Part 17

Nationalismi on yksi viimeisimmäksi esiintyneistä opeista sosialismin yhteydessä. Se vaatii, että kansa johtaa kaikkea työtä, ja että jokainen pakotetaan tekemään työtä ja vastaamaan toimeentulostaan, sekä että kaikki työntekijät tekevät yhtä paljon ja saavat yhtä suuren palkan.

Kokonaisuudessaan on nationalismi aivan epäkäytännöllinen. Muutamat niistä natsionalistisista siirtoloista, joiden perustamista uhraavat miehet ovat avustaneet, ovat täydellisesti epäonnistuneet, ja kaikissa on esiintynyt paljon sisäistä levottomuutta ja vaikeuksia. Jos Jumalan lapset, joilla on "yksi Herra ja yksi usko", voivat ainoastaan vaivoin säilyttää "hengen yhteyden rauhan siteen kautta", ja jos heitä tarvitsee kehottaa sietämään toisiaan rakkaudessa, kuinka voi silloin odottaa, että sekalainen seurakunta, joka ei väitäkään olevansa tuollaisen hengen johtama, voi voittaa maailman, lihan ja perkeleen itsekkään hengen?

Yleinen käsityösivistys.

"Forumissa" ehdotti kerran Henry Holt apuna työttömyyttä vastaan sen, että jokainen työntekijä oppisi tusinan käsitöitä. Se olisi kumminkin vähäksi avuksi; kaikki työttömät suutarit tai kutojat voisivat kilpailla työtätekevien maalarien tai muurarien j.n.e. kanssa. Tämä lisäisi niinmuodoin ainoastaan kilpailua kaikkien käsitöiden alalla. Näin on luonnon laki nykyisessä yhteiskunnallisessa tilassa. Ja ainoastaan jumalallinen voima voi muuttaa luontoa ja sen lakia tai saattaa voimaan uusia lakeja, jotka ovat välttämättömiä täydelliselle yhteiskunnalle, ja saattaa suvun sopusointuun näiden lakien kanssa. Kun opimme huomaamaan tämän, saattaa se meidät jumalisuudella ja tyytyväisyydellä odottamaan ja rukoilemaan Jumalan valtakunnan tuloa.

Yksinkertainen vero eli vapaa maa.

Yksinkertainen vero eli vapaa maa on Henry Georgen ehdottama parannuskeino. Hän lähtee siitä edellytyksestä, että painostus ja vahinko varojen nykyisestä erilaisesta jakaantumisesta on kokonaan hedelmä yksityisten maanomistusoikeudesta, ja ehdottaa, että maa taas annetaan koko suvulle kokonaisuudessaan. Jokainen saisi silloin siitä osan viljelläkseen maksamalla veroa, joka vastaisi hänen osaansa. Rakentamaton tontti pidettäisiin silloin rakennettuna ja viljelemätön maa jo viljeltynä. Tämä vero käytettäisiin sitten kouluihin ja kulkuneuvoihin ja hoitokustannusten korvaamiseksi.

Sellainen verotus avaisi suuret maa-alueet, joita nyt pidetään keinottelutarkotuksissa, ja tämä vero olisi oikeudenmukainen, jos maan arvo määrättäisiin sen hedelmällisyyden ja sinne johtavien kulkuneuvojen mukaan, mitkä tarvittaisiin tuotteiden kuljettamiseksi. Karja, taloustarpeet, ansio j.n.e. olisivat verottomia. Monet löytäisivät tällä tavoin käyttämätöntä maata, monet, jotka olisivat valmiit viljelemään sitä ja jotka senkautta saisivat toimeentulonsa. Ehdotus on oikeudenmukainen ja hyvä, ja me näkisimme sen mielellämme toteutettuna, vaikkakaan meillä henkilökohtaisesti ei olisi siitä hyötyä. Sen voimaanpaneminen toisi epäilemättä mukanaan tilapäisen lievennyksen. Ei tämä järjestelmä tulisi kumminkaan siksi kokomaailmalliseksi keinoksi, joka poistaisi kaiken pahan. Sillä itsekkäisyys ymmärtäisi sellaisenkin järjestyksen aikana kuoria kerman ja jättää kuoritun maidon -- ainoastaan kaikkein välttämättömimmän -- toisille. Ainoastaan "uusisydän" eli oikea mieli voi auttaa ihmiskuntaa, eikä edes vapaamaajärjestelmä voi saada aikaan sellaisia. Sitäpaitsi aikaansaisi lisääntynyt maanviljelys sellaisen maantuotteiden yltäkylläisyyden ja painaisi niiden hinnat niin alas, ettei monenkaan kannattaisi viedä niitä torille. Silloin ne joukot, jotka ovat virtailleet kaupungeista, virtailisivat taas sinne kokoon voidakseen ansaita siellä sen, mikä on välttämätöntä elatukseen ja vaatteeseen, ja siten olisivat työmarkkinat taasen täynnä. -- Ei, mikään muu ei voi auttaa ihmiskuntaa kuin Jumalan valtakunnan perustaminen.

