Part 16

Jos on lustetta nisun seassa siinä seurakunnassa, jonka jäsenenä olette, niinkuin aina on laita, tulee paljon riippumaan siitä kumpiko laji on enemmistönä. Jos nisu on voitonpuolella, tulee totuus, jos se viisaasti ja rakkaudellisesti esitetään, tekemään heihin hyvän vaikutuksen; eikä luste halua olla siellä kauemmin. Mutta jos enemmistö on lustetta -- noin yhdeksän kymmenettä osaa taikka tavallisesti enemmänkin -- tulee elonkorjuu totuuksien huolellisin ja ystävällisinkin esittäminen vaikuttamaan katkeruuden ja vahvan vastustuksen heräämisen; ja jos te yhä julistatte hyviä sanomia ja paljastatte kauvan juurtuneita eksytyksiä, tulette pian "ulosheitetyksi" lahkolaisuuden hyväksi, tai rajotetaan vapautenne niin, ettette saata antaa valonne loistaa siinä seurakunnassa. Velvollisuutenne on silloin selvä: Todistakaa silloin rakkaudellisesti Jumalan aikakausisuunnitelman hyvyydestä ja viisaudesta ja erottautukaa heistä julkisesti sanottuanne syynne siihen ymmärryksellä ja sävyisästi.

Baabelissa -- "Kristikunnassa" on eri lahkoissa eri asteilla olevaa orjuutta. Muutamat, jotka harmistuneena hylkäsivät täydellisen ja ehdottoman orjuuden yksityisen omaantuntoon ja arvosteluun nähden, jota katolisuus vaatii, ovat kumminkin erittäin halukkaita itse olemaan orjuudessa ja pitävät tärkeänä saada muitakin sidotuiksi jonkun protestanttisten lahkojen uskontunnustusten tai opinkappalten kautta. Tosin heidän kahleensa ovat keveämmät ja väljemmät kuin Rooman ja pimeäin aikakausien kahleet olivat. Niin pitkältä kuin tätä ulottuu, on se varmasti oikein -- todella uudistusta -- askel oikeaan suuntaan -- täydellistä vapautta kohti -- seurakunnan tilaa kohti apostolisella ajalla. Mutta miksi ollenkaan kantaa inhimillisiä kahleita? Miksi ollenkaan sitoa ja rajottaa omiatuntojamme? Miksi ei seisota lujasti kiinni siinä täydellisessä vapaudessa, jolla Kristus on vapauttanut meidät? Miksi ei hyljätä kaikkia erehtyväisten ihmisten tekemiä ponnistuksia sitoakseen omaatuntoa ja estääkseen tutkimusta? -- ei ainoastaan yrityksiä kaukaisessa muinaisuudessa, pimeinä aikakausina, vaan erilaisten uskonpuhdistajain yrityksiä lähempänä meitä olevana menneenä aikana! Miksi _emme_ päätä olla vapaita niinkuin apostolinen seurakunta oli -- vapaita _kasvamaan_ tiedossa samoinkuin armossa ja rakkaudessa sikäli kuin Herran "määrätty aika" ilmaisee hänen armollisen suunnitelmansa yhä täydellisemmässä määrässä?

Varmastikin tietävät kaikki, että kun he liittyvät johonkuhun inhimilliseen järjestelmään, ja omaksuvat sen uskontunnustuksen omakseen, sitoutuvat he sillä uskomaan juuri sitä, mitä tämä tunnustus määrää, ei enempää eikä vähempää. Jos he pakosta huolimatta, johon he siten vapaehtoisesti ovat alistuneet, ajattelisivat omin päinsä ja saisivat valoa toisista lähteistä, valoisemmista kuin se lahko on saanut, johon he ovat liittyneet, on heidän tultava uskottomiksi joko sille lahkolle ja sen kanssa tekemälleen liitolle, ettei nim. saa uskoa mitään, joka on ristiriidassa sen omaksuman tunnustuksen kanssa, taikka sitten on heidän rehellisesti syrjäytettävä ja hyljättävä tunnustus, jonka ohi ovat kasvaneet, ja on heidän lähdettävä ulos sellaisesta lahkosta. Tehdäkseen tätä tarvitaan armoa ja se vaatii jonkun verran ponnistusta, kun mieluisat suhteet sen kautta katkotaan, ja tunnollinen totuudenetsijä saa kuulla typeriä syytöksiä että on lahko-"petturi", että on sellainen, joka "kääntää takkinsa tuulen mukaan", "jolla ei ole varmaa kantaa", j.n.e. Kun joku on liittynyt johonkin lahkoon, katsotaan hänen luopuneen omasta arvostelustaan ja kokonaan arvostelevan asioita lahkon kannalta. Lahko ottaa päättääkseen hänen puolestaan mikä on totta, mikä eksytystä; ja hänen täytyy, ollakseen totinen, luotettava, uskollinen jäsen, hyväksyä lahkonsa päätökset, tulevaisuuteen niinkuin menneisyyteenkin nähden, mikäli ne koskevat kaikkia uskonnollisia kysymyksiä, ja syrjäyttää oman yksityisen ajatuksensa ja karttaa henkilökohtaista tutkistelua, ettei hän kasvaisi tiedossa ja joutuisi pois sen lahkon jäsenyydestä. Tätä, lahkon tai uskontunnustuksen omantunnonorjuudessa olemista nimitetään usein monilla sanoilla, kun joku sellainen selittää "_kuuluvansa_" lakkoon.

