Part 29

Pyramiidin käytävät ja lattiat ovat kalkkikiveä, ylimalkaan koko rakennuskin, lukuunottamatta "Kuninkaan huonetta", "Esihuonetta" ja niiden välistä käytävää, missä lattiat ja katot ovat graniittia. Ainoa pala graniittia muualla koko rakennuksessa on graniitti-"Tulppa", joka on lujasti tilkitty "Ensimäisen nousevan käytävän" alapäähän. Sellaisena kuin rakentajat alunperin jättivät "Ensimäisen nousevan käytävän" oli se alapäästään, mistä se on yhteydessä "Sisäänkäyntikäytävän" kanssa, suljettu erittäin sopivalla kulmikkaalla kivellä; ja tämä oli tehty niin hyvin, että "Ensimäinen nouseva käytävä" oli tuntematon, kunnes silloin kun "oikea aika" oli tullut kivi putosi. Hyvin likellä "Ensimäisen nousevan käytävän" alapäätä ja heti sulkukiven takana, oli graniitti-"Tulppa", joka on tehty kiilanmuotoiseksi ja on nähtävästi aijottu pysymään siinä, koska se toistaiseksi on vastustanut kaikkia poistamisyrityksiä. Vaikka vanhat tunsivat hyvin "Sisäänkäyntikäytävän", minkä historiankirjottajat vahvistavat, oli kuitenkin arabialainen kalifi Al Mamoun nähtävästi tietämätön sen täsmällisestä asemasta, paitsi että kansantarinat sijottivat sen pyramiidin pohjoissivulle, kun hän v. 825 j.K. suurilla kustannuksilla mursi sisäänkäyntikäytävän toivoen löytävänsä ihmeellisiä aarteita. Mutta vaikka se sisältääkin laajoja tietopuolisia aarteita, joita nyt pidetään arvossa, niin ei se sisältänyt mitään sitä lajia aarteita, joita arabialaiset etsivät. Heidän vaivannäkönsä ei ollut kumminkaan aivan turha; sillä heidän työskentelynsä aikana vieri se kivi, joka sulki nousevan käytävän, pois paikaltaan ja putosi "Sisäänkäyntikäytävään" ilmaisten salaisuuden, paljastamalla "Ensimäisen nousevan käytävän". Arabialaiset luulivat että he vihdoinkin olivat löytäneet tien kätketyille rikkauksille, ja kun eivät kyenneet poistamaan graniitti-"Tulppaa", mursivat he käytävän sen viereen, koska oli paljon helpompi hakata pehmeämpää kalkkikiveä.

SUUREN PYRAMIIDIN AIKAKAUSIEN SUUNNITELMAA KOSKEVA TODISTUS.

Eräässä kirjeessään prof. Smyth'ille sanoi tuo nuori skotlantilainen, hra Robert Menzies, joka ensin esitti arvelun, että sillä, mitä Suuri pyramiidi opettaa on myöskin uskonnollinen eli Messias puolensa, seuraavaa: --

Suuren gallerian pohjoispään alusta nousevassa asteikossa alkavat meidän Vapahtajamme elämänvuodet ilmaistuina niin, että tuuma vastaa vuotta. Kolmekymmentäkolme tuuma-vuotta vie meidät siis keskelle "Kaivon" suuta.

