Part 23

Vaeltaminen uskossa. -- Kutka muodostavat valtakunnan? -- Henkisen valtakunnan perustaminen. -- Korottaminen "päämiehiksi kaikkeen maailmaan". -- Kaikkien kansojen toivo. -- Läheinen yhteys valtakunnan ja sen palvelijain eli "päämiesten" välillä. -- Jaakobin tikapuut. -- Mooseksen peite. -- Suuria muutoksia suoritettu. -- Onko mitään vaaraa siitä, että uuden hallitsijan käsissä on niin paljon valtaa? -- Rautavaltikkahallitus, kuinka kauvan? -- Maailman kääntäminen. -- Kansa syntyy yhtenä päivänä. -- "Kaikki, jotka haudoissa ovat." -- Hänen valtakuntansa kasvaminen. -- Sijaishallitus luopunut. -- Jumalan tahto tapahtuu maan päällä.

"Ja kaikkien kansojen toivo on tuleva." "Ja tapahtuu päiväin lopulla, että Herran huoneen vuori on vahvistettuna vuorten huipulla, ja se on muita kukkuloita korkeampi."

"Siihen aikaan nimitetään Jerusalem Herran istuimeksi, ja sinne, Jerusalemiin, kokoontuvat kaikki kansat Herran nimen tähden; ja he eivät enää vaella pahan sydämensä kovuuden mukaan." -- Hagg. 2: 8, engl. k.; Miika 4: i; Jer. 3: 17.

Kun Jumalan suunnitelman tutkistelemisissamme olemme saavuttaneet suuren "koston päivän" hädän lopun ja nähneet, kuinka Jumalan viha palaa syntiä ja itsekkäisyyttä vastaan, on meiltä nyt mieluisampana tehtävänä tutkia Raamatun valossa, kuinka Jumalan valtakunta pystytetään, jonka valtakunnan kautta kaikki maan sukukunnat siunataan ja uusi, pysyväinen ja paljon parempi asiain järjestys perustetaan menneen ja nykyisen puutteelliseksi tunnustetun järjestyksen sijaan.

Vaikka läheiset kauheat tapahtumat jo heittävät varjon eteensä, aiheuttaen pelkoa ja tuskaa maailmassa, niin voivat kumminkin ne, jotka katselevat kaikkia "Korkeimman kätköstä", nähdä hopeajuovan reunustavan hädän pilveä. Se antaa heille aihetta nostaa päänsä ja iloita siitä, että lähestyy heidän lunastuksensa ja apu kaikille, jotka ovat ostetut kalliilla verellä, kun "vanhurskauden aurinko koittaa ja autuus hänen siipiensä alla". -- Mal. 4: 2.

Monet niistä aineista, joita on käsitelty edellisessä, ovat niin ilmeisiä, että niiden pitäisi vaikuttaa melkoisesti luonnolliseenkin ihmiseen. Mutta nyt alamme tutkia ainetta, joka vaatii selvempää näköä, huolellisempaa Herran sanan harrastusta ja lujempaa uskon käsitettä, sillä se käsittelee asioita, jotka eivät ole näkyväisiä, paitsi uskonsilmille. Kumminkin odotetaan Jumalan kansan vaeltavan uskossa eikä näkemisessä sekä luottavan siihen, että mitä Jumala on luvannut sen hän voi myöskin runsaasti täyttää. -- Room. 4: 18--21.

Näistä asioista ei voi kukaan tietää mitään oman oppinsa tai viisautensa kautta, mutta kaikilla, joilla on voitelu Pyhältä, on usko Jumalan voimaan, niin että hän voi sanoa: "Ei yhtäkään ole jäänyt täyttämättä hänen hyvistä sanoistansa, jotka hän... puhunut on." (1 Kun. 8: 56.) Ja nämä voivat kärsivällisyydellä ja ehdottomalla luottamuksella odottaa kaikkea luvattua, tulevaa hyvää.

