Part 18

Pääasiassa samat syyt, josta tämä vallankumous johtui, ovat nyt huomattavissa kaikkialla, ja paljon suuremmassa määrin, ja seurauksena siitä on maailmanlaajuinen mullistus. Pane huomioon kasvava katkeruus eri kansanluokkien kesken, julkinen kansan oikeuksien ja sen kärsimien vääryyksien pohtiminen, vähenevä kirkollisten ja valtiollisten viranomaisten kunnioittaminen sekä vallankumouksellinen virtailu syvien joukkojen keskuudessa -- joukkojen lisääntyvä tyytymättömyys hallitseviin mahteihin ja hallituslaitoksiin. Ja samalla tavalla kuin Amerikan riippumattomuusselitys 100 vuotta sitten herätti Ranskan kansassa vapauden ja riippumattomuuden kaipuun, niin on myöskin meidän aikanamme tämän yrityksen onnellinen lopputulos hallituksen perustamisesta kansasta ja hallitsemisesta sen kautta vaikuttanut vanhan maailman kansoihin. Alituinen siirtyminen muista maista Yhdysvaltoihin todistaa tämän, ja kumminkin on tämän maan vapaus ja hyvinvointi kaukana siitä, että se tyydyttäisi kansaa. Ajatussuunta on siellä, niinkuin kaikkialla, vallankumouksellinen, ja se tulee voimakkaammaksi joka päivä. Ranskan vallankumous oli taistelu erään totuuden määrän ja vanhan eksytyksen ja taikauskon välillä, jota maailmalliset ja hengelliset vallassaolijat olivat edistäneet ja tukeneet voidakseen senkautta lisätä omaa valtaansa ja sortaa kansaa. Ja kumminkin ilmaisi se selvästi sen vaaran, joka johtuu vapaudesta, kun ei sitä johda vanhurskaus ja terveen järjen henki. (2 Tim. 1: 7, engl. k.) Puolinainen tieto eli sivistys on todellakin vaarallinen asia.

Kun näemme, että samat syyt vaikuttavat koko maailmassa meidän aikanamme tuottaakseen samallaisen tuloksen paljon suuremmassa mitassa, voimmeko silloin, erittäinkin kun ennustuksen varotus on silmäimme edessä, jättäytyä kuviteltuun varmuuteen ja huutaa: Rauha, rauha, vaikkei rauhaa olekaan. Tulevien tapahtumien ennustetun luonteen valossa voimme pitää Ranskan vallankumousta kaukaisena jyrinänä, joka ilmaisee lähestyvää myrskyä, heikkona täristyksenä, joka käy maanjäristyksen edellä, varottavana suuren aikakausien kellon heilurin lyöntinä, joka ilmaisee, että keskiyö on edessä, joka päättää nykyisten asiain järjestyksen ja johtaa uuteen riemuvuoteen hallintomuutoksineen. Nämä enteet ovat herättäneet koko maailman ja panneet mahtavat voimat liikkeelle, jotka lopullisesti kukistavat vanhan asiain järjestyksen.

Kun asianhaarat ovat täysin kypsiä, voi pieni mitättömyys sytyttää koko maailman yhteiskuntarakennuksen. Ranskan vallankumouksen ensimäisenä merkkinä oli parisilaisnaisten nälkämielenosotus, josta kuningatar tietämättömyydessään ajattelemattomasti sanoi: "Heidän on tyhmää pitää sellaista melua _leivästä_; jos on vaikea saada _leipää_, niin ostakoot _kakkuja_, ne ovat halpoja nyt."

Niin sattuva on sen ja nykyisen ajan yhtäläisyys, että monet ajattelevat ihmiset, jotka näkevät ajan merkit, nostavat hälyä, kun taas toiset eivät voi ymmärtää asemaa. Huuto, joka kuului ennen Ranskan vallankumousta, on mitätön niihin valituksiin verrattuna, joilla kansanjoukot koko maailmassa nyt syyttävät vallassaolijoita.

