Part 25

Suuri ennalleenasettamistyö, joka siten on alkanut elävien kansojen keskuudessa ulottuu pian niihinkin maan sukukuntiin, jotka nukkuvat kuolemassa; sillä tulee hetki, niin, ja se ei ole kaukainen, jolloin kaikki, jotka ovat haudoissa, kuulevat Ihmisen Pojan äänen ja tulevat sieltä ulos, jolloin kuolema ja kuoleman valtakunta (hauta) antavat takasin kuolleensa sekä meri antaa takasin kuolleensa. (Joh. 5: 28, 29; Ilm. 20: 13.) Niin, myöskin Gogin sotajoukot ja Israelin syntiset, jotka ovat hukkuneet taistelussa Herran päivänä, herätetään ylös aikanaan, ei laittomana joukkona, vaan kuritettuina ja katuvina yksityisinä ihmisinä, häpeän ja hämmennyksen vallassa tämän päivän valossa. Mutta myöskin näille osotetaan armahtavaisuutta ja hekin saavat tilaisuuden tulla nostetuiksi kunniaan ja hyveeseen.

Vanhain arvokkaiden ylösnouseminen ja sairaiden ennalleenasettaminen terveyteen uskon rukouksen vastauksena herättää varmaankin ihmisissä, kun he ovat saaneet ajattelemisen aikaa ja ovat ehtineet tulla tajuihinsa suuren hädän hävityksen jälkeen, ajatuksen ja toivon muiden -- heidän sukulaistensa ja ystäväinsä -- mahdollisesta ylösnousemisesta Kristuksen lupauksen täyttymisenä siitä, että _kaikki_ ne, jotka ovat haudoissa, kuulevat hänen äänensä ja nousevat ylös. Eikä näytä uskomattomalta, että uskon rukousten vastauksena kuolleiden ystävien herättämisestä tämä suuri työ alkaa ja jatkuu. Me huomaamme sellaisen tavan järjellisyyden mikä näyttää meistä olevan parempi kuin muut, joita voimme ajatella, sillä silloin nousevat kuolleet vähitellen ja päinvastaisessa järjestyksessä kuin he kuolivat. Ja niinmuodoin valmistettaisiin ylösnousseille koti ja sydämellinen vastaanotto sekä elämän mukavuudet juuri kun he palaavat elämään. He tutustuvat niinmuodoin helposti niiden kieleen, ja tapoihin, jotka ympäröivät heitä, kun sitävastoin, jos vastakkaista järjestystä seurattaisiin, herätetyt olisivat valmistumattomia uusiin olosuhteisiin ja olisivat kokonaan muukalaisia eivätkä olisi sukua sille sukukunnalle, jonka keskuuteen he tulevat. Nämä väitteet eivät kumminkaan pidä paikkaansa profettoihin ja vanhoihin arvokkaisiin nähden, jotka, kestettyään kokeensa, nousevat ylös täydellisinä ihmisinä, ja sellaisina ovat henkisesti, siveellisesti ja ruumiillisesti kaikkia muita ihmisiä parempia.

Ei ole todennäköistä, että kaikkien rukouksiin kuolleiden ystävien herättämisestä vastataan heti, sillä Herralla on vahvistettuja suunnitelmia heidän herättämisestään, ja niiden kanssa eivät sellaiset rukoukset aina ole sopusoinnussa. Se järjestys, jonka hän valitsee, riippuu -- mikä myös käy selvästi ilmi seurakunnan ja vanhojen arvokkaiden ylösnousemisesta -- määrätystä sopivaisuudesta sekä niihin nähden, jotka herätetään, että niihin ystäviin ja olosuhteisiin nähden, joissa he alkavat uuden elämänsä.

Tämä edellyttää jonkun määrän valmistusta niiden puolelta, jotka esittävät sellaisen pyynnön -- sydämen ja elämän sekä suotuisten olosuhteiden valmistamista, niin että he voivat käydä eteenpäin pyhyyden raivatulla tiellä. Sellaiset ylösnousemiset olisivat niinmuodoin elävien uskollisuuden palkintona, samalla kertaa kuin ne vakuuttaisivat suotuisat olosuhteet herätetyille.

Ihania toiveita.

