Part 26

Mitä tulee viittaukseen Hesekielin 4: 3--8, ei anneta mitään huomautusta milloin mainitut Juudan neljäkymmentä vuotta tai muun Israelin kolmesataa yhdeksänkymmentä vuotta täyttyivät. Teidän kirjeenvaihtajanne jättää huomioon ottamatta, että vaikka tämä koettelemus jaetaan kahteen osaan esitetään se ikäänkuin tulevaksi _yhden ainoan_ kansan yli, joka valaistiin saman pääkaupungin, Jerusalemin, kautta, jonka profetta kuvasi ja joka oli osa hänen kuvaavasta opetuksestaan. Muutamat otaksuvat tässä annetun opetuksen olevan, että Jumalan viha kymmentä sukua kohtaan alkoi kapinan ajoilta, kun he kääntyivät epäjumalisuuteen, noin 390 vuotta ennen Jerusalemin hävitystä, ja että viha kahta sukukuntaa kohtaan alkoi 40 vuotta ennen hävitystä jolloin, kuningas Manassen aikana nuo kaksi sukua alkoivat palvella epäjumalia, ja että Jumalan viha lakkasi ja laimeni sovituksen kautta heidän synneistään joka tapahtui Jerusalemin ja maan täydellisen hävityksen kautta. Jos tämä on oikein, palasi hänen suosionsa heidän Baabelissa ollessaan, kaikille niille, jotka kunnioittivat hänen lupauksiaan ja jotka odottivat, että seitsenkymmenvuotinen autiona oleminen päättyisi, jotta he saattaisivat palata palvelemaan Jumalaa hänen pyhässä kaupungissaan ja temppelissään.

Me vastaamme siis, ettei ole mitään todistusta siitä että ne noihin kymmeneen sukukuntaan kuuluvista, jotka olivat halukkaat ja uskolliset, estettiin palaamasta, tahi eivät palanneet pyhään maahan sen seitsenkymmenvuotisen autiona olon jälkeen. Päinvastoin esiintyy todistusaineistosta, että heillä oli vapaus palata ja että muutamat heistä käyttivät tilaisuutta hyväkseen.

Esitettyänsä "Raamatun Tutkistelujen" III osasta: "He (kymmenen sukukuntaa) hylkäsivät israelilaisen liiton ja tulivat epäjumalanpalvelijoiksi, uskottomiksi ja käytännöllisesti pakanoiksi", jatkaa teidän kirjeenvaihtajanne:

Tämä on aivan oikein: kymmenen sukua luopuivat ja saivat täydellisen eron moosekselaisesta liitosta. (Jer. 3: 8.) Mutta hän sivuuttaa helmen, joka on tämän vastakohta -- nimittäin että heidät vihittäisiin jälleen uuteen ja parempaan liittoon. (Jes. 54: 4--8; Hos. 2: 7, 19; Jer. 31: 31--33.) Israelilaiset olivat todella käytännöllisesti pakanoita ja lasketaan pakanoiksi tähän päivään asti; mutta tämä pitää yhtä ennustuksen kanssa, sillä Efraimin 'suuri kansa' on _Gojim_ eli nimellisiä pakanoita (1 Moos. 48: 19), ja Efraim, Israelin lapset, joita ei taida mitata eikä lukea, ovat _Lo Ammin_ jälkeläisiä, eli nimellisiä pakanoita. -- Hos. 1: 9, 10.

Me pyydämme olla toista mielipidettä yllä olevan esityksen suhteen. Herra ei ole uudelleen kihlannut, eikä hän koskaan tule jälleen kihlaamaankaan noita kymmentä sukua. Viittaukset eivät osota siitä mitään sen tapaista. Hosea antaa koko joukon vaikeita kertomuksia pahasta kansasta. Hos. 1: 4, 6, 7 näyttää mainitsevan kymmenen sukua erikseen kahdesta, mutta ei lupaa mitään armahtavaisuutta enää, vaan sen sijaan sanoo että nuo kymmenen tulevat poistettaviksi kokonaan ja Juuda armahdetaan. Värssyt 9 ja 10 osottavat koko Israelin öljypuun luonnollisten oksain hylkäämisen (vähäksi aikaa) ja hengellisen Israelin oksastamisen alkuperäiseen juureen eli lupaukseen -- niiden pakanoista, joita Herra ei ennen ole tunnustanut kansakseen, jotka olivat olleet vieraita ja muukalaisia ja erotetut Israelin yhteiskunnasta, mutta jotka nyt ovat saatetut lähelle ja tehdyt osallisiksi siitä Kristuksen kautta. Tämän sovellutuksen tästä raamatunpaikasta tekee apostoli Paavali (Room. 9: 23--26.) 11 värssy selittää että "silloin", heidän hylkäämisensä aikana ja hengellisen Israelin hyväksymisen aikana, yhdistettäisiin Juuda ja Israel jälleen yhden pään alle.

