Part 32

"Jos alkuihminen ei ollut muuta kuin gorilla tai luola-asukas, kuinka voivat näinä esihistoriallisina aikoina ne, jotka rakensivat tämän mahtavan rakennuksen, tietää sen, mitä meidän perinpohjin _oppineet_ kykenevät kahdenkymmenen vuosisadan havaintojen ja kokemusten perustuksella huomaamaan ainoastaan epätäydellisesti? Kuinka voivat he tietää edes kuinka tuli valmistaa ja käyttää niitä välineitä, koneita ja laitoksia, jotka olivat välttämättömiä niin suunnattoman suuren, niin vahva-aineisen, niin kovin korkean ja niin työnsä puolesta täydellisen rakennuksen kohottamiseksi, niin että se tänäpäivänä on ilman kilpailijaa maan päällä? Kuinka he voivat tietää maan pallonmuotoisuuden, pyörimisen, halkaisijan, tiheyden, leveysasteet, navat, maan jaotuksen ja lämpömäärän tai sen tähtitieteelliset suhteet? Kuinka he voivat ratkaista tehtävän ympyrän neliöksi muuttamisesta, laskea mittasuhteet tai määrätä neljä ilmansuuntaa? Kuinka he voivat valmistaa historiasta ja armotalouksista tauluja, jotka ilmaisevat tarkkoja tosiseikkoja jokaisessa yksityiskohdassaankin, neljäntuhannen vuoden aikana heidän aikansa jälkeen ja vielä lopulliseen päättymiseen asti. Kuinka voivat he tietää, koska moosekselainen armotalous tulisi alkamaan, kuinka kauvan se tulisi kestämään ja missä se tulisi päättymään? Kuinka voivat he tietää, koska kristikunta pystytettäisiin, mitkä suuret tapahtumat ja piirteet olisivat sen tunnusmerkkeinä, tai mitkä olisivat Kristuksen seurakunnan merkilliset ominaisuudet, kulku ja loppu? Kuinka voivat he tuntea suuren precessionalikauden, sen pituuden, päivien luvun varsinaisessa vuodessa, auringon ja maan keskimääräisen etäisyyden toisistaan, tähtien täsmällisen aseman siihen aikaan kun pyramiidi rakennettiin? Kuinka voivat he keksiä mallin ja järjestelmän mitoille ja painoille, jotka ovat niin tasasuhtaisia toistensa kanssa, niin edullisesti sovitettuja ihmisen tavallisia tarpeita varten ja saatetut sellaiseen sopusointuun luonnon kaikkien tosiseikkojen kanssa? Ja kuinka he voivat tietää kuinka saada kaikki tämä mahtumaan yhteen ainoaan muuraustyöhön ilman ainoatakaan piirrosta sanoin tai kuvin, mutta kumminkin varmasti kaikkia ajan hävityksiä ja vaihteluja vastaan ja siinä kunnossa, että sitä voidaan lukea ja ymmärtää aina viimeiseen päivään asti?"

"Ihmiset pilkatkoot, mutta he eivät voi nauraa hajalleen tätä mahtavaa rakennusta, ei myöskään ottaa siltä sen kulmia, mittasuhteita, mittoja, luonnon ja uskonnon vastaavaisuuksia, jotka sen Luoja sille antoi. Tässä ovat ne kaikessa puhuvassa merkitseväisyydessään, kankeina, voittamattomina, yli kaiken niitä sortavan voiman."

