Part 24

"Yksi_ suuremmista nähtävyyksistä Jerusalemissa on juutalaisten itkupaikka, jossa joka perjantai eri lahkot tapaavat toisensa Omarin moskean ulkopuolella, joka on Salomonin temppelin paikalla; ja päät nojautuneina kiviä vastaan surevat he Jerusalemin menettämistä, ja rukoilevat Jumalaa antamaan takasin maan valitulle kansallensa. Tätä tapaa on noudatettu keskiajan päiviltä asti, ja on se mitä surullisimpia näkyjä. Kävin siellä menneellä viikolla. Ahtaassa, kurjien talojen ympäröimässä kujassa, -- tuhansien juutalaisten paljaitten jalkojen kuluttamilla paasilla -- suurista marmorilohkareista tehtyä muuria vastaan, joka kohosi viisikymmentä jalkaa tai enemmänkin heidän yläpuolelleen, kumartui pitkä rivi miehiä pitkissä hameissa ja naisia peitetyin päin, rukoillen ja itkien. Monilla miehistä oli valkea parta ja pitkät hopeiset hiuskiharat. Toiset olivat juuri elämänsä kukoistuksessa, enkä saattanut muuta kuin ihmetellä nähdessäni näiden olentojen aivan kouristuksen tavoin tärisevän liikutuksesta. Jokaisella oli kulunut hebrealainen Raamattu kädessään, ja aika ajoin ryhtyi koko seurue eräänlaiseen lauluun, jolloin vanha, harmaahapsinen mies toimi johtajana, ja toiset yhtyivät kuoroon. Laulu oli vieraskielinen mutta käännettiin seuraavasti:

"Johtaja: Linnan tähden, joka on autiona, Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren. Johtaja: Muurien vuoksi, jotka ovat hävitetyt, Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren. Johtaja: Valtasuuruutemme tähden, joka on mennyt, Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren. Johtaja: Suurten miestemme vuoksi, jotka makaavat kuolleena, Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren. Johtaja: Pappiemme tähden, jotka ovat kompastuneet, Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren. Johtaja: Kuninkaittemme tähden, jotka hylkäsivät hänet. Vastaus: Istumme yksinäisyydessä surren.

"Tämän laulun vaikutusta ei saata kuvitella kuulematta sitä. Vanhat miehet ja itkevät naiset, jotka suutelevat sen muurin kiviä, joka erottaa heidät paikasta, jossa Salomonin temppeli kerran oli, ja joka vielä tänäkin päivänä on juutalaisen pyhin paikka maan päällä; todellinen tunne, joka ilmenee kaikissa; ja usko, jota he osottavat näin tulemalla tänne viikko viikon ja vuosi vuoden perään, tekevät ihmeellisesti liikuttavan vaikutuksen. Se on todellakin mitä kummallisin näky tässä mitä ihmeellisimmässä kaupungeista.

"Palestiinan eri osissa on kahdeksan maanviljelyssiirtolaa. Eräässä näistä kouluista, lähellä Jaffaa, on enemmän kuin seitsemänsataa oppilasta ja kahdenkymmenenkahdeksan tuhannen akren (yhdestätoista kahteentoista tuhannen hehtaarin) alainen maatila. Se on Saaronin tasangoilla, jossa filistealaiset asuivat, ja siellä on kymmenin tuhansin viinipuita ja öljypuita. Turkkilaiset ovat hyvin vastahakoisia myymään maata juutalaisille, mutta jälkimäiset osottautuvat olevansa yhtä hyviä maanviljelijöitä, kuin ovat liikemiehiäkin; ja kukkulat Jerusalemin penkereisessä ympäristössä osottavat, että pyhä maa oli paljon paremmin viljelty heidän aikanansa, kuin se on ollut heidän valloittajainsa aikana. Suuri osa maata aivan Jerusalemin ympäristöllä on nykyään joko juutalaisten tai heidän hyväntekeväisyyslaitostensa hallussa. Herra Behar, Rothschildilaisten koulujen johtaja, sanoo minulle että he äskettäin ovat ostaneet Jerusalemin hotellin ja tulevat yhdistämään senkin kouluunsa. Rikkaan New Orleansin juutalaisen antaman rahaston hoitaja, Sir Mooses Montifiore, rakensi monta hyvää taloa juutalaisille Betlehemin ja Jerusalemin välille; joukko juutalaisia sairashuoneita on myöskin.

