Part 9

Niinmuodoin ottaa Herramme tänä "Jehovan päivänä", "hädän päivänä" tähän asti uinuneen suuren valtansa ja hallitsee kuninkaana, ja tästä juuri aiheutuu hätä, vaikkei maailma aluksi tule sitä sillä tavoin käsittämään. Varmaankin tulevat pyhät olemaan osallisina tässä työssä, nykyisten valtakuntien kukistamisessa. Kirjotettu on: "Tämä kunnia on kaikille hänen pyhillensä" nim. "Heidän kuninkaittensa sitominen köysiin ja heidän jalompiensa rautakahleisiin" -- vahvoihin kahleisiin. (Ps. 149: 8, 9.) "Ja joka voittaa ja ottaa minun tahtomistani teoista loppuun asti vaarin, sen minä annan pakanoita vallita -- ja hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla, niinkuin saviastioita (valtakuntia) särjetään." -- Ilm. 2: 26, 27; Ps. 2: 8, 9.

Mutta se suuri ero, jota edellisessä olemme osottaneet, ja joka on olemassa Jumalan valtakunnan luonteen ja maailman petoeläinten kaltaisten valtakuntien luonteiden välillä, valmistaa meitä näkemään eron taistelutavoissa. Voittamisen ja kukistumisen tapa, tulee suuresti eroamaan jokaisesta tavasta, jolla valtakuntia on kukistettu. Hän, joka ottaa suuren valtansa hallitakseen, esitetään esikuvauksellisesti (Ilm. 19: 15) sellaisena, _jonka suusta_ lähti terävä miekka, "jolla hän on lyövä kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla." Tämä miekka on _totuus_ (Efes. 6: 17); ja nykyään eläviä pyhiä kuin myös monia maailmastakin käytetään nyt Herran sotilaina eksytyksien ja pahan kukistamisessa. Mutta älköön kukaan malttamattomasti otaksuko tässä tarkotettavan maailman _käännyttämistä rauhallisella tavalla_; sillä monet Raamatunpaikat, niinkuin Ilm. 11: 17, 18; Dan. 12: 1; 2 Tess. 2: 8; Psalmit 149 ja 47, opettavat jotakin aivan päinvastaista.

Älkää niinmuodoin hämmästykö, jos me seuraavassa luvussa esitämme todistuksia siitä, että Jumalan valtakunnan pystyttäminen jo on alkanut, että aika sen vallan alkamiseksi on ennustuksessa osotettu olevan v. 1878, ja että "sota Jumalan Kaikkivaltiaan suurena päivänä" (Ilm. 16: 14), joka tulee päättymään kohta v. 1914 jälkeen nykyisten hallitustoimien täydellisellä kukistumisella, jo on alkanut. Jumalan sanan kannalta katsoen on sotajoukkojen kokoominen selvästi huomattavissa.

Jollei ennakkoluulot estä näköämme, voimme, kun olemme saaneet Jumalan sanan kaukoputken oikealla tavalla asetetuksi, selvästi nähdä useain tapahtumain luonteesta, jotka ovat määrätyt tapahtuviksi tänä "Herran päivänä", että olemme keskellä näitä tapahtumia, ja että "Hänen vihansa suuri päivä on tullut."