Hos. 2: 1--7 käsittää yhden esitetyistä todistuksista; mutta huolellisinkaan etsiminen näistä värssyistä ei ilmaise minkäänlaista lupausta Herran puolelta, että hän tulisi kihlaamaan heidät jälleen. Jos lukee 13 värssyyn asti, huomataan, että on päinvastoin. Senjälkeen osottavat 14--18 värssyt näille kapinallisille sitä "toivon ovea", jonka tuhatvuotinen hallitus, Aabrahamin todellisen henkisen siemenen (Gal. 3: 16, 29) alaisena tulee avaamaan; sillä 18 värssy määrää ajan tälle "toivon ovelle" selittämällä, että se on hädän ajan jälkeen, jolloin sotia ei ole enää oleva.

Värssyt 19 ja 20 ovat, jos ne ollenkaan ovat sovellutettavat luonnolliseen siemeneen, sovellutettavat (viimeksi tätä ennen mainittuun) "_koko_ Israeliin" -- katso luku 1: 11 -- ja tässä tapauksessa ne eivät voi täyttyä ennenkuin evankelikauden lopussa, kun sotia ei tule enää olemaan. Mutta hyvällä syyllä saattaa uskoa, että nämä värssyt (19 ja 20) tarkottavat hengellistä luokkaa, joka on valittu sillä aikaa kuin luonnollinen Israel on ollut hyljätty. Tätä käsitystä tukee 23:mas värssy sekä 1: 10, kun molempiin viitataan Room. 9: 23--26 ja ne hyvin käyvät yhteen toisen Apostolin selityksen kanssa: "Mitä Israel tavottelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet." -- Room. 11: 7.

Mitä Jes. 54: 1--8 tulee, on apostoli heittänyt yli-inhimillisen viisauden valon sen yli ja on sovelluttanut sen hengelliseen Siioniin, äitiimme eli liittoomme, jonka vertauskuva Saara on. Aabrahamin luonnollinen siemen oli tullut ajetuksi pois lupauksen perinnöstä, ja totinen siemen, Kristus (jota Iisak ja Rebekka esikuvasivat), otettiin lupauksen ainoaksi siemeneksi. -- Gal. 4: 22, 24, 26--31.

Jeremia 31: 29--33 on asiallinen. Se kirjotettiin aikana, jolloin Israeliksi nimitetyt kymmenen sukukuntaa olivat erossa kahdesta, joita Juudaksi nimitettiin; ja niinmuodoin oli välttämätöntä profetan mainita molemmat, jottei häntä käsitettäisi väärin, ikäänkuin hän olisi tarkottanut ainoastaan kymmentä sukua. Mutta tässä 31 värssyssä yhdistää hän nämä kaksi; ja sen jälkeen kun hän näin on yhdistänyt heidät yhdeksi, käyttää hän samaa nimeä heistä kaikista 33 ja 36 värssyissä; ja tämän vahvistavat 38--40 värssytkin, jotka kertovat paikoista, jotka ovat kahden sukukunnan alueella, Jerusalemissa ja sen ympäristössä.

Mutta huomatkaamme tämän jälkeen että tämä on ennustus, joka ei vielä ole toteutunut; niin että noilla kymmenellä sukukunnalla ei siis, vaikka voisivatkin selvästi todistaa itsensä niiksi, vielä ole mitään syytä kerskaukseen. Heidän olisi parempi odottaa, kunnes uusi liitto tehdään heidän kanssaan ja tämän uuden liiton laki on kirjotettu heidän sydämiinsä. Silloin eivät he varmastikaan enää tule kerskaamaan _vanhasta liitostaan_ vaan uudesta.

