Part 8

"Omien huomioideni mukaan Kongossa ja Afrikan länsirannalla niinkuin monen lähetyssaarnaajan ja muidenkin ilmotusten mukaan aiheuttaa juoppous suurempaa vahinkoa alkuasukasten keskuudessa kuin orjakauppa on koskaan aiheuttanut. Se tempaa pois kansan ja tekee kylät autioiksi, mutta se ei ainoastaan surmaa tuhansia vaan turmelee ja saattaa perikatoon koko sukuja sekä ruumiiseen että sieluun nähden, niin että heidän jälkeläisistään tulee suvustaan turmeltuneita olentoja, joissa on vanhempainsa turmeltuneen tilan leima... Kaikki työntekijät saavat päivittäin puolipäivän aikaan suuren määrän rommia ja täytyy jokaisen joka lauvantai-ilta ottaa vastaan ainakin kaksi pulloa paloviinaa maksuksi työstään. Ja monissa tehtaissa pakotetaan heidät, kun heidän 1--3 vuoteen pitkä palvelusaikansa loppuu, viemään tynnyrin rommia tai paloviinaa mukanaan kotiin. Maassasyntyneitä kauppiaita pakotetaan ottamaan paloviinaa vastineeksi kotoisista tuotteistaan, silloinkin kun he tekevät vastaväitteitä; ja kun eivät saa oikeutta, tyhjentävät he paloviinan jokeen. Sanotaan yleisesti: 'Mustain täytyy tyytyä rommiin, emme voi saada kylliksi rahoja tyydyttääksemme liikettä myymällä ainoastaan suolaa tai kangasta heille.' Kaupungit tarjoavat juoppouden tähden joka sunnuntai kauhistuttavan näyn. On kyliä, joissa kaikki, miehet, naiset ja lapset, ovat aivan juovuksissa, ja siten tulee loppu jumalanpalveluksista, joita ennen on pidetty. Ruhtinaat sanovat surulla lähetyssaarnaajille: 'Miksette te Jumalan miehet tulleet ennen juoppoutta? Nyt se on ottanut pois kansani ymmärryksen ja paaduttanut heidän sydämensä; he eivät ymmärrä mitään eivätkä välitä mistään hyvästä.' Sanotaan myöskin että pakanat pitävät Raamattua arvossa ja sanovat kristityille: 'Teidän tekonne eivät ole sopusoinnussa tämän pyhän kirjan oppien kanssa.' Erään braminin sanotaan kirjottaneenkin eräälle lähetyssaarnaajalle: 'Me olemme tarkastaneet teitä. Te ette ole niin hyvä kuin teidän kirjanne. Jos teidän kansanne käytös olisi yhtä hyvä kuin teidän kirjanne, saisitte te Intian valtaanne viidessä vuodessa'." -- Katso Hes. 22: 4.

Jos Niiniven asukkaat ja Saaban kuningatar esiintyvät tuomiolla sitä Israelin sukua vastaan jolle Herra puhui (Matt, 12: 41, 42), silloin esiintyy Israel ja kaikki edelliset sukupolvet sekä kaikki pakanat oikeudella tätä kristikunnan sukupolvea vastaan, sillä missä paljon on annettu siellä myöskin paljon vaaditaan. (Luukk. 12: 48.) Mutta jättäen huomioonottamatta koston siveellisen puolen tässä asiassa, huomaamme, että itse asian luontoon kuuluu, että pakanakansojen täytyy kärsiä kristikunnan, Babylonin, lankeemuksen kautta. Jumalan sanan vaikutuksen kautta ovat n.k. kristikansat edistyneet suuresti joka suuntaan. Rikkaudessa, mukavuudessa, ymmärryksen kehityksessä, koulusivistyksessä, kunnallisessa hallinnossa, tieteessä, taiteessa, käsitöissä, kaupassa ja kaikissa inhimillisen teollisuuden haaroissa ovat he sentähden paljon pakanakansain edellä, jotka eivät ole olleet niin Jumalan sanan sivistävän vaikutuksen suosimia. Nämä ovat sensijaan alituisesti laskeneet, niin että heistä voi nyt ainoastaan nähdä muinaisen kukoistuksensa hylyn. Huomaa esim. Kreikkaa, joka kerran oli maailman sivistyksen ja rikkauden pesäpaikka, sekä Egyptiä, joka kerran oli koko maan etevin kansa. Molempien ihanuus on nyt kadonnut.