Totuuden miekka, joka jo on terotettu, tulee lyömään jokaisen pahan järjestelmän, jokaisen pahan tavan -- oli se sitten porvarillinen, yhteiskunnallinen tahi kirkollinen. Vieläpä voimme nähdä, että lyöminen on jo alkanut: ajatusvapaus ja ihmisen kansalliset ja uskonnolliset oikeudet, jotka kauvan ovat olleet näkymättömissä kuninkaitten ja keisarien, paavien, kirkko- ja pappienkokouksien, perimätietojen ja uskontunnustuksien alla; pidetään arvossa ja astuvat voimaan ennen kuulumattomalla tavalla. Sisäinen taistelu kuohuu jo; eikä tule kauvan viipymään, ennen kun se kuluttavan tulen lailla puhkeaa esiin, ja inhimilliset järjestelmät ja eksytykset, jotka vuosisatoja ovat kahlehtineet totuutta ja sortaneet huokaavaa luomakuntaa, täytyvät sulaa siinä. Niin totuus -- ja laajalle levinnyt ja kasvava tieto siitä -- on se miekka, joka tekee rauhattomiksi ja haavottaa monien maiden päät. (Ps. 110: 6.) Kumminkin, mikä siunaus piileekään tämän hädän alla: se tulee valmistamaan ihmiskuntaa täydellisemmin käsittämään vanhurskautta ja totuutta Vanhurskauden Kuninkaan hallitessa.

Kun ihmiset lopultakin huomaavat oikeuden tulleen ojennusnuoraksi ja vanhurskauden luotinauhaksi (Es. 28: 17), tulevat hekin oppimaan, että ainoastaan oikeuden ankarat säännöt voivat vakuuttaa heille ne siunaukset, joita he kaikki halajavat. Ja yllin kyllin kyllästyneinä omiin töihinsä ja itsekkäisyytensä kurjiin hedelmiin, tulevat he ilolla tervehtimään ja mielellään alistumaan sen vanhurskaan hallituksen alle, joka ottaa hallitusohjakset; ja siten on, niinkuin on kirjotettu "kaikkien pakanain toivo tuleva" (Hag. 2: 7.) -- Jumalan valtakunta, Herran voidellun ehdottoman ja rajattoman hallituskauden aikana.

* * * * *

Herran päivä.

Nyt nuolen lailla maailmaan on tieto iskenyt, Mi kruunupäitä peljättää ja järkkymäänkin saa. Sen taivaan Herra itse on jo ammoin päättänyt, Ja nyt sen täyttymistä vaan, maat, taivaat vartoaa.

On totuus miekka terävä. Se kaiken katkoaa, Mi väärää on ja valhetta ja ylpeätä vaan. Se vuoret korkeet kohta vaan jo aivan tasottaa, Ja tomusta se korottaa nuo nöyrät lapset maan.

Ei toinen toistaan sortaa saa, ei vääryys kukoistaa; Ja luontokappaleetkin nuo nyt irti päästetään, Kun, huokaukset niidenkin jo taivoon kohoaa, Ja rauha kaikkein keskuuteen niin kauniist' säädetään.

Oi, armas aika autuas, kun Herra hallitsee! Kun sopusointu, rakkaus saa vallan päällä maan; Kun toinen toistaan palvelee ja helläst: hoitelee; Ja Herralle soi ylistys kautt' maailmoiden vaan!

VIIDES LUKU.

MEIDÄN HERRAMME PALAAMISEN JA ILMESTYMISEN TAPA.

Yhtäpitäväisyys Herramme toisen tulemisen ja jumalallisen suunnitelman muiden osien kanssa. -- Millätavoin ja milloin Seurakunta tulee näkemään hänet. -- Millätavoin ja milloin Herran kirkkaus on niin ilmestyvä, että kaikki liha yhdessä näkee sen. -- Näennäisesti toisiensa kanssa ristiriidassa olevat ilmotukset näytetään olevan keskenään yhtäpitävät. -- Hän tulee "niinkuin varas". -- "Ei nähtävällä tavalla". -- Ja kumminkin "sotahuudolla". -- "Äänillä". -- Ja "suuren pasuunan äänellä". "Hän on ilmestyvä tulenliekissä kostamaan". -- Ja kumminkin on hän tuleva "samalla tavalla", kuin hän meni pois. -- Profetallisen ajan tärkeys tämän yhteydessä osotettu. -- Millä tavalla nykyiset merkit ovat sopusoinnussa kaiken tämän kanssa.

