Part 21

Totta kyllä on koko aikakauden aikana löytynyt muutamia harvoja, jotka, kun eivät ole voineet käsittää lunastusta eivätkä ole voineet saada oppia siitä sopusointuun toisten totuuksien kanssa ja vielä vähemmän omien eksytystensä kanssa, ovat hyljänneet sen. Nämä ovat kumminkin harvinaisia poikkeuksia yleisestä säännöstä. Mutta vuoden 1878 jälkeen -- juuri sinä koetusaikana, jonka Raamattu edeltäpäin on osottanut, eli sinä evankelitalouden aikana, joka vastaa sitä aikaa, jolloin Kristus ensimäisessä tulemisessaan hyljättiin, ja jolloin hänen ristinsä tuli juutalaisille loukkauskiveksi -- on sovitusopin hylkääminen Kristuksen uhrin kautta levinnyt niin suuresti, että tänä päivänä ainoastaan pieni vähemmistö niistä, jotka tunnustautuvat Kristuksen todistajiksi, _käsittää_ ristin arvon tai _saarnaa_ sitä. Päinvastoin kieltävät monet meidän päiviemme saarnoista sen totuuden, että olemme "kalliisti ostetut", nim. Kristuksen verellä; ja sovituksen korvaukseksi esitetään kehitysoppia, ja Kristuksen arvo syntisten edestä esitetään olevan _ainoastaan_ siinä esikuvassa, jonka hän on antanut meille sanojensa ja menettelynsä kautta. Tällä tavalla pimenee evankeliumin auringon valo päivittäin yhä enemmän ja enemmän, ja vaikka kalliin veren arvon kieltäminen lunastushintanamme ei ole vielä yleisesti tullut saarnatuoleista kuulijapenkeille, niin on kumminkin tämä väärä oppi, vaikka sitä on kauvan pidetty salassa, kunnioituksen ohessa johtajia ja oppia kohtaan, tehnyt tien niin helpoksi, että suurin osa niistä, jotka ovat kyllin valvovaisia ottaakseen aineen varteen, joutuu kehitysopin uhriksi, joka kieltää Raamatun opin alkuperäisestä lankeemisesta ja lunastuksesta siitä. Raamattu varottaa meitä monella tavalla tästä suuresta luopumuksesta niinhyvin kuin seurakunnan uskon pimenemisestä, joka tapahtuisi _tähän_ aikaan, niin että kun Ihmisen Poika tulee, löytää hän _uskon_ hyvin harvinaiseksi maan päällä. (Luukk. 18: 8.) Eräs psalmi, joka kuvailee tätä aikaa, selittää: "Vaikka tuhansia kaatuisi sivullasi, ja kymmenentuhatta oikealla puolellasi, ei se sinuun satu". Tämä lupaus annetaan uskollisille pyhille, Kristuksen ruumiin jäsenille, "valituille", joiden luku pian on täysi. -- Ps. 91: 7.

Aina sitä mukaa kuin auringon valo _lunnaista_ pimenee, täytyy Mooseksen lain, kuun valon, joka esikuvasi _lunnaita_, myöskin pimetä. Nyt ei ole tavatonta, että julkiset opettajat puhuvat Israelin _verisistä_ uhreista, joita laki vaati raakalaismaisina. Ennenkuin he näkivät Jumalan sanan totisen valon kautta, pitivät he arvossa apostolin esitystä siitä, että Israelin uhrit olivat esikuvia "paremmista uhreista" syntien edestä; mutta nyt hylkäävät he vastakuvan, lunnaat, kieltävät alkuperäisen synnin ja sentähden myöskin uhrin sen edestä. Myöskin esikuvalliset uhrit kielletään ja leimataan _raakalaismaisiksi_. Niinmuodoin johtuu evankeliumin auringonvalon pimenemisestä se, että myöskin kuunvalo pimenee. "Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu _vereksi_". Ja Joel lisää, että "tähdet kadottavat valonsa" (Joel 2: 10), mikä merkitsee, että kun evankeliumin auringonvalo pimenee ja lakiliiton uhreja pidetään ainoastaan merkityksettöminä ja raakalaismaisina verijuhlamenoina, niin katoavat myöskin Seurakunnan kahdentoista tähden (apostolin) opit, jotka apostolit Jumala on määrännyt, näkyvistä -- ei niitä tunnusteta enää johtajiksi eli valoiksi.