"Kaivo" on niin sanoaksemme, tämän kaiken avain. Se esittää sekä meidän Herramme kuolemaa ja hautausta että myöskin hänen ylösnousemistaan. Tämä jälkimäinen osotetaan sen jo huomautetun piirteen kautta, että "kaivon" suu ja ympäristö näyttää siltä _kuin_ räjähdys _olisi_ alhaaltapäin särkenyt sen. Niin särki meidän Herramme kuoleman siteet ja toi senkautta elämän ja kuolemattomuuden valoon -- avasi uuden tien elämään. (Hebr. 10: 20). Murtuneet lohkareet, jotka ympäröivät tämän "Kaivon" ylintä osaa näyttävät sanovan, ettei ollut mahdollista, että kuolema olisi voinut pitää hänet. (Apt. 2: 24.) Kuten "Kaivo" oli ainoa tie jokaiseen noista Suureen pyramiidin nousevista käytävistä, niin on meidän Lunastajamme kuolema ja ylösnousemus myöskin ainoa mahdollisuus langenneen suvun jäsenille saavuttaa joku elämäntaso. Kuten "Ensimäinen nouseva käytävä" oli siellä, mutta oli luoksepääsemätön, niin oli myöskin juutalainen eli lakiliitto elämän tie tai tarjous, mutta käyttämätön ja saavuttamaton elämän tie: ei kukaan langenneen suvun jäsen ole koskaan voinut saavuttaa tai ole koskaan saavuttanut elämää kulkemalla sen määräämää suuntaa. "Ei yksikään ihminen tule vanhurskautetuksi lain teoista" elämään. (Room. 3: 20.) "Kaivon" vertauskuvaama _lunastus_ on ainoa tie, jonka kautta kukaan tuomitun suvun jäsenistä voi saavuttaa tuon suuremmoisen hyvän -- joka on valmistettu jumalallisen suunnitelman kautta -- ijankaikkisen elämän.

Vuosia ennen sen arvelun esittämistä, että "Suuri galleria" esikuvaa kristillistä armotaloutta, oli prof. Smyth tähtitieteellisten havaintojen kautta vahvistanut vuosiluvun pyramiidin rakentamiselle v. 2170 e.K. Ja kun herra Menzies esitti että jokaisen "Suuren gallerian" lattialinjan tuuma esikuvaa yhtä vuotta, johtui jonkun mieleen, että jos tämä teoria olisi oikea, pitäisi, jos lattialinja mitattaisiin takaperin "Suuren gallerian" alareunasta alkain alas pitkin "Ensimäistä nousevaa käytävää" siihen asti missä se yhtyy "Sisäänkäyntikäytävään" ja siitä taas ylöspäin pitkin "Sisäänkäyntikäytävää" pyramiidin sisäänkäytävään, tulisi tämän osottaa tai ilmaista joku vastaavaisuus ja niin _todistaa_ pyramiidin rakennusvuosi kuten myöskin tuuma-vuosi teoria oikeaksi. Tämä, vaikka ei ollutkaan mahdotonta oli vaikea koe, ja eräs siviili-insinööri lähetettiin käymään pyramiidissa ja uudestaan ottamaan hyvin tarkat mitat sen käytävistä, huoneista j.n.e. Tämä oli v. 1872; ja hänen tiedonantonsa olivat äärimmäiseen asti vahvistavia. Hänen mittauksensa osottavat äsken kuvatun lattialinjan olevan 2170 1/2 tuumaa "sisäänkäyntikäytävän" seinissä olevaan _hyvin hienosti viivattuun viivaan_ asti. Niin muodoin on sen rakennusvuosi tullut kahdenkertaisesti vahvistetuksi; ja sen ohessa osotetaan että lattialinjoilla sen käytävissä on sekä historiallinen että aikalaskullinen merkitys, mitkä vielä yleisesti tulevat olemaan "todistukseksi Herralle Egyptin maassa".

Tässä, kiitos olkoon niiden tarkkojen käytävistä otettujen mittojen, jotka prof. Smyth on tehnyt, saatamme tulla siihen mikä on meille verrattomasti mieltäkiinnittävintä niistä piirteistä, joita "todistaja" vielä todistaa.