Nopeasti loppuaan kohti rientävät pakanain ajat, joita juuri käsittelimme, samoin kuin varmuus Seurakunnan toivon täyttymisestä _ennen_ niiden loppua, terottavat sellaisien ikävöimistä, jotka odottavat Israelin lohdutusta. Sellaiset isoavat ja janoavat mitä ikänä Isämme lienee ilmottanut profeettain kautta "elonkorjuusta", tämän aikakauden lopusta eli päättymiskaudesta -- nimikirkon elävien jäsenten keskuudessa tapahtuvasta vehnän erottamisesta lusteista ja ajasta, jolloin ne, jotka voittavat, tulevat muuttumaan ollakseen Herransa kanssa ja tullakseen Herransa ja päänsä kaltaisiksi. Mutta jotta voisimme huomata järkevyyttä siinä, mitä ennustus opettaa näistä, syvällistä mielenkiintoa herättävistä asioista, on aivan välttämätöntä, että meillä on selvät mielipiteet sekä Herramme toisen tulemisen _tarkotuksesta_ että _tavasta_, jolla hän on ilmestyvä. Me toivomme kaikkien nykyisten lukijain tulleen vakuutetuiksi Ensimäisen osan lukemisen kautta, että tulemisen tarkotus on saattaa sovintoon "jokaisen, joka tahtoo" Jumalan kanssa sen hallitsemisen ja opettamisen ja kurinpidon kautta, jota nimitetään tuomitsemiseksi ja siunaamiseksi. Tärkeää on sentähden nyt tietää Herramme tulemisen ja ilmestymisen tapaa, ennen kun menemme eteenpäin tutkimaan elonkorjuun aikaa y.m. Tutkijan on tarkasti pidettävä muistissa Herramme palaamisen tarkotus, tutkiessaan tulemisen tapaa, ja nämät molemmat, kun hän ryhtyy ajan tutkimiseen. Tämä on välttämätöntä vastapainoksi niille väärille mielipiteille, joita useat entuudestaan omistavat, ja jotka perustuvat vääriin käsityksiin Herramme tulemisen sekä tarkotuksesta että tavasta.

Käsitä ja pidä mielessä niin varmasti kuin mahdollista mitä jo on osotettu, nim., että Jumalan suunnitelma on yksi ainoa sopusointunen kokonaisuus, joka toteutetaan Kristuksen kautta; ja että se, mitä toimitetaan toisessa tulemisessa, suhtautuu siihen, mitä toimitettiin ensimäisessä tulemisessa kuin seuraus syyhyn: se on, että suuri ennalleenasettamistyö, joka kuuluu toiseen tulemiseen, on ensimäisessä tulemisessa täytetyn pelastustyön johdonmukainen seuraus, jumalallisen suunnitelman mukaisesti. Sentähden on Herramme palaaminen _toivon sarastus maailmalle_, aika suosionsiunauksien jakamiselle, joka saavutettiin pelastuksen kautta -- ja evankelinen aika on vaan tuollainen väli-aika, jona aikana Kristuksen morsian valitaan ottaakseen osaa Herransa kanssa suureen ennalleenasettamistyöhön, jonka hän tulee toimeenpanemaan.

