Part 13

Se mitä Herramme teki, kun hän siellä muutamana tuntina esikuvallisesti toimi Israelin kuninkaana, on hyvin syvä merkityksellinen meihin nähden, sillä se ilmaisee ja esikuvaa eittämättömästi sen, mitä on odotettavissa täällä. Mitä hänen _nähtiin_ esikuvallisesti tekevän siellä, niinkuin esim. että hän ratsasti aasilla Jerusalemiin kuninkaana ja että hän ruoskilla ajoi ulos temppelistä rahanvaihtajat -- tunnemme uudelleen tapahtuvan _täällä_ suuremmassa määrin, vaikka kuningas, nuoraruoska ja kuninkaallisen vallan julistaminen nyt ilmaistaan vallan toisella tavalla, ja ainoastaan uskon silmälle. Mutta juutalainen esikuva on omiaan kiinnittämään huomiomme tämän täyttymiseen, mitä emme muutoin saattaisi käsittää. Esikuvallisen Kuninkaan ensimäinen toimenpide oli, että hän hylkäsi Israelin kirkollisena kansana kokonaisuudessaan, arvottomana tulemaan hänen Valtakunnakseen tai kauemmin kohdeltavaksi hänen erikoisena perintö-osanaan. Tämä ilmaistiin seuraavin sanoin: "Jerusalem, Jerusalem, sinä joka tapat profetat ja kivität luoksesi lähetettyjä, kuinka usein olen tahtonut koota lapsiasi, samoin kuin kana kokoaa poikueensa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. _Katso, teidän huoneenne jää teille autioksi_!" Matt. 23: 37--39.

Sovitettuna nykyiseen elonkorjuuseen opettaa tämä, että samoin kuin esikuvallinen Israel vuonna 33 j.K., senjälkeen kun Jumala 1845 vuoden aikana suosionosotuksien, nuhteitten, kurituksen j.n.e. kautta oli tunnustanut sen kansakseen, tuli Kuninkaan hylkäämäksi, koska se kolmen ja puolen vuoden koetuksen ja tarkastuksen perästä havaittiin arvottomaksi; niin tulisi nykyisessä elonkorjuussa, samanlaisen kolmen ja puolen vuoden tarkastuksen jälkeen ja samanlaisen 1845 suosion- ja kurituksen-vuoden kuluttua, nimikristillisyys Kuninkaan hylkäämäksi, arvottomaksi saamaan minkäänlaisia suosionosotuksia hänen puoleltaan taikka mitään hyväksymistä häneltä.

Mutta niinkuin nimellisen, luonnollisen Israelin hylkääminen, ei merkinnyt kenenkään "oikean israelilaisen", jossa ei vilppiä ollut, henkilökohtaista hylkäämistä, vaan mieluummin vielä suurempaa suosiota sellaisia kohtaan, (jotka vapautettiin "sokeista taluttajista" ja opetettiin täydellisemmin uusien hengellisten puhetorvien -- apostolien kautta) on meidän tässä odotettava samaa. Hengelliset suosionlahjat, joita ennen annettiin nimelliselle joukolle, kuuluvat tästä lähin ainoastaan uskollisille ja tottelevaisille. Tämän jälkeen ei valoa, sitä mukaa kuin aika on sille tullut, eikä "ruokaa oikeaan aikaan uskon huonekunnalle", ole odotettava tulevaksi entisten välikappalten kautta edes vähimmässäkään määrässä, vaan uskollisten yksityisten kautta, jotka ovat ulkopuolella langenneita, hyljättyjä järjestöjä.

Opetusvirkansa kuluessa aina siihen aikaan asti, jolloin hän Kuninkaana hylkäsi juutalaisten järjestelmän, hyväksyi Herramme kirjanoppineet ja fariseukset kansan oikeudenmukaisiksi opettajiksi, vaikkakin hän usein nuhteli heitä ulkokullaisuudesta ja kansan pettämisestä. Tämä ilmenee Herran sanoista (Matt. 23: 2, 3) -- "Mooseksen istuimelle kirjanoppineet ja farisealaiset ovat istuutuneet. Sentähden, kaikki mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, eivätkä tee". Samoin ovat, jonkun aikaa, nimikristillisyyden suuret uskonnolliset johtajat pappeinkokouksissa, neuvottelukokouksissa, kirkolliskokouksissa, j.n.e. jossain määrin istuneet Kristuksen istuimella kansan opettajina, niinkuin juutalainen sanhedrim kerran istui Mooseksen istuimella. Mutta niinkuin vuoden 33 j.K. jälkeen Herramme ei enää missään suhteessa hyväksynyt kirjanoppineita ja fariseuksia, ja nämä eivät enää olleet totisten israelilaisten opettajia, vaan Jumala itse opetti heitä toisten, halvempien, arvonimiä puuttuvien, mutta kumminkin arvokkaampien kautta, joita herätettiin kansan keskuudesta, ja joita Jumala erityisesti opetti, täytyy meidän odottaa löytävämme, ja löydämmekin sellaista tässä vastaavassa elonkorjuussa.

