Part 30

Kun me katsomme ylöspäin pitkin "Suurta galleriaa", näemme me että _sillä on loppu_ kuten alkukin. Niinmuodoin sanotaan meille, että nuo tavattoman suuret ja kalliit edut, jotka ovat kestäneet koko evankelikauden, tulevat kerran _lakkaamaan_ -- tuo ihmeellinen korkea kutsu Kristuksen kanssaperillisyyteen hänen "morsiamenaan" tulee päättymään, kun luku, kyllin suuri täyttämään "pienen lauman", on ottanut vastaan kutsun. Sen mitä tämä -- kivi-"todistaja" näin osottaa kuvan kautta, esittää Raamattu hyvin selvästi: se osottaa, kuten olemme nähneet, että etu saada juosta "korkean kutsun" palkinnon saavuttamiseksi, kuuluu ainoastaan evankelikaudelle. Sitä ei ole koskaan ennen myönnetty -- Ruhtinaamme Jeesus oli ensimäinen, jolle se tarjottiin, ensimäinen, joka otti vastaan sen uhraamiseen sisältyvät ehdot ja ensimäinen, joka sai siitä luvatun palkinnon. "Suuren gallerian" eteläpää ilmottaa yhtä tarkasti lopun jumalalliseen luontoon kutsumisesta kuin sen pohjoinen pää ilmottaa tarjoumuksen alun tuohon suureen suosioon.

Mutta kun "Suuri galleria" esikuvaa Jumalan meille antamaa "korkeaa kutsua", niin katsokaamme edelleen ja ottakaamme vaarin minne tämä kutsu johtaa kussakin erikoistapauksessa. Me olemme jo nähneet Raamatusta, että me olemme kutsutut kärsimään Kristuksen kanssa, olemaan kuolleet hänen kanssaan ja sitten _tulemaan osallisiksi hänen kirkkaudestaan_. Ja kaiken tämän huomaamme me sattuvasti vertauskuvatuksi sillä omituisella tavalla, jonka kautta päästään "Suuren gallerian" päässä olevaan "Kuninkaan huoneeseen". Se tie, jota pitkin ne, jotka ottavat vastaan "korkean kutsun", saavat mennä taivaalliseen ihanuuteen, jota "Kuninkaan huone" esikuvaa, ei ole suora. Heitä täytyy ensin koetella joka suhteessa ja huomata Jumalan tahdolle kuuliaisiksi, muuten eivät he voi mennä siihen lepoon, joka on tarjona. Suuri pyramiidi valaisee niin ollen voimakkaasti tämän Raamatun opin ja kaikkein niiden kokemuksen, jotka juoksevat saavuttaakseen tuon suuren palkinnon. Kuten kutsu johtaa vihkiytymiseen ja uhraamisen käytäntöön ottamiseen, niin johtaa "Suuri galleriakin" erinäisiin mataliin käytäviin, jotka vertauskuvaavat sitä. Saavuttuaan sen ylimpään päähän täytyy matkamiehen taipua hyvin alas siinä oviaukossa eli käytävässä, joka vie "Esihuoneeseen". Tämä taipuminen vertauskuvaa sitä inhimillisen tahdon vihkimistä eli kuolemaa, uhrautumisen alkua, mihin ovat kutsutut kaikki ne, jotka tahtovat saavuttaa jumalallisen luonnon. Siitä, kuinka paljon tämä uhrautuminen oikeastaan merkitsee, ovat selvillä ainoastaan ne, jotka ovat vastaanottaneet kutsun ja todellisuudessa luopuneet inhimillisestä tahdosta.