Mitä ihania toiveita tarjoaakaan uusi talous, kun se on pantu täydelleen voimaan! Siirtyminen armotaloudesta toiseen on muinaisina aikoina ollut tunnusomainen ja silmiinpistävä, mutta tämä on kaikista tapahtumarikkain.

Ei ihmettä, että ajatus sellaisesta näystä -- kokonaisen suvun palaamisesta Jumalan tykö riemulla ja ylistyksellä ja ijankaikkisella ilolla heidän päänsä päällä -- näyttäisi liian hyvältä ollakseen totta; mutta se, joka on antanut lupauksen siitä, on kyllin voimakas täyttämään kaiken hyvän suosionsa. Vaikka suru ja huokaus näyttävät melkein erottamattomilta meidän olennostamme, _pakenevat_ suru ja huokaus kumminkin _pois_. Vaikka itku säkissä ja tuhassa on jatkunut koko tämän pitkän synnin ja kuoleman yön, odottaa kumminkin ilo Tuhatvuotiskauden aamuna ja kaikki kyyneleet pyyhitään pois jokaisilta kasvoilta, kauneus annetaan tuhan sijaan ja iloöljy murheellisen hengen sijaan.

Hänen valtakuntansa kasvaminen.

Valtakunta kasvaa ja näyttäytyy erilaisissa osissaan, niinkuin maalliset valtakunnatkin, kunnes se tulee suureksi vuoreksi (valtakunnaksi), joka täyttää koko maan. (Dan. 2: 35.) Englanti voi olla kuvana tästä. Tämän valtakunnan muodostaa ensiksi tämän valtakunnan hallitsija ja hänen hovinsa. Toiseksi lasketaan siihen parlamentti ja hallituksen ministeristö. Senjälkeen käsittää tämä valtakunta jokaisen englantilaisen ja jokaisen sotilaan, joka on vannonut alamaisen uskollisuutta ja tottelevaisuutta sille, ja vielä laajemmassa merkityksessä käsittää se kaikki voitetut alamaiset koko sen laajoilla alueilla, Intiassa ja muualla, jotka eivät julkisesti vastusta sen lakeja.

Niin on myöskin Jumalan valtakunnan laita. Alkuperäisesti on se Isän valtakunta, joka vallitsee kaikkialla. (Matt 13: 43; 26: 29.) Mutta Isä on vapaaehtoisesti päättänyt tuhannen vuoden aikana antaa maan vallan valtuutetulle sijaishallitsijalleen -- Kristukselle ja hänen morsiamelleen, jotka ovat korotetut jumalalliseen luontoon ja korkeuteen -- joka on saanut tehtäväkseen kukistaa ja hävittää pahan ja kohottaa kaikkia, jotka tahtovat tulla täyteen sopusointuun Isän kanssa uuden liiton armostarikkailla ehdoilla. Senjälkeen käsittää se maalliset palvelijat, "päämiehet", jotka ovat valtakunnan näkyväisiä edustajia ihmisten keskuudessa. Vielä laajemmassa merkityksessä käsittää valtakunta myöskin ne (sekä juutalaiset että pakanat), jotka, kun he näkevät valtakunnan perustettuna, tottelevat ja kunnioittavat sen kuningasta alamaisuudessa. Sen laajimmassa merkityksessä käsittää se niinmuodoin alamaisiksi kaikki, jotka tottelevat sen lakeja kun taas kaikki muut hävitetään. -- Apt. 3: 23; Ilm. 11: 18.

Sellaiselta näyttää Jumalan valtakunta sijaiskuninkaan hallituksessa määrätyn tuhatvuotisen hallituksen lopussa: silloin vallitsee taistelemalla saavutettu rauha ja pakotettu vanhurskauden hallitus. Kaikki parantumattomat vastustajat ovat hävitetyt rautavaltikkahallituksen aikana (Ilm. 2: 27), niinkuin profetta Jesaja kirjottaa tästä ajasta: "Sadan vuoden vanhoina syntiset joutuvat kirottavaksi (heidät tuomitaan menettämään elämänsä)". Vaikka hän kuolisikin tämän ikäisenä olisi hän ainoastaan lapsi, koska hän ainoastaan ulkonaisenkin tottelevaisuuden kautta valtakunnan järjellisiä ja vanhurskaita toimenpiteitä kohtaan olisi voinut elää ainakin Tuhatvuotiskauden loppuun. -- Jes. 65: 20; Apt. 3: 23.