Ja koska Kristuksen Seurakunta, joka on kehittynyt evankeliaikana, tulee olemaan Herransa kanssa osallisena suuressa ennalleenasettamistyössä Tuhatvuotiskautena, on selvää, että Kristuksen ensimäinen toimenpide toisessa tulemisessa on valitun seurakuntansa kokoominen, johon profeetta viittaa (Ps. 50: 5) kun hän sanoo: "Kootkaa minulle minun pyhäni, jotka ovat tehneet liiton kanssani uhrin kautta." Tämä kokoominen tahi elonkorjuu tehdään silloin, kun aikakaudet tunkeutuvat toisiinsa. Toinen aikakausi, Tuhatvuotiskausi, alkaa, niinkuin tulee näytettäväksi, neljäkymmentä vuotta ennen, kun toinen, evankelikausi, päättyy. (Katso I osa sivut 267--270; 234--237; sekä Aikakausien karttaa.) Tänä elonkorjuuaikana ei tulla ainoastaan erottamaan vehnää lusteista evankelisessa nimiseurakunnassa, ja korjaamaan ja kirkastamaan vehnäluokkaa, vaan poltetaan (hävitetään) myös lusteet (lusteina, matkiessaan vehnää) -- ei kuitenkaan yksilöinä, sillä hävityksen tuli on esikuvauksellinen samoin kuin lusteetkin ja "maan viinipuun" turmeltuneiden hedelmien (inhimillisen kunnianhimon, saituuden ja itsekkäisyyden) korjaaminen ja hävittäminen. Nämä hedelmät ovat kasvaneet ja kypsyneet vuosisatojen kuluessa tämän maailman valtakunnissa ja erilaisissa porvarillisissa ja yhteiskunnallisissa järjestöissä ihmisten keskuudessa.

Vaikka me käsitellessämme ainetta Herramme tulemisesta näytimme, että tuleminen olisi henkilökohtainen, täytyy meidän jälleen varottaa tutkijaa ajatuksen sekaannuksesta tutkiessaan kahta Herramme näennäisesti vastakkaista lausetta: "Katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman (_aionos_, aikakausien) loppuun asti" ja: "_Minä menen_ valmistamaan teille sijaa -- -- --, ja _minä tulen takasin_ ja otan teidät tyköni." (Matt. 28: 20; Joh. 14: 2, 3.) Seuraava pieni tapaus saattaa valaista näiden kahden lupauksen yhtäpitäväisyyttä: Eräs ystävä sanoi toiselle juuri kun heidän piti erota toisistaan: Muista, että olen kanssasi koko matkalla. Millä tavalla? Ei suinkaan persoonallisesti; sillä juuri silloin he astuivat eri juniin matkustaakseen eri suuntiin kaukaisiin paikkoihin. Tarkotus oli, etteivät he rakkaudessa, muistelemisissa ja osaaottavaisuudessa olisi toisistaan erotettuina. Samanlaisessa, vaikka paljon täydellisemmässä merkityksessä on Herra aina ollut Seurakuntaansa lähellä, hänen jumalallisen voimansa tehdessä hänelle mahdolliseksi valvoa, johtaa ja auttaa heitä alusta loppuun asti. Mutta emmepä nyt tarkastakaan Herramme läsnäoloa kuvannollisessa merkityksessä, vaan hänen toista läsnäolemisensa ja ilmestymisensä tapaa, "kun hän tulee sinä päivänä kirkastettavaksi pyhissään ja ihmeteltäväksi kaikissa uskovissa."

Raamattu opettaa, että Kristus palaa hallitsemaan, että hänen on hallittava, kunnes hän on kukistanut kaikki viholliset -- kaikki vastustajat, kaiken, joka on tuon suuren ennalleenasettamisen tiellä, jonka hän tulee toimeenpanemaan -- jolloin viimeinen vihollinen, joka kukistetaan, on kuolema (1 Kor. 15: 25, 26); ja että hän tulee hallitsemaan tuhatta vuotta. Sentähden onkin niinkuin olla pitää, kun ennustuksessa huomaamme annetun paljon enemmän tilaa toiselle tulemiselle ja sen tuhatvuotiselle voittorikkaalle ihanalle hallitukselle ja pahan kukistamiselle, kuin ensimäisessä tulemisessa pelastukseen määrätyille kolmellekymmenelleneljälle vuodelle. Ja niinkuin olemme huomanneet ennustuksen koskettelevan kaikkia erilaisia tärkeitä kohtia näiden kolmenkymmenenneljän vuoden aikana, alkaen Betlehemistä ja Nasaretista sappeen ja etikkaan, hänen vaatteensa jakamiseen, ristiin, hautaan ja ylösnousemiseen asti, niin huomaamme, että ennustus samalla tavalla koskettelee eri kohtia hänen tuhatvuotisessa läsnäolossaan, etenkin sen alkamista ja loppua.