Kun tämän vihkiytymistä esikuvaavan lyhyen käytävän kautta on kuljettu, olemme me n.k. "Esihuoneessa". Tässä loppuu kalkkikivilattia; tästä alkain astutaan lattialla, joka on pelkkää graniittia, jonka voidaan selittää merkitsevän _uutta_ asemaa eli oloa "uusina luomuksina". Mutta asettaessamme jalkamme graniittilattialle astuaksemme uuteen asemaansa uutena luomuksena, huomataan jättiläismäinen graniittisulku; tämä on tunnettu "Graniittipaaden" nimellä. Tämä sulkee laskuoven tavoin tien osittain ja jättää jälelle ainoastaan matalan käytävän, samallaisen kuin se, mistä äsken kuljettiin, 44 tuumaa (n. 1,1 m) korkean, niin että meidän täytyy uudestaan kumartua ennenkuin voimme täydelleen nauttia niistä eduista, joita "Esihuone" esikuvaa. Tämä "Graniitti-paasi" esittää jumalallista tahtoa ja näyttää se sanovan sille, joka äsken on kulkenut siitä matalasta käytävästä, joka esikuvaa oman tahdon hylkäämistä: "Ei ole kyllin siinä että uhraat oman tahtosi, suunnitelmasi ja mielipiteesi; sinä voisit kyllä tehdä tämän kaiken ja hyväksyä sitten kumminkin jonkun toisen tahdon ja suunnitelman; sinun pitää, ei ainoastaan uhrata oma tahtosi vaan sinun täytyy myöskin taipua Jumalan tahdon alle ja ottaa se omasi sijaan ja tulla valppaaksi Jumalan palveluksessa, ennenkuin sinut lasketaan uudeksi luomukseksi ja perilliseksi jumalallisesta luonnosta".

Sittenkun olemme menneet "Graniitti-paaden" ohi, seisomme me esteettömästi "Esihuoneen" graniittilattialla. Se on omituinen huone: sen seinät eroavat toisistaan, näyttää ikäänkuin siinä olisi muutamissa osissa jonkunlainen lautakerros, ja toisiin sen seinistä on taas uurrettu koloja. Muuten se näyttää olevan täynnä opetuksia, joita ei vielä täysin ole osattu selittää. Kumminkin näyttää se ajatus, jonka siellä käyneet ovat esittäneet, että se on kouluhuoneen tapainen, olevan täydellisessä sopusoinnussa sen kanssa mitä meidän siitä tulee odottaa nim. että se esittää totuudesta siinneiden pyhien kokemuksia. Tämä "Esihuone" vertauskuvaa Kristuksen koulua ja sitä opetusta -- niitä uskon, kärsivällisyyden, kestäväisyyden j.n.e. koetuksia -- johon kaikki joutuvat, jotka ovat vihkineet itsensä kokonaan Jumalan tahdolle; joka lahjottaa heille tilaisuuden _voittaa_ ja osottaa arvokkaisuutensa voittajan paikkaan Kristuksen kanssa hänen tulevan valtakuntansa ihanuudessa. Jos ei meillä ole sellaisia kokemuksia ja koetuksia emme ole _lapsia_ emmekä jumalallisen tason _perillisiä_ (Hebr. 12: 8.) Jumala kouluuttaa ja opettaa meitä nykyisessä elämässämme, senjälkeen kun olemme vihkiytyneet hänen palvelukseensa ja senkautta ei hän ainoastaan koettele meidän uskollisuuttamme häntä kohtaan liittolupauksemme mukaisesti, vaan valmistaa meitä myöskin siihen että me tunnemme myötätuntoa toisten koettelemuksia ja vaikeuksia kohtaan, toisten, joiden ohjaajiksi ja tuomareiksi hän tahtonsa mukaan meidät pian on tekevä. --- 1 Kor. 6: 2, 3.