Mutta sellainen rauha -- pakollisen hallituksen kautta saatu rauha ja tottelevaisuus, vaikka se onkin sovelias olemaan todistuksena vanhurskaan ja puolueettoman hallituksen eduista -- on kaukana Jumalan suunnitelmasta. Jumalan ihanne on valtakunta, jossa jokainen alamainen on vapaa tekemään oman tahtonsa, joka on täydessä sopusoinnussa Jumalan mittapuun kanssa, rakastaen vanhurskautta ja vihaten vääryyttä. Tämän Jumalan mittapuun täytyy lopulta tulla vallitsevaksi koko avaruudessa. Sentähden osotetaankin meille, että Tuhatvuotiskauden lopussa tulee "elonaika" niiden miljonien ihmisten seulomiseksi ja erottamiseksi, jotka silloin elävät, ja joilla kaikilla on ollut täysi tilaisuus täydellisyyden saavuttamiseksi. Se on samantapainen kuin "Babylonin", "kristikunnan", nykyinen seulominen nyt tapahtuvassa "elonajassa" ja se on myöskin verrattavissa seulontaan Juutalaiskauden "elonajassa". Tuhatvuotiskauden elonaika saa todistaa täydellisen eron niiden välillä, jotka ovat arvollisia ijankaikkiseen elämään ja niiden välillä, jotka tässä viimeisessä koettelemisessa eivät osottaudu sen arvoisiksi.

Mutta kun niinhyvin juutalainen elonkorjuu kuin Evankelikauden elonkorjuukin osottavat korjatuksi ainoastaan pienen lauman, mutta suuren joukon arvottomia, koska Saatana aina tähän aikaan saakka pettää ja sokaisee ihmiskunnan suuria joukkoja, voimme kumminkin kohtuudella odottaa, että Tuhatvuotiskauden "elonaika" antaa toisellaisen tuloksen, senkautta että on suuri joukko niitä, jotka ovat osottautuneet tottelevaisiksi ja uskollisiksi, ja jotka viedään ijankaikkiseen elämään, ja suhteellisesti vähemmistönä olevat "vuohet" hävitetään. Herran koetteleminen ei kumminkaan koske lukumäärää vaan laatua, ja hän vakuuttaa, että synti ja syntiset ja ne, jotka rakastavat pahaa, eivät pääse Tuhatvuotiskauden toiselle puolelle pannakseen alttiiksi sen autuuden ja rauhan ja siunauksen, joka kuuluu suureen ijankaikkisuuteen sen toisella puolen, sillä -- siellä ovat kyyneleet pyyhityt pois "eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt". -- Ilm. 21: 4.

Jumalan valtakunta on silloin ihmisten keskuudessa maan päällä niinkuin se nyt on enkelten keskuudessa taivaassa. Kristuksen välittäjävaltakunnan huomattavan piirteen -- sen runsaan armahtavaisuuden heikkoja syntisiä kohtaan uuden liiton alaisuudessa -- ei enää tarvitse olla voimassa, koska ei enää ole heikkoja, epätäydellisiä olentoja, jotka voivat hyötyä siitä.

Me voimme kumminkin helposti otaksua, että silloinkin kun kaikki ovat täydellisiä ja Jumalan kuvan kaltaisia, pysytetään jumalallinen järjestys vielä voimassa, sillä niinkuin järjestys on taivaan ensimäinen laki, niin tulee järjestys maankin ensimäiseksi laiksi, ja tästä käy selville, että tulee olemaan vanhurskaita valtoja ja hallituksia. Tämä Jumalan valtakunta maan päällä on maan ensimäinen menestyväinen tasavalta. Nykyiset yritykset laskea jokainen valtakunnan kansalainen kuninkaaksi ja jokainen toisensa vertaiseksi sekä valittu edustaja eli presidentti muiden samanarvoisten kansalaisten palvelijaksi pikemmin kuin herraksi ovat monin tavoin osottautuneet epäonnistuneiksi yrityksiksi, koska ihmiset nykyisin eivät ole yhtäläisiä henkisessä, siveellisessä, ruumiillisessa, rahallisessa y.m. suhteessa, ja koska ei kukaan ole todella sovelias olemaan riippumaton eli hallitsija, vaan heikkouden tähden ovat kaikki nyt lakien ja pakotuksen tarpeessa.