Edellisissä tämän aineen [I osa 13 ja 14 luku; II osa, 4 luku] tutkisteluissamme opeimme, että "pakanain ajat", jotka käsittävät sen väliajan, joka on esikuvallisen valtakunnan poisottamisen välillä Israelilta ja totisen Messiaan valtakunnan täydellisen perustamisen välillä nykyisten maailman valtakuntien raunioille, päättyvät lokakuussa v. 1914. Me näemme myöskin, että Herran _läsnäolon_ aika 1874--1914 on "elonaika", jona aikana hänen valittu morsiamensa kootaan ja jonka jälkeen tulee hädän aika, jolloin nykyiset laitokset kukistetaan valmistuksena uudelle valtakunnalle. Tarkastakaamme nyt profetallisen sanan valossa (Ps. 119: 105; 2 Piet. 1: 19) yksityisseikkoja, jotka ovat kaikkein korkeimman valtakunnan _perustamisen_ yhteydessä, joka tulee viidenneksi maailman vallaksi maan päälle, jolla ei ole mitään loppua, ja joka tuottaa siunauksia kaikille alamaisilleen, kun taas kaikki toiset valtakunnat ovat suuressa määrin tuottaneet tyytymättömyyttä ja painostusta "huokaavalle luomakunnalle". Ei ihmettä, että esikuvassa ilmaistiin, että se saatettaisiin voimaan riemupasunan puhaltamisella (3 Moos. 25: 9), ja että profetta vakuuttaa meille, että se lopulta tunnustetaan "kaikkien pakanain (kansojen) toivoksi". Puhuessamme "Jumalan valtakunnan", "taivaan valtakunnan" perustamisesta, tulee meidän muistaa, mitä jo olemme oppineet [I osa, 14 luku] Raamatusta valtakunnan kirkkaudesta ja niistä, jotka muodostavat sen.

1) Se on Jumalan valtakunta siinä merkityksessä, että taivaallinen Isämme on se suuri kuningas, joka on järjestänyt suuren pelastussuunnitelman, josta tuhatvuotinen valtakunta muodostaa osan. Se on myöskin Jumalan valtakunta siinä merkityksessä, että se perustetaan ja pidetään yllä hänen _voimansa_ kautta. (1 Kor. 15: 24--28.) Edelleen on se Jumalan valtakunta siinä merkityksessä, että se edustaa häntä suurena, yihäisimpänä hallitsijana sekä ilmottaa hänen lakinsa, rakkautensa ja armahtavaisuutensa Välittäjän kautta, jonka hän on varannut.

2) Se on myöskin Kristuksen valtakunta -- Jumalan rakastetun Pojan valtakunta, sen kautta, että Kristus uuden liiton välittäjänä ja Isän edustajana on tuhatvuotisen valtakunnan toimelias hallitsija, jotta hän kukistaisi pahan, hävittäisi synnin ja saattaisi lunastetusta suvusta kaikki, jotka ovat halukkaita tulemaan täydellisesti ennalleenasetetuiksi Jumalan kaltaisuuteen ja suosioon ja ijankaikkiseen elämään, täydelliseen sydämen tottelevaisuuteen Isää ja hänen lakejansa kohtaan.

3) Se on myöskin pyhien valtakunta, senkautta että he "kuninkaallisena papistona" (Ilm. 5: 10) hallitsevat, tuomitsevat ja siunaavat maailmaa Herransa, Jeesuksen yhteydessä. -- Room. 8: 17, 18.

Varsinaiseen valtakunnan luokkaan kuuluvat ainoastaan Herra ja tämän Evankelikauden "valitut", joista ja joille hän sanoi: "Älä pelkää, sinä pieni lauma; sillä Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan". Näistä sanoo myöskin Herra profetia Danielille: "Valtakunta, valta ja kaiken taivaan alla olevien valtakuntien voima annetaan Korkeimman pyhälle kansalle, sen valtakunta on ijankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat ja tottelevat sitä". -- Dan. 7: 27, engl. k.