Seurauksena pakanakansojen lankeemuksesta ja kristittyjen kansain kukoistuksesta ovat edelliset enemmän tai vähemmän velkaa jälkimäisille monista eduista niinkuin kaupasta, maailman kulkuneuvoista ja sitä seuraavasta ajatusten ja käsitysten j.n.e. levenemisestä. Niin on myöskin viimeisten vuosien edistyminen kietonut kaikki kansat eri yhteisiin harrastuksiin, joita ei voida vakavasti järkyttää yhden tai useamman kansan keskuudessa, ilman että sen pian täytyy koskea kaikkia. Sentähden, kun Babylon, kristikunta, äkkiä hukkuu, kohtaavat sen seuraukset ankarasti kaikkia kansoja, jotka ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia siitä. Vertauskuvallisella kielellä sanotaan heidän sentähden kovasti itkevän suuren Babylonin kaupungin lankeemusta. (Ilm. 18: 9--19.) Mutta pakanakansat eivät saa kärsiä ainoastaan Babylonin lankeemuksen tähden, sillä yhteiskunnallisen ja valtiollisen liikkeen kuohuvat aallot leviävät nopeasti ja nielevät kaikki kansat. Ja siten lakaistaan koko maa turmeluksen luudalla ja ihmisten ylpeys tulee tyhjäksi. Sillä on kirjotettu: "Minun on kosto, minä olen kostava, sanoo Herra". (Room. 12: 19; 5 Moos. 32: 35.) Ja Herran tuomio sekä pakanoista että kristikunnasta tapahtuu mitä tarkimman oikeuden mukaan.

* * * * *

Ällös pelkää!

Jos päivönen pilvihin peittyisikin, Ja tummenis taivas, oo huoleti vaan, Sun taivainen Taattosi armollisin, Hän auttavi tiellä sua rakkaudessaan.

Jos tiesi on ahdas ja tappurainen, Niin muistathan Herrankin kulkeneen sen. Sen päässä sä, jos vaan oot uskollinen, Saat elämän kruunun ja kirkkauden.

Ja laineet kun tyrskien kuohuilevat Ja myrskyt kun pauhaa, ei tähteä näy, sua Herrasi silmät ne johdattavat, Hän aamuhun rauhan myös rinnallas käy.

Hän enkelit käskee sua varjelemaan Ja tielläsi hellästi hoitelemaan. Sua valollaan johtaa, niin luottaos vaan! Ei koskaan hän muutu, ei konsanaankaan!

Oi luottaos Herraan! Niin, luottaos vaan! Hän aina on vakaa, oi, luottaos vaan!

NELJÄS LUKU.

Babylon syytettynä suuren tuomioistuimen edessä.

Babylonin, kristikunnan, porvarilliset, yhteiskunnalliset ja kirkon mahdit ovat nyt punnitut vaa'alla. -- Syytös porvarillisia voimia vastaan, nykyistä yhteiskunnallista järjestelmää vastaan ja kirkollisia voimia vastaan. -- Jo nyt keskellä sen juhlimista näkyy käsikirjotus sen tuomiosta ja on helposti luettavissa, vaikka koetus ei ole vielä päättynyt.

"Herra Väkevä Jumala puhuu ja kutsuu maailman auringon koitosta sen laskuun saakka... Hän kutsuu taivaat ylhäältä (korkeat eli hallitsevat voimat) ja maan (kansanjoukot), tuomitaksensa (häntä tunnustavan) kansansa (kristikunnan).

"Kuule, minun kansani, niin minä puhun; Israel (nimeksi henkinen Israel -- Babylon, kristikunta) sinua vastaan tahdon todistaa (tahdon varottaa sinua)... Jumalattomalle sanoo Jumala: Miksi tahdot ilmottaa minun sääntöjäni ja ottaa liittoni suuhusi, kun kuitenkin vihaat kuritusta ja heität minun sanani taaksesi? Jos näet varkaan, mielistyt sinä häneen ja pidät yhtä huorintekijäin kanssa. Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi kutoo petosta. Sinä istut ja puhut veljiäsi (totisia pyhiä, vehnäluokkaa) vastaan, äitisi poikaa sinä panettelet. Näitä sinä teet, ja minä olisin vaiti? Luuletko, että minä tosiansa olen sinun kaltaisesi? _Mutta minä nuhtelen sinua, ja asetan näitä silmäisi eteen_.