Mutta kun ihmiset valtakunnan välityksen kautta ovat saavuttaneet täydellisyyden, silloin ovat he kaikki kuninkaita, niinkuin Aadam oli, ennenkuin hän rikkoi. Ja näille kuninkaille yhdessä annetaan Jumalan valtakunta (Tuhatvuotiskauden lopussa), ja kaikki hallitsevat sopusoinnussa rakkauden lain kanssa, ja heidän presidenttinsä palvelee ja edustaa heitä. Oi Herra! Nykyään elävien pyhiesi tähden ja maailman tähden rukoilemme:

"Tulkoon sinun valtakuntasi!"

* * * * *

Rukous.

Mä laulan aina pyytäen: "Oi Herra luokseis vie! Mä yhteyttäis kaipailen, Ett päättyis kaita tie. Vaan kernaast' eelleen taivallan Jos maksoi minkä vaan, Myös ristin, pilkan katkeran, Jos luokseis tulla saan."

Siks' Herran puoleen käännyn ain' Hän syömmein toivo on. Hän päivittäin on rinnallain, Mun johtaa taivohon. Ja jotta kruunun, kirkkauden Mä kerran voittaisin, Tään mailman hylkään turhuuden Ja turvaan ristihin.

Kun ensin risti kannetaan Ja täällä kärsitään, Niin sitten tuolla kruunataan Ja kanssaan hallitaan. Siis kuljen Herraan katsoen, Hän kautta vaarain vie. Näin jäljissänsä astuen, Jos onkin ristin tie.

Oi tulkoon Valtakunta sun Ja pyhäin hallitus Myös silloin poistuu risti mun Ja koittaa kirkkaus!

NELJÄSTOISTA LUKU.

Jehovan astinlauta tehty ihanaksi.

Jumalan astinlauta on tullut saastaiseksi ja hyljätty synnin tähden. -- Sen ihanuuden luvattu uudistaminen. -- Ostettu omaisuus asetetaan ennalleen. -- Sen säteilevin jalokivi. -- Jehovan jalkain uudelleen pystyttäminen "Öljymäellä". -- Tulossaolevat siunaukset. -- Astinlauta lopulta todellakin ihana.

"Näin sanoo Herra (Jehova): taivas on minun istuimeni ja maa on minun jalkani astinlauta." "Minä teen jalkani aseman (astinlaudan) kunnialliseksi (ihanaksi)." "Ja hänen (Jehovan) jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä." -- Jes. 66: 1; 60: 13; Sak. 14: 4; Matt. 5: 35; Apt. 7: 49.

Jumalan astinlauta on ollut kaikkia muuta kuin ihana menneen kuudentuhannen vuoden kuluessa: synti, tuska, henkinen ja ruumiillinen kärsiminen ja kuolema ovat tehneet sen äärettömän suureksi hautausmaaksi, jossa nyt, alhaisen laskun mukaan, vähintäin kaksikymmentätuhattamiljonaa ihmissuvusta odottaa tulevaa aikaa, jolloin Jumalan oikeuden kirous otetaan pois, ja jolloin Jumalan suosion valo, joka loistaa Jeesuksen Kristuksen kasvoista, nousee vanhurskauden aurinkona ja:

"Jolloin hätä poistetaan, Terveeks' tehdään kansat maan".

Tätä tarkotusta varten on Jumala varannut runsaita järjestystoimenpiteitä. _Lunnaat_ Aadamin ja kaikkien edestä, jotka hänen lapsinaan menettivät elämän hänen kauttaan, ostivat koko maailman ja vakuuttivat jokaiselle sukumme jäsenelle ijankaikkisen elämän koetustilaisuuden suotuisissa olosuhteissa. Mutta ne tekivät enemmänkin, ne ostivat takasin Aadamin paratiisi-kodin (joka kadotettiin hänen rikkomuksensa kautta) ja hänen herrautensa maan kuninkaana, Jumalan, hänen Luojansa ja Isänsä edustajana.

