Part 21

Herran vaippaan pyhään tarttuu Ilman pelkoo käten' nyt, Voimaa silloin runsaast' varttuu, Elo on uusi alkanut. Herra kääntyy, luopi katseen: "Terveyteen sai voimaa ken?" Turhaan etsin puoltolauseen. Vastausta löydä en.

Kuinka suuri onkaan rakkaus, Jok' on sielun täyttänyt. Sun mä oon, oi kallis Jeesus. Synnin orjuus päättynyt. Uuden luomuksen on alku. Katson aamuaurinkoon. Sielussain on pääsiäis-aamu. Kristus mun, mä hänen oon.

Maa ja taivas kaikkinensa Oot nyt mulle Herra vaan. Jeesus, Jeesus, kallis Jeesus Kaiken siinä nimess' saan.

KAHDEKSAS LUKU.

ISRAELIN ENNALLEEN ASETTAMINEN.

Israelin ennalleenasettaminen Palestiinassa on tapaus, joka on odotettavissa tänä elonkorjuu-aikana. -- Tämän ennalleenasettamisen tapa ja laajuus sekä luokka, jota luulemme sen koskevan. -- Sen alkamisen vuosiluku ja todistuksia sen todellisesta jatkumisesta siitä asti. -- Syy, miksi tuhatvuotiskauden siunaukset, jotka ovat aiotut koko ihmiskunnalle, ensiksi kohtaavat ja herättävät eloon juutalaisen. -- Juutalaisten toiveitten elpyminen. -- Johtavain juutalaisten ja pakanallisten kirjailijain huomioita. -- Näiden yhtäpitäväisyys ennustuksen kanssa. -- Israelin sokeus Kristukseen nähden alkaa jo poistua. -- Liikkeen laajeneminen ja voima. -- Jumala on auttava heitä.

"Sinä päivänä minä rakennan Davidin kaatuneen majan, ja korjaan sen halkeamat ja sen rauniot kohennan, ja rakennan sen niinkuin se entisinä päivinä oli. Ja minä palautan vangitun kansani Israelin, ja he rakentavat autiot kaupungit ja asuvat niissä, ja istuttavat viinimäkiä ja juovat niitten viiniä, ja tekevät puutarhoja ja syövät niitten hedelmän. Ja minä istutan heidät heidän omaan maahansa, eikä heitä enää revitä pois heidän maastansa, jonka minä heille annoin, sanoo Herra sinun Jumalasi." -- Aamos 9: 11, 14, 15.

Ikivanhain muinaisjäännösten joukossa, joka on säilynyt aina meidän päiviimme asti, ei ole ainoatakaan, joka herättäisi niin suurta mielenkiintoa kuin juutalainen kansa. Muinaistietojen etsijät ovat väsymättä kysyneet neuvoa jokaiselta elottomalta esineeltä, joka on voinut antaa hitusenkaan historiallista tahi luonnontieteellistä valaistusta. Muistopatsaitten, alttarien, hautojen, julkisten ja yksityisten asuntojen jäännösten, maalausten, kuvanveistosten, hieroglyfien ja kuolleitten kielten, kaikkien niiden puoleen on käännytty; ja ovat toiset vieläpä kärsivällisestikin koettaneet tutkia mikä on se oleellinen totuus joka mahdollisesti on ollut pohjana monille mielikuvitusta uhkuville perimätiedoille, saduille, runoille j.n.e., joita ajan virta on kantanut läpi vuosisatojen, oppiaksensa tuntemaan kaiken mikä on mahdollista tietää ihmisen alkuperästä, historiasta ja lopullisesta tarkotuksesta. Mutta mieltäkiinnittävin jäännös ja se, jonka historia on selvimmin ymmärrettävä ja luettava, on juutalainen kansa. Siinä meillä on arvaamattoman kallisarvoinen muistopatsas muinaisuudesta, johon on kirjotettu selvästi luettavin kirjaimin koko ihmiskunnan alkuperä, edistyminen ja lopullinen tarkotus -- elävä ja järjellä varustettu todistus inhimillisten asiain ihmeellisen aikomuksen asteettaisesta toimeenpanosta, joka täydellisesti pitää yhtä heidän Jumalan henkeyttämien profettainsa ja ennustajainsa ennustusten kanssa.

