Part 2

Sanassaan on Jumala nähnyt hyväksi esittää paavikunnan järjestelmänä, hallituksena. Paavikunta väittää, että Jumalan valtakunta, Messiaan valtakunta pystytettiin 799 j.Kr.; että se on kestänyt tuhat vuotta, kuten Raamattu selittää Kristuksen valtakunnan kestävän; ja että se päättyi 1799 j.Kr. He väittävät myöskin, että 1799 jälkeen tämä Kristuksen valtakunta (s.o. paavilainen järjestelmä, jota Ilmestyskirjassa kutsutaan pedoksi) on kärsinyt väkivaltaa; ja että tänä aikana Perkele on ollut irti toteuttaakseen Ilm. 20: 7.

Historia kertoo, että aika joka päättyi 1799, ja jolloin Napoleon teki sotaretkensä Egyptiin, määräsi rajan paavin vallalle kansojen yli. Napoleon vei myöskin paavin vankina Ranskaan, jossa hän myös kuoli. Tämän nöyryyttävän kokemuksen väittävät roomalaiskatolilaiset osottaneen ajan, jolloin Saatana päästettiin irti toteuttamaan Ilm. 20: 7.

Emme voi yhtyä katolilaisten veljiemme ennustuksen selitykseen. Herramme oli varmaankin oikeassa, kun hän selitti, että "Saatana on tämän maailman ruhtinas", ja että tämä on "nykyinen paha maailma" eli aikakausi. Syy siihen, että on niin paljon laajalle levinneitä, vääriä oppeja, eksytystä, tietämättömyyttä, taikauskoa kaikkialla, on se, että Saatana on ollut tuo suuri olento, joka on pettänyt maailmaa. Saarnatun mukaan sidotaan Saatana tuhanneksi vuodeksi, jottei hän enää eksyttäisi kansoja. (Ilm. 20; 3.) Kun tuhatta vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään Saatana irti vähäksi aikaa koettelemaan ihmiskuntaa, Sitten hävitetään hänet toisessa kuolemassa yhdessä kaikkien niiden kanssa, jotka ovat sopusoinnussa hänen kanssaan.

Vasta nyt alkavat raamatuntutkijain silmät avautua näkemään Jumalan rakkauden pituutta, leveyttä, korkeutta ja syvyyttä -- hänen ihmeellistä suunnitelmaansa, jonka hän on tehnyt ensin Seurakunnan hyväksi, joka tulee osalliseksi Valtakunnan kirkkaudesta ja toiseksi ihmismaailman hyväksi siten, että se siunataan nostamalla inhimilliseen täydellisyyteen noiden tuhannen vuoden kuluessa. Tämä ihana aika on juuri tulossa, sen sijaan että se olisi menneisyydessä. Niin ihana on ihmiskunnan tila Messiaan valtakunnan päättyessä, ettei mitään unelmaa voi siihen verrata. Mutta Jumalan suuri työ ei ole loppuun suoritettu ennenkuin jokainen inhimillinen olento on saavuttanut täydellisyyden, tai on hävitetty toisessa kuolemassa, koska hän on kieltäytynyt tulemasta sopusointuun vanhurskauden lakien kanssa. Senjälkeen kuullaan jokaisen luomuksen taivaassa ja maan päällä sanovan: "Valtaistuimella istujalle ja Karitsalle kiitos ja kunnia ja ylistys ja valta ijankaikkisuuksien ijankaikkisuuksisisa". -- Ilm. 5: 13.

Siten esikuvaa lohikäärme Rooman valtaa, joka edustaa maailman maallista valtaa. Peto on paavilainen hallitusjärjestelmä. Kolmas esikuva, väärä profetta, on vielä selittämättä. Me uskomme, että tämä on toinen nimi järjestelmälle, jota toisessa paikassa kutsutaan "pedon kuvaksi". (Ilm. 13: 14.) Raamatun mukaan edustaa tämä kuva hyvin tarkkaan petoa. Väärän profetan, pedon kuvan, ymmärrämme tarkottavan protestanttisten kirkkojen yhtymää.

Pedon kuva.