Niinkuin olemme nähneet, on Jumala valinnut 12 apostolia Seurakunnan tähdiksi. Näistä sekä kuusta ja auringosta tulisi kaikki seurakunnan valaistus, ja näistä on myöskin tullut totinen valo, joka on ollut siunaukseksi totiselle seurakunnalle. Mutta paavikunta, joka anasti itselleen kirkollisen herrauden maan yli, on asettanut eli määrännyt erilaisia tähtiä, herrauksia ja jumaluusoppineita taivaalleen, ja eri protestanttiset kirkot ovat tehneet samalla tavalla, kunnes lukumäärä on tullut aivan lukemattomaksi. Mutta vaikka Jumala on pitänyt huolta avusta: evankelistoista ja opettajista, totiselle seurakunnalleen, ei hän kumminkaan ole määrännyt heitä _valoiksi_ eli _tähdiksi_. Päinvastoin ovat kaikki Herran uskolliset seuraajat opetetut vastaanottamaan valona ainoastaan ne totuuden säteet, jotka nähdään lähtevän auringosta, kuusta ja kahdestatoista tähdestä, jotka ovat _määrätyt tätä tarkotusta varten_.

Kaikkien muitten Jumalan lasten tulisi olla tänä aikakautena palavia ja loistavia _valoja_, joita ei pidä panna vakan alle, vaan joiden tulee loistaa niin, että he kirkastavat taivaallista Isäänsä. Sanaa _tähti_ [Fil. 2: 15 pitäisi "tähtinä" sanan asemesta olla: "valoina". -- Suom. huom.] (kreikk. _aster_) ei käytetä tarkottamaan ketään uskovaisia (paitsi apostoleja) heidän nykyisessä elämässään. Sitävastoin käytetään sitä merkitsemään niitä, jotka poikkeavat totuudesta ja tulevat ylpeiksi, vääriä opettajia "turhaan paisuneita", joita tahdotaan pitää yhtä pätevinä kuin apostoleja, ja joita nimitetään "harhaileviksi tähdiksi" ja "valeapostoleiksi". -- 2 Kor. 11: 13; Ilm. 2:2; Juud. 13.

Sitävastoin esittää Raamattu kaikkialla sen lupauksen, että nykyisen ajan uskolliset, nöyrät valonkantajat tulevat aikanaan Kristuksen kanssa Aabrahamin ihanaksi ja kunnioitetuksi siemeneksi -- "niinkuin taivaan tähdet". Mutta ei nykyisissä "taivaissa", jotka pian katoavat suurella ryskeellä, vaan "uusissa taivaissa", uudessa henkisessä valtakunnassa Tuhatvuotiskautena, loistavat he. Samasta luokasta ja samasta ylösnousemisajasta puhuu profetta Daniel (12: 3), sanoen: "ymmärtäväiset loistavat niinkuin taivaan avaruuden loiste, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet ijankaikkisesta ijankaikkiseen". Myöskin apostoli Paavali puhuu Seurakunnan tulevasta kirkkaudesta ensimäisessä ylösnousemisessa, sanoen, että heidän kirkkautensa on erilainen, niinkuin "_yhden tähden_ kirkkaus on erilainen kuin _toisen_".

Jos nyt Jumala on määrännyt ainoastaan 12 tähteä Seurakunnan valoiksi, niinkuin esitetään Ilm. 12: 1, eivätkö paavit ja piispat ole silloin tehneet suuren erehdyksen pitäessään itseään apostolien jälkeläisinä ja "tähtinä" niinkuin hekin? Ja eikö ole ilmeistä, että niin kutsutun "korkean kritikin" edustajat pitävät itseään samoinkuin muutkin pitävät heitä "tähtinä" ja valonkantajina, apostolien vertaisina, vieläpä korkeampinakin heitä? Eivätkö he osota tätä saarnaamalla _omia aatteitaan_ ja levittämällä omaa valoaan eri aineissa pitämättä välttämättömänä kysyä neuvoa henkeytettyjen apostolien sanoilta tai ottaa _todistuksia_ sieltä? Ja jos he ollenkaan mainitsevat tai tekevät viittauksia totisten tähtien valoihin, kahdentoista apostolin oppeihin, eikö se silloin tavallisesti tapahdu aikomuksella vahvistaa sen kautta omia mielipiteitään pikemmin kuin aikomuksella osottaa että heidän oppinsa on apostolisten tähtien valoa? Ja näiden väärien tähtien, "harhailevien tähtien", valo on tavallisesti todellakin niin ristiriidassa kahdentoista henkeytetyn apostolin valon kanssa, että he tuskin voivat löytää edes sopivaa tekstiä näistä kirjotuksista.

