

[29] Eräs silkki-tukkukauppias.

[30] Koko tämä kohta lienee käsitettävä ivalliseksi. -- Duclos oli huomattava kirjailija, v:sta 1747 Ranskan Akatemian jäsen; luonteeltaan ja esiintymiseltään pidettiin häntä hienostumattomana.

[31] Aivan keskinkertainen kirjailija, Fontenellen ja La Motten ihailija, pääsi 25 vuotta odoteltuaan vihdoin hovipiirien suosimana akatemian jäseneksi; häntä pidettiin ovelana ja liukkaana miehenä.

[32] Herätti ensin huomiota Ciceron teosten kääntäjänä; akatemiaan päästyään hän edusti etupäässä oikeakielisyysharrastuksia; huomattavana luonteenpiirteenä hänellä mainitaan ulkokultaisuus, tekopyhyys.

[33] Kuuluisa laatukuvien maalaaja, Diderotin lempimaalari (1725-1805).

[34] Voltairen samannimisen murhenäytelmän päähenkilö, Messenian hallitsijan Kresphonteksen puoliso, jonka Polyphontes, hänen miehensä surmaaja, pakotti vaimokseen, riistäen häneltä hänen lapsensa.

[35] Voltairen etevimpiä murhenäytelmiä.

[36] Valtion kansleri, jonka puolelle Voltaire jyrkästi oli asettunut hänen taistelussaan parlamentteja vastaan, sen herättäessä suurta suuttumusta.

[37] _Les Indes galantes_, setä Rameaun säveltämä baletti, ensi kerran esitetty v. 1735, pysyi sitten kauan näyttämöllä.

[38] Se on: olisin julkaissut ne muka omina sävellyksinäni.

[39] Hänestä k. johdantoa.

[40] Vähäpätöinen, tungettelevaisuudestaan ja narrimaisuudestaan tunnettu tusinakirjailija.

[41] Isä, Elie-Cathérine F., sanomalehtikirjailija, vastusti Voltairea, koettaen hänen rinnalleen koroittaa toisarvoisia kykyjä ja asettuen ylimalkaan korkeimmaksi tuomariksi kirjallisuuskysymyksissä; myrkyllisellä ivallaan Voltaire kuitenkin pian lopetti hänen vaikutuksensa yleisöön ja hänen sanomalehtimies-maineensa. -- Poika, Stanislas-Louis-Marie F., esiintyi myös jo varhain kirjailijana, osoittautuen isänsä hengenheimolaiseksi.

[42] Abbé La p. oli L'Observateur littéraire-nimisen kirjallisen aikakauslehden toimittaja.

[43] Abbé Sabatier de Castresin julkaisema _Les trois siècles de la littérature française_, kirjallisuushistoriallinen teos, jossa tekijä asettui ensyklopedistejä vastustavalle kannalle.

[44] Tarkoittaa Bertiniä ja hänen seurapiiriänsä, josta k. johdantoa.

[45] Prinssi, ranskalainen päällikkö seitsenvuotisessa sodassa, nimitettiin sittemmin sotamarsalkaksi.

[46] Robbé de Beauveset, tusinarunoilija, koetteli kykyään melkein kaikilla runouden aloilla, saamatta millään mitään huomattavaa aikaan.

[47] Bertinin rakastajattaren, neiti Husin; k. johdantoa.

[48] Nuori mies, joka vähän aikaa Diderotin dialogin valmistuttua vei herra Bertiniltä hänen rakastajattarensa, neiti Husin.

[49] Rameaun isä ei ollut apteekkari, vaan urkuri; Diderotin erehdys johtuu luultavasti siitä, että hän tässä sekoittaa Rameaun runoilija Pironiin, joka myöskin oli Dijonista kotoisin.

[50] Kirjailija, viehättävien pikku teatterikappaleiden sepittäjä, myös taitava piirtäjä.

[51] Luultavasti Nicolas B., teologi ja useiden filosofis-ensyklopedistista suuntaa vastustavien kirjoitelmien tekijä.

[52] Marie-Antoinette-Françoise de Noailles, kreivi de La Marckin puoliso, oli Palissotin suosijatar.

[53] _Viens dans ma cellule_, kansanomainen laulu.

[54] Sormukset, joiden kantakiviin oli kaiverrettu Aristoteleen tahi Platonin kuva.

[55] Ludvig XIV:n ja Ludvig XV:n pankkiiri; hänen jälkeensä jäänyt omaisuus arvioitiin 33 miljoonaksi.