Jotta voisimme nähdä miksi protestanttisten kirkkojen yhtymää esikuvataan pedon kuvalla ja väärällä profetalla, täytyy meidän tutkia toisia Raamatun esikuvia. Ilm. 17: 5 kiinnitetään huomiomme n.k. suureen "salaisuuteen". Sana "portto" ei merkitse Raamatun esikuvissa siveetöntä henkilöä. Se tarkottaa Seurakuntaa, josta piti tulla Jumalan valtakunta, mutta joka on menettänyt neitsyytensä ja yhtynyt maalliseen isäntään, taivaallisen isäntänsä asemesta. Mihin maalliseen isäntään on seurakunta yhtynyt? Rooman valtakuntaan. Lutherin ja toisten uskonpuhdistajain mielessä ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö seurakunnan ja maailman välillä ollut läheistä yhteyttä. Jonkun aikaa vakuutti seurakunta odottavansa Kristusta pystyttämään Valtakuntaansa. Lopulta sanoi se: "En tahdo odottaa Kristuksen toiseen tulemiseen, tahdon yhtyä Rooman valtakuntaan".

Kaikki tietävät tuloksen. Roomalaiskatolinen kirkko kohotettiin ja hallitsi kuningattarena vuosisatoja. Tämä kirkon ja valtion liitto esitetään kuuluisassa Italiasta löydetyssä taulussa. Valtaistuimella istuvat paavi ja keisari rinnatusten. Toisella puolella ovat arvojärjestyksessä kardinaalit, piispat, alemmat papit ja maallikot. Toisella puolella kenraalit, luutnantit, sotamiehet j.n.e. yleiseen kansaan asti. Siten tunnustettiin kirkon ja valtion yhtymä.

Tämän yhtymän perustuksella kutsutaan kaikkia maallisia hallituksia kristityiksi; sillä he väittävät olevansa elimellisessä yhteydessä kirkon kanssa. Historia kertoo meille miten kirkko monena vuosisatana määräsi maan kuninkaat. Ketä vaan paavi tahtoi, se kruunattiin. Todistuksena kirkon ylivialtiudesta mainitsee historia Saksaa keisarin Henrik IV, joka oli joutunut paavin epäsuosioon ja joka rangaistukseksi pakotettiin seisomaan kolme päivää Kanossan linnan ulkopuolella, paljain jaloin, ja puettuna ainoastaan katujan jouhikankaiseen paitaan, alttiina keskitalven pakkaselle. Sitten pakotettiin hänet ryömimään käsin ja jaloin Pontifeksin eteen, jonka silkkivaippaa siirrettiin, jotta keisari voisi suudella paavin suurta varvasta toteuttaakseen Ps. 2: 12: "suudelkaa Poikaa, te maan kuninkaat".

Käsityksemme mukaan on Raamattu tässä väärin tulkittu. "Pojalla" ei tarkoteta paavia. "Pyhä vuori" on Jumalan valtakunta. Hänen Valtakuntansa toimeenpanijoita esikuvataan pyhällä Siionin vuorella. Suuri Messias kukistaa täydelleen kaikki nykyajan asiat, ja pystyttää vanhurskauden ja totuuden valtakunnan, joka nostaa ihmiskunnan synnistä ja alennuksesta.

Roomalaiskatolilaiset uskovat, että paavi on Kristuksen sijaishallitsija, joka hallitsee hänen asemestaan. He uskovat, että nykyinen aika on aika, jolloin Saatana on päästetty irti eksyttämään kansoja; että kirkko saa hyvin pian jälleen vallan maailmassa; ja että seurauksena on oleva, että jokainen, joka ei tottele heitä, hävitetään. Tämä selitys kiinnittää huomiomme Ilm. 13 ja 20 lukuihin. Protestantit eivät välitä asemasta. Epäilemättä ovat kaikki ajattelevat ihmiset huomanneet, että alku yhtymään tulee protestantismista, eikä koskaan katolilaisuudesta.

Nyt tullaan kysymykseen: Miksi Raamattu kuvaa protestantismia pedon kuvalla? Mistä ja miten tämä johtuu? Uskonpuhdistuksen ajoista alkaen ovat protestantit pyrkineet vapautumaan henkilökohtaisesti entisajan pimeydestä ja siten ovat he muodostaneet monta uskontunnustusta ja järjestäneet monta lahkoa. Mutta viime vuosisadan keskivaiheella alkoivat johtajat nähdä, että jos jokainen jatkaisi henkilökohtaista raamatuntutkimusta, tulisi aika, jolloin jokaisella olisi oma uskontunnustuksensa. Estääkseen sitä mikä heistä näytti vallan menettämiseltä, he suunnittelivat protestanttien yhtymän, Evankeliseksi Alliansiksi kutsutun järjestelmän.