Sentähden luemme: "Sinä paimentorni (Kristus), tytär Siionin kukkula, sinulle saapuu ja tulee _entinen herraus_". (Miika 4: 8.) Apostoli Paavalikin puhuu "ostetun _omaisuuden_ vapahduksesta". (Ef. 1: 14, engl. k.) Tähän viittaa myöskin Herra eräässä vertauksessaan, joka osottaa, ettei hän ostanut ainoastaan sukua, aarretta, vaan myös pellon, maailman, maan, joka oli kirouksen alaisena, ja että kaikki, jotka valtakuntaluokan jäseninä yhdistyvät hänen kanssaan, ottavat osaa pellon ja aarteen ostamiseen. -- Matt. 13: 44.

Tuhatvuotiskauden koko työnä on asettaa ennalleen ja tehdä ihanaksi Jumalan astinlauta. Kun paratiisi kadotettiin synnin kautta, oli se ainoastaan pieni puisto jollain maan kulmalla, mutta kun Aadamin suku on lisääntynyt täyttääkseen maan, Jumalan aikomuksen mukaan (1 Moos. 1. 28), ja koska kaikki ovat lunastetut, on välttämätöntä valmistaa paratiisi, joka on kyllin suuri, jotta kaikki mahtuvat siihen, ja tämä merkitsee, että koko maa tulee Eedenin paratiisin kaltaiseksi hedelmällisyydessä, kauneudessa ja täydellisyydessä. Ja kaikki tämä on luvattu Jumalan lain suuremmoisena tulevaisena täyttymisenä. -- Apt. 3: 20, 21; Ilm. 2: 7; 2 Kor. 12: 4.

Mutta kaunein jalokivi Herran ihanaksi tehdyllä astinlaudalla on Tuhatvuotiskauden lopussa ihmissuku, jonka täydellisyydessä, vapaudessa ja Jumalan kaltaisessa siveellisessä ja henkisessä ihanuudessa heijastuu Jumalan oma kuva. Ja kaikkia muuta ihanampana heijastaa täydellinen ihminen Luojansa ja hänen ihmeellisen suunnitelmansa kunniaa luomiseen, lunastukseen ja ennalleenasettamiseen nähden. Ja tämän ihmeellisen suunnitelman yhteyteen kuuluu aina ja läheisesti ensin Herramme Jeesus Kristus, Jehovan "Sana", ja senjälkeen morsian, Karitsan vaimo, lunastuksen kautta vakuutettujen siunausten jakamisen kanssaperillinen.

Jehovan astinlaudan kauniiksi ja ihanaksi tekeminen ei ole saatettu täytäntöön, ennenkuin Herra Jeesus Isän edustajana on "hävittänyt kaiken (vastustavan) hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen on hallittava siihen asti, kunnes on pannut kaikki vihollisensa jalkainsa alle", ennenkuin hän jättää valtakunnan Tuhatvuotiskauden lopussa. -- 1 Kor. 15: 24--28.

Synnin ja kuoleman hallituksen aika esitetään aikana, jolloin Jumala "ei muistanut jalkainsa astinlautaa vihansa päivinä" (Valitusv. 2: 1); mutta heti Tuhatvuotiskauden alussa kehotetaan kansaa profetallisesti: "ylistäkää Herraa, meidän Jumalaamme, ja kumartakaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä." -- (Ps. 99: 5.) Profetta Sakaria (14: 4, 5) ilmaisee selvästi sen ajatuksen, että uuden Jerusalemin (Jumalan kirkastetun seurakunnan) perustaminen maan uutena hallituksena merkitsee, että Jumalan suosio palaa Jehovan astinlaudalle.

Jehovan jalat Öljymäellä.

Tämä ennustus ymmärretään ylimalkaan väärin ja sovitetaan, niinkuin se tarkottaisi Herran Jeesuksen jalkoja hänen toisessa tulemisessaan, ja ne, jotka siten eksyvät, menevät ylimalkaan vielä pitemmälle ja väittävät, että se tarkottaa hänen lihallisia jalkojaan, jotka lävistettiin nauloilla Golgatalla, sentähden etteivät huomaa, että Herra antoi inhimillisen luontonsa täydellisesti ja ijankaikkisesti lunnaiksemme, ja että hän Isän voiman kautta herätettiin kuolleista, ihanaksi henkiolennoksi -- "hänen (Isän) olemuksensa perikuvaksi". (Katso Raamatun tutkisteluja II osa 5 luku.)