"Niiden ihmisten joukossa, jotka luottamuksella uskovat juutalaisten piankin saavan omistaa Palestiinan, on viisitoistahenkinen siirtokunta, jotka asuvat aivan Jerusalemin muureille rakennetussa komeassa talossa ja jotka ovat tunnetut amerikkalaisten nimellä. Nämä ihmiset eivät ole juutalaisia. He ovat kristittyjä, jotka ovat tulleet tänne Yhdysvaltain eri osista, ja erittäinkin Chicagosta, odottamaan sen ennustuksen täyttymistä, että Jumala tulee uudesti synnyttämään maailman, alkaen Jerusalemista." [He eivät näe, että Evankeli-seurakunnan valitseminen ensin on täyttyvä.]

"Aivan epäilemätöntä on, että Jerusalem on kohoutumassa. Useimmat sen kadut ovat nyt kivillä lasketut, ja kaupungin terveydenhoitoa on melkoisesti parannettu. Muurien ulkopuolella oleva Jerusalem on nyt melkein yhtä suuri kuin sisäpuolella oleva kaupunki, ja minulle kerrotaan, että maa on noussut arvossa niin laajalta, että saattaa sanoa pyhällä kaupungilla olevan kiinteimistön kohoamiskauden. Minä huomaan maaomaisuuden Jaffa tien varrelta, heti portin ulkopuolella nousseen arvossa monta sataa prosenttia. Maakappale, joka kuuluu hyväntekeväisyyslaitokselle maksoi joku aika sitten ostettaessa 500 dollaria (n. 2,500 Smk). Nyt se on 8,000 dollarin (n. 40,000 Smk) arvoinen, eikä myydä edes sillä hinnalla. Sähkösanomajohto kulkee nyt täältä merenrannalle ja rautatieyhtiö on perustettu rakentamaan rataa Jaffasta Jerusalemiin. Ensikerran historiansa aikana on Jerusalemilla poliisivoima, ja sen järjestys on nyt yhtä hyvä kuin New Yorkin."

Seuraava, joka on otettu lehdestä _The Hebrew Christian_ (Kristitty Juutalainen) heinäkuulta 1889, on toinen mieltäkiinnittävä kertomus amerikkalaisen juutalaisen käynnistä juutalaisten itkupaikalla Jerusalemissa. Hän sanoo:

"Vietettyäni useita tunteja käymällä juutalaisten luona, kysyi minulta ijäkäs ystäväni, rabbiini Kovnosta, Venäjältä, tahtoisinko seurata häntä itkupaikalle suremaan Jerusalemin autiona oloa ja rukoilemaan Israelin ennalleenasettamista entiseen kunniaansa. 'Tahdon käydä kanssanne' vastasin, 'ja rukoilla oikein sydämellisesti että Jumala jouduttaisi sitä päivää, jolloin Juuda palaa Herran luokse.' Koska oli perjantai-iltapäivä juuri se aika, jolloin monta juutalaista kokoontuu rukoilemaan entisen temppelin muurin luona, liityin heidän seuraansa. Se oli todella hyvin muistettava näky. Täällä oli juutalaisia kaikista kansoista, omituisissa itämaalaisissa puvuissaan ja toiset puetut _talithaansa_ (rukousvaatteisiinsa). Niin äänekkäästi kuin suinkin voivat, lukivat he 22 psalmin. Naiset huusivat ääneen suurella sydämellisyydellä: 'Jumalani, Jumalani, miksi minut hylännyt olet? Miksi olet kaukana, kun minä valitan ja huudan? Jumalani, minä huudan päivällä, vaan et vastaa; ja yöllä enkä lepoa saa.' Miehet itkivät, lausuivat psalmeja, litanioja ja rukouksia. Useimmat painoivat huulensa hellästi kiviä vastaani ja suutelivat niitä. Kun kuuntelin heidän liikuttavia rukouksiaan, muistin mitä rabbiinit ovat sanoneet Talmudissa -- että 'temppelin hajotuksen jälkeen ovat rukouksen portit olleet suljetut ja ainoastaan kyynelportit avoinna.' Rabbiini toisti surullisin sävelin:

"Linnan tähden, joka on autiona', j.n.e.