Toisia toiveita ja huolia.

Esitettyämme edellisessä lyhyen silmäyksen niistä eri ehdotuksista, joista ei mikään voi viedä päämäärään, emme voi jättää mainitsematta sitä turhaa käsitystä, joka on muutamilla vakavilla, mutta epäkäytännöllisillä ihmisillä, nim. että kirkkokunnat, jos ne näkisivät aseman, voisivat ehkäistä uhkaavan onnettomuuden saamalla aikaan vallankumouksen yhteiskunnassa ja perustamalla sen uudelleen paremmalle perustukselle. Jos nämä saataisiin hereille, voisivat ne, sanovat nämä hyväätarkottavat ihmiset, vallottaa maailman Kristukselle ja perustaa maan päälle Jumalan valtakunnan, jossa lakina olisi rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin. Arvelevatpa muutamat, että tämä Kristuksen henki seurakunnissa muodostaisi Kristuksen toisen tulemisen.

Mitä petollisia toiveita! He osottavat 300 miljonan kristittyyn ja sanovat: "Mikä mahti!" Me vastaamme: "Mikä heikkous!" Niin, jos nämä 300 miljonaa olisivat _pyhiä_, jotka olisivat rakkauden täyttämiä, voisivat he kumminkin suorittaa jotakin. Mutta, oi, nyt ovat "lusteet" ja "akanat" vallitsevina, ja "vehnä"-luokka on harvalukuinen. Niinkuin suuri paimen itse selitti (Luukk. 12: 32), on hänellä ainoastaan "pieni lauma", joka Mestarinsa tavoin on ilman arvoa ja vaikutusta. -- 1 Kor. 1: 26; Jaak. 2: 5.

Ei, ei, Kristuksen henki hänen pienessä laumassaan ei riitä antamaan heille valtakuntaa! Mutta seurakunnalta ei ole koskaan puuttunut sellaisia, joilla on ollut tämä henki, ja niin on Herran lupaus siitä, että hän on omiensa kanssa aikakauden loppuun saakka, täyttynyt. Mutta hän lupasi myöskin, että niinkuin hän (henkilökohtaisesti) meni pois Juutalaiskauden lopussa, niin tulisi hän (henkilökohtaisesti) takasin nykyisen aikakauden lopussa. Hänen poissaollessaan joutuisivat hänen uskollisensa "vainottaviksi", hänen valtakuntansa kanssaperillisiä vainottaisiin, kunnes hän tulisi takaisin ja ottaisi heidät luokseen. Silloin palkitsisi hän heidän uskollisuutensa kirkkaudella, kunnialla ja kuolemattomuudella ja antaa heille osallisuuden valtaistuimestaan ja vallastaan maailman siunaamiseksi vanhurskauden hallituksella ja totuuden tiedolla ja kaikkien tahallisten jumalattomien hävittämiseksi vanhurskasten keskeltä. Tätä odottaa huokaava luomakunta ja myöskin me, joilla on hengen esikoislahja. (Room. 8: 23.) Raamattu, osottaa meille, että nämä siunaukset ovat nyt tulossa, ja että ne tulevat sen jälkeen, kun maailma on puhdistettu kauhean hädän ajan kautta, jota pakoon pyhät, pieni lauma, pääsevät senkautta, että heidät muutetaan ja kirkastetaan valtakunnassa.

Mutta, jottei kukaan voisi sanoa, että seurakunta olisi voinut vallottaa maailman, jos sillä olisi ollut rikkautta ja sivistystä, on Jumala antanut nimiseurakunnalle molemmat nämä edut; mutta ne näyttävät vaikuttaneen päinvastaiseen suuntaan ja edistäneen kristikunnan ylpeyttä ja lankeemista. "Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee löytäneekö hän uskoa maan päällä?"