Professori G.D. Herron Iowan korkeakoulussa sanoo: "Kaikkialla viittaavat merkit maailmanlaajuiseen muutokseen. Koko ihmiskunta odottaa jännityksellä, kunnes sen uusi kaste on suoritettu. Jokainen yhteiskunnan jänne tuntee ensimäiset kivut siitä suuresta koettelemisesta, joka koettelee kaikki, jotka asuvat maan päällä, ja joka päättyy jumalallisella vapahduksella. (Hän ei näe kumminkaan, _mikä_ vapahdus on, ja _kuinka_ se aikaansaadaan.) Me olemme vallankumouksen partaalla, joka räjähdyttää kaikki olemassaolevat uskonnolliset ja valtiolliset laitokset ja panee maan jaloimpien sielujen viisauden ja sankariuden koetteelle... Se yhteiskunnallinen vallankumous, joka tekee yhdeksännentoista vuosisadan viimeiset vuodet ja kahdennenkymmenennen vuosisadan ensimäiset vuodet kaikkein koettelevimmiksi ja uudistavimmiksi Ihmisen Pojan ristiinnaulitsemisen jälkeen, muodostaa kristikunnan kutsumisen ja tilaisuuden tulla kristityksi."

Mutta, oi, kutsumusta ei oteta varteen, sitä ei edes kuullakaan muutamaa harvaa lukuunottamatta, joilla ei ole mitään valtaa, niin voimakas on itsekkäisyyden meteli, ja niin voimakkaat ovat tottumuksen kahleet. Ainoastaan ne ahdingot, jotka seuraavat tulevaa suurta maanjäristystä, vallankumousta, voivat saada aikaan muutoksen. Ja sen kauheasta kulusta ei käy mikään selvemmin ilmi kuin koston vanhurskaus, joka ilmaisee kaikille ihmisille sen tosiasian, että koko maan vanhurskas tuomari tekee "oikeuden oikonuoraksi ja vanhurskauden vaakaksi". -- Jes. 28: 17.

Koston luonne leimasi selvästi sekä sen suuren hädän, joka kohtasi lihallista Israelia Juutalaiskauden elonkorjuussa, että Ranskan vallankumouksen. Samalla tavalla saa tulevakin hätä koston luonteen. Ja me voimme odottaa, ettei tämä hätä ole helpompi kuin nämä kaksi esikuvallista hätää, vaan pikemmin kauheampi niinhyvin kuin laajempikin, sillä nykyinen tila tekee jokaisen yhteiskunnan jäsenen riippuvaisemmaksi kuin koskaan ennen joka suhteessa. Ainoastaan rautatieliikkeen lakkauttaminen aiheuttaisi nälänhädän yhdessä viikossa suurien kaupunkien väestölle, ja yleinen anarkia tekisi lopun kaikesta teollisuudesta, joka riippuu kaupasta ja luotosta. Toiseksi selittää Herra itse, että siitä tulee hätä, "jommoista ei ole ollut siitä saakka, kun ihmiset rupesivat olemaan", eikä myös koskaan tule. -- Dan. 12: 1; Joel. 2: 2; Matt. 24: 21.

Raamattu ei anna mitään toivoa siitä, että hätä voitaisiin kääntää pois, mutta uskollisella Seurakunnalla on lupaus vapahduksesta, ennenkuin myrsky puhkeaa kaikessa voimassaan. Ja kaikille, jotka rakastavat vanhurskautta ja etsivät rauhaa, annetaan tämä kehotus: "Etsikää Herraa, kaikki te nöyrät maassa, jotka hänen oikeutensa pidätte, etsikää _vanhurskautta_, etsikää _nöyryyttä!_ Kukaties te varjellaan Herran vihan päivänä". -- Sef. 2: 2, 3.