"Mitä liikuttavinta valitusta Jerusalemin tähden saattaa myöskin kuulla jumalaapelkääväisten juutalaisten taloissa. Keskiyön aikana kääriytyvät he rukousvaatteisiinsa, panevat tuhkaa päänsä päälle ja heittäytyvät suulleen maahan. Sitten lausuvat he kaihokkain sävelin:

"Ah, kuule, kuinka Raama vaikeroi, Ja huuto kuuluu Sionistakin: Ah, kunniani, herrauteni, oi! Ja nuoruuteni loiste kirkkahin -- Ne muistan vielä. Nyt yksin oon, voi! Mun majain komeus -- pois on tyystin.

Mä herran morsiona olla sain, Vaan hyljätty nyt oon ja toivoton -- Hän suuttui minuun, saa mulle kostamaan. On tuskaa elo, tieni iloton -- Oi tullos kanssain tytär itkemään, Mun sydämeni murtuu, lohduton.

Nyt syösty kukkuloilta kunnian -- Sen ansainnut oon ylpeydelläin -- Mä yksin itken vaivoin valitan. Siell' missä kauniin Salemin mä näin, Nyt Juuda kärsii murheen katkeran; Ei mikään viihdyttää voi sydäntäin.

Oi! kuningatar Jerusalemin, Ja vuorellansa patsas kultainen Mä olin -- ryöstetty nyt parhainkin On multa -- siksi vuotaa kyynelen -- Kun lapset rinnoiltani temmattiin, Maa nieli urhoollisten hurmehen.

Ah, eikö kukaan mua säälikään? Ja voisi kyynelvirran kuivattaa? Tai antaa lievitystä vähääkään? Ei sano kenkään; 'Pakana ei saa Herraani konsaan pitää ylkänään!' Vaan kaikki ivaa, pilkkaa toitottaa.

Oi Taatto! katso puoleen' armossais, Ja loistaa anna valos sammuneen, Vie mua vihdoin uuteen majahais! Taas silloin kaikuis mykkä kanteleen -- Kun sua ylistettäis Pojassais -- Ja riemu raikuis ylös korkeuteen."

"Näiden jälkeen luetaan useita psalmeja, ja esitetään rukouksia. Noustessaan maasta sanovat he: 'Ravista tomu päältäsi, nouse ja ota paikkasi, Jerusalem. Irroita siteet kaulastasi, Sionin vangittu tytär.'

"Merkillinen rukous, jota esitetään näissä tilaisuuksissa, ja joka epäilemättä tarkottaa Jes. 7: 14, on:

"'Käänny armossa kansasi puoleen; täytä, mitä pyytää kurja Israel. Aabrahamin turva, oi, Goel luokseen lähetä, jonk' on nimi Immanuel'."

Varakkaammat juutalaisluokat eivät tule lähtemään Palestiinaan ennenkuin uudet vainot ovat ajaneet useampia köyhiä juutalaisia sinne, ja uudenaikainen sivistys on edistynyt siellä enemmän. Ja silloin tämä tulee tapahtumaan suureksi osaksi itsekkäistä vaikuttimista -- kun yleisen ja suuren hädän vuoksi omaisuuden säilyminen on epävarmempi muissa maissa, kuin se nyt on. Silloin tulee Palestiina, ollen kaukana sosialismista ja anarkismista, tuntumaan rikkaista juutalaisista turvalliselta satamalta. Mutta niinkuin erisuuntainen edistys nykyään kulkee, tulee Palestiinassa tapahtumaan paljon asioita lähinnä seuraavina vuosina.

ISRAELIN SOKEUS POISTUMASSA.

