Part 3

Vielä täytyy toisenkin asian tapahtua. Joskin juutalaiset vähitellen tulvivat Palestiinaan, ottaen vähitellen haltuunsa Kaanaan maan, ja vaikkakin uutiset tietävät kertoa, että yhdeksäntoista miljonamiestä on jo siellä, niin vaatii kuitenkin ennustuksen täyttyminen, että ilmeisesti suurempi luku rikkaita juutalaisia on muuttanut sinne, ennenkuin Harmagedonin huippu saavutetaan. Aivan varmaan uskomme, että ahdistuksen aika Jaakobille pyhässä maassa tulee juuri Harmagedonin päättyessä. Silloin Messiaan valtakunta alkaa tulla näkyviin. Siitä alkaen nousee Israel asteettain lupauksen maassa menneisyyden tuhasta siihen suuruuteen, joka mainitaan ennustuksessa. Sen Jumalan määräämien ruhtinasten kautta, alkaa Messiaan kaikella vallalla varustettu Valtakunta, joskin näkymättömänä, vierittää pois kirousta ja nostaa ihmiskuntaa sekä antaa kaunistusta tuhan sijaan.

"Koston päivä."

ENSIMÄINEN LUKU.

Profetallisia lausuntoja siitä. -- Aika lähellä. -- Tämän osan tarkotus. -- Ylimalkaisia havaintoja.

"Koston päivä oli mielessäni, ja lunastuksen vuosi oli tullut." "Sillä Herralla on koston päivä ja makson vuosi Siionin asiata ajaessa." -- Jes. 63: 4; 34: 8.

Siten viittaa profetta Jesaja siihen hädän aikaan, jota Daniel (12: 1) kuvailee "ahdistuksen aikana, jommoista ei ole ollut siitä saakka, kun ihmiset rupesivat olemaan, aina tähän asti"; siihen aikaan, josta Malakia (4: 1) sanoo: "Katso, se päivä tulee palava niinkuin pätsi; ja kaikki ylenkatsojat ja kaikki jumalattomat tulevat akanoiksi"; aikaan, josta apostoli Jaakob (5: 1--6) sanoo, että silloin rikkaat itkevät ja valittavat sitä kurjuutta, joka kohtaa heitä. Ja Joel (2: 2) kuvailee samaa aikaa "pimeyden ja sumun päivänä, pilven ja synkeyden päivänä", ja Aamos (5: 20) sanoo: "Herran päivä on pimeä, eikä valoisa, ja hämärä ilman mitään valkeutta". Ja Jeesuskin mainitsee tämän ajan "suurena ahdistuksena", joka on luonteeltaan niin hävittävä, että jos ei sitä lyhennettäisi, niin ei yksikään liha pelastuisi sen hävitykseltä.

Monesta raamatunpaikasta käy ilmeisesti selville, että tämä pimeä ja sumuinen päiviä, jota profetat näin ovat kuvailleet, on ihmiskunnan tuomiopäivä sekä yhteiskuntiin että kansoihin nähden -- kansojen kostamisen päivä. Mutta kun katsellaan näitä raamatunpaikkoja, niin tulee muistaa erotus kansojen tuomion ja erityisten yksilöiden tuomion välillä. Tosin muodostuvat kansat yksityisistä, ja yksityiset ovat suureksi osaksi vastuussa kansojen kulusta ja heidän täytyy kärsiä kovasti niiden vaikeuksien aikana, jotka kohtaavat kansaa kokonaisuudessaan; mutta siitä huolimatta on ihmissuvun tuomitseminen yksityisinä kokonaan toista kuin kansojen tuomitseminen.