Taistelu Jumalan, Kaikkivaltiaan suurena päivänä, on suurin vallankumous, minkä maailma on koskaan nähnyt, sillä se käsittää jokaisen väärän periaatteen. Kaikkien muitten vallankumoussotien tavoin on sillä asteettainen kehityksensä. Sen yleinen luonne on taistelu valon ja pimeyden, vapauden ja sorron, totuuden ja eksytyksen välillä. Se ulottuu koko maailman yli: talonpoika ruhtinasta vastaan, kuulija pappia vastaan, työ pääomaa vastaan, sorretut asestettuina vääryyttä ja kaikellaista sortoa vastaan ja sortajat asestettuina puolustamaan sitä, mitä he ovat pitäneet niin kauvan oikeutenaan.

Herran suuri sotajoukko.

Kun olemme tarkastaneet kansojen asestettuja miljonia ja harjaantuneita sotilaita, kysymme: Mikä näistä mahtavista sotajoukoista on se armeija, jota profetta kutsuu Herran suureksi sotajoukoksi? Koskeneekohan profetan viittaus yhtään näistä? Missä merkityksessä niitä voitaisiin pitää Herran sotajoukkona, kun ei niistä mikään ole hänen henkensä elähyttämä? Tai koskeneeko tämä viittaus Jumalan kansaa, ristinsotilaita, joiden aseista apostoli sanoo, etteivät ne ole lihallisia vaan voimallisia hajottamaan maahan linnotuksia? (2 Kor. 10: 3--5.) Voiko olla tarkotus, että "hengen miekka, joka on Jumalan sana" (Ef. 6: 1-7), Jumalan lasten käsissä, jotka ovat hänen henkensä täyttämiä, kukistaa kaikki tämän maailman valtakunnat ja antaa ne Kristukselle ijankaikkiseksi omaisuudeksi?

Olisi hyvä, jos niin olisi. Mutta me olemme nähneet sekä ennustuksista että ajan merkeistä, ettei se tapahdu sillä tavalla. Päinvastoin jätetään vanhurskasten varotukset ja vastalauseet huomioonottamatta, kansat vaeltavat edelleen pimeydessä, ja seurauksena siitä horjuvat kaikki maan (nykyisen yhteiskuntarakennuksen) perustukset. (Ps. 82: 5.) Jumalan totisen kansan keskuudessa, joka sovittaa sydämeensä Jumalan opetuksen, on hänen sanansa terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja hajottaa todella maahan (inhimilliset) järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemusta vastaan ja vangitsee jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle (2 Kor. 10: 4, 5); mutta näillä taisteluaseilla ei ole tämä vaikutus maailmaan. Sitäpaitsi eivät pyhät muodosta suurta "sotalaumaa" vaan "pienen lauman". -- Vertaa Luukk. 12: 32 ja Joel. 2: 11.

Lue profetan kuvaus tästä sotalaumasta (Joel. 2: 2--11), jolloin on otettava huomioon, että vuoret Raamatun kuvauksissa merkitsevät valtakuntia, maa yhteiskuntajärjestystä, taivas kirkollisia voimia sekä aurinko ja kuu evankeliumin ja Mooseksen lain sivistävää vaikutusta. Pimeys on epäuskon kuva, ja tähdet merkitsevät apostolisia valoja.

Tämä sotajoukko on se, joka kukistaa valtaistuimet ja tekee pakanavaltakunnat tyhjiksi. Mutta niissä on sellainen sotajoukko, jota profetta kuvailee hyvin harjotettuna armeijana -- joukkona, jonka edessä maa (yhteiskunta) vapisee ja taivas (kirkollinen mahti) pelkää, ja joka rohkeasti julistaa näille molemmille mahdeille sodan? Missä on se sotajoukko, joka lähimmässä tulevaisuudessa ei tunnusta kristikunnan oppeja, sen valtiovoimia ja pappisvaltaa, halveksien sen säännöksiä ja kukistaen kiivaudella kaiken sen herrauden ja järjestelmällisen mahdin, halveksien sen kuulia ja kranaatteja, repien kruunut kruunatuista päistä, kukistaen valtakunnat meren syvyyteen, sytyttäen taivaan, sulattaen maan tulella ja siten kukistaen koko vanhan asiain järjestyksen, niinkuin profetat ovat ennustaneet?