Meidän ei ole ainoastaan kuoltava tahdollemme, vaan meidän on kuoltava _todellisestikin_ ennenkuin me täydellisesti ja todellisesti voimme astua "uuden", "jumalallisen luonnon" ehtoihin. Ja tämänkin osottaa kivi-"todistaja"; sillä "Esihuoneen" takaosassa on hyvin matala käytävä, jonka kautta päästään "Kuninkaan huoneeseen". Siten tulemme "Kuninkaan huoneeseen", korkeimpaan ja suuremmoisimpaan pyramiidin huoneeseen, joka on jumalallisen luonnon täydellisyyden vertauskuva, jonka "pieni lauma" saavuttaa, ne harvat voittajat, jotka valitaan "monesta kutsutusta" (jota _kutsumista_ "Suuri galleria" vertauskuvaa), ne harvat voittajat, jotka kulkevat itseuhrautumisen ja koetuksen kautta (joita "Esihuone" ja siihen sekä siitä poisjohtavat matalat käytävät vertauskuvaavat). Kutsu "jumalalliseen luontoon" tuli ensin Herrallemme Jeesukselle, jonka lähettämisellä maan päälle oli kahdenlainen tarkotus: 1) vapahtaa syntiset maksamalla lunastushinta Aadamin puolesta ja hänessä kaikkien puolesta, ja 2) että hän tottelevaisuuden kautta, kuolemaan asti osottautui jumalallisen luonnon ja ihanuuden arvoiseksi. Sentähden osotetaan "Suuren gallerian" alkavan meidän Herramme syntymisestä. Se ei sentähden vertauskuvaa _evankelikautta_, sillä se ei alkanut ennenkuin Jeesus oli tehnyt lopun lakikaudesta, uhrinsa kautta ristillä, 33 vuotta syntymänsä jälkeen; vaan se vertauskuvaa sitävastoin korkeata eli taivaallista _kutsua_ (uhrin kautta) jumalalliseen luontoon -- "Kuninkaan huoneeseen". Meidän Herramme oli kutsuttu siihen syntymästänsä saakka: ja Helluntain jälkeen ovat kaikki vanhurskautetut uskovaiset kutsutut tähän samaan korkeaan etuun, kuinka harvat sitten ottavatkaan vastaan uhrautumiskutsun ja kuinka harvat sitte tekevätkään kutsumisensa ja valitsemisensa lujaksi sydämestänsä tottelemalla ehtoja -- seuraamalla Mestarin jäljissä. Ja se aika, jonka kuluessa "korkea kutsu" jumalalliseen luontoon on voimassa ja koska se loppuu, on ilmaistu "Suuren gallerian pituuden ja päättymisen kautta, kuten jo on osotettu. Kuninkaan huone", johon pääsee ainoastaan "Suuren gallerian" ja "Esihuoneen" kautta, on kaikin puolin korkein ja parhain huone Suuressa pyramiidissa ja vertauskuvaa se sattuvasti jumalallista luontoa. Herra Henry F. Gordon sanoo kuvauksessaan siitä: --

"Se on hyvin komea huone, 34 jalkaa (n. 10,4 m) pitkä, 17 jalkaa (n. 5,2 m.) leveä ja 19 jalkaa (n. 5,8 m) korkea, tehty kauttaaltaan punaisesta, kiillotetusta graniitista; seinät, lattia ja katto ovat nelikulmaisista, suorakulmaisista lohkareista, jotka ovat liitetyt yhteen sellaisella erinomaisella taidolla, ettei kukaan itsevaltainen uuden ajan keisari voisi toivoa itselleen mitään lujempaa, ylevämpää ja aistikkaampaa. Ainoa esine mikä tässä huoneessa on, on tyhjä kanneton (graniitti-) arkku (eli kivilaatikko); ja on huomattavaa, että tämä arkku suuruudeltaan on juuri yhtä suuri kuin liitonarkki moosekselaisessa tabernaakkelissa."

Suuressa pyramiidissa käytetään _graniittia_ vertauskuvaamaan jumalallisia asioita eli jumalallista luontoa, aivan samoin kuin kulta vertauskuvasi sitä Israelin esikuvallisessa tabernakkelissa ja temppelissä; matalat käytävät, jotka johtavat "Esihuoneeseen" ja "Kuninkaan huoneeseen" vastaavat pyhän ja kaikkein pyhimmän esirippuja; ja graniittiarkku, ainoa esine "Kuninkaan huoneessa" vastaa liiton arkkia, joka oli ainoa esine tabernakkelin ja temppelin kaikkein pyhimmässä. Mikä toisessa oli kultaa, on toisessa graniittia ja merkitsevät ne vertauskuvallisesti samaa.

Ja tässä ei ole kaikki: me huomaamme, että samoilla suurilla totuuksilla, jotka ovat vertauskuvallisesti esitetyt tabernakkelin ja temppelin kahdessa huoneessa, pyhässä ja kaikkein pyhimmässä ja niitä erottavissa esiripuissa, on opetuksiinsa nähden täydellinen vastaavaisuus suuren pyramiidin kahdessa huoneessa, "Esihuoneessa" ja "Kuninkaan huoneessa" ja niitä erottavissa matalissa käytävissä. "Esihuone" esikuvaa tabernakkelin pyhän tavoin, sitä olotilan suhdetta Jumalaan, jossa uskovainen lasketaan uudeksi luomukseksi ja Kristuksen kanssaperilliseksi jumalallisesta luonnosta ja ihanuudesta, johon _uskovainen_ astuu, kun hän vastaanotettuaan lunastuksen kautta synteinanteeksiannon ja sovituksen Jumalan kanssa, esittää vanhurskautettuna olentona itsensä _eläväksi uhriksi Jumalan palvelukseen_. Kuten ensimäinen esirippu tabernakkelissa esikuvasi meidän oman tahtomme vihkimistä, hylkäämistä eli kuolemaa ja täydellistä alistumista Jumalan tahdolle, samaten vertauskuvaa "Esihuoneen" matala käytävä myöskin samaa suurta tapahtumaa, jolla kaikkien niiden uusi elämä alkaa, jotka koskaan tulevat kuninkaallisen papiston jäseniksi.