Herramme toisen tulemisen aika tulee kestämään paljon kauvemmin kuin ensimäinen. Hänen ensimäisen tulemisensa tehtävä täytettiin vähemmässä kuin kolmessakymmenessäneljässä vuodessa, kun sitävastoin tarvitaan tuhatta vuotta sen tehtävän suorittamiseksi, joka on määrätty tehtäväksi toisessa tulemisessa. Ja siten saattaa yhdellä silmäyksellä nähdä, että vaikka ensimäisen tulemisen tehtävä ei ollut vähemmän tärkeä kuin toisen tulemisenkaan -- niin, vaikka se oli _niin tärkeä, ettei_ toisen tulemisen tehtävä _milloinkaan olisi ollut mahdollinen ilman sitä_ -- niin ei se kumminkaan ollut niin monipuolinen, eikä siitä niinmuodoin ollut niin paljon kerrottavaakaan, kuin toisen tulemisen tehtävästä.

Tarkastellessamme toista tulemista emme saa, enemmän kuin ensimäisenkään tulemisen aikana odottaa, että kaikki ennustukset tulisivat osottamaan jotain erittäin vaiherikasta kohtaa Herramme tulemisessa ja kiinnittämään ihmisten huomion siihen tosiasiaan, että hän on läsnä. Jumala ei tavallisesti menettele sillä tavalla; niin ei ollut ensimäisessäkään tulemisessa. Messiaan ensimäistä tulemista ei osottanut mikään äkillinen tahi hämmästyttävä todistus, joka olisi poikennut asiain tavallisesta järjestyksestä, vaan se ilmotettiin ja todistettiin ennustuksen asteettaisen täyttymisen kautta, josta ajatteleva vaarinottaja saattoi huomata, että tapaukset, jotka olivat odotettavissa, täyttyivät määrätyllä ajalla. Ja samalla tavalla tulee olemaan toisessakin tulemisessa, Onkin vähemmän tärkeää, keksiä tarkalleen se silmänräpäys, jolloin hän tuli, kuin että voimme erottaa sen tosiasian, että hän on läsnä, kun hän on tullut. Ensimäisenkin tulemisen aikana oli tärkeää voida huomata hänen läsnäolonsa, ja mitä pikemmin, sitä paremmin, mutta paljon vähemmästä merkityksestä oli tarkalleen tuntea hänen syntymisensä aika. Tarkastellessa toista tulemista ajatellaan liian usein itse tulemista ja saapumisen hetkeä, kun sitä vastoin olisi ajateltava sitä _läsnäolemisen aikana_, kuten ensimäinenkin tuleminen oli. Tuo määrätty silmänräpäys, jolloin läsnäolo on alkava, tulee silloin näyttämään vähemmän tärkeältä, ja hänen tarkotuksensa ja tehtävänsä, hänen läsnäolemisensa aikana, tulee silloin olemaan suuremman huomion esineenä.

Meidän on muistettava, ettei Herramme enää ole ihminen: että hän ihmisenä antoi itsensä ihmisten lunastukseksi, koska hän juuri sitä tarkotusta varten oli tullut ihmiseksi. (1 Tim. 2: 6; Hebr. 10: 4, 5; 1 Kor. 15: 21, 22.) Hän on nyt korkealle korotettu jumalalliseen luontoon. Sentähden sanoo Paavali: "Jos olemmekin tunteneet Kristuksen semmoisena kuin hän oli lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää [siten häntä] tunne." (2 Kor. 5: 16.) Hän nousi kuolleista eläväksitekevänä _henkenä_. (1 Kor. 15: 45) eikä ihmisenä, maasta maallisena. Hän ei enää ole ihminen missään merkityksessä, eikä missään määrässä; sillä emme saa unohtaa, mitä olemme lukeneet (Katso I Osa luku 10) -- että luonteet ovat erilaiset ja selvään erotetut. Koska hän ei enää missään suhteessa eikä missään määrässä ole ihminen, emme saa odottaa häntä ihmisenä palaavaksi, niinkuin ensimäisessä tulemisessa. Hänen toinen tulemisensa tulee tapahtumaan toisella tavalla ja toista tarkotusta varten.