Tämän ihmeellisen "todistajan" ääni muistuttaa mahtavasti Herramme sanoja siinä huomattavassa tilaisuudessa, jolloin hän piti riemukulkunsa Jerusalemiin ja esikuvallisesti esitti itsensä Israelille kuninkaana, koko hänen oppilasjoukkonsa riemuitessa ja korkeasti kiittäessä Jumalaa kaikista niistä voimakkaista töistä, joita oli tapahtunut, sanoen: "Siunattu olkoon Hän, kuningas, joka tulee Herran nimessä! Rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!" Ja kun fariseukset kehottivat häntä nuhtelemaan heitä, vastasi hän: "Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat" (Luukk. 19: 37--40). Ja niin on tänään: kun kunnian Kuningas todellisuudessa on tullut, ja suurin osa hänen tunnetuista elävistä todistajistaan, joiden pitäisi korkeasti iloita ja sanoa: siunattu olkoon Kuningas, joka tulee Herran nimessä, ovat mykkiä -- muutamat pelosta, että tulevat suljettaviksi pois synagogasta, toiset uneliaasta välinpitämättömyydestä tai maailmallisuuden päihtymyksestä, joka pitää heidät tietämättömyydessä etsikkomme ajasta -- katso, juuri tämän Suuren pyramiidin kivet todistavat huutaen varmoin äänin. Jokainen tämän valtavan rakennuksen tuuma julistaa kaunopuheisesti Jumalan rikkautta, valtaa ja armoa.

Lujasti suljettuina tuohon vahvaan, kalliontapaiseen rakennukseen, ollen luonnon myrskyjen tai hävittäjän säälimättömän käden saavuttamattomissa, ovat Jumalan suunnitelman ääripiirustukset olleet neljän tuhannen vuoden aikana, valmiina ilmaisemaan todistuksensa määrättynä aikana vahvistukseksi tuolle samallaisella tavalla ilmaistulle, mutta vuosisatoja salassa olleelle, varman, profetallisen Sanan todistukselle. Tämän todistajan "todistus Herralle Sebaotille Egyptinmaassa", kuten Raamatunkin, osottaa vakavalla ja täysin luotettavalla täsmällisyydellä vanhain asiain järjestyksen lopulliseen perikatoon unhotuksen "kuilussa" ja uuden ihanaan pystyttämiseen, Kristuksen Jeesuksen, Jumalan ikuisen rakennuksen, suuren Huippu-kulmakiven alaisena, jonka ihanien luonneviivojen kanssa täytyy kaiken, joka on ijankaikkisen elämän arvoista, tulla rakennetuksi hänen allaan. Amen! Amen! Tulkoon sinun valtakuntasi! Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä niinkuin se tapahtuu taivaassa!

* * * * *

JUMALAN PELASTUS.

Eikö syömmein riemastuisi, Sanastansa kirkkaasta, Joka meille ilmottaapi Pelastuksen armosta -- Jonk' on Herra valmistellut Maailmalle aikanaan. Jok' on kauvan kuljeskellut Synneissänsä, murheissaan.

Eikö syömmein riemastuisi Nähdessänsä virtaavan Valtaistuimelta virran Raikkaan, kirkkaan, puhtahan; Jonka laineet virvottaapi Korpimaankin kuihtuvan, Kuoleman myös karkottaapi, Vapaast' juottaa janoovan.

Eikö syömmein riemastuisi, Kiitostansa laulellen, Kun saan uskon silmät luoda Eedenihin uutehen, Jossa kansa vapahdettu Vankilasta kuoleman Nauttii terveyttä, rauhaa, Omaa onnen kirkkahan.

Eikö syömmein riemastuisi Näkemistä ihmeistään: Oppineet kun kaikk' on kansat Toinen toistaan lempimään. Kiitoslaulut sointuisimmat Korkeuksiin nousevat Sydämmistä miljoonista Jotk' on riemun täyttämät.

Mutta riemuin suureneepi, Siioniin kun katselen. Karitsan nään siellä kauniin Joukkoinensa säteillen, Jonka osti ihmisistä Esikoisiks' Herralleen; Nyt on aina onnellinen, Puhdas, kallis Yljälleen.

Täällä kuoloon asti kulki Verisissä jäljissään. Otsallaan nyt loistaa merkki Kirkkahilla säteillään. Yljän kutsun kuuli kerran Varhaisessa koitossa. Päivön kirkkaan lailla paistaa Morsiusvaatteet kullassa.