Evankelinen Allianssi, eri protestanttisten lahkojen yhteinen järjestelmä, muodostettiin 1846 sitä tarkotusta varten, että se omalla tavallaan tekisi sen, mitä katolilaiset tekisivät heidän omalla tavallaan. Nähdessään roomalaiskatolilaisten suuren voiman, jota he käyttivät, koska heillä oli yhteinen järjestelmä, protestantit sanoivat: "Me olemme jakaantuneita. Meillä ei ole voimaa. Me tahdomme järjestäytyä." Silloin, Raamatun mukaan, tekivät he pedon kuvan.

Kuitenkin sanoo Raamattu, että ennenkuin kuva voi tehdä mitään erityistä pahaa, täytyy sen saada elämä kaksisarviselta pedolta. (Ilm. 13: 15.) Tämän kaksisarvisen pedon, jolla on sarvet niinkuin lampaalla, mutta ääni niinkuin lohikäärmeellä, uskomme esittävän Englannin kirkkoa, joka ei kuulu Evankeliseen Allianssiin. Englannin kirkko väittää sitä, mitä Roomankin kirkko väittää -- että se on totinen seurakunta; että kaikki muut ovat väärässä; että sillä on alkuperäinen apostolinen perintöoikeus; ja ettei kellään muulla ole oikeutta saarnaamiseen kuin sillä, joka on saanut jumalallisen, apostolisen käsien päällepanemisen. Tämä on vuosisatoja ollut Englannin kirkon väite, ja se muodostaa eroamiskohdan sen kirkon ja kaikkien toisten protestanttisten lahkojen välillä.

Joskin Evankelinen Allianssi muodostettiin 1846, ei se ole kyennyt suorittamaan tarkotustaan, koska se ei ole tiennyt miten toimia. Ainoastaan nimeen nähden yhtyivät lahkot Allianssiin, ja siksi ovat he työskennelleet toinen toistaan vastaan. Allianssin ulkopuolella olevat lahkot selitettiin olevaa ilman valtuutta: ja nämä puolestaan vaativat evankelista kirkkoa näyttämään, mistä olivat saaneet vallan saarnata. Siitä johtui, ettei kuvalla ollut voimaa toimia; se poljettiin alas; ja saadakseen eloa -- elämän -- tarvitsee se apostolisen perintöoikeuden; sillä täytyy olla joku perustus toiminnalleen.

Raamattu osottaa, että Englannin kirkko tulee läheiseen yhteyteen Evankelisen Allianssin kanssa ja antaa sille oikeuden saarnata. Tämän yhtymisen perustuksella kykenee se sanomaan: "Meillä on apostolinen valtuus saarnata. Älköön kukaan saarnatko ilman sen hyväksymistä." Tämä heidän toimenpiteensä kerrotaan Ilm. 13: 17. Ei kenenkään sallita ostaa tai myydä henkisellä torilla henkisiä asioita, ellei omaa pedon merkkiä tai kuvan merkkiä.

Ilm. 16: 13 mainitaan väärä profetia toisena esityksenä kuvasta -- Evankelisen Allianssin eläväksi tehtynä tuloksena, joka silloin on saanut kirkko-yhtymän muodon, ja on sillä meidän päivinämme suuri määrä eloisuutta. Voimmeko odottaa sen saavan enemmän sitä, on asia, jonka saamme myöhemmin nähdä. Raamattu osottaa selvästi, että pedon kuva saa niin suuren voiman, että se voi tehdä samoja asioita kuin roomalaiskatolinen kirkko menneinä aikoina; ja että nämä kaksi järjestelmää, katolilainen ja protestanttinen, hallitsevat maailmaa maallisen vallan -- lohikäärmeen -- korotetulla kädellä.

"Kolme saastaista henkeä, sammakon muotoista."

Raamattu kertoo meille, että tähän tulokseen tullaan niiden lausuntojen perustuksella, joita valtion ja kirkon yhdistyneet voimat tekevät. "Lohikäärmeen suusta ja pedon suusta ja väärän profetan suusta lähtee kolme saastaista henkeä, sammakon muotoista." Tässä raamatunpaikassa tarkottaa henki oppia -- saastaista oppia -- väärää oppia. Jokainen näistä järjestelmistä lausuu samoja asioita, ja nämä lausunnot aiheuttavat maan kuningasten kokoontumisen suureen Harmagedonin taisteluun.