Kansana ovat he koko historiansa aikana sekä oman uskontonsa että kansallisluonteensa kokoonpanon puolesta, vieläpä ulkomuotonsa, että tapojensakin puolesta aivan omituinen ja muista erotettu kansa. Heidän kansalliset luonnepiirteensä, sellaisina kuin ne esiintyivät monia vuosisatoja taaksepäin, ovat vielä huomattavissa, aina heidän mieltymyksestään Egyptin puna- ja valkosipuliin asti sekä myös heidän itsepäisyydestään. Kansana oli heillä todella paljon etuja kaikin puolin siitä, että heille oli uskottu mitä Jumala on puhunut, mikä heidän keskuudessaan kehitti runoilijoita, valtiomiehiä, lainoppineita ja viisaustieteilijöitä ja kohotti heidät askel askeleelta orjakansasta kansaksi, joka oli etevä ja toisten kansain kunnioittama ja herätti maailman ihmettelyn ja ihailun -- niinkuin oli Salomonin, heidän valtansa loistokauden aikana. -- Room. 3: 1, 2; 1 Kun. 4: 30--34; 10: 1--29.

Että Israelin ennalleenasettaminen Palestiinaan on niitä tapauksia, jotka ovat odotettavissa tänä Herran päivänä, siitä olemme varmasti vakuutetut ylläolevan profetan lausunnon kautta. Huomaa, erityisesti, ettei ennustusta saata mitenkään tulkita vertauskuvallisesti. Heitä ei ole määrätty mitään taivaallista Kaanaata varten, vaan maallista Kaanaata varten. Heidät istutetaan "_omaan maahansa_", maahan, jonka Jumala sanoo _antaneensa heille_, maahan, jonka hän on luvannut Aabrahamille, sanoen: "Nosta nyt silmäsi ja katso siitä, missä asut, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen päin. Sillä _kaiken sen maan_, MINKÄ NÄET, annan minä sinulle ja sinun siemenellesi ijankaikkiseksi ajaksi. Ja teen sinun siemenesi niinkuin tomun maan päällä; jos joku voi lukea tomun maan päällä, niin hän myös voi sinun siemenesi lukea. [Viittaus siitä kaukana olevaan aikaan, joka antoi riittävästi aikaa sellaiselle hänen siemenensä lisääntymiselle.] Nouse ja _vaella maata pitkin ja poikin_; sillä sinulle sen annan." "Ja minä annan sinulle ja siemenellesi sinun jälkeesi _sen maan, jossa sinä muukalainen olet_, koko _Kaanaan_ maan IJÄISEKSI OMAISUUDEKSI"; (1 Moos. 13: 14--17; 17: 8.) Maan, johon heillä kerran oli etu päästä, ja jossa he vuosisatoja asuivat. Mutta sinä aikana revittiin heidät monta kertaa pois ja vietiin vankeuteen muihin maihin, muukalaisten hävittäessä heidän kaupunkinsa, juodessa viinin heidän viinitarhoistaan ja syödessä hedelmät heidän puutarhoistaan. Ja lopulta revittiin heidät kokonaan juurineen, heidän kaupunkinsa hävitettiin ja tehtiin autioiksi, ja heidät ajettiin vaeltajina ja maanpakolaisina valtakunnasta valtakuntaan ympäri koko maailman. Mutta kun heidät jälleen istutetaan omaan maahansa, tämän lupauksen mukaisesti, "ei heitä enää revitä pois maastansa", jonka Jumala heille antoi; ja "he rakentavat autiot kaupungit [kaupungit, joissa he ennen olivat asuneet] ja asuvat niissä." Hajotettuna, koditonna, ylönkatsottuna ja vainottuna kansana, ovat he vielä toisista erotettu ja samanlaista ainesta oleva kansa. Yhdistettyinä veriheimolaisuuden vahvoilla siteillä, yhteisten toiveitten kautta, yhteisen uskon henkeyttäminä Jumalan ihmeellisiin lupauksiin, vaikka he ainoastaan hämärästi ovat ymmärtäneet näitä lupauksia, ja vielä yhdistettyinä myötätunnon siteillä, jotka johtuvat heidän yhteisistä kärsimyksistään ja kieltäymyksistään maanpakolaisina, odottavat ja ikävöivät he Israelin toivoa aivan nykypäivään asti.