Niinkuin jo olemme nähneet ["Raamatuntutkisteluja" I os. 8 luv.], on Tuhatvuotiekausi maailman yksityisten tuomiopäivä. Silloin tuomitaan eli asetetaan koetteelle ijankaikkisen elämän saamiseksi kaikki ihmiset yksityisinä eikä yhteisesti kansoina tai muina järjestöinä uuden liiton suotuisilla ehdoilla, samalla kuin heillä on selvä ymmärrys totuudesta ja samalla kuin heille annetaan kaikki mahdollinen apu ja vaikutus, jotta he voisivat tehdä oikein. Kansakuntain tuomio, joka nyt tapahtuu, on tuomio inhimillisten (niinhyvin uskonnollisten kuin maailmallistenkin) järjestelmien ja laitosten kelvollisuudesta. Maailman järjestelmillä on ollut pitkä valta-aika, ja nyt kun "pakanain ajat" ovat loppumaisillaan, täytyy näiden järjestelmien tehdä tili. Ja Herran tuomio, joka edeltäpäin on ilmaistu profettain kautta niistä, kuuluu, ettei yhtäkään niistä katsota arvolliseksi uudestaan saamaan sellaista valta-aikaa itselleen tai pitempää olemassaoloa. On määrätty, että valta otetaan pois heiltä, ja että hän, jolla on oikeus siihen, ottaa Valtakunnan huostaansa sekä saa kansat perinnökseen. -- Hes. 21: 27; Dan. 7: 27; Ps. 2:8; Ilm. 2: 26, 27.

Kuule mitä Herra sanoo kansoille, jotka ovat kokoontuneet hänen eteensä tuomiolle: "Lähestykää, te kansat, kuulemaan; te sukukunnat tarkatkaa; kuulkoon maa ja mitä siinä on, maanpiiri ja kaikki, mitä siinä syntyy. Sillä Herra on vihainen kaikille kansoille ja närkästynyt kaikille heidän sotajoukoillensa." (Jes. 34: 1, 2.) "Herra on... ijanlkaikkinen kuningas. Hänen vihastumisestansa vapisee maa, ja kansat eivät kestä hänen kiivauttansa." (Jer. 10: 10.) "Jyrinä käy maan ääriin asti, sillä Herralla on riita-asia kansoissa... Näin sanoo Herra Sebaot: Katso onnettomuus lähtee kansasta kansaan ja kova myrsky (suuret kapinaliikkeet, hätä ja hämmennys) nousee maan ääristä. Ja Herran surmaamia on oleva sinä päivänä maan ääristä maan ääriin asti." (Jer. 25: 31--33.) "Sentähden odottakaa minua, sanoo Herra, kun minäkin aikanani nousen saaliille, sillä minun oikeuteni (päätökseni) on koota kansat yhteen; kunnes minä saatan valtakunnat kokoon vuodattaakseni heidän päällensä minun kiivauteni, koko minun vihani tulen! Sillä minun kiivauteni tulessa koko maa (nykyinen yhteiskuntajärjestys) kulutetaan. Sillä silloin (senjälkeen) minä teen kansain huulet puhtaiksi, että he kaikki avuksensa huutaisivat Herran nimeä ja palvelisivat häntä yksimielisesti." -- Sef. 3:8, 9; Luukk. 21: 25.

Olemme jo osottaneet ["Raamatuntutkistelujen" II osassa], että aika on lähellä, ja että ne tapahtumat, jotka kuuluvat Jehovan päivään, toteutuvat jo ympärillämme. Niiden ainesten, jotka nyt vaikuttavat ennustetun hädän suuntaan, täytyy välttämättömästi muutaman vuoden kuluessa saavuttaa kypsyytensä. Ja lujan profetallisen sanan mukaan saa nykyään elävä suku olla tämän kauhean hädän todistajana ja elää ratkaisevassa taistelussa. -- Matt. 24: 34.