Näitä lahkolaisuuden kahleita ei likimainkaan pidetä, niinkuin tulisi pitää, kahleina ja pakkositeinä, vaan niitä pidetään ja kannetaan koristeina, kunnianarvoisen ja hyvän luonteen merkkinä. Niin pitkälle tämä eksytys on mennyt, että monet Jumalan lapsista häpeäisivät, jos tiedettäisi heidän olevan sellaisia kahleita vailla -- olkootpa sitten keveitä tai raskaita painoltaan, pitkiä tai lyhyitä siihen henkilökohtaiseen vapauteen nähden, mikä myönnetään. Heitä hävettää sanoa, etteivät ole minkään lahkon tai tunnustuksen orjuudessa, vaan "_kuuluvat_" yksin Kristukselle. Tästä johtuu, että joskus näemme rehellisen, totuutta isoavan Jumalan lapsen noin vähitellen siirtyvän seurakunnasta toiseen, niinkuin lapsi muuttaa luokalta toiselle koulussa. Jos hän on roomalaisessa kirkossa kun hänen silmänsä avautuvat, lähtee hän sieltä ja joutuu todennäköisesti jonkun metodisti- tai presbyterijärjestelmän käsiin. Jos ei hänen totuudenhaluansa siellä kokonaan tukahduteta tai maailman henki huumaa hänen hengellistä mieltään, saattaa muutamien vuosien kuluttua tavata hänet jossain baptisti-järjestelmän haarassa; ja jos hän yhä vielä kasvaa armossa ja tiedossa ja rakkaudessa totuuteen ja panee arvoa sille vapaudelle, jolla Kristus vapauttaa, löytänee hänet ehkä pian kyllä kaikkien inhimillisten järjestelmien ulkopuolella, yhdistettynä ainoastaan Herran ja hänen pyhiensä kanssa, sidottuna ainoastaan rakkauden ja totuuden hellillä, mutta vahvoilla siteillä, ensimäisen seurakunnan lailla. 1 Kor. 6: 15, 17; Ef. 4: 15, 16.

Rauhattomuuden ja turvattomuuden tunne, ellei vaan kuulu jonkun lahkon kahleisiin, on yleinen. Se on saanut alkunsa paavikunnan ensin esittämästä väärästä käsityksestä, että on välttämätöntä olla jonkun maallisen yhdistyksen jäsenenä, ja että se on Herralle otollista, ja tarpeellista ijankaikkisen elämän saavuttamiseksi. Näitä maallisia, ihmisten järjestämiä järjestelmiä, aivan erilaisia kuin yksinkertaiset, kahleista vapaat seurat apostolien päivinä olivat, pitävät kristityt ehdottomasti ja melkein tietämättään yhtä monena vakuutusyhdistyksenä taivaaseen, ja on _jollekin_ näistä säännöllisesti maksettava rahaa, annettava aikaa, osotettava kunnioitusta, j.n.e., jotta siten saisi vakuutetuksi itselleen taivaallisen levon ja rauhan kuoleman jälkeen. Toimien tämän väärän käsityksen mukaisesti pitävät ihmiset, jos lähtevät ulos jostain lahkosta, melkein yhtä tarkkaa huolta tullakseen toisen lahkon kahleisiin, kuin he vakuutuskirjansa langetessa pitävät huolta vakuutuksen uudistamisesta jossain kunniallisessa yhtiössä.