Kun me ensin näimme mitä jo on sanottu suuren pyramiidin todistuksista, sanoimme heti: Jos tämä todellakin on Raamattu kivessä; jos se on asiakirja tuon suuren maailmankaikkeuden Rakennusmestarin salaisista suunnitelmista; asiakirja, joka ilmaisee hänen edeltäpäin tietämisensä ja viisautensa, _täytyy_ ja _tulee_ sen olla täydessä sopusoinnussa hänen kirjotetun Sanansa kanssa. Se seikka, että pyramiidin salaisuudet ovat olleet kätketyt maailmanhistorian kuudennen vuosituhannen loppuun asti, mutta että se nyt alkaa ilmaista todistuksiansa sen mukaan kuin tuhatvuotispäivä edistyy, on täydellisesti sopusoinnussa Raamatun kanssa, jonka runsaat todistukset Jumalan ihmeellisestä suunnitelmasta ovat myöskin olleet salatut maailman perustamisesta asti ja nyt vasta alkavat loistaa täydellisyydessään ja ihanuudessaan.

Me olemme jo esittäneet edellisissä osissa ja tämän osan edellisissä luvuissa Raamatun selvät todistukset, jotka ilmottavat että me olemme uudenajan kynnyksellä -- että tuhatvuotispäivä koittaa ja että maan hallitus vaihtuu "tämän maailman ruhtinaalta" ja hänen uskollisiltaan hänelle "jolle se kuuluu" (oston kautta) ja hänen uskollisille pyhilleen. Me olemme nähneet, että vaikka tämän vaihdoksen tulos tulee koitumaan suureksi siunaukseksi, niin tulee kuitenkin vaihdosaika, jolloin nykyinen ruhtinas, tuo "väkevä", sidotaan ja hänen ja hänen huonekuntansa ajetaan pois vallasta (Matt. 12: 29; Ilm. 20: 2), olemaan vaikea hädän aika. Raamatullinen ajanlasku, jota olemme tarkastaneet osottaa, että hädän-ajan alku oli käsillä Kristuksen toisessa tulemisessa (lokakuussa 1874), jolloin kansojen tuomitseminen tulisi alkamaan Herran päivän valaisevien vaikutusten vallitessa. Tämä osotetaan Suuressa pyramiidissa seuraavasti: --

"Alaslaskeva käytävä", joka johtaa suuren pyramiidin sisäänkäytävästä "Kuiluun" eli "Maanalaiseen huoneeseen" kuvaa maailman kulkua ylimalkaan (tämän maailman ruhtinaan hallitessa) suureen hädän päivään ("kuiluun") asti, missä paha saatetaan loppuunsa. Tämän aikakauden mittaaminen ja ajan määrääminen, jolloin hädän luola saavutetaan on helppoa, jos meillä on joku aikamäärä -- piste pyramiidissa, mistä me lähdemme. Meillä on tämä merkki "Ensimäisen nousevan käytävän" ja "Suuren gallerian" yhtymäkohdassa. Tämä piste ilmaisee meidän Herramme Jeesuksen syntymän, kuten "Kaivo" 83 tuumaa kauempana ilmottaa hänen kuolemaansa. Siis, jos me mittaamme takaperin pitkin "Ensimäistä nousevaa käytävää" siihen asti, missä se yhtyy "Sisäänkäyntikäytävään", on meillä huomattavana joku määrätty päivämäärä alaspäin johtavalla käytävällä. Tämä mitta on 1542 tuumaa (n. 39 m) ja ilmaisee siis v. 1542 e.K. aikamääräksi tässä pisteessä. Mittaamalla sitte _alaspäin_ pitkin "Sisäänkäyntikäytävää" tästä pisteestä "Kuilun" sisäänkäytävään, joka "Kuilu" esikuvaa sitä suurta hädän aikaa ja hävitystä, jolla tämä aikakausi päättyy, kun paha syöstään pois vallasta, huomaamme sen olevan 3457 tuumaa (n. 86,5 m), jotka vertauskuvaavat 3457 vuotta yllä mainitusta ajasta alkain 1542 e.K.; _tämä_ laskelma osottaa 1915 ilmettävän hädän ajan alun; sillä 1542 vuotta e.K. ja 1915 vuotta j.K. tekevät yhteensä 3457 vuotta. Niin muodoin todistaa pyramiidi että 1914 loppu oli aikalaskullisessa suhteessa hädän-ajan alku, hädän-ajan, jonka vertaista ei koskaan ole ollut, sitte kun ihmisiä rupesi olemaan -- eikä myöskään koskaan tule. Ja niin muodoin osottautuu, että tämä "todistaja" vahvistaa täydelleen Raamatun todistukset tämän asian suhteen, kuten osotetaan RAAMATUN-TUTKISTELUJEN II OSAN 7:ssä luvussa "Rinnakkaisia armotalouksia".