Ennustuksessa on vielä toinenkin puoli mikäli se koskee luonnollista Israelia, jonka täyttymistä meidän nyt pitäisi alkaa nähdä. Apostoli Paavali selitti: "Israelia on osaksi kohdannut paatumus (sokeus), joka on kestävä, kunnes pakanat täysilukuisina ovat tulleet Jumalan valtakuntaan", -- s.o. kunnes pakanain valittu luku, joka yhdessä Israelin jäännöksen kanssa on muodostava valtakunnan hengellisen puolen, on tullut korkeaan suosioon, josta Israelin kansa suljettiin pois, ja jonka eduille he kansana ovat olleet sokeat. Sentähden ei ole tullut hetki, jolloin luonnollisen Israelin, jota myös nimitetään Jaakobiksi, sokeus täydellisessä merkityksessä poistuu ennenkuin hengellisen Israelin valitseminen on täyttynyt. Ja (Room. 11: 26) sanotaan meille nimenomaan, että heidän ennalleenasettamisensa, ja pelastuksensa sokeudesta ja ennakkoluuloista on tuleva Siionin vuorelta, kirkastetusta seurakunnasta eli valtakunnasta. Mutta niinkuin Siionin valtakunta osaksi alkoi 1878, jolloin kuninkaamme otti itselleen suuren hallitusvaltansa, vaikkei "jalka"-luokka vielä ollut täysin kehittynyt ja kirkastettu, niin alkoi Jumalan suosio "Jaakobille" oikeastaan silloin, vaikkei se tule saavuttamaan heitä täydessä määrässä, ennenkuin Kristuksen ruumiin jalkajäsenet ovat kirkastetut. Ja niinkuin v. 1881 oli rinnakkainen ajankohta, joka vastaa valon kääntymistä Jaakobista pakanoille, niin merkitsee tämä vuosiluku ajan, jolloin erityinen valon palaaminen kauvan sokeutuneille juutalaisille alkoi. Ja uskollisena juutalaiselle esikuvallensa on nimikristitty seurakunta nyt kompastumaisillansa, ainoastaan pienen jäännöksen siitä tullessa siunatuksi. Kuinka tärkeät ja soveliaat ovatkaan apostolin sanat tässä: "Älä ylpeile vaan pelkää. Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan" j.n.e.

Mutta epäilemättä tulee Israel yleisesti tunnustamaan totisen Messiaksen ja hänen valtakuntansa vasta ennalleenasetettujen patriarkkain ja profettain aikana ja kautta, joiden täydellinen ennalleenasettaminen tulee olemaan Kristushenkilön ensimäinen tehtävä, sen jälkeen kun koko ruumis on kirkastettu. Mutta heidän sokeutensa _alkaa_ sitä ennen hävitä, ja nyt jo on suuri liike Kristuksen uskomiseen herännyt, etenkin venäläisten juutalaisten keskuudessa.

Jos me katselemme sinne päin, ovat ajan merkit kerrassaan kummastuttavat. Merkillinen hengellinen liike, joka nyt on havaittavissa juutalaisten keskuudessa etelä-Venäjällä, alkaa saada tuhansia Juutalaisia tunnustamaan, että Jeesus Kristus on kauvan luvattu Messias ja tunnustamaan kansallisen syntinsä, joka oli siinä, että he hylkäsivät ja ristiinnaulitsivat hänet. Ja tämä ei ole missään suhteessa tulos kristillisestä lähetystyöstä, vaan on kokonaan kotoisin juutalaisesta maaperästä. Liikkeen johtaja on juutalainen, hr Josef Rabinovitsch, entinen kauppias, sittemmin lakimies ja arvossa pidetty mies kansansa keskuudessa. Hr Rabinovitsch ei ollut juutalainen rabbiini, eikä hän tai kukaan muukaan liikkeen johtavista miehistä olleet jonkun lahkon tai uskontunnustuksen pappeja. Tämän liikkeen johdosta esitämme kirjoituksen lehdestä _Harper's Weekly_, ja toisista lehdistä selostuksia, seuraavasti:

"Sen kehitys on ollut sellainen, että varmuudella saattaa selittää, ettei se enää ole ainoastaan koe, jonka pysyväisyys tulevaisuudessa näyttäisi epäilyttävältä. Siinä on ilmennyt ihmeellistä elinvoimaa; sen kasvaminen on ollut vakaa ja raitis, varma luonteeltaan, mutta se on karttanut luonnotonta kiirehtimistä ja vaarallisia äärimmäisyyksiä. Ja kun venäläiset viranomaiset ovat tunnustaneet sen olevan _religio licitas_ (hyväksytty uskonto) on se nyt laillinen ja on sillä lailliset oikeudet. Sen luonne leimaa sen mitä harvinaisemmaksi tapaukseksi yhteiskunnallisten, kansallisten ja uskonnollisten harrastusten monikirjavassa kuvasarjassa, jotka erottavat tsaarin 116 miljoonan alamaisen sydämet ja mielet toisistaan.