Mutta mikään maallinen järjestö ei saata myöntää passia taivaalliseen ihanuuteen. Sokeinkaan lahkolainen (ellei hän ole katolilainen) ei edes tahdokaan väittää, että hänen lahkonsa jäsenyys vakuuttaa kenellekään pääsyn taivaalliseen kirkkauteen. Kaikki ovat pakotetut myöntämään, että totinen seurakunta on se, jonka nimiluetteloa säilytetään taivaassa, eikä maan päällä. He pettävät kansaa sen kautta että vakuuttavat olevan _välttämätöntä_ tulla heidän kauttansa Kristuksen luokse -- _välttämätöntä_ olla jonkun lahkolaisen seurakuntaruumiin jäsenenä tullakseen "Kristuksen ruumiin", totisen seurakunnan jäseniksi. Herra sitävastoin, vaikk'ei hän olekaan hyljännyt ketään, joka on tullut hänen luokseen lahkolaisuuden kautta, eikä ole antanut kenenkään totisen etsijän mennä luotaan tyhjin käsin sanoo meille, ettemme tarvitse mitään sellaisia esteitä, vaan että saatamme tulla hänen luokseen suoraan, ja että se olisi ollut paljon parempi. Hän huutaa: "Tulkaa _minun_ tyköni"; "ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta"; "minun ikeeni on suloinen ja minun kuormani on keveä, ja te löydätte levon sieluillenne". Oi, että olisimme ennen kuunnelleet hänen ääntään. Silloin olisimme välttäneet lahkolaisuuden monet raskaat kuormat, monet epäilyksen liejut, monet epätoivon linnat, monet turhuuden markkinat, monet maailmallismieliset leijonat, j.n.e.

Kumminkin ovat monet, jotka ovat eri lahkoissa syntyneet tai siirretyt niihin varhaisimmassa tai kehittyneemmässäkin lapsuudessaan, järjestelmistä välittämättä, vähitellen vapautuneet sydämissään, ja tietämättään kasvaneet niiden tunnustusten rajojen ja kahleitten yli, joita he tunnustuksellaan suosivat ja varoillansa ja vaikutuksellansa kannattavat. Harvat näistä ovat huomanneet täydellisen vapauden edullisuuden tai lahkolaisen pakon epämukavuudet. Eikä kokonaista, täydellistä erottautumista ole käskettykään ennenkuin nyt elonkorjuussa. Nyt kuuluvat Herran sanat: "Lähtekäät sen keskuudesta; puhdistakaat itsenne (vapaiksi vääristä tavoista ja vääristä opeista), te Herran kalujen (totuuksien ja oppien) kantajat." -- Jes. 52: 11.

Nyt on kirves pantu nimikristillisyysjärjestelmän -- Baabelin, Kristikunnan -- juurelle niinkuin se oli pantu nimi-juutalaisen järjestelmänkin juurelle ensimäisessä tulemisessa; ja suuri järjestelmä, jossa "taivaan linnut" mielellään istuvat ja jonka he kauheasti ovat lianneet (Luuk. 13: 18, 19) ja josta todellisuudessa on tullut "kaikenlaisten saastaisten ja inhottavain lintujen tyyssija" (Ilm. 18: 2), tulee hakattavaksi maahan, eikä enää ole pettävä maailmaa. Sen sijaan huomataan totinen öljypuu, jonka juuret ovat Jumalan totiset lupaukset ja jonka oksat ovat tänä evankelikautena totiset ja kokonaan vihkiytyneet ja uskolliset, "joiden nimet ovat _kirjotetut taivaassa_", olevan ainoa ja totinen Karitsan kanssaperillinen ja morsian. -- Ilm. 17: 14.

PYHÄKKÖ-LUOKAN KOETTELEMINEN JA SEULOMINEN.

Vaikkakin Baabelista lähteminen on askel, ja pitkäkin kokonaisen voittamisen suuntaan, ei se suinkaan ole viimeinen, ja meidän on huolellisesti oltava varuillamme, ettemme mielemme mukaan lepää joka askeleella matkan varrella.

"Ei voittoon täällä päästäkään, Ei lepoon, taistellaan; Vast' tehtäväsi päätetään Kun kruunu annetaan.

Sua todistajain pilven vaan, Ann' kannustaa sen vain. Sä ällös jää nyt istumaan, Vaan eelleen riennä ain'."