Kiinnittäessämme huomion tähän aineeseen, ei aikomuksemme ole herättää ainoastaan kummastusta tai koettaa tyydyttää tyhjää uteliaisuutta. Emme myöskään voi toivoa saavamme sillä aikaan sellaista katumusta ja parannusta ihmisten sydämissä, joka aikaansaisi muutoksen nykyisessä yhteiskunnallisessa, valtiollisessa ja uskonnollisessa järjestelmässä, ja siten kääntäisi pois tulevan onnettomuuden. Lähestyvä hätä on välttämätön. Valtavat alkusyyt ovat kaikki vaikuttamassa, eikä mikään inhimillinen voima kykene estämään niiden vaikutusta ja kehittymistä varmaan loppuunsa. Vaikutusten täytyy seurata, niinkuin Herra on ennakolta nähnyt ja ennustanut. Ei kukaan muu kuin Jumala voisi pysähdyttää nykyisten tapahtumain virran kulkua. Mutta hän ei tee sitä, ennenkuin ne katkerat kokemukset, jotka tämä taistelu tuo mukanaan, ovat painaneet opetuksensa ihmisten sydämiin.

Tämän osan päätarkotuksena ei siis ole valaista maailmaa, joka muuten voi käsittääkin ainoastaan tapahtumain ajatuksen eikä kysykään muita johtopäätöksiä. Aikomuksemme on sitävastoin edeltäpäin varottaa, asestaa, lohduttaa, kehottaa ja vahvistaa "uskon huonekunnan" jäseniä, niin etteivät he menettäisi rohkeuttaan ja säikähtäisi, vaan voisivat olla täydellisessä sopusoinnussa Jumalan menettelytavan kanssa, silloinkin kun hän antaa maailmalle mitä ankarimman rangaistuksen ja kurituksen, nähdessään uskon silmällä siitä koituvan ihanan vanhurskauden ja pysyväisen rauhan tuloksen.

Koston päivä sisältyy luonnollisella tavalla Jumalan rakkaudesta rikkaaseen suunnitelmaan, senkautta että hänen tarkotuksensa on kukistaa sillä koko nykyisten asiain järjestys valmistuksena Jumalan valtakunnan perustamiselle maan päälle ijankaikkisiksi ajoiksi -- Kristuksen, Rauhanruhtinaan, hallitessa.

Kun profetta Jesaja (63: 1--6) asettaa itsensä hengessä Evankelikauden elonkorjuun loppuun, näkee hän mahtavan voittajan, joka on ihanassa puvussa (vallalla ja voimalla puettuna), ja joka kulkee kiivaasti eteenpäin, voittaen kaikki vihollisensa, joiden veri roiskuu koko hänen puvulleen. Profetta kysyy, kuka tuo ihmeellinen vieras on, sanoen: "Kuka on hän, joka Edomista tulee, punaisissa vaatteissa Bosrasta, tuo kaunis puvussansa, joka kävelee suuressa voimassansa?"

Tulee muistaa, että Edom oli nimi, joka annettiin Jaakobin kaksoisveljelle Eesaulle, senjälkeen kun hän oli myynyt esikoisoikeutensa. (1 Moos. 25: 30--34.) Tätä nimeä käytettiin sitten myöskin niinhyvin hänen jälkeläisistään kuin siitä maastakin, jossa he asuivat. (Katso 1 Moos. 25: 30; 36: 1; 4 Moos. 20: 18, 20, 21; Jer. 49: 17.) Niinollen on nimi Edom sopiva vertauskuva ihmisluokasta, joka tänä aikana niinikään on myönyt esikoisoikeutensa, tehden sen yhtä pienestä korvauksesta kuin se hernekeitto oli, joka vietteli Eesaun. Profetat käyttivät usein nimeä Edom tässä merkityksessä tarkottaen sitä suurta ihmisjoukkoa, joka tunnustaa olevansa kristitty, ja jota toisinaan meidän aikanamme kutsutaan "kristityksi maailmaksi" ja "kristikunnaksi" (s.o. Kristuksen valtakunnaksi), jotka nimitykset jokaisen ajattelevan ihmisen pitäisi tunnustaa aivan vääriksi, sentähden että nuo osottavat suurta ymmärtäväisyyden puutetta Kristuksen valtakunnan todellisesta tarkotuksesta ja luonteesta niinhyvin kuin sen perustamisen määrätystä ajasta ja määrätystä tavastakin. Nämä nimet ovat itse asiassa julkeata kerskumista, joka edustaa väärin totuutta. Pääasiassa Europan ja Amerikan kansat käyttävät tätä yhteistä nimitystä "kristitty maailma". Mutta muodostavatko nämä sitte todellakin kristityn maailman? Kuule kanunain pauhetta, asestettujen sotalaumain lukuisten joukkojen töminää, räjähtäväin kranattein paukkinaa, sorrettujen vaikerrusta ja vihastuneitten kansakuntain mutinaa, kuinka kaikki tämä korviasärkevällä tavalla vastaa ei! Muodostavatko nämä kansat Kristuksen valtakunnan -- tosikristikunnan? Kuka tahtoo ottaa _todistaakseen_ niin ihmeellisen väitteen? Se, joka koettaisi sitä, huomaisi totisesti pian sen petoksen, joka on tuossa kohtuuttomassa ja paikkansapitämättömässä vaatimuksessa.