Ainoa toivo -- "autuaallinen toivo".

"Odotamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä" -- "mikä on meille ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti". "Vyöttäkää sentähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka tulee osaksenne Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä." -- Tiit. 2: 13; Hebr. 6: 19; 1 Piet. 1: 13.

Edellisessä tutkistelussamme vaikeasta tuotannon ja kysynnän kysymyksestä, joka jakaa yhteiskunnan kahteen luokkaan, rikkaihin ja köyhiin, olemme mahdollisuuden mukaan olleet lausumatta ankaraa arvostelua kummastakaan puolesta, uskoessamme, että nykyiset olosuhteet ovat vallitsevan itsekkäisyyden seurauksia. Tätä itsekkäisyyttä halveksivat muutamat harvat (pääasiassa köyhät), jotka ovat löytäneet Kristuksen ja ovat hänen johdossaan, ja jotka ilolla jättäisivät kaiken itsekkäisyyden, mutta eivät voi. Niinkauvan kuin ihmiset ovat sellaisia kuin he nyt ovat, ei sentähden mikään heidän itsensä hyväksymä laki, joka voimakkaasti estäisi itsekästä taipumusta, koituisi miksikään siunaukseksi. Sellaisten rajotusten alla tulisivat ihmiset välinpitämättömiksi ja saamattomiksi, ja raakalaisuus tulisi pian sivistyksen sijaan.

Maailman ainoa toivo on Kristuksen tuhatvuotinen valtakunta. Tämän parannuskeinon on Jumala aikaa sitten luvannut määräämänään aikana, joka, Jumalalle olkoon kiitos, nyt on oven edessä. Vielä kerran koituu ihmisten hätä Jumalalle sopivaksi tilaisuudeksi. Kun ei inhimillistä apua ole saatavissa, silloin täyttyy kansojen vapahduksen odotus. Jumalan tapana näyttää olevan antaa kokemuksen tulla ihmisten opettajaksi. "Koston päivä" on niinmuodoin ei ainoastaan vanhurskas kosto, vaan se nöyryyttää myös ihmisten sydämet ja valmistaa heidät Jumalan siunauksille.

Mutta joku, joka ei ymmärrä Jumalan suunnitelmaa, kysynee: Kuinka Jumalan valtakunta voidaan perustaa, jos kaikki inhimilliset keinot epäonnistuvat? Jos sentähden suunnitelma on kerrottu Jumalan sanassa, mikseivät ihmiset sitten heti toteuta sitä ja siten vältä hätää?

Me vastaamme: Jumalan valtakuntaa ei perusteta kansan äänestyksellä tai hallituksen käskystä. Oikeana aikana ottaa hän, "jolla oikeus on", joka osti sen omalla kalliilla verellään, valtakunnan haltuunsa. Siellä käytetään valtaa: "Hän on kaitseva heitä (kansoja) rautaisella sauvalla, niinkuin saviastioita särjetään". (Ilm. 2: 27.) Mutta valtakuntaa ei ainoastaan perusteta tällä vastustamattomalla voimalla, vaan se on myöskin voimassa koko Tuhatvuotiskauden aikana, sillä koko hallituksen erikoisena tarkotuksena on kukistaa vanhurskauden viholliset. "Hänen on hallittava siihen asti, kunnes on pannut kaikki vihollisensa jalkainsa alle." "Jokainen, joka ei kuule (tottele) sitä profettaa (kirkastettua Kristusta -- vastakuvallista Moosesta), hävitetään kansasta" -- toisessa kuolemassa.

Saatana sidotaan. Hänen pettämis- ja eksyttämisvaltansa estetään, niin ettei paha enään näytä hyvältä ja hyvä pahalta, totuus valheelta ja valhe totuudelta. -- Ilm. 20: 2.

