Part 5

Emme kentiesi voi selittää tätä paremmin kuin viivalla ja sen yläpuolella olevalla tähdellä, joka esittää A.D:tä v. 1 -- näin siis: e.K.--------*--j.K. Otaksu, että viiva esittää maailman historian kuuttatuhatta vuotta Aadamin luomisesta vuoteen 1873 j.K.; ja esittäköön tähti kääntymäpistettä e.K:n ja j.K:n välillä. Tämän pisteen siirtäminen puolelle ja toiselle, ei muuta ajanjakson pituutta kokonaisuudessaan, joskin se muuttaa vuosien nimitykset. A.D. pisteen muuttaminen vuoden taaksepäin tekisi jakson e.K. vuotta lyhemmäksi ja jakson j.K. vuotta pitemmäksi, mutta e.K. ja j.K. vuosien _summa_ tulisi edelleenkin olemaan sama, sillä mitä otetaan toiselta osalta se tulee lisäksi toiselle osalle. Tutkikaamme nyt kumminkin lyhyesti Herramme syntymisen vuosilukua, koska se tulee olemaan hyödyksi tutkimuksillemme edempänä.

On tullut tavaksi oppineiden keskuudessa myöntää, että yleisesti hyväksytty A.D. (v. 1) on neljä vuotta väärin, että Herramme syntyi neljä vuotta ennen sitä vuotta, jota nimitetään A.D:ksi, s.o. vuonna 4 e.K. Ja tätä päätelmää ovat tavallisen englantilaisen raamatunkäännöksen toimittajat seuranneet. Me emme voi myöntää, että v. 4 e.K. oli Herramme syntymisen todellinen vuosiluku. Päinvastoin huomaamme hänen syntyneen ainoastaan yhden vuoden ja kolme kuukautta ennen tavallista ajanlaskuamme, nim. Lokakuussa v. 2 e.K.

Tavallinen syy, minkä vuoksi useimmat väittävät, että vuosi 1 olisi ollut asetettava neljä vuotta taaksepäin määrätäkseen tarkalleen Vapahtajamme syntymäajan, on ollut halu saada se yhtäpitäväksi eräiden tietojen kanssa, joita juutalainen historiankirjottaja Josefus on antanut Herodes Suuren hallitusajan pituudesta. Erään hänen tiedonantonsa mukaan näyttää siltä kun Herodes olisi kuollut kolme vuotta ennen sitä vuotta, jota pidetään vuotena 1. Jos tämä olisi totta, todistaisi se selvästi, että Herramme syntyi v. 4 e.K.; sillä juuri tämä Herodes käski tappamaan Betlehemin pienet lapset ja hänen käsistään lapsi Jeesus pelastettiin. (Mat. 2: 14--16.) Mutta onko tämä Josefuksen tiedonanto luotettava? Onko totta, että Herodes kuoli neljä vuotta ennen A.D.? Me vastaamme kieltävästi: Josefuksen tiedonannot eivät yksin muodosta riittävän luotettavaa lähdettä tämän kysymyksen ratkaisemiseksi, koska hän on tunnettu ja tunnustettu olevan vähemmän tarkka tiedonannoissaan, mitä vuosilukuihin tulee.

Mutta tämä mielipide on voittanut alaa; vuosiluku 4 e.K. on tullut yleisesti hyväksytyksi ja historiallisia tapauksia ja vuosilukuja on täytynyt venyttää, jotta kävisivät yhteen ja tukisivat tätä päätelmää. Muiden esitettyjen todistuksien muassa, että v. 4 e.K. oli oikea vuosiluku, oli eräs kuunpimeneminen, jonka Josefus sanoo tapahtuneen vähää ennen Herodeksen kuolemaa. Kaikki, mitä tästä kuunpimenemisestä tiedetään, on kuten seuraa: Herodes oli pystyttänyt suuren kultaisen kotkan temppelin portin yläpuolelle. Kaksi etevää juutalaista, nimiltään Mathias ja Juudas, houkuttelivat eräitä nuoria miehiä repimään alas sen. He tekivät tämän ja heidät vangittiin ja mestattiin. Tehdäkseen asian selväksi kertoo Josefus, että samalla aikaa oli toinenkin Mattias, ylimmäinen pappi, joka ei ollut sekaantunut meteliin. Hän lisää senjälkeen: "Mutta Herodes otti tältä Mattiakselta pois hänen ylimmäispappiutensa ja poltti sen toisen Mattiaksen, joka oli nostanut metelin, tovereineen elävänä, ja samana yönä oli kuun pimeneminen." Tämä on kirjoitettu muistiin ikäänkuin Herodeksen viimeisinä esiinpistävinä tekoina, joka tapahtui aikana, joka Josefuksen mukaan mahdollisesti vastaa v. 4 e.Kr., ja joka myös tarkottaa sitä samaa vuosilukua mainitulla pimenemisellä.