Mutta muistettakoon, että kaikki nämä "muuttuvat" ylösnousemisessaan (ensimäisessä ylösnousemisessa, Ilm. 20: 4--6; 1 Kor. 15: 42--46, 50--54; Joh. 3: 5, 8) eivätkä he enää sen jälkeen ole inhimillisiä olentoja, vaan "jumalallisesta luonnosta osallisia" ja yhtä näkymättömiä ihmisille kuin Jumala ja taivaan enkelitkin ovat. Niinollen on joku ilmotusväline välttämätön kirkastetun Seurakunnan ja niiden välillä, jotka se tuomitsee [katso 1 Kor. 6: 2 ja I osa, 8 luku] ja nostaa alennuksesta, synnistä ja kuolemasta. Sellainen ilmottaminen henkiolentojen ja ihmissuvun välillä on tapahtunut muinaisina aikoina siten, että henkiolennot ovat ilmestyneet liharuumiissa ja siten ilmottaneet Jumalan määräyksiä muutamille eteville henkilöille. Sillä tavalla näkyi enkeleitä Aabrahamille, Saaralle, Lootille, Gideonille, Danielille, Marialle, Jeesuksen äidille, Sakariaalle ja m.m. Samalla tavalla ilmestyi Jeesus henkiolentona opetuslapsilleen ylösnousemisensa jälkeen, koska oli välttämätöntä antaa heille muutamia opetuksia, sillä "pyhä henki ei ollut vielä annettu, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastunut". -- Joh. 7: 39.

Mutta me emme odota sellaista ilmotusta hengellisten hallitsijain ja heidän maallisten alamaistensa välillä Tuhatvuotiskautena, sillä me huomaamme, että Jumala on tehnyt sen määräyksen, että eräs ihmiskunnan luokka, jonka jäsenet koeteltiin jo ennen Evankelikautta ja huomattiin täydellisen inhimillisen luonnon arvoisiksi, tulevat koko Tuhatvuotiskautena olemaan _välirenkaana_ henkisen valtakunnan, pyhien ja heidän alamaistensa, ihmiskunnan, välillä.

4) Vaikkei tämä välirengas muodosta valtakuntaa sanan varsinaisessa merkityksessä, edustavat he kumminkin niin täydellisesti sitä ihmisten keskuudessa, että ihmiset tunnustavat heidät valtakunnan hallintomiehiksi: he edustavat ihmisten edessä valtakuntaa ja ovat sen ainoat _näkyväiset_ edustajat, ja sentähden kutsumme heitä "valtakunnan maalliseksi puoleksi". -- Luukk. 13: 28.

Aabraham, Iisak, Jaakob ja kaikki profetat sekä muut vanhat arvokkaat, joihin Herra ja apostolit viittaavat (Matt. 8: 11; Hebr. 11: 4--40) sellaisina, jotka ovat läpikäyneet koetuksensa, herätetään kuolemasta täydelleen ennalleenasetettuina täydelliseen inhimillisyyteen. He eivät sentähden tarvitse "tuomion ylösnousemista", tuhatta vuotta pitkää, niinkuin muu suku. Tämä täydellisyys saattaa heidät kykeneviksi _suorastaan_ saamaan tietoja hengellisiltä kuninkailta ja papeilta, ilman että noiden henkiolentojen tarvitsee ottaa liharuumiita julkaistakseen maailmalle lakeja j.n.e. Samaten kuin Aadamkin, kun hän oli vielä _täydellinen_, voi seurustella suorastaan taivaallisten voimien kanssa, samaten seurustelevat nämä arvokkaatkin hengellisten kanssa, sittenkuin heidät on herätetty samaan täydellisyyden tilaan.