Mutta koko maan päällä vallitsee silloin ei ainoastaan valta vaan myöskin armo ja rauha. Kun Herran tuomiot kohtaavat maata, oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta. (Jes. 26: 9.) Synnin sokaisemien silmät avataan. Maailma näkee vanhurskauden ja vääryyden kokonaan toisessa valossa kuin nyt -- seitsemän kertaa kirkkaammassa valossa. (Jes. 30: 26; 29: 18--20.) Nykyiset ulkonaiset kiusaukset katoavat suureksi osaksi; pahaa ei sallita, mutta varma rangaistus kohtaa rikkojaa, rangaistus, joka on ehdottomasti oikea ja erehtymätön, ja jonka sen ajan kirkastetut ja siihen kykenevät tuomarit, jotka myöskin säälivät heikkoja, määräävät. (1 Kor. 6: 2; Ps. 96: 13; Apt. 17: 31.) Rikosten _yrittämisenkin_ täytyy nopeasti lakata sellaisten olosuhteiden vallitessa. Jokainen polvi on taipuva (hallitsevan vallan edessä), ja jokainen kieli on tunnustava (järjestyksen oikeudenmukaisuuden). Siten alkaa uusi asiain järjestys miellyttää ihmisten sydämiä, ja kun alussa toteltiin _pakosta_, totellaan myöhemmin _rakkauden_ ja vanhurskauden arvonannon perustuksella. Lopulta hävitetään kaikki muut -- kaikki, jotka tottelevat ainoastaan pakosta -- toisessa kuolemassa. -- Fil. 2: 11; Apt, 3: 23; Ilm. 20: 7--9.

Rakkauden hallitus ja laki tulee täten pakotetuksi esille -- huolimatta enemmistön toivomuksista. Se kääntää tuhanneksi vuodeksi ihmisten ajatukset pois tasavalta-ihanteista ja asettaa heidät yksinvaltiuden hallituksen alaisiksi. Paheellisen tai kelvottoman hallitsijan käsissä olisi sellainen yksinvaltius kauhea, mutta Jumala on luvannut, että sen aikakauden itsevaltiaana on Rauhanruhtinas, Herramme Jeesus, jonka sydämellä suvun menestys oli niin raskaana, että hän antoi elämänsä sen _lunnaiksi_ vakuuttaakseen itselleen oikeuden saada nostaa halukkaat synnin turmeluksesta sekä saadakseen ennalleenasettaa heidät täydellisyyteen ja Jumalan suosioon.

Aikaisin Tuhatvuotiskautena käy kaikille selväksi, että Jumalan suunnitelma oli kaikista paras synnin sairaalle, itsekkäälle maailmalle. Niin, jo nyt huomaavat monet, että maailma tarvitsee voimakasta ja oikeudenmukaista hallitusta, ja että ehdoton vapaus voidaan antaa ainoastaan niille, jotka ovat todella kääntyneet, -- jotka ovat saaneet uuden tahdon, uuden mielen, Kristuksen hengen.

Jumalan lasten oikea asema.

Joku kysynee: Mitä on meidän, jotka näemme nämä asiat oikeassa valossa, _nyt_ tehtävä? Jos meillä on viljelemätöntä maata, onko meidän silloin annettava se pois tai hyljättävä se? Ei, siitä ei olisi mitään hyötyä, jollet ehkä antaisi sitä köyhälle naapurille, joka todellakin tarvitsisi sitä. Mutta jos hän epäonnistuisi, niin työntäisi hän epäilemättä syyn onnettomuudestansa sinun päällesi.

Jos olemme maanviljelijöitä, liikemiehiä tai tehtailijoita, olisiko meidän koetettava harjottaa liikettä sen periaatteen mukaan, joka on vallalla Tuhatvuotiskautena? Ei, siitä johtuisi ainoastaan rahallinen romahdus, joka vahingoittaisi velkamiehiänne ja niitä, jotka ovat riippuvaisia teistä.

Maailmassa, mutta ei maailmasta.

Olemme sitä mieltä, että kaikki, minkä nyt voi tehdä, on siinä, että annamme lempeytemme (itsemmehillitsemisen) tulla kaikkien ihmisten tietoon; ettemme sorra ketään, että maksamme hyvät palkat tai annamme osuuden voittoon. Jos tämä ei ole mahdollista, niin on parempi, ettei ota ketään palvelukseensa. Vältä kaikennäköistä epärehellisyyttä, harrasta sitä mikä on hyvää jokaisen ihmisen edessä. Ole jumalisuuden ja tyytyväisyyden esimerkki ja poista aina niinhyvin sanojen kuin esimerkinkin kautta ei ainoastaan väkivalta vaan myöskin tyytymättömyys. Koeta johtaa väsyneitä ja raskautettuja Kristuksen ja hänen armonsa sanan tykö; -- uskon ja täydellisen vihkiytymisen kautta. Ja jos sinä Jumalan hyvyydestä olisit asetettu suuremman tai pienemmän rikkauden haltijaksi, niin älä tee sitä jumalaksesi, äläkä myöskään koeta koota mahdollisimman paljon perillisillesi, vaan _käytä se_, liittosi mukaisesti, Jumalan palveluksessa hänen johtonsa alaisena muistaen, ettei se ole sinun, niin että saisit pitää ja käyttää sitä itseäsi varten, vaan että se on Jumalan ja on uskottu sinun huostaasi, jotta iloisella uhraavaisuudella käyttäisit sen taivaallisen Kuninkaamme kunniaksi.