Siitä, että sellaista armeijaa valmistetaan, olemme vakuutetut "lujan profetallisen sanan" niinkuin ajan merkkienkin perustuksella. Ja tieto tästä pakottaa valtiomiehet kaikkialla ryhtymään erityisiin suojelus- ja puolustustoimenpiteisiin. Mutta juuri vallassaolijain toimenpiteissä on todennäköisesti ansa heille itselleen, sillä ne sotajoukot, joihin he luottavat, ovat kansan sotajoukkoja; näillä harjotetuilla sotilailla on vaimo ja lapsia, veljiä, sisaria, sukulaisia ja ystäviä yleisen kansan keskuudessa, joiden edut ovat luonnon vahvojen siteiden kautta heille yhteisiä, ja he palvelevat rivissä ainoastaan käskystä. Sotilaskunnia ja kunnioitus hallitsijoita kohtaan käykin vuosi vuodelta pienemmäksi, eikä ole mahdotonta, että nämä sotajoukot tulevassa hädässä voivat kääntää voimansa vallassaolijoita vastaan sensijaan että suojelisivat heitä.

Mitä asianhaaroja Herra käyttää asettaessaan liikkeelle tämän mahtavan sotajoukkonsa, sitä emme voi vielä selvästi ymmärtää, mutta me elämme ajassa, jolloin tapahtumat kehittyvät nopeasti, eikä olisi järjetöntä odottaa tämänsuuntaista liikettä koska tahansa. Mutta Jumalalla on määrätty aikansa jokaista suunnitelmansa osaa varten, ja koston päivän aika saavuttaa huippukohtansa 1915. Elonkorjuuaika on nähtävästi valmistanut tietä niille suurille tapahtumille, jotka jo heittävät varjojansa yli maan. Ihmiset menehtyvät peljätessään sitä, mikä on tulossa, sillä kaikki voivat nähdä, että hädän pilvet lähestyvät yhä enemmän. Yhteiskunta on ruutitynnyrin kaltainen, joka odottaa ainoastaan sytyttävää kipinää, -- taisteluvalmis armeija, valmis hyökkäämään, koska hyvänänsä komentosana kuuluu; mutta Jumala määrää ajan.

Yhteiskuntaa, "maata", "alkuaineita" ei voida sytyttää, ratkaiseva taistelu ei voi alkaa, ennenkuin suuri Mikael, pelastusruhtinaamme, astuu esille ja sanoo komentosanan (Dan. 12: 1), vaikka tiheitä otteluita kävisikin edeltäpäin. Ja suuri ruhtinas ilmaisee kuninkaalliselle joukolleen, Seurakunnalle, että hätä. vaikka se onkin uhkaava, ei voi alkaa, ennenkuin kuninkaan omat, "pieni lauma", "valitut", ovat merkityt ja kootut.

Ihmiset ylimalkaan ovat tietämättömiä Herran osasta taistelussa, ja sitä paljon enemmän, koska hän on antanut maailman -- Israelia lukuunottamatta -- käydä 6,000 vuoden aikana omaa tietään. Hänen sekaantumisensa näyttänee sentähden sitä "vieraammalta" (Jes. 28: 21, 22) niille, jotka eivät ymmärrä sitä talouden muutosta, joka tapahtuu seitsemännen vuosituhannen alkaessa. Mutta tässä taistelussa antaa hän ihmisten kiukun (ja heidän kunnianhimonsa ja itsekkäisyytensä) koitua hänelle itselleen kunniaksi, ja kaiken muun hän pidättää. Suurella pitkämielisyydellä on hän sallinut synnin pitkän hallituksen, koska se voi olla palvelijana hänen Seurakuntansa koettelemisessa ja koska se voi opettaa ihmisille synnin ylenmääräisen synnillisyyden. Mutta kun hänen rakkauden ja vanhurskauden lakiansa halveksitaan, on hän päättänyt kurittaa maailmaa, ennenkuin hän antaa seuraavan läksyn, joka hänen rakkaan Poikansa tuhatvuotisen valtakunnan aikana on käytännöllinen vanhurskauden etujen valaiseminen.