"Huomatkaa siis näitä, te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa!" -- Ps. 50: I, 4, 7, 16--22.

Seurauksena tiedon suuresta kasvamisesta kaikilla aloilla, josta kaitselmus on pitänyt huolta tänä Kristuksen tuhatvuotisen hallituksen "valmistuksen päivänä", punnitaan nyt kristikunnan, Babylonin, porvarilliset ja kirkolliset mahdit oikeuden vaakalaudalla koko maailman nähden. Tuomion hetki on tullut, tuomari on ottanut paikkansa, todistajat, yleinen kansa, ovat läsnä, ja tällä kehitysasteella saavat vallallaolevat mahdit kuulla syytöksiä, ja heidän sallitaan vastata puolestaan. Heidän asiansa koetellaan avoimen tuomioistuimen edessä ja koko maailma on jännityksellä kuulemassa.

Tämän oikeudenkäynnin tarkotuksena ei ole suuren Tuomarin vakuuttaminen näiden valtain todellisesta asemasta, sillä heidän tuomionsa on jo edeltäpäin sanottu ennustuksen varman sanan kautta, ja jo voidaan lukea heidän juhlasaliensa seinällä salaperäiset, mutta turmiolliset sanat: "mene, mene, tekel, ufarsin". Nykyinen koetteleminen, jossa pohditaan oikeutta ja vääryyttä, oppeja ja kelvollisuutta j.n.e., ilmaisee kaikille ihmisille Babylonin todellisen luonteen, niin että, vaikka sen väärät vaatimukset ovat kauvan pettäneet ihmisiä, he lopuksi tulevat tämän oikeudenkäynnin kautta täyteen selvyyteen Jumalan oikeudesta sen lopulliseen hävittämiseen nähden. Tässä koettelemisessa asetetaan kysymyksenalaiseksi Babylonin vaatimukset sen suuremmasta pyhyydestä ja jumalallisesta oikeudesta hallita maailmaa yhtä hyvin kuin sen monet ristiriitaiset opitkin.

Selvästikin häpeissään ja hämmennyksissään sellaisen todistajajoukon edessä koettavat porvarilliset ja kirkolliset mahdit hallitsijainsa ja papiston edustamina tehdä tilinsä. Historia ei viittaa mihinkään aikaan, jolloin olot olisivat olleet sellaiset kuin nyt. Ei koskaan ole niin tarkastettu, kuulusteltu ja arvosteltu papistoa, valtiomiehiä ja yhteiskunnan hallitusmiehiä kuin tällä yleisellä ajatuksien lausumisella, jonka kautta Herran sydämiätutkiva henki saa aikaan heissä suurta hämmennystä. Huolimatta heidän yrityksistään välttää tämän ajan hengen tutkistelu ja ristikuulustelu, täytyy heidän kestää se, ja koetteleminen jatkuu.

Babylon punnittu vaa'alla.

Kun joukot meidän aikanamme rohkeasti vaativat kristikunnan sekä porvarillisia että kirkollisia mahteja vahvistamaan vaatimuksensa _jumalallisesta_ hallitsemisoikeudesta, niin eivät he eivätkä vallassaolijatkaan huomaa, että Jumala on antanut hallitusoikeuden [II osa, siv. 81, 88] sellaisille hallitsijoille, joita ihmiset ylimalkaan valitsisivat tai sietäisivät, olkootpa hyviä tai pahoja, kunnes "pakanain ajat" loppuisivat; että Jumala tänä aikana on sallinut maailman kokonaisuuteen katsoen hoitaa omia asioitaan ja koettaa itsehallintoa. Sen päämäärä on ollut, että kaikki ihmiset oppisivat, että he ovat langenneessa tilassa kykenemättömiä pitämään pystyssä itsenäistä hallintoa, ja ettei kannata koettaa olla riippumaton Jumalasta tai toisistaan. -- Room. 13: 1.

Hallitsijat ja johtavat luokat eivät ole ymmärtäneet tätä, mutta ovat huomanneet tilaisuutensa ja käyttäneet hyödykseen vähempiosaisten joukkoja, ja heidän salliminaan ja sietäminään, olkoonpa sitten, että tämä on tapahtunut tietoisesti tai tietämättä, on heitä kauvan tuettu vallassa. Sen ohessa ovat he koettaneet saada oppimattomien joukkojen päihin ilettävän opin "ruhtinasten jumalallisista oikeuksista" porvarillisessa ja kirkollisessa suhteessa, ja lujittaakseen tämän opin, joka on niin sovelias heidän aikomuksilleen, on tietämättömyyttä ja taikauskoa monina vuosisatoina virkistytetty joukkojen keskuudessa.