On hyvin selvää, että vertauskuvallinen nimi "Edom" erittäin hyvin sopii "kristikuntaan". Niillä kansoilla, jotka muodostavat n.k. kristikunnan, on ollut suuri etu ennen kaikkia muita kansoja, senkautta että Jumalan sana on annettu heille, niinkuin se vanhan liiton aikana annettiin Israelin kansalle. Seurauksena siitä valaisevasta vaikutuksesta, jota tämä sana harjottaa sekä suorasti että epäsuorasti, ovat kaikki sivistyksen siunaukset tulleet näiden kansojen osaksi. Ja muutamien harvojen pyhien ("pienen lauman") läsnäolo heidän keskuudessaan, pyhien, joita saman sanan vaikutus on kehittänyt, on ollut "maan suolana", joka osaksi on varjellut heidät täydellisestä tapainturmeluksesta. Jumalallisen esimerkkinsä ja innokkaan elämän sanan esittämisensä kautta ovat he olleet "maailman valona", joka on osottanut ihmisille tien takasin Jumalan ja vanhurskauden tykö. Mutta ainoastaan muutamat harvat kaikista näistä suosituista kansoista ovat asianmukaisesti käyttäneet hyväkseen etunsa, jotka he ovat saaneet perintönä, koska ovat syntyneet niissä maissa, jotka Jumalan sanan vaikutus on siunannut joko suorasti tai epäsuorasti.

Eesaun tavoin ovat kristikunnan joukot myyneet esikoisoikeutensa -- erikoiset etunsa. Kun sanomme joukot, niin emme tarkota ainoastaan aivan tietämättömiä ja välinpitämättömiä vaan myös sitä suurta maailmallisten ihmisten joukkoa, ihmisten, jotka tunnustautuvat Kristuksen uskoon ja siten ovat nimeltään kristityitä, mutta joilla ei ole Kristuksen elämää itsessään. Nämä ovat pitäneet parempana nykyisten maallisten etujen niukkojen palojen nauttimista kuin Jumalan yhteydestä johtuvia siunauksia ja oikeutta saada jakaa Kristuksen kanssa se ihana perintö, joka on luvattu kaikille niille, jotka uskollisesti vaeltavat hänen askeleissaan itsensäuhrautumisen kaidalla tiellä. Vaikka nämä ovat _nimeksi_ Jumalan lapsia -- Evankelikauden henkinen Israel nimeksi, josta luonnollinen Israel Juutalaiskautena oli esikuva -- niin eivät he kumminkaan todellisuudessa kunnioita ollenkaan tai korkeintaan ainoastaan hyvin vähän Jumalan lupauksia, eivätkä usko niihin. Vaikka valtavalla joukolla on Kristuksen nimi ja vaikka he luulevat ja väittävät muodostavansa Kristuksen seurakunnan, vaikka he ovat perustaneet suuria järjestelmiä, jotka edustavat eri hajaannuksia kristikunnassa, jonka he väittävät Kristuksen ruumiiksi, vaikka he ovat tehneet monta ja paksua n.k. "järjestelmällisen jumaluusopin" nidosta, jotka kumminkin itse asiassa ovat perinpohjin sekaisia, ja vaikka he opettaakseen jumaluusoppiansa ovat perustaneet lukuisia kouluja ja seminaareja sekä tehneet monta muuta "voimatekoa" Kristuksen nimessä -- tekoa, jotka kumminkin usein ovat suorassa ristiriidassa hänen sanansa kanssa, muodostavat he kumminkin Edom luokan, joka on myynyt esikoisoikeutensa. Tämä luokka käsittää melkein koko "kristikunnan" -- kaikki n.k. kristityissä maissa syntyneet, jotka eivät ole käyttäneet hyväkseen Kristuksen evankeliumin etuja ja siunauksia sekä muodostaneet elämäänsä sen jälkeen. Jälelle jääneet kristikunnassa ovat harvat vanhurskautetut, pyhitetyt ja uskolliset, jotka elävän uskon kautta ovat yhdistetyt Kristuksen kansaa, jotka pysyvät "oksina" hänessä, totisessa viinipuussa. Nämä muodostavat Jumalan totisen Israelin; he ovat totisia israelilaisia, joissa ei ole yhtään petosta.