Ei kenenkään pidä epäillä, että nuo neljäkymmentä tuomion ja vaikeuden vuotta alkoivat syksyllä 1874, sentähden että hätä ei _ole_ saavuttanut niin hirveää ja sietämätöntä tilaa; ja että muutamissa suhteissa, tuon vuoden jälkeen tämä "elonkorjuu"-aika on ollut suuri tiedon edistymisen kausi. Muista, että kaikki tämä osotetaan Suuressa pyramiidissa ja että sen tekee selväksi piirustus "Kuilusta", jonka prof. Smyth piirusti ilman minkäännäköistä sovittelun aikomusta tähän nähden.

Sitäpaitsi tulee meidän muistaa, että Raamattu selvästi osottaa, että hädän ajan tuomiot alkavat nimiseurakunnasta, valmistuksena sen kukistumiselle ja itsekkäästä taistelusta työn ja kapitaalin välillä, mitkä molemmat nyt järjestäytyvät lähestyväksi hädän päiväksi.

Tämän alimman huoneen eli "Kuilun" muoto ja viimeistely ovat omituisen merkitseviä. Katto ja osittain sivutkin ovat säännöllisiä, mutta mitään lattiata ei ole -- sen ryhmyinen, keskeneräiseltä näyttävä pohja laskee itää kohden aina enemmän ja enemmän, antaen aihetta nimeen "Pohjaton kuilu", joksi sitä joskus kutsutaan. Tämä huone puhuu vapaudesta ja rajottamattomuudesta kuten myöskin vaikeuksista, korotuksesta kuten myöskin alennuksesta; sillä kun kulkija saapuu sinne kankeana ja väsyneenä siitä kyykistyneestä asennosta, mihin "Sisäänkäyntikäytävän" ahtaus on hänet pakottanut, huomaa hän täällä että ei ainoastaan alaspäin ole suurempi syvyys, hyvin epätasaisella ja murtuneella "hädän lattialla", vaan hän huomaa myöskin ylhäälläpäin suuren korotuksen, sen kautta että osa tämän huoneen katosta on hyvin paljon korkeammalla kuin sinne johtava käytävä, mikä merkitsee melkoisesti laajentunutta tilaa hänen ymmärryselimillensä.

Kuinka hyvin tämä vastaakaan todellisuutta. Emmekö jo voi nähdä että vapaudenhenki on saavuttanut sivistyneiden kansakuntien _kansanjoukot_. Me emme pysähdy katsomaan johdonmukaisuutta ja epäjohdonmukaisuutta niihin vapauksiin nähden, joita joukot tuntevat ja joita he vaativat, vaikka tämäkin on ilmaistu tässä huoneessa katon _korkeuden_ ja pohjan laskemisen kautta: me huomautamme ainoastaan, että valo meidän päivänämme -- Herran päivänä -- synnyttää vapauden hengen; ja kun vapauden henki tulee kosketukseen ylpeyden, rikkauden ja vallan kanssa niihin nähden, joilla vielä on valtaa, _tulee_ se aiheuttamaan hädän-ajan, jonka Raamattu vakuuttaa lopulta tulevan hyvin suureksi. Vaikka se vielä tuskin on alkanut, näkevät kuninkaat ja keisarit, suurmiehet ja kapitalistit ja kaikki sen tulevan ja "ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä kohtaa maanpiiriä"; sillä taivaan voimat ovat _järkkymässä_ ja kukistetaan ne lopulta. Nykyisen pahan maailman väärät -- valtiolliset, yhteiskunnalliset ja uskonnolliset -- järjestelmät tulevat vaipumaan unhotuksen mereen, tulevat tyhjäksi tehdyiksi, jota tuo "Maanalainen huone" eli "Kuilu" myöskin vertauskuvaa. Sillä me pidämme "Kuilua" vertauskuvana ei ainoastaan siitä suuresta hädästä, joka tulee kukistamaan ja tekemään tyhjäksi nykyisen asiain tilan (seurauksena siitä, ettei se ole sopusoinnussa sen paremman asiain järjestyksen kanssa, joka saatetaan voimaan Jumalan valtakunnassa), vaan me pidämme sitä myöskin sen varman lopun vertauskuvana, joka kohtaa jokaista olentoa, joka jatkaa juoksemista tuolla alaspäin vievällä tiellä, ja joka tuhatvuotiskauden täydestä valosta huolimatta kieltäytyy luopumasta synneistään ja tavottelemasta vanhurskautta.

