Part 25

Minä heittäydyn maahan Jehovan, meidän Herramme Jeesuksen Jumalan eteen, ja sydämeni pohjasta pulppuavat esille Israelin suloisen laulajan sanat (Ps. 35): "Häpeään ja pilkkaan joutukoot ne, jotka onnettomuudestani iloitsevat. Iloitkoot ja riemuitkoot, jotka minun oikeuttani suosivat, ja sanokoot aina: Herra olkoon suuresti ylistetty, joka suo palvelijallensa hyvää." Amen.

Tässä lähetän teille ajatukseni ja lausuntoja Israelin lapsista Etelä-Venäjällä, jotka uskovat Jeesukseen Messiaksena. Näistä saatte oppia tuntemaan mistä uskomme Jeesukseen (luonnolliseen veljeemme), Messiakseen, on saanut alkunsa. Hän on sydämiemme sisimmän halun ja ikävöimisen aiheena. Englantilaiset ystävämme ja veljemme Jeesuksessa, Vapahtajassamme, saattavat yllämainitun lentokirjasen kautta tulla vakuutetuiksi, että sen jälkeen kuin Herra on paljastanut pyhän käsivartensa kaikkein ihmisten nähtäväksi, ja kaikki maan ääret ovat nähneet Jumalamme pelastuksen, on aika nyt tullut, jolloin Israelin keskuudesta on poistettava kaikki saastaiset ihmiset, ja jolloin ne, jotka kantavat hänen pyhiä astioitaan, ovat puhdistettavat.

Totta on, ei Jehovan pelastus saata mennä ulos ja tulla maailmaan kiiruusti (Joosua 6: 1), eikä se myöskään saata kulkea joutuisasti; mutta nyt, kun Jehova, maailmankaikkiuden etujoukko ja kuningas, on kulkenut Israelin kansan edellä, on Israelin Jumala myös tuleva jälkijoukkona, ulosheitetyn Israelin kokoojana. Minä omistan aikani ja maineeni itsepäisen ja onnettoman kansani hyväksi, todistaakseni heille, kovapäisille, Jumalan voimalla, sitä lupauksen evankeliumia, jonka esi-isämme olivat ottaneet vastaan; nimittäin että Jumala on herättänyt Jeesuksen Nasaretista, Daavidin siemenestä, Israelin pelastajaksi.

Korkeimman Jumalan rikkauden ja viisauden syvyyden kautta, nousivat isämme, jotka omistivat lupaukset, Jeesusta vastaan, jotta armo tulisi pakanallisten kansojen osaksi, ei minkään lupauksen, vaan Messiaksen evankeliumin armon kautta. Nyt, kun täysi luku pakanoita on tullut sisälle, on aika tullut meille, Israelin lapsille, palata Israelin Jumalan ja hänen kuninkaansa luo ja olla hänen rakkaita lapsiaan. Meidän on otettava vastaan Jaakob-perintömme, joka on rajaton; sillä me olemme oikeat perilliset, Aabrahamin lapsia, Mooseksen oppilaita, Daavidin huoneen palvelijoita ijankaikkisesti. Siten tulee meidän täysi lukumme (s.o. monen israelilaisen tuleminen Kristuksen luo) olemaan meidän rikkautemme ja kansakuntien rikkaus, Jehovan sanan mukaisesti Paavalille, joka oli Israelin esikoinen ja samalla kertaa ensimäinen palaavien pakanain joukossa.

Veljeni keskuudessa ja suurissa kokouksissa kehotan minä sydämellisesti: 'Pudista itsesi tomusta, nouse, pane kauniit vaatteet yllesi, sinä kansani. Jessen pojan, Jeesuksen Nasaretilaisen kautta on Jumala tehnyt suuria kanssasi, oi Israel, jotta hän myöskin saisi aikaan suuria asioita maan kansakuntien keskuudessa, jotka siunattiin meidän isissämme.'