Sittenkun tämä koe, joka esittää meidän kaikkemme asettamista alttarille, on läpikäyty, ei uskovaista enää _lasketa_ inhimilliseksi olennoksi, vaan "uudeksi luomukseksi", "osalliseksi jumalallisesta luonnosta". Oikeastaan ei hän kumminkaan todellisuudessa tule osalliseksi jumalallisesta luonnosta, ennenkuin hän uskollisesti on oppinut tottelemaan Jumalan tahtoa nykyisen elämän todellisissa koettelemuksissa ja päivittäisissä uhraamisissa ja kurituksissa (joita "esihuone" omituisesti laitettujen seiniensä kautta ja tabernakkelin pyhä taas näkyleipäin pöydän, kultaisen kynttiläjalan ja uhrialttarin kautta esikuvaa); ei ennenkuin hän on todellakin kuollut (jota tabernakkelin toinen esirippu ja pyramiidin "Kuninkaan huoneeseen" johtava toinen matala käytävä esikuvaavat); eikä ennenkuin hän, tultuaan osalliseksi ensimäisestä ylösnousemisesta, on päässyt Kristuksen kanssa luvatun jumalallisen luonnon ja ihanuuden täydellisyyteen -- hänen ikuiseen osaansa, jota "Kuninkaan huone" vertauskuvaa. Niin ollen osottaa Suuri pyramiidi ei ainoastaan ihmisen alaspäin synnissä vievän tien, vaan myöskin ne erinäiset jumalallisen suunnitelman asteet, joiden kautta on ryhdytty valmistuksiin ihmisen täydellistä ennalleenasettamista varten syntiinlankeemuksesta, sen tien kautta elämään, jonka Herramme Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus on avannut.

Huomattakoon, että graniittilattia ei ulotu aivan "Esihuoneen" etuosaan saakka, jota vastoin katto on graniitista kautta koko huoneen. Tämä näyttää antavan opetuksen, joka on täydellisessä sopusoinnussa sen jumalallisen suunnitelman kanssa, minkä jo olemme nähneet, sellaisena kuin se suhtautuu kutsuttuihin, jotka koettavat tulla osallisiksi jumalallisesta luonnosta. Ensimäinen matala käytävä vertauskuvaa uskovaisen inhimillisen tahdon vihkimistä, joka todellisuudessa antaa hänelle pääsyn "pyhään" eli pyhään tilaan, jossa hän on toivon kautta ihanuuden ja kuolemattomuuden tuleva perillinen, jota "Esihuoneessa" esittää se, että graniittikatto nyt peittää hänet; kumminkaan ei voi katsoa, että hänellä olisi täysi sisäänpääsy uuteen luontoon ennenkuin hän on tullut "elvytetyksi" toimeen ja uuteen elämään; ja tätä koetta esikuvaa "Graniittipaasi", joka omituisen asemansa kautta, ollen riippuvana ikäänkuin olisi valmis putoamaan ja sen kautta keskeyttämään eteenpäin menon, näyttää sanovan: "Pyhiinvaeltaja, vaikka oletkin tullut näin pitkälle ja olet vihkiytynyt Jumalalle, niin, jos et tule totuuden hengen kautta elvytetyksi tositoimintaan hänen palveluksessaan, tulet sinä yhä edelleen olemaan ilman todellista asemaa jumalallisessa tasossa, johon sinut on kutsuttu". _Ne_ kolme askelta, joiden kautta evankelikautena kutsutut pääsevät Herransa iloon, ovat niinmuodoin ilmotetut suuressa pyramiidissa kuten Raamatussakin. Ne ovat:

1) _Vihkiytyminen_ eli sikiytyminen hengestä totuuden sanan kautta, jota vertauskuvaa "Esihuoneeseen" johtava matala käytävä.