"Tämän uuden uskokunnan usko on vielä omituinen siinäkin, ettei ole aikomus solmita minkäänlaista elimellistä yhteyttä minkään nykyisen kristillisyyden muodon kanssa, vaan, niinkuin on lausuttu, on tarkotus sivuuttaa historiallinen opinkehitys apostolien ajasta alkain, ja ammentaa opetuksensa suorastaan Uudesta Testamentista, erityisesti välittämättä meidän aikamme oikeauskoisten kirkkojen opinkappaleista. Se väittää olevansa muodostunut samoin kuin juutalaiskristilliset seurakunnat apostolien päivinä.

"Tarmokkaana luonteeltaan ja täynnä kunniantuntoa kansansa omaan kehitykseen ja edistykseen nähden valtiollisessa, yhteiskunnallisessa ja siveellisessä suhteessa tuli herra Rabinovitsch vuosikausia sitten tunnetuksi uutteran uudistuksen ystävänä itämaalaisten juutalaisten keskuudessa. Omaten korkeamman kasvatuksen ja suuremman omaisuuden kuin toiset veljistään, alkoi hän tuumia tapoja ja keinoja saavuttaakseen ihanteensa ja tarkotuksensa. Hän teki voitavansa hankkiakseen heille parempia valtiollisia oikeuksia, mutta oli kykenemätön suojelemaan heitä raivoisia vainoja vastaan, jotka nousivat onnettomia israelilaisia vastaan Venäjällä, Rumaaniassa ja lähellä olevissa maissa. Hän tutustui Länsimaiden edistyneeseen viisaustieteelliseen ajatustapaan, toivoen että sen omistaminen kohottaisi hänen kansansa korkeammalle kannalle ja hankkisi heille siten korkeammat ihanteet ja jalommat pyrkimykset. Mutta hän oppi pian epäilemään sekä keinon vaikutusta että sen sovelluttamisen mahdollisuutta kansaan nähden, jota vuosisatojen vaino ja rutivanhoillisuus oli karaissut käsitteitä vastaan, jotka erosivat suuresti sen isiltä perityistä käsityskannoista. Hän koetti vielä voittaa heidän voitonhimonsa, joka, lähinnä heidän muodollisia uskonnonharjotuksiaan, on kaikkea hallitseva ja kaiken alentava tekijä itämaalaisen juutalaisen sielussa. Mutta hänen ponnistuksensa asettaa maanviljelyssiirtoloita heille sekä kotona että pyhässä maassa, osottautuivat epäonnistuneiksi. Oleskellessaan Palestiinassa kypsyi hänessä Uuden Testamentin itsenäisen tutkimisen kautta sen suhteesta vanhaan, se vakaumus, että Israel oli tehnyt kansallisen elämänsä erehdyksen ja tullut uskottomaksi historialliselle tehtävälleen, sen kautta että he hylkäsivät Jeesuksen Kristuksen.

"Tämä vakaumus Kristukseen nähden, että hänessä vanhat ennustukset ja Israelin ihanteet ja tarkotukset kansana ovat ruumiillistuneet ja täyttyneet, on keskipiste, jonka ympärillä koko liike kiertää. Vaatimattoman nasaretilaisen lausumat perustotuudet tunnustetaan sellaisiksi, jotka yksin tekevät tämän kansan kykeneväksi saavuttamaan päämääränsä ja täyttämään tarkotuksensa jota varten se erotettiin valituksi kansaksi. Pidetään siis vakavana keskeytyksenä Israelin säännöllisessä ja historiallisessa kehityksessä sitä, että tämä kansa kansana kahdeksantoista vuosisataa sitten kieltäytyi hyväksymästä näitä ponsia ja perustuksia, joita kaikki kristityt ja myöskin nyt hra Rabinovitsch ja hänen uskolaisensa pitävät oikeudenmukaisina ja ainoana oikeana tuloksena Israelin koko entisestä historiallisesta kehityksestä. Tämän repeämän parantaminen on Kischineviläisen reformaattorin ihanne-päämäärä; se tahtoo sen vuoksi alkaa alusta siitä, mistä valittu kansa ensin poikkesi harhatielle kansallisessa kehityksessä. Vuonna 1880 julkaisi hän ohjelman, jossa hän suositteli rabbiinilaisen järjestelmän kokonaista uudistamista. Sitten hän vielä toimi seurassa, jonka tarkotuksena oli maanviljelyksen edistäminen juutalaisten keskuudessa Etelä-Venäjällä; ja vainonpäivinä 1882 kehotti hän innokkaasti kansaansa palaamaan Palestiinaan. Juuri tänä aikana tapahtui muutos hänen uskonnollisessa vakaumuksessaan. Se ei ollut tulos kristillisestä lähetystyöstä, eikä hän myöskään ole kääntynyt sanan tavallisessa merkityksessä. Muutos tuli vähitellen, ja vasta pitkällisen punnitsemisen jälkeen kypsyi hänessä ajatus muodostaa kristittyjä seurakuntia juutalaisesta kansallisuudesta. Hänen palaamisensa jälkeen Palestiinasta on hänen vakaumuksensa: 'Pyhän maan avain on veljemme Jeesuksen kädessä.' Sanoissa: 'Jeesus meidän veljemme' on hänen uskonnollisen näkökantansa ydin. Hänen toimintansa on menestynyt, ja monet omistavat hänen oppinsa."