Herran ennustuksessa lasketaan totiset tähdet, kaksitoista apostolia, osaksi siitä evankeliumin auringon valosta, joka on pimennyt eikä anna valoaan, kun taas väärät tähdet, maailmalliset viisaat, ihmisten määräämät valot nykyisillä kirkollisilla taivailla esitetään komeilevina sillä, että he tulevat alas maallisiin olosuhteihin, toisin sanoen: he hylkäävät kerran omanneensa määrän henkistä näkökantaansa ja tulevat opissaan alas maallisten siveyden saarnaajien ja filosofien tasolle, kristillisten kansalaisten valtiolliselle näkökannalle.

Vertauskuvallisten kirkollisten taivaitten _järkkyminen_, joka mainitaan tässä yhteydessä, johtaa siihen, että nämä kristikunnan valot tulevat alas alemmalle julkisen opetuksen tasolle. Tämä _järkkyminen_ merkitsee juuri sitä, mitä näemme ympärillämme kaikilla puolin, kristikunnan uskonpykälien ja uskontunnustusten järkkymistä, jotka eksytyksen sekotuksensa perusteella aikaansaavat hämmennystä joka kerta, kun niihin viitataan -- esim. oppi valituista ja valitsemattomista pikku lapsista; että kaikki, jotka eivät ole "pyhiä", "voittajia", joutuvat ijankaikkiseen vaivaan j.n.e.

Tämän seurauksena koettavat monet niistä maailmanviisaista, jotka yleisön edessä säteilevät tähtinä, johtaa huomion pois kaikista sellaisista aineista. Mutta mitä muita aineita voivat he löytää kuin totisen tai väärän opin valitsemisesta eli totisen tai väärän opin Jumalan järjestystoimenpiteistä ihmissuvun tulevan elämän hyväksi? Kun he eivät tunne totista Jumalan aikakausisuunnitelmaa, ja kun he eivät tahdo ottaa esille taistelua sellaisista kysymyksistä kuin helvetti ja pienten lasten hukkuminen, mistä sitte tuollaiset suuret valot saarnaavat saadakseen maailman huomion puoleensa?

He voivat kokonaan syrjäyttää hengelliset aineet ja alentua luonnollisen ihmisen näkökannalle, siveellisiin ja valtiollisiin uudistuskysymyksiin. He voivat ryhtyä armeliaisuuden työhön, ottaa osaa kristillisiin kansalaisristiretkiin j.n.e., ja nämä kansalliset olosuhteet tulevat yhä enemmän ja enemmän kiinnittämään näitä saarnatuolitähtiä. Toiset taas herättävät huomiota viemällä voiton kiitetyimmistäkin epäuskon sankareista heidän selityksiinsä nähden siitä, mitä he eivät usko, ja tekemällä pilaa Raamatun kertomuksesta Aadamin lankeemisesta syntiin ja puheesta tulla lunastetuksi jostakin, joka, heidän kehitysoppinsa mukaan, on ainoastaan taru tai legenda.

Kuka ei näe, että nämä merkit täyttyvät joka paikassa ympärillämme meidän aikanamme? Mutta aurinko, kuu ja tähdet ovat ainoastaan osittain pimenneitä, ja verrattain harvat vääristä tähdistä ovat pudonneet kaikesta yhteydestä evankeliumin valon kanssa, sen mittapuun mukaan, jolla joukot, joille ne loistavat, katselevat sitä.

Sopusoinnussa tämän kanssa puhuu Luukas (21: 25, 26) toisista merkeistä, jotka näyttäytyvät tähän aikaan: "Maan päällä (on) kansoilla ahdistus, ja he ovat epätoivossa meren pauhun ja aaltojen (rauhattomien ja laittomien ainesten) vuoksi. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä mikä kohtaa maan piiriä; sillä taivasten voimat järkkyvät".