Mutta kun joskus neljäkin kuunpimenemistä sattuu samana vuonna, on ilmeistä, ettei, paitsi erinomaisten olosuhteiden vallitessa, tuollaisen tapahtuman muistiinmerkitseminen todista mitään. Siinä missä aika yöstä, aika vuodesta ja pimenemisen suuruus yhteisesti ovat ilmotetut, kuten muutamissa tapauksissa on tehty, on muistiinpanolla suuri arvo vuosilukujen määräämisessä; mutta tässä tapauksessa ei esiinny mitään semmoista; niinmuodoin ei muistiinpano todista kerrassaan mitään, mitä ajanlaskuun tulee. Josefus mainitsee tosin jonkun paaston, jota mahdollisesti olisi pidetty ennen tuota tapausta, mutta mikä paasto, tahi miten kauvan sitä ennen se oli, sitä ei mainita.

Nyt tapahtui kuitenkin, että v. 4 e.K. oli ainoastaan _yksi_ kuunpimeneminen, kun taas v. 1 e.K. sattui kolme kuunpimenemistä. Pimeneminen v. 4 e.K. oli ainoastaan osittainen (kuusi digitiä tahi ainoastaan puolet kuun kehästä oli peitossa), kun sitä vastoin vuonna 1 kaikki kolme olivat kokopimenemisiä -- koko kuun kehä oli pimeä, ja luonnollisesti kauemman aikaa. Tämän kautta herätti tapaus suurempaa huomiota. Jos siis pimenemiskertomuksella on minkäänlaista merkitystä, ei se ainakaan anna tukea tuolle aikaisemmalle vuosiluvulle 4 e.K. Herodeksen kuolinvuotta ei, kaikeksi onnettomuudeksi, kukaan luotettava historiankirjottaja mainitse. Josefus mainitsee muutamia tärkeitä kohtia hänen historiastansa ja muutamien tapauksien vuosiluvun, mutta nämä eivät ole luotettavia. Eräiden hänen tiedonantojensa mukaan olisi Herodes kuollut v. 4 e.K., mutta toisia vuosilukuja ei voi sovittaa yhteen tämän kanssa. Esimerkiksi, hänen kuolemansa sanotaan tapahtuneen hänen ollessaan seitsemänkymmenen vuoden vanhan. Hänet tehtiin Galilean maaherraksi v. 47 e.K. Josefus sanoo hänen silloin olleen kahdenkymmenenviiden vuoden vanhan. (Muinais. 149: 2.) Tämän mukaan olisi hänen syntymävuotensa 72 e.K. (47 ynnä 25.) Hänen kuolemansa seitsemänkymmenen vuoden ijässä olisikin silloin v. 2 e.K. vuoden 4 e.K. sijasta.

Tämän yhteydessä saattaa olla paikallaan kiinnittää huomiota siihen ristiriitaan mielipiteessä, joka vallitsee oppineiden keskuudessa Herodeksen kuoleman todellisesta vuosiluvusta, että jokaiselle siten selviäisi, ettei ole mitään pätevää syytä otaksua että 4 e.K. olisi ainoa vuosiluku, joka on yhtäpitävä Matt. 2: 14--16 kanssa. Faussettin Bible Encyclopaedia [Raamatullinen yleistiede] ilmottaa Herodeksen ijän olleen noin kaksikymmentä vuotta, kun hänet nimitettiin maaherraksi. Silloin olisi hänen kuolemansa seitsemänkymmenenvuoden ikäisenä sattunut vuonna 2 j.K. Chamber'in Cyclopedia ja Smithin Bible Dictionary sanovat hänen ikänsä silloin olleen viisitoista vuotta, joka lykkäisi hänen kuolemansa vuoteen 7 j.K. Appleton'in Cyclopediassa sanotaan Ajanlaskua koskevassa luvussa: "Josefus antaa myös vuosilukuja, mutta hän on aivan liijaksi huolimaton, jotta häntä voitaisiin ottaa huomioon."

