Part 13

Toinen vaikeus, jonka itsekkäisyys tuo mukanaan, on se, että enemmistö niistä harvoista, joilla on terve arvostelukyky, on niin innokkaasti kiinni omissa asioissaan, että ammattiyhdistyksiä on usein neuvottu huonojen neuvonantajien tykö. Sitäpaitsi hyväksyttäisiinkään tuskin nyt hyviä, kohtuullisia neuvoja. Työläiset ovat oppineet epäilemään ja pitämään järjellisiä neuvonantajia työnantajien ja heidän puolueensa vakoojina tai lähetteinä. Useimmat työntekijöistä ovat kyllin järjettömiä antaakseen omaatuntoa availla olevien miesten panna heidät puti puhtaiksi, antamalla maksaa itselleen runsaasti luulotelluista palveluksista.

Olkoonpa, että se on riippunut tietämättömyydestä tai huonosta arvostelukyvystä, niin on osottautunut, että vähintäin puolet niistä neuvoista, joita he ovat saaneet ja joiden mukaan he ovat menetelleet, on ollut vahingoksi heille. Suureksi osaksi johtuu vaikeus epäilemättä siitä, että he luottavat käsivarsiinsa, luottavat suureen lukuunsa, rohkeuteensa ja hylkäävät viisauden ylhäältä, joka on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, puolueeton, teeskentelemätön. Niin ollen ei heillä ole "terveen järjen henkeä". -- Jaak. 3: 17; 2 Tim. 1: 7, engl. k.

He kuvittelevat, että he ammattiyhdistysten ja boikottausten j.n.e. kautta voivat pitää työpalkat muutamissa työnhaaroissa kaksi tai kolme kertaa niin korkeina kuin toisissa, eivätkä huomaa, että ammatin voi nyt oppia paljon lyhyemmässä ajassa kuin ennen, että koulut ja sanomalehdet hankkivat joukoille sen tiedon, jonka ennen ainoastaan muutama voi hankkia itselleen, ja että liika työvoima, sitten kuin se on alentanut palkat yhdessä ammatissa, heittäytyy toisiin haaroihin, joissa työstä maksetaan paremmin, ja painavat lopulta palkat alas sielläkin. Silloin täytyy joukkojen joko kulkea toimettomina ja kuolla perheineen nälkään tai myöskin tehdä työtä puolella tai kolmasosalla entisestä päivärahasta.

Niinkauvan kuin kysyntä oli tuotantoa suurempi, olivat ammattikunnat suureksi avuksi jäsenilleen, sen kautta että ne vakuuttivat heille paremman maksun, lyhemmän työajan ja terveemmät työsuhteet; mutta tuotannon ja kysynnän horjumattomalle laille eivät he voi mitään. Katsokoot sentähden työntekijät ainoaan toivoonsa, Herraan, älköötkä luottako inhimilliseen voimaan.

Tuotannon ja kysynnän laki taipumaton kaikille.

Rakkaudettomuus, voitonhalu ja itsekkäisyys muodostavat, niinkuin olemme nähneet, nykyisin perustuksen liiketoimille kaikkien, suurten ja pienten, rikkaiden ja köyhien, kesken. Työtä ja tavaroita myydään niin kalliisti kuin mahdollista. Niiden todellinen arvo lasketaan harvoin muuten kuin itsekkäältä kannalta.

Tuotannon ja kysynnän lain vaikutuksia ei voi kukaan muuttaa; se kohtaa kaikkia nykyisissä yhteiskuntaoloissa. Jos farmari päättäisi, ettei hän myy vehnäänsä alle yhden dollarin bushelilta, mikä olisi seuraus siitä? Hänen vehnänsä tuhottaisiin, hänen perheeltänsä puuttuisi vaatteita, hänen työntekijänsä eivät voisi saada palkkaansa, hänen velkojansa eivät saisi korkoja, ja ne möisivät hänen farminsa, vehnänsä ja kaikkensa, mitä hänellä on, saadakseen vaadittavansa.