"Meren pauhu ja aallot" merkitsevät rauhatonta ihmiskunnan osaa, jota vielä, joskaan ei täydellisesti, pidättävät ja hillitsevät yhteiskunnalliset lait. Jokainen on viimeisen kahdenkymmenen vuoden kuluessa kuullut jotakin tästä "pauhusta" sen toisinaan myrskyävine purkauksineen, jotka nousuveden aaltojen tavoin ovat kohottautuneet maata (porvarillista järjestystä) vastaan ja koettaneet niellä sen. Pidätettyinä joksikin aikaa kokoavat nämä aallot nyt suurempaa voimaa, ja niinkuin ennustus osottaa, on kysymys ainoastaan muutamasta lyhyestä hetkestä, kunnes kaikki "vuoret" (valtakunnat) vaipuvat "meren pohjaan", anarkiaan. (Ps. 46: 3.) Jokainen valtiollinen sanomalehti, jota ei rahavallan pakko sido, on tämän levottoman luokan, "meren", puhetorvena, ja toisten sanomalehtien täytyy, vaikka tahtomattaan, uutisten muodossa antaa aaltojen pauhulle kaikunsa. Tämä aiheuttaa muuten verrattain rauhallisena aikana ahdistusta ja pelkoa kansojen keskuudessa.

Ja aina sen mukaan kuin ihmiset alkavat ymmärtää, että meren levottomuus suureksi osaksi riippuu hengellisen vaikutuksen ja taikauskon vähenemisestä, ja kun he yhä enemmän ja enemmän saavat silmänsä auki sille, että taivaan voimat (kirkkojen uskontunnustukset ja järjestelmät) järkkyvät, niin heidän sydämensä menehtyvät pelosta -- heidän "odottaessaan sitä, mikä kohtaa maan piiriä (porvarillista yhteiskuntaa)". Ne innokkaat ponnistukset, jotka nyt tehdään lahkovoimien ja niiden vaikutuksen uudelleen pystyttämiseksi ja yhdistämiseksi, osottautuvat tehokkaiksi ainoastaan lyhyeksi aikaa, sillä täydellinen hajoaminen seuraa pian.

"Ja silloin (samaan aikaan) Ihmisen Pojan tunnusmerkki näkyy taivaalla" -- merkki eli todistus Ihmisen Pojan toisesta tulemisesta.

Emme saa unohtaa, että koko ennustus annettiin vastaukseksi muutamiin kysymyksiin, joista yksi oli tämä: Mikä on sinun _läsnäolosi_ tunnusmerkki -- toisessa tulemisessa. Koska apostolit muistivat, kuinka harvat ne olivat, jotka tunsivat Herran hänen ensimäisessä tulemisessaan, ja että he itse pitkän aikaa olivat pelänneet ja epäilleet, halusivat he tietää, kuinka he voisivat olla varmoja hänen tuntemisestaan. Ensimäisessä tulemisessaan ilmaisi Herra itse itsensä ja hänet vahvistivat siksi _tunnusmerkit_ -- hänen ihmeelliset sanansa ja tekonsa ja Johannes kastajan todistus hänestä. _Mitä tunnusmerkkejä_ heidän tulisi odottaa hänen toisen _läsnäolonsa_ todistukseksi? Tämä oli heidän nimenomainen kysymyksensä.

Herran vastaus vakuutti heille, että hänen kansaansa ei jätettäisi ilman sopivia ja riittäviä todistuksia ja _tunnusmerkkejä_, mutta niiden laadusta ja luonteesta ei hän sanonut mitään. "Silloin Ihmisen Pojan tunnusmerkki näkyy." Ne ovat riittäviä Jumalan uskolliselle, valvovalle kansalle, mutta ne _eivät ole tarkotetut_ muille. Tämä luokka näki ja ymmärsi hänen ensimäisen tulemisensa merkit ja todistukset, mutta nimi-Israelin joukot "_eivät osanneet arvostella aikain merkkejä_", ja Jumala ei myöskään tahtonut, että muut kuin totiset Israelilaiset erottaisivat ne. Sentähden puhuttiin monet ihmeelliset elämän sanat vertausten ja hämärien lausuntojen muodossa, jotta he korvin kuulisivat eivätkä ymmärtäisi ja nähden näkisivät eivätkä huomaisi, koska he olivat arvottomia vastaanottamaan sitä valoa, joka oli tarkotettu ainoastaan uskollisille. Sama on laita _todistuksiin_ ja _tunnusmerkkeihin_ nähden Herran toisessa läsnäolossa. Ne eivät tule ilmeisiksi kaikille ihmisille ja ainoastaan totiset Israelilaiset voivat käsittää ne, ja heidän täytyy olla rehellisiä, vilpittömiä.