Yljän kanssa yhdistetty Kruunu elon päässänsä, Perinnön tuon suurenmoisen Saapi jaata kanssansa. Oi, sä armo ihmeenlainen, Joka Kristuksessa on! Kiitos hälle, jonka rakkaus Onpi aivan pohjaton.

LIITE.

Liitämme tähän eräältä lähetyssaarnaajalta Kiinasta kirjeen, joka saatiin, kun tämä osa oli painatuksen alaisena. Se auttaa valaisemaan, kuinka Jumalan kaitselmuksen alaisena nykyisen totuuden tieto lähetetään totuutta etsiville kaikissa maailman osissa. Elonkorjuun Herra johtaa silminnähtävästi elonkorjaajien työtä niin, että ei yksikään hänen kokonaan vihkiytyneistä pyhistään jää pimeyteen. -- 1 Tess. 5: 4.

Rakas herra Russell: On nyt muutamia vuosia siitä kun nähtävästi tilapäinen keskustelu eräästä uskonnollisesta aineesta sai hyvän ystäväni neiti Downingin [myöskin lähetyssaarnaaja ja jo monet vuodet TORNIN ja RAAMATUN TUTKISTELUJEN lukija] jättämään minulle muutamia kappaleita ZIONS WATCH TOWER'IA (Siionin Vartio-Torni; Russellin toimittama aikakauslehti). [Jos Jumala suo tulee samanniminen lehti ilmestymään vuoden 1913 alusta myös suomenkielisenä.] Ylempänä sanon tilapäinen -- tahdon nyt oikaista ja sanoa _kaitselmuksen_ lähettämä; sillä uskon täydelleen, että niin on, koska siitä päivästä alkain tähän asti olen en ainoastaan ollut mitä aikakauskirjat kutsuvat "alituiseksi lukijaksi, lämpimäksi ihailijaksi" j.n.e., vaan myöskin olen todellisuudessa tullut siunatuksi, lohdutetuksi, valaistuksi ja vahvistetuksi, vieläpä henkiseksi tehdyksikin noiden nähtävästi aivan uusien (mutta todellisuudessa vanhojen ja tosien), noiden pelkäämättömien ja arvokkaiden (kumminkin nöyrien ja Kristuksen kaltaisten), noiden vastaansanomatta puhdasoppisten (kumminkin harhaoppisiksi katsottujen) jumalallisen totuuden esitysten kautta, joita Teillä ja Teidän apulaisillanne on ollut etu saattaa päivän valoon, ja minulla sekä monella muulla etu lukea kuukautisissa esityksissä.

