Part 22

Mutta kun ymmärrämme, että sana _genea_ tässä niinkuin muuallakin merkitsee _sukupolvea_, ja että Jeesuksen sanat muodostivat ennustuksen, joka ulottui Evankelikauden yli, ei meillä ole mitään vaikeutta ymmärtää, että ne merkitsevät: "tämä sukupolvi (joka saa todistaa nämä merkit, joista apostolit kysyivät, ja jotka Herra juuri antoi tietää nim. auringon ja kuun pimeneminen sekä tähtien putoaminen) -- _tämä sukupolvi_ ei katoa, ennenkuin kaikki tämä tapahtuu". Toisin sanoen, mainitut merkit tapahtuvat yhden sukupolven aikana aikakauden lopussa.

Huomautus viikunapuusta voi olla tilapäinen, mutta me olemme taipuvaiset uskomaan, ettei niin ollut. Se erikoinen asianhaara, että on kertomus siitä, kuinka Herra kirosi viikunapuun, jossa ei ollut hedelmää, ja joka silloin heti kuivettui (Matt. 21: 19--20), tekee meidät taipuvaisiksi uskomaan, että viikunapuu tässä kertomuksessa merkitsee Juudan kansaa. Jos niin on, on tämä ennustus nyt täyttymisillään selvällä tavalla; sillä eivät ainoastaan nyt uhannet israelilaiset palata takaisin Palestiinaan, vaan siionismiliike, joka alkoi muutamia vuosia sitten on saavuttanut sellaisen laajuuden, että on katsottu tarpeelliseksi pitää kongresseja, joihin edustajia kaikista maailman osista on ottanut osaa antaakseen käytännöllisen muodon juutalaisen valtion uudistamisehdotukselle Palestiinassa. Nämä nuput kehittyvät, mutta eivät tule kypsiksi hedelmiksi ennenkuin lokakuussa 1914, jolloin pakanain ajat täyttyvät. -- Luukk. 21: 24.

Yhden sukupolven voidaan laskea käsittävän 100 vuotta (joka itse asiassa onkin nykyinen raja) tai 120 vuotta. Mooseksen elämän pituus ja Raamatun raja (1 Moos. 6: 3.) Jos lasketaan sata vuotta vuodesta 1780, jolloin ensimäinen merkki näkyi, tulee rajaksi 1880; ja meidän ajatuksemme mukaan oli jokainen yksityinen ennustettu piirre _alkanut_ täyttyä silloin: "Elon aika" eli korjuuaika, joka alkoi lokakuussa 1874, valtakunnan järjestäminen ja Herran vallanottaminen kuninkaana huhtikuussa 1878, "koston" eli "vihan päivä", joka saavuttaa huippukohtansa noin 1915, sekä viikunapuun nupuille tuleminen. Ne, jotka tahtovat sanoa, että vuosisata eli sukupolvi yhtä mielellään voitaisiin laskea viimeisestä merkistä, tähtien putoamisesta kuin ensimäisestäkin, auringon ja kuun pimenemisestä, voivat tehdä sen ilman epäjohdonmukaisuutta, ja vuosisata, joka alkoi v. 1833, on vielä kaukana lopustaan. Monet, jotka olivat (kirjaimellisen) tähtien putoamisen todistajina, elävät vielä. Ne, jotka vaeltavat meidän kanssamme nykyisen totuuden valossa, eivät odota, että ne merkit, jotka jo ovat täällä, _tulisivat_, vaan he odottavat sen täyttymistä, joka parasta aikaa on tapahtumassa. Tai, koska Mestari sanoi: "Kun näette tämän _kaiken_", ja koska "Ihmisen Pojan merkki taivaalla" ja viikunapuun nupuille tuleminen sekä "valittujen" kokoaminen lasketaan merkeiksi, niin ei olisi sopimatonta laskea sukupolvea vuodesta 1878--1914 = 36 1/2 vuotta -- mikä on ihmisen keskimääräinen ikä meidän aikanamme.

"Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan (ihminen, siinailainen käsikirjotus), eivät (edes, siin. käsik.) taivaan enkelit(-kään), eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin." (Matt. 24: 36, vertaa Mark. 13: 32, 33.) "Olkaa varuillanne; valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä milloin se aika tulee."