Kuninkaanviran ottaminen vuonna 33 j.K. ja Herramme ensimäinen virkatoimi, luonnollisen Israelin kansallisen seurakunnan hylkääminen, kaikkien, molempien aikakausien silmiinpistävien vastaavaisuuksien yhteydessä, osottaa selvästi, että vastaavana aikana tässä nykyisessä elonkorjuussa, s.o. vuonna 1878, salaperäinen Baabeli, toisella nimellä kutsuttu kristikunnaksi, juutalaisuuden vastakuva, tuli erotetuksi; ja siellä kuului sanoma: "Kukistui, kukistui se suuri Babylon ja joutui riivaajaisten asumasijaksi ja kaikenlaisten saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikenlaisten saastaisten ja inhottavain lintujen tyyssijaksi". -- Ilm. 18: 2. 4

Kukistuminen, vaivat, hävitys, y.m. joiden ennustettiin kohtaavan salaperäistä Baabelia, varjostuivat edeltäpäin suuressa hädässä ja kansallisessa hävityksessä, joka kohtasi luonnollista Israelia ja joka päättyi tämän kansan täydellisellä kukistumisella vuonna 70 j.K. Ja kukistumisen aika oli myöskin vastaava; sillä siitä ajasta kuin Herramme sanoi: "Teidän huoneenne jää teille autioksi", vuodesta 33 j.K., vuoteen 70 j.K. oli 36 1/2 vuotta; ja samoin on vuodesta 1878 j.K. vuoden 1914 loppuun 36 1/2 vuotta. Ja vuoden 1914 loppuessa on se, jota Jumala nimittää Baabeliksi ja ihmiset nimittävät kristikunnaksi, kokonaan hävinnyt, niinkuin ennustuksista jo on osotettu.

Juutalaisuus oli Jumalan määräämä esikuva Kristuksen tuhatvuotisesta valtakunnasta, joka tulee hallitsemaan ja järjestämään kaiken; niinmuodoin oli juutalaisuus, niinkuin pitikin, kirkon ja valtion, uskonnollisen ja yhteiskunnallisen hallituksen yhdistys. Mutta, niinkuin jo olemme osottaneet, ei evankelinen seurakunta saisi missään suhteessa olla sekaantunut, tai missään suhteessa olla minkäänlaisessa tekemisessä maailman hallituksen kanssa, ennenkuin hänen Herransa, kaikkien kuninkaitten Kuningas, tulee, ottaa hallitusvallan ja korottaa hänet morsiamenaan ottamaan osaa tähän vanhurskauden hallitukseen. Koska ei välitetty Herran sanasta, vaan seurattiin inhimillistä viisautta, inhimillisiä oppeja ja suuntia, järjestettiin suuri järjestelmä, jota nimitetään kristikunnaksi ja joka käsittää kaikki hallitukset ja uskontunnustukset, jotka _tunnustavat_ olevansa Kristuksen (mutta ovat kurja jäljennös Kristuksen totisesta Valtakunnasta) kokoonpantuna ennen aikojaan ja ilman Herraa kerrassaan kelvottomista aineksista. Baabelin kukistumista kelvottomana kirkkovaltiojärjestelmänä ja arvokkaan nisun ulosottamista sieltä saattaa sentähden hyvin valaista, niinkuin valaistaankin juutalaisuuden kukistumisella.