Tai jos farmari päättäisi antaa väkensä tehdä ainoastaan 8 tuntia päivässä 60 dollarista kuukaudessa, niin kuin teollisuuden työntekijät 12 tunnin sijaan päivässä 30 dollarista kuukaudelta, niin hän velkaantuisi pian korviaan myöten. Ja jos kaikki farmarit tekisivät niin, eivätkä myisi tuotteitaan halpoihin hintoihin, eivät he piankaan voisi tyhjentää varastojaan, sillä Intia, Venäjä ja Etelä-Amerikka myisivät viljaansa halvalla Yhdysvalloissa.

Yhdysvaltain suuri rahantarve siihen aikaan, jolloin sen rautatiet piti rakennettaman ja suurteollisuuksia perustettaman, veti miljonia Europan pääomaa Amerikkaan, ja nämä miljonat ovat myötävaikuttaneet maan kukoistukseen. Mutta kukoistusaika on nyt ohi; se menee hiljalleen alaspäin, eikä mikään muu kuin sota tai muut vaikeat onnettomuudet muissa maissa voisi auttaa teollisuutta, jotta rauhalliset kansat sen kautta saisivat paljon työtä. Jaappanilaiskiinalaisen sodan jälkeen ovat esim. nämä molemmat kansat ostaneet suuret joukot sotavälineitä, ja nyt käyttää Jaappani sen sotakorvauksen, jonka se sai Kiinalta, rakentaakseen sotalaivoja, ja tämä taas on aiheuttanut sen, että muut vallat niinikään lisäävät laivastojaan. Tämä valmistaa työtä ja ansiota, ja kuinka paljon vihaammekin sotaa, pidämme kumminkin näiden sotavarustusten näkemistä parempana kuin työnpuutetta, joka näännyttäisi ihmiset nälkään. Muutettakoon maailman velka siten arvopapereiksi. Suuressa hädän ajassa, joka nyt lähestyy, ovat ne yhtä hyviä kuin kulta ja hopea. -- Hes. 7: 19; Sef. 1: 18.

Moni huomaa, että kilpailu on vaara; sentähden ovatkin Yhdysvallat säätäneet lain, joka kieltää Kiinalaisia ja lukutaidottomia europpalaisia muuttamasta maahan. Koetetaan sillä tavalla estää työpalkkoja laskemasta samalle tasolle kuin Europassa tai Aasiassa.

Toiset arvelevat, että lain kautta voisi pakottaa työnantajat maksamaan niin korkeita palkkoja, että he itse saisivat ainoastaan vähän ansiota. Mutta he unohtavat, että niinpian kuin ansiota ei ole, vedetään pääomaa takasin ja käytetään toisella taholla, missä palkat olisivat alhaisempia.

Miltä näyttääkään 15 vuoden kuluttua, jos saa jatkua niinkuin tähänkin asti, -- jos työn tekemisen tarjous aina kääntyy sinne, missä palkka on suurin, ja pääoma alituisesti vedetään takasin, kun ei se enää anna suurta satoa? Koneet ovat tähän saakka uskollisesti palvelleet pääomaa, mutta liikatuotannon täytyy ennemmin tai myöhemmin tulla, ja silloin painetaan hinnat alas ja ansio tulee pienemmäksi. Ennen pitkää ovat trustitkin voimattomia tätä vastaan, ja patentteja ja yksinoikeuksia ei myönnetä aina. Ulkomaisen teollisuuden kilpailu eli "keltainen vaara". Jaappanin ja Kiinan herääminen hankkii kyllä pääomalle käyttöä, mutta ei avaa uusia tilaisuuksia työlle. Pääoma uskaltaa erittäin hyvin perustaa rautateitä ja tehtaita näiden kansojen keskuudessa, joista suuri joukko on rauhallisia, ahkeria ja hyvin tyytyväisiä ihmisiä. Mikä on seuraus, jos nuo miljonat, jotka ovat kiitollisia 6--15 centin (30--75 pennin) päiväpalkkaan, ryhtyvät kilpailemaan työntekijöiden kanssa, jotka pitävät 4--8 kertaa korkeampia palkkoja nälkäpalkkoina? Siitä ei ainoastaan seuraisi, että 15 centtiä pidettäisiin hyvänä päivärahana, vaan kun Kiina voi hankkia työvoimaa 5 kertaa niin paljon kuin Yhdysvallat, olisi siitä seurauksena, että 6 henkilöä kilpailisi jokaisesta paikasta, jossa on noin mitätön palkka. Eräs puuvillatehdas on jo muutettu Connecticutista Jaappaniin, ja useammat seuraavat esimerkkiä ja hakevat itselleen alempipalkkaisia työkenttiä ja niin ollen suurempaa voittoa.