Oikein ymmärrettyinä ovat Raamatun esikuvat hyvin voimakkaita, ja aina on läheinen yhteys itse esikuvan ja asian välillä, jota esikuvataan. Kun pyhä Raamattu käyttää sammakoita esittämään erityisiä oppeja, voimme olla vakuutetut, että sovellutus on paikallaan. Vaikkakin sammakko on pieni eläin, pullistaa se kuitenkin itseään kunnes se puhkeaa ponnistukseen olla jotakin. Sammakko näyttää hyvin viisaalta vaikkakaan se ei tiedä paljon mitään. Sitten sammakko _kurnuttaa_ milloin ikinä se haluaa saada äänen syntymään.

Sammakon kolme pääominaisuutta ovat siis pöyhkeileväisyys, sellainen ulkomuoto, joka näyttää omistavan suuremman viisauden ja tiedon kuin muut sekä sen alituinen kurnutus. Sovittamalla nämä piirteet Jumalan sanan kuvaukseen, me opimme, että maallisesta vallasta, katolilaisesta kirkosta ja protestanttisten kirkkojen yhtymästä lähtevät samat opit. Kaikissa on henki kerskuva; otetaan muitten yläpuolella olevan tiedon ja viisauden ulkomuoto; kaikki ennustavat niitä hirveitä seurauksia, jotka ovat tuloksena, ellei heidän neuvojaan totella. Kuinka eroavia uskontunnustukset ovatkaan, jätetään nämä eroavaisuudet huomioon ottamatta sen yleisen ehdotuksen perustuksella, ettei mitään vanhaa pidä häiritä, ei tutkia eikä hyljätä.

Ei anneta minkään asian häiritä -- ei sen, että kirkko omaisi jumalallisen valtuuden, eikä myöskään sen, että kuninkaat omaisivat jumalallisen oikeuden kirkoista riippumatta; sillä molemmille annetaan kannatusta. Jokainen henkilö tai oppi, joka on ristiriidassa näitten kerskaavien, epäraamatullisten vaatteitten kanssa, tuomitaan huonoksi sammakoiden suussa, jotka kurnuttavat saarnatuoleista, puhujalavoilta, ja uskonnollisten ja tavallisten sanomalehtien palstoilta. Muutamien jalommat tunteet kuristetaan samojen henkien viisastelun perustuksella, jotka henget puhuivat ylipapin Kaifaan kautta Herramme Jeesuksen suhteen. Kuten Kaifas selitti rikoksen tekemisen soveliaaksi vastoin sekä inhimillistä että jumalallista oikeutta, päästäkseen vapaaksi Jeesuksesta ja hänen opeistaan; siten tulevat nämä sammakonkaltaiset henget hyväksymään minkälaisen periaatteitten rikkomisen tahansa välttämättömänä itsepuolustukseksi.

Jokainen tosi kristitty häpeää luodessaan historian lehdillä katseensa taaksepäin ja nähdessään mitä kauheita töitä tehtiin Jumalan ja vanhurskauden nimessä, ja Herramme Jeesuksen nimessä. Meidän ei tule hetkeksikään ajatella, että nämä sammakkohenget eli opit olisivat kaikki pahoja, vaan pikemmin, että ne ovat pöyhkeän puhetavan ja kopeuden oppeja, jotka esittävät itsensä hyvin viisaiksi ja suuriksi, omatessaan vuosisatojen kannatuksen takanaan. Lohikäärmeen suusta tulee oppi kuninkaitten jumalallisesta oikeudesta: "Älkää katsoko historian esiripun taakse nähdäksenne mistä kuninkaat ovat saaneet tämän oikeuden. Hyväksykää oppi; sillä ellette tee sitä, jos ihmiset tarkastavat asioita, syntyy hirmuinen vallankumous ja kaikki menee nurin!"

Peto ja väärä profetta kurnuttavat samalla tavalla. Katolilainen kirkko sanoo: "Älkää katsoko taaksenne! Älkää kysykö mitään kirkon suhteen!" Myöskin protestantit sanovat: "Me olemme suuria, me olemme viisaita, me tiedämme koko joukon. Pysykää hiljaa! Kukaan ei silloin tiedä, ettette tiedä mitään." Kaikki sanovat (kurnuttavat): "Me sanomme teille, että, jos sanotte jotakin nykyisiä järjestelmiä vastaan, silloin kauheat asiat tapahtuvat."