Huomioon ottamalla, että Herramme _muuttuminen_ inhimillisestä jumalalliseen luontoon ylösnousemisensa jälkeen oli vielä suurempi muuttuminen kuin se, joka tapahtui noin kolmekymmentäneljä vuotta aikasemmin, kun hän pani pois sen kirkkauden, joka hänellä oli ollut henki-olentona ja "tuli lihaksi", saattaa tulla suureksi hyödyksi, jos me hyvin tarkasti ja yksityiskohtaisesti otamme tutkisteltavaksi jokaisen hänen tekonsa niinä neljänäkymmenenä päivänä ylösnousemisensa jälestä, ennen kun hän meni "Isän luokse"; sillä se on näiden neljänkymmenen päiväin Jeesus, joka on tuleva jälleen, eikä _ihminen_ Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunastajaksemme kuolemassa. Hän joka oli 'kuoletettu lihassa' oli myös tehty eläväksi _hengessä_. -- 1 Piet. 3: 18.

[Herramme kuoletettiin lihallisena tahi inhimillisenä olentona, mutta herätettiin kuolleista henkiolentona. Ja koska Seurakunta tulee "_muuttumaan_", tullakseen Kristuksen kaltaiseksi, on selvää, että se muuttuminen, joka tapahtui Päälle, oli samankaltainen kuin se, joka odottaa niitä, jotka voittavat, jotka myös tulevat muuttumaan inhimillisestä henkisiksi luonnoksi ja tehdään hänen kaltaisikseen, "osallisiksi jumalallisesta luonnosta". Niinmuodoin saattaa seuraavan kertomuksen pyhien muuttumisesta sovelluttaa heidän Herraansakin, nim.: -- "Häpeässä kylvetään, kirkkaudessa herätään; heikkoudessa kylvetään, voimassa herätetään; kylvetään luonnollinen ruumis, herätetään hengellinen ruumis."]

Toisessa tulemisessaan ei hän tule ollakseen alamainen niille valloille, jotka ovat; maksamaan keisarille veroa ja kärsimään nöyryytystä, vääryyttä ja väkivaltaa; vaan tulee hän hallitsemaan, käyttämällä kaikkea voimaa taivaassa ja maan päällä. Hän ei tule alennuksensa, ihmisen ruumiissa, jonka hän otti kuoleman kärsimyksien tähden, ja joka oli alempi hänen entistä ihanaa ruumistansa (Hebr. 2: 9); vaan kirkkaassa henkisessä ruumiissaan, joka on Isän "olemuksen perikuva" (Hebr. 1: 3); sillä kuuliaisuutensa tähden aina kuolemaan asti, on hän nyt korkealle korotettu _jumalalliseen luontoon_ ja Jumalan kaltaisuuteen, ja on hänelle annettu nimi yli kaikkien nimien -- lukuunottamatta Isän nimeä. (Fil. 2: 9; 1 Kor. 15: 27.) Apostoli näyttää, "ettei vielä ole ilmotettu" inhimilliselle ymmärryksellemme minkä kaltainen hän on; niinmuodoin emme tiedä minkälaisiksi tulemme, kun meidät tehdään hänen _kaltaisikseen_, mutta me (Seurakunta) voimme iloita siitä vakuutuksesta, että me kerran tulemme olemaan hänen luonaan, hänen kaltaisinaan ja näemme hänet _sellaisena kuin hän on_ (1 Joh. 3: 2) -- ei sellaisena kuin hän oli ensimäisessä tulemisessaan, alennuksessa, kun hän oli pannut pois entisen ihanuutensa ja tullut köyhäksi meidän tähtemme, että me hänen köyhyytensä kautta tulisimme rikkaiksi.