Nämä maalliset hallitusmiehet eivät tule "kuninkaalliseksi papistoksi", vaan suuren Kuninkaan määräyksen mukaan tulevat he "päämiehiksi kaikkeen maailmaan", maailman hallitusmiehiksi, opettajiksi ja johtajiksi.

Läheinen yhteys valtakunnan ja sen edustajain välillä.

On selvää, että valtakunnan maallinen puoli on läheisessä kosketuksessa, yhteydessä ja yhteisvaikutuksessa todellisen valtakunnan, henkisten hallitsijain kanssa. Ne ovat toisiinsa sellaisessa suhteessa kuin isä ja lapset saman taivaallisen hallituksen myötävaikuttavina osina: taivaalliset olennot muodostavat lakiasäätävän osan ja maalliset osan, joka painaa lain mieliin ja on toimeenpanijana, niinkuin on kirjotettu: "Siionista (hengellisestä valtakunnasta) on laki lähtevä ja Herran sana (Jumalan sanoma päämiesten kautta) Jerusalemista". -- Jes. 2: 3.

Valtakunnan perustaminen.

"Siitä lähtien (Johannes kastajan päivistä) Jumalan valtakuntaa julistetaan, ja jokainen (joka vastaanottaa todistuksen Jumalan sanomana) tunkeutuu siihen." -- Luukk. 16: 16. Enemmän kuin kahdeksantoista vuosisadan aikana on tämä sanoma, valtakunnan tarjoaminen, suorittanut tarkotetun työnsä kooten "valittuja", "voittajia", maailmasta. Koko tänä aikakautena ovat he odottaneet Isän aikaa heidän _korottamisekseen_ valtaan kuninkaina ja pappeina, hallitakseen ja opettaakseen maan lunastettua kansaa ja siten antaakseen heille tilaisuuden pysyväiseen elämään uskon ja tottelevaisuuden kautta. Koko tänä aikana on valtakunnan luokka kärsinyt väkivaltaa Ismael- ja Esauluokilta ja Saatanalta, "tämän maailman jumalalta", sekä hänen sokaistuilta palvelijoiltaan, Jeesuksen sanojen mukaan: "Taivaan valtakuntaa vastaan hyökätään, ja hyökkäävät tempaavat sen itselleen". (Matt. 11: 12.) Herramme Jeesus, valtakunnan pää, kärsi aina ristin kuolemaan saakka, ja kaikki hänen seuraajansa ovat kärsineet enemmän tai vähemmän maallista vahinkoa, sentähden että heidät on otettu "pimeyden vallasta ja siirretty Jumalan rakastetun Pojan valtakuntaan". -- Kol. 1: 13. Syy tähän pahan vallan alle alistumiseen enemmän kuin kahdeksantoistasadan vuoden aikana ei ole ollut ylösnousseen, taivaaseen astuneen ja kirkastetun Herramme voiman puutteesta kansansa suojelemiseksi, sillä hän selitti ylösnousemisensa jälkeen: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä". (Matt. 28: 18.) Tätä vallan käyttämistä on viivytetty määrättyä tarkotusta varten. Isän suunnitelmassa oli määrätty aika syntiuhrin antamista varten ja toinen määrätty aika valtakunnan perustamista varten voimassa ja suuressa kirkkaudessa hallitsemaan ja siunaamaan maailmaa, ja sillä välillä on ollut kyllin riittävä aika "valitun" Seurakunnan kutsumiseksi ja valmistamiseksi Kristuksen kanssaperillisiksi valtakunnassa. Syntisten vastarinta ja pahan vaikutus on ollut sallittua, jotta "kutsutut" puhdistuisivat, tulisivat koetelluiksi ja pyhitetyiksi sekä soveliaiksi valtakuntaluokan jäseniksi. Niinkuin oli pään laita, niin on ruumiinkin laita, sillä Jumalan suunnitelma on tehdä jokainen uuden luomuksen jäsen täydelliseksi kärsimysten kautta. -- Hebr. 5: 9. Mutta nyt olemme tulleet Evankelikauden loppuun, ja valtakuntaa ollaan perustamaisillaan. Herramme, voideltu Kuningas, on nyt läsnä lokakuusta 1874 profettain todistuksen mukaan niille, joilla on korva kuulla. Hänen muodollinen kuninkaalliseen virkaan ryhtymisensä tapahtui huhtikuussa 1878, ja valtakunnan ensimäinen työ (hänen "valittujensa" kokoaminen), niinkuin Herra osottaa vertauksissaan ja ennustuksissaan, on suorituksen alaisena. Herra selitti apostolin kautta, että "Kristuksessa kuolleet nousevat ylös _ensin_", ja että Seurakunnan ylösnouseminen tapahtuu silmänräpäyksessä. [III osa, 6 luku] Sentähden _perustettiin_ valtakunta 1878, Jeesuksen ja niiden nukkuneiden pyhien, jotka jo ovat valmiita ja huomatut arvollisiksi muodostamaan morsiamen, ruumiin jäsenet, edustaessa sitä, ja sen täydelliseksitekemisestä puuttuu niiden "valittujen" kokoaminen Herran luokse, jotka vielä elävät ja ovat jälellä, ja joiden koetteleminen ei ole vielä loppunut.