Minä kiitän suuresti Jumalaa, että näen tuhansia, jotka mielellään kuuntelevat. Monet arvokkaat Israelin lapset odottavat ja ikävöivät Jumalan armon hetkeä. Minä rukoilen teitä veljiemme nimessä Venäjällä, jotka etsivät pelastusta, että Herramme Jeesuksen Kristuksen ystävät, missä ikinä heitä on, eivät vaikenisi, vaan että he neuvoisivat ja puhuisivat rohkeasti, kunnes Immanuel on meidänkin kanssamme, kunnes Jehova osottaa meille hänen asuntonsa.

Nämä ovat vähäpätöisiä sanoja, kaukaa kirjotettuja.

_Josef Rabinovitsch_.

Paitsi tätä ihmeellistä heräämistä on Siperiassa ollut samanlainen liike, josta meillä on seuraava kertomus lehdestä _The Presbyterian Witnes_ (Preshyteriaaninen todistus):

"Jäisestä Siperiasta saapuu tieto evankelisesta liikkeestä, joka pääasiallisesti on samanlainen kuin h:ra Rabinovitschinkin aikaansaama liike. Johtajana on Jakob Scheinmann, Puolan juutalainen, joka kaksikymmentä vuotta sitten itsenäisen ajattelemisen kautta tuli siihen johtopäätökseen, että Jeesus Nasaretista, Davidin Poika, oli totinen Vapahtaja. Ankarasti talmudia noudattavat juutalaiset saivat hänet siirretyksi Siperiaan, jossa hän työskenteli viisitoista vuotta, melkein huomaamatta herättääkseen maanpakolais-toverissaan uskon. Jälelle jääneiden postilähetysten joukosta, joita oli Tomskissa, jossa hän toimi eräässä liikkeessä, oli lentokirjanen Rabinovitschilta, jonka kanssa hän kohta alkoi kirjevaihdon. Hän on ollut toimelias levittäessään käsityksiään lentokirjasten, nimeltä, Huutavan ääni korvessa, kautta. Delitzschin hebrealaista Uuden Testamentin käännöstä lukevat ja tutkivat Siperian juutalaiset innolla. Sanotaan 36,000 kappaletta käytetyn siten."

Siten näemme ihmeellisiä merkkejä Jumalan palaavasta suosiosta Israelia kohtaan siinä, että heitä on ajettu pois toisista maista suurten vainojen kautta, että Palestiina on avattu ottamaan heitä vastaan, että heitä on kutsuttu sinne erityisten, kohtalon järjestämien etujen kautta, hyväntahtoisten hankkeiden muodossa heidän tilansa parantamiseksi ja auttamiseksi, sekä myös tässäkin merkillisessä liikkeessä joka on alkuna Israelin sokeuden poistamiseksi. Ja kuinka selvästi tämä kaikki onkaan Jumalasta! Tässä luonnollisen Israelin ennalleen-asettamistyössä, samoin kuin hengellistä Israelia kokoavassa suuressa elonkorjuutyössäkin, sivuutetaan nykyään hyljätty nimiseurakunta kokonaan. Molemmissa nykyään tapahtuvissa suurissa töissä jätetään nimellisen "kristikunnan" erilaiset järjestöt kokonaan huomioon ottamatta; ja omana aikanaan ja omalla tavallaan ja uusien, halpojen, arvonimiä vailla olevien aseitten kautta antaa Jumala suuren työnsä kasvaa ja edistyä.