Huomaa tässä yhteydessä myöskin toinen asia: "Sisäänkäyntikäytävä" kallistuu tasaisesti alaspäin, kunnes se lähestyy "Kuilua", jolloin se lakkaa kallistumasta ja kulkee vaakasuorasti. Onnettomuudeksi emme löydä mitään tarkkaa mittaa tälle käytävän osalle. Vahvistamaton mitta on 324 tuumaa; joka antaisi vuoden 1590 tai Shakespearen ajan. Kuitenkaan emme kiinnitä mitään huomiota siihen. Yksi asia on varma -- tämä matala alaspäin menevä käytävä esittää _maailman_ kulkua, kuten ylöspäin johtava käytävä "Suuressa galleriassa" osotti "kutsutun" seurakunnan kulkua. Muutos alaspäin johtavasta vaakasuoraan suuntaan näyttää sentähden merkitsevän siveellistä tai valtiollista valistusta, tai suosiollista alaspäin menevän matkan hillitsemistä.

Kuudennentoista vuosisadan uskonpuhdistus sai välillisesti varmaan paljon aikaan nostaakseen maailmaa joka suhteessa. Se puhdisti siveellisen ilmapiirin sen paljosta tietämättömyydestä ja taikauskosta, ja roomalais-katolilaiset samoinkuin protestantitkin myöntävät sen merkitsevän uutta aikaa yleisessä edistyksessä.

Me emme väitä, kuten muutamat, että kaikki meidän päivinämme johtaisi pikemmin ylöspäin kuin alaspäin. Päinvastoin, me näemme monta asiaa meidän päivinämme, joihin ei voi sivistyksenkään kannalta suostua, puhumattakaan niiden sopusoinnusta Jumalan tahdon kanssa. Me näemme vapaamman "inhimillisen" katsantokannan olevan vallalla maailmassa, joka, joskin kaukana Herramme Jeesuksen uskonnosta, on pitkälle edistynyt verrattuna menneisyyden tietämättömään taikauskoon.

Todellakin on tämä yhteiskunnallinen parannus maailmassa antanut aihetta "kehitysopille" ja saattanut monet päättämään, että maailma on nopeasti tulemassa paremmaksi ja paremmaksi, -- ettei se tarvitse mitään pelastajaa ja hänen lunastavaa työtänsä, eikä myöskään valtakuntaa ennalleenasettamis-siunauksineen. Hyvin pian tulee maailma-parka huomaamaan, että kohoaminen ja puhtaan itsekkäisyyden perustus merkitsevät kasvavaa tyytymättömyyttä, ja mahdollista laittomuutta. Ainoastaan Herran kansa, hänen sanansa valaisemana, kykenee näkemään asiat niiden oikeassa valossa.