Vasta uudempana aikana on tieto ja sivistys tullut yleiseksi, mutta tätä eivät ole aikaansaaneet kuninkaiden ja kirkkoruhtinasten pyrkimykset, vaan asianhaarat, jotka Jumalan sallimus on tuottanut. Sanomalehdistö ja höyryvoima ovat olleet parhaimpina välineinä. Ennenkuin Jumala astui väliin, eivät joukot voineet oppia paljon paitsi omaa kokemustaan, koska he olivat suureksi osaksi erotettuja toisistaan. Mutta nämä välineet ovat aikaansaaneet ihmeellisen yhteyden yhteiskunnallisella alalla ja liiketoimissa, niin että kaikki katsomatta säätyyn tai olinpaikkaan voivat käyttää hyväkseen toisten kokemuksia koko maailmassa.

Nyt on suuri yleisö matkustava yleisö, lukeva ja ajatteleva yleisö, ja se tulee myöskin nopeasti tyytymättömäksi ja meluavaksi yleisöksi, jolla on ainoastaan vähän jälellä kunnioitusta kuninkaita ja vallassaolijoita kohtaan, jotka ovat pitäneet koossa nykyisen asiain järjestyksen, jonka alla kansanjoukkoja niin herkeämättä ärsytetään.

Eräässä maassa huomataan hyvin, että yleinen valistus suuren kansanjoukon keskuudessa johtaa vallassaolijoihin nähden epävarmuuteen. Sentähden on sisäasiainministeri päättänyt iskuna nihilismin kasvamiselle estää korkeamman sivistyksen köyhemmiltä luokilta. Hän julkaisi nimittäin kerran määräyksen, että lukioihin ja korkeakouluihin ei saisi vastaanottaa oppilaiksi palvelijain, talonpoikain, käsityöläisten, vuokraajien ja samallaisissa yhteiskuntaoloissa olevien lapsia, sillä ei olisi hyvä, että nämä lapset nostettaisiin niistä oloista, joihin he kuuluivat, koska, niinkuin pitkä kokemus oli osottanut, he sen kautta tulivat tyytymättömäksi osaansa ja katkeroituneiksi yhteiskuntajärjestyksen välttämättömiä eroavaisuuksia vastaan.

Mutta tuossakin maassa on liian myöhäistä meidän päivinämme toteuttaa sellaista politiikkaa. Tätä politiikkaa seurasi paavikunta valtansa päivinä, mutta tuo viekas laitos huomaa nyt, että se olisi erehdys ja vahingoksi sille vallalle, joka koettaisi sitä. Valo on noussut joukkojen mieliin, ja niitä ei voida karkottaa takaisin muinaiseen pimeyteensä. Tiedon kasvaminen on synnyttänyt tasavaltaisen hallitusmuodon vaatimuksen, ja itsevaltiasten on täytynyt tehdä suuria myönnytyksiä kansan vaatimusten tähden.

Uuden päivän sarastaessa alkavat ihmiset huomata, että väärien vaatimusten suojassa, joita kansat muinaisessa tietämättömyydessään tukivat, ovat hallitsevat luokat itsekkäästi tehneet muiden luonnolliset oikeudet ja edut kauppatavaraksi. Ja kun he punnitsevat vallassaolijain vaatimuksia, tulevat he nopeasti omiin johtopäätöksiinsä, huolimatta kaikista heikoista verukkeista. Mutta kun heitä itseään ei johda mitkään korkeammat vanhurskauden ja totuuden periaatteet, niinkuin hallitsevia luokkia, on joukkojen arvostelu kaukana oikeudesta; sillä heidän nopeasti kasvava taipumuksensa on kaiken lain ja järjestyksen sivuuttaminen pikemmin kuin taipumus Jumalan sanan valossa rauhallisesti ja maltillisesti tarkastella oikeuden vaatimuksia kaikilta puolin.