Ja nyt kysymme: Mitä tämä merkitsee? Kuinka tämä merkillinen ja ihmeellinen työ, jonka selvä alkaminen ja nopea edistyminen ovat niin ilmeiset tässä elonkorjuu-ajassa, tulee päättymään? Apostoli Paavali osottaa selvästi, että Israelin ennalleen-kokoaminen merkitsee koko ihmiskunnalle ennalleenkokoamista eli ennalleenasettamista: "Mutta jos heidän lankeemuksensa on koitunut maailmalle rikkaudeksi ja heidän vähentymisensä pakanoille rikkaudeksi (niinkuin kävi, kun jumalallinen armo kääntyi näiden puoleen), kuinka paljon enemmän onkaan heidän täysilukuinen palajamisensa siksi koituva!" Luonnollisen Israelin hylkäämisen kautta saivat pakanat korkean kutsun suosion, ja ne harvat, jotka panevat arvoa sille ja voittavat esteet, jotka ovat sen saavuttamisen tiellä, tulevat korotettaviksi Kristuksen kanssaperillisiksi. He tulevat muodostamaan Kristuksen, suuren lunastajan ruumiin. Tämä oli luonnollisen Israelin hylkäämisen tarkotus ja tulee tulokseksi; mutta heidän ennalleenkokoamisensa ja ennalleenasettamisensa lupauksen maahan, osottaa _toista askelta_ suuressa jumalallisessa suunnitelmassa; se merkitsee, että kaiken ennalleenasettaminen, "juutalaisille ensin" mutta lopulta "kaikille maan kansoille", on alkamaisillansa. Maan suurta riemuvuotta ollaan pystyttämäisillään, ja se alkaa Jumalan järjestyksen mukaisesti ensin juutalaisesta. Siten huomaa, että veljet Rabinovitsch, Scheinman ja heidän apulaisensa ovat Jumalan apulaisia valmistaakseen hänen entistä kansaansa ennalleenasettamista varten, aivan niinkuin meidän etunamme on saada olla Herran työtovereita _elonkorjuutyössä_, joka on yhteydessä evankelikauden elonkorjuuajan ja sen valitun hengellisen luokan kanssa. Varmasti tulee Israelin täysi palaaminen heidän omaan maahansa ja jumalallisen suosioon merkitsemän, että suuri Lunastaja, Pää ja ruumis, jonka kautta ennalleenasettaminen tulee suoritettavaksi, _on korotettu_ valtaan, että valtakunta on tullut, ja että ennalleenasettamistyö, jonka erikoishedelmänä Israel tulee olemaan, jo on alkanut. Sentähden, "jos heidän hylkäämisensä on koitunut maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin ottamisensa on muuta, kuin elämään nousemista kuolleista?" -- ennalleenasettaminen, ei ainoastaan eläville vaan myöskin kuolleille, lupauksen mukaan; eikä ainoastaan Israelille vaan koko ihmiskunnalle, josta Israel oli esikuva, ja josta se tulee olemaan esikoinen. Suosion alkaminen Israelille on ainoastaan pisaroita sen rankkasateen edellä, joka tulee virvottamaan ei ainoastaan Israelin vaan myös koko ihmiskunnan. Ja vaikkakin taistelun hyökyaallot vielä nousevat kiivaina Israelia vastaan ja syöksevät heidät vähäksi aikaa vielä suurempaan hätään ja murheesen, niin tulee Jumala keskellä kaikkea tätä olemaan heidän kanssaan ja on aikanaan auttava ja korottava heidät.

Tämän yhteydessä on seuraava uutinen jokapäiväisistä sanomalehdistä varmasti hyvin kuvaava. Tämän liikkeen lopullista ratkaisua tulevat seuraamaan syvällä mielenkiinnolla kaikki ne, jotka vaeltavat nykyisen totuuden valossa, ja jotka Jumalan sanasta ymmärtävät sen ajan tulleen, josta Jumala ilmotti profetta Jesajan kautta sanoen: "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa sydämellisesti Jerusalemille ja julistakaa sille että sen sotimisen aika (engl. Raam. reunamuist.: _hänen määrätty aikansa_) on päättynyt... että se on saanut kaksinkertaisesti [II osa, 7 luk.] Herran kädestä kaikkien syntiensä tähden." -- Jes. 40: 1, 2.