Kun hr Rabinovitsch alkoi ajatella, että hänen pitäisi suoraan ja julkisesti tunnustaa uskonsa Kristukseen, oli hän hämillään lahkojen suuresta luvusta kristittyjen keskuudessa ja epäili yhtyä mihinkään niistä. Hän sanoo: "Niinkuin on mentävä Jordanin yli tullakseen Kaanaaseen, niin on Jeesus tie hengelliseen omistamiseen ja lepoon." Herran ehtoollisesta sanoo hän, etteivät Jeesuksen seuraajat vietä tätä muutoin kuin pääsiäis-ehtoollisena. He (niinkuin mekin) eivät voi pitää oikeana sen viettämistä muina aikoina. Hän sanoo, ettei Herra Jeesus käskenyt opetuslapsiaan muistamaan hänen ylösnousemistaan, vaan muistelemaan häntä. Ei hän eivätkä hänen uskolaisensa pidä sunnuntaita sabbattina vaan jatkavat juutalaisen sabbatin viettoa. Ympärileikkausta noudatetaan vielä, mutta sitä ei pidetä välttämättömänä pelastumiselle.

Kerrotaan lutherilaisen pastorin ehdottaneen eräälle toimikunnalle Lontoossa, että heidän seuransa käyttäisi hra Rabinovitschia lähetyssaarnaajana juutalaisten keskuudessa. Toimikunta antoi kieltävän vastauksen, kumminkin ainoastaan sillä perustuksella, ettei hän silloin ollut kastettu. Hän on kumminkin sen jälkeen tullut kastetuksi Berliinissä, ei Lutherilaiseen kirkkoon, eikä myöskään Anglikaniseen, vaan aivan yksinkertaisesti Kristuksen kirkkoon. Hra Rabinovitschilla on kirjeitä juutalaisilta Venäjän kaikista osista ja Rumaaniasta, joissa tehdään kysymyksiä liikkeen suhteen, sen säännöistä ja opeista, aikomuksella yhtyä siihen, tai alkaa uusi aivan samanlainen.

"H:ra Robinovitschilla on hyvin lempeä, nöyrä, rakastava henki, ja kyyneltyy hän helposti kun lausutaan kristillistä myötätuntoa. Hän ei tahdo yhtyä mihinkään lahkoon vaan haluaa ottaa kristillisyytensä suoraan Uudesta Testamentista ja kasvaa pois vanhoista tavoista ja opeista uusiin, sitä mukaa kuin pyhä henki opettaa häntä hänen rukoillen jatkaessaan koko Jumalan sanan tutkimista."

Professori Delitzsch Leipsigissä, juutalaislähetyssaarnaajain johtaja Saksassa ja _Saat auf Hoffnung_ (Toivon kylvön) lehden toimittaja, julkaisi noin seitsemänkymmentäviisisivuisen lentokirjasen tuon uuden hengellisen liikkeen kehityksestä, jonka julkaisun tilan suurimmaksi osaksi täyttävät alkuperäiset tätä liikettä koskevat asiakirjat, hebreankielisinä sekä käännettyinä saksaksi. Nämä asiakirjat sisältävät kolmetoista väitöstä: juutalaisen kansalliskirkon uskontunnustuksen Uudesta Testamentista; selityksen uskosta Messiakseen, Jeesukseen, Nasaretista, tämän seurakunnan käsityksen mukaan, ja lopuksi Herran ehtoollisen järjestyksen. Liitteenä on lisätty erään opettaja Friedman'in lausunto Jeesukseen uskoville juutalaisille ja selitys heidän suunnastaan, joka selitys hyväksyttiin Kischinevissä heidän pitämässään kokouksessa. Pieni lentokirjanen sisältää kaikki ainekset uuden liikkeen tutkimista varten.