Sen, että Saksan keisari näkee "keltaisen vaaran" lähestyvän, osottaa se kuuluisa taulu, jonka hän lahjotti tsaarille. Taulu esittää europpalaisia valtoja asestamassa vaimoja, jotka heidän yläpuolellaan taivaalla säteilevän ristin valossa seisovat vuorella ja enkeli Mikaelin osotuksen mukaan tarkastavat mustaa pilveä, joka nousee Kiinasta, ja josta näyttäytyy kauheita haamuja leimuavan salaman valossa. Taulun alla on luettavana: "Europpa, vartioitse pyhimpiä aarteitasi." Sillä tahtoi hän sanoa: Europan kansat, yhtykää puolustamaan uskoanne ja kotejanne.

Sen lisäksi on huomattavaa, että keltainen mies käyttää suuresti hyödykseen valkoisia rahoja eli hopeata. Esitämme seuraavaa hongkongilaisen Mr Whiteheadin esitelmästä:

"Ennen sotaa Jaappanin kanssa oli Kiinassa noin 200,000 kehruukoneen puolaa. Mutta sota vapautti Kiinan kansan mandarinein herraudesta ja herätti sen nukkuvat voimat eloon. Äärettömät alueet Kiinassa ovat sopivia pumpuliviljelykselle, ja työ on niin helppoa, että Kiinasta pian tulee suurin pumpulintuottaja. Jo vuonna 1893 tapahtui, että 5 valtamerihöyrylaivaa oli yht'aikaa Shanghaivirrassa lastaamassa pumpulia, josta Jaappanissa tehtäisiin lankaa ja kangasta. Osakan ja Kioton seuduilla (Jaappanissa) on muutaman vuoden kuluessa _kotimaisen_ pääoman laskuun perustettu ei vähemmän kuin 59 kehruutehdasta ja kutomoa, jotka nyt työskentelevät 770,874 puolalla ja valmistavat vuosittain 500,000 baalia lankaa 40,000,000 dollarin arvosta. Nyt ei Jaappanin enää tarvitse pelätä Englannin kilpailua, mieluummin päinvastoin. Rahakannan eroavaisuuden tähden, niissä maissa, joissa on hopeakanta, voidaan nyt, kun hopean arvo on keinotekoisesti laskettu, 40 miestä palkata samalla summalla, kuin vuonna 1870 vaadittiin 20 miehen palkkaamiseksi, koska englantilainen sovereign (kultaraha), joka vuonna 1870 oli arvoltaan 10 rupea (itä-intialainen hopearaha), nyt vastaa noin 20 rupea, mutta Intiassa on sillä sama arvo kuin ennen. Tämä pakottaa ennemmin tai myöhemmin teollisuuden lähtemään pois niistä maista, joissa on kultakanta, asettuakseen sinne, missä voi saada kaksi työntekijää samalla maksolla, joka täytyy antaa työntekijöille niissä maissa, joissa on kultakanta. Tällä tavalla täytyy kultakannan saattaa teollisuus perikatoon."