Herra kieltää kansaansa taistelemasta lihallisilla aseilla ja selittää, että hän on rauhan Jumala, mutta hän selittää myöskin, että hän on oikeuden Jumala ja rankaisee synnin. "Minun on kosto, minä olen kostava, sanoo Herra." (Room. 12: 19; 5 Moos. 32: 35.) Ja kun hän nousee tuomitsemaan kansoja kostaakseen kaikille jumalattomille, selittää hän itsensä "sotamieheksi" ja "sotasankariksi", jolla on käytettävänään suuri sotajoukko. -- 2 Moos. 15: 3; Ps. 24: 8; 45: 4; Ilm. 19: 11; Jes. 11: 4; Joel. 2: 11; Jes. 42: 13, 14.

Hesekielin 7: 13--24 on viittaus siitä, että "kaikkein pahimmat pakanat" saisivat ottaa saaliin. Tämä voisi merkitä Intian, Kiinan ja Afrikan kansojen nousemista kristikuntaa vastaan -- ajatus, joka on näkynyt sanomalehdissäkin. Ajatuksemme on kumminkin, että pahimmat pakanat ovat kristikunnassa ja että näitä ovat ne, joilla ei ole jumalaa, kristillisiä tunteita tai toiveita, ja jotka nyt nopeasti vapautuvat taikauskon, tietämättömyyden ja pelon ehkäisevästä vaikutuksesta.

Herra käyttää hyväkseen viisautensa mukaisesti tätä tyytymättömien ja epätoivoisten suurta joukkoa kukistaakseen nykyiset laitokset ja valmistaakseen ihmiset vanhurskauden valtakunnalle. Ainoastaan tästä syystä kutsutaan sitä Herran suureksi sotalaumaksi. Kellään hänen pyhistään, joita hänen henkensä johtaa, ei pidä olla mitään tekemistä tämän taistelunosan kanssa.

Taistelu ilman vertaa.

Profettain ennustusten mukaisesti tulee tästä sellainen taistelu, ettei historialla ole mitään sellaista osotettavanaan. Neljännessäkymmenennessä kuudennessa psalmissa kerrotaan tästä lopullisesta taistelusta kuvakielellä. (Vertaa myöskin psalmi 97: 2--6; Jes. 24: 19--21; 2 Piet. 3: 10.) Kukkulat (vähemmän vaikutusvaltaiset hallitukset) sulavat jo kuin vaha; aina sitä mukaa kuin maa (yhteiskunta) kuumenee, myöntyvät he kansan vaatimuksiin ja tulevat vähitellen samanarvoisiksi sen kanssa. Englanti on kuva siitä. Korkeita vuoria (jotka esittävät yksinhallituksia) tärisyttävät vallankumoukset ja ne "kaatuvat meren pohjaan" -- hukkuvat anarkiassa. Meri ja aallot kuohuvat jo nykyisen yhteiskunnan tukipylväitä vastaan, ja ennen pitkää häviää maa (nykyinen yhteiskuntarakennus) täydellisesti jättääkseen tilaa "uudelle maalle" (uudelle yhteiskuntajärjestykselle), jossa vanhurskaus vallitsee.