Mutta jos määräaikaisista lähetyksistä voidaan sanoa kaikki tämä, niin mitä sanonkaan nyt, kun meidät asetetaan korkeammalle maaperälle Raamatuntutkistelujen kahden osan kautta, niiden lujan, järjestetyn, luku luvulta jatkuvan jumalallisia suunnitelmia käsittelevän katsauksen kautta, mitkä nyt lahjotetaan seurakunnalle pelkästä lukemisen vaivasta, sellaisina kuin ne lähtevät uhraavasta seurakunnasta ja rakastavasta Jumalasta. Todellakin näyttää olevan jälellä ainoastaan muutamia harvoja askeleita, ennenkuin me pääsemme itse Vartio-Tornin parvekkeen korkeimmalle kohdalle ja näemme ihmetteleväin silmäimme eteen levitettyinä runsaasti aaltoilevassa panoraamassa kaikki ihanuudet sinä päivänä, jona Jumala totuutensa kirkastaa; kaikki ne hämmästyttävät lupaukset, jotka tarkottavat maan elonkorjuuta, täyttyvät: kruunatun Elonkorjaajan alas astuminen, jalokivien tarkastaminen, seurakunnan seulominen, Saatanan sitominen, Jehovan tili maailman kanssa tehty, maan meteli ohi, pyhyyden tie aukaistu, valoisan aikakauden vilahdukset tuolla kaukana aina täydellisyyden ja ihanuuden kauteen asti, jolloin Jumala on oleva kaikki kaikessa. Eikö ole ihmeellistä huomata niitä tapoja ja välineitä, joita Jumala henkensä kautta on käyttänyt (erityisesti viimeisenä kahtenakymmenenä vuotena) saattaakseen monet kansastaan ymmärtämään selvemmin Raamatun totuuksia, puhdistaen Sanan ikäänkuin vuosisatojen tomusta, saattaen päivänvaloon tutkittavaksi niin uutta kuin vanhaakin, sovittaen ja yhdistäen sen eri kirjat, niin että voi nähdä, ettei yksikään niistä voi millään tavalla puuttua, ja saattaen koko Raamatun loistamaan sen himmentymättömässä ihanuudessa, ainoana suurena, ihanana, kaikkiin riittävänä _täydellisenä_ Jumalan sanana, langenneelle, mutta Kristuksen lunastamalle maailmallemme? Kuinka me vartijat todellakin voimme nähdä, ei ainoastaan lupauksen aamusta, josta seurakunta on iloinnut menneinä kahdeksanatoista pitkänä vuosisatana, vaan Auringon todellisen nousun; ei ainoastaan hohteen, vaan itse tuon suuren valoruumiin todellisen kehrän; ja se ei päällepäätteeksi ole vaan taivaanrannan korkeudella -- tai heti sen yläpuolella ja kaukana -- vaan se on hyvän matkaa taivaanrannan yläpuolella.

Tasangolla ehkä näkyy vaan päivänkoiton valo; mutta nouse portaita, kiipeä vartio-torniin, käytä kaukoputkea ja sekstanttia ja suuntaa se sitten ja katso, eikö juuri aurinko ole siellä. Tullaksemme edelleen vakuutetuksi tästä, siirtykäämme sinne, missä sen säteet muodostavat polttopisteen, pitäkäämme Raamattua sen valossa ja katsokaamme kuinka se saa jokaisen sivun loistamaan totuuden jumalallisella kirkkaudella; kuinka sen perusopit esiintyvät hehkuvina aina valoisaan loisteeseen asti, paljastaen selvästi nöyrille mielille Jumalan tähän saakka salatun aikomuksen; paljastaen ikäänkuin loppumattoman rakkauden sydämen; niin, tavallansa paljastaen juuri ne salaisuudet, joihin enkelitkin halusivat katsahtaa ja eivät voineet.