Kun Babylonia, kristikuntaa -- nykyistä yhteiskuntajärjestystä, jota edustavat valtiomiehet ja papisto -- punnitaan yleisen mielipiteen vaakalaudalla, huomataan sen monet luonnottomat vaatimukset aivan perusteettomiksi ja kohtuuttomiksi. Ja sitä vastaan suunnatut ankarat itsekkäisyyden syytökset ja syytökset ristiriitaisuudesta Kristuksen kultaisen säännön kanssa, jonka nimeä ja valtaa se vaatii itselleen, ovat jo nostaneet vastakkaisen maljan niin korkealle, että maailmalla nyt enää on hyvin vähän kärsivällisyyttä kuunnella edelleen todistuksia sen todellisuudessa antikristillisestä luonteesta.

Sen edustajat kehottavat maailmaa panemaan huomiolle heidän valtakuntiensa ihanuuden, heidän armeijainsa voittokulut, heidän kaupunkiensa ja palatsiensa kauneuden ja loiston sekä heidän valtiollisten ja uskonnollisten laitostensa arvon ja voiman. He koettavat elähyttää muinaisen ajan yhdistävää isänmaallisuuden henkeä ja taikauskoa, joka muinoin taipui nöyrällä kunnioituksella vallassaolijain edessä, ja joka iloisesti huusi: "eläköön kuningas kauvan" sekä kunnioituksella katseli niitä, jotka väittivät olevansa Jumalan edustajia.

Mutta tämä aika on ohi. Vanhan tietämättömyyden ja taikauskon jätteet häviävät nopeasti ja sen kanssa myöskin yhdistävän isänmaallisuuden tunteet ja sokea uskonnollinen kunnioitus ja niiden sijaan tulee riippumattomuus, uhmailu ja epäilys jotka ennen pitkää johtavat maailmanlaajuiseen taisteluun ja anarkiaan. Eri valtiolaivojen kansa puhuu uhaten ja kiukulla kapteeneilleen ja perämiehilleen ja toisinaan tulevat he melkein kapinallisiksi. He väittävät, että vallassaolijain nykyisen politiikan tarkotuksena on houkutella heidät tulevaisuuden orjamarkkinoille, tehdä heidän luonnolliset oikeutensa kauppatavaraksi sekä saattaa heidät niihin elämänsuhteihin, joissa heidän isänsä orjailivat, Ja yhä suuremmalla innokkaisuudella vaativat monet, että nykyinen laivapäällystö on pantava pois viralta, että laiva saa olla tuuliajolla, kun he itse taistelevat vallasta. Mutta tätä rajua ja vaarallista huutoa vastustavat kapteenit ja perämiehet kuninkaat ja valtiomiehet, säilyttäen paikkansa sekä huutaen kansalle: kädet ylös, te annatte laivan kulkea matalikolle! Uskonnolliset opettajat esiintyvät ja neuvovat kansaa alamaisuuteen, ja koettaessaan terottaa mieliin omaa luulottelemaansa jumalallista valtaansa, jättävät he huomioonottamatta porvarivaltojen pyrkimykset kansan ohjaksissa pitämiseksi. Mutta hekin alkavat ymmärtää, että heidän valtansa on mennyttä, ja he katselevat ympärilleen keksiäkseen keinon sen takasinsaamiseksi. Niinpä puhuvat he yhteenliittymisestä ja yhteisvaikutuksesta toistensa kanssa, ja me kuulemme heidän tekevän kauppaa valtioiden kanssa saadakseen suurempaa apua ja lupaavan korvaukseksi pitää pystyssä porvarilaitoksia (kuolevalla) vaikutuksellaan. Mutta kaikista huolimatta on myrsky lähestymässä, ja kun joukot, jotka eivät näe vaaraa, jatkavat huutamistaan, valtaa heidät, jotka seisovat laivan peräsimessä, pelko siitä, minkä he nyt näkevät varmuudella tulevan.

Kirkolliset mahdit tuntevat osittain, että heidän on tehtävä tili. Sen ohessa koittavat he esittää asian mahdollisen parhaassa valossa, voidakseen jos mahdollista estää yleisen mielipiteen vallankumouksellista virtaa, joka on suunnattu heitä vastaan. Mutta kun he puolustuksekseen koittavat esittää niitä mitättömän hyviä vaikutuksia, joita heidän toimintansa on aikaansaanut menneinä vuosisatoina, tulee heidän hämminkinsä ainoastaan paljon selvemmäksi, ja muiden silmät avautuvat näkemään asiain todellisen tilan. Tuollaisia puolustuksia näkyy alituisesti sekä maailmallisissa että uskonnollisissa sanomalehdissä. Jyrkässä ristiriidassa tämän kanssa huomataan myöskin maailman armoton arvostelu kristikunnan sekä kirkollisista että porvarillisista mahdeista. Tästä esitämme muutamia esimerkkejä.