Mutta silmäys edelliseen värssyyn (3) osottaa, että profetan viittaus koskee Jehovan jalkojen palaamista, sillä esitys (joka tarkottaa sitä hätää, jonka kautta valtakunta perustetaan) kuuluu: "Herra (Jehova) ilmestyy ja sotii näitä pakanoita vastaan, niinkuin sotimisensa päivänä, tappelun päivänä (Israelin muinaisena aikana) ja hänen _jalkansa_ seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itäänpäin, ja Öljymäki halkeaa kahtia itään ja länteen päin sangen suureksi laaksoksi, ja toinen puoli sitä vuorta erkanee pohjoiseen päin, ja toinen etelään päin."

Niinpian kuin huomataan se tosiasia, että mainitut jalat ovat Jehovan jalkoja, niin huomataan myöskin, että tämä puhe on vertauskuvallista ja tarkottaa Herran vallan jälleenpystyttämistä maan päälle, jota "tämän maailman jumala", Saatana, on niin kauvan pitänyt hallussaan, kumminkin niin, että Herra on ollut edustettuna, ensin esikuvallisen tabernakkeiin kautta, sitte Jerusalemin temppelin kautta ja lopulta tänä Evankelikautena Kristuksen seurakunnan nykyisen tabernakkelitilan kautta. Varmaankaan ei kellään ole sitä väärää ajatusta, että Jehova kirjaimellisesti astuu jaloillaan maan päälle niinkuin "astinlaudalle". Ja jos Jehovan "jalkain" sijottaminen ja asettaminen on vertauskuvallista puhetta ja merkitsee Jumalan suosion ja vallan palaamista maan päälle, niin voimme myöskin olla varmoja siitä, että saman ennustuksen muutkin piirteet ovat vertauskuvallisia: Öljymäki, sen erikoinen jakautuminen, sen laakso, kansan pako, elämän vesi, joka juoksee Jerusalemista (vertaa 8 värssyä Hes. 47: 1--9) j.n.e., ovat kaikki vertauskuvallisia esityksiä, kuvia suuremmoisista hengellisistä siunauksista.

_Öljypuu_ on huomattava vertauskuva, sillä vanhoina aikoina oli se keinotekoisen valon lähde, sen kautta että sen öljyä ylimalkaan käytettiin valaistusaineena. (2 Moos. 27: 20.) Hebrealaiset kutsuivat sentähden öljypuutaan _shemen_ -- öljyä antava puu. Tämän puun öljyä käytettiin myöskin pääaineena monissa vanhanajan kalliissa voiteissa, sellaisina kuin niitä käytettiin pappien ja kuningasten voitelemisessa, mikä esikuvasi pyhän hengen vuodattamista vastakuvallisen "kuninkaallisen papiston" päälle. -- 2 Moos. 30: 24.

Jos siis öljypuu on _valon, rauhan ja Jumalan siunauksen_ vertauskuva pyhän hengen kautta, ja jos vuorta, niinkuin muualla, pidetään valtakunnan vertauskuvana, niin voi helposti huomata, että Öljymäki tässä merkitsee valon, rauhan ja Jumalan siunauksen valtakuntaa. Ja kun sanotaan, että Jehovan "jalat" pystytetään eli että ne seisovat siellä, merkitsee se, että Jumalan suosio palaa maan päälle ja että hänen lakinsa pannaan taas voimaan pyhän valtakunnan kautta.

Tämä Öljymäen sovellutus on täydessä sopusoinnussa apostolin esityksen kanssa Room. 11: 17, 24, jossa hän vertaa lihallista Israelia alkuperäiseen, viljeltyyn öljypuuhun ja kääntyneitä pakanoita metsäöljypuun oksiin, jotka ovat oksastettuja siihen, mistä luonnolliset oksat on katkaistu pois. (Vertaa Jer. 11: 16, 17.) Ja hän selittää, että puun juurena on Jumalan lupaus -- aabrahamlainen lupaus, että Aabrahamin siemen lopullisesti siunaisi kaikki maan kansat j.n.e. Saman lupauksen juuri kantaa lopulta kahdellaisia oksia: oksastettuja metsäöljypuun oksia ja uudestaan oksastettuja luonnollisia oksia, kun lihallisen Israelin sokeus on otettu pois ja he uskon silmällä katsovat Vapahtajaan, joka kahdeksantoista vuosisataa sitten ristiinnaulittiin ja lävistettiin syntiuhrina. Me muistamme myöskin, että luonnollinen Israel oli Jumalan esikuvallinen valtakunta eli vuori pitkän aikaa, ja että Evankelikauden hengellinen Israel on kutsuttu tulemaan todelliseksi Jumalan valtakunnaksi, niinkuin Herra selitti: "Älä pelkää, sinä pieni lauma; sillä Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan."