Sana _tunnusmerkki_ (v. 30) on kreikan kielessä _semeion_ ja merkitsee se _todistusta_ eli _tunnusmerkkiä_, jota valaisivat seuraavat tapaukset:

"Niin teki Jeesus opetuslastensa nähden paljon muitakin _ihmeitä (tunnusmerkkejä)_". -- Joh. 20: 30.

"Antaen tapahtua _tunnustekoja (tunnusmerkkejä)_ ja ihmeitä heidän (Paavalin ja Barnabaan) kättensä kautta." -- Apt. 14: 3.

"Kielet eivät siis ole _tunnusmerkiksi_ uskoville." -- 1 Kor. 14: 22.

"Onhan apostolin _merkit_ teidän keskuudessanne tapahtuneet kaikella kärsivällisyydellä, _merkeissä_" j.n.e. -- 2 Kor. 12: 12.

Siis, kun sanotaan: "Silloin Ihmisen Pojan tunnusmerkki näkyy", niin ei se merkitse, että silloin elävät Herran opetuslapset näkevät _hänet_, vaan että he siihen aikaan saavat todistuksia hänen _läsnäolostaan_. Jeesuksen toisen läsnäolon merkit ovat sopusoinnussa profettain todistusten kanssa ja ne vahvistavat sen, niinkuin oli asiainlaita hänen ensimäisessä tulemisessaankin. -- Luukk. 24: 44--46.

Merkit eli todistukset Ihmisen Pojan _parusiasta (läsnäolosta)_ näkyvät _taivaalla_ -- mutta ei pilvitaivaalla, ei myöskään siinä taivaassa, missä Isä ja pyhät enkelit ovat, vaan vertauskuvallisella taivaalla, kirkollisella taivaalla, samalla taivaalla, jonka edelliset värssyt mainitsevat tulevan niin kauheasti järkytetyksi, että sen tähdet putoavat alas. _Tällä taivaalla_ -- sellaisten joukossa, jotka tunnustavat olevansa hengellisiä -- näkyvät merkit eli todistukset _Herran läsnäolosta_ ensin.

Muutamat "näkevät" Jumalan aikakausisuunnitelman ihmeellisessä paljastamisessa profettain ennustuksen täyttymisen hänen toisen tulemisensa eli läsnäolonsa päivästä, ja he tunnustavat tämän _hänen läsnäolonsa_ merkiksi. (Luukk. 12: 37.) Yhteiskunnallinen ja kirkollinen _tuomio_ Babylonista eli kristikunnasta on toinen merkki siitä, että tuomari on tullut ja tekee ensin tilin niiden palvelijain kanssa, joille hän jätti omaisuutensa. (Matt. 25: 19; Luukk. 19: 15.) "Tuomio alkaa Jumalan huoneesta"; ja tämä aiheuttaa hämmennystä ja sekaannusta nykyajan jumaluusopintohtorien ja ylipappien keskuudessa, kun he koettavat saattaa sopusointuun oppinsa, uskontunnustuksensa ja menettelytapansa, aivan niinkuin oli farisealaisten, pappien ja kirjanoppineiden laita Herran ensimäisessä läsnäolossa, vaikka _hänen läsnäolonsa_ kiellettiin silloin niinkuin nytkin.

Mutta hänen ensimäisessä läsnäolossaan eivät nöyrät, totiset israelilaiset, jotka Jumala katsoi arvollisiksi, hämmentyneet, vaan heidät valaistiin, niin että Herra voi sanoa heille: "Teidän silmänne ovat autuaita, sillä ne näkevät, ja teidän korvanne, sillä ne kuulevat. Sillä totisesti sanon teille: Monet profetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä mitä te näette, eivätkä ole saaneet nähdä, ja kuulla mitä te kuulette, eivätkä ole saaneet kuulla." (Matt. 13: 17.) Samaten ovat nyt Ihmisen Pojan toisessa _läsnäolossa_ Jumalan sanan selvempi ymmärtäminen, kyky erottaa Jumalan suunnitelma, joka osottaa sekä ajat että hetket, ja "Babylonin" hämmennys tyydyttäviä todistuksia kuninkaan läsnäolosta.

"Silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä." -- Matt, 24: 30.