Voisi lisätä, että ne maat, joilla on hopeakanta, eivät ainoastaan ennen pitkää voi täyttää omia tarpeitaan vaan kykenevät myöskin viemään tavaroita niihin maihin, joissa kultakanta vallitsee. Niin voisi esim. Jaappani myydä tavaroitaan Englannissa kolmatta osaa halvemmalla kuin Jaappanissa ja vaihtamalla saadut kultarahat hopearahoihin hankkia kumminkin itselleen suurta voittoa. Sillä tavalla voivat he katkeroittaa Europan työntekijäin olemassaolon. Lontoolaisen sanomalehden "Daily Chroniclen" mukaan on osottautunut, että eräänä vuonna, kun 67 pumpulikehräämöä Lancashiressä, Englannissa, kärsi tappiota 411,000 puntaa sterlingiä (yli kymmenen miljonaa mark.), voittivat kehräämöt Hiogossa, Jaappanissa, 17 prosenttia. Kuinka kävisikään silloin jos myöskin Jaappanin naiset -- niinkuin jaappanilainen valtiomies kreivi Ito on viitannut "Berliner Tageblattin" kirjeenvaihtajalle -- ryhtyisivät kilpailuun europpalaisien työntekijäin kanssa?

Ilman syytä ei Parisissa ilmestyvä lehti "Economiste Francais" vaadi Europan valtoja lakkaamaan keskinäisistä riidoista ja esiintymään yhteisesti Idän uhkaavaa kilpailua vastaan, ja Englannin pääkonsuli Mr. G. Jamison, Shanghaissa, on julkisesti lausunut, että kultakanta on tehnyt mahdottomaksi Idän kansoille europpalaisten tavarain ostamisen ja sen tähden pakottanut heidät itse valmistamaan välttämättömän. Ja siinä on heillä ollut sellainen menestys, että heidän tavaroitaan nyt kysytään kaikkialla. Hän sanoo:

"Yhdysvallat voivat kyllä sulkea pois itämaalaiset työntekijät, mutta Europpa ei voi sulkea porttejaan itämaalaisilta tavaroilta; nämä saavat varmasti itselleen ostajia halpojen hintojensa ja hyvien lajiensa kautta. Englantilainen työntekijä ostaa niitä itse paljon mieluummin, kun hänen palkkansa laskee, ja vahingoittaa siten itse niitä yrityksiä, joista hänen oma ylläpitonsa riippuu. Tähän saakka on ainoastaan Jaappani vienyt ulos tavaroita; mutta Intia ja Kiina seuraavat pian esimerkkiä. Silloin on heidän tuotteitaan yllin kyllin koko maailmassa ja ne tekevät tuhansia ja taas tuhansia työttömiksi."

Kansat, jotka ennen olivat oivallisia ostajia, tulevat siten pian amerikkalaisten, englantilaisten, saksalaisten ja ranskalaisten tehtailijain kilpailijoiksi, koska heidän suotuisammat olosuhteensa sallivat heidän tunkea pois tieltään entiset hankkijansa kotimaisiltakin markkinoilta ja ottaa leivän valkoiselta työntekijältä.

Mutta ei ole mitään tehtävissä. Se on seurauksena tuotannon ja kysynnän laista. Ainoa keino tämän painostuksen poistamiseksi, joka nyt on alkanut, mutta jonka täytyy tulla aina vaikeammaksi, niinkauvan kuin itsekkäisyys hallitsee, on Jumalan lupaama tuhatvuotinen valtakunta rakkauden lakineen ja yhteiskunnan perustaminen tälle perustukselle. Jos Europan ja Amerikan kansoilla on ollut koko maailma ostajinaan, jotka he ovat varanneet koneilla ja tehdastuotteilla, ja jos he kumminkin ovat ehtineet siihen kohtaan, että tuotanto on kysyntää suurempi, ja että miljonat heidän työntekijöistään etsivät turhaan työtä, mikä uhkaakaan heitä silloin lähimmässä tulevaisuudessa, kun kilpailijain luku on kahdenkertaistunut? Sen lisäksi on otettava huomioon väestön luonnollinen lisääntyminen sekä se asianhaara, että nuo 700 miljonaa kilpailevaa hindulaista, kiinalaista ja jaappanilaista ovat mitä sävyisimpiä ja säästäväisimpiä ihmisiä, joiden herraksi pääoma, joka jo hallitsee valkoisia työntekijöitä, pääsee vaivatta.