Vertauskuvallinen Edom Jesajan ennustuksessa vastaa Ilmestyskirjan vertauskuvallista Babylonia, josta myöskin puhutaan Jesajan, Jeremian ja Hesekielin ennustuksissa. Siten on Herra profettainsa kautta määritellyt ja kuvannut sen suuren järjestelmän, jolle ihmiset ovat antaneet väärän nimen "kristikunta", s.o. Kristuksen valtakunta. Niinkuin koko Edomin maa vertauskuvaa koko "kristikuntaa", niin vertauskuvaa myöskin Edomin pääkaupunki, Bosra, kirkkohallintoa, kristikunnan parhainta linnotusta. Profetta esittää Herran voitokkaana sodankävijänä, joka toimittaa suuren teurastuksen Edomissa ja erittäinkin Bosrassa. Nimi Bosra merkitsee "lammastarhaa". Bosra on vielä tunnettu vuohistaan ja Herran miekan sanotaan olevan täynnä "karitsain ja kauristen verestä" tuona koston päivän teurastuksen aikana. (Jes. 34: 6.) Kauriit vastannevat "lustetta" ja karitsat vertauskuvannevat ahdistuksesta tulevia pyhiä (Ilm. 7: 14; 1 Kor. 3: 1), niitä Jumalan lapsia, jotka laiminlöivät käyttämästä hyväkseen tarjotut tilaisuudet ja jotka eivät juosseet niin, että he olisivat voineet saavuttaa korkean kutsunsa voittopalkinnon, ja joita sentähden, vaikka Herra ei hylännyt heitä, ei kumminkaan voitu katsoa arvollisiksi pakenemaan suurta hätää, kehittyneinä "lampaina", kutsuttuina, valittuina ja uskollisina.

Profetta kysyy: "Kuka on hän, joka Edomista tulee punaisissa vaatteissa Bosrasta?" Vastaus kuuluu: "Minä olen, joka puhun vanhurskautta ja voin kyllä auttaa". Hän on se sama mahtava, jota Johannes (Ilm. 19: 11--16) kuvailee kuningasten Kuninkaana ja herrain Herrana, Jehovan voideltu, siunattu Lunastajamme ja Herra Jeesus.