Nimi Baabeli merkitsi alkujaan _Jumalan porttia_; mutta jälkeenpäin tuli se, ivallisesti, merkitsemään _sekaannusta_ tai _hämmennystä_. Ilmestyskirjassa käytetään tätä nimeä erityisesti nimikristillisestä seurakunnasta, joka, oltuansa porttina kirkkauteen tuli portiksi eksytyksille ja hämmennyksille, kurjaksi sekotukseksi, jossa pääasiallisesti on lustetta, ulkokullattuja -- sekaantunut joukko maailmallisia tunnustajia, joiden joukkoon Herran jalokivet ovat haudatut ja heidän oikea kauneutensa ja loistonsa peittynyt. Vertauskuvallisessa ennustuksessa käytetään Baabeli sanaa joskus ainoastaan Rooman kirkosta, jota nimitetään "suureksi Baabeliksi, porttojen äidiksi". Nimitys saattoi kuulua vuosisatoja ainoastaan sille, niin kauan kuin se oli ainoa sekaannusjärjestelmä, eikä tahtonut sietää muita; mutta toisia kirkkojärjestelmiä, ei niin suuria kuin "äiti" eikä myöskään niin jumalattomia, eikä niin perinpohjin vääriä, nousi siitä erilaisten, vaikka epätäydellisten puhdistuspyrintöjen seurauksena. Koska eksytykset, luste ja mailmallisuus suureksi osaksi ovat vallalla näissäkin, käytetään Baabeli nimitystä yleisenä eli perhenimenä kaikille nimikristillisille järjestelmille, eikä se nykyään tarkota ainoastaan Roomalaista kirkkoa, vaan myöskin kaikkia protestanttisia lahkoja; sillä kun paavikunta lasketaan pääjärjestelmäksi, täytyy meidän pitää erilaisia protestanttisia järjestelmiä, jotka johtuivat siitä, tyttärinä -- asianlaita, jonka protestantit yleisesti, jopa ylpeydelläkin mainitsevat.

Ennenkuin elonkorjuuaika tuli, tekivät monet Jumalan kansasta suuressa Baabelissa sen huomion, että sen todellinen vallalla oleva luonne oli karkeasti antikristillinen (erityisesti valdolaiset, hugenotit ja kuudennentoista vuosisadan uskonpuhdistajat); ja he kiinnittivät huomion siihen sekä erottautuivat pääjärjestelmästä ja johtivat kanssaan toisia, joista monet olivat lustetta; niinkuin profetta oli ennustanut, sanoen: "useat liittyvät heihin liehakoitsemalla" (Dan. 11: 34). Tässä olivat ne eroittautumiset, jotka johtuivat valtiollisista opinmyrskyistä elonkorjuun edellä. Näissä leireissä muodosti yhä edelleen vallalla oleva luste toisia, vaikka vähemmin pahoja, baabelilaisia järjestelmiä.

Vaikka nisu siten tuon tuostakin koetti vapautua lusteen painosta (ja erityisesti karkeimmista eksytyksistä, jotka ravitsivat ja toivat esille lustetta), ja vaikka sillä olikin siunausta näistä ponnistuksista, oli se kuitenkin yhä edelleen sen vaikutuksen alaisena, yhä edelleen sekotettu suuren luste-aines enemmistön kanssa. Mutta nisun tähden ulottui Jumalan suosio näihin sekaantuneihin ryhmiinkin eli baabelilaisiin järjestelmiin; eikä ennen kuin Jumalan aika tuli täydellisen ja lopullisen erottamisen suorittamiseksi -- elonkorjuussa, 1878 -- näitä järjestelmiä kokonaan syösty kaikesta suosiosta ja tuomittu lopulliseen häviöön, eikä Jumalan kansaa niin selvästi ja varmasti kutsuttu niistä pois. Jo aivan aikakauden alussa varotettiin Jumalan kansaa Antikristuksen petoksista ja neuvottiin pysymään erossa niistä, ja kumminkin, heidän koetuksekseen ja koettelemuksekseen sallittiin heidän jossain määrin tulla petetyiksi ja enemmän tai vähemmän sekaantua niihin. Jokainen herääminen näkemään kristinuskon vastaisia periaatteita, oppeja ja tekoja, mikä johti uskonpuhdistushankkeisiin, koetteli ja tutkisteli nisuluokkaa ja oli omiaan puhdistamaan sitä enemmän ja enemmän Antikristuksen saastutuksista. Mutta tämä viimeinen koetus ja tämä varma kutsu näiden järjestelmien täydellisen hylkäämisen yhteydessä, jotka järjestelmät eivät enää tule saamaan jumalallista suosiota (niinkuin ne ennen olivat saaneet nisun tähden, joka niissä oli), tulee juuri aiheuttamaan nisuluokan lopullisen erottamisen kaikista antikristillisistä järjestelmistä ja periaatteista. Totuudet, joista nämä järjestelmät ennen pitivät kiinni, alkavat nyt nopeasti luisua pois heiltä, ihmisten oppien syrjäyttäminä, oppien, jotka repivät alas jokaisen jumalallisen totuuden aineksen; ja nautinnonhimo ja maailmanhenki syrjäyttävät nopeasti elävän jumalanpelon ja hurskauden.