Puheena ollut uutinen kuuluu seuraavasti: --

EHDOTETTU JUUTALAINEN VALTAKUNTA.

Washington, D. C. S p. maaliskuuta 1891.

William E. Blackstone Chicagosta kävi tänään sihteeri Blainen seuraamana Yhdys-Valtain presidentin luona ja jätti sinne asiakirjan, joka koski venäläisiä juutalaisia.

Hän selitti asiakirjan olevan tuloksen kokouksesta, jonka kristityt ja juutalaiset äskettäin pitivät Chicagossa, ja kiinnitti erityisesti huomion siihen seikkaan, ettei se sisältänyt mitään vihamielisyyttä Venäjää vastaan vaan koettaisi rauhallista tietä valmistaa juutalaisille oikeuden hallita heidän entistä omaa kotiaan -- Palestiinaa.

Monien todistusten kautta hän osotti, että tällä maalla, voimakkaan hallituksen alaisena, oli suuria kehityksen mahdollisuuksia, sekä maanviljelykseen että kauppaan nähden, ja sanoi että jos rautatie, jota nyt rakennetaan Jaffasta Jerusalemiin, pitkitettäisiin Damaskoon, Tadmoriin ja alas Eufratiin, niin se epäilemättä tulisi kansainväliseksi kulkutieksi.

Hän sanoi, että turkkilaisen hallituksen köyhyys antaa voimaa esitykselle sen vahingon korvaamiseksi siten, että juutalaiset pää-omain omistajat sijottavat pysyväisesti osan Turkin valtiovelkaa, ja että ainoastaan rauhallisia, diplomaattisia sopimuksia pyydetään, jotta maan ja omaisuuden yksityinen omistusoikeus tarkasti tulisi suojelluksi ja arvossa pidetyksi. Lopuksi sanoi hän että meille kun olemme niin ystävällisellä kannalla Venäjän kanssa ja kun meillä ei ole mitään ristiriitoja itämaiden kanssa, sopisi erinomaisesti ja olisi toivehikasta, jos meidän hallitus tekisi alotteen tähän ystävälliseen liikkeeseen, jonka tarkotuksena on valmistaa Israelin harhaileville miljoonille pysyväinen koti.

Presidentti kuunteli tarkasti mr. Blackstonen huomautuksia ja lupasi vakavasti harkita asiaa.

ASIAKIRJA.

Asiakirja kuuluu seuraavasti:

Mitä on tehtävä Venäjän juutalaisten hyväksi? On sekä epäviisaasta että turhaa koettaa antaa Venäjälle neuvoja sen sisällisten asiain suhteen. Juutalaiset ovat asuneet muukalaisina sen alueella vuosisatoja, ja se uskoo aivan varmasti, että he ovat taakkana aineellisessa suhteessa ja vahingoksi sen rahvaan menestymiselle, eikä tahdo sallia heidän jäädä sinne. Venäjä on lujasti päättänyt, että heidän on lähdettävä. Siis on näiden Aschkenazimin lähdettävä pois samoin kuin Espanjan Sefardiminkin oli lähdettävä. Mutta mihin joutuvat nämä kaksi miljoonaa köyhää ihmisraukkaa? Eurooppa on ahdinkoon asti täynnä, eikä sillä ole tilaa enemmälle rahvasasutukselle. Onko heidän tultava Amerikkaan? Se tulisi suunnattoman kalliiksi ja veisi aikaa vuosikausia.

Miksei antaa Palestiinaa heille takasin? Jumalan kansanjaon mukaan on tämä maa heidän kotinsa -- luovuttamaton omaisuus, josta heidät ajettiin väkivallalla pois. Heidän hoidossaan se oli ihmeellisen hedelmällinen maa, joka antoi elatusta miljoonille, jotka uutterasti viljelivät sen vuorenrinteitä ja laaksoja. He olivat maanviljelijöitä ja tuotteita valmistava kansa, jolla oli suuri merkitys kauppa-alalla -- sivistyksen ja uskonnon keskuksena. Sanotaan myös sademäärän lisääntyneen, ja monet merkit viittaavat siihen, että maa on saavuttamaisillaan entisen viljavuutensa.