Valtiolliset puolueet kuuluvat tähän esikuvaan. Kaikki selittävät: "Jos muutos tulee, merkitsee se kauheaa onnettomuutta!" Muutamilla on selkärankaa ja toisilla maallinen voima tukenaan, mutta yhteisesti kurnuttavat he kansalle, että jos tulee muutoksia, merkitsee se nykyisen olemassaolevan häviötä. Meidän päiviemme kielellä on "seisokaa alallanne!" sekä kirkon että valtion määräys; mutta kansat alkavat liikkua pelosta. Pedon, lohikäärmeen ja väärän profetan kurnuttaminen saa maan kuninkaat nousemaan ja kokoontumaan Harmagedonin taisteluun ja häviöön.

Kirkolliset kuninkaat ja ruhtinaat pappisseurueineen ja uskollisine liittolaisineen kokoontuvat lujaan -- protestanttisten ja katolilaisten -- rintamaan. Valtiolliset kuninkaat ja ruhtinaat, hallitusmiehet ja kaikki korkeassa asemassa olevat aseenkantajineen ja puolustajineen seuraavat rivissä sannalle puolelle. Rahakuninkaat ja liikeruhtinaat ja kaikki, joihin he voivat vaikuttaa jättiläismäisimmillä voimilla mitä koskaan on maailmassa ollut, yhtyvät samalle puolelle tämän ennustuksen mukaan. He eivät kumminkaan ymmärrä, että tulevat Harmagedoniin; kuitenkin, merkillistä kyllä, muodostaa osan heidän huutoaan: "Tulkaa yhteen Harmagedoniin!"

Puhuessaan meidän päivistämme Herramme selittää: "Ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa maanpiiriä; sillä taivasten voimat järkkyvät." (Luukk. 21: 26.) Europan kuninkaat eivät tiedä mitä tehdä. Kaikkea lahkolaisuutta horjutetaan: moni Jumalan kansasta on hämmästynyt.

Sammakkohenkien kurnutus eli opit kokoavat rahan, valtion, uskonnon ja teollisuuden kuninkaat ja ruhtinaat suureksi sotajoukoksi. Kurnuttamisen elvyttämä pelon henki ruoskii muutoin hyvien ja järkevien ihmisten intohimot raivoon -- epätoivoon. Näitten pahojen henkien, pahojen oppien sokeassa seuraamisessa ovat he valmiit uhraamaan elämän ja kaiken sille alttarille, jonka he erehdyksestä otaksuvat Jumalan järjestämäksi oikeuden, totuuden ja vanhurskauden alttariksi.

Moni jalo ihminen tässä suuressa sotajoukossa tulee ottamaan aseman, joka on aivan päinvastainen sille, mitä he tahtoisivat. Vähäksi aikaa vapauden ja edistyksen pyörät käännetään taaksepäin, ja keskiaikainen tukahuttaminen pidetään välttämättömänä itse-säilytykseksi -- nykyisen asiain tilan tukemiseksi ja uuden Jumalan määräämän järjestyksen estämiseksi, vaikkakin sen aika on tullut. Vieläpä sellaisetkin, jotka voivat olla Jumalan kansaa, eivät pysähdy ajattelemaan onko se _hänen_ tahtonsa, että asiat jatkuvat niinkuin ne ovat olleet kuluneen kuuden tuhannen vuoden aikana. Raamattu sanoo, ettei se ole Jumalan tahto, vaan että tapahtuu suuri kukistuminen, jotta uudet asiat voisivat tulla tilalle.

Raamatusta saamamme käsityksen mukaan tulevat Harmagedonin yhdistyneet voimat hetkeksi riemullisesti voittamaan. Puhevapaus, vapaa posti, ja toiset vapaudet, jotka meidän päivinämme ovat tulleet kansan laajojen kerrosten osaksi, lakkautetaan häikäilemättä _välttämättömyyden_ pakosta, Jumalan kunniaksi, kirkon määräyksestä j.n.e. Varaventtiili suljetaan ja siten lakkaa ulospursuavan höyryn synnyttämä ääni häiritsemästä maan kuninkaita; ja kaikki näyttää tyyneeltä -- kunnes tapahtuu suuri yhteiskunnallinen räjähdys, jota Ilmestyskirjassa kuvataan _maanjäristyksenä_. Kuvakielessä merkitsee maanjäristys yhteiskunnallista vallankumousta, ja Raamattu vakuuttaa, ettei koskaan ennen ole sellaista tapahtunut. (Ilm. 16: 18, 19.) Katso Herramme viittausta siihen Matt. 24: 21.