Samalla kuin selitetään, että Baabeli on kukistunut, tulee myös kutsu kaikille niille Jumalan kansasta, jotka vielä ovat siellä, lähtemään ulos -- "Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: Lähtekää siitä ulos, _te minun kansani_, jottette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin hänen vitsauksiansa kärsiä". (Ilm. 18: 4.) Sanoissa "Baabeli kukistui; lähtekää siitä ulos, Te minun kansani", lausuttiin selvästi kaksi ajatusta, jotka tulisi selvästi ja varmasti muistaa. Ne ilmaisevat, että oli aika, jolloin Baabeli ei ollut langennut pois jumalallisesta suosiosta; että sillä vielä oli jonkun aikaa jonkinlaista suosiota jälellä sekotetusta luonteestaan huolimatta; että kuinka paljon eksytyksiä se omasikaan, ja kuinka vähän siinä ilmenikään Kristuksen henkeä, ei se kumminkaan ollut kokonaan ulossuljettu Jumalan suosiosta ennenkuin elonkorjuun erotusaikana. Ne ilmaisevat, että tulee aika, jolloin Baabeli äkkiä ja kokonaan hyljätään, jolloin kaikki suosio tulee ainaiseksi lakkaamaan, jolloin rangaistustuomiot tulevat seuraamaan -- juuri sellaisen hylkäämisen ajan olemme osottaneet tulleen vuonna 1878. Ne ilmaisevat myöskin että Baabelin hylkäämisaikana monet Jumalan kansasta olisivat Baabelissa ja yhtyneenä siihen; sillä Baabelin hylkäämisen eli suosiosta lankeemisen jälestä näitä kehotetaan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani".

Erotus monien viimeksi kuluneiden neljänsadan vuoden kuluessa vähitellen tapahtuneiden uskonpuhdistusliikkeiden ja tämän lopullisen erottamisen välillä pitäisi selvästi näkyä; edelliset olivat Jumalan sallimia kokeita Baabelin _puhdistamiseksi_, jälkimäisen merkitessä, että kaikki toivo sen uudistamisen suhteen on mennyttä -- "Kultainen malja oli Baabel Heran kädessä, koko maailmaa juovuttavainen. Sen viinistä ovat kansat juoneet, sentähden ovat kansat hullaantuneet [juopuneet sen eksytyksistä]. Äkisti kaatui Baabel ja musertui. Voivotelkaat hänen tähtensä! Ottakaa balsamvoidetta hänen haavallensa, kukaties hän paranee. _Me paransimme Baabelia_, mutta ei hän terveeksi tullut. Jättäkää hänet ja menkäämme jokainen omalle maallensa [totiseen seurakuntaan tai maailmaan, joko toiseen tai toiseen, aina sen mukaan mihin huomaa kuuluvansa, nisuun tai lusteeseen], sillä hänen syynsä koskee taivaaseen ja ulottuu pilviin asti." -- Jer. 51: 7--9. Vertaa Ilm. 17:4; 14: 8; 18:2, 3, 5, 19.