Baabelista lähtemisen edellä on tavallisesti ollut toisia tottelevaisuuden askeleita, jotka taas puolestaan ovat harjottaneet ja vahvistaneet luonnetta tulevia taisteluja ja voittoja varten. Ja sitä tulee seuraamaan useita muita koetuksia ja tilaisuuksia voittaa, minkä johdosta Paavali (Gal. 5: 1) kirjotti: "Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeen alle." Jokainen, joka tulee tuntemaan Jumalan lasten vapauden ja mitä on olla kokonaan vapautettu Baabelin orjuudesta, saa odottaa suuren vastustajan lähettävän hänelle uusia koetuksia saadakseen hänet toisten orjuuden ikeiden alle, tai kompastumaan. Herra sallii näiden vaikeiden koetuksien tulla, että se luokka, jota etsitään, ilmenisi, ja valmistuisi hänen palvelukseensa kirkkauden valtakunnassa.

Tätä koetusta ja seulomista kuvaa juutalainen elonkorjuu varjokuvan tavalla, osottaen mitä meilläkin on odotettavissa täällä. Herran opetuslapset edustivat ensimäisessä tulemisessa temppeli- eli pyhäkköluokkaa, joista hän sanoi: "Te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki"; ja nimellisen Israelin hylkäämistä (v. 33 j.K.) seurasi vaikea koetus niille, jotka edustivat Jumalan temppeliä, puhtaille ja epäpuhtaille, jotta he erottautuisivat. Pietaria seulottiin ja hän oli melkein hukkumaisillaan (Luuk. 22: 31; Matt. 26: 74, 75; Joh. 21: 15--17) mutta koska hän oli "puhdas", hänen sydämensä oli vilpitön, autettiin häntä suoriutumaan voittajana. Juudasta koeteltiin myös, mutta koska hän ei osottautunut olevansa puhdas, vaan oli valmis myymään totuuden maallisen edun vuoksi, rahoista kieltämään Herran, vieläpä suudellessaan häntä rakkauden osotukseksi. Aivan samalla tavalla on täälläkin, tässä elonkorjuussa puhdistettu pyhäkkö, ja läheisessä yhteydessä sen kanssa muutamia, jotka eivät ole puhtaita. Ja Baabelin hylkäämisestä vuonna 1878 ja silloin tapahtuneen kutsun jälkeen lähteä sieltä ulos, on koetus- ja seulomistyötä tehty niiden keskuudessa, jotka ovat tulleet sieltä ulos. Epäilemättä olivat Pietari ja Juudas esimerkkinä samankaltaisista luokista nyt, niiden keskuudessa, jotka ovat lähteneet Baabelista, ja jotka ovat puhdistetut monista sen opinsaastutuksista -- toinen luokka, joka pysyy uskollisena Herralle ja totuudelle, ja toinen luokka, joka näyttäytyy uskottomaksi, joka ei välitä oppia tuntemaan Herraa, vaan poikkeaa pahoihin ja vääriin oppeihin, jotka usein ovat pahempia kuin ne, joista olivat päässeet. Temppeliluokan koettelemista ja seulomista nykyisessä elonkorjuussa kuvasi Herra esikuvallisen temppelin esikuvallisella puhdistamisella, senjälkeen kun hän oli ottanut kuninkaan viran ja julistanut tuomion nimelliselle juutalaiselle seurakunnalle. Selitettyänsä, että heidän huoneensa oli jätetty autioiksi, meni hän Jerusalemin temppeliin, joka oli esikuva oikeasta temppelistä eli pyhäköstä, ja teki köysistä ruoskan, jota hän käytti ajaakseen ulos rahainvaihettajat; ja työnsi kumoon kyyhkyisten myyjäin pöydät.

Hienoista köysistä tehty ruoska, jota käytettiin tässä esikuvallisessa toimessa, esittää erilaisia totuuksia, joita käytetään nykyisessä elonkorjuussa temppeliluokan keskuudessa, nuhtelemaan ja koettelemaan ja erottamaan saastaisia. Totuudet, jotka nyt ovat ilmenneet, osottavat päivän selvästi Jumalan täydellisen tahdon, täydellisen vihkiytymisen tärkeyden hänen palveluksessaan ja sen tien ahtauden, jota niiden on kuljettava, jotka vaeltavat Mestarin askeleissa, niin että niitä, jotka ovat liittyneet tähän luokkaan epäpuhtaista vaikuttimista, ruoskii totuus alituisesti, kunnes heidän täytyy erota pyhäkköluokasta.