Maailma on pimeydessä ja tulee todennäköisesti niin olemaankin, kunnes hänen valtansa avonaisempi näyttäminen paljastaa hänen läsnäolonsa; mutta hänen seurakunnalleen, niille, jotka todella ovat tarkkaavaisia, niille, jotka odottavat hänen tulemistaan sillä tavalla kuin hän sanoi tulevansa -- mitä sanovat nämä totuudet heille? Mitä merkitsee tämä yliluonnollisen voimakas valo, profetallisten totuuksien yhteen sattuminen samassa loistopisteessä näinä maan elonkorjuun muutamana viimeisenä päivänä, valon lisääntyminen, tiedon karttuminen, sielun palava halu, oppisiteitten murtaminen, henkinen erottaminen? Herrani, minulle tekee tämän kaiken selväksi yksi ainoa sana _parusia_. Kristus on läsnä, kirkkauden Kuningas on täällä, aika on täyttynyt, jumalallinen Jeesus. Jumalan Voideltu, korotettu Ylkä, on jo meidän keskellämme, ryhtyen valmistaviin toimenpiteisiin maallista hallitustansa varten. Kaiken todennäköisyyden mukaan on niiden pyhien, jotka ovat nukkuneet, ensimäinen ylösnousemus tapahtunut tosiasia, ja suuressa määrin voi riippua heidän suloisesta vaikutuksestaan -- se vaikutus, mitä saamme kokea, se henkinen pakottaminen, jota tunnemme ja joka johtaa meitä, niinkuin se, että odotamme ja ikävöimme Kristusta, voi johtua heidän aikaisista toimenpiteistään jumalallisen Lunastajansa asiassa. Pian ovat kaikki elävät pyhät saaneet otsiinsa Kuninkaansa merkin, pian on jokainen jalokivi laskettu, jokainen vihkiytynyt elämä loppuun uhrattu, kaikkien pyhien voitto avonaisesti vahvistettu, silmänräpäyksessä tapahtuva muutos inhimillisestä elämästä jumalalliseen ihanuuteen toimeenpantu. Silloin on koko Seurakunta Kristuksen, päänsä kanssa ilmestyvä voimassa, valtakunta annetaan sille, jolle se kuuluu, Valtias on vievä sotajoukkonsa taisteluun. Lyhyt, mutta kiivas, rinta rintaa vastaan taisteltava, mutta ratkaiseva ottelu pimeyden valtojen kanssa on tapahtuva. Ja silloin, autuas ajatus, on langenneen ihmissuvun asiain järjestys antava sijan jumalalliselle järjestykselle. Oi siunattu toivo, oi ihana loppu, oi autuas, autuas päivä, oi riemua uhkuva taivas, oi riemuisa maa, oi ääretön Jumalan Poika, oi kallis korotettu Lunastaja! Kuka, joka tuntee jotakin näistä tulevan maailman voimista, ei toistaisi Jumalan Kirjan loppusanoja: "Niin, tule Herra Jeesus!"

Pyydän anteeksi, rakas herra, jos ylivuotavassa kiitoksessani olen anastanut liian paljon Teidän kallista aikaanne. Se ei suinkaan ollut tarkotukseni, mutta kun rupesin kirjottamaan, huomasin, että aine laajeni ja tahdoin lausua suuren kiitollisuuteni taivaallista Isää kuten Teitäkin kohtaan. Asia on mm. niin, että uskon tuohon suureen totuuteen, jota Te julistatte, nim. että me elämme maailman elonkorjuu-ajassa. Jumalan armosta olen yksi, joka valvon, ja voin sentähden nähdä päivänkoiton omin silmin; ja mikä on vielä kallisarvoisempaa, tunnen sen, enkä epäile sanoa, että tiedän sen olevan totta. Voinko sentähden olla muuta kuin mitä syvimmin kiintynyt kaikkiin asioihin (ja niitä on paljon), joita käsitellään Raamatun tutkisteluissa.

Minun halvan arveluni mukaan ovat teidän teoksenne _Raamatuntutkistelujen_ osat Ja Vartiotornin numerot kaikkein parhaita selityksiä ja apuneuvoja mitä koskaan olen tavannut raamatunpaikoista ja ennustuksista, jotka tarkottavat Herramme toista tulemista. Minä luen niitä yhä uudestaan ja uudestaan yhä kasvavalla mielihyvällä ja kirjelmäni on aivan yksinkertaisesti ilmaus sanoissa kiitollisuuden tunteesta, joka kauvan on kehottanut minua kirjottamaan tunnustukseni kiittääkseni Teitä, inhimillisenä välineenä, siitä hyvästä, minkä minä olen niistä saanut. Uskallan sentähden toivoa, että Te, vaikka olenkin täydelleen vieras Teille, otatte vastaan kirjeeni lähteneenä kiitollisesta sydämestä, joka ei ainoastaan tunne, vaan toivoo ilmaisevansa kiitollisuudenvelkansa kaikesta avusta ja valaistuksesta, jonka on saanut ja omistanut, mitä tulee hänelle kaikista aineista tärkeimpään, jumalallisen Herramme ja Vapahtajamme tulemiseen eli todelliseen läsnäoloon.

Olen, rakas herra, Teidän Kristuksen rakkaudessa.

2 p. maalisk. 1891.

_W.R. Fuller_.

End of Project Gutenberg's Raamatun tutkisteluja III, by Charles T. Russell