_2) Elpyminen_ tositoimintaan ja uhraamiseen hengen pyhityksen ja totuuden uskomisen kautta; tätä vertauskuvaa "Graniittipaaden" alla oleva matala käytävä.

3) _Syntyminen_ hengestä meidän Herramme täydelliseen kaltaisuuteen, osallisuuden kautta ensimäiseen ylösnousemiseen; tätä vertauskuvaa "Kuninkaan huoneeseen" johtava matala käytävä.

LUONNOLLINEN JA HENKINEN LUONTO ILMAISTUT.

Kun tarkastetaan kuvaa, niin huomattakoon, että viiva, joka ajatellaan vedetyksi Suuren pyramiidin kohtisuoran akselin kautta, jättäisi "Kuningattaren huoneen" ja sen "Vaakasuoran käytävän", "Sisäänkäyntikäytävän", "Ensimäisen nousevan käytävän" ja "Suuren gallerian", tämän viivan eli akselin pohjoispuolelle ja ainoastaan "Esihuoneen" ja "Kuninkaan huoneen", sen eteläpuolelle. Tämän järjestelyn kautta ilmaisee Suuren pyramiidin suunnittelija (Jehova) meille luontojen erotuksen, kuten on huomautettu I osan 10 luvussa.

"Kuningattaren huone", joka esittää ihmiskunnan täydellisyyttä sen jälkeen kun tuhatvuotiskautena kaikki tottelevaiset ja arvolliset ovat ennalleenasetetut Luojan jäljennöksiksi siveellisessä suhteessa, opettaa, senkautta että sen takasivu eli -seinä on samalla viivalla kuin pyramiidin akseli, että, näin ennalleenasetettuna Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi, ihmissuku, vaikka yhä edelleenkin inhimillinen, tulee olemaan lähellä jumalallista luontoa, niin lähellä kuin luonto voi olla toista luontoa, josta se on jäljennös. Ja kaikki ylösnousevat käytävät, jotka vievät akselia kohden, osottavat, että Jumalan kansan toivomuksena ja pyrkimyksenä on päästä inhimilliseen täydellisyyteen, kun taas ne, jotka ovat kutsutut evankelikauden seurakunnasta, tulevat pääsemään inhimillistä täydellisyyttä _korkeammalle_. He tulevat Kristuksen kanssaperillisinä menemään jumalallisen luonnon täydellisyyteen.

Se seikka, ettei "Maanalainen huone" eli "Kuilu", joka esittää vaikeutta ja kuolemaa, ole ihan kokonaan samalla puolen kohtisuoraa akselia kuin "Kuningattaren huone" ja sen käytävä, ei sodi tätä selitystä vastaan; sillä kun asiaa ankarasti arvostellaan, ei se ole mikään osa Pyramiidista. Se on Pyramiidin alla, kaukana sen asemaviivan alapuolella. Mutta se antaa meille kenties toisen opetuksen. Kohtisuora viiva sen takaseinästä sattuisi täsmälleen yhteen "Esihuoneen" takaseinän kanssa; ja sen opetuksen, minkä tästä voi saada, pitäisi olla sopusoinnussa Raamatun tarkotuksen kanssa, nim. että _on mahdollista_, että muutamat, jotka ovat astuneet "pyhään" eli pyhitettyyn tilaan (jotka ovat siinneet totuuden sanan kautta, ja jotka vielä ovat tulleet tuon saman elvyttämiksi), voivat tehdä synnin, joka johtaa kuolemaan -- toiseen kuolemaan.

Siis näyttää siltä, kuin "Kuilun" asema suhteessaan akseliin, jos sillä on mitään merkitystä pyramiidin yläpuolella olevien rakennejärjestelmien kanssa, ilmottaisi, että toinen kuolema -- _loputon_, toivoton tyhjäksitekeminen -- on rangaistuksena, ei ainoastaan niille ihmisille, jotka tahallisesti tekevät syntiä, ja jotka tuhatvuotiskauden siunattujen tilaisuuksien aikana kieltäytyvät edistymästä inhimilliseen täydellisyyteen, vaan myöskin niille evankelikauden pyhille, jotka tahallisesti hylkäävät Kristuksen tarjotun ja sitä ennen vastaanotetun heille luetun vanhurskauden puvun.

