Part 15

Tämän harhaluulon perustuksena on sekin, että lisääntynyt tieto ja matkustaminen edes ja takasin maan päällä, jotka kuuluvat tähän "Hänen valmistuksensa päivään", ovat olleet erittäin suotuisat sivistyneitten kansojen kaupan laajentamiselle ja sitä seuraavalle maallisen varallisuuden lisääntymiselle. Kunnian kaikesta tästä ottaa Baabel kylmäverisesti itsellensä ja osottaa kaikkien näiden etujen olevan tuloksia kristillistyttävästä ja elähdyttävästä vaikutuksestaan. Se osottaa ylpeydellä Isonbritannian "kristillistä kansaa" ja sen rikkautta ja varallisuutta kristillisten periaatteittensa tuloksena. Mutta millä kannalla ovat asiat? Jokainen edistysaskel, jonka tämä tai mikä muu kansa tahansa on ottanut, on aina käynyt käsi kädessä ponnistuksien kanssa, jotka ovat tarkottaneet irtautumista Baabelin ikeen sorrosta. Samassa suhteessa kuin Isobritannia on irtautunut paavillisen sorron kahleista, on se menestynyt; ja samassa suhteessa kuin se yhä edelleen on suosinut ja vastaan ottanut vaikutuksia paavilaisista opeista kirkon ja valtion yhdistämisestä, Jumalan määräämästä kuninkaallisesta ja papillisesta sortovallasta, ja alistunut ahneuden ja itsekkäisyyden hirmuvallan alle, samassa suhteessa se myös vielä on alennuksen tilassa.

Kullanhalu ja vallanhimo olivat voimia, joiden kautta pakanallisten maitten satamat vastahakoisesti avattiin niin kutsuttujen kristittyjen kansojen kaupalle, englantilaiselle ja saksalaiselle rommille ja opiumille ja amerikkalaiselle whiskeylle (viinalle) ja tupakalle. Rakkaus Jumalaan ja pakanakansojen siunaaminen ei saanut minkäänlaista tilaa näissä harrastuksissa. Tässä on vähäpätöiseltä näyttävä kertomus meidän aikamme historiasta, joka saattanee niinkutsuttujen kristikansojen omattunnot, jos heillä omiatuntoja on, vavahtamaan. Länsi Afrikassa olevan Nupen muhamettilainen emiri, lähetti äskettäin seuraavan sanoman piispa Crowtherille, joka kuului Niger lähetykseen: --

"Tämä ei ole mikään suuri asia; se koskee vaan barasaa [rommia]. Barasa, barasa, barasa! Se on hävittänyt meidän maamme; se on hävittänyt kovasti meidän kansaamme; se on tehnyt kansamme hulluksi. Minä pyydän sinua, Malam Kip, älä unohda tätä kirjelmää; sillä me pyydämme kaikki, että hän [Crowther] anoisi että suuret papit [Anglikanisen kirkkolähetysseuran toimikunta] pyytäisivät Englannin kuningattaren [Englannin kirkon pään] estämään barasan kuljetuksen tähän maahan."

"Jumalan ja profetan tähden! Jumalan ja profetan, Hänen lähettiläänsä tähden, täytyy hänen auttaa meitä tässä asiassa -- barasan suhteen. Tervehtikää häntä, että Jumala siunaisi häntä työssään. Tämä on suullinen sana Malikelta, Nupen emiriltä."

Lausuessaan mielipiteensä tästä, sanoo baptistilehti: --

"Tämä vaatimaton neekerihallitsija ilmaisee tässä kirjeessä kansastaan sellaisen huolenpidon, jommoista kristityt yksinvaltiaat ja hallitukset eivät ole vielä osottaneet; sillä kukaan kristitty hallitsija eikä kukaan Yhdys-Valtain presidentti ole koskaan vielä tehnyt sellaista anomusta kansansa puolesta. Ei missään valtaistuinpuheessa parlamentin avajaisissa, ei missään presidentin tervehdyspuheessa, ole koskaan sellaista paikkaa vielä tavattu. Häpeä kristityille hallitusmiehillemme! Voitto, kirottu kullan nälkä, on kauppiaitten laki; ja nämä ovat hallituksen lemmikkejä ja herroja."