Vaikkakin useat Herramme vertauksista osottavat "pyhäkkö"-luokan yleistä erottamista "sotajoukosta" eli kristittyjen tunnustajain suuresta joukosta, on kaksi vertausta, jotka menevät vielä pitemmälle ja osottavat pyhäkköluokan koettelemista ja seulomista jälkeenpäin -- voittajain, jotka tulevat perimään Valtakunnan (Ilm. 3: 21), erottamista toisista vilpittömästi vihkiytyneistä, jotka, maailmanhengen voittamina, laiminlyövät nykyisten etujen ja ihmisten kunnian uhraamisen, välittämättä suuremmasta kunniasta, joka tulee Jumalalta.

Vertaus kymmenestä neitseestä, osottaessaan koko neitsyt- eli vihkiytyneen luokan eroa Baabelista, ilmaisee myös selvästi, että tämänkin luokan keskuudessa tulee tapahtumaan erotteleminen -- _viisaitten neitseiden_, jotka ovat täynnä uskon ja palavan rakkauden ja täsmällisen tottelevaisuuden henkeä, _tuhmista neitseistä_, jotka antavat ensimäisen rakkauden ja hengessä palavan lämmön jäähtyä ja uskon ja täsmällisen tottelevaisuutensa niin muodoin veltostua. Viisaat, jotka elävät täydellisessä sopusoinnussa koko vihkiytymisliittonsa kanssa Jumalalle ja vakavasti tähystelevät Herran lupaamaa palaamista, ovat valmistuneet ymmärtämään ja panemaan arvoa iloiselle elonkorjuutyölle ja erottamaan Mestarin läsnäolon ennustetut merkit ja kestämään minkälaisia koettelemuksia hän sitte nähneekin parhaaksi käyttää tutkiakseen heidän harrastustaan ja uskollisuuttaan. Nämä, jotka valvovat ja vartovat, kuulevat Mestarin kolkutuksen profettain sanain kautta, jotka ilmaisevat hänen läsnäolonsa; ja heistä ovat nykyiset ristit ja tappiot, joita he hiljaisuudessa kantavat totuuden tähden, tervetulleita enteitä pysyväisemmästä rauhasta ja ilosta ja kirkkaudesta ja siunauksesta, joka seuraa.

Kun ennustuksen kolkutus, joka ilmotti Herran läsnäolon, kuului syksyllä 1874, tunnettiin se melkein heti; ja pian kohotettiin huuto: "Katso Ylkä! Menkää häntä vastaan!" Ja tämä huuto kuuluu vielä, ja on kuuluva, kunnes kaikki, jotka ovat vihkiytynyttä neitsytluokkaa, ovat _kuulleet_ ja saaneet uskonsa ja kiintymyksensä häneen sen kautta koetelluiksi. Viisaat, puhdistettuine ja palavine lamppuineen (joka merkitsee Jumalan sanaa) ja öljyä (pyhää henkeä) astioissaan (sydämissään), tulevat kaikki tuntemaan Herran läsnäolon, ja sen kautta, että järjestävät vaelluksensa ja asiansa sopusointuun uskonsa kanssa, menevät ottaakseen vastaan rakkaan Yljän ja istuutuakseen hänen kanssaan hääaterialle.

Juutalaisten naimistavat muodostivat kauniin valaistuksen seurakunnan kihlaantumisesta ja avioliitosta Kristuksen, hänen Herransa kanssa. Kihlaantuminen oli muodollinen sopimus, jossa juhlallisesti luvattiin molemminpuolista uskollisuutta. Nainen jäi isänsä taloon, kunnes hänet vietiin puolisonsa kotiin, tavallisesti noin vuosi kihlauksen eli avioliiton jälkeen. Avioliittomenot päättyivät vaimon vastaanottamisella siihen kotiin, jonka mies oli valmistanut hänelle, ja tätä tapausta vietettiin suurella, monta päivää kestävällä juhlatilaisuudella -- jota nimitettiin hääjuhlaksi. Määrätyllä hetkellä läksi ylkä matkaan noutamaan morsiantaan, joka oli valmiina odottaen vastaanottaakseen hänet ja seurasi häntä seuralaisneitseiden saattamana, joilla oli lamppuja ja muita välttämättömiä varustuksia, heidän tulevaan kotiinsa ja siihen juhla-ateriaan, jonka ylkä oli valmistanut.