Miksi eivät ne vallat, jotka Berliinin sopimuksen aikana vuonna 1878 antoivat Bulgarian bulgarilaisille ja Serbian serbialaisille, nyt anna Palestiinaa takaisin juutalaisille? Nämä maakunnat, samoin kuin Rumaania, Montenegro ja Kreikka, riistettiin turkkilaisilta ja annettiin luonnollisille omistajilleen. Eikö Palestiina kuulu yhtä suurella oikeudella juutalaisille? Jos he voisivat saada itsenäisen hallituksen, auttaisivat maailman juutalaiset heitä saattamalla kärsiviä veljiään sinne ja asettamalla heitä entiseen kunniakkaaseen kotipaikkaansa. Yli seitsemäntoista vuosisataa ovat he kärsivällisesti odottaneet sellaista edullista tilaisuutta. He eivät ole viljelleet maata muualla, koska he ovat luulleet olevansa vieraita ja muukalaisia eri kansojen keskuudessa, ja että he vielä pääsisivät Palestiinaan viljelemään omaa maataan. Mitkä oikeudet tahansa, jotka omistuksen kautta ovat joutuneet Turkin lailliseksi omaisuudeksi, voidaan helposti hyvittää, mahdollisesti silläkin tavoin, että juutalaiset ottavat niskoilleen kohtuullisen osan valtiovelkaa.

Me uskomme, että nyt on sovelias aika kaikille kansoille ja erityisesti Euroopan kristityille kansoille, osottaa hyvyyttä Israelille. Miljoona maanpakolaista vetoaa kauheiden kärsimyksiensä kautta liikuttavalla tavalla myötätuntoomme, oikeudentuntoomme ja inhimillisyyteemme. Asettakaamme nyt heidät ennalleen maahansa, jonka roomalaiset esi-isämme niin julmalla tavalla ryöstivät heiltä.

Tätä tarkotusta varten pyydämme kunnioittavasti että Hänen Ylhäisyytensä, Benjamin Harrison, Yhdys-Valtain Presidentti, ja Kunnianarvoisa J.G. Blaine, Valtiosihteeri, suvaitsisitte käyttää välitystänne ja vaikutustanne niiden hallitusten luona, joiden päinä ovat heidän keisarilliset majesteettinsa -- Aleksanteri III, Venäjän Tsaari; Viktoria, Ison Britannian Kuningatar ja Intian Keisarinna; Vilhelm II, Saksan Keisari; Frans Joosef, Itävalta-Unkarin keisari; Abdul Hamid II, Turkin Sulttaani; Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa Maria Kristiina Espanian hallitseva kuningatar; Ranskan tasavallan hallituksen luona; ja Belgian, Hollannin, Tanskan, Ruotsin, Portugalin, Rumanian, Serbian, Bulgarian ja Kreikan hallitusten luona, saadaksensa aikaan kansainvälisen kokouksen, joka olisi pidettävä lähimmässä tulevaisuudessa ja jossa israelilaisten tilaa ja heidän vaatimuksiaan Palestiinaan nähden entisenä kotinaan harkittaisi, jotta heidän vaikeaa tilaansa kaiken oikeudenmukaisesti ja sopivilla tavoilla lievennettäisi.

[Etevät miehet kaikilta toimialoilta ja kaikista tunnustuksista Chicagosta, Bostonista, New-Yorkista, Philadelfiasta, Baltimoresta ja Washingtonista ovat allekirjottaneet asiakirjan.]

ANGLO-ISRAELILAINEN KYSYMYS.