Mutta valtakuntaa ei viivytetty odottamalla sitä, että elävät jäsenet täyttävät juoksunsa, vaan valtakunnan työ alkoi heti, ja elävät pyhät tällä puolen esirippua saavat nauttia "Jumalan valtakunnan salaisuuksien" tuntemisesta ja ryhtyä valtakunnantyöhön ennen "muuttumistaan", ja kuolemassaan (eivät he nuku vaan) "muuttuvat" juuri kuolinhetkenään, ylösnousten osaansa autuaassa ja pyhässä ensimäisessä ylösnousemisessa (Ilm. 20: 6), niinkuin on kirjotettu: "Autuaita ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat _tästälähin_. Niin, henki sanoo, he _saavat levätä vaivoistaan_ (sillä muuttumisessaan vapautuvat he maallisesta ruumiista ja samalla kaikesta väsymyksestä); sillä (mutta) heidän _tekonsa seuraavat heidän mukanaan_". -- Ilm. 14: 13.

Kaikki tämä on sopusoinnussa Raamatun ilmotuksen kanssa siitä, että täytyy ensin perustaa Jumalan valtakunta, ennenkuin sen työ ja vaikutus voivat osottautua "nykyisen pahan maailman" valtakuntien -- niiden valtiollisten, rahallisten ja hengellisten voimien -- täydellisessä hävittämisessä, heti "pakanain aikain" täyttymisen jälkeen, jotka päättyvät lokakuussa 1914. Vahvistaaksemme tämän, ottakaamme varteen muutamia raamatunpaikkoja.

Niitten tapahtumain kuvailemisessa, jotka tapahtuvat seitsemännen pasunan aikana, huomataan seuraava järjestys: 1) Maan kuninkaana ottaa Herra vallan, ja hänen hallituksensa alkaa. 2) Seurauksena tästä kohtaa suuri tuomion hätä koko maailmaa. Profetallisesti ilmotetaan meille, että Kristuksen hallitus alkaa ennen hädän aikaa ja ennen pyhien ja profettain ylösnousemista, mutta että se jatkuu kauvan senjälkeen (tuhantena vuotena), kunnes hän on "tuominnut" koko ihmissuvun, palkiten ne, jotka kunnioittavat Herraa, ja hävittäen ne, joiden vaikutus on turmiotatuottava. Huomaa nämä kohdat seuraavassa raamatunkohdassa:

"Me kiitämme sinua, Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, siitä, että olet ottanut käteesi suuren voimasi ja ruvennut hallitsemaan. (Jumala vaikuttaa Kristuksen kautta -- kaikki on Isästä ja Pojan, hänen kunnioitetun edustajansa, _kautta_.) Ja pakanakansat ovat vihastuneet (sentähden että Jumalan hallitus on alkanut), mutta sinun vihasi on tullut; ja tullut on aika tuomita kuolleet ja maksaa palkka palvelijoillesi profetoille ja pyhille ja niille, jotka nimeäsi pelkäävät, pienille ja suurille, ja turmella ne, jotka maan turmelevat." -- Ilm. 11: 17, 18. Meille ilmotetaan myöskin, että valtakunnan hallitus alkaa ennen Babylonin lankeemusta, ja että Babylon lankeaa valtakunnan tuomioiden tuloksena. Tämän huomaavat myöhemmin muutamat Babylonissa, jotka esitetään valoa ja vapautta saavina Kristuksen kautta sen lankeemuksen jälkeen, sillä he sanovat:

"Totiset ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa; sillä hän on tuominnut sen suuren porton, joka turmeli maan huoruudellaan, ja on kostanut hänelle palvelijainsa veren." -- Ilm. 19: 2--7.

Profetta Daniel oli Jumalan henkeyttämä toistaakseen ja selittääkseen Nebukadnessarin näyn pakanain vallasta, mikä oli esitetty suuren kuvapatsaan kautta. Näky osotti, kuinka kivi löi kuvapatsaan jalkoja, ja tästä johtui pakanavaltojen täydellinen kukistuminen. Tämä kivi laajentui senjälkeen, kunnes se täytti koko maan. Selitys osottaa, että Jumalan valtakunta perustetaan ja saa täyden vallan, ja että maallisten hallitusten kukistuminen on suoranainen tulos tämän valtakunnan voimasta. Danielin henkeytetty todistus kuuluu:

"Mutta niiden kuningasten päivinä (viimeisten pakanavaltojen, jotka ovat esitetyt kuvapatsaan kymmenessä varpaassa) on taivaan Jumala _valmistava_ valtakunnan (joka on kyllä ollut edustettuna koko Evankelikauden aikana, mutta jota maailma ei ole tuntenut), joka ei ijankaikkisuudessa kukistu (niiden vaihtelevien pakana valtakuntien vastakohtana, joita kuvapatsas esitti) eikä sen hallitusta jätetä toiselle kansalle (niinkuin maailman valta on siirtynyt kansalta toiselle). Se on _murentava ja lopettava_ kaikki nämä valtakunnat, mutta on itse pysyvä ijankaikkisesti." -- Dan. 2: 44, 45.

Herra vakuuttaa uskollisilleen, että hänen valtakuntansa perustamisen aikana ja pakanavaltojen kukistamisen aikana on voittava Seurakunta hänen kanssaan ja _ottaa osaa_ tähän työhön. Hänen omat sanansa ovat:

"Joka voittaa ja ottaa minun teoistani loppuun asti vaarin, sen minä annan pakanoita vallita, ja hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla, niinkuin saviastioita särjetään -- niinkuin minäkin sen Isältäni sain." -- Ilm. 2: 26--28. Vertaa psalmi 149: 5--9.

Emme voine tarkkaan päättää, mitä tämän suuren työn piirteitä Herra ja hänen kirkastetut pyhänsä esiripun takana nyt suorittavat, mutta me ymmärrämme, että he toimeliaasti työskentelevät niiden saman valtakunnanluokan jäsenten kanssa, joiden työ ei ole vielä päättynyt tällä puolen esirippua. He työskentelevät meidän kanssamme elonkorjuussa: 1) Kokoamalla eläviä "valittuja", 2) sanomalla Siionille: "_sinun Jumalasi on kuningas_", valtakunta perustetaan, ja 3) julistamalla Jumalan koston päivää.

Maallisen hallituksen perustaminen.