Profetta kysyy edelleen: "Miksi ovat vaatteesi punaiset, ja pukusi kuin kuurnan polkijan?" Kuule vastaus: "Minä yksinäni poljin kuurnan, eikä kenkään kansoista ollut kanssani. Minä poljin heitä vihassani ja tallasin heitä kiivaudessani; ja heidän verensä pirskui vaatteilleni, ja minä tahrasin koko pukuni. Sillä koston päivä oli mielessäni, ja lunastuksen vuosi oli tullut. Minä katselin ympärilleni, mutta ei ollut auttajaa. Minä hämmästyin, mutta ei ollut sitä, joka minua tuki. Silloin käsivarteni (voimani) minulle avun antoi ja kiivaus tuki minua. Ja minä tallasin kansoja vihassani ja juovutin heitä kiivaudessani ja kaasin heidän voimansa (verensä) maahan." ja Patmokaen profetta lisää: "Hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivastuksen viinikuurnan". -- Ilm. 19:15.

Viinikuurnan polkeminen on viininviljelijän viimeinen osa työstä elonkorjuussa. Sitä ennen on korjaamis- ja kokoamistyö täydelleen suoritettu. Samaten on laita tähän henkiseen korjuuseenkin nähden: Jumalan vihan viinikuurnan polkeminen, johon heitetään "_maan_ viinipuun hedelmät (väärän viinipuun, joka vääryydellä on omistanut itselleen kristityn nimen ja väittänyt olevansa Kristuksen valtakunta), kun sen tertut ovat täysin kypsyneet" (Ilm. 14: 18--20), vertauskuvaa nykyisen tapahtumista rikkaan elonkorjuun ["Raamatuntutkisteluja" III osa, 6 luku] viimeistä työn osaa. Viinikuurnan polkeminen valaisee suuren hädän ja ahdistuksen viimeisiä tapahtumia, hädän ja ahdistuksen, joka kohtaa kaikkia kansoja, ja josta Raamattu on niin runsaasti edeltäpäin varottanut meitä.

"Kuningasten Kuningas" esitetään _yksin_ viinikuurnan polkijaksi. Tämä sanoo meille, että Jumalan voima, eikä ainoastaan ihmisten, saa aikaan tämän maailman valtakuntien kukistumisen. Jumala rankaisee voimassaan kansoja ja lopullisesti "saattaa oikeuden (vanhurskauden ja totuuden) voitolle". "Hän lyöpi maata suunsa sauvalla ja huultensa hengellä (totuutensa voimalla ja hengellä) tappaa jumalattoman." (Jes. 11: 4; Ilm. 19: 15; Ps. 98: 1.) Ei kukaan inhimillinen sotapäällikkö saa kunniaa siitä voitosta, joka tulevaisuudessa voitetaan totuuden ja vanhurskauden hyödyksi. Hurjaksi ja raivokkaaksi koituu riehuvien kansojen taistelu, ja taistelutanner niinhyvin kuin kansojen kurjuuskin tulee maailman laajuiseksi. Eikä ole ketään inhimillistä Aleksanderia. Caesaria tai Napoleonia, joka voi saada järjestyksen aikaan tuossa kauhistuttavassa hämmennyksessä. Mutta lopulta tulee tunnetuiksi kaikille, että kuningasten Kuningas ja herrain Herra sai mahtavan voimansa kautta suuren voiton oikeuden ja totuuden asian hyväksi sekä rankaisi vääryyden ansion jälkeen.

Kaikki tämä saatetaan täytäntöön Evankelikauden lopussa, ja tapahtuu niin, koska, niinkuin Herra selittää profetan kautta, Herran lunastuksen (vapahduksen) vuosi on tullut, ja koska "Herralla on koston päivä ja makson vuosi Siionin asiata ajaessa." (Jes. 63: 4; 34: 8.) Herra on koko aikakauden aikana pannut merkille vihollisuuden ja taistelut nimi-Siionissa eli nimikristikunnassa. Hän on nähnyt, kuinka hänen uskolliset pyhänsä ovat saaneet taistella totuuden ja oikeuden puolesta, sekä kuinka heidän vanhurskauden tähden on täytynyt kärsiä vainoakin niiden puolelta, jotka ovat vastustaneet heitä Herran nimessä. Viisaiden tarkotustenaa perustuksella ei Herra ole ryhtynyt asiaan, mutta nyt on tullut koston päivä ja Herralla on riita-asia heidän kanssaan niinkuin on kirjotettu: "Sillä Herralla on riita-asia maan asukasten kanssa, koska ei totuutta, ei rakkautta, eikä Jumalan tuntoa ole maassa. Vannotaan ja valhetellaan, murhataan ja varastetaan ja avioliittoa rikotaan -- sitä tehdään, ja toinen veren vika toistansa seuraa. Sentähden suree maa, ja kaikki sen asukkaat nääntyvät." (Hos. 4: 1--3.) Tämä ennustus, jonka täyttymys oli niin totta luonnolliseen Israeliin nähden, on epäilemättä myöskin yhtä totta kaksinkertaisessa sovellutuksessaan nimeltänsä henkiseen Israeliin, kristikuntaan nähden.