Monelle näyttävät nämä sanat merkitsevän enemmän kuin mitä ne todellisuudessa ilmaisevat. He ajattelevat niitä, ikäänkuin ne panisivat lukkoon kaikki Raamatun ennustukset ja tekisivät ne hyödyttömiksi -- niinkuin Herra olisi sanonut -- "ei kukaan ihminen _koskaan_ tiedä", kun hän ainoastaan sanoi: "ei kukaan tiedä (nyt)", tarkottaen ainoastaan niitä henkilöitä, jotka silloin kuulivat häntä, joille ei vielä ollut otollinen aika ilmaista aikoja ja hetkiä. Kuka voi epäillä, etteivät "taivaan enkelit" ja "Poika" _nyt_ täysin ja selvästi _tiedä_ kaikkea sitä, mikä on edistynyt niin pitkälle, että se on täyttymäisillään? Ja jos ei heitä estäisi se, mikä on kirjotettu tässä värssyssä, _nyt_ tietämästä, niin ei myöskään Jumalan pyhiä estä _nyt_ tämä värssy koettamasta ymmärtää kaikkea sitä totuutta, "mikä ennen on kirjotettu meille opiksi". Siin oli suureksi osaksi, koska ei ollut Isän tahto, että hänen lapsensa _silloin_ tai aina siihen aikaan saakka, jolloin "sinetit" murrettiin [II osa, 2 ja 3 luku], tietäisivät ajan, jonka tapahtumain kulun Herra kuvasi vakuuttaen heille, että jos he valvoisivat ja pysyisivät uskollisina, niin ei heitä, kun aika tuli, jätettäisi pimeyteen, vaan he sekä näkisivät että tietäisivät.

Jumala ilmaisi profetta Danielin kautta, että "taitavat" eli ymmärtäväiset tuona aikana ymmärtäisivät näyn ja ennustuksen, ja että ainoastaan "jumalattomat" eivät ymmärtäisi. (Dan. 12: 9, 10.) Tähän viittaa apostoli Paavali todistuksessaan: "Te, veljet ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas", vaikka se kohtaa maailmaa sillä tavalla. "Valvokaa siis joka aika (jotta _aikanaan tietäisitte_) ja rukoilkaa, että teidät katsottaisiin arvollisiksi pelastumaan tästä kaikesta, joka on tuleva."

Niinkuin Noakin päivinä -- "eivät tienneet." "Sillä niinkuin oli Noakin päivinä, niin on Ihmisen Pojan parusiassa (läsnäolossa) oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat siihen päivään asti, jona Noak meni arkkiin, _eivätkä tietäneet,... niin on myös Ihmisen Pojan parusiassa (läsnäolossa) oleva_." -- Matt, 24: 37--39.

Monet jättävät huomioonottamatta todellisen vertauskohdan tässä, löytämättä mitään tukea sille Herran sanasta ja otaksuvat, että yhtäläisyys koskee _pahuutta_ Noakin aikana ja pahuutta Kristuksen toisessa läsnäolossa. Vaikka sellainen vertaus olisi ollut paikallaan, on kumminkin tosiasia, ettei sitä tässä tilaisuudessa tehty. Ei, vertaus koskee yhtä suurta _tietämättömyyttä_ näinä molempina aikoina. Ainoastaan Noak ja hänen perheensä _tiesivät_; kansa _ei tietänyt mitään_, vaan jatkoi tavallista elämäänsä: naiden, istuttaen, rakentaen, syöden ja juoden. Samalla tavalla tietää ainoastaan Herran kansa _Kristuksen toisen läsnäolon aikana_ tämän aikakauden lopussa hänen _läsnäolonsa_, ja suuren hädän päivän ollessa oven edessä ymmärtävät ainoastaan he, mitä tulee, tai mikä on kaiken loppu. Muut _eivät tiedä_.

Luukkaan 17: 26--29 sanotaan meille samaa, ja näemme siitä, että sekä Noakin että Lotin naapurit olivat _tietämättömiä_ siitä hädästä, joka uhkasi heitä _Noakin päivinä_ ja _Lotin päivinä_, niinkuin maailma ylimalkaan on tietämätön siitä hädästä, joka on edessä _Ihmisen Pojan päivinä_ -- sitte kun hän on tullut ja on läsnä. Me näemme tämän selvästi täyttyvän ympärillämme tänä aikana. Maailma on tuskastunut ja levoton; mutta se ei tiedä Ihmisen Pojan _läsnäolosta_ ja "elonkorjuutyöstä", joka nyt on käynnissä. Vaikka he voivat tehdä lähimain oikeita kuvauksia tulevasta hädästä, ei heillä kumminkaan ole aavistustakaan siitä siunauksesta, joka seuraa sitte.

"Samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika (ollen jo ennen läsnä) ilmestyy (ensin valvoville 'neitsyeilleen' ja sitten hädän aikana, kaikille ihmisille). Sinä päivänä älköön katolla oleva, jolla on kapineensa huoneessa, astuko alas niitä noutamaan, ja samoin älköön pellolla oleva palatko takasin. Muistakaa Lotin vaimoa! Joka koettaa säilyttää henkeänsä (hieromalla sovintoa omantuntonsa kanssa ja pysymällä Baabelissa), kadottaa sen, ja joka kadottaa sen (uhraa nykyisen elämän edut), saattaa sen elämään" -- ijankaikkisesti. -- Luukk. 17: 30--33.

Tällä tavalla käyttää Luukas samoja sanoja, joita edellisessä tarkastimme, ja sovittaa ne Evankelikauden loppuun -- "jolloin Ihmisen Poika ilmestyy".

"_Muistakaa Lotin vaimoa_!" Tämä on Herran vakava kehotus. Kuinka vähän sopiva tämä kehotus olisikaan ollut, jos se olisi koskenut ainoastaan niitä, jotka pakenivat Judeasta v. 70; mutta sitävastoin kuinka valtava se onkaan, jos sitä katsotaan neuvoksi Jumalan kansalle nyt Evankelikauden lopussa. Kun opimme ymmärtämään, että Babylon on tuomittu, ja kuulemme Herran kehotuksen: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin hänen vitsauksiansa kärsiä", niin on se todellakin niinkuin niiden lähettiläiden ääni, jotka jouduttivat Lotia ja hänen perhettänsä Sodomasta paetessa, sanoen: "Pakene sielusi tähden; älä katsahda taaksesi, ja älä myös pysähdy koko tällä lakeudella; vaan pakene vuorille (oikeammin: _vuorelle)_, ettet hukkuisi!" -- 1 Moos. 19: 17.

Kuvaus tulee voimakkaammaksi, kun muistamme, että nimikristikunta on "suuri kaupunki (Babylon), jota hengellisesti puhuen sanotaan Sodomaksi." -- Hm. 11: 8.

Lotin vaimo "katsoi taaksensa", alettuaan paeta osotettuun suuntaan; hän halusi niitä asioita, jotka olivat takana. Niin on myöskin muutamien niiden laita, jotka nyt pakenevat Babylonista Herran vuorelle (valtakuntaan); he ovat myötätuntoisempia sille, joka on takana kuin sille, joka on edessä. Kukaan muu ei kumminkaan täytä juoksuansa, paitsi se, joka tavottelee sitä, joka on ylhäältä, eikä sitä, joka on maan päällä. Pyhien kestäväisyys riippuu sydämen täydellisestä vihkiytymisestä: kaikki ne, joilla ei ole sitä, eivät voi juosta niin, että he voittaisivat suuren voittopalkinnon.

Toinen otettu ylös, toinen jätetty.

"Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi yhdellä vuoteella; toinen otetaan ylös ja toinen jätetään." -- Luukk. 17: 34 (jätetty pois Matteuksessa).