[56] Ylhäisten hautajaisissa kulki tavallisesti surusaatossa orpolapsia mukana; punapukuiset olivat Hospice des Enfants rouges nimisestä, sinipukuiset Hospice de Ia Trinité nimisestä orpolasta.

[57] Kuuluisa bergamolainen säveltäjä ja viuluniekka.

[58] Näitä soittajaisia pidettiin Tuileries-palatsissa suurina juhlapäivinä, joina teatterinäytäntöjä ei ollut.

[59] Piacenzalaisia Ferrari-veljeksiä oli kaksi, toinen viuluniekka, toinen sellotaituri.

[60] Eräs piemontilainen soittotaiteilija.

[61] Luultavasti venetsialainen säveltäjä ja klaveritaituri Domenico A.

[62] Hyvin tuottelias venetsialainen säveltäjä; julkaisi vain vähäisen osan sävellyksiään.

[63] Nuorempana oli Diderotin, voidaksensa kokonaan antautua harrastuksilleen, täytynyt elää yksinkertaista ja kieltäytyvää elämää.

[64] Pariisin kauneimpia julkisia puistoja, vasemmalla puolella Seineä.

[65] Eräs plataanien reunustama Luxembourg-puiston käytävä,

[66] Diderotin tytär oli syntynyt 1753 ja nimeltään Marie-Angélique.

[67] Diderotin vaimo oli nimeltään Anne-Toinette Champion.

[68] Nimeltään Ursule-Nicole-Félix Fruchet, k. myös johdantoa.

[69] (1717-1783), vuoteen 1758 asti Diderotin arvokkain avustaja Ensyklopedian toimitustyössä, kirjoitti siihen kuulun esipuheen ja useita eteviä matemaattisia kirjoitelmia.

[70] Hyvin kehuttu oopperalaulajatar.

[71] Oopperalaulajatar.

[72] Tämän nimi oli de Lauraguais.

[73] Päästäkseen Tiedeakatemian jäseneksi kehui kreivi de L. keksineensä erään posliininvalmistus-keinon; ansio tästä keksinnöstä oli kuitenkin todellisuudessa erään herra de Montami'n, joka oli Orleansin herttuan ensimmäinen hovimestari ja Diderotin ystävä.

[74] Etevä Comédie Françaisen näyttelijä.

[75] _Le Mercure galant_, Bourseaultin huvinäytelmä. Préville esitti siinä viittä eri osaa.

[76] Kuuluisa näyttelijätär, jota hänen vastustajansa syyttivät juopottelusta.

[77] Sävel _g;_ sävelentapaamisessa asteikon viidennen asteen nimitys.

[78] Kuuluisa tanssija ja tanssinopettaja.

[79] Hollantilainen aatelisherra, joka Pariisissa kauan herätti huomiota intohimoisella musiikinharrastuksellaan; hänen toimeenpanemansa yksityiskonsertit olivat hyvin arvokkaita musiikkitilaisuuksia, joihin Pariisin hienosto kilvan riensi.

[80] Ranskalainen kirjailija (1657-1757), joka saavutti parhaat menestyksensä tieteellisten tutkimusten yleistajuistajana; v:sta 1699 toimi hän Ranskan Akatemian pysyväisenä sihteerinä.

[81] Tämä oli Rameaun arvokkain ja kunniakkain keksintö.

[82] Marie-Anne Pagès, liikanimeltään Deschamps, oopperan tanssijatar, kuulu tuhlailevasta elämästään.

[83] Marie-Madeleine Morelle, liikanimeltään Guimard, Comédie françaisen ensimmäinen tanssijatar.

[84] Eräs veronkanto-päällikkö, edempänä mainittavan Bouretin vävy.

[85] Ranskalainen kreivi ja aikansa kuuluimpia luonnontutkijoita (1707-1788); myöskin verraton tyylimestari; pääteos _Luonnonhistoria yleis- ja yksityispiirtein_.

[86] Yhteiskunnallis-filosofinen kirjailija, valistusajan suuren henkisen herätysliikkeen vaikuttavimpia tienraivaajia (1689-1755); pääteokset tähän käännösvalikoimaan suomennettu _Persialaisia kirjeitä_ ja _Lakien henki_.

[87] K. aliviittaa 69. Hän oli suuri matemaatikko, mutta käsitteli lukuisissa pienemmissä julkaisuissa myöskin kirjallisia ja kirjallisuushistoriallisia aineita.