Emme voi odottaa, että valtakunnan maallinen puoli perustetaan, ennenkuin pakanain ajat ovat kokonaan päättyneet (lokakuussa 1914), sillä kun Jumala antoi pakanoille vallan tähän aikaan saakka, ei hän erehtynyt, ja hänen suunnitelmansa eivät muutu. Mutta kun Jumalan valtakunnan maallinen puoli perustetaan, on siinä ainoastaan israelilaisia, sillä sellainen on Jumalan lupaus eli liitto Aabrahamin ja hänen luonnollisen siemenensä kanssa. Parhain suosio, hengellinen valtakunta, tarjottiin ensin lihalliselle Israelille, ja se olisi ollut heidän, jos he olisivat olleet sydämestään valmiit ottamaan sen vastaan asetetuilla ehdoilla: _kärsimällä Kristuksen kanssa_ ja sitten kirkastumalla hänen kanssaan. (Room. 8: 17.) Israel toivoi todella ja etsi _parasta_, mitä Jumalalla oli annettavana. Mutta "mitä Israel tavottelee, sitä se ei ole saavuttanut; mutta valitut ('pieni lauma', valittu sekä juutalaisista että pakanoista) ovat sen saavuttaneet, ja muut ovat paatuneet" -- ei kumminkaan ijäksi, vaan siksi, kunnes valittu hengellinen siemen, todellinen valtakunta, on tullut täysilukuiseksi. -- Room. 9: 31--33; 11: 7, 23, 25--32. Kun israelilaiset erilaisissa epäuskon tiloissa kokoontuvat takasin Palestiinaan Jumalan suosion alaisina lupauksen mukaan, ei heistä kumminkaan ketään lasketa Jumalan valtakunnan maallisen puolen osaksi tai yhdistetyksi siihen, ennenkuin he ovat oppineet tuntemaan Kristuksen Jeesuksen Jumalan Pojaksi, Israelin ja maailman ainoaksi Lunastajaksi ja Vapahtajaksi.

Valtakunnan maalliseen puoleen kuuluu alussa, uskomme, ainoastaan ylösnousseita vanhanajan arvokkaita, Johannes Kastajasta aina Aabeliin saakka: "Aabraham ja Iisak ja Jaakob ja kaikki profetat." (Vertaa Matt. 11: 11. Luukk. 13: 28. Hebr. 11: 39, 40.) Vanhoilla arvokkailla ei ole osaa valtakunnan hengellisessä puolessa, koska heitä ei ole "kutsuttu" siihen. Ei ollut mahdollista, että ketään voitiin kutsua tähän korkeaan eli "taivaalliseen kutsumukseen", ennenkuin Herramme Jeesus oli suorittanut lunnaat. Kumminkin saavat he huomattavan aseman yli maailman, koska he ovat osottaneet uskoansa ja rakkauttaan pahan hallituksen aikana ja tavalla, joka on saanut osakseen Jumalan tunnustuksen. Niinmuodoin ovat he valmiita ja ovat osottautuneet arvokkaiksi hengellisen hallituksen maallisiksi palvelijoiksi ja edustajiksi. Sopusoinnussa tämän kanssa puhutellaan Kristusta seuraavin sanoin: "Sinun isäisi sijaan tulevat sinun poikasi; niitä sinä asetat päämiehiksi kaikkeen maailmaan". -- Ps. 45: 17.

Vanhat arvokkaat ovat erilaisia kuin muu ihmiskunta, ei ainoastaan siinä, että heidän koetusaikansa on päättynyt kun ylimalkainen koetteleminen juuri silloin alkaa, vaan he ovat myös erilaisia kuin muut siinäkin suhteessa, että he jo ovat saaneet uskollisuudestaan _palkinnon_: he ovat _täydellisiä ihmisiä_, ennalleenasetettuja kaikkeen siihen henkiseen ja siveelliseen Jumalan kaltaisuuteen, joka kadotettiin Aadamissa, ja ruumiillisten kykyjen täydellisyyteen. Siten he eivät ainoastaan ole maan "päämiehiä" (taivaan valtakunnan, Kristuksen ja morsiamen, maallisia edustajia) vaan he edustavat itsessään henkilökohtaisesti sitä, minkä kaikki halukkaat ja tottelevaiset saavuttavat uuden liiton aikana.