Maan kansat eivät näe _merkkiä_ eikä _todistusta_ Herran _läsnäolosta_, joka ainoastaan näkyy "taivaalla", ainakin nimeksi hengellisessä luokassa -- kirkkolahkoissa --, ja jonka näkevät ja ymmärtävät ainoastaan ne näistä, joissa ei ole yhtään petosta. He eivät myöskään koskaan luonnollisilla silmillään näe Herraa itseään, sillä hän ei ole enää _lihaa_ ja lihalliset [II osa, luku 5] eivät voi nähdä häntä. On muistettava Herran sanat: "Vielä vähän aikaa, niin maailma _ei enää näe minua_." (Joh. 14: 19.) Ja meidän tulee myöskin muistaa apostolin sanat Seurakunnalle -- että me kaikki "muutumme", tulemme Herramme kaltaisiksi henkiolennoiksi -- ennenkuin voimme "_nähdä hänet sellaisena kuin hän on_". (1 Kor. 15: 51--53; 1 Joh. 3: 2.) Sitävastoin näkevät maan kansat _hädän_ ja _hämmennyksen pilvet_, jotka seuraavat "taivaan" järkyttämistä, ja he ymmärtävät, että se on myrsky, joka järkyttää myöskin "maan" (katso Hebr. 12: 26, 27).

"Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan kajahtaessa ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmansuunnalta, taivasten toisesta äärestä niiden toiseen ääreen asti." -- Matt 24: 31.

Tämä työ tehdään väliajalla, "elonajassa". Enkelit (maan uuden kuninkaan lähettiläät) suorittavat erottamistyön, ei kirkon ja maailman välillä, vaan erottamistyön nimiseurakunnassa -- nykyisissä "taivaissa". Tämä työ on esitetty erilaisissa vertauskuvallisissa kuvauksissa. Sitä verrataan vehnän erottamiseen lusteista ja kokoamiseen aittaan (Matt. 13: 30); sitä verrataan hyvien kalojen kokoamiseen astioihin, kun taas huonot kalat, jotka ovat tulleet evankeliumin nuottaan, heitetään takasin mereen (Matt. 13: 47--49); sitä verrataan hänen jalokiviensä kokoamiseen (Mal. 3: 17, engl. k.); sitä verrataan hänen kansansa kutsumiseen pois Babylonista (Ilm. 18: 4); sitä verrataan keskiyön huutoon neitsyeille, joka erottaa viisaat tyhmistä (Matt. 25: 6), ja tässä ennustuksessa kutsutaan sitä "valittujen" kokoamiseksi koko valitsemattomasta kristikunnasta, neljästä ilmansuunnasta -- joka taholta. Ei meidän tule odottaa, että henkienkelit siipineen näyttäytyvät, lentäen läpi ilman ja puhaltaen suureen pasunaan sekä ottaen pois sieltä täältä muutamia pyhiä maan päältä; sillä me voisimme yhtä hyvin odottaa, että me tulisimme kirjaimellisiksi kaloiksi, ja että meidät koottaisiin kirjaimellisiin astioihin, tai kirjaimellisiksi vehnäjyviksi ja että meidät koottaisiin kirjaimelliseen latoon. Ne enkelit eli lähettiläät, joita Herra käyttää tämän elon kokoamiseen, ovat, uskomme, sellaisia sanansaattajia, joita hän on käyttänyt palveluksessaan koko tänä aikakautena -- maallisia palvelijoita, hänen pyhän henkensä siittämiä uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa.

"Suuren pasunan kajahtamisella" ymmärrämme vastakuvallista "riemupasunaa", "seitsemättä pasunaa", yhtä vertauskuvallista kuin kuusi edellistäkin (Ilm. 11: 15--118), joista ei mikään ole antanut kirjaimellista ääntä. Se on vertauskuvallisesti soinut lokakuusta v. 1874 ja jatkaa soimistaan aina Tuhatvuotiskauden loppuun saakka. Kun tämä pasuna alkoi soida, alkoi "elonaika", ja elonkorjaamisen ja erottamisen täytyy jatkua, kunnes kaikki "valitut", "vehnä", on koottu ulos nykyisistä taivaista (kirkollisista järjestelmistä) Herran luokse. "Enkelit" (lähettiläät) ovat niitä, jotka vievät sitä _sanomaa_ Herran sanasta, joka aiheuttaa erottamisen ja kokoaa hänen valittunsa hänen luokseen.