Herra ilmottaa meille profetan kautta, että vaikka tuhatvuotisvaltakunnan aamu lähestyy, niin lähestyy myöskin yö. (Jes. 21: 12.) Tulee hädän yö, jonka ensimäisen osan aikana pyhät kootaan pois Babylonista. Sopusoinnussa Jesajan (28: 20) "vuode"-sanan käytön kanssa, voidaan tämän sanan tässä tulkita vertauskuvaavan inhimillisiä uskontunnustuksia, jotka ovat riittäviä "lapsille" Kristuksessa; mutta liian lyhyitä kehittyneen ihmisen ojentumiselle niissä. Tämä on totta niistä inhimillisistä opeista, joita meille tarjotaan Jumalan sanan oppien sijasta, mutta jotka eroavat hyvin paljon niistä, joiden pituus ja leveys, korkeus ja syvyys käy yli kaiken inhimillisen tiedon. Niin on esim. kalvinlaisten ystäviemme opettama valintaoppi riittävä "vuode" monen sellaisen levättäväksi, joka on ainoastaan "lapsi" Kristuksessa, ja joka ei ole saanut mieltään hyvin harjotetuksi; mutta kun nämä lapset heräävät ja tarkastavat kysymystä nykyisen totuuden valossa sekä alkavat kasvaa armossa ja tiedossa, huomaavat he kaikella varmuudella vanhan uskontunnustuksen "vuoteen" liian lyhyeksi, jotta siinä voisi levätä, ja kun itse kukin niistä koettaa kääriytyä Jumalan lupausten "peittoon", jonka eksyttävä jumaluusoppi on kutistanut kokoon, huomaa hän, ettei se peitä häntä tyydyttävästi. Epäilyksen kylmyys hiipii hänen ylitsensä ja hän alkaa pelätä, että hän, kun kaikki asianhaarat otetaan huomioon ei ole varma siitä, että hän ja kaikki hänen ystävänsä ovat "valittujen" joukossa, ja lopulta huomaavat sellaiset kehittyneemmät kristityt, että on helpotus saada poistua sellaisesta epämukavasta tilasta; ja sellaisille lähettää Jumala nykyisen totuuden valon johtamaan heitä "avaralle maalle", jossa on totinen lepo ja riittävä peite kaikille, jotka koettavat oppia tuntemaan ja tekemään Isän tahdon. Toiset -- ja niitä on suurin osa -- ovat kumminkin täysin tyytyväisiä erilaisiin pieniin seimiinsä, koska he ovat kristillisessä tiedossa ja kokemuksessa "lapsia" eikä "miehiä".

"Toinen otetaan ylös ja toinen jätetään."

"Silloin on kaksi pellolla; toinen otetaan ylös ja toinen jätetään." -- Matt. 24: 40, engl. k.

"Pelto on maailma", selitti Herra, ja tässä ennustuksessa tarkotetaan tällä tilaa eli asemaa nimellisen "talon" -- Babylonin ulkopuolella. Tästä opimme niinmuodoin, etteivät kaikki ne, jotka "kootaan", tule Babylonista, vaan että jalokivet etsitään sieltä missä ne ovat, sillä "Herra tuntee omansa", ja tässä elonkorjuussa ottaa hän vaarin jalokivistänsä -- kokoaa valittunsa, jotta he tulisivat kanssaperillisiksi hänen valtakunnassaan.

"Kaksi on jauhamassa myllyssä; toinen otetaan ylös ja toinen jätetään." -- Matt. 24: 41 (siamilainen ja vatikaaninen käsikirjotus); Luukk. 17: 35. Mylly on paikka, missä valmistetaan ruokaa. Julkiset opettajat ja jumaluusopilliset koulut jauhavat hengellistä ruokaa "Babylonille", ja nämä myllyt antavat hyvin huonosti sulavaa ravintoa. Valitetaan yhä enemmän ja enemmän, että saatavissa oleva ruoka on suurimmaksi osaksi kuoria ja akanoita, jotka eivät voi pitää vireillä ja vahvistaa hengellistä elämää, ja jokainen jauhaja on pakotettu valmistamaan sitä, jota hänen oma lahkonsa antaa hänelle. Ja hän ei voi säilyttää asemaansa ja kumminkin jakaa uskon huonekunnalle "ruokaa aikanaan" -- tervettä ravintoa. Niinollen kokoaa "nykyinen totuus" muutamia jauhajia ja jättää toisia -- toinen otetaan ylös ja toinen jätetään. Ne, jotka ovat uskollisia Jumalalle ja hänen kansalleen, otetaan ylös; kaikki muut jätetään. Kun maailma ja nimiseurakunta väittävät, että tämä aika on yhdistysten ja yhdistymisen aika, selittää Jumala, että se on erottamisen aika. -- Jes. 8: 12.

Kokoontumispaikka -- vetovoima.

"He (opetuslapset) vastasivat ja sanoivat hänelle. Missä Herra? (Missä nämä otetaan ylös?) Niin hän sanoi heille: Missä raato (kuollut ruumis -- ruoka) on, sinne myös kotkat kokoontuvat" -- Luukk. 17: 37; Matt, 24: 28.

Opetus on se, että _sinä päivänä_, kun Herra kokoaa "valittunsa" neljästä ilmansuunnasta -- kristikunnan kaikista osista -- hän vetää ne, niinkuin kotkat vedetään, nim. sen ravinnon kautta, jonka he tarkalla näöllään ja maullaan huomaavat. Myöskin opimme, että Herra oikeana aikanaan, varaisi heidät sopivalla ravinnolla, ja että hänen kansansa tuntisi sen ja kokoontuisi sen ympärille. Ne, jotka ovat valmiita ja arvokkaita, otetaan ylös, ja toiset jätetään.