Evankelikautena ei uusi liitto ja sen siunattu sydänkirjotus ja hengenopetus ole kymmenelle sukukunnalle, eikä kahdellekaan; se on ensin vahvistettava välimiehen -- pään ja ruumiin, juutalaisista sekä pakanoista -- veren (kuoleman) kautta. Luonnollisen siemenen (Ismaelin) täytyy odottaa, kunnes hengellinen siemen (Iisak) on perinyt _kaikki_, ja on sitten saava osansa Iisakin kautta. Niinä päivinä -- jolloin luonnollinen siemen saa osansa -- tulevat siunatut tuhatvuotiskauden edut, joita mainitaan 29 ja 30 värssyissä, toteutumaan.

Rakkaat, tehkäämme kutsumisemme ja valitsemisemme lujaksi uskon kuuliaisuuden kautta ja älkäämme toivoko että meille tulee _hengellisiä_ siunauksia _lihallisten_ sopimusten perustuksella, jonka Herran sana selvästi näyttää olevan mahdotonta. Jos anglosaksilaiset rodut ovat kymmenen kadonneen sukukunnan kirjaimellisia jälkeläisiä, on aivan varmasti heidän parhaakseen, että Herra syrjäyttää koko sukulaisuuden ja _laskee_ heidät _pakanoiksi_; sillä hänen suosionsa otettiin pois luonnolliselta siemeneltä sen jälkeen, kun jäännös oli valittu, ja hän otti edelleen kansan nimelleen pakanoista, jotka eivät ennen olleet hänen kansaansa. Ja niinkuin olemme nähneet, ei hänen suosionsa palaamista ole luvattu, ennenkuin valittu Seurakunta on tehty täysilukuiseksi tuhatvuotiskauden aamusarastuksessa.

Mikäli me saatamme ymmärtää Raamatun oppeja, ei niissä ole mitään, joka vastustaisi ajatusta että Englannissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa mahdollisesti on muutamia kymmenen sukukunnan jälkeläisistä, jotka erosivat kahdesta sukukunnasta Rehabeamin päivinä. Kukaan ei kumminkaan saattaisi väittää, joka vaan tuntee sen perinpohjaisen sekotuksen, joka vallitsee erityisesti Yhdys-Valloissa, että mikään näistä kansakunnista on puhtaasti israelilaista verta. Emmekä myöskään kiistele kysymyksestä, josko näiden kansakuntien kukoistukseen korkeammassa määrässä kuin toisten maailman kansojen, on syynä heidän sukuperänsä. Kenties se on totta. Varmaa on kumminkin, mitä Herran seurakunnan korkeaan kutsuun tulee, että väliseinä on murrettu, niin ettei yksityisen tai kansan israelilainen syntyperä armoliiton aikana tuottaisi yksityiselle tai kansalle mitään etua toisten yksityisten tai kansain edellä, jotka ovat toista rotua. Tästä liitosta tuli "koko Israel", "luonnolliset oksat" katkaistuksi, paitsi "jäännöstä", joka otti vastaan Kristuksen, ja tällä jäännöksellä ei ollut minkäänlaista etuoikeutta toisiin nähden kansallisuutensa perustuksella. Jumala ei ole apostoliensa kautta saarnannut mitään suosionetuja luonnolliselle Israelille hengellisen Israelin valitsemisaikana; vaan on hän selittänyt, että kun hengellisen Israelin joukko on täydellinen, tulee hänen suosionsa palaamaan luonnolliselle huoneelle.

Koska uskomme, että hengellinen Israel on melkein täysilukuinen, niin me sentähden odotamme siunauksia luonnollisille israelilaisille, ja heidän sokeutensa poistamista, koska näemme, että he tulevat olemaan ensimäiset ennalleenasettamisluokasta, jotka siunataan hengellisen Israelin kautta, "jotta hekin nyt saisivat laupeuden sen armahtavaisuuden kautta, joka on tullut teidän osaksenne." (Room. 11: 31.) Senjälkeen kun he näin ovat saaneet laupeuden täydellisen ja kirkastetun Kristuksen Seurakunnan kautta, tullaan heitä todella käyttämään Herran aseina siunaamaan kaikkia maan kansoja, ja siten tulevat aabrahamilaiset lupaukset täyttymään molempiin siemeniin nähden -- sekä luonnolliseen että hengelliseen -- "jotta lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan lakiin pitäytyvälle, vaan myös Aabrahamin uskoa olevalle." Room. 4: 16.

Kunnioituksella "RAAMATUN TUTKISTELUJEN" _tekijä_.