Jumalan uskollisilla lapsilla, jotka nyt otetaan pimeydestä ja asetetaan ihmeelliseen valoon, ja joiden sallitaan kuulla ja nähdä sellaista, jota muut eivät näe ja _kuule_, on nyt suuri etu olla Herran työntekijöitä hänen enkeleinään -- sanansaattajinaan eli palvelijoinaan -- tässä niinhyvin kuin kaikissa muissakin työnosissa läpi aikakauden. Hänen armostarikkaalla avullaan ovat sellaiset palvelijat kyntäneet, ja kylväneet, karhinneet ja kastelleet, ja _nyt_ saa sama luokka myöskin koota yhdessä Ylikorjaajan kanssa.

Jumalan valtakunnan läheisyys.

"Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: Kun sen oksa jo tulee meheväksi ja lehdet puhkeavat, niin tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se (Jumalan valtakunta -- Luukk. 17: 21) on lähellä, oven edessä. Totisesti sanon teille: Tämä sukukunta ei katoa, ennenkuin kaikki tämä tapahtuu. Taivas ja maa (nykyinen yhteiskunnallinen järjestys) katoavat, mutta minun sanani eivät katoa." -- Matt. 24: 32--35.

Monet uskottomat ovat pitäneet kiinni tästä tekstistä ja väittäneet, että se selvästikään ei ole täyttynyt ja että se niinmuodoin todistaa, että Jeesus oli väärä profetta. He sovittavat tämän ennustuksen pelkästään siihen hätään, joka seurasi Israelin kansallista lankeemista v. 70, ja huomauttavat pilkallisesti, että se _sukukunta_ (sukupolvi eli miespolvi) ja monta muuta on mennyt pois näkemättä "kaiken tämän" täyttymistä. Tietenkin vastaamme tähän, että Jeesuksen ennustusta ei ole ymmärretty -- että se ainoastaan osaksi tarkotti Israelin hätää, joka saavutti huippukohtansa v. 70.

Antaakseen tyydyttävän selityksen tähän vastaväitteeseen ovat muutamat kristityt kirjailijat johtuneet luulemaan, että sanoilla "tämä sukukunta" todellakin tarkotetaan _tätä rotua_, juutalaisia ja että tämän rodun ei pitänyt kadota, ennenkuin kaikki nämä ennustukset ovat täyttyneet.

Meidän täytyy kumminkin useammasta syystä erota tästä selityksestä.

1) Vaikka sanojen "sukukunta" (sukupolvi) ja "rotu" voidaan sanoa johtuvan samasta juuresta, ei niillä kumminkaan ole sama merkitys, ja Raamatussa käytetään niitä kahtena aivan eri sanana.

Huomaa, että kun "sukukuntaa" eli "sukua" käytetään merkitsemään rotua eli jälkeläistä, on se aina kreikkalaisesta sanasta _gennema_ (niinkuin Matt. 3: 7; 12: 34; 23: 33; Luukk. 3: 7) tai _genas_ (niinkuin 1 Piet. 2: 9). Mutta kolmesta tämän ennustuksen toistamisesta käy selville, että Herra käytti kokonaan toista sanaa (genea), joka ei merkitse rotua eli sukua, vaan sukupolvea (miespolvea), Toiset kohdat, joissa _genea_ käytetään, todistavat, ettei sitä ole käytetty siinä merkityksessä, joka on sanassa rotu eli suku, vaan ihmisistä, jotka elävät yhtaikaa. Todistukseksi mainitsemme Matt. 1: 17; 11: 16; 12: 41; 23: 36; Luukk. 11: 50, 51; 16: 8; Apt, 13: 36; Kol. 1: 26; Hebr. 3: 3 0.

2) Jeesus ei voinut tarkottaa juutalaista sukua, ja ei olisi ollut oikein kertomuksessa käyttää kreikkalaista sanaa, joka olisi merkinnyt _sukua_, koska juutalainen suku ei ollut apostolien kysymyksen esineenä, eikä liioin Herran ennustuksenkaan esineenä, joka oli vastaus. Israelia on tuskin mainittukaan tässä ennustuksessa, ja jos olisi sanottu, että tämä _suku_ ei katoa, ennenkuin kaikki on täyttynyt, olisi jäänyt avoimeksi kysymys siitä, mitä _sukua_ tarkotettiin, koska ei mitään erikoista sukua mainita. Olisi sentähden ollut yhtä sopivaa, jos sana olisi merkinnyt _sukua_, sanoa, että tarkotettiin koko _ihmissukua_ kuin sanoa, että tarkotettiin _Juudan_ sukua.