Koska niin on, tahdomme totuuden nimessä kysyä: Miksi kutsutaan näitä hallituksia kristityiksi? Ja Yhdys-Valtain hallitus ei tee mitään poikkeusta muista, kun niin monet yhä vaan kutsuvat sitä kristityksi hallitukseksi, vaikkei se tosin itse innokkaitten lahkolaisten kehoituksistakaan huolimatta oikeastaan tunnusta tuota ansaitsematonta arvonimeä. Bostonista lähetetään alituisesti mahdottoman suuria laivanlastillisia rommia Afrikaan ilman minkäänlaista estettä hallituksen puolelta, vieläpä sen täydellä suostumuksella, sen myöntäessä oikeuksia kymmenille tuhansille omille kansalaisilleen tuon vihatun "tuliveden" valmistamiseksi ja anniskelemiseksi, joka tehdään kahta vertaa vahingollisemmaksi ja viettelevämmäksi niin kutsutun rektifikationin kautta, se on lisäämällä siihen lain myöntymyksellä vahvimpia myrkkyjä. Kaikkea tätä, ja paljon enempääkin pitävät "kristityt" valtiomiehet ja niin kutsuttujen kristikansojen hallitsijat oikeana ja puollustavat sitä, hankkiakseen _tuloja_ -- pitäen helpoimpana keinona siten kerätä kansalta osa valtion tarpeellisten menojen täyttämiseksi tarvittavista varoista. Tämä on varmasti kunnian alttiiksi antamisen alhaisin ja huonoin muoto. Jokaisen ajattelevan ihmisen täytyy nähdä kuinka mahdoton on sovelluttaa kristityn nimeä parhaimmallekaan nykyajan hallituksista. Yritys, saada kristityn nimi sopimaan tämän "maailman valtakunnan" luonteisiin, joita tämän maailman ruhtinas -- Saatana -- hallitsee ja jotka ovat "maailman hengen" läpitunkemat, on hämmentänyt kaikkien tosi-kristittyjen sydämet, joita eksytys on villinnyt otaksumaan, että maailman nykyiset hallitukset jossain suhteessa olisivat Kristuksen Valtakunta.

Canon Farrar sanoo _Contemporary Review'issä_: "Vanhaa petomaista ahneutta, joka oli orjakaupan tunnusmerkkinä, on seurannut vielä ahnaampi ja turmiota tuottavampi petomaisuus, josta väkijuomakauppias on tunnettu. Meidän esi-isämme riistivät Afrikan niskalta pois ruoska-ikeen; me taas olemme saattaneet alkuasukas-rodut skorpioni-ikeen alle. Me olemme avanneet Afrikan virrat kaupalle, ainoastaan kaataaksemme niihin alkoholin raivoavan, palavan virran, jonka rinnalla ei mikään helvetin virta ole veripunaisempi tai kirotumpi. Onko kansojen omatunto kuollut?"

Me vastaamme, Ei! Kansakunta ei koskaan ole ollut kristitty eikä sillä niinmuodoin milloinkaan ole ollut kristittyä omaatuntoa eikä kristillistä henkeä. _Korkeintaan_ saattaa heistä sanoa, että valo Jumalan totisesti vihkiytyneistä lapsista on valaissut, hienostanut ja pakottanut yleisen mielipiteen jonkinlaisiin puhdistuksiin kansoissa, joissa he "loistavat kynttilöinä".