"Jyrinä käy maan ääriin asti, sillä Herralla on riita-asia kansoissa. Hän käy oikeudelle kaiken lihan kanssa: Jumalattomat, ne hän antaa miekan omiksi, sanoo Herra." "Kuulkaa kuitenkin mitä Herra sanoo: Kuulkaa Herran riita-asiaa, te vuoret (valtakunnat) ja te (tähän saakka) muuttumattomat (horjumattomat) maan (yhteiskunnan) perustukset! sillä Herralla on riiita-asia (hyljätyn) kansansa kanssa." -- Jer. 25: 31; Miika 6: 1, 2.

Kuunnelkaamme taas profetta Jesajaa tämän taistelun suhteen: "Lähestykää, te kansat, kuulemaan; te sukukunnat tarkatkaa; kuulkoon maa ja mitä siinä on, maan piiri ja kaikki mitä siinä syntyy (kaikki itsekkäät ja pahat asiat, jotka johtuvat maailman hengestä). Sillä Herra on vihainen kaikille kansoille ja närkästynyt kaikille heidän sotajoukoillensa; hän on heidät kironnut ja antanut heidät tapettaviksi... Heidän maansa juopuu verestä, ja heidän tomunsa ravitaan rasvalla. Sillä Herralla on koston päivä ja makson vuosi Siionin asiata ajaessa." -- Jes. 34: 1. 2, 4, 7, 8.

Tällä tavalla lyö Herra kansoja ja opettaa heidät tuntemaan voimansa, ja hän vapahtaa uskollisensa, jotka eivät vaella joukkojen mukana pahalla tiellä, vaan jotka kieron ja nurjan sukukunnan keskellä kokonaan ja täydellisesti seuraavat ja tottelevat Herraa Jumalaansa. Ja tämä kauhistuttava tuomio maailmasta, kun kansoja särjetään niinkuin saviastioita, tuo myöskin mukanaan arvokkaita opetuksia ihmisille, kun he sitten tuomitaan henkilökohtaisesti Kristuksen tuhatvuotisen hallituksen aikana. Siten muistaa Herra vihassaan laupeutta.

* * * * *

Herran päivä.

Nyt nuolen lailla maailmaan on tieto iskenyt. Mi kruunupäitä peljättää ja järkkymäänkin saa. Sen taivaan Herra itse on jo ammoin, ammoin päättänyt. Ja nyt sen täyttymistä vaan, maat, taivaat vartoaa.

On totuus miekka terävä. Se kaiken katkoaa, Mi väärää on ja vaihetta ja ylpeätä vaan. Se vuoret korkeet kohta vaan jo aivan, aivan tasottaa, Ja tomusta se korottaa nuo nöyrät lapset maan.

Ei toinen toistaan sortaa saa, ei vääryys kukoistaa; Ja luontokappaleetkin nuo nyt irti päästetään, Kun huokaukset niidenkin jo taivoon, taivoon kohoaa, Ja rauha kaikkein keskuuteen niin kauniist' säädetään.

Oi, armas aika autuas, kun Herra hallitsee! Kun sopusointu, rakkaus saa vallan päällä maan: Kun toinen toistaan palvelee ja helläst', helläst' hoitelee, Ja Herralle soi ylistys kautt' maailmoiden vaan!