Niiden, jotka väittävät, että "nimi Israel tarkottaa ainoastaan kymmentä kadonnutta sukukuntaa", ja että "Juuda on ainoa oikea nimi, jota voidaan käyttää niistä, jotka palasivat Palestiinaan Baabelin vankeuden jälkeen", pitäisi lakata väittämästä sitä siksi, kunnes voivat vastata seuraaviin yksinkertaisiin asianhaaroihin. Herramme selitti: "Minua ei ole lähetetty muiden kuin _Israelin huoneen kadonneiden lammasten tykö_." (Matt. 15: 24; 10: 6.) Hän ei virkkanut sanaakaan Juudan huoneesta -- ja kumminkin saarnasi hän yksinomaan Palestiinassa, joka ei ollenkaan, anglo-israelilaisten sanain mukaan, ollut Israelin huone, vaan Juudan huone. Vielä teki Pietarikin, saman opin mukaan, suuren erehdyksen, puhuessaan helluntaina, kun hän pyhän hengen välittömän ylen runsaan henkeyttämisen kautta selitti: "Varmasti tietäköön siis _koko Israelin huone_, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka TE ristiinnaulitsitte." (Apt. 2: 36.) Anglo-israelilaiset sanovat meille, ettei se ollut Israelin huone vaan Juudan huone, joka oli syypää Kristuksen ristiinnaulitsemiseen. Katsokoon kuka tahansa Herran ja hänen apostoliensa erehtyneen, ja anglo-israelilaisten väitteiden olevan oikeita, niin me ainakin annamme _Jumalan_ olla totisen -- meillä on se käsitys, joka on sopusoinnussa Herramme ja Pietarin sanain kanssa ja kaiken sen kanssa mitä Uusi Testamentti ja järki opettaa.

Mooseksen (5 Moos. 28: 15, 46, 40--63--67) mainitsemat kiroukset, jotka kohtasivat Israelia, (kahtatoista sukukuntaa), jos he olisivat uskottomia Herralle, näyttävät aivan kirjaimellisesti täyttyneen israelilaisiin nähden Herran aikana (etupäässä noihin kahteen sukuun, Juudaan ja Benjamiin nähden, käsittäen kumminkin samalla edustajia noista kymmenestäkin suvusta), joista Herra selitti, että kaikki, mikä on kirjotettu laissa ja profetoissa, tulee täyttymään, ja josta apostoli Paavali selitti, että nämä ennustukset täyttyvät viimeiseen määräänsä asti. 1 Tess. 2: 15, 16.

Mutta jos Englannin kansa on osa tässä mainitusta Israelista, eivät 64 ja 65 värssyt näytä toteutuneen.

YHDEKSÄS LUKU.

SINUN JUMALASI HALLITSEE.

Yhteenveto profetallisista totuuksista, jotka osottavat Immaanuelin läsnäolon, ja että hänen valtakuntansa pystytetään.

"Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka kuuluttaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, julistaa pelastusta, sanoo Siionille: Sinun Jumalasi hallitsee!" Jes. 52: 7.

Kaikkiin niihin todistuksiin nähden, joita tässä ja tämän teoksen edellisissä osissa jo on esitetty, ilmotamme empimättä Herran suloiselle ja uskolliselle kansalle, hänen rakkaalle Siionillensa, tämän ihanan sanoman: "Sinun Jumalasi hallitsee!" Seurakunnan usein toistettu rukous on tullut kuulluksi; Jumalan valtakunta on todella tullut. Maan nykyisten kuninkaitten päivinä, ennenkuin heidän herrautensa päättyy, rakennetaan sitä parhaillaan. Kristuksessa kuolleet ovat nyt jo nousseet ylös ja korotetut Herramme ja Päämme kanssa. Ja "jalat", ne Kristuksen ruumiin jäsenet, jotka vielä ovat jälellä lihassa, saavat innostuksen henkeä tuolta kirkastetulta joukolta, joka jo on noussut Jumalan vuorelle (hänen valtakuntaansa), ja kuvastavat he jossakin määrin ylenpalttista kirkkautta, niinkuin Mooses kuvasti, kun hän tuli alas Siinain vuorelta. Näiden sanansaattajain kasvot loistavat taivaallista riemua, joka täyttää heidän sydämensä ja vuotaa heidän huuliltansa, kun he puhelevat keskenään ja Herran kanssa ja lähtevät julistamaan jokaiselle kansalle (vuorelle) hyviä uutisia siitä, että Immanuelin hallitus on alkanut. Kuinka suloiset vuorilla ovat hänen jalkansa (Kristushenkilön jalat), jotka tuovat hyviä sanomia tuhatvuotispäivän riemusta ja rauhasta, vakuuttaen Siionille, että Herramme hallitus on alkanut!