Samalla tavalla pakottivat samat kristityt (?) hallitukset Kiinan ja Japanin ottamaan vastaan yhtä kauhean kaupan heidän vakavista vastaväitteistään huolimatta. Vuonna 1840 alkoi Isobritannia Kiinaa vastaan sodan, jota kutsutaan "Opiumisodaksi", pakottaakseen Kiinan hallituksen, joka tahtoi suojella kansaansa tältä kauhealta kiroukselta, sallimaan tämän aineen maahan-tuonnin. Sota päättyi suosiollisesti perkeleen asialle. Brittiläiset sotalaivat hävittivät tuhansittain ihmisiä ja koteja ja pakottivat Kiinan pakanallisen hallitsijan avaamaan valtakunnan sille pitkälliselle kuolemalle, jonka opiumi, Kiinan juovutusaine, saa aikaan. Brittiläisen hallituksen puhdas tulo tästä tavarasta, sen jälkeen kuin kalliit kustannukset varojen ylöskannosta oli poistettu, nousivat, vuonna 1872 julkaistujen kertomusten mukaan edelliseltä vuodelta yli 37,000,000 dollariin (yli 185,000,000 Smk.) Tämä, 37,000,000 dollaria vuodessa, oli sodan johtavana vaikuttimena, suorana rakkauden vastakohtana kiinalaisten nykyiseen tai tulevaiseen menestymiseen nähden. Se pykälä sopimuksessa, joka vakuutti suojelusta kristityille lähetyssaarnaajille, oli ainoastaan herkkupala, joka viekkaasti lisättiin siihen rauhattomaan oikeutta rakastavien ihmisten omaatuntoa -- antaakseen suurelle rikokselle hyväntahtoisuudesta osotetun armeliaisuuden varjon. Sopimuksen mukaan avattiin sodan lopulla muutamia satamia englantilaiselle kaupalle, ja sen jälkeen tehtiin samanlaisia sopimuksia toistenkin kansojen kanssa, ja muutamia hyviä tuloksia voitettiinkin sen kautta. Eräs niistä oli Kiinan avautuminen sivistyksen vaikutukselle. Mutta siitä asiasta, että muutamat harvat kristityt miehet ja naiset ovat esiintyneet opettaakseen kansalle jotakin vanhurskauden periaatteista, ei kunnia tule ainakaan brittiläiselle kansalle, jonka tarkotuksena oli kauppa, ja joka kullanhalusta eikä suinkaan kiinalaisten hyväksi tai Jumalan kunniaksi, alkoi epäpyhän ja oikeudenvastaisen sodan kansaa vastaan, joka ei ollut yhtä taitava tuossa perkeleellisessä taidossa.

Toisten paheiden ohella on "kristikunta" opettanut kansoille epäjumalanpalveluksen pahimmat muodot, oman itsensä, rikkauden ja vallan jumaloimisen, jonka hyväksi kristityt miehet ja kansat, oman tunnustuksensa mukaan, ovat valmiit pettämään, vahingoittamaan ja vieläpä tappamaankin toinen toisensa. Se on myöskin opettanut heille pyhien asiain rienaamista ja väärinkäyttämistä joka kielellä; sillä jokaisen laivan miehistö, joka on kristityksi tunnustautuvasta kansasta, rienaa Kristuksen nimeä. Mutta sillä aikaa kun niin kutsuttujen kristikansain vaikutus on ollut sellainen, on heistä myöskin lähtenyt muutamia jaloja ristin-sanansaattajia, todellisia Jumalan palvelijoita, sekä useita vähemmän jaloja ihmisten palvelijoita; yhteensä, kumminkin, ainoastaan kourallinen julistamaan pakanoille Kristusta ja oikeata sivistystä.

Oikeastaan eivät totiset lähetyssaarnaajat, vaan lähetysseurain herkkämieliset virkailijat kotimaassa, joilla on hyvin vähän käsitystä, ja usein hyvin vähän todellista harrastusta asian oikeaan tilaan vieraissa maissa, ja joiden mielipiteet pääasiallisesti perustuvat suureen rahasummaan, joka vuosittain kerätään ja annetaan ulos, -- jotka uskovat, että pakanamaailma jo melkein on käännetty, ja että heidän ahkeroimisensa lopultakin ovat päättymäisillänsä luvattuihin tuhatvuotissiunauksiin ilman Herran toista tulemista. Lähetyssaarnaajat, jotka ovat olleet mukana eturivissä, kuulostavat ylipäänsä alakuloisilta, paitsi silloin kun saattavat elvyttää toivoansa vastoin kaikkia mahdollisia todellisuuteen perustuvia kokemuksia ja vastoin tervettä arvostelukykyä. Niinpä myönsi eräs -- jumaluusopin tri J.O.K. Eving -- joka oli oleskellut yhdeksän vuotta lähetystyössä Intiassa, äskettäin pidetyssä esitelmässä Nuorten Miesten Kristillisessä Yhdistyksessä Pittsburgissa, Pensylvaniassa, että sivistyksen ja lähetystyön vaikutus _nykyaikana_ ei ollut ainoastaan pakanallisten uskontojen alasrepimistä, vaan kaiken uskonnollisen uskon poistamista, tehden kansan vapaa-ajattelijoiksi. Mutta hänen luja toivonsa on, että seuraava askel tulee olemaan uskottomuudesta kristinuskoon -- järkeä vailla oleva toivo, varmastikin, niinkuin kokemus täällä, sivistyneissä maissa aivan epäilemättömästi osottaa. Me kerromme tässä otteita julkisissa lehdissä olleista selostuksista hänen luennoistaan, seuraavasti:

"Intia on suuremmassa velassa kristinuskon suoranaiselle tai välilliselle vaikutukselle kuin millekään muulle. Se on tehnyt paljon murtaakseen vanhan käsityksen aineellisista jumalista ja sen sijaan pystyttääkseen käsityksen yhdestä ainoasta korkeimmasta Jumalasta, jonka Länsimaiden [Euroopan ja Amerikan] kansat ovat omaksuneet. [Asianmukaisempaa olisi sanoa heidän vastaanottaneen ateismin tavallisen käsityksen, että nim. luonto on korkein ja ainoa Jumala.]"

"Maan 263,000,000 ihmisestä on 10,000,000 nuorta miestä, jotka puhuvat englannin kieltä, ja joita opetetaan Länsimaiden käsitteiden mukaisesti, niinkuin meitäkin. Korkeampi luokka on perinpohjin tutustunut kirjallisuuteen, uskontoon, ja tieteisiin, jotka ovat perustuksena kansan kasvattamiselle tässäkin maassa. Vanha käsitys kostonhimoisesta Jumalasta, jota on lepytettävä monilla lahjoilla ja paljoilla rukouksilla, on väistynyt uudenaikaisen epäuskonhengen tieltä. Idän sivistyneet eivät enää usko isäinsä jumaliin. He ovat hyljänneet ne ainaisiksi ajoiksi ja korvanneet ne eversti Robert G. Ingersollin, Poimén, Voltairen, Bradlaugh'in ja kaikkien toisten ateististen ja panteististen opettajain esittämillä opeilla. Tämä epäilevä ajanjakso tulee pian poistumaan, ja niinkuin Länsi on antanut Intialle käsitteensä, tulee se antamaan sille kristillisen Jumalan uskonnonkin".

"Intian nuoret miehet ovat hyvin kasvatettuja, tarkkoja tekemään havaintoja, älykkäitä, hyvin perehtyneitä toisten kansojen olosuhteisiin, niinkuin omankin kansansa, ja, vaikka saattaa tuntua omituiselta, tuntevat he hyvin meidän Raamattummekin. He tuntevat sen todella niin hyvin, ettei kukaan, joka ei ole täydellisesti perehtynyt sen oppeihin ja kristilliseen jumaluusoppiin, saata toivoa kykenevänsä menestyksellä vastata kaikkiin heidän sitä vastaan tekemiinsä vastaväitteisiin. Tavallinen käsitys, että lähetyssaarnaaja istuu puunvarjossa ja opettaa alastomia alkuasukkaita, on loppuun kulunut. Intiassa tapaa lähetyssaarnaaja älykkäitä ja sivistyneitä miehiä ja on hänen oltava hyvin varustettu vaikuttaakseen heihin. He ovat, paitsi sitä, että ovat älykkäitä, kansaa, jolla on hieno ulkomuoto, ovat miellyttäviä, kohteliaita, heillä on hieno seurustelutapa ja he kohtelevat kaikkia ulkomaalaisia mitä suurimmalla arvonannolla ja kunnioituksella."

Puhujan esittämät järkähtämättömät tosiseikat eivät varmastikaan anna minkäänlaista pohjaa hänen mahdottomille toiveilleen. Kokemus on eittämättömästi osottanut, että lahkojen käyttämät kerskuvat todistukset harvoin johtavat rehellisiä enemmän kuin pilkkaaviakaan epäilijöitä kääntymiseen, sillä näiden lahkojen eksytykset vääntelevät ja turmelevat kaiken omistamansa totuuden. Varmasti saattavat kaikki muut, paitsi sokeat nähdä, että jos siihen tilaan, jossa _neljä sataa miljoonaa_ [näistä 400,000,000 sanoo roomalaiskatolinen kirkko heille kuuluvan 280,000,000, protestanttien väittäessä heille kuuluvan 120,000,000] niin kutsuttua kristittyä on, käännettäisiin lisäksi _kymmenen sataa miljoonaa pakanoita_, tulisi ilmeiseksi kysymykseksi, niinkuin juutalaisessakin ajassa (Math. 23: 15), eivätkö he silloin tulisi sopivammiksi kadotukseen kuin mitä he olivat eläessään alkuperäisissä pakanallisissa taikauskoissaan. Varmastikaan ei saata kukaan tyynellä mielellä väittää, että kääntyminen niin kutsutun kristikunnan tilaan täyttää kuvauksen tuhatvuotisajan rauhasta ja hyvästä tahdosta, jota profetat ennustivat, ja joka lyhykäisesti yhdistetään Herramme rukouksen sanoissa: "Tulkoon valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi maankin päällä _niinkuin taivaassa_." -- Luuk. 11: 2.