Nykyisen totuuden ruoka, jota Herra nyt antaa, sekä pyhien kokoontuminen sen kautta ja sen tykö, sopii tarkkaan tämän ennustuksen kuvaukseen. Kutsu, joka nyt annetaan, ei ole, että on poistuttava yhdestä "myllystä" ja mentävä toiseen tai yhdestä "vuoteesta" ja mentävä toiseen jotakuinkin samanlaajuiseen. Se ei ole monien tai harvojen kokoamista yhden tai toisen ihmisen tykö tai johonkin uuteen lahkoon, vaan se on kokoamista Kristuksen tykö, totisen ja ainoan opettajan ja Mestarin luo. Koska ja missä on koskaan ennen esiintynyt sellainen kaikkien niiden julkinen tunnustaminen, jotka luottavat Kristuksen kalliiseen vereen, ja jotka ovat vihkiytyneet hänelle, ainoaksi uskon huonekunnaksi -- jossa kaikki ovat veljiä -- ja sellainen ainoan lainsäätäjän. Kristuksen tunnustaminen, niin että on jätetty huomioonottamatta inhimilliset uskontunnustukset ja uskonsäännöt muista aineista? Ei koskaan eikä missään apostolien päivien jälkeen, niinpaljon kuin me tiedämme.

On myöskin huomattava, että toisten liikkeiden yhteydessä on ollut suuria inhimillisiä kykyjä, avuja, kaunopuheliaisuutta j.n.e., mutta niin ei ole laita nykyisen Herran luoksekokoamisen kanssa. Tässä on _totuus_ -- hengellinen ruoka, jonka Herra antaa -- muodostamassa koko vetovoiman. Inhimillinen koreus ja kaunopuheliaisuus saa täällä hyvin vähän käyttöä; niitä ei ole eikä niitä kaivata. Kokoojat ja ne, jotka kootaan, tulevat yhteen, koska he "isoavat ja janoavat vanhurskautta", ja koska he löytävät tyydyttävän ravinnon, jonka Herra itse on antanut, ja jokainen heistä syö siitä.

Valvokaa, jos tahdotte tietää.

"Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä Herranne tulee. Mutta tietäkää se, (että syy siihen, että aika niin kätketään vertauskuviin ja vertauksiin, on se), että jos perheenisännillä olisi tiedossa millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi sisäänmurtoa tehtävän taloonsa." -- Matt. 24: 42, 43.

"Perheenisäntä" nykyisenä aikana ei ole Herramme, vaan vastustajamme, Perkele, "tämän maailman jumala", "ilmavallan hallitsija", tämän "maailman ruhtinas", joka nyt hallitsee epäuskon lapsissa, sokaisten kaikkien niiden mielet, joiden ymmärryksen silmät eivät ole voidellut Herran silmävoiteella. (2 Kor. 4: 4, Ef. 2: 2; Ilm. 3: 18.) Tämä vastustaja on sekä ilkeä että viekas, ja kaikkea sitä tietoa, mikä hänellä on Jumalan ajoista, hetkistä ja säädöksistä, käyttää hän nopeasti vastustaakseen Jumalan suunnitelmaa, niinkuin Herra selittää edelläolevassa lausunnossaan.

Jumalan menettely Saatanan kanssa on ollut se, että hän on saanut mennä omaa tietään, paitsi niissä tapauksissa, kun tämä menettely olisi ollut ristiriidassa tämän suunnitelman kanssa, ja hän on niin valvonut Saatanan pahoja aikomuksia, että ne palvelevat ja edistävät Jumalan suunnitelmaa. Niinollen on Saatana, vaikka hän on kauvan tuntenut Raamatun (Matt. 4: 6) ymmärtänyt ainoastaan mitättömän vähän siitä, ja hän ei ole ymmärtänyt sitä samasta syystä kuin ei ihminenkään -- koska suurin osa sen sisällöstä on esitetty vertauksissa, vertauskuvilla ja kuvakielellä. Ja nyt, kun on kaiken sen ymmärtämisen aika, on sen ymmärtäminen rajotettu niihin, joita johtaa pyhä henki, joka, niinkuin Herra lupasi, "opastaa _teidät_ koko totuuteen", mutta jota maailma ei voi ottaa vastaan. Saatanalla ei ole pyhää henkeä eikä se johda häntä, ja sentähden on paljon Jumalan sanassa tyhmyyttä hänelle. Mutta epäilemättä on hänkin maailman tavoin jossain määrin oppinut, että "Herran salaisuus on niillä, jotka häntä pelkäävät, ja hän ilmottaa liittonsa heille". (Ps. 25: 14.) Voimme sentähden otaksua, että hänen edustajansa, langenneet enkelit, ovat usein läsnä siellä, missä Jumalan totiset vihkiyneet lapset kokoontuvat raamatuntutkisteluun j.n.e., koettaakseen oppia heiltä jotakin Jumalan suunnitelmasta.