Nämä ovat ihmeellisiä totuuksia! -- Jumalan valtakunta on pystyttäytymässä; Herra Jeesus ja ylösnousseet pyhät ovat jo täällä työskennellen suuressa elonkorjuutyössä, joiden kanssa mekin, tämän kunniakkaan ruumiin jäseninä, "hänen jalkoinaan", vaikkakin vielä lihassa, saamme olla työtovereina, pasunoiden hyvää sanomaa ihmisten keskuudessa ja ilmottaen heille ihmeellisten ja vaikeain tapahtumain merkityksen, joiden tapahtumain täytyy valmistaa tie ihanan vanhurskauden hallituksen alkamiselle.

Nämä ovat ne, joista profetat edeltäkäsin puhuivat sanoen: "Herra tulee kymmentuhansine pyhineen (engl. k.);" "Herra minun Jumalani on tuleva ja kaikki pyhät sinun kanssasi;" "Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki pyhät enkelit [pyhät, hänen pyhät sanansaattajansa] hänen kanssaan;" "Tuli virta [ankarain tuomioitten vertauskuva -- ahdistuksen aika] virtaili ja kävi ulos hänen edestänsä; tuhannen tuhatta palveli häntä [ei ainoastaan hänen pyhänsä vaan monilukuiset muut olennot ja välikappaleet]; ja kymmenen tuhannen kymmenen tuhatta [koko ihmiskunta] seisoi hänen edessänsä. Oikeus asettui istumaan ja kirjat avattiin." -- Juud. 14; Sak. 14: 5; Matt. 25: 31; Dan. 7: 10.

Sellainen on nykyinen tila: suuri Tuomari on tullut -- ei niinkuin ensimäisessä tulemisessa alennetussa ruumiissa, uhriksi aiottuna, vaan voimansa täydellisyydessä, henkiolentona, puettuna jumalallisen vallan kirkkaudella, Jehovan edustajana kukistaakseen kokonaan ja ainaiseksi pahan ja kaiken vääryyden ja asettaakseen ennalleen lunastetusta suvusta kaikki ne, jotka tahtovat sopusointuun Jumalan kanssa, täydellisyyteen ja pysyvään elämään. Jumalan suunnitelma on nyt tullut näkyviin; me tulemme tilaisuuteen ymmärtämään sitä paremmin kuin koskaan ennen. Jumalallisen ilmestyksen kirjojen avaaminen on pian päättynyt. Maailman tuomio on jo alkamaisillaan nimi-kristikunnasta ja sen laitoksista, ja suuri työ, joka on alkanut maailmalle aavistamattomalla tavalla, tulee jatkumaan suureen täyttymiseen, josta Herra, apostolit ja profetat ovat ennustaneet, kunnes koko maailma on johdettu katsomaan lävitse pistettyyn, Jumalan lähettämään Lunastajaan ja Vapahtajaan, niinkuin pyhät kauvan ovat "katsoneet Jeesukseen" heidän uskonsa alkajaan ja päättäjään. [Katso II osa, 5 luku.] Tilinteko eli tuomio, joka alkaa seurakunnasta, tulee pian leviämään ja käsittämään kaikki elävät kansat; ja määrätyllä ajalla ja määrätyssä järjestyksessä tulevat kaikkien kuolleitten valtavat joukot tuotavaksi näyttämölle.

Valtakunnan kirkastettujen jäsenten suorittaessa tehtävää esiripun tuolla puolen järjestämällä nykyisten tapahtumain kulkua ja valmistamalla ihanaa hallitusta, on niillä, jotka ovat esiripun tällä puolen, myöskin tärkeä työ. Heidän tehtävänsä on koota valitut ja merkitä heidät otsiinsa (henkisesti) totuuden tiedolla (Ilm. 7: 3); erottaa nisut lusteista nykyisen totuuden sirpillä; ja ilmottaa Siionille tärkeä sanoma: "Sinun Jumalasi hallitsee!" Tämä työ edistyy myöskin joutuisasti, ja kaikki merkityt uskolliset ovat vuorostaan ahkerassa toimessa merkitsemässä toisia; ja pian tulee suuri työ olemaan valmis -- valitut kaikki koottuina ja kirkastettuina.