Kansana he vielä uskovat Jumalaan, vaikka he sydämensä sokeudessa ja ylpeydessä ovat pahastuneet Jumalan määrätyn lähettilään alhaisuuteen, jonka hän lähetti pelastamaan maailmaa; niin että he, sen sijaan, että olisivat ottaneet vastaan hänet, ristiinnaulitsivat Vapahtajan, kirkkauden Herran. Ja kumminkin osottavat sekä apostolit että profetat, että tämäkään huutava rikos, johon heidän ylpeytensä ja itsepäisyytensä ajoi heidät, ei ole sellainen rikos, jota ei heille koskaan annettaisi anteeksi. Sen vuoksi on heitä rangaistu ja ankarasti. Kun he tuomitsivat Vanhurskaan ja sanoivat: "Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja lastemme päälle", eivät he ollenkaan aavistaneet sitä kauheaa kostoa, mikä seurasi. Kauhea hätä ja hukkaantuneet ihmishenget, heidän pyhän kaupunkinsa ja temppelinsä hävitys, heidän kansallisen olemassaolonsa täydellinen loppu, ja henkiin jääneen jäännöksen hajottaminen maanpakolaisuuteen kaikkein kansain keskuuteen, päätti kokonaan heidän elonkorjuuaikansa työn. Sisälliset puolueriidat alkoivat sen ja heidän maahansa hyökkäävä roomalainen armeija päätti sen. Tuli, miekka ja nälkä suorittivat kauhean kostontyön heidän keskuudessaan.

Siitä ajasta alkain on Israel todella ollutkin hajotettu ja vainottu kansa. Maanpakolaisina, ajettuina maasta maahan ja maakunnasta maakuntaan, on heiltä ollut riistetty melkein jokainen oikeus ja etu, jota muut ihmiset ovat nauttineet. Hyljäten kristinuskon sekä turmeltuneessa että puhtaassakin muodossa, joutuivat he roomalaisen kirkon ylönkatseen sekä armottoman vainon esineeksi. Historian kirjottaja sanoo: --

"Saksassa, Ranskassa, Englannissa ja Italiassa rajotettiin heidän oikeutensa kokonaan käskyjen ja lakien kautta niin hyvin kirkollisten kuin yhteiskunnallistenkin hallitusten puolelta; heidät suljettiin pois kaikista kunniallisista työnhaaroista, ajettiin paikasta toiseen, pakotettiin elättämään itseään melkeinpä kokonaan kaupalla ja koronkiskomisella, verotettiin liiaksi ja pidettiin halpoina kaupungeissa, ahdettiin ahtaisiin asuntoihin, heidän vaatteisiinsa merkittiin halveksumisen merkki, laittomat paronit ja tarvitsevat ruhtinaat ryöstivät heitä, he olivat helppo saalis kaikille puolueille keskinäisten rauhattomuuksien aikana, kerta toisensa jälkeen ryöstettiin heiltä aineelliset oikeudet, keisarit omistivat ja möivät heitä ikäänkuin orjia, alhaiso ja kapinalliset maalaiset murhasivat heitä, munkit ajoivat heitä takaa, ristiretkeläiset lopulta polttivat heitä tuhansittain, polttaen myöskin heidän kanssaveljiään Jerusalemissa heidän synagoogissaan, taikka kiusasivat heitä pilkaten herjaavilla saarnoilla, eriskummallisilla syytöksillä ja tutkisteluilla, uhkauksilla ja käännytysyrityksillä... He eivät voineet omistaa maata, eivät kuulua mihinkään ammattikuntaan eivätkä harjottaa mitään ammattia; he olivat pääasiallisesti pakotetut kaupantekoon. Ja kun he huomasivat koko ihmiskunnan olevan sotakannalla heitä kohtaan ei heidän kansallinen ylpeytensä siitä suinkaan pehminnyt, ja juopa laajeni niinmuodoin juutalaisten ja heidän pakanallisten naapuriensa välillä kaikkialla."