On mahdotonta pystyttää uudestaan nykyinen järjestys, 1) koska se on vanhentunut eikä vastaa nykyisiä olosuhteita, 2) koska tieto on nyt laajempi kuin ennen, 3) koska huomio siitä, että pappisviekkaus on kauvan sokaissut ja kahlehtinut joukkoja eksytyksellä ja pelolla, johtaa kaikkein uskonnollisten vaatimusten ja oppien yleiseen halveksimiseen, 4) koska uskonnolliset ihmiset ylimalkaan, jotka eivät ymmärrä, että Jumalan armotalouden muutoksen aika on tullut, syrjäyttävät järjen, ajatuksen, oikeuden ja Raamatun puolustaakseen nykyistä asiain järjestystä. Sentähden merkitseekin vähän se, että kirkolliset taivaat (paavikunnan ja protestantismin kirkolliset mahdit) kääritään kokoon kuin kirjakäärö, sillä kun anarkian myrskytulva saavuttaa huippunsa, eivät ne voi mitään toimittaa, vaan silloin hukkuvat taivaan (nimiseurakunnan) joukot. -- Jes. 34: 4; Ilm. 6: 14.

Jaakobin hädän aika.

Hätä ja vaikeudet Herran päivänä kohtaavat ensi sijassa kristikuntaa ja lopulta kaikkia kansoja, mutta profetta Hesekiel (38: 8--12) ilmottaa meille, että viimeinen myrsky kohtaa Israelin kansaa, sitte kun se taas on koottu Palestiinaan. Hän esittää juutalaiset koottuina suurin joukoin kansoista suurine rikkauksineen ja asumassa ennen autioilla paikoilla, ja että he asuvat siellä turvallisesti jonkun aikaa, kun. muussa maailmassa vallitsee mitä suurin sekaannus.

Sellainen kokoontuminen on alkanut, mutta on selvää, että heidän muuttonsa muista maista tarvitsee äkkinäistä jouduttamista, jotta ennustus täyttyisi määrättyyn aikaan mennessä. Jeremian 16: 14--17, 21 käykin ilmi, että joku sellainen jouduttaminen tapahtuukin.

Herra kykenee myöskin runsain määrin täyttämään lupauksensa. Kysymys: "Mitä tehdään juutalaisille?" panee kaikki kansat hämilleen, ja epäilemättä sallii Herra, että tapahtuu yhtäkkiä joku käänne, jonka johdosta kansat mitä pikemmin lähettävät juutalaiset lupauksen maahan. Ja niinkuin he lähtivät kiireesti pois Egyptistä karjoineen ja tavaroineen egyptiläisten auttamina, jotka antoivat heille kultaa ja hopeaa ja vaatteita (2 Moos. 12: 31--36), niin ei heitä myöskään, niinkuin profetta on ennustanut, lähetetä seuraavan lähtönsä aikana tyhjin käsin pois, vaan kansat nähtävästi joutuvat johonkin painostukseen, josta johtuu tämä Israelille suotuisa tulos, jonka kautta Hesekielin ennustus täyttyy.

Tämä yritteliäs suku mukautuu pian uuteen asemaansa, mutta se rauha ja hyvinvointi, jota taas koottu Israel nauttii, samaten kuin sen puolustusta vailla oleva asemakin herättää lopulta toisissa kansoissa halun ryöstää tämä maa. Ja kun laki ja järjestys on kadonnut, hyökkäävät Israeliin ryövärijoukot, joita profetta (Hes. 38) kutsuu Gogin ja Magogin joukoiksi, ja suuri on silloin suojattoman Israelin hätä. -- Jer 30: 7.