Kallis oli lupaus seurakunnan varhaisille jäsenille, että hän, jonka he näkivät menevän pois, todella tulisi takasin; ja autuas on toivo ollut hänen ilmestymisestään koko aikakauden läpi koettelemuksissa olleille ja vainotuille uskollisille, jotka innokkaasti tarkastivat hänen tuloaan, kunnes nukkuivat toivossa saada herätä hänen kaltaisinaan; mutta vielä autuaammat ovat teidän silmänne, te meidän päiviemme pyhät; sillä teidän silmänne näkevät ja teidän korvanne kuulevat Israelin kauvan odotetun Toivon _läsnäolon_ merkit.

Kun nimi-Siionissa, niinkuin profeta Jesaja ennusti, ne syntiset, jotka ovat unohtaneet tai jättäneet liittonsa Herran kanssa pitämättä, peljästyvät pimeitä pilviä, jotka peittävät hänen kasvoinsa kirkkauden, ja ulkokullatut vapisevat, näkee totinen Siion uskon silmällä kuninkaan ihanuudessaan ja näkee maan, joka vielä on kaukana -- ohran ja viirin maan, ihanan perinnön, johon tämä mahtava kuningas ja suuri Lunastaja on tullut johtamaan langennutta sukua -- maan, jossa asujamet eivät tule sanomaan: Minä olen sairas; sillä kansa, joka siellä asuu on kansa, joka on saanut synnit anteeksi. -- Jes. 33: 14, 17, 24.

Tämän ihanan maan, tämän ennalleenasetetun paratiisin, näemme me nyt selvästi tuhannen vuoden tuolla puolen; ja ilolla ja riemulla, Moosesta suuremman profetan johdolla, joka nyt jo on keskellämme, johdetaan lunastettujen riemuitsevat joukot pyhyyden suuremmoista yleistä tietä tätä suloista maata kohti lepoon synnistä, kuolemasta ja kaikesta pahasta.

"Soittakaa kiitosta Herran, te hänen hurskahansa, ylistäkää hänen pyhää muistoansa! Sillä hänen vihansa [jonka täytyy välttämättömästi ilmetä suurena hädän aikana, joka pian valtaa maailman] kestää vain hetken, hänen armonsa halki elämän kaiken; illan on vieraana itku, aamulla riemu." Ja kohta on kuritettu ja kääntynyt maailma käsittävä ylistyksen sävelet ja laulava: "Sinä murheeni riemuksi muutit, sinä murhepukuni riisuit, ja minut ilolla vyötit, jotta sieluni kiitosta veisaisi vaikenematta. Herra, Jumalani, sinua minä ijät kaiket kiitän." -- Ps. 30: 5, 6, 12, 13.

Johtakaa nyt mieleenne hyvin perustellut askeleet "vahvassa profetallisessa sanassa", jonka kautta me olemme tulleet tähän sydäntä ilahduttavaan ja sielua virkistyttävään tietoon. Takanamme ovat kaikki profetalliset rajapylväät, jotka osottavat tähän ihmeellisimpään aikaan koko maailman historiassa. Ne ovat osottaneet meille, että me vuodesta 1873 olemme eläneet seitsemännessä vuosituhannessa; että pakanain herraus, "pakanain ajat" tulevat päättymään vuonna 1914; ja että hänen tulonsa, jolla on oikeus valtaan, tapahtui 1874. Ne ovat osottaneet meille, että näitten pakanallisten kuninkaitten päivinä, ennenkuin heidän sallittu herrautensa päättyy, taivaan Jumala asettaa valtakunnan, ja että se valtakunta todella on edistynyt vuodesta 1878 asti; että ylösnousemisen aika kaikille Kristuksessa kuolleille silloin oli tullut; ja että sentähden, tästä vuosiluvusta alkaen, ei ainoastaan Herramme ja Päämme ole näkymättömänä läsnä maailmassa, vaan että kaikki nämä pyhät sanansaattajat ovat myöskin hänen kanssansa. Ja huomatkaa vielä, että tämä, Kristuksessa kuolleiden ylösnousemisen vuosiluku vastaa ruumiin Pään ylösnousemisen vuosilukua. Meidän Herramme ylösnousemus tapahtui kolme ja puoli vuotta hänen tulonsa jälkeen Messiaksena, vuonna 29 j.K.; ja hänen ruumiinsa, Seurakunnan ylösnousemiselle näimme ajan tulleen vuonna 1878, kolme ja puoli vuotta hänen toisen tulemisensa jälkeen, lokakuussa 1874.