Millä tavalla Saatana toisin olisi asettanut suunnitelmansa, jos hänellä olisi ennen ollut tieto Jumalan suunnitelmasta, siitä voimme ainoastaan arvailla, mutta Herran todistus ilmaisee selvästi, että jos Saatanalla olisi ollut sellainen tieto, olisi ollut välttämätöntä, että Evankelikausi olisi päätetty ja Tuhatvuotiskausi aljettu toisella tavalla kuin Jumala oli aikonut ja ennustanut. Mutta sen sijaan, että hän olisi tietänyt Jumalan suunnitelmat ja puolustanut taloansa, yllätti hänet Herran _parusia_ v. 1874 ja "elonajan"-työ, joka silloin alkoi; niin että huolimatta kaikesta hänen ilkeydestään, kaikista hänen petoksistaan ja totisen valon jäljittelyistään, kukistuu hänen "talonsa", nykyiset laitokset, nyt täydellisesti. Kun hän nyt huomaa tämän, panee hän liikkeelle kaiken pettämisvoimansa, hän ryhtyy siihenkin keinoon, että petettyjen palvelijainsa kautta suorittaa ihmetöitä, parantaen ruumiillisista sairauksista, vaikka hän on sairauden ja kuoleman ruhtinas. (Hebr. 2: 14.) Mutta talo, joka siten on riitaantunut itseänsä vastaan, kukistuu varmasti, ja Babylonin lankeemus on suuri, se lankeaa suuren myllynkiven tavoin, joka heitetään mereen. -- Ilm. 18: 21.

"Sentähden olkaa tekin valmiina, sillä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee." -- Matt. 24: 44.

Sana _tekin_ merkitse tässä Herran uskollisia Saatanan ja hänen huonekuntalaistensa vastakohtana. Eivät edes pyhät voineet edeltäkäsin tietää Herran läsnäolon aikaa, ei hänen läsnäolonsa ollut myöskään tunnettu ennenkuin lähes vuotta jälkeen lokakuun 1874, jolloin hänen kolkuttamisensa profettain ja apostolien sanain kautta huomattiin. Siitä saakka ovat monet ulkonaiset merkit ja todistukset ilmaisseet Ihmisen Pojan läsnäolon ja hänen valittunsa, jotka nyt kootaan "taivasten toisesta äärestä niiden toiseen ääreen asti", viedään hänen vierastaloonsa ja heitä pyydetään istumaan pöytään ja syömään sitä ruokaa, josta ei maailma tiedä, ja silloin palvelee heitä etupäässä Mestari itse, mutta sen ohessa myöskin toiset, -- Katso Luukk. 12: 37.

Ruokaa aikanaan uskon huonekunnalle.

"Kuka siis on se uskollinen ja älykäs palvelija, jonka hänen herransa on asettanut palvelusväkensä yli, antamaan heille ruokaa ajallaan? Autuas on se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan tapaa niin tekemästä. Totisesti sanon teille hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa yli". -- Matt. 24: 45--47; Luukk. 12: 42--44.

Nämä sanat näyttävät osottavan, että sinä erikoisena aikana, jota tässä tarkotetaan -- s.o. Herran _läsnäolossa_, ja valittujen kokoamisen aikana --, Herra, kansansa suuri palvelija, valitsisi _kanavan_ antaakseen ruokaa aikanaan, vaikka toisiakin kanavia eli "kanssapalvelijoita" käytettäisiin ruoan antamiseksi uskonhuonekunnalle. Mutta palvelija on ainoastaan hoitaja ja voidaan erottaa koska hyväänsä, jos ei hän kaikissa kohdin täydelleen ja niinkuin pitää tunnusta Mestaria -- Jumalan ja hänen kansansa suurta palvelijaa, "liiton enkeliä", Kristusta.