Parantumaton Baabel on nyt tuomittu hävitettäväksi: koko järjestelmä -- järjestelmien järjestelmä -- on hyljätty, kaikki Jumalan kansaan kuuluvat, jotka eivät ole sopusoinnussa sen väärien oppien ja tapojen kanssa, ovat nyt kutsutut erottautumaan siitä. Profetta ilmaisee tämän hylkäämistuomion syyn, ja senkin miksi muutamat eivät ymmärrä sitä, sanoen: --

"Haikarakin taivaan alla tietää aikansa, ja mettinen ja pääskynen ja kurki huomaavat tuloaikansa, mutta minun kansani ei tiedä Herran oikeutta. [He eivät näe, että elonkorjuuaika, jolloin nisu täydelleen ja kokonaan erotetaan ruumenista ja lusteesta, on tuleva. Tässä he osottavat vähemmän älyä kuin muuttolinnut.] Kuinka te sanotte: viisaita me olemme, ja Herran laki on meillä [kun ette osaa erottaa elonkorjuuaikaa ja armotalouden vaihdosta, joiden aika on tullut]? Totisesti, valhetta vain kirjotti kirjanoppineiden valhekynä [koska Herran sana, jonka hän on antanut profettainsa ja apostoleinsa kautta, tehdään tyhjäksi ja syrjäytetään huomioonottamatta, ja uskontunnustukset, joita muovailtiin menneisyydessä, 'pimeinä aikakausina', ovat pimeässä vaeltavien valottomia lyhtyjä]. Häpeään joutuvat viisaat(?) [oppineet]; he hämmästyvät [kun heidän suosimansa inhimilliset suunnitelmat ovat menneet myttyyn] ja vangitaan. Katso he hylkäsivät Herran sanan, ja mitä viisautta heillä olisi [nyt]? [Vertaa Jes. 29: 10.] Sentähden annan minä heidän vaimonsa [seurakunnat] muukalaisille; ja heidän [työ] peltonsa valloittajille; sillä pienestä suureen asti he väärää voittoa ahnehtivat profetasta [puhujasta] pappiin [seurakunnan paimeneen] asti he kaikki petosta tekevät. [Vertaa Jes. 56: 10--12; 28: 14--20.] Ja he parantavat minun kansani tyttären [nim. Siionin, Baabelin] haavan helpoimmiten, sanoen: 'rauha, rauha!' vaikkei rauhaa olekaan [syystä että koko hänen järjestelmänsä sairastaa ja vaatii perinpohjaista puhdistamista Jumalan sanan lääkkeellä, totuudella]. He ovat joutuneet häpeään, sillä he tekivät kauhistusta; kuitenkaan eivät ota hävetäksensä häväistystänsä, eivätkä tiedä olla häpeissänsä. Sentähden _he_ [opettajat] kaatuvat kaatuvain joukossa; heidän etsikkoaikanansa [tai tarkastuksessa -- 'elonkorjuussa'] he kompastuvat, sanoo Herra. Minä kokoan ja tempaan heidät pois, sanoo Herra. Ei ole rypäleitä viinipuussa eikä fiikunoita fiikunapuussa, ja lehtikin on lakastunut; ja asiat, jotka minä annoin heille [kaikki jumalalliset suosionosotukset ja edut] poistuvat heiltä." -- Jer. 8: 7--13, engl. k.

Seuraava värssy osottaa, että monet hyljätyistä tulevat huomaamaan tulevat vaikeudet, mutta sittenkään eivät näe todellista syytä. He tulevat sanomaan: Lyöttäytykäämme yhteen ja menkäämme varustettuihin kaupunkeihin [hallitusten turviin] ja _olkaamme ääneti_ (ruots. k.). He huomaavat tavalla tai toisella, ettei järki eikä Raamattukaan anna minkäänlaista tukea heidän väärille opeilleen ja että on viisainta pysyä ääneti vanhojen ennakkoluulojen varjossa ja niin kutsuttujen kristittyjen hallitusten turvissa. Heidät esitetään tässä aivan todenmukaisesti sanovana: "Meidän Jumalamme saatti meidät vaikenemaan ja juotti meitä myrkkyvedellä" (ruots. k.). Ainoa virkistys, jonka voivat saada on sekottamansa kalkki (katkeran eksytyksen, "riivaajaisten oppien" myrkky, sekotettuna puhtaalla elämän vedellä, Jumalan sanan totuudella). Eivätkö sellaiset, jotka kuuluvat Baabeliin ja rakastavat sitä, ja jotka siitä syystä eivät ole valmiit tottelemaan käskyä: "Lähtekää sieltä ulos", ole pakotetut juomaan sitä kalkkia, jonka he itse ovat sekottaneet? Eivätkö sellaiset tule pakotetuiksi tunnustamaan oppiensa vääryydet? Varmasti tulevat he tekemään sen; ja he tulevat perinpohjin inhoamaan niitä. Sitä seuraava värssy puhuu heidän pettyneistä toiveistaan, kun odottivat voivansa katkerilla (myrkkyvesi-) opeillaan kääntää maailman ja saada aikaan tuhatvuotisen valtakunnan. He sanovat: "Odotettiin rauhaa, eikä mitään hyvää tullut; paranemisen aikaa, ja katso, hämmästys tuli!" Nimellisen Siionin sairaus tulee pian pahenemaan aina hänen etsikko- ja hylkäämis-ajastansa asti, jolloin "totiset israelilaiset", totellen jumalallista lupausta, alkavat lähteä ulos nimellisistä järjestelmistä.