Onko ollenkaan kummastuttavaa, ettei Herra tunne tätä _neljänsadan miljoonan joukkoa_, joka tunnustuksensa mukaan on Kristuksen seurakunta ja nimittää itseänsä hänen Valtakunnaksensa -- "Kristikunnaksi" -- ja että hän antaa sille sopivamman nimen Baabel (sekaannus, hämmennys)? Ja onko ihme, että nämä, omaten sellaisen käsityksen Kristuksen Valtakunnasta ja sen levenemistavasta ympäri maailman ja sen tuloksista, ovat valmistumattomat todelliselle Valtakunnalle ja haluttomia ottamaan vastaan uutta Kuningasta, niinkuin esikuvallisen huoneen hallitusmiehetkin aivan samanlaisista syistä olivat valmistumattomat ensimäisessä tulemisessa. Eikä saata epäilläkään, että keisarit, kuninkaat ja ruhtinaat, jotka nyt käyttävät vaikutustaan ja valtaansa pääasiallisesti omaksi korottamisekseen, ja jotka varustavat ja ylläpitävät miljoonia asestettuja miehiä suojellakseen itseään ja pysyttääkseen itsensä kuninkaallisissa ylellisyyksissään ja hallitsija-asemissaan, mieluummin soisivat miljoonia teurastettavan ja toisia miljoonia joutuvan leskiksi ja orvoiksi, niinkuin entisaikoinakin, kuin luopuisivat nykyisistä eduistaan. Onko ihmettäkään, etteivät nämä halua, tai odota, tai usko sellaista Valtakuntaa, joka Raamatussa luvataan? -- valtakuntaa, jossa korkeat ja ylpeät ja ylhäiset tehdään alhaisiksi ja alhaiset nostetaan yleiseen, oikeaan ja tarkotuksenmukaiseen asemaan? Onko ihmettä, että kaikki ne, jotka ovat sopusoinnussa jonkinlaisen sorron, kiristämisen tai rasittavan monopoolin kanssa, jonka kautta he voittavat tai toivovat voittavansa vääryydellä etuja vertaistensa kustannuksella, että kaikki sellaiset ovat hitaita uskomaan vanhurskauden Valtakuntaan, jossa ei mitään vääryyttä eikä omien etujen etsimistä sallita? Ja erityisesti, saatammeko ihmetellä, että sellaiset ovat hitaita uskomaan, että tämä Valtakunta on lähellä, niin, oven edessä?

Emmekä saata ihmetellä, että suuret, ylimäiset papit ja neuvosmiehet, "kristikunnassa", jotka etsivät voittoa, kukin omalta taholtaan tai lahkoltaan (Jes. 56: 11), eivät tunne, ja sentähden hylkäävät, hengellisen Kuninkaan, joka nyt on läsnä, niinkuin luonnollisen huoneen opettajat hylkäsivät hänet, kun hän oli läsnä lihassa. Ja samoinkuin Herra hylkäsi, kärsi ja syöksi pois suosiosta, vaikeuksien tuleen, monia öljypuun "luonnollisia oksia" ja piti oksina ainoastaan totiset israelilaiset, niin emmekö näe, että sama viisaus koettelee "metsäöljypuun oksia" myöskin tämän ajan elonkorjuussa (Room. 11: 21, 22) ja karsii juuren [abrahamilaisen lupauksen] suosiosta ja lihavuudesta tämän suuren joukon tunnustautuvia oksia, joiden luonne, tarkotus ja mielenlaatu todella ovat vieraita ja metsistyneitä -- hyvin eriäviä juuren edustamasta Jumalan lupauksesta ja suunnitelmasta?