Kun Aabraham, Iisak ja Jaakob sekä kaikki vanhat arvokkaat herätetään ja ne näyttäytyvät jälleen kokoontuneitten israelilaisten keskuudessa Jaakobin lopullisen taistelun aikana. Gogin ja Magogin kanssa, tulevat he nopeasti huomatuiksi erinomaisten kykyjensä kautta, jotka erottavat heidät kaikista muista. Heidän täydelliset kykynsä käsittävät nopeasti nykyisten päivien tiedot ja keksinnöt ja he tulevat huomatuiksi monella tavalla, niinkuin oli Jeesuksen Kristuksenkin laita, josta sanottiin: "Kuinka tämä osaa Raamattua, vaikkei ole käynyt oppia?" (Joh. 7: 15.) Ja niinkuin Jeesus opetti selvästi ja puhui varmoin, ratkaisevin sanoin eikä häilyvällä ja epävarmalla tavalla, niinkuin heidän kirjanoppineensa, niin on myöskin näiden täydellisten vanhojen arvokkaiden laita, kun he näyttäytyvät ihmisten joukossa. Sitäpaitsi voivat nämä arvokkaat, "päämiehet", suorastaan seurustella hengellisen valtakunnan, Kristuksen ja seurakunnan, kanssa, niinkuin Herralla oli sellainen yhteys enkelten kanssa, ja niinkuin Aadam nautti samallaisesta henkilökohtaisesta seurustelusta Jumalan kanssa, ennenkuin hän rikkoi ja joutui kiroukseen. Nämä uuden maan, uuden yhteiskuntajärjestyksen, "päämiehet" ovat täysin soveliaita kunnioitettuun asemaansa.

Niinmuodoin näemme, että kun Jumalan aika on tullut hänen valtakuntansa perustamiseksi ihmisten keskuuteen, huomataan hänen palvelijansa soveliaiksi ja valmiiksi palvelukseen, ja heidän paremmuutensa viisaassa valtiotaidossa, heidän maltillinen harkintansa ja heidän arvokas itsensähillitsemisensä, heidän henkilökohtainen jokaisen armon ja hyveen lahjan nauttimisensa viehättää ihmisiä ja voittaa nopeasti heidät -- kun he ovat tulleet suuren hädän aikana kuritetuiksi -- voimakkaaseen yhteistyöhön. Jo ennenkin kuin heidät on tunnettu, on Israelin kansa epäilemättä huomannut heidän etevämmyytensä muihin ihmisiin verraten.

Ja muistakaamme edelleen, että suuren hädän ajan tarkotuksena, joka pian alkaa, on juuri koko maailman kivisydänten musertaminen, ylpeiden taivuttaminen tomuun, yhteismaan kyntäminen kärsimyksen, ahdistuksen ja tuskan syvillä vaoilla ja sillä tavalla maailman valmistaminen tuhatvuotisen valtakunnan suurille siunauksille. Ja se palvelee ajateltua tarkotusta, niinkuin profetta selittää: "Kun sinun (Herran) tuomiosi kohtaavat maata, niin oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta". (Jes. 26: 9.) Tähän aikaan ovat ihmiset oppineet, että itsekkäät suunnitelmat ja kaikki suunnitelmat, joita langenneet ihmiset voivat keksiä ja suorittaa, ovat puutteellisia ja johtavat ainoastaan erilaisiin ahdistuksen ja hämmennyksen määriin. Kaikki odottavat siihen aikaan vanhurskasta hallitusta ja epäilevät samalla kertaa sen mahdollisuutta, aavistamatta kuinka lähellä se on.