Vertauksessa ei mainita mitään morsiamesta, vaan mainitaan "viisaina neitseinä" kaikki ne, jotka ylkä tulee noutamaan, ja jotka seuraavat häntä ja menevät siihen ilojuhlaan, joka on valmistettu. Ja tämä on asiaan kuuluvaa ja välttämätöntäkin; sillä Kristuksen morsiameen kuuluu monta jäsentä eli henkilöä, joita mitä kauniimmin kuvataan viisaissa neitseissä. Tyhmät neitseet, jotka saavat valon ja kokemuksen myöhemmin, mutta menettävät korkean korotuksen, joka tulee "viisaitten", uskollisen morsiusluokan osaksi, tulevat epäilemättä olemaan se luokka, jota mainitaan (Ps. 45: 15, 16) sanoilla: "hänen jälissänsä neitoset, hänen ystävänsä tuodaan luoksesi", joille kuningas aikanaan antaa suosion, mutta ei niin korkeata kuin toisille.

Viisaitten neitseitten suhde, valmiina kun olivat, innokkaasti odottaen Yljän tuloa, kuvaa sattuvalla tavalla ainoaa oikeata _suhdetta_, jossa Herran kihlatun morsiamen, totisesti vihkiytyneen seurakunnan tulee olla. Jos morsian laiminlöisi tai olisi valmistumaton tänä elämänsä tärkeimpänä hetkenä, osottaisi se hänen olevan arvottoman tähän kunniaan, ja niin on seurakunnankin laita: "Jokainen, joka panee häneen sen toivon, puhdistaa itsensä", koettaa pitää sydämensä ja elämänsä sellaisessa tilassa, joka miellyttää Ylkää ja toivoo ja odottaa autuasta yhtymistä ja juhlaa, jonka hän on luvannut, joka sanoi: Minä menen valmistamaan teille sijaa, ja minä tulen takaisin ja otan teidät tyköni.

Kaksi asiaa selviää varmasti tässä vertauksessa: ensiksi, että tämä erityinen totuuden piirre (tieto Yljän läsnäolosta) ei ole aijottu maailmalle ylipäänsä, vaan ainoastaan neitsyt- eli vihkiytyneelle luokalle; toiseksi on selvää, että sanoma Yljän läsnäolosta tulee aiheuttamaan erottelemisen, joka on koetteleva ja koettava jokaista neitsyt-luokan henkilöä ja selvästi ilmaiseva viisaat, uskolliset, arvolliset ja näyttävä erilaisuuden uskottomien, tyhmien neitseiden ja heidän välillään.

Oi, mikä armon runsaus sisältyykään tuohon ihanaan sanomaan: "Katso Ylkä!" Ja kumminkin se on suuri salaisuus, jonka ainoastaan pyhät tuntevat; sillä maailma ei voi ottaa sitä vastaan. Se on ja tulee olemaan sille hullutus, kunnes kaikki neitseet ovat kuulleet, ja viisaat heidän joukostaan menneet kokonaan sisälle; kunnes "ovi suljetaan", ja "tulenliekki" jonka sytyttää suuri hädän aika, joka senjälkeen on tuleva, saattaa jokaisen silmän näkemään (tuntemaan) Herran läsnäolon ja huomaamaan, että hänen valtakuntansa on alkanut.