Ennustus on myöskin ilmaissut hänen toisen tulemisensa tavan niin ettemme, vaikka hän on läsnä, voi odottaa näkevämme häntä eikä ylösnousseita pyhiäkään, jotka nyt ovat hänen kaltaisiaan, paitsi uskon silmällä -- uskomalla "vahvaan profetalliseen sanaan"; kuitenkin olemme oppineet tietämään, että ne, jotka muodostavat "Kristuksen jalat", myöskin pian tulevat muutettaviksi samankaltaiseen ihanuuteen. He ovat silloin henkiolentoja, hänen, Kristuksen, kaltaisia, ja ylösnousseitten pyhien kaltaisia, jotka nyt ovat hänen kanssaan, ja tulevat aikanaan näkemään hänet _sellaisena kuin hän on_. (1 Joh. 3: 2.) Me olemme myöskin nähneet, että Elijan tuleminen, josta ennakolta on puhuttu ja ennustetun Synnin ihmisen tuleminen, jotka kävisivät hänen tulemisensa edellä, ovat tapahtuneita asioita.

Me olemme myöskin huomanneet viitotetut vuosiluvut, joihin profetta Daniel kiinnittää huomion. 2,300 päivää osottavat v. 1846 siksi ajaksi, jolloin Jumalan pyhäkön piti olla puhdistettu paavikunnan saastuttavista eksytyksistä ja periaatteista; ja me olemme huomanneet, että puhdistus silloin oli täytetty. Olemme huomanneet 1260 päiväin, eli ajan ja kahden ajan ja puolen ajan täyttymisen, jona aikana paavikunnalla oli valta vainota, ja niinikään olemme huomanneet lopun ajan alkaneen v. 1799. Me olemme nähneet, kuinka 1290 päivää merkitsi ennustuksen salaisuuksien ymmärtämisen alkamista vuonna 1829, joka saavutti huippunsa suuressa liikkeessä 1844, joka on tunnettu toisen adventti-liikkeen nimellä, jolloin, Herran ennustuksen mukaisesti, viisaat neitseet menevät Ylkää vastaan, kolmekymmentä vuotta ennen hänen todellista tulemistansa. Me olemme nähneet ennakolta mainitun viipymisen täyttymisen; ja viisitoista vuotta on keskiyönhuuto: "Katso Ylkä!" kuulunut. Me olemme erityisellä mieltymyksellä huomanneet 1335 päivän osottavan v. 1874 Herramme palaamisen vuosiluvuksi; ja me olemme siitä ajasta asti saaneet kokea juuri tuota luvattua autuutta -- jumalallisen suunnitelman ihmeellisten salaisuuksien selvemmän ilmitulemisen kautta.

Sitten olemme myöskin nähneet suuren elonkorjuutyön määrättynä aikanaan ja määrätyssä järjestyksessä, alkaen syksyllä vuonna 1874, tapahtuvan asteettain ja hiljaa, mutta nopeasti. Olemme huomanneet lusteen sitomisen lyhteisiin, ja nisun kokoamisen. Ja mikä siunaus ja ilo tuleekaan meille varmuudesta, että kesästä 1878 alkaen, jolloin Kuningas otti suuren valtansa ja alkoi hallituksensa herättämällä ne, jotka nukkuivat Jeesuksessa, ei hänen jäsenilleen olekaan enää tarpeellista "nukkua" ja odottaa kirkkautta, vaan että jokaiselle on se silmänräpäys, jolloin hän on päättänyt juoksunsa kuolemassa, riemullisen "muuttumisen" silmänräpäys, muuttuminen jumalalliseen luontoon ja täydellisyyden kaltaisuuteen. Todella, "autuaita ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat, tästälähin". He saavat levätä _vaivoistaan_, mutta heidän työnsä seuraavat heitä; sillä työ esiripun tuolla puolen on samaa työtä, jota kaikki voittajat toimittavat esiripun tällä puolen; paitsi että niille, jotka ovat menneet jumalallisen luonnon kirkkauteen, ei työ enää ole vaivaloista eikä se enää maksa väsyttävää uhrausta.