Kun he ovat olleet siten vieroitettuina Jumalasta ja kanssaihmisistään kaikissa kansoissa, on heidän kurja tilansa todella ollut surullinen ja säälittävä. Säälimättömien paavillisten vainojen aikana ovat he kärsineet yhdessä Jeesuksen pyhien ja marttyyrien kanssa -- kristityt Antikristuksen hylkäämisen, juutalaiset sekä Kristuksen että Antikristuksen hylkäämisen tähden. Jumalan salliessa näiden murheiden ja vaivojen kohdata heitä rangaistuksena heidän kansallis-rikoksestaan, evankeliumin hylkäämisestä ja Lunastajan ristiinnaulitsemisesta, tulee hän siitä huolimatta aikanaan palkitsemaan heidät heidän uskonsa kestäväisyydestä hänen lupauksiinsa, joissa he niin väsymättömästi ovat riippuneet kiinni. Jumala tiesi edeltäpäin heidän ylpeytensä ja sydämensä kovuuden, ja ennusti sen niinkuin pahankin, joka heitä on kohdannut; ja yhtä selvästi on hän ennustanut, että heidän sokeutensa on poistuva ja lopulta on täyttyvä heihin kaikkiin nähden maalliset lupaukset, jotka aikoja sitten annettiin Aabrahamille ja joita toiset pyhät profetat toinen toisensa perästä toistivat. Sitä mukaa kuin aika Jumalan suosion luvatusta ennalleen-asettamisesta lähestyy, näemme myös valmistuksia tehtävän sitä varten. Nykyisessä vuosisadassa on seulomis- ja erottamistyö ilmeinen heidän keskuudessaan, joka jakaa heidät kahteen luokkaan oikeauskoisiin ja ei-oikeauskoisiin juutalaisiin. Edelliset pitävät vielä kiinni Jumalan lupauksista ja toivovat vielä että Jumalan määräämä suosionaika Siionille pian tulisi. Jälkimäiset ovat kadottamaisillaan uskon henkilökohtaiseen Jumalaan sekä aabrahamilaisiin lupauksiin ja kulkevat vapaamieliseen, järkeisuskoiseen ja uskottomaan suuntaan. Oikeauskoisia ovat useimmat köyhät, vainotut juutalaiset sekä muutamat rikkaat ja oppineet ja he ovat paljo monilukuisemmat kuin uskottomat; vaikkakin jälkimäiset ovat verrattomasti vaikutusvaltaisemmat ja kunnioitetuimmat, usein kauppiaita, pankkiireja, sanomalehdentoimittajia, j.n.e.

Seuraava on lyhyt yhteenveto oikeauskoisten juutalaisten uskosta: --

"Minä uskon totisella ja täydellisellä vakaumuksella että (1) Jumala on kaikkein olentojen luoja, hallitsija ja tuomari, ja että hän on aikaansaanut kaikki; (2) että Luoja on yksi, ja että hän yksin on ollut, on, ja tulee aina olemaan Jumalamme; (3) ettei Luoja ole ruumiillinen, ettei häntä saata käsittää millään ruumiillisilla ominaisuuksilla ja ettei ole mitään ruumiillista olentoa, johon häntä voisi verrata; (4) ettei mitään ollut ennen häntä, ja että hän on oleva ijankaikkisesti; (5) että häntä, eikä ketään muuta, on palveltava; (6) että profettain kaikki sanat ovat totta; (7) että Mooseksen ennustukset olivat tosia; että hän oli etevin kaikista viisaista miehistä, jotka elivät ennen häntä, tai koskaan tulevat hänen jälkeensä elämään. [Voimme antaa heille anteeksi että hiukan liiottelevat kun on kysymys niin jalosta ja arvokkaasta luonteesta.] (8) että lain, mikä tänäpäivänä on käsissämme, antoi Jumala itse mestarillemme Moosekselle; (9) ettei sitä lakia koskaan muuteta, eikä Jumala koskaan anna meille toista; (10) että Jumala ymmärtää ihmisten kaikki ajatukset ja työt, niinkuin profetoissa on kirjotettu, 'Hän, joka valmistaa kaikki heidän sydämensä, joka tarkastaa kaikki heidän työnsä'; (11) että Jumala palkitsee niitä hyvällä, jotka pitävät hänen käskynsä, ja rankaisee niitä, jotka rikkovat ne; (12) että Messias vielä tulee, vaikkakin hän viivyttää tuloaan, kumminkin 'odotan häntä kunnes hän tulee'; (13) että kuolleet asetetaan jälleen elämään, kun Luoja sen hyväksi näkee, jonka nimi olkoon siunattu ja muisto kunnioitettu ijankaikkisesti. Amen."

Heidän temppelinsä hävityksen ja heidän hajottamisensa jälkeen ovat uhrit lakkautetut, mutta kaikessa muussa pidetään mooseslaiset säännöt vieläkin oikeauskoisten juutalaisten keskuudessa. Heidän jumalanpalvelukseensa kuuluu, niinkuin ennenkin, Raamatun lukeminen, rukous ja kiitos. Pasunajuhlansa toisena päivänä lukevat he kertomuksen Aabrahamin aikomuksesta uhrata poikansa Iisak ja Jumalan hänelle ja hänen siemenelleen antaman siunauksen. Senjälkeen puhaltavat he pasunaan ja rukoilevat, että Jumala veisi heidät Jerusalemiin.