Mutta keskellä hätää ilmestyy Jumala Israelin puolustajaksi niinkuin muinoinkin, kun he kansana nauttivat hänen suosiotaan. Kun heidän hätänsä on suurin, on hänen apunsakin lähin, niinkuin luemme Sak. 14: 2, 3, ja silloin poistetaan heidän sokeutensa. 2 Sam. 5: 19--25, 1 Aik. 14: 10--17 sekä Joosuan 10: 10--15 osotetaan, kuinka Jumala ei ollut riippuvainen ihmisten sotataidosta, vaan suoritti taistelunsa omalla tavallaan. Siten aikaansaa hän tuossa suuressa taistelussakin vapahduksen omalla tavallaan. Hesekielin ennustuksessa (38: 1--13) mainitsee Herra tämän taistelun tärkeimmät osanottajat, mutta me emme voi varmuudella selittää näitä nimiä. Kaikki näyttää kumminkin merkitsevän, että hyökkäys Palestiinaan tehdään Europasta, pohjan maista, yhdessä toisten kansain kanssa.

Näitten Israelin vihollisten täydellinen hävittäminen (jolla hädänaika loppuu ja jolloin Jumalan valtakunnan perustaminen alkaa) kuvataan seikkaperäisesti Hes. 38: 18--23; 39: 1--20. Sitä voidaan verrata Faaraon ja hänen sotajoukkonsa kauheaan hävitykseen, kun he koittivat taas saada valtaansa Israelin, jonka Jumala vapautti. Kuvaus näyttää viittaavan siihen, että hävitys tulee täydelliseksi kateuden, vallankumouksen ja anarkian kautta niiden eri ainesten keskuudessa, joista sotajoukot ovat kokoonpannut. Siitä syntyy mullistus ja taistelu, joka lakasee pois jokaisen jäännöksen, joka vielä mahdollisesti on jälellä eri kansojen kotoisista hallituksista, ja tekee täydelliseksi maailmanlaajuisen kapinan ja anarkian, suuren maanjäristyksen. -- Ilm. 16: 18--21.

Kaikki profettain todistukset viittaavat siihen, että Jumalan voima ilmenee ihmeellisellä tavalla Israelin vapahduksen kautta, niin että maailma pian oppii tuntemaan, että Herra on taas ottanut Israelin suosioonsa, ja pian oppivat sekä Israel että maailma pitämään arvossa Jumalan valtakuntaa, joka tulee kaikkien kansojen odotukseksi. Hes. 39: 21--29 puhuu tämän voiton ihanasta tuloksesta, ja mitkä ovat sen seuraukset Israeliin ja koko maailmaan nähden. Vertaa myöskin Jes. 59: 19, 20, Room. 11: 25--32 sekä Nah. 1: 6, 7, 9.

Jumalan, Kaikkivaltiaan suuren päivän taistelun kautta valmistuu koko maailma uutta päivää ja sen suurta ennalleenasettamistyötä varten. Maa (nykyinen yhteiskuntarakennus) häviää siten (Jes. 24: 19, 20) antaakseen tilan Jumalan uudelle rakennukselle, uudelle taivaalle ja uudelle maalle, joissa vanhurskaus asuu. -- 2 Piet. 3: 13; Jes. 65: 17.

KAHDESTOISTA LUKU.

Herramme suuri ennustus.

Matt. 24; Mark. 13; Luukk. 21: 5--36; 17: 20--37.

Tämän ennustuksen tärkeys. -- Olosuhteet ja ne kolme kysymystä, joista se johtui. -- Ottakaa vaari vääristä kristuksista. -- Lyhyt historiallinen silmäys kahdeksastatoista vuosisadasta. -- Hätä juutalaiskauden lopussa ja evankelikauden lopussa kaikkein evankelistain mukaan. -- Hävityksen kauhistus. -- Paetkaa vuorille. -- Ne, jotka ovat raskaina j.n.e. -- Ennen talvea ja sabbatia. -- Katso täällä, katso tuolla! älkää uskoko niitä. -- Noiden päivien ahdistus. --- Auringon ja kuun pimenemisen merkkejä. -- Tähtien putoaminen. -- Myöskin vertauskuvallinen täyttyminen. -- Ihmisen pojan merkit. -- Mitä maan kansat näkevät. -- Viikunapuu. -- "Tämä sukukunta." -- Valvokaa! -- "Niinkuin oli Noakin päivinä", "eivät (he) tietäneet". -- Muistakaa Lotin vaimoa. -- Toinen otetaan ylös ja toinen jätetään. -- Valitut saavat tiedon totuudesta. -- Saatanan huone hajoaa. -- Toimenpiteitä uskonhuonekunnan ruokkimiseksi.