Ei ole ihmeellistä, että nykyinen elonkorjuu saa nähdä totisten kristittyjen erottamisen tyhjistä, pintapuolisista tunnustajista, samoin kuin juutalaisessa elonkorjuussa suoritettiin totisten israelilaisten erottaminen sellaisista, jotka olivat ainoastaan tunnustajia. Tämä on vaan sellaista, jota todenmukaisesti olisimme voineet odottaa, vaikka emme olisi saaneetkaan mitään ilmestystä Jumalan sanassa, että suuri joukko hyljättäisiin Baabelina. -- Vertaa Room. 11: 20--22; Ilm. 3: 16 ja 18: 4.

Baabelin ("Kristikunnan") hylkääminen vuonna 1878 oli pelkkien tunnustajain suuren joukon hylkääminen -- "sotajoukon", kuten Daniel sitä nimittää, erotukseksi Pyhäkkö- eli Temppeliluokasta. Pyhäkköluokka ei tule hyljättäväksi eikä autioksi jätettäväksi. Ei, Jumalalle olkoon kiitos, pyhäkkö tulee kirkastettavaksi; Herran kirkkaus on täyttävä hänen temppelinsä, kun viimeinen elävä kivi on kiillotettu, hyväksytty ja paikalleen asetettu. (1 Piet. 2: 5, 6.) Me olemme nähneet, että sellainen pyhäkköluokka on ollut olemassa kautta koko aikakauden, kuinka se saastutettiin, ja sen kallisarvoiset astiat (opit) häväistiin, ja kuinka sen puhdistuminen eksytyksistä vähitellen on saatu aikaan. Tämä luokka on kaiken aikaa ollut totinen seurakunta, silloinkin kun nimijärjestelmiä vielä jossain määrin hyväksyttiin ja sitä jossain suhteessa käytettiin. Nimellisten järjestelmäin hylkäämisen jälkeen on kumminkin nyt, niinkuin juutalaisessakin elonkorjuussa, ainoastaan todellinen seurakunta hyväksytty ja on sitä yksin käytetty Jumalan puhetorvena. Kaifasta, luonnollisen Israelin ylimäistä pappia, käytettiin Jumalan puhetorvena tuomaan esille suuren opetuksen ja ennustuksen ainoastaan muutamia päiviä ennen järjestelmän hylkäämistä. (Katso Joh. 11: 50, 51, 55 ja 18: 14.) Mutta meillä ei ole mitään viittauksia Raamatussa eikä mitään syytä otaksua, että Jumala milloinkaan käytti tai tunnusti tätä kansallisseurakuntaa, sen hallitusmiehiä ja edustajia, hylkäämisen jälkeen. Ja tästä samasta opetuksesta on oltava selvillä täällä Baabelin yhteydessä. Herra on "oksentanut" sen suustansa, eikä _siellä_ enää _koskaan_ kuulla Yljän ja Morsiamen ääntä. -- Ilm. 18: 23.

Aivan turhaan koettavat muutamat puollustaa Baabelissa oloansa, ja vaikka he tunnustavat profetallisen kuvauksen ylipäänsä oikeaksi, tahtovat he väittää, että heidän lahkonsa, eli heidän erikoinen seurakuntansa, tekisi poikkeuksen Baabelin luonteesta ylipäänsä, ja että Herra niinmuodoin ei saata kutsua heitä lähtemään sieltä ulos muodollisesti ja julkisesti, kun he kerran liittyivät siihen.

Ajatelkoot sellaiset, että me vielä olemme elonkorjuuajassa, jolloin erottaminen tapahtuu, ja muistakoot Herramme selvästi lausutut syyt, miksi hän kutsuu meitä ulos Baabelista, nimittäin: -- "Jottette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi." Ajatelkaa vielä, miksi Baabelia nimitetään niin. Ilmeisesti sen monien opineksytysten johdosta, jotka, sekotettuina muutamilla harvoilla jumalallisen totuuden aineksilla, aikaansaavat suuren hämmennyksen; ja sen sekalaisen seurakunnan johdosta, jonka sekotetut totuudet ja eksytykset ovat koonneet yhteen. Ja koska he tahtovat riippua kiinni eksytyksissä uhraamalla totuuden, tehdään totuus arvottomaksi ja usein mitätöntä huonommaksi. Tämä eksytyksen suosiminen ja opettaminen totuuden kustannuksella on synti, johon jokainen lahko nimikristillisessä seurakunnassa, aivan poikkeuksetta on vikapää. Missä on lahko, joka tahtoo antaa teille apunsa Raamatun ahkerassa tutkimisessa, jotta sen kautta kasvaisi armossa ja totuuden tiedossa? Missä on lahko, joka ei estä teidän kasvamistanne sekä oppiensa että tapojensa kautta? Missä on lahko, jossa te voitte totella Mestarin sanoja ja antaa valonne loistaa? Me emme tunne sellaista.