Jos me tarkastamme sitä ymmärtäväisyyttä ja viisautta, joka ilmeni niissä menettelytavoissa, joilla Herramme ilmotti läsnäolonsa opetuslapsilleen ylösnousemisensa jälkeen niinkuin sitä ennenkin, on tämä auttava meitä muistamaan, että hän tulee käyttämään samoja viisaita menettelytapoja ilmottautuessaan toisessakin tulemisessa, sekä seurakunnalle että maailmalle -- menettelytapoja, jotka eivät välttämättömästi tarvitse olla samanlaisia, mutta jotka molemmissa tapauksissa ovat hyvin sovelletut hänen tarkotuksilleen. Hänen tarkoituksensa ei ole tehdä ihmisiä rauhattomiksi tahi kuohuttaa heidän tunteitaan, vaan _todistaa_ heidän rauhalliselle ja tyyneelle arvostelukyvylleen niitä suuria totuuksia, joita hän tahtoo terottaa heille. Herramme ensimäinen tuleminen ei ollut sellainen tapaus, joka herätti hämmästystä, melua tahi rauhattomuutta. Miten hiljaa ja vaatimattomasti hän tulikaan! Vieläpä niin suuressa määrässä, että ainoastaan ne, joilla oli _uskoa_ ja _nöyryyttä_, saattoivat tuossa halpasyntyisessä lapsessa, murheiden miehessä, nöyrien ja alhaisten ystävässä ja lopulta ristiinnaulitussa tuntea kauvan odotetun Messiaksen.

Olihan luonnollista, että ilmotus hänen läsnäolostaan ylösnousemisen jälkeen tulisi herättämään suurempaa ihmettelyä, etenkin kun ottaa huomioon hänen muuttuneen luontonsa. Kumminkin täytyi tosiasiain hänen ylösnousemisestaan, sen tosiasian yhteydessä, että hänen luontonsa oli muuttunut, tulla täysin ilmotetuksi, ei tällä kertaa koko maailmalle, vaan valituille todistajille, joiden tuli antaa siitä luotettava todistus jälkeentuleville sukupolville. Jos se olisi tullut koko maailman tietoon, olisi tuo todistus, meidän aikaamme jouduttua, ollut paljon vähemmän luotettava, koska se olisi voinut hämmentyä ihmis-aatteisiin ja tullut sekotetuksi heidän perimätietojensa kanssa. Siten totuus mahdollisesti olisi voinut tuntua melkein tahi kokonaan uskomattomalta. Mutta Jumala uskoi sen ainoastaan valituille, uskollisille ja arvokkaille todistajille; ja kun tarkastelemme kertomusta, huomannee jokainen, miten täydellisesti _tarkotus_ saavutettiin, ja miten selvä, varma ja vakuuttava se todistus Kristuksen ylösnousemisesta ja muuttumisesta on, joka heille tarjottiin. Huomaa myös sitä huolellisuutta, jolla hän karttoi tarpeettomasti pelästyttää heitä tahi tehdä heitä rauhattomiksi ilmottaessaan tahi esittäessään heille näitä suuria totuuksia. Ja ole vakuutettu, että sama viisaus, ymmärrys ja taito tulee ilmenemään siinä tavassa, jolla hän toisessa tulemisessa ilmaisee ihanan läsnäolonsa. Rauhallinen kylmä ymmärrys tulee kaikissa tapauksissa näistä vakuutetuksi, vaikka maailma ylipäänsä tarvinnee ankaran kurinpidon kautta tulla saatetuksi siihen oikeaan mielialaan, jota vaaditaan todistuksen vastaanottamiselle, jota vastoin ne, joiden sydämet ovat oikeat, saavat tämän siunatun tiedon aikasemmin. Kaikkia todistuksia hänen ylösnousemisestansa ja muuttumisestansa hengelliseksi luonnoksi ei annettu opetuslapsille samalla kertaa, vaan sitä mukaan kun jaksoivat niitä kantaa, ja sillä tavalla, joka oli omiaan tekemään heihin syvimmän vaikutuksen.