Sitäpaitsi on näistä _kahdesta_ valtakunnan osasta (myöskin ennenkuin Jehovan _ihanuus_ täydelleen on heissä tehdäkseen heidät siunauksen kanaviksi koko ihmismaailmalle) lähtenyt "maailman valo" muinaisten aikakausien pimeydessä; sillä eivätkö nämä ole vanhan ja uuden testamentin, vanhan ja uuden liiton edustajia? Eivätkö ne vastaa Herran kahta todistajaa ja kahta öljypuuta Sakarian 4: 3, 11, 12, jotka ovat myöskin erittäin mainitut Ilmestyskirjassa (11: 4), senkautta että nämä kaksi vuoren osaa vertauskuvaavat näiden liittojen loppua, todistamisen tulosta, valtakuntaa sen taivaallisessa ja maallisessa puolessa?

Tässä näemme siis nämä Öljymäen _kaksi puolikasta_ merkitsevän Jumalan valtakunnan _kahta osaa_, jotka ovat selvästi erotetut Jumalan järjestystoimenpiteen kautta. Jakaminen ei kumminkaan merkitse sopusoinnun puutetta näiden valtakunnan kahden osan välillä. Päinvastoin, jakamisen tarkotuksena on välilläolevan "siunauksen laakson" aikaansaaminen, jonne kaikki, jotka odottavat Jumalan apua, voivat paeta ja löytää siunatun suojan valtakunnan sekä taivaalliselta että maalliselta puolelta.

Psalmista näyttää edeltäkäsin saaneen katsella tätä suurta "siunauksen laaksoa" Jehovan "jalkain" vieressä, kun hän ensin laulaa Evankelikauden pyhistä ja sitten niistä, jotka siunataan seuraavana aikakautena. Hän sanoo (Ps. 84):

"Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaat! Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, sieluni ja ruumiini riemuitsee elävän Jumalan edessä. Löysihän lintunen huoneen ja pääskynen itsellensä pesän, johonka he poikansa panevat -- (niinkuin minäkin) sinun alttarisi ääressä Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani! Autuaat ovat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat; Vielä (aina) he sinua kiittävät! Sela.

Autuas on se ihminen, jonka väkevyys on sinussa, he vaeltavat sydämestänsä sinun teilläsi. Käyden itkulaakson lävitse, tekevät he sen (riemu-) lähteiden maaksi -- [siunausten laaksoksi], ja aamusade verhoo sen siunauksilla (Joel. 2: 28). He kulkevat kasvaen voimasta voimaan, ja ilmestyvät (täydellisinä) Jumalan eteen Siionissa."

Myöskin 85:des psalmi kuvailee Jumalan lempeyden ja siunauksen palaamista tuhatvuotisvaltakunnan -- Öljymäen -- kahden osan kautta.

Sillä, että toinen vuoren osa erkanee pohjoiseen päin ja toinen etelään päin, on myöskin suuri merkitys. Pohjoinen on plejadien eli seulasten tähtiryhmää kohden, jossa on avaruuden keskipiste ja, niinkuin otaksutaan, Jumalan herruuden valtaistuin. [Katso III osa, 10 luku.] Tämä näyttää viittaavan Evankeliseurakunnan silloin tapahtuvaan "_muuttumiseen_" inhimillisistä taivaallisiin ehtoihin, senkautta että he tulevat "jumalallisesta luonnosta osallisiksi", ja se, että toinen vuoren osa erkanee etelään päin, näyttää merkitsevän vanhojen arvokkaiden täydellistä ennalleenasettamista täydellisiin inhimillisiin ehtoihin, vanhojen arvokkaiden, jotka katsotaan arvollisiksi muodostamaan Jumalan valtakunnan maalliset edustajat.