Herran suuri sotajoukko.

Raamattu osottaa, että Jumalan voima astuu tässä kohdassa esiin ja kokoaa järjestyneet joukot Harmagedoniin -- hävityksen vuorelle. (Ilm. 16: 16.) Asia, jota he koettavat yhtymällään, yhdistymisellään estää, on juuri se, jota he jouduttavat. Raamattu kertoo meille, että Jumalaa edustaa Messias, ja että hän on joukkojen puolella. "Siihen aikaan nousee Mikael Jumalan kaltainen -- Messias". (Dan. 12:1.) Hän ottaa valtiuden. Hän ottaa haltuunsa Valtakuntansa tavalla, jota vähän ovat odottaneet ne, jotka väärin ovat väittäneet olevansa hänen Valtakuntansa, ja saaneensa häneltä vallan hallita hänen nimessään ja hänen asemestaan.

Herramme selitti, että olemme sen palvelijoita, jota palvelemme. Muutamat voivat palvella Saatanaa ja eksytystä vaikka väittävätkin palvelevansa Jumalaa ja vanhurskautta; ja muutamat voivat palvella tietämättään, kuten Saulus tarsolainen teki, joka todella "luuli tekevänsä palveluksen Jumalalle" vainotessaan Seurakuntaa. Toiselta puolen pitää tämä periaate myöskin paikkansa. Kuten maallinen kuningas ei pidä itseään edesvastuussa jokaisen hänen taistelussaan sotivan sotilaan siveellisestä luonteesta, niin ei Herrakaan mene takuuseen kaikkien niiden siveellisestä luonteesta, jotka ovat antautuneet taistelemaan hänen puolestaan jossakin kysymyksessä. Sen palvelijoita he ovat, joita he palvelevat, olkoot sitten yllyttävät vaikuttimet ja syyt mitkä tahansa.

Sama periaate soveltuu tulevaan Harmagedonin taisteluun. Jumalan puoli tässä taistelussa on kansan puoli; kuvaamatonta joukkoa, kansaa, kiihotetaan taistelun alusta alkaen. Kaikenkaltaiset kohtuulliset ja kohtuuttomat anarkistit, sosialistit ja kuumaveriset radikaalit ovat taistelun eturintamassa. Se, joka tuntee sotilaselämää, tietää, että suuri sotilasjoukko on kokoonpantu kaikista luokista.

Rajotus tekee joukot rauhattomiksi, mutta he tuntevat heikkoutensa verrattuna rahan, yhteiskunnan, uskonnon ja valtion kuninkaihin ja ruhtinaihin, joilla silloin on valta käsissään. Köyhälistön ja keskiluokan enemmistö pitää parempana rauhaa mistä hinnasta tahansa. Joukoilla ei ole mitään halua anarkiaan. He käsittävät todellakin, että pahinkin hallitus on parempi kuin ei mikään. Joukot etsivät vapautusta äänestyksen avulla ja rauhallisesti poistaakseen pahan uudistamalla maan asiat siten että yksityisoikeudet ja edut ja tarpeet asetetaan kansan käsiin yhteiseksi parhaaksi. Huippu saavutetaan, kun tähänastiset oikeuden ylläpitäjät tulevat lainrikkojiksi ja vastustavat enemmistön äänestyksen kautta lausuttua tahtoa. Tulevaisuuden pelko ahdistaa ruoskana hyväätarkottavat joukot epätoivoon, ja tuloksena on anarkismi, kun sosialismi ei voi tehdä tehtävänsä.

Herran pyhien ei pidä lainkaan olla taistelussa mukana. Jumalan vihkiytynyt kansa, joka sydämissään ikävöi Messiaan valtakuntaa ja ihanaa riemuvuotta ja ennalleenasettamista, jolloin se pystytetään, odottaa kärsivällisesti Herran aikaa, ja odottaa sitä nurisematta. Puhdistettuine ja palavine lamppuineen eivät he ole pimeydessä lähelläolevan taistelun tärkeisiin tapahtumiin nähden; mutta he ovat hyvällä mielellä, tietäen, että lopputulos kuvataan "vahvassa profeetallisessa sanassa" ja he tekevät hyvin, "kun ottavat siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta kynttilästä, kunnes päivä valkenee". -- 2 Piet. 1: 19.