Kansain laajennussuunnitelmat ovat yhteydessä teollisuuden etujen kanssa.

Valtain laajennuspyrkimysten edellytyksenä ei ole ainoastaan toivo antaa muille kansoille parempi hallitus, eikä myöskään rakkaus maa-alueisiin ja valtaan; vaan se on seuraus "teollisuuden taistelusta". Vallat kukistavat kansoja, mutta eivät tuhotakseen niitä, vaan vakuuttaakseen itselleen niiden kaupan. Tässä sodassa on Englannilla ollut suurin edistys, ja sentähden on sen rikkaus ääretön. Valaistuksena tästä on ministeri Chamberlainin lausunto eräälle työttömäin lähetystölle. Hän sanoi nimittäin muunmuassa:

"Tarvitsemme uusia markkinoita. Vanhoilta on meidät tungettu osittain pois ulkomaalaisen kilpailun kautta. Jos emme voi lisätä kysyntää niillä markkinoilla, joissa vielä hallitsemme, ja jos emme voi löytää uusia markkinoita, niin työnpuute, joka jo nyt on hyvin vakava, tulee yhä vaikeammaksi ja tuo mukanaan arvaamattomia seurauksia. Jos siis hallitus pyrkii laajentamaan Englannin aluetta, niin ei se tee sitä vihollisuudesta muita kohtaan, vaan vakuuttaakseen Englannin kansan tuotteille riittävät markkinat. Jos ei se alituisesti tekisi niin, tulisi se paha, jota nyt kärsimme, vielä pahemmaksi."

Kaikki valtiomiehet näkevät varsin hyvin tämän vaaran, ja sentähden ovat kaikki teollisuusmaat halukkaita vakuuttautumaan uusista markkinoista, koska he pelkäävät, että ne kaikki pian tulevat ylen täyteen. Sentähden ympäröivät he siirtomaansa suojelustulleilla ja ovat niillä esim. antaneet Amerikan viennille Afrikkaan kovan iskun. Ja nyt koittaa Chamberlain saada brittiläiset siirtomaatkin hyväksymään suojelustullin, joka pitäisi Amerikan, Saksan, Ranskan ja Jaappanin kilpailun etäällä emämaan teollisuudesta.

Niin, todellakin ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa ihmiskuntaa, ja he ryhtyvät kaikkiin mahdollisiin keinoihin kääntääkseen pois vaaran. Mutta se on turhaa, sillä kun valtiomiehet koettavat laajentaa asianomaisten hallitustensa valta-aluetta, niin ei se tapahdu niin paljon työn hankkimisen tähden köyhille -- se on ainoastaan sivuasia -- vaan pikemmin uusien kenttien vakuuttamiseksi pääomanomistajille, että he vielä enemmän voisivat koota "aarteita näinä viimeisinä päivinä". -- Jaak. 5:3.

Näiden päivien jättiläiset.

Nämä jättiläiset ovat aikamme trusteja, jotka sortavat pieniä kilpailijoita ja käyvät kaikkien sotaa kaikkia vastaan pitääkseen hinnat ylhäällä. Tässä suhteessa on Amerikka ensimäisenä. Siellä on renkaita kivihiilien, sokerin, sananlennätinlangan, keksien, borax'in, paperossien, pulveriseeratun maidon, köysitavarain, käsineiden, nappien, koneiden, paperin, riisin j.n.e., j.n.e. valmistamiseksi ja vaihtamiseksi.