Jos mainittu palvelija pysyy uskollisena sekä Herralleen, kanssapalvelijoilleen että uskonhuonekunnalle, palkitaan hänen uskollisuutensa sillä, että hän yhä edelleen saa olla hoitajana. Niinkauvan kuin hän palvelee uskollisesti, saa hän edelleen antaa uskon huonekunnalle "uutta ja vanhaa" -- ruokaa aikanaan -- esittäen kaikki kalliit Jumalan varastoaitan aarteet. Mutta jos hän osottautuisi uskottomaksi, pantaisi hän kokonaan pois paikaltaan ja jätettäisiin ulkonaiseen pimeyteen, kun luultavasti joku toinen saisi ottaa hänen paikkansa ja joutuisi samojen ehtojen alaiseksi.

Ajatuksemme mukaan ei tämä merkitse, että "se palvelija" eli hoitaja, jota käytetään kanavana jakamaan "ruokaa aikanaan", on ruoan _valmistaja_, eikä myöskään että hän on _henkeytetty_, eikä liioin että hän on erehtymätön. Päinvastoin voimme olla varmoja siitä, että ketä hyvänänsä Herra haluaa tällä tavalla käyttää jakamaan totuutta, tulee hänen olla hyvin vaatimaton ja nöyrä sekä Herransa kunniaa harrastava palvelija, niin ettei hän ajattelisi vaatia totuuden omistusoikeutta, vaan ainoastaan jakaisi sen innokkaasti Herransa lahjana Herransa "palvelijoille" ja "uskonhuonekunnalle".

Toinen mielenlaatu tai toinen menettelytapa johtaisi kaikella varmuudella hoitajan vaihtumisen. Sen osottaa myöskin Herra seuraavissa sanoissa:

"Mutta jos tuo palvelija tulee pahaksi ja (kadottaessaan uskon) sanoo sydämessään: Herrani viivyttelee tuloaan, ja rupeaa lyömään palveluskumppaneitansa ja syö ja juo juopuneiden kanssa (heidän vääristä opeistaan), niin sen palvelijan herra on läsnä päivänä, jona hän ei odota ja hetkenä jona hän ei arvaa, ja erottaa hänet (olemasta palvelijanaan) ja määrää hänelle saman kohtalon kuin ulkokullatuille. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys." -- Matt. 24: 48-51, engl. k.

* * * * *

Jeesus oli suurin kaikista profetoista, ja hänen ennustuksensa on niinikään sattuvin. Mooseksen, Jeremian ja toisten profettain ennustukset käsittelevät pääasiassa lihallisen Israelin hylkäämistä ja kokoamista. Jesajan ennustukset esittävät -- paitsi sitä mitä ne sisältävät lihallisesta Israelista --- Kristuksen kärsivänä meidän synteimme tähden ja pakanain valona. Ne puhuvat myöskin ihmiskunnan sokaistujen silmäin avaamisesta -- jotta he näkisivät "totisen valon". Daniel ennustaa Messiaan tulevan ja kuolevan, kaikkein pyhimmän voitelemisen helluntaina, pakanakansojen historian niiden loppuun saakka sekä Messiaan valtakunnan perustamisen koko taivaan alle. Hän osottaa myöskin paavikunnan pienen sarven, vainoovan vallan, kuinka se hävittäisi pyhät aikakauden aikana, sekä valtakunnan odotuksen päivät j.n.e. Muttei kukaan muu profetia kuin Herra ole antanut meille tarvittavia yksityiskohtaisia tietoja tästä "elonajasta", jotka yhdistävät ne niihin huomattaviin tapauksiin, joista muut profetat ovat ennustaneet.

Herran ennustus on, niinkuin muidenkin, peitetty vertauskuviin ja kuvakieleen, ja samaa tarkotusta varten: ettei "yksikään jumalaton ymmärrä", vaan ainoastaan Jumalan nöyrä, totinen ja uskollinen kansa -- Jumalan määräämänä aikana ja hänen määräämällään tavalla.

"_Teidän_ on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksin ('arvotuksin'), jotta he, vaikka näkevät, eivät näkisi ja, vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi." -- Luukk. 8: 10.

KOLMASTOISTA LUKU,

Valtakunnan perustaminen, ja kuinka se ilmestyy.