Sen jälkeen kuin tämän kirjan ensimäinen (englantilainen) painos annettiin ulos, on esiintynyt arvostelu siitä ja etenkin tästä luvusta englantilaisessa lehdessä -- _The Banner of Israel_ (Israelin lippu) -- joka on omistettu sille opinsuunnalle, että anglosaksilaiset kansat edustavat Israelin kymmentä kadonnutta sukukuntaa. Seuraava oli v. 1891 joulukuun numerossa, lehdessämme THE WATCH TOWER (Vartio-Torni). Me julkaisemme sen tässä siinä toivossa että se herättää mielenkiintoa, koska siinä kosketellaan uusia kohtia:

_The Banner of Israel lehden Toimittajalle_ --

_Herrani!_ Kirjotus, joka äskettäin oli lehdestänne, jossa "RAAMATUN TUTKISTELUJEN" III osaa, ja erityisesti sen mainitsemaa anglo-israelilaista kysymystä juutalaisten Palestiinaan palaamisen yhteydessä tarkastettiin, on tullut huomioni alaiseksi, ja koska se näyttää vaativan vastausta, kiiruhdan lyhykäisesti vastaamaan siihen.

Kysymys koskee sitä, jos, senjälkeen kun Israelin kymmenen sukukuntaa erottautuivat noista kahdesta sukukunnasta Rehabeamin päivinä, heitä milloinkaan jälleen yhdistettiin, joko todellisesti tai näennäisesti. Teidän kirjeenvaihtajanne väittää, ettei mitään yhdistymistä tapahtunut, ja että Israelin nimi siitä ajasta alkain ja yhä edelleenkin kuului yksinomaan kymmenelle suvulle, eikä noille kahdelle Juudan ja Benjamin suvulle, jotka tunnettiin juutalaisten nimellä. Tämä erehdys näyttää olevan välttämätön hänen opilleen: että nim. anglo-saksilaiset ovat nämä kymmenen sukukuntaa, ja että heidän kukostamisensa johtuu siitä seikasta. Me uskomme, että seitsenkymmenvuotisesta autiona olosta ja erityisesti Baabelin vankeudesta palaamisen jälkeen on Jumala pitänyt Israelin kansaa yhtenä, ja että se käsitti jokaisesta suvusta kaikki ne, jotka panivat arvoa Jumalan lupauksille ja palasivat Palestiinaan, kun Kyyros julisti käskynsä, jossa hän suostui heidän lähtöönsä. Me uskomme, että kaikki ne, jotka eivät palanneet, eivät olleet Israelin yhdyskuntaa, eivät olleet oikeita israelilaisia, vaan että heidät sen jälkeen laskettiin pakanoiksi. Me vakuutamme myöskin, että nämä "kadonneet", jotka eivät olleet oikeita israelilaisia, tulevat tunnetuiksi ja siunatuiksi uuden liiton aikana tulevana tuhatvuotiskautena eikä evankelikautena. Muutamiin kohtiin nähden näyttää olevan pienempi väärinkäsitys kannastamme. Me emme kiellä, että kymmenen sukua erottautui noista kahdesta suvusta, emmekä myöskään että nuo kymmenen, jotka edustivat enemmistöä, sellaisina säilyttivät alkuperäisen, kaikille yhteisen nimen (Israel), emmekä myöskään että nuo kaksi sukua olivat Juudan nimellä tunnetut, emmekä myöskään, että oli olemassa melkoisia syitä eroamiseen, emmekä liioin että tämä oli sopusoinnussa Jumalan suunnitelman kanssa heidän kurituksekseen, emmekä myöskään, että nuo kymmenen sukua meni vankeuteen noin seitsemänkymmentä vuotta ennen noita kahta sukua, emmekä että Jumalalla on mahdollisesti joitakin siunauksia kymmenen suvun jälkeläisille samoin kuin noiden kahdenkin suvun jälkeläisille ja kaikille maan suvuille "kaiken ennalleenasettamisaikoina, joista Jumala on ammoisista ajoista asti puhunut pyhäin profettainsa suun kautta." -- Apt. 3: 19--21.