TOINEN LUKU.

"Babylonin" -- "kristikunnan" tuomio. "Mene, mene, tekel, ufarsin."

Babylon. -- Kristikunta. -- Kaupunki. -- Valtakunta. -- Äiti. -- Tyttäret. -- Babylonin tuomio ja sen kauhistuttava merkitys.

"Ennustus Baabelista, jonka Jesaja... näki. Nostakaa lippu paljaalle kalliolle, huutakaa heille korkealla äänellä; viittokaa kädellä, että he ruhtinasten porteista tulisivat sisälle. Minä olen antanut käskyn pyhitetyilleni ja olen kutsunut vihani toimeen sankarini, jotka kerskaavat minun kunniastani. Kuule vuorilla on niinkuin suuren kansan kohina! Kuule kokoontuneitten kansakuntain kohinaa! Herra Sebaot on sotajoukkoa tarkastamassa. He ovat tulleet kaukaiselta maalta, taivaan ääristä Herra ja hänen vihansa aseet, koko maata hävittämään. Valittakaa, sillä Herran päivä on läsnä; se tulee kuin Kaikkivaltiaan hävitys. Sentähden kaikki käsivarret vaipuvat, ja kaikki ihmisten sydämet sulavat. Ja he kauhistuvat, tuskat ja kivut käsittävät heidät; niinkuin synnyttäjä he kimmurtelevat, hämmästyneinä he katsovat toinen toistansa, tulipunaisina ovat heidän kasvonsa. Katso, Herran päivä tulee kauheana, kiukulla ja vihan vimmalla, maata autioksi asettamaan ja sen syntisiä sieltä telottamaan. Sillä taivaan tähdet ja heidän tähtikehänsä eivät valollansa loista, aurinko pimenee noustessansa eikä kuu valollansa kumota. Minä kostan maan piirille pahuuden ja jumalattomille heidän rikoksensa; ja minä lakkautan röyhkeitten kopeuden ja hirmuvaltaisten ylpeyden minä nöyryytän. Minä teen miehen kultaa kalliimmaksi ja ihmisen Ofirin kultaa arvokkaammaksi. Sentähden minä liikutan taivaat ja maa vapisee paikaltansa Herran Sebaotin vihan tähden ja hänen hirmuisen vihansa päivän tähden." -- Jes. 13: 1--13. Vertaa Ilm. 16: 14; Hebr. 12: 26--29.

"Ja minä panen oikeuden oikonuoraksi ja vanhurskauden vaakaksi. Ja rakeet karkottavat pois valheen turvan ja vedet huuhtovat pois suojan." -- Jes. 28: 17.

Jesajan, Jeremian, Danielin ja Ilmestyskirjan ennustukset Babylonista ovat kaikki sopusoinnussa toistensa kanssa ja tarkottavat ilmeisesti samaa suurta kaupunkia. Kun kumminkin nämä ennustukset täyttyivät ainoastaan pieneksi osaksi tuohon vanhaan kirjaimelliseen Babylonin kaupunkiin nähden, ja kun Ilmestyskirja kirjotettiin vasta vuosisatoja sen jälkeen, kuu kirjaimellinen Babylon jo oli raunioina, niin on selvää, että mainitut ennustukset erityisesti tarkottavat jotakin, josta muinoinen, kirjaimellinen Babylon oli kuva. On myöskin selvää, että niin pitkälle kuin Jesajan ja Jeremian ennustukset sen kukistumisesta täyttyivät kirjaimelliseen kaupunkiin nähden, tuli se lankeemukseensa niinhyvin kuin luonteeseensakin nähden kuvaksi siitä suuresta kaupungista, josta Ilmestyskirjan tekijä puhuu (17 ja 18 luv.) vertauskuvallisella kielellä, ja jota toistenkin profettain ennustukset pääasiassa tarkottavat.