Millä kuninkaallisella armolla tuleekaan Jehovan sanoma hänen vähäpätöisille palvelijoilleen ja palvelijattarilleen: "Kuule, tytär, katso ja kallista korvasi; unohda kansasi ja isäsi [Aadamin] huone [inhimilliset sukulaiset, toiveet, tarkotukset ja toivomukset]; niin Kuningas [Herra Jeesus] saapi halun ihanuutees; sillä hän on sinun Herrasi, kumarra häntä." (Ps. 45: 11, 12.) Ja kutka ne ovat, jotka tulevat saamaan sellaisen suosion? Sen tulevat "_kutsutut_, ja _valitut_, ja _uskolliset_ saamaan." "Ihan ihanuutta on kuninkaantytär [Jehovan tytär; sillä sellaiseksi tunnustetaan Kristuksen morsian] _tuolla sisällä_." Hänen kauneutensa on pyhyyden kauneus. Ulkonaisesti, maailman silmissä, ei hän ole ihana; ja Herransa kaltaisena alennuksessaan, halveksivat ja hylkäävät ihmiset hänet. Mutta hän ei ole aina oleva siinä tilassa: seurattuaan ylkäänsä nöyryytyksissä, on hän myös oleva osallinen hänen kirkkaudessaan. Uutena luomuksena on hän aikanaan puettava jumalallisella luonnolla: "Kullalla kirjailtu vaate on hänen pukunsa" [sen jälkeen kuin hän on kirkastettu] -- kulta on jumalallisen luonnon vertauskuva. "Kirjavissa vaatteissa hän viedään kuninkaan tykö" -- yksinkertaisessa valkeassa puvussa, jolla hänen Herransa itse on varustanut hänet, Herransa vanhurskauden puku, johon morsiamen on täytynyt suurella huolellisuudella ommella kristillisten hyveiden kauniit koristukset. Ja suuri tulee ilo olemaan taivaassa ja maan päällä kun hänelle tarjotaan runsain määrin pääsö kuninkaan hoviin (2 Piet. 1: 5--8, 11); monet sanovat silloin: "Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet ja hänen morsiamensa on valmistanut itsensä." (Ilm. 19: 7.) "Ja tytär Tyyro [maan voimalliset] lahjoillansa ihailee kasvojasi, hän, sekä kansan rikkaat... Minä tahdon julistaa sinun nimeäsi sukukunnasta sukukuntaan; sentähden pitää kansain sinua ylistämän aina ja ijankaikkisesti." Ps. 45: 13--18.

Todella "viisaiksi" tulevat ne vihkiytyneet osottautumaan, jotka ovat jättäneet maailmalliset ihanteet ja maalliset toiveet ja palkinnot, ja Rakastettua kaipaavin ja ikävöivin sydämin, ovat valmiit ja huomataan arvollisiksi ottamaan vastaan luvattu korotus Morsiamena, Karitsan vaimona.

"Jos saisimme sun autuuttasi maistaa, Sä Karitsan Morsian."

Koska lamppujen ottaminen ja Ylkää seuraaminen merkitsee kaiken muun jättämistä seuratakseen Kristusta tänä hänen läsnäolonsa aikana, niin se merkitsee myös Baabelin jättämistä, jossa neitseet pääasiallisesti ovat olleet; koska elonkorjuun valossa ilmaantunut totuus selvästi puhuu tästä nisun ja lusteen erottamisesta toisistaan. Lamppujen huolellinen puhdistaminen ilmottaa tämän viisaille neitseille, jotka omaavat vihkiytymisen ja tottelevaisuuden pyhän hengen. Ne, joilla on tätä "öljyä", niillä tulee myös olemaan valoa; ja sellaiset seuraavat myös ilolla ja vastustelematta "Karitsaa mihin ikinä hän meneekin", koska ymmärtävät panna arvoa sellaiselle edulle.

Tyhmät neitseet sitävastoin, joilta puuttuu riittävä määrä öljyä, eivät saa selvää valoa Yljän läsnäoloon nähden; ja raskautetut kun ovat, nykyisen elämän huolista ja suunnitelmista, j.n.e. eivät he täysin tutki asiaa, jonka vuoksi ovat horjuvalla kannalla ja epävarmat jättääkö Baabeli tai ei, ja ovat he melkoisen välinpitämättömiä ja epäluuloisiakin koko asiaan nähden. Ja joskin he, toisten vaikutuksesta vastahakoisesti antautuisivatkin, ovat he kumminkin Lotin vaimon tavoin halukkaat alituisesti katsomaan taakseen. Sellaisille antoikin Herra varoituksen: "Muistakaa Lotin vaimoa!" (Luuk. 17: 32.) Ja vielä sanoi hän: "Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole _sovelias_ Jumalan valtakuntaan."

Vertauksessa ei ole mitään, joka viittaisi siihen, että tyhmät neitseet tulisivat huomaamaan tyhmyytensä ennenkuin tilaisuus mennä juhlatilaisuuteen on mennyt ohi. Silloin tulevat he näkemään, kuinka tyhmiä olivat odottaessaan Herran tuntevan heidät Morsiamenaan ja kanssaperillisinään, kun korkeintaan olivat haaleita ja loitolla seurasivat häntä. Monet, joita nyt korkeasti kunnioitetaan ihmisten kesken ja ovat huomatut "voimallisten töittensä" vuoksi, tulevat olemaan niitä, jotka pettyvät toiveissaan.

JA OVI SULJETTIIN.