Muutamat ovat ihmeissään, ettei Herra pane toimeen vielä suurempaa uskonpuhdistusta kuin mitä kaikki entiset ovat olleet, jotka ovat osottautuneet turhiksi ja lyhytaikaisiksi. He kysyvät: Miksei hän vuodata siunaustansa kaikkien suurten lahkojen yli ja yhdistä niitä kaikkia yhdeksi, tai jonkun erityisen yli ja puhdista sitä kuonasta, ja vedä kaikkia siihen. Mutta, kysymme, miksi ei sitten myöskin yhdistää kaikkia maailman valtakuntia yhdeksi, ja puhdistaa se?

Kaikille Jumalan lapsille tulisi olla tarpeeksi tietäessään, ettei sellainen ole hänen ilmottamansa suunnitelma. Ja jos vielä hiukankaan ajattelemme asiaa Jumalan sanan näkökannalta, huomaamme heti sellaisen ehdotuksen järjettömyyden. Ajatelkaa niiden lukumäärää, jotka kuuluvat niin sanottuun kirkkoon eli seurakuntaan (neljä sataa miljoonaa) ja kysykää itseltänne: Kuinka monet näistä saattanevat itse väittää olevansa _täysin vihkiytyneitä_, ruumiineen, sieluineen, Herralle ja _hänen suunnitelmansa_ palvelukseen? Oma havaintonne on vievä teidät siihen johtopäätökseen, että "nisun" erottaminen "lusteesta" poisraivaamalla luste jättäisi joka tapauksessa ainoastaan pienen kourallisen jälelle suurimpiinkin kirkkoihin ja katedraaleihin.

Syy, miksi Jumala ei rupea puhdistamaan nimellisiä järjestelmiä on se, että vaikka niitä puhdistettaisiin kuinka paljon hyvänsä, ei puhdistaminen tekisi kumminkaan suurta vihkiytymätöntä joukkoa, "kristikuntaa", kaikkine yhteiskunnallisine ja kirkollisine järjestelmineen soveliaiksi hänen työlleen, joka nyt on alkava maan päällä. Viimeksi kuluneina kahdeksanatoista vuosisatana on hän valinnut todellisesti vihkiytyneitä, arvollisia, ja kaikki, mikä vielä nykyään on tehtävä, on valita niitä nykyään elävien samanlaisesta luokasta -- ja ne ovat hyvin harvat -- koska ainoastaan enää muutamia puuttuu tehdäkseen ennakolta määrätyn Kristuksen ruumiin jäsenluvun täydelliseksi.

Syy miksi Jumala syrjäyttää kaikki inhimilliset järjestöt eikä puhdista parhainta niistä ja kutsu jäseniä kaikista muista siihen, nykyhetkellä, osotetaan sen tavan kautta, jolla Herramme kohteli erilaisia juutalaisia lahkoja elonkorjuussa eli heidän armotaloutensa lopulla; sillä silloin niinkuin nytkin, hyljättiin ne kaikki, ja "totiset israelilaiset" kutsuttiin ulos niistä kaikista, vapauteen, ja opetettiin tuntemaan Jumalan tahto erilaisten valittujen astiain kautta, jotka Jumala itse on valinnut.

Valaistessaan tätä ainetta juutalaisille esiintoi Herra kahdessa vertauksessa menettelytapansa viisauden: ensiksi, vanhan vaatekappaleen paikkaaminen uudella tilkulla, tekisi vaatteen huonouden ainoastaan huomattavammaksi, ja näiden erilaisen vahvuuden johdosta tulisi repeämä yhä suuremmaksi; toiseksi, jos uutta viiniä kaadettaisiin vanhoihin leileihin, joista kaikki venyväisyys ja joustavuus olisi hävinnyt, olisi tämä pikemmin vahingoksi kuin hyödyksi, sillä seurauksena olisi ettei ainoastaan vanhat viinileilit äkkiä repeäisi ja turmeltuisi, vaan että arvokas uusi viinikin menisi hukkaan.