Toinen kohta, joka ansaitsee huomauttamista suuren pyramiidi-rakennuksen asemaviivan yläpuolella kohtisuoran akselin yhteydessä, on tämä: meidän Herramme ensimäinen tuleminen ja hänen kuolemansa, joita "kaivon" suu merkitsee, ovat silläpuolella pyramiidin akselia, joka esikuvaa _inhimillistä luontoa_; ja on myöskin huomattava suun asema samalla _korkeudella_ kuin "Kuningattaren huoneeseen" johtava käytävä, joka vertauskuvaa _inhimillistä täydellisyyttä_. Suuri pyramiidi näyttää siis sanovan: "Hän tuli lihaksi" -- "_ihminen_ Kristus Jeesus antoi itsensä lunnaiksi kaikkein edestä"; kumminkaan ei hän tiennyt mistään synnistä, vaan hän oli pyhä, viaton, syntisistä erotettu eikä hänellä ollut mitään osaa Aadamin suvun alaspäin menevässä syntisessä vaelluksessa (jota vertauskuvaa käytävä "Kuiluun"). Sitäpaitsi ovat "Luolan" asema ja se asianhaara, että se oli luonnollinen eikä hakattu, kuvaavia. Se asianhaara, että se oli _luonnollinen_, opettaa, että Herran itsensä uhraaminen ei ollut satunnaista, vaan edeltäpäin määrätty ja edeltäpäin järjestetty asia Jehovan suunnitelmassa, päätetty ennenkuin sen suunnitelman toimeenpano, jota pyramiidi vertauskuvaa, oli aljettu. Se asianhaara, että se sijaitsee pyramiidin asemaviivan yläpuolella eikä alapuolella, näyttää antavan opetuksen, joka on sopusoinnussa Raamatun kanssa -- että vaikka Herramme kuoli syntisten lunastushintana, ei hän vaipunut syntiin ja alennukseen, vaan oli hän vieläpä kuollessaankin jumalallisen suunnitelman määrättyjen rajojen sisäpuolella niinkuin se vertauskuvataan suuressa pyramiidirakennuksessa sen kautta, että "Luola" on asemaviivan yläpuolella.

Nyt nousee suurta mielenkiintoa herättävä kysymys: vahvistaako pyramiidi, korkean kutsun loppumista koskeva todistus Raamatun samaa asiaa koskevan todistuksen? Osottaako se, että "suuren gallerian" loppu lankeaa täydelleen yhteen sen ajan kanssa, jolloin Raamattu vakuuttaa meille Jumalan kutsun tähän suosioon päättyneen! Tahi vastustaako se sitä, minkä me olemme oppineet Raamatusta, ja osottaako se meille joko pitemmän tai lyhyemmän ajan kutsulle jumalalliseen luontoon?

Tämä tulee olemaan "tulikoe" ei kumminkaan Jumalan sanan, joka on yläpuolella kaiken, ja sen ihmeellisten todistusten koettelemiseksi, vaan tämän kivi-"todistajan" koettelemiseksi. Antaako se lisätodistuksen jumalallista alkuperää olevasta rakennustaidostaan vahvistamalla Raamatun todistuksen? tai poikkeaako se siitä enemmän tai vähemmän? Jos se tarkkaan ja yksityiskohdissaan vahvistaisi Raamatun ilmotukset, olisi sillä todellakin syytä siihen nimeen, minkä sille on antanut tri Seiss -- "kivi-ihme".

Niin, mekään emme voi sanoa siitä vähempää, sillä sen todistus on täydelleen ja joka yksityiskohdassaan sopusoinnussa Jumalan suunnitelman kanssa kokonaisuudessaan, semmoisena kuin me olemme oppineet tuntemaan tämän suunnitelman Raamatusta. Nämä ihmeelliset vastaavaisuudet eivät anna sijaa epäillä sitä, että sama jumalallinen olento, joka henkeytti profetat ja apostolit, henkeytti myöskin tämän "todistajan". Tutkikaamme muutamia näistä yhtäpitäväisyyksistä kutakin erikseen.