Ei kukaan voi kieltää, että nämä jättiläiset ovat suureksi vaaraksi yleisölle, joukoille. Nämä trustit eivät ole ainoastaan paljon mahtavampia kuin yksityiset, vaan niillä ei ole sitäpaitsi omaatuntoa. Sentähden sanotaankin kansan kielessä: "Trusteilla ei ole tuntoa". Pittsburg Post lausui voimakkaasti mielipahansa, kerrottuaan siitä, kuinka Standard Oil Trusti on jakanut vuodelta 1896 ei vähemmän kuin 31 prosenttia, ja että eräs sananlennätintrusti, tapettuaan ensin kaiken kilpailun, on korottanut hinnat kolmin ja neljän kertaisesti ja sen kautta hankkinut jäsenilleen miljonia voittoina. Lehti sanoo: "Jos korottaa äänensä näitä trusteja vastaan, niin tekee itsensä niiden jäsenien silmissä syypääksi anarkiaan. Lain kanssa ristiriitaisilla ja ryöstävillä trusteilla pitää olla vapaa kulku, mutta niiden arvosteleminen on tukahutettava, koska, niinkuin he sanovat, tämä arvostelu synnyttää tyytymättömyyden tulen kansassa. Toisella puolen kansa, toisella puolen laillisesti suojellut ryövärit, trustit. Mutta ei saa olla mitään paljastuksia tai vastalauseita, muuten voi kansan tyytymättömyyden tuli tehdä trustien olon liian kuumaksi. Voiko ajatella suurempaa häpeämättömyyttä ja hävyttömyyttä."

Omistaessaan satojen miljonien dollarien liikkuvan pääoman ovat nämä trustit tosiaankin _jättiläisiä_, ja jos olosuhteet jatkuvat niinkuin viimeisenä kymmenenä vuotena, määräävät nämä trustit muutaman vuoden kuluttua, ei ainoastaan tavaran hinnan vaan myöskin palkkojen suuruuden.

On totta, että nämä pääomain yhteenliittymiset ovat aikaansaaneet suuria yrityksiä, joita yksityiset henkilöt eivät olisi voineet suorittaa niin hyvin tai nopeasti. He ovat ryhtyneet uhkayrityksiin, jotka yleisö olisi tuominnut, jos hallitukset olisivat ryhtyneet niihin. Emme tarkota, että pääoman yhteenliittymiset sellaisenaan ovat hyljättäviä; vaan esitämme ainoastaan, että ne vuodesta vuoteen lisäävät pääoman valtaa ja sen kautta tulevat vaaraksi kansan eduille ja vapaudelle. Jokainen sanoo: Jotakin on tehtävä. Mutta kukaan ei tiedä mitä. Siten on ihmiskunta avuttomana näiden nykyisen yhteiskuntajärjestyksen jättiläiskasvannaisten edessä, ja ainoa toivo on Jumala.

Totta kyllä on näiden jättiläisyritysten johtajina tavallisesti lahjakkaita miehiä, jotka näyttävät olevan halukkaita käyttämään valtaansa kohtuudella; mutta vallan kohdistaminen antaa kumminkin aina olosuhteiden mukaan aihetta käyttää sitä omaksi hyödykseen ja joukkojen vahingoksi.