Maailman syytös porvarillisia mahteja vastaan.

"New York Evening Post'ista" lainaamme seuraavaa: "Kaikista ihmissuvun omituisista käsityksistä ei ole enää omituisempaa kuin se, että kaikkivaltias Jumala olisi erikoisella huolella valinnut muutamia mitä tavallisimpia ihmissuvun jäseniä, usein sairaita, tyhmiä ja paheellisia, hallitsemaan suuria kansoja hänen erikoisessa suojeluksessaan ja hänen edustajinaan maan päällä."

Toisesta sanomalehdestä lainaamme seuraavaa: "Europassa ei ole ainoatakaan valtaistuinta, jossa eivät isien synnit olisi huomattavasti kohdanneet lapsia ja yhden tai kahden sukupolven perästä ei enää ole yhtään Bourbonia, Habsburgia tai Guelfiä suututtamassa ja hallitsemassa maailmaa. Tällainen veri jää tulevaisuudessa pois laskusta. Se poistaa itsensä pois tieltä."

Eräs sanomalehtimies on laskenut, että Englannin kuningashuoneen kulut vuosina 1837--1888 olivat 29,583,974 puntaa sterlingiä eli yli 746 miljonaa markkaa. Sen ohessa hän huomauttaa:

"Onko leikki sen hinnan arvoista? Se on hirveä summa maksettavaksi. Se merkitsee, että kansaa on verotettu äärimmäisyyteen saakka, jotta voitaisiin pitää joku määrä henkilöitä toimettomina, jotka koituisivat maalle suurimmaksi hyödyksi, jos he rehellisesti ansaitsisivat leipänsä."

Erään nykyisen hallitsijan kruunausjuhlallisuudet ovat huomattavana valaistuksena suuresta kuninkaallisesta ylellisyydestä, jonka tarkotuksena, samoin kuin kaiken muunkin kuninkaallisen komeuden, oli istuttaa kansanjoukkoihin se ajatus, että hallitsijat olivat niin paljon heidän yläpuolellaan, että heitä piti palvella korkeampina olentoina ja että heitä oli toteltava hyvin orjamaisesti. Komeuden tässä tilaisuudessa sanotaan maksaneen 25 miljoonaa dollaria (noin 125 milj. markkaa). Lontoolainen _The Spectator_ huomautti siitä muunmuassa:

"On vaikeata lukea noista kruunausjuhlallisuuksista, saamatta mielipahan tunnetta, erittäinkin kun samaan aikaan saa lukea verilöylyistä, jotka tuo maa olisi kyennyt estämään, jos se olisi tahtonut. Viisi miljonaa puntaa sterlingiä yksistä juhlamenoista! Onko periaatetta, jolla sellaisia menoja edes näennäisestikään voitaisiin puolustaa? Se on Belsassarin tuhlaavaisuutta, melkeinpä mielipuolisen ylpeyden osottamista, aarteitten tuhlaamista, jollaista itämaalaisilla ruhtinailla on tapana toisinaan osottaa, ainoastaan herättääkseen suuruuden tunnetta turmeltuneessa mielessä."

Mutta sen tosiasian, että hallitsijoilla niin sanotuissa kristityissä valtakunnissa ei ole ollenkaan tosi kristillisiä tunteita eikä edes inhimillistä myötätuntoa, vahvistavat täydelleen heidän suhteensa Armenian kysymykseen. Sillä kun rikkautta kylvetään täysin käsin kuninkaallisuuden ja sen sisällyksettömän komeuden ja loiston tukemiseksi, ja kun heillä on käytettävänään miljonia sotamiehiä ja merimiehiä sekä mitä ihmeellisimpiä sotavarustuksia, kuuntelivat he liikkumattomina armenialaisten kristittyraukkojen huutoa, joita turkkilaiset olivat kiduttaneet ja tappaneet kymmenintuhansin. Suuret armeijat eivät selvästikään ole tarkotetut ihmiskunnan parhaaksi, vaan ainoastaan maailman valtio- ja rahamiesten itsekkäiden tarkotusten edistämiseksi: maa-alueiden anastamiseksi, rahamiesten etujen suojelemiseksi, saadakseen murhaavalla pahuudella tarttua toistensa kurkkuun, koska hyvänänsä vaan tarjoutuu tilaisuus heidän oman valtansa suurentamiseksi tai heidän omien rikkauksiensa kartuttamiseksi.