* * * * *

Olemme nähneet edellisessä, että joko joukkojen täytyy joutua orjalliseen riippuvaisuuteen rikkaudesta ja älykkäisyydestä, tai myöskin täytyy anarkian tehdä loppu nykyisestä yhteiskuntajärjestelmästä. Ja me olemme nähneet Raamatun esityksestä, että juuri jälkimäinen tapahtuu, ja että siitä johtuu kauhea kosto kaikille ihmisille, joka opettaa heidät huomaamaan itsekkäisyyden tyhmyyden sekä auttaa heitä tulevaisuudessa pitämään arvossa Jumalan rakkauden lain viisautta. Tutkimme sentähden seuraavassa luvussa, mitä Raamatulla on kerrottavana meille "Babylonin" -- "kristikunnan" -- lankeemuksesta suuressa hädässä, jolla tämä aikakausi loppuu.

Kun olemme tarkastaneet, kuinka kristikunta ei ole omaksunut Kristuksen opin henkeä, ja kuinka se tieto ja vapaus, joka on saavutettu hänen oppiensa kautta, on sekotettu itsekkäisyyden hengellä, silloin voimme, nähdessämme nykyisissä enteissä, kuinka tuo kauhea onnettomuus lähenee, myöskin käsittää oikeuden sen sallimisessa ja lukea siinä Jumalan koston lain. Ja kuinka paljon valittanemmekin niitä kauhuja, jotka kosto tuo mukanaan, niin iloitsemme kumminkin sydämestämme, ajatellessamme koston välttämättömyyttä ja oikeutta sekä sen ihanaa lopputulosta: "Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, kaikkivaltias, vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas!" -- Ilm. 15: 3.

* * * * *

Käyn Mestarin kanssa.

Päivittäisin Mestarista oppien Jäljissään käyn kaitaa tietä astuen. Sauvallaan ja vitsallaan hän johdattaa. Mannallansa tiellä mua hän vahvistaa.

Vaikka myrskyt mylvii, aalto raivoaa, Aikakautten vuori turvan tarjoaa. Joskin laaksoon käyn, en pelkää laisinkaan, Sillä Jeesus mua auttaa voimallaan.

Mieluisasti häntä päivin palvelee, Kun hän oppilastaan vaaroist' varjelee. Sen, min hälle uskoi, sen hän tallettaa. Ei hän koskaan uuvu, ei voi uinahtaa.

Jos mä Herran kanssa kärsin täällä vaan, Niin mä kerran kanssaan myöskin kruunun saan. Voiko kuolo, vallat Herrast' erottaa? Ei, jos tarkkaan tahtoaan vaan noudattaa.

Kallis, kallis Jeesus, ystäväin hän on. Käyden kanssa Herran en oo rauhaton.

YHDESTOISTA LUKU.

Suuren päivän taistelu.

Profetat ovat esittäneet lähestyvää hätää erilaisilla vertauskuvilla. -- Israelin lankeaminen v. 70 j.Kr. Ja Ranskan vallankumous esikuvia. -- Sen yleinen luonne ja laajuus. -- Herran suuri sotajoukko. -- "Kaikkein pahimmat pakanat." ---- Jaakobin hädän aika. -- Gogin ja Magogin tappio.

"Sillä katso, siinä kaupungissa, joka minun nimelläni nimitetään ('kristikunta', 'Babylon'), alotan minä pahaa tekemään... Minä olen kutsuva miekan kaikkien maan asukasten yli, sanoo Herra Sebaot... Herra on korkeudesta kiljuva ja pyhästä asunnostansa on hän antava äänensä kuulua; kovasti on hän kiljuva yli (nimi-)laitumensa (kristikunnan). Semmoisella huudolla kuin viinikuurnan polkijan, on hän vastaava kaikille maan asukkaille.