Uskottomat eli reformi-juutalaiset, "jyrkät", poikkeavat melkoisesti oikeauskoisista; monet heistä ovat julkisia ateisteja, jotka kieltävät henkilökohtaisen Jumalan. He kieltävät Messiaksen tulemisen kokonaan; ja joskaan eivät kokonaan kiellä ennustusta, selittävät he sen niin, että juutalainen kansa itse on Messias ja alkaa vähitellen uudistaa maailmaa, ja että kärsimykset, joita on ennustettu Messiaksesta, toteutuvat vainojen ja kärsimysten kautta, joita he kansana saavat kärsiä. Toiset heistä selittävät sivistyksen olevan ainoan maailman Vapahtajan, jota he odottavat.

Edellinen luokka näistä on epäilemättä se, joka tulee jälleen koottavaksi ja siunattavaksi, kun Messias tulee toisen kerran voimassa ja kirkkaudessa; ne jotka tulevat sanomaan: "Katso! tämä on meidän Jumalamme, _jota me odotimme_, ja hän pelastaa meitä; tämä on Herra, jota me odotimme; iloitkaamme ja riemuitkaamme hänen autuudessansa!" (Jes. 25: 9.) Messiaksen opetuksen selvemmässä valossa häviää kaikki usko tyhjiin perimätietoihin, joita he vielä pitävät arvokkaina lisäyksinä Jumalan suunnitelmiin. Se aika lähestyy suurin askelin, jolloin Jumala tulee puhumaan rauhaa Israelille ja lohduttamaan heitä ja kokonaan poistaman heidän sokeutensa. Tällä emme tahdo sanoa, ettei niiden sokeus, jotka ovat vaeltaneet kaukana uskottomuudessa, koskaan tulisi poistetuksi. Pois se. Kaikkien ja jokaisen kansakunnan sokeat silmät tulevat avattaviksi; ja kaikki kuurot korvat tulevat kuuleviksi. Mutta mitään _erityistä_ suosiota eivät uskottomat juutalaiset tule saamaan suosion ajan palatessa; sillä "_ei_ se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen" -- ainoastaan sukulaisuuden ja kasvojenpiirteiden kautta. Jumala tunnustaa Aabrahamin lapsiksi ainoastaan ne juutalaiset, jotka pitävät kiinni Aabrahamin uskosta ja luottavat jumalallisiin lupauksiin.

ANGLOISRAELILAISET.

Tässä meidän on lausuttava poikkeamisemme niiden mielipiteistä, jotka väittävät, että anglo-saksilaiset ovat Raamatussa mainittu lupauksen Israel. Lyhyesti mainiten väittävät he, että anglo-saksit, eräs kansa Yhdys-Valloissa j.n.e. on Israelin kymmenen sukukunnan jälkeläisiä, jotka erosivat Juudan ja Benjamin sukukunnista Salomon kuoleman jälkeen, ja joita usein kutsutaan "kymmeneksi kadonneeksi suvuksi"; koska vankeuden jälkeen Baabelissa (kaikista kahdestatoista sukukunnasta) kymmenen sukukuntaa ei koskaan asettunut Kaanaan maahan Israelina, vaan hajotettiin ne sukukuntina ja yksityisinä eri kansakuntien keskuuteen. Ne, joiden selityksiä me tarkastamme, väittävät, että he saattavat seurata heidän vaellustaan Isoon-Britanniaan, ja että englanninkieltä puhuvain kansain suuruus ja vaikutusvalta maailmassa saatetaan johtaa siitä asianhaarasta, että he kuuluvat Israeliin ja perivät Israelille annetut lupaukset.

Tähän vastaamme: Muutamat niistä todistuksista, joita esitetään tueksi siitä, että he ovat noita "kadonneita sukuja", eivät näytä olevan ollenkaan päteviä; mutta joskin me myöntäisimme kaikki mitä he tässä väittävät, niin todistaisi se yhtä vähän heidän väitteensä, että nim. anglo-saksilaisen rodun vaikutusvalta ja suuruus johtuvat siitä asianhaarasta, että he ovat israelilaisia luonnollisen polveutumisen kautta, kuin se todistaisi että tämä johtuu siitä että he ovat "kadonneita". Heidän suuruutensa johtuu heidän vapaudestaan ja ymmärtäväisyydestään, jotka taasen eivät johdu siitä, että he ovat kadonneet, eikä myöskään siitä että he ovat syntyneet luonnollisiksi israelilaisiksi, vaan johtuvat ne Kristuksen opeista -- siitä valosta, minkä muutamat Aabrahamin _hengellisestä siemenestä_ ovat antaneet loistaa heidän keskuudessaan.