Tämän kuninkaallisen tuhlaavaisuuden, joka jossain määrin vallitsee kaikissa yksinvalloissa, jyrkkänä vastakohtana ovat _Europan maiden äärettömät valtiovelat_. Lainaamme seuraavaa "London Telegraphista":

"Rahapula riippuu mustan pilven tavoin Europan kansojen, erittäinkin pienten päällä. Sillä ei voida kieltää, että valtioiden vaillinkilaskut ja toiveet kansojen menestyksestä ovat hyvin surkeita. Pääasiallisimpana ja selvimpänä syynä tähän on luonnollisesti asestettu rauha, joka painaa koko Europpaa painajaisen tavoin ja on muuttanut koko mannermaan sotaleiriksi. Katso ainoastaan Saksaa, tuota vakavaa ja järkevää valtakuntaa! Sotilasvoiman menot, jotka vuonna 1880 nousivat 350 miljonaan markkaan, olivat vuonna 1893 nousseet 570 miljonaan markkaan. Uuden puolustuslain kautta tulee sitäpaitsi lisäksi vuosittain 60 miljonaa markkaa, ja Ranska on ryhtynyt samoihin kouristuksentapaisiin ponnistuksiin voidakseen vetää vertoja mahtavalle kilpailijalleen."

Kyvykkäät tilastontutkijat arvelevat, että, lukuunottamatta raskaita velkataakkoja, todelliset Europan armeijain ja laivastojen kustannukset, linnaväestön ylöspito, työn menetys j.n.e. varmastikin nousevat 1,500,000,000 dollariin vuodessa. Englantilainen parlamentin jäsen John Bright-vainaja kirjotti Ranskan edustajalle Passylle:

"_Nykyisin nielevät sotilasmenot kaikki Europan tulot_. Joukkojen todelliset edut poljetaan jalkojen alle väärien kansan suuruuden käsitysten eduksi. En voi olla ajattelematta, että Europpa kulkee suurta ratkaisutapausta kohti. Sotavoimat tyhjentävät lopuksi kansojen kärsivällisyyden, ja nämä, joutuneena epätoivoon, lakaisnevat ennenpitkää pois kuningashuoneet ja luullut valtiomiehet, jotka hallitsevat heidän nimessään."

Siten on tuomio käymässä porvarillisia valtoja vastaan. Ei ainoastaan sanomalehdistö puhu niin, vaan myös joukot kaikkialla huutavat kovaäänisesti nykyisiä valtoja vastaan. Levottomuus on maailmanlaajuinen ja tulee yhä vaarallisemmaksi joka vuosi.

Maailman syytös nykyisiä yhteiskunnallisia järjestelmiä vastaan.

Kristikunnan yhteiskunnallinen järjestelmä on myöskin tutkimisen esineenä, ja kaikkialla kaikissa maissa kuuluu maailman todistus kaikkia sen vääryyksiä vastaan. Kaikki selittävät, että se on epäonnistunut. Vastustus sitä kohtaan tulee yhä suuremmaksi ja levittää levottomuutta yli koko maailman, tärisyttää kaikkea luottamusta voimassaoleviin laitoksiin ja lamauttaa teollisuutta tavan takaa lakoilla j.n.e. Ei löydy ainoatakaan kansaa kristikunnassa, jossa ei tehdä vastalauseita nykyisiä yhteiskuntajärjestyksiä vastaan, ja näin tehdään itsepintaisesti ja yhä uhkaavammin. Herra Carlyle sanoo:

"Englannin teollisuus näyttää nopeasti muodostuvan äärettömäksi vankilaluolaksi, joka savuaa ruumiillista ja siveellistä ruttotautia, hirmuiseksi Golgataksi, jonne sielut ja ruumiit haudataan elävinä. Kolmekymmentätuhatta neulojaa työskentelee itsensä kuoliaaksi. Kolme miljonaa kurjaa olentoa, jotka kuihtuvat pakollisessa toimettomuudessa, auttavat heitä kuolemaan. Nämä ovat ainoastaan muutamia piirteitä epätoivon synkästä luettelosta."