Nämä teesit (väitteet), joita on pidettävä tuon uuden uskon perustuksena, alkavat kertomalla juutalaisten surkuteltavasta tilasta Venäjällä, esittäen juutalaisten omasta puolesta tehtyjen kaikkien parannusponnistusten osottautuneen turhiksi, ja sanovat vielä:

"Tarvitaan syvä ja sisällinen siveellinen uudistus, henkinen uudestisyntyminen. Meidän on heitettävä syrjään väärä Jumalamme -- rakkaus rahaan -- ja sen paikalle rakennettava sydämiimme koti totuuden rakkaudelle ja pahan pelvolle." Tätä varten on kumminkin johtaja tarpeen. Kuka se on oleva? Israelissa ei ole sellaista tavattavissa. "Miestä, joka omaa kaikki johtajalle tarpeelliset ominaisuudet -- rakkautta Israeliin, elämänsä uhrautuvaisuutta, puhtautta, ihmisluonteen syvää tuntemusta ja vakavuutta paljastaessaan kansansa syntejä ja paheita -- olemme huolellisen tutkimuksen jälkeen kansamme kaikista historiallisista kirjoista löytäneet ainoastaan yhdessä miehessä, Jeesuksessa Nasaretilaisessa." Viisaat israelilaiset hänen aikanaan, eivät saattaneet ymmärtää häntä; "mutta me saatamme sanoa varmuudella, että hän, Jeesus, hän yksin on etsinyt veljiensä parasta. Sentähden on meidän pyhitettävä veljemme Jeesuksen nimeä." "Meidän on otettava vastaan evankeliumikirjat koteihimme siunauksena ja yhdistettävä ne kaikkiin pyhiin kirjoihin, jotka viisaat miehemme ovat jättäneet meille."

Huomattavimpia uskonkappaleita heidän järjestämässään sarjassa, on seuraava: --

"Jumalan käsittämättömän viisauden päätöksen mukaisesti täyttyivät isämme sydämet kovuudella, ja Herra rankaisi heitä raskaan unen hengellä niin, että he vastustivat Jeesusta Kristusta ja tekivät syntiä häntä vastaan nykyiseen päivään asti. Mutta heidän epäuskonsa kautta johtivat he toisia kansoja suurempaan uutteruuteen, ja olivat siten avullisina ihmiskunnan sovittamisessa, joka on uskonut Jeesukseen Kristukseen, Daavidin poikaan, kuninkaaseemme, kun he kuulivat iloisen sanoman rauhaa julistavien sanansaattajain kautta (Jes. 52: 7), jotka häpeällisesti olivat tulleet pois ajetuiksi Israelin yhteydestä. Tämän meidän syntimme johdosta Jumalan Kristusta kohtaan on maailma kuitenkin rikastunut uskonsa kautta Kristukseen ja kansakunnat ovat täydellisinä menneet Jumalan valtakuntaan. [Tässä he eivät ole selvillä. Paavali tarkottaa Room. II: 25 'pienen lauman' _täyttä lukua_ kansoista, eikä täysiä kansakuntia, joita väärin nimitetään kristikunnaksi]. Nyt on myöskin aika meidän täydellisyydellemme tullut, ja me, Aabrahamin siemen, tulemme myöskin siunatuiksi uskomme kautta Herraan Jeesukseen Kristukseen; ja meidän esi-isiemme, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on armahtava meitä ja istuttava jälleen omaan pyhään juureemme -- Jeesukseen -- ne oksat, jotka ovat poisrevityt. Ja niin on koko Israel oleva osallinen ijankaikkisesta pelastuksesta, ja Jerusalem, pyhä kaupunkimme, on jälleen rakennettava ja Daavidin istuin asetettava ainaiseksi ja ijankaikkisiksi ajoiksi."

Seuraava on ote eräästä h:ra Rabinovitschin kirjeestä, päivätty 2 p. tammik. 1885, eräälle henkilölle Lontoossa:

Arvoisa kirjeenne y.m. ovat vastaanotetut. Sydämeni riemuitsi, kun luin niitä ja huomasin kuinka suuri ja voimakas sydämenne rakkaus on Herran Jeesuksen, Messiaksen luonnollisiin veljiin, ja kuinka kallis israelilaisen kansan pelastus on silmissänne.