Se seikka, että kymmenen sukua eksyivät noista kahdesta, ei suinkaan ole heille kunniaksi, vaan päinvastoin. Se todistaa, että he olivat halukkaita hylkäämään Jumalan lupaukset; se on jumalankieltämisen, uskottomuuden merkki; sillä he tiesivät hyvin Jumalan ennakolta sanoneen, että Lainantaja, Pelastaja, Lunastaja, Kuningas, jossa ja jonka kautta lupaukset toteutuisivat, tulisi _Juudasta_. Benjamin suku oli sentähden ainoa suku Juudan rinnalla, joka kapinan aikana osotti uskoa Jumalan lupauksiin. Mutta, vaikkakin Baabelin vankeudesta palaamisen aikana ne, jotka edelleen osottautuivat uskovansa Jumalaan ja hänen lupauksiinsa palaamalla Kaanaan maahan, olivat suurimmaksi osaksi Juudan ja Benjamin sukukunnista, niin eivät kumminkaan kaikki, jotka palasivat, olleet näitä kahta sukukuntaa. Heidän joukossaan oli muutamia toisista sukukunnista, jotka rakastivat Jumalaa ja katuvaisina etsivät häntä, vielä luottaen hänen lupauksiinsa. Kuitenkaan ei suuri enemmistö, enemmän kymmenestä kuin kahdestakaan sukukunnasta, käyttänyt tilaisuutta hyväkseen palatakseen lupauksen maahan, koska pitävät parempana Baabelia ja toisia maita senkautta että olivat langenneet epäjumalisuuteen ja kadottaneet kunnioituksensa Jumalan lupauksiin.

Meidän on muistettava, että ainoastaan muutamat niistä, jotka palasivat maahansa Esran johdolla, eikä kukaan niistä, jotka palasivat Nehemian johdolla, oli niitä, jotka oli viety vankeuteen, sillä suurin enemmistö oli kuollut vuosikausia sitä ennen Baabelissa. Nämä olivat heidän lapsiaan, joiden sydämissä isäin usko vielä paloi, jotka vielä toivoivat siunauksia ja kunniaa, joita Aabrahamin siemenelle oli luvattu. Siten muodosti pieni, vähempi kuin viisikymmentuhantinen palaava joukko kaikki silloin jälelle jääneet israelilaiset, kaikista sukukunnista, jotka palaamisellaan lupauksen maahan osottivat, vielä riippuvansa kiinni Aabrahamin uskossa. Näille soveliaimmille, kaikista Israelin sukukunnista seulotuille jälkeläisille -- vaikkakin pääasiallisesti kahdesta sukukunnasta, joita kaikkia nimitetään juutalaisiksi, kuninkaallisen ja hallitsevan sukukunnan mukaan -- Herramme juuri esitti itsensä ja valtakuntansa ensimäisessä tulemisessa, koska he esittivät pyhää kansaa, Israelia, kokonaisuudessaan.

Herramme nimitti heitä Israeliksi eikä Israelin osaksi, eikä myöskään ainoastaan Juudaksi. Puhuupa hän niistäkin, jotka olivat pitäneet kiinni lupauksista ja toisistaan, että olivat "Israelin huoneen kadonneita lampaita", sentähden että olivat eksyneet kauvas totuudesta seuraten väärien paimenten perimätietoja, jotka olivat johtaneet heitä omaa tietään eikä Jumalan osottamaa tietä. Hän sanoo: "Minua ei ole lähetetty muiden kuin _Israelin huoneen_ kadonneiden lammasten tykö". Israelin huoneeseen oli niinmuodoin hänen virkansa rajotettu; mikä pitää edellisen kanssa yhtä ja osottaa, että juutalaiset hänen aikanaan olivat ainoat hyväksytyt "Israelin huoneen" edustajat, niinkuin lauseet "koko Israel", "kaksitoista sukukuntaamme Jumalaa herkeämättä palvellen" ja toiset samanlaiset Herramme ja apostolien lausunnot osottavat. Ja muistettanee, että Herramme tämän yhteydessä lausui, että hänen virkansa oli Israelia varten, kieltäen opetuslapsiaan menemästä muiden kuin Palestiinan juutalaisten tykö. -- Matt. 10: 5, 6; 15: 24.