Nyt nousee kysymys: Miksi ei Jumala lähettänyt Valtakuntaansa aikasemmin? Miksi Harmagedon on välttämätön? Me vastaamme, että Jumalalla on omat aikansa ja hetkensä, ja että hän on määrännyt suuren seitsemännen tuhatvuotispäivän Kristuksen hallituspäiväksi. Jumalan viisaus on pidättänyt meidän päiviimme asti suuren tiedon ja taidon, joka synnyttää samalla kertaa miljonanomistajia ja tyytymättömiä. Jos Jumala olisi nostanut tietämättömyyden verhoa tuhat vuotta aikasemmin, olisi maailma järjestäytynyt Harmagedonin taisteluun tuhat vuotta aikasemmin. Jumala ei tuonut valoon näitä asioita ennen nykyistä aikaa, koska hänen suunnitelmassaan on eri puolia, joista kaikki kärjistyvät samaan aikaan. Hyvyydessään Jumala kätki ihmiskunnan silmät, kunnes Harmagedoniin kokoontuminen tapahtuisi juuri ennenkuin Messias ottaa suuren valtansa ja alkaa hallituksensa. -- Ilm. 11: 17: 18.

Jumalan kansan tulisi olla suuressa kiitollisuuden mielentilassa kaiken hyvän antajaa kohtaan. Heidän tulisi varustautua ottamaan vastaan suuri tuleva myrsky ja pysyä aivan tyyninä, välttäen sopimatonta sekaantumista joko rikkaitten tai köyhien puolelle. Me tiedämme ennakolta, että Herra on kansan puolella. Hän juuri taistelee Harmagedonin taistelun, ja hänen välikappaleenaan on tuo ihmeellinen sotajoukko -- kaikki luokat. Kun hänen yhteiskunta-vallankumouksensa suuri maanjäristys tulee, niin ei silloin ole ainoastaan kourallinen anarkisteja, vaan kapinaan nouseva kansa, kukistamassa sitä suurta valtaa, joka on kuristanut heitä. Itsekkäisyys on kaiken pohjalla.

Ei vielä, mutta kohta.

Neljäkymmentä vuotta ovat Harmagedonin voimat järjestäytyneet molemminpuoliseen taisteluun. Lakot, työnsulut ja metelit, suuret ja pienet, ovat olleet ainoastaan satunnaisia taisteluja, kuu sotaakäyvät ovat kulkeneet toinen toistensa tien ylitse. Ikävät paljastukset Europan hoveissa ja sotajoukoissa, sekä samanlaiset Amerikan vakuutusyhtiöissä, trusteissa ja hoveissa ovat horjuttaneet yleisön luottamusta. Dynamiittiräjähdykset, joista vuorotellen on syytetty työntekijöitä ja työnantajia, ovat olleet omiaan tekemään toisia epävarmoiksi. Katkerat ja vihaiset tunteet molemmin puolin tulevat yhä enemmän ja enemmän ilmi. Taistelurintamat alkavat päivittäin tulla yhä enemmän näkyviin. Kuitenkaan ei Harmagedonia voida vielä taistella.

Pakanain aikoja on vielä kaksi vuotta jälellä. [Tämä kirjoitettiin syksyllä 1912. Suom. h.] Pedon kuvan täytyy vielä saada elämä -- voima. Sen täytyy muuttua pelkästä koneistosta eläväksi voimaksi. Protestanttien yhtymä käsittää, että sen järjestö on edelleen hyödytön, kunnes se saa elonvoiman --- kunnes sen saarnaajat suoranaisesti tai epäsuorasti tunnustetaan omaavan apostolisen määräyksen ja valtuuden opettaa. Ennustus osottaa, että tämä tulee kaksisarviselta pedolta, jonka uskomme kuvannollisesti esittävän Englannin kirkkoa. Hirmuvaltainen protestantismin ja katolilaisuuden toiminta, jolloin he yhteisesti sortavat ihmiskunnan vapauksia, odottaa kuvan eläväksitekemistä. Se voi tapahtua pian, mutta Harmagedon ei voi tulla ennen sitä, mutta sen perästä -- ehkä vuosi sen perästä, senmukaan kuin me käsitämme profetallista sanaa.