Mutta ylläkosketeltujen mittain antaessa yhtäpitävät todistukset, oli eräs mitta, joka ei näyttänyt sopivan yhteen Raamatun esityksen kanssa, nim. "Ensimäisen nousevan käytävän" mitta, joka nähtävästi esitti aikaa Israelin Egyptistä lähdöstä Herramme Jeesuksen syntymään saakka. [Tämä ajanjakso ei ole sama kuin se, minkä olemme maininneet II osassa. 7 luvussa ja esittäneet juutalaiseksi aikakaudeksi. Tämä jälkimäinen alkoi 198 vuotta ennen Egyptistä lähtöä Jaakobin kuollessa eikä loppunut ennenkuin Herramme, jonka he hylkäsivät, jätti heidän huoneensa heille autioiksi viisi päivää ennen ristiinnaulitsemistaan.] Raamatun kertomusta ajasta sellaisena kuin se on jo ilmotettu [II osa, siv. 269--278], _emme voineet_ epäillä, koska me olimme osottaneet sen oikeaksi niin monella tavalla. Se osotti että aika Egyptistä lähdöstä vuoteen 1 oli tasan 1614 vuotta, mutta "Ensimäisen nousevan käytävän" lattialinja on ainoastaan 1,542 tuumaa. Edelleen tiesimme Herramme ja profettain sanoista varmasti, että lakikausi ja lihallisen Israelin suosio ei loppunut Jeesuksen syntyessä, vaan kolme ja puoli vuotta hänen kuolemansa jälkeen, heidän 70 suosion viikkonsa lopussa, vuonna 36 j.K. [II osa, 7 luku] Täten tekee aikajakso Egyptistä lähdöstä heidän suosionsa täydelliseen loppuun (1614 + 36) =1650 vuotta. Ja vaikka eräässä tarkotuksessa tuo suuremmoinen ja siunauksesta rikas uusi armotalous alkoikin Jeesuksen syntymässä (Luukk. 2: 10--14; 25--38) pitäisi suuren pyramiidin kumminkin jollakin tavoin ilmaista Israelin suosion täysi pituus. Tämän huomasimmekin me ilmaistuksi mitä älykkäämmällä tavalla; graniitti "Tulppa" osottautui olevan kylliksi pitkä täyttämään tämä aikakausi juuri loppuunsa. Silloin tiesimme me minkätähden tämä "Tulppa" oli pantu niin lujasti kiinni ettei kenenkään ollut onnistunut irrottaa sitä. Suuri Rakennusmestari oli asettanut sen sinne, niin ettei se murtuisi, jotta me nyt saisimme kuulla sen todistuksen vahvistavan Raamatun sekä sen suunnitelmaan että aikalaskuihin nähden.

Mitatessamme tätä käytävää ja "Tulppaa" tulee meidän ajatella sitä kiikariksi tai kaukoputkeksi, josta "tulppa" on vedetty ulos niin pitkälle että sen ylin pää on tullut siihen paikkaan, missä alunperin sen alin pää on ollut. Etäisyys "suuren gallerian" pohjoisesta sisäänkäytävästä alaspäin graniitti-"tulpan" alimpaan päähän asti on 1,470 tuumaa ja jos me tähän lisäämme "tulpan" pituuden 179 tuumaa, saamme kokonaissummaksi 1,649 tuumaa, joka vastaa 1649 vuotta; ja yhden tuuman erotus tästä saadun luvun ja niiden 1650 vuoden välillä, jotka Raamatullinen aikalasku ilmottaa tämän aikakauden pituudeksi, on helposti selitettävissä, kun me muistamme että tuon graniitti-"tulpan" toista päätä ovat melkoisesti hanganneet ne, jotka koettivat saada sen pois kiinteältä paikaltaan käytävässä.

Niin ollen vahvistaa tämä kivi-"todistaja" täydellisesti Raamatun todistuksen, ja osottaa että aikajakso Israelin Egyptistä lähdöstä heidän kansallisen suosionsa täydelliseen loppuun asti [II osa, 3 luku], vuonna 36 j.K. oli 1650 vuotta. Mutta älköön kukaan sekottako tätä aikajaksoa sen aikajakson kanssa, joka esitetään juutalaisen ja kristillisen armotalouden rinnakkaisuuksissa edellisessä osassa -- missä osotetaan että nämä aikakaudet ovat kumpikin 1845 vuotta pitkät, toinen Jaakobin kuolemasta vuoteen 33 j.K. ja toinen vuodesta 33 j.K. vuoteen 1878.