Johtakaamme mieleemme Raamatun osottaneen, että pakanain hallituksen loppu maailmassa ja hädän aika, jonka kautta se kukistuu, tulevat tapahtumaan v. 1914 j.K. loppuessa ja jolloinkin ennen tätä aikaa ovat Kristuksen seurakunnan jäsenet tulleet "muutetuiksi" ja kirkastetuiksi. Muistakaamme myöskin, että Raamattu osotti meille eri tavalla -- riemuvuosikausien, Danielin 1335 päivän, rinnakkaisten armotalousten y.m. kautta -- että elonkorjuu-aika eli tämän aikakauden loppu, alkoi lokakuussa 1874, ja että silloin oli aika, jolloin suuri Elonkorjaaja tuli läsnäolevaksi, että seitsemän vuotta myöhemmin -- lokakuussa 1881 -- korkea kutsu lakkasi, vaikka muutamat pääsevät jälkeenpäinkin osallisiksi samoista suosioneduista, ilman että yleinen kutsuminen tapahtuu, täyttääkseen niiden kutsuttujen paikat, jotka koetukseen pantuina huomataan arvottomiksi. Katsokaamme sitte sitä tapaa, jolla tämä kivi-"todistaja" vahvistaa samat aikamäärät ja valaisee samoja opetuksia. Siis:

"Suuren gallerian" lattialinja pohjoisseinästä eteläseinään asti on mitattu viime vuosina kaksi kertaa hyvin tarkasti, ja on saatu tulokseksi kolme eri mitta-suhdetta. Ensimäinen mittaus (a) on otettu pohjoispään seinästä "Portaaseen" asti ja sitten on jätetty sen korotus tai etupuoli mittaamatta ja mitattu taas sen yläpuoli ja siten on saatu "Suuren gallerian" lattian pituus; toinen mittaus (b) osottaa pituuden "Portaan" _läpi_, joka on mitattu ikäänkuin ei porrasta olisikaan; kolmas mittaus (c) ilmaisee koko lattian pituuden, jolloin on myös mitattu "portaan" ylösnouseva etupuoli sekä sen päällispuoli. Prof. Smyth'in mukaan on ensimäinen mittaus (a) 1874 pyramiidi-tuumaa, toinen (b) 1881 pyramiidi-tuumaa ja kolmas (c) 1910 pyramiidi-tuumaa; kun taas hra Flinders Petrie'n mukaan nämä mitat ovat 0,8 tuumaa pitemmät. Kohtuullisen arviolaskun mukaan, mikä myös epäilemättä tulee hyvin likelle oikeata, voitanee sentähden laskea nämä numerot (a) 1875, (b) 1882 ja (c) 1911 pyramiidi-tuumaksi.

Nyt kysymme me, jos jokainen näiden käytävien lattialinjoista esikuvaa yhtä vuotta, kuten arvellaan, ja jonka pyramiidintutkijat myöntävät, minkä aikamäärän "Suuren gallerian" mitat ilmaisevat korkean kutsun tulla jumalallisesta luonnosta osallisiksi, lopuksi, jota kutsua "Suuri galleria" esikuvaa? Me vastaamme, että sovittaissamme näitä tuuma-vuosia nykyiseen ajanlaskuumme, täytyy meidän muistaa, että meidän ajanlaskumme j.K. on vuoden ja kolme kuukautta perässä todellisesta ajanlaskusta, kuten osotetaan II osassa siv. 58--67. Ja vaikkei tämä saa aikaan mitään erotusta laskiessamme jotakin ajanjaksoa määrätystä vuodesta e.K. tai määrätystä vuodesta j.K. pitää se kumminkin ottaa huomioon tässä tapauksessa. Missä meidän Herramme Jeesuksen syntymä on lähtöpisteenä, siinä täytyy meidän, saadaksemme oikea tulos, ottaa huomioon meidän päiviemme erehdys mitä tulee Jeesuksen syntymään nähden. Yksinkertaisuuden vuoksi otaksukaamme meidän virheellinen ajanlaskumme oikeaksi ja vähentäkäämme sensijaan pyramiidista saatuja numeroita vastaavassa määrin ottamalla niistä pois yksi ja yksi neljäsosa tuumaa, niin että ne tulevat vastaamaan meidän ajanlaskuamme. Niin vähennettyinä osottavat ne: (a) 1875 - 1 1/44 = 1873 3/4; (b) 1882 - 1 1/44 = 1880 3/4 ja (c) 1911 -1 1/4 = 1909 3/4 ja antavat meille aikamäärät: (a) lokakuu 1874, (b) lokakuu 1881 ja (c) lokakuu 1910 j.K.