[88] Roomalainen filosofi ja isänmaanystävä, tunnettu luonteensa lujuudesta, periaatteittensa puhtaudesta, ankaran siveellisestä elämänkatsomuksestaan.

[89] Jean Calas, ranskalainen protestanttisen uskon marttyyri. Häntä syytettiin poikansa tappamisesta, ja vaikka hän oli viaton, tuomittiin hänet ja surmattiin kiduttamalla. Voltaire sai aikaan teoksellaan _Suvaitsevaisuudesta_, että asia otettiin uudelleen tutkittavaksi, ja Calas julistettiin viattomaksi.

[90] Kirjailija, alkuaan sotilas, huonossa maineessa siveettömyydestään ja lukuisista konnuuksistaan.

[91] Pietro Aretino (1492-1557), italialainen kirjailija, kuuluisa varsinkin häikäilemättömän rivoista novelleistaan ja huvinäytelmistään.

[92] Bertinin.

[93] Luultavasti eräs rheimsiläinen munkki, joka valmisteli optillisia koneita ja joka esiteltiin hoville vuonna 1750 Compiègnessâ.

[94] Neiti Hus.

[95] Scarronin _Koomillisessa romaanissa_ tavattoman lihavaksi kuvattu henkilö.

[96] Baculard d'Arnaud t. Darnaud-Baculard, eräs keskinkertainen runoilija.

[97] Iliadissa mainittu soturi, joka taistelussa huusi yhtä kovasti kuin viisikymmentä miestä yhdessä.

[98] Verovouti ja pääpostitirehtööri, ansaitsi ja tuhlasi äärettömän omaisuuden ja surmasi lopuksi itsensä. Maatilansa Rougeauxin metsään, jonne Ludvig XV kerran vuodessa tuli metsästämään, rakennutti hän kuninkaallisen komean huvimajan, voidakseen siellä kestitä kuningasta. Kun Ludvig XV kerran öiseen aikaan lähti Versaillesista Croix-Fontainesiin, valaisutti Bouret koko tien tulisoihduilla.

[99] Ludvig XlV:n kuulu sotapäällikkö (1611-1675).

[100] Ludvig XlV:n sotamarski ja etevä linnoitusten rakentaja (1633-1707).

[101] Erinomaisen älykäs nainen (1681-1749), joka kotona pitämässään salongissa osoitti suurta seurustelutaitoa ja syvällistä ihmistuntemusta, saaden siten laajan ja huomattavan vaikutusvallan yhteiskunnassa.

[102] Pääsi, kuten kerrotaan sisarensa taitavalla myötävaikutuksella, ministeriksi, Embrunin arkkipiispaksi, kardinaaliksi, ja kuoli Lyon'in arkkipiispana v. 1758.

[103] K. aliviittaa 31.

[104] 18. vuosisadan kuuluisin subrettilaulajatar.

[105] Hengen sulatuskyky kasvaa.

[106] Viisinäytöksinen runomittainen murhenäytelmä vuodelta 1751; korjattuna se otettiin Palissotin koottuihin teoksiin nimellä _Ninus II_.

[107] Runoilija, Rameaun veljenpojan koulutoveri; hänen viisinäytöksinen runomittainen huvinäytelmänsä _Le faux généreux_ on vuodelta 1758.

[108] Postilaitoksen ylitallimestari, hän oli, kuten myös Villemorin, Bouretin vävy.

[109] Tästä ja sen kirjainkaupustelija-kohtauksesta k. johdantoa.

[110] Jesuiitti-pater Bougeautin jansenisteja vastaan tähdätty viisinäytöksinen huvinäytelmä _La Femme docteur ou la théologie janséniste tombée en quenouille_, vuodelta 1731.

[111] Vähäpätöinen kirjailija, jokseenkin naurettava ilmiö; pyrki turhaan Akatemian jäseneksi.

[112] Tunnettu esteetikko, Akatemian jäsen.

[113] Älykäs ja sukkela kirjailija (1689-1773), yleisön suuresti suosima, kuuluisan _La Métromanie_-nimisen näytelmän kirjoittaja.

[114] Tarkoittaa Robbén rivoa runoa _Sur la Vérole_

[115] Kreikkalainen filosofi (372-287 e.Kr.), Aristoteleen seuraaja peripateetisen koulun johtajana. Hänen kuuluisin teoksensa on kuvaus ihmisluonteista; ansaitsee kasvitieteellisillä tutkimuksillaan myös kasvitieteen perustajan kunnianimen.