Jyrinä käy maan ääriin asti, _sillä Herralla on riita-asia kansoissa. Hän käy oikeudelle kaiken lihan kanssa_; jumalattomat, ne hän antaa miekan omiksi, sanoo Herra.

Näin sanoo Herra Sebaot: Katso, onnettomuus lähtee kansasta kansaan ja kova myrsky nousee maan ääristä. Ja Herran surmaamia on oleva sinä päivänä maan ääristä maan ääriin asti. Ei heitä valiteta eikä koota eikä haudata; loaksi he jäävät maan päälle." -- Jer. 25: 26--29--38.

Niin pulmallinen ja omituinen on tämä koston päivän taistelu, ettei sitä voisi kuvata ainoastaan _yhdellä_ vertauskuvalla. Sentähden käytetäänkin Raamatussa monta voimakasta vertauskuvaa, niinkuin sotaa, maanjäristystä, tulta, tuulta, tuuliaispäätä ja tulvaa.

Se on "_sota Jumalan Kaikkivaltiaan suurena päivänä_", sillä Herra Sebaot on sotajoukkoa tarkastamassa. -- Ilm. 16: 14; Jes. 13: 4.

Se on "_suuri maanjäristys... niin suuri_, ettei sen vertaista ole ollut siitä asti kuin ihmisiä on maan päällä ollut", joka "järkyttää maan, jopa taivaankin". -- Ilm. 16: 18; Hebr. 12: 26.

Se on Jumalan "_kiivauden tuli_, joka kuluttaa koko maan. Sekä nykyiset taivaat (kristikunnan kirkolliset mahdit) että maa (sekä kirkon että valtion vaikutuksen alainen yhteiskuntajärjestys) ovat säästetyt tämän tuomiopäivän tulelle." -- Sef. 3: 8; 2 Piet. 3: 10, 12; Mal. 4: l.

"Herran tie on _tuulessa_ ja _tuuliaispäässä_." "Kuka voi seisoa hänen kiivautensa edessä, ja kuka kestää hänen vihansa tulta?" -- Nah. 1: 3, 6, 7.

"Katso, Herra tuottaa väkevän ja voimallisen raesateen, niinkuin tuhotuulen, niinkuin rankasti satavain vetten kuuron se hänet voimalla maahan syöksee." "Mutta paisuvalla tulvalla hän tekee lopun sen paikasta, ja vainoo vihollisiansa pimeydellä." -- Jes. 28: 2; Nah. 1: 4, 5, 8.

Se, etteivät kirjaimelliset tulvat ja kirjaimellinen tuli hävitä kiertotähteämme, maata, ja sen asukkaita, käy selville siitä lupauksesta, että nykyistä asiainjärjestystä seuraa uusi järjestys -- "uusi taivas (henkinen hallitus, Jumalan kirkastettu seurakunta) ja uusi maa (inhimillinen yhteiskunta, joka on uudestaan järjestetty Jumalan valtakunnan alaisena rakkauden, eikä itsekkäisyyden lain perustukselle)". Tarkottaen tätä uutta asiainjärjestystä sanoo Jumala profetan kautta: "_Sillä silloin minä teen kansain huulet puhtaiksi, että he kaikki avuksensa huutaisivat Herran nimeä ja palvelisivat häntä yksimielisesti_." -- Sef. 3: 9.

Kaksi huomattavaa esikuvaa lähestyvästä onnettomuudesta.

Älköön kukaan kumminkaan tästä päättäkö, että nämä vertauskuvalliset kuvailut tarkottavat ainoastaan sanasotaa, pelon vavistusta tai inhimillisten kärsimysten myrskyä. Se muodostaa kyllä osan taistelusta, erittäinkin alussa, mutta ennustukset näyttävät selvästi, että siitä lopuksi tulee kauhea, verinen taistelu. Olemme jo tarkastaneet [luku 3 ja H osa luku 7] sen esikuvallisen hädän luontoa, joka kohtasi lihallista Israelia Juutalaiskauden lopussa, ja nyt, kun olemme ehtineet rinnakkaiskauteen, Evankelikauden elonkorjuuseen, näemme kaikki merkit samallaisesta, vaikka paljon suuremmasta, "kristikunnan" hädästä, sen vastakuvasta, ja se käsittää lopuksi koko maailman.