Herra lausui yhden huomattavimmista Raamatun ennustuksista "lopun ajan" eli Evankelikauden lopusta. Hän lausui sen vähän ennen maallisen palveluksensa loppua, kun hän koetti niin vähitellen valmistaa oppilaitaan sitä uutta armotaloutta varten, joka alkaisi, sittenkuin Golgatan murhenäytelmä on suoritettu. Hän toivoi, että he ymmärtäisivät, etteivät he heti saaneet odottaa valtakunnan kunniaa ja kirkkautta, jonka hän on luvannut uskollistensa osaksi. Ennen tätä kunniaa ja näitä siunauksia tulisivat koettelemukset ja kärsimykset. Hänen, heidän Mestarinsa, Kuninkaansa, täytyi ensin tulla Israelin hylkäämäksi ja ristiinnaulitsemaksi, ennustusten mukaisesti. Sitten jätettäisiin Israel vihollisillensa alttiiksi ja heidän pyhä kaupunkinsa ja kallis tomppelinsa hävitettäisiin kokonaan. Sitäpaitsi eivät oppilaat saaneet odottaa, että he olisivat Mestariansa suurempia, vapautettuja niistä halveksimisista ja kärsimyksistä, jotka kohtasivat häntä, vaan että uskollisuus häntä ja hänen oppiansa kohtaan aiheuttaisi, että kaikki ihmiset vihaisivat heitä hänen tähtensä, mutta että he, ollen kuolemaan saakka uskollisia, palkittaisiin lopulta, vaikkakin paljon ahdistuksen jälkeen, kun hän tulee takasin, ottaakseen heidät luokseen ja tehdäkseen osallisiksi kirkkaudestaan. Tämänsuuntaisen opetuksen oli Herra säästänyt palvelusaikansa loppuun. Alussa opetuslapset olivat taipuvaisia pahastumaan ja vaatimaan (niinkuin muutamat nykyään tekevät), että Herran asian täytyy vallottaa maailma heidän saarnaamisensa seurauksena; ja Pietari meni niin pitkälle, että hän lausui vastaväitteensä Herralle, sanoen: "Ei ikinä, Herra! (kuolemasi ja kansan hajottaminen sekä pahan yleinen voittokulku) ei saa tapahtua sinulle". (Matt. 16: 22; Mark. S: 31, 32.) Mutta Jeesus oikaisi Pietaria ankarasti, ja kaikki opetuslapset näyttävät niin vähitellen vakaantuneen siinä käsityksessä, että valtakunnan kirkkaus oli vielä kaukana, ja että Mestarin täytyi mennä pois ja, jätettyään heidät, lähettää heille lohduttaja, pyhä henki, johtamaan ja varjelemaan heitä, kunnes hän itse tulisi takasin Isänsä valtakunnan kirkkaudessa.

Tässä mielentilassa ja Herran temppeliä koskevien sanojen vielä soidessa heidän korvissaan, opetuslapset pyysivät Mestarilta varmaa selitystä niihin kohtiin, joita he eivät vielä oikein selvästi ymmärtäneet.

Kolme kysymystä.

"Ja kun hän (Jeesus) istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset hänen tykönsä, heidän ollessaan yksinään, ja sanoivat: Sano meille: 1) Milloin tämä (temppelin hävitys j.n.e.) tapahtuu, ja 2) mikä sinun läsnäolosi [kreikkalainen sana parusia, jota tässä on käytetty, merkitsee läsnäoloa eikä tulemusta. Katso 'Herramme takasintulo', hinta 25 p.] ja 3) maailman (aikakauden) lopun tunnusmerkki on?" -- Matt. 24: 3.