Eikä siinä kyllin että tämä oli älykäs tapa kätkeä ja kumminkin ilmaista aika Egyptistä lähdöstä Vapahtajamme syntymään (jotta se määrättynä aikana vahvistaisi Raamatun todistuksen), vaan tarkkaavaisen lukijan pitäisi ilman vaikeutta huomata, että se kahdestakin syystä voi tapahtua ainoastaan jollakin samallaisella tavalla. Ensiksikin, koska juutalainen armotalous ja suosio ei ainoastaan alkanut Jaakobin kuollessa, ennen Egyptistä lähtöä, vaan myöskin ulottui kristilliseen armotalouteen ja kulki sen kanssa rinnatusten niinä kolmenakymmenenä kolmena vuotena, jolloin Herramme eli maan päällä; ja toiseksi, jos "Ensimäinen nouseva käytävä" olisi tehty kyllin pitkäksi, jotta se olisi täydellisesti esittänyt juutalaisen ajan vuosi-tuumissa, olisi käynyt välttämättömäksi tehdä pyramiidi vielä suuremmaksi, mikä taas olisi hävittänyt sen tieteelliset piirteet ja opetukset.

Tutkikaamme nyt "Suurta galleriaa" "Ensimäisen nousevan käytävän" loppukohdasta ja pankaamme merkille myöskin sen vertauskuvalliset todistukset. Se on seitsemän kertaa korkeampi kuin "Ensimäinen nouseva käytävä". Sen seinissä on seitsemän kerrosta toistensa yli työntyviä kiviä, tasaisesta, hienoksi kiillotetusta kivestä ja kerran kauniista, kermanvärisestä kalkkikivestä. Se on kaksikymmentä kahdeksan jalkaa (n. 8,4 m) korkea, vaikkakin hyvin kapea, senkautta ettei se ole ainoassakaan kohdassa kuutta jalkaa (n. 1,8 m) leveämpi, mutta supistuen alaspäin on se lattian kohdalta ainoastaan kolme jalkaa (n. 0,9 m) ja katosta vieläkin soukempi. Prof. Greaves, professori Oxfordissa viidennellätoista vuosisadalla, kirjotti selonteossaan siitä: --

"Tämä on hyvin komea työ eikä ole huonompi taiteelliseen huomattavaisuuteen tai aineelliseen rikkauteen nähden mitä komeampia ja suuremmoisempia rakennuksia. Tämä galleria eli korridoori tai miksi sitä kutsuisin on rakennettu valkosesta, kiillotetusta marmorista (kalkkikivestä), joka on leikattu hyvin tasaisiksi nelikulmaisiksi laatoiksi. Samallaisesta aineesta kuin lattia, samallaisesta on katto ja myöskin sivuseinät tehdyt; liitossaumat ovat niin tiiviit, että tarkka silmä tuskin niitä erottaa; ja juuri ylöskäytävän kaltevuus ja nousu antaa tälle kaikelle viehätystä, vaikka se tekeekin pääsyn sitä liukkaammaksi ja vaikeammaksi... Marmori-(kalkkikivi) möhkäleiden muodossa ja järjestyksessä on pala arkkitehtuuria, joka minun mielestäni on hyvin aistikasta, senkautta että kaikki kerrokset eli rivit, joita onkin vain seitsemän (niin suuria ovat nämä kivet), pistäytyvät ja riippuvat toistensa yli noin kolme tuumaa (n. 7.5 cm); ylimmän kerroksen alin osa riippuu seuraavan rivin ylimmän osan yli, ja muut järjestyksessään sen mukaan kuin ne laskevat."