Jos muutamat Jumalan lapsista näissä järjestelmissään eivät huomaa orjuuttaan, johtuu se siitä, etteivät he koetakaan käyttää vapauttaan, koska he nukkuvat vartiopaikassaan, silloin kun heidän tulisi olla toimeliaita huoneenhaltioita ja uskollisia vartioita. (1 Tess. 5: 5, 6.) Herätkööt he ja etsikööt ja käyttäkööt sitä vapautta, jonka he uskovat omistavansa; näyttäkööt he uskonveljilleen ja -sisarilleen missä heidän uskonoppinsa on riittämätön Jumalallisen suunnitelman suhteen, missä he poikkeavat siitä ja missä ovat suorassa ristiriidassa sen kanssa; osottakoot he, kuinka Jeesus Kristus Jumalan armosta maistoi kuoleman _kaikkien_ edestä; kuinka virvoituksen aikoina ennalleenasettamissiunaukset valuvat koko ihmissuvulle. Osottakoot he vielä lisäksi evankeliseurakunnan korkean kutsun, ankarat ehdot päästäkseen tuon joukon jäsenyyteen, ja että evankeliajan erityinen tehtävä on erottaa tämä omituinen "kansa hänen nimellensä", joka aikoinaan tulee korotettavaksi ja hallitsemaan Kristuksen kanssa. Ne, jotka siten koettavat käyttää vapauttaan ilmottaakseen hyviä sanomia meidän päivinämme synagoogissa, onnistuvat joko kääntämään koko seurakuntia, taikka sitten herättämään vastustuksen myrskyn. He tulevat varmasti sulkemaan teidät ulos synagoogistansa ja erottamaan teidät ja sanomaan kaikenlaista pahaa teistä, valehdellen Kristuksen tähden. Ja monet uskovat epäilemättä sillä tekevänsä Jumalalle palveluksen. Mutta jos te siten olette uskollisia, tulette saamaan ylen runsaasti lohdutusta kalliissa lupauksissa Jes. 66: 5 ja Luuk. 6: 22, 23: -- "Kuulkaat Herran sanaa, te, jotka pelkäätte hänen sanojansa! _Teidän_ veljenne, jotka teitä vihaavat, jotka teitä minun nimeni tähden tyköänsä erottavat, sanovat: Tulkoon Herra kunnioitetuksi [me teemme tämän Herran kunniaksi]: mutta hän on ilmestyvä teidän iloksenne, ja he joutuvat häpeään" (engl. k.). "Autuaat olette, kun ihmiset, Ihmisen Pojan tähden vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja hylkäävät nimenne, ikäänkuin se olisi paha. Iloitkaa sinä päivänä ja riemuitkaa; sillä katso, palkkanne on suuri taivaassa; samalla tavallahan heidän isänsä tekivät profetoille." Mutta, "voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Samalla tavallahan heidän isänsäkin tekivät _väärille_ profetoille."

Jos kaikki, joiden kanssa te yhdessä palvelette Jumalaa yhtenä seurakuntana, ovat pyhiä -- jos kaikki ovat nisua, jonka seassa ei ollenkaan ole lustetta -- olette tavanneet hyvin merkillisen kansan, joka tulee ottamaan vastaan elonkorjuutotuudet ilolla. Mutta jollei niin käy, on teidän odotettava, että nykyinen totuus on erottava lusteen nisusta. Ja lisäksi on teidän omasta puolestanne esitettävä juuri näitä totuuksia, jotka aiheuttavat erottamisen.

Jos tahdotte kuulua voittaviin pyhiin, on teidän kuuluttava "elonmiehiin", jotka sivaltavat totuuden sirpillä. Jos te olette uskollinen Herralle, arvollinen totuudelle ja arvollinen perimään kirkkauden hänen kanssaan, iloitsette, että saatte Ylielonkorjaajan kanssa ottaa osaa nykyiseen elonkorjuutyöhön, -- sama sitten, kuinka taipuvainen te luonnostanne olisittekaan matkustamaan rauhallisesti tämän maailman läpi.