Mitä me väitämme on, että suuri opettaja oli oikeassa selittäessään että "pelastus on juutalaisista", ja että suuri apostoli oli oikeassa selittäessään Jumalan järjestyksen olevan -- "kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka harjottaa sitä mikä hyvää on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle (pakanalle), sillä Jumala ei katso ihmisen muotoon." (Room. 2: 10, 11.) Me ymmärrämme tämän niin, että Baabelin vankeuden jälkeen nimi juutalainen oli sama kuin israeliitta ja käsitti kaikki, jotka pysyivät kiinni laissa ja toivoivat aabrahamilaisten lupausten täyttymistä -- laskettuna siihen muutamia noista kymmenestä suvusta niinkuin myöskin käännynnäisiä niistä pakanoista, jotka olivat ympärileikattuja. Sitä paitsi eivät noiden kymmenen suvun kapinankaan aikana kaikki näiden sukujen yksityiset jäsenet liittyneet siihen. Muutamat heistä jäivät uskollisiksi Juudan valtakunnalle ja jäivät asumaan juutalaisten keskuuteen. -- 1 Kun. 12: 17.

Me olemme havainneet ja osottaneet sen huomattavan seikan, että Herra ja apostolit puhuttelivat "kahtatoista" sukukuntaa -- "Israelin huoneen" nimellä -- ja näin silloinkin, kun he suorastaan puhuttelivat Jerusalemissa asuvaa kansaa, jotka kuten kaikki myöntävät, pääasiallisesti olivat Juudan sukua, mutta osaksi myöskin kaikista kahdestatoista suvusta. Se tosiasia, että Herramme ja apostolit siten puhuttelivat kahtatoista sukukuntaa yhtenä kansana ja sovelluttivat heihin ennustuksia sellaisena, näyttää meistä olevan riittävä syy tehdäksemme samalla tavalla.

Niiden raamatunpaikkojen esittäminen, jotka koskettelevat tämän asian eri puolia, vaatisi kovin paljon tilaa; mutta se, joka tahtoo ottaa esille _Youngin konkordansin_ ja aukaista sivun 528 ja merkitä ne eri paikat, joissa sana Israel esiintyy Uudessa Testamentissa, on huomaava runsaasti vahvistavia todistuksia siitä, ettei Herra eikä apostolit pitäneet Israelin huonetta enää noina "kymmenenä sukuna" ainoastaan, vaan, niinkuin lausutaan, "koko Israelina". Huomaa erityisesti seuraavat tekstit: Matt. 8: 10; 10: 6; 15: 24, 31; 27: 9, 42; Mark. 12: 29; 15: 32; Luukk. 1: 54, 68 ja erityisesti värssy 80; samoin 2: 25, 32, 34; 24: 21; huomaa myös tarkasti Joh. 1: 31, 50; 3: 10; 12: 13; sekä Apt. 2: 22, 36; 3: 12; 4: 10, 27; 5: 21, 30, 31, 35; 13: 16, 24; 21: 28; Room. 9: 6, 31; 10: 19; 11: 25, 26; 1 Kor. 10: 18; Gal. 6: 16; Ei 2: 12; Fil. 3:5; Hebr. 8: 8.