Ja prof. Smyth selittää olevan mahdotonta esittää niitä mitenkään kuvassa; hän näet sanoo:

"Käy yli ymmärryksen tehdä siitä tekniikan sääntöjen mukaisia perinpohjaisia piirroksia, sen kapean leveyden, sen suuren holvimaisen korkeuden ja sen pitkän lattian hyvin omituisen kallistuvaisuuden tähden; lattia, joka, kun sitä katsoo sen pohjoispäästä etelään päin, nousee ylöspäin ja ylöspäin pimeydessä, nähtävästi loppumattomiin; ja sellaisella jyrkkyydellä, ettei minkään taiteilijan näköala siitä, maalattuna pystysuoralle pohjapiirrokselle, saattaisi koskaan toivoa voivansa esittää enemmän kuin pienen osan tästä lattiasta, joka ulottuu ylös läpi koko kankaan ja katoaa sen yläreunassa. Jos sen sijaan katsotaan pohjoiseen päin gallerian eteläpäästä, katoaa lattia heti, ja silmäin korkeudella, jonkun matkan päässä näkyy osa jyrkästi laskevaa kattoa. Muuten antaa kivien työntyminen toistensa yli noissa pimeissä seinissä, jotka kulkevat ohi kummallakin puolella, vakavan vaikutuksen; mutta kaikki tämä huolestuttavassa kaltevuudessa, joka puhuu vaikeudesta yhteen suuntaan, vaarasta toiseen ja valtavasta vuoresta kaikkialla."

Minkä ihmeellisen valaistuksen antaakaan "Suuri galleria" _totisen_, kristillisen Seurakunnan kulusta ja pienen voittaja-lauman vaelluksesta evankelikauden pitkänä ajanjaksona. Sen kerran kauniit, kermanvalkoset seinät ja katto, muodostettuina säännöllisistä toistensa yli työntyvistä kivistä, jotka kaikki kallistuvat ylöspäin, eivät tarkota nimiseurakunnan historiaa, kuten muutamat ovat luulleet -- muuten eivät ne olisi suinkaan niin säännöllisiä ja ylöspäin suunnattuja -- vaan ne puhuvat suuresta Jumalan suosiosta, joka on annettu evankelikautena, "korkeasta kutsusta" määrättyihin etuihin, joka on tarjottu evankelikautena ehdollisesti kaikille oikeamielisille ja joka on avattu ja tehty mahdolliseksi "Kaivon" -- lunastuksen kautta.

"Suuren gallerian" huomattava korkeus -- seitsemän kertaa sen käytävän korkeus, joka esittää juutalaista armotaloutta (seitsemän on täydellisyyden vertauskuva) -- esikuvaa abrahamilaisen lupauksen siunauksen täydellisyyttä, joka todellisuudessa on annettu evankeliseurakunnalle. "Kuninkaan huone" "Suuren gallerian" päässä esittää sen kilpajuoksun päämäärää, johon nykyinen korkea kutsu johtaa kaikki uskolliset; ja tämä "Kuninkaan huone" on, kuten heti saamme nähdä, mitä sopivin vertauskuva seurakunnan lopullisesta kohtalosta. "Kaivo" (joka esikuvaa lunastusta) juuri tämän "Gallerian" sisäänkäytävän vieressä, vertauskuvaa kauniisti meidän vanhurskauttamistamme, minkä jokaisen, joka kulkee tätä tietä, täytyy nähdä ja tunnustaa. Suuri pyramiidi sanoo meille näin: "Niin ei nyt siis ole mitään kadotusta niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat".

"Suuren gallerian" loppumattomalta näyttävä pituus osottaa kuinka pitkältä evankelikausi on näyttänyt seurakunnan yksityisistä jäsenistä; kun taas sen kapeus esikuvaa hyvin "kaitaa tietä, joka vie elämään"; ja sen jyrkkyys, tien vaikeutta, ja alituista takaisinliukumisen vaaraa niille, jotka eivät ota tarkkaa vaaria askeleistaan. Kumminkin näiden jumalallisen suosion seinien sisällä ovat turvassa ja varmuudessa kaikki ne, jotka edistyvät hyvissä töissä, jotka kasvavat armossa vaeltaen tuota vaikeata tietä ylös, vaeltaen hengen eikä lihan jälkeen.