Nämä jättiläiset uhkaavat nyt ihmiskuntaa yhtä paljon kuin kirjaimelliset jättiläiset uhkasivat neljä tuhatta vuotta sitten. Nuo jättiläiset olivat kuuluisia miehiä ihmeellisine kykyineen ja terävine järkineen, paljon etevämpiä Aadamin langennutta sukua. Ne olivat sekasikiöitä, joilla oli uusi elämän voima [1 Moos. 6: 1--4. Katso kirjaa "Spiritismi Raamatun valossa", hinta 50 p.] samoin ovat meidän aikamme jättiläiset niin suuria, voimakkaita ja viekkaita, ettei niistä voi toivoa voittoa paitsi Jumalan asiaanryhtymisen kautta. Ne eivät ole kumminkaan vielä kehittäneet kaikkea voimaansa. Nämäkin jättiläiset ovat sekasikiöitä, siinneitä siitä itsekkäisyydestä ja toiselta puolen valistuksesta, jonka kristinusko on tuonut.

Mutta inhimillinen hätä ja Jumalan apu tulevat yhtä aikaa yhä lähemmäksi ja niinkuin silloisen maailman jättiläiset lakasi pois vedenpaisumus, niin tuhoaa myöskin nämä trustijättiläiset Jumalan säilän tuli, joka jo on syttymäisillään, sinä "ahdistuksen aikana, jommoista ei ole ollut siitä saakka, kun ihmiset rupesivat olemaan". Tuo "tuli" kuluttaa kaikki paheen ja itsekkäisyyden jättiläiset, niin etteivät ne enää koskaan nouse ylös. -- Jes. 26: 13, 14; Sef. 3: 8, 9.

Orjuus ja nykyinen orjuuttaminen.

Vähemmän kuin sata vuotta sitte alettiin poistaa orjuutta. Englannin siirtomaista poistettiin se vuonna 1838, ja Englannin valtiokassa maksoi 20 miljonaa puntaa (500 miljonaa markkaa) vahingonkorvaukseksi orjien omistajille. Ranskan siirtomaissa poistettiin se vuonna 1848 ja Amerikan etelävaltioissa 1863. Tämä edistysaskel voidaan suureksi osaksi laskea kristillisten äänien ja kirjotusten ansioksi, mutta ilman niitäkin olisi se kumminkin tullut -- ainoastaan vähän myöhemmin -- työmarkkinain muutosten tähden. Voidaan sanoa, että orjuus kuoli luonnollisen kuoleman koneellisten keksintöjen ja asutuksen lisääntymisen tähden. Lukuunottamatta siveellisiä ja uskonnollisia suhteita, olisi nyt mahdoton tehdä orjuus yleiseksi; se ei kannattaisi. Koneet huolehtivat meidän aikanamme suureksi osaksi työstä, olkoonpa että se vaatii enemmän tai vähemmän älyä, ja orjien kasvattaminen kelvollisiksi työntekijöiksi tekisi heidän työnsä kalliimmaksi kuin nimeksi vapaiden miesten, jotka hätä pakottaa työhön. Maailma on tullut huomaamaan, että sotavankien hankkiminen, jotka voisivat tulla orjiksi, kannattaa vähemmän kuin kaupan kilpataistelu, ja että vapaat "hädän orjat" tarjoovat parempaa ja halvempaa työvoimaa.

Joskin vapaa, on älykäs työntekijä halvempi kuin tietämätön orja, ja kun koko maailma herää älykkäisyyteen ja sitäpaitsi yhä nopeasti lisääntyy, käy yhteiskunnallinen järjestelmä kohden perikatoaan yhtä varmasti kuin kone, joka työskentelisi täydellä höyrypaineella ilman venttiiliä. Tuotannon ja kysynnän periaatteella ei ole mitään varmuusventtiiliä, ja niin tulee itsekkäisyyden paino, joka painaa yhteiskuntaa alas, päivittäin yhä voimakkaammaksi, kunnes sorretut joukot aiheuttavat järjestelmän kukistumisen ja anarkian. Joukot ovat ikäänkuin puristuneina