"Pelastus on juutalaisista", eli niistä israelilaisista, jotka pitävät liiton, siinä suhteessa 1) että Herramme Jeesus, Vapahtaja, oli tätä sukua, 2) että jäännös näistä juutalaisista (apostolit ja useimmat varhaisesta seurakunnasta), Israelin jäännökseksi nimitetyt (Room. 9: 27; 11: 1, 5, 7), tulivat sovituksen palvelijoiksi kantamaan sanomaa pakanoille, ja 3) että Herra on määrännyt, että luonnollinen Israel, sokeudestaan parantuneena, on tulevaisuuden ennalleenasettamistyössä oleva ase, jonka kautta pelastuksen virrat, jotka pulppuavat kirkastetusta hengellisestä Israelista, tulevat vuotamaan kaikille maan kansoille, niinkuin on kirjotettu: "Siionista (evankeliajan Seurakunnasta eli kirkastetusta hengellisestä Israelista) on laki lähtevä ja Herran sana Jerusalemista (ennalleenasetetusta luonnollisesta Israelista)." -- Jes. 2: 3.

Mutta kaikissa tapauksissa ovat nuo kymmenen sukukuntaa jätetyt pois tästä ja kaikista sellaisista lupauksista, sillä ei Siion tai Jerusalem (ei esikuvallinen eikä todellinen) kuulunut heille. Saadakseen ollenkaan osaa Abrahamin kanssa tehdystä liitosta, on heidän joko yhdyttävä hengelliseen Israeliin, jonka päänä on Jalopeura _Juudan_ suvusta, taikka sitten on heidän liityttävä kirjaimelliseen _Juudaan_ Jerusalemissa jakaakseen hänen kanssaan osan tulevina ennalleenasettamisaikoina, sillä "Herra on ensin vapauttava _Juudan_ majat." -- Sak. 12: 7.

Teidän kirjeenvaihtajanne todistukset näyttävät olevan kootut seuraaviin sanoihin, jotka me esitämme lehdestänne. Hän sanoo:

"Mitä siihen tulee, ettei Israel palannut, näyttää vertaus Jer. 29: 1, 4, 10 Esran 1: 1 kanssa, että Kyyron käsky oli ennustuksen täyttyminen, joka nimenomaan tarkotti juutalaisia; ja Hes. 4: 3--8 käy selville, että Israelin vankeus-ajan tuli kestää paljon kauvemmin kuin Juudan. Ei ole minkäänlaisia todistuksia siitä että Kyyron käsky tarkotti kymmentä sukukuntaa."

Meidän täytyy väittää tätä esitystä vastaan ja pyytää lukijoitanne huolellisemmin tutkimaan viitatut raamatunpaikat. Jeremias 29: 1--10 neuvoo kansaa etteivät asettuisi asumaan tyytyväisenä rauhaan ikäänkuin eivät _koskaan_ voisi odottaa saavansa palata Jerusalemiin, vaan että koettaisivat kotiutua ja järjestää olonsa mahdollisimman hyvin Baabelissa, koska ei mitään pelastusta tulisi seitsemäänkymmeneen vuoteen -- joka oli paljoa pitempi vankeusaika kuin mitä he koskaan ennen olivat kokeneet.

Esra 1: 1 ei rajota ainoastaan Juudaan ja Benjamiin oikeutta eli vapautta palata. Päinvastoin selittää 3 värssy että Kyyro ulotti julistuksen kaikille "kuka ikänänsä teidän seassanne on _kaikesta hänen kansastansa_", ja 4 värssy tekee julistuksen maailmanlaajuiseksi niinkuin Kyyron valta oli, sanain "_missä hyvänsä ovatkin_ (engl. k.)" kautta, ja 5 värssy selittää etteivät ainoastaan Juudan ja Benjamin päämiehet seuranneet julistusta vaan myöskin "papit ja leviitat, _kaikki_, jotka Jumalan henki kehotti" -- s.o. kaikki joiden sydämet Simeonin lailla "odottivat _Israelin_ lohdutusta." Sellaisten joukossa oli _muutamia_ noista kymmenestä sukukunnastakin, vaikka niitä olikin harvoja. Esimerkiksi, niiden joukossa, jotka Simeonin kanssa odottivat temppelissä _Israelin_ lohdutusta, oli profetissa Hanna, Fanuelin tytär, _Asserin sukukuntaa_. -- Luukk. 2: 36.