Herramme uudet opetukset olivat uutta viiniä, juutalaisten lahkojen ollessa vanhoja viinileilejä. Otaksu, että Herramme olisi liittynyt yhteen näistä lahkoista ja alkanut uudistamistyönsä siinä; mikä olisi ollut seuraus? Jos uudet totuudet olisivat tulleet vastaanotetuiksi, olisivat ne kokonaan hajottaneet lahkon, siitä ei ole epäilemistäkään. Sen järjestön voima, joka suureksi osaksi perustui lahko-ylpeyteen ja pysyi koossa eksytysten, taikauskon ja inhimillisten perimätietojen kautta, olisi kohta tullut hävitetyksi, ja uudet opit olisivat jääneet puille paljaille -- ja sitäpaitsi olisivat tämän vanhan lahkon kaikki vanhat eksytykset ja perimätiedot estäneet ja painostaneet sitä, ja maailman mielestä ylipäänsä olisi sen pitänyt vastata lahkon entisistä elämänvaiheista.

Samasta syystä Herra tässä, nykyisessä elonkorjuussa, totuuden täydellisemmän valon virratessa esille tuhatvuotiskauden aamusarastuksessa ei pane sitä paikaksi mihinkään vanhaan järjestelmään tai kaada sitä uutena viininä vanhoihin leileihin. Ensiksikin, koska ei niistä yksikään ole siinä kunnossa, että sitä saattaisi paikata, tai että se voisi ottaa vastaan uudet opit. Toiseksi, koska uudet opit, jos ne otettaisiin vastaan, pian alkaisivat käydä, ja kehittäisivät voiman, joka pian hajottaisi minkä lahkon tahansa, kuinka perusteellisesti järjestetty ja yhdistetty se olisikaan. Jos kokeiltaisiin kaikkien kanssa, toinen toisensa jälkeen, olisi tulos aina sama, ja lopulta ei uudella viinillä (uusilla opeilla) olisi mitään astiaa jossa se pysyisi ja säilyisi.

Herramme seuraava menettelytapa ensimäisessä tulemisessa oli oikea ja paras. Hän teki kokonaan uuden puvun uudesta kankaasta ja kaatoi uuden viinin uusiin leileihin, s.o., hän kutsui ulos oikeat israelilaiset (jotka eivät olleet lahkolaishenkisiä), ja uskoi heille totuudet, joiden aika oli tullut. Niinpä nytkin; hän kutsuu ulos hengellisestä Israelista ne, jotka isoavat totuutta; ja heidän on otettava vastaan totuus sillä tavalla kuin Herra itse tahtoo, ja sydämestään toimittava yhdessä hänen kanssaan hänen suunnitelmissaan, välittämättä mikä tai kuinka monta vanhoista viinileileistä syrjäytetään ja hyljätään sopimattomina kestämään sitä. Iloitkaa mieluummin, että teidät pidetään arvollisina saamaan tämän nykyisen totuuden viini todistukseksi itsellenne, ja niin pian kuin olette koetelleet sitä, ottakaa se vastaan ja toimikaa sen mukaisesti ilolla.

Ne, jotka ensimäisessä tulemisessa ensin tahtoivat ottaa selvää etevien lahkolaisten mielipiteistä, seurata heidän johtoaan, ja ne jotka kysyivät: "Onko kukaan hallitusmiehistä tai fariseuksista uskonut häneen", eivät saaneet totuutta, koskapa olivat mieluummin ihmisten seuraajia kuin Jumalan; sillä etevät lahkolaiset sinä aikana eivät ottaneet vastaan Kristuksen oppia, ja sama luokka on aina ollut ja on vieläkin mitä sokeimpana sokeiden taluttajana. Sen sijaan että ottaisivat vastaan totuuden ja tulisivat siunatuiksi, "lankeevat" he koetuksen aikana. Vanha puku ja vanhat viinileilit ovat niin epäkunnossa, että ovat kokonaan kelvottomat käytettäväksi.