Rooman armeija ja sota aiheuttivat ainoastaan pienen osan juutalaisten hädästä, jonka kauhut historia kuvaa niin kauheiksi, että ainoastaan Ranskan vallankumousta voidaan verrata siihen. Pääasiallisena syynä siihen oli sisäinen hajaannus, lain ja järjestyksen kukistaminen -- anarkia. Itsekkäisyys sai täyden ylivallan ja asetti toisen toistansa vastaan -- aivan niinkuin on ennustettu siitä hädästä, joka kohtaa kristikuntaa. -- Sak. 8: 9--11.

Ei tarvita mitään todistuksia siitä, että sellainen hätä on meidän aikanamme sekä mahdollinen että todennäköinen. Mutta jos joku epäilee sitä, tarvitsee hänen ainoastaan ajatella sitä suurta vallankumousta, joka ainoastaan vuosisata sitten vei Ranskan yhteiskunnallisen romahduksen partaalle ja uhkasi maailman rauhaa.

Muutamilla on se väärä käsitys, että maailma on kasvanut pois muinaisten aikojen julmuudesta ja raakalaisuudesta, ja he uneksivat luulotellulla varmuudella, etteivät menneiden aikojen onnettomuudet voi uudestaan kohdata maailmaa, mutta tosiasia on, että aikamme sivistys on ainoastaan hyvin ohut kiilto, joka helposti voi pudota. Kukaan, joka avoimin silmin katselee uuden ajan historiallisia tosiasioita ja ymmärtää arvostella ihmiskunnan kuumeista suonentykytystä nykyaikana, ei voi epäillä, että menneiden aikojen kauhut voivat toistua. Ja tämä on sitä paljon varmempi, kun luja profetallinen sana ennustaa hätää, jollaista ei ole koskaan ennen ollut. Ilmestyskirjan vertauskuvallisella kielellä on Ranskan vallankumous esitetty "suureksi maanjäristykseksi". Se oli niin suuri yhteiskunnan järkkyminen, että koko "kristikunta" vapisi, kunnes se oli ohi. Ja tämä yhden ainoan kansan vihan kauhea ja äkillinen puhkeaminen ainoastaan vuosisata sitten voi antaa meille käsityksen siitä riehuvasta myrskystä, joka on edessä, kun kaikkien vihastuneitten kansojen kiukku särkee kaikki lain ja järjestyksen siteet ja saa aikaan maailmanlaajuisen anarkian. Muistakaamme myöskin, että tämä vallankumous tapahtui kansassa, jota pidettiin kaikkein kristillisimpänä maailmassa, ja joka vuosisadat oli ollut paavikunnan varmimpana tukena. Kansa, joka oli Babylonin väärän, kirkkoa ja valtiota koskevan oppi viinin juovuttama, ja joka kauvan oli ollut pappisviekkauden ja taikauskon sokaisemana, ylenantoi siten kaikki iljettävyydet ja antoi kauhealle raivolleen vapaan vallan. Ilmestyskirjassa näyttää Herra viittaavan Ranskan vallankumoukseen alkunäytöksenä ja kuvauksena siitä suuresta hädänajasta, joka nyt lähestyy. Historiankirjottaja esittää tämän vallankumouksen syyt seuraavasti ["Campaigne of Napoleon", siv. 12]:

"Ranskan vallankumouksen välittömänä ja pääasiallisena syynä oli kansan hätä ja hallituksen rahapula, joka johtui niistä ennenkuulumattomista raha-avustuksista, joilla Ranska tuki Amerikan siirtoloita niiden vapauden taistelussa. Hovin hillittömyys ja papiston eripuraisuus, yleisen sivistyksen edistyminen, vallankumouksellisten periaatteitten leviäminen, mikä johtui Amerikan vapaussodasta, ja se rasitus, jossa kansa oli niinkauvan elänyt, ne kaikki yhdessä vaikuttivat tähän suuntaan... Epätoivoissaan kärsimästään rasituksesta, kiihtyneinä häpeällisestä itsevaltiudesta ja siitä vääryydestä, jota tehtiin, ja oppineena ymmärtämään oikeutensa, heräsivät Ranskan kansan joukot yleiseen suuttumukseen. Vapauden huuto kaikui pääkaupungista rajoille, Alpeilta Pyreneille, Välimereltä Atlannin rannoille. Niinkuin kaikkia äkkinäisiä mullistuksia turmeltuneissa valtioissa, seurasi myöskin tätä kauhut ja julmuudet, joiden rinnalla muinaisen itsevaltiuden rikokset ja viheliäisyydet jäivät varjoon."