Niiden kolmen ja puolen vuoden aikana, kun Herramme virkatoimi kesti, olivat opetuslapset uhranneet ystävät, nimen ja maineen, elinkeinonsa y.m. levittääkseen tietoa Messiaksen läsnäolosta ja hänen valtakuntansa pystyttämisestä. Mutta heillä oli ymmärrettävästi kypsymättömät ajatukset Mestarinsa korottamisen tavasta ja ajasta, ja heidän omasta luvatusta korottamisestansa hänen kanssaan. Mutta toiselta puolen ei täydellinen tieto ollutkaan silloin tarpeellinen; oli kylliksi, että he uskollisesti ottivat askeleen kerrallaan, sitä mukaan, kun aika sen ottamiselle tuli. Niinpä ilmotti Mestari heille vähän kerrallaan sitä mukaan kun he kykenivät ottamaan vastaan sen. Ja toimensa loppupuolella sanoi hän: "Minulla on vielä paljo sanomista teille, mutta ette voi nyt kantaa sitä; mutta kun hän tulee, totuuden Henki, opastaa hän teidät koko totuuteen -- -- ja tulevaiset asiat hän julistaa teille -- -- hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teille kaikki, minkä olen sanonut teille." -- Joh. 16: 12, 13; 14: 26.

Kuka voi kertoa sitä suurta pettymystä, jota he tunsivat, vaikka heitä mahdollisimman paljon oli asestettu sitä vastaan, kun he näkivät hänet äkkiä otettavan pois heiltä ja häpeällisesti ristiinnaulittavan pahantekijän lailla -- hänet, jonka valtakuntaa ja kirkkautta he olivat odottaneet ja julistaneet, ja jotka ainoastaan viisi päivää ennen hänen ristiinnaulitsemistaan näyttivät heistä olevan niin lähellä toteutumistansa. (Joh. 12: 1, 12--19.) Ja vaikka he tiesivät, että hän oli väärin syytetty ja vastoin lakia ristiinnaulittu, ei se muuttanut sitä asiaa, että heidän kauvan kytenyt kansallinen toivomuksensa saada maallinen kuningas, joka ennalleenasettaisi heidän kansansa valtaan ja vaikuttavaan asemaan, yhtähyvin kun heidän yksityisetkin toivomuksensa, suunnitelmansa ja tuulentupansa tärkeistä viroista ja korkeista kunniapaikoista valtakunnassa, kaikki äkkiä sortuivat, tuon asiain epäsuotuisan kääntymisen kautta, kun heidän kuninkaansa ristiinnaulittiin.

Mestari tiesi kyllä miten hyljätyiksi, päämäärää vailla oleviksi ja hämmästyneiksi he tuntisivat itsensä; sillä niin oli kirjotettu profeetan kautta: "Minä lyön paimenen, ja lampaat hajotetaan." (Sak. 13: 7; Mark. 14: 27.) Ja niinä neljänäkymmenenä päivänä, jotka olivat hänen ylösnousemisensa ja taivaaseenastumisensa välillä, oli hänen tärkein huolenpitonsa koota heitä jälleen ja uudelleen vahvistaa heidän uskoansa häneen odotettuna Messiaksena, todistamalla heille, että hän oli ylösnoussut, ja ettei hän ylösnousemisensa jälestä, jos kohta hän säilyttikin saman yksilöllisyyden, enää ollut ihminen, vaan korotettu henkiolento, "jolla oli kaikki voima taivaassa ja maan päällä". -- Matt. 28: 18.