kahden myllynkiven väliin,

jotka pian musertavat heidät ja saattavat heidät arvottoman orjuuden tilaan, jos ei millään tavalla tartuta asiaan. Hätä pakottaa heidät myllynkivien väliin. Tuotannon ja kysynnän laki on alimmainen myllynkivi, jonka päällä ylempi järjestäytynyt itsekkäisyys, mahtavine kone-apuneuvoineen ja pääomineen työskentelee. Jo vuonna 1887 arveltiin maailman kaikkien koneiden työn vastaavan 1,000 miljonan ihmisen työtä, s.o. maailman työntekijäin kolminkertaista määrää, ja sen jälkeen on se todennäköisesti kahdenkertaistunut. Sen lisäksi tulee ottaa huomioon, että ne työskentelevät suurimmaksi osaksi sivistyneissä maissa, joiden asutus on ainoastaan noin viidesosa kaikesta. Voiko sentähden ihmetellä, että Lontoossa lasketaan olevan 938,293 köyhää, 316,834 hyvin köyhää ja 37,610 täydellisesti varatonta, yhteensä 1,292,737 ihmistä eli lähes kolmasosa koko asutuksesta. Julkiset tiedonannot osottavat, että kolmasosa kaikista Skotlannin perheistä asuu ainoastaan yhdessä huoneessa ja enemmän kuin kolmasosa kahdessa huoneessa, että 21 tuhatta henkilöä New Yorkissa häädettiin eräänä talvena maksamattoman vuokran tähden kadulle, ja että 3,819 ihmistä siellä haudattiin "köyhäin hautaan" -- ja näin kaupungissa, jossa on 1,157 miljonääriä!

"The American Magazine of Civicessä" käsitteli J.A. Collin niiden luvun vähenemistä, joilla oli oma koti. Hän esittää, että kun suurimmalla osalla asutuksesta oli muutama vuosikymmen sitte velaton koti, oli nyt 84 prosenttia niistä vuokralaisia (laskettuna siihen ne tilat, joita rasitti hypoteekkilaina). Siitä hän sanoi:

"Jos tämä muutos on voinut tapahtua lyhyessä ajassa, kun lännessä vielä oli paljon vapaata maata, ja kun teollisuus vielä etsi työntekijöitä ja maksoi hyvin, mikä silloin tuleekaan tulokseksi, kun länsi tulee tiheämmästi asutuksi ja siellä olevat tilat, kaivokset, rautatiet ja tehtaat ovat kokoontuneet muutamien harvojen miljonäärien käsiin. Mikä silloin tuleekaan tuhansien teollisuustyöntekijäin osaksi?"

Mr Collinin laskelmista on kumminkin huomautettava, että niihin 84 prosenttiin on laskettu monta nuorta, jotka, jos olisi Europasta kysymys, asuisivat vanhempainsa luona, sekä siirtolaiset, jotka ostavat maata vähittäismaksulla, mutta olosuhteet ovat kumminkin kyllin huonot.

Ainoastaan harvat tietävät, kuinka halvasta ihmisten aikaa ja voimia usein myydään, ja ne, jotka tietävät sen, eivät tunne mitään parannuskeinoa tätä pahaa vastaan ja pyrkivät itse välttämään sen kynsiä. Kaikissa suurissa maailmankaupungeissa on tuhansia, jotka työskentelevät kovemmin ja pitempään elämän välttämättömimpien tarpeiden puolesta, kuin suurin osa etelävaltioiden orjista teki. Nimeksi ovat he vapaita, mutta todellisuudessa orjia, hädän pakottamia orjia, joilla kyllä on vapaus tahtoa, mutta ei vapautta toimia halunsa mukaan.

"Oi kuinka on kulta se kallista, ja liha ja veri niin helppoa."

Kaikkein köyhimpien luku kasvaa nopeasti, ja ankara kilpailu vie, niinkuin olemme nähneet, koko sukua alaspäin, paitsi niitä harvoja onnellisia, jotka ovat vakuuttaneet itselleen koneita tai kiinteää omaisuutta, ja heidän rikkautensa ja valtansa kasvaa niin nopeasti, että näyttää siltä kuin pian löytyisi miljardinomistajia.