Siirrymme nyt esittämään raamatullisen todistuksen tästä asiasta, joka on lähempänä tavallista ajanlaskua ja osottaa, että Herramme syntyminen tapahtui ainoastaan yksi vuosi ja kolme kuukautta ennen Tammikuuta vuonna 1. Tämän me tutkimme näin:

Herramme virka-aika kesti kolme ja puoli vuotta. Nuo kuusikymmentäyhdeksän esikuvauksellista vuosiviikkoa (Dan. 9: 24--27) päättyivät hänen kastamiseensa ja voiteluunsa Messiaaksi ja siitä alkoi viimeinen eli seitsemäskymmenes viikko (viimeiset seitsemän suosion vuotta Israelille.) Hänet tapettiin _keskellä_ tätä seitsemättäkymmentä viikkoa, kolme ja puoli vuotta hänen virkansa alkamisesta. Hänet ristiinnaulittiin, niinkuin tiedämme pääsiäisaikana noin Huhtikuun 1:nä päivänä, jonakin vuonna. Nuo hänen virkansa kolme ja _puoli_ vuotta, jotka päättyivät Huhtikuussa, olivat niinmuodoin täytyneet alkaa noin Lokakuun tienoissa, jonakin vuonna. Ja lokakuu jonakin vuonna on niinmuodoin täytynyt olla hänen todellinen syntymäkuukautensa, sillä hän _ei viivytellyt_ virkansa alkamista, niin pian kun hän oli täyttänyt kolmekymmentä vuotta; ja lain mukaan (jonka alla hän oli syntynyt ja jota hän totteli) ei hän voinut alottaa ennenkun hän oli kolmekymmenvuotias, niinkuin luemme: "Ja Jeesus oli, kun alkoi esiintyä, noin kolmekymmenvuotias", j.n.e.

Johannes Kastaja oli kuusi kuukautta vanhempi Herraamme (Luukk. 1: 26, 36), niinmuodoin oli hän täysi-ikäinen (kolmekymmenvuotisena lain mukaan -- 4 Moos. 4: 3; Luukk. 3: 23 j.n.e.) ja alkoi saarnata kuusi kuukautta ennen kun Herramme saavutti täysi-ikäisyyden ja alotti virkansa. Johanneksen viran alottamisen vuosiluvun sanotaan selvästi olleen "viidentenätoista keisari Tiberiuksen [Rooman kolmannen keisarin] hallitusvuonna." (Luukk. 3: 1.) Tämä on selvä ja määrätty vuosiluku, josta ei voi syntyä pienintäkään epäilystä. Tiberius tuli keisariksi keisari Augustuksen kuoltua, Rooman 767 vuotena, joka oli v. 14 j.K.

Mutta ne, joita Josefuksen väärät tiedonannot Herodeksen kuolemasta ovat eksyttäneet ja jotka pitävät Jeesuksen syntyneen v. 4 e.K. ollakseen sopusoinnussa Josefuksen kanssa, tapaavat tässä Luukkaan antamassa, selvästi määrätyssä vuosiluvussa vaikean esteen, ja koettavat saattaa tämänkin sopimaan käsityksensä kanssa noista 4:stä vuodesta e.K. Saavuttaakseen tämän päämäärän väittävät he Tiberiuksen alkaneen käyttää valtaa noin kolme tahi neljä vuotta ennen Augustuksen kuolemaa ja ennenkuin hän oli täydellisesti asetettu keisariksi. He väittävät, että hänen hallituksensa voidaan mahdollisesti laskea tuosta vuosiluvusta.

Mutta sellaiset otaksumiset tulevat näyttäytymään perättömiksi. Jokainen, joka tahtoo tutkia asiaa historiasta, tulee sen huomaamaan. On kyllä totta, että Augustus korotti Tiberiuksen hyvin korkeaan asemaan, mutta se ei ollut _neljä_ vuotta ennen Augustuksen kuolemaa, niinkuin tuo otaksuma vaatisi, vaan _kymmenen_ vuotta sitä ennen, v. 4 j.K. Mutta se valta, jolla hän silloin varustettiin, oli ainoastaan sellainen, jota muutkin ennen häntä olivat omistaneet. Se ei ollut sanan missään merkityksessä keisarillinen valta, eikä sanan missään merkityksessä voi sanoa hänen "_hallituksensa_" silloin alkaneen. Hän oli ainoastaan vallanperijä. Ei edes liijottelemallakaan voitane sanoa hänen hallituksensa alkaneen ennen Augustuksen kuolemaa ja ennenkun roomalainen senaatti oli asettanut hänet virkaan, vuonna 14 j.K.

Historia sanoo: "Keisari, joka lisääntyvän ikänsä vuoksi tarvitsi apulaista, otti Tiberiuksen pojakseen v. 4 j.K., jolloin hän _uudisti_ hänen tribunivaltansa." -- Luku _Tiberius, Rees'in Cyclopedia_.

_Raamatullista ajanlaskua_

"Hän [Augustus] päätti niinmuodoin sallia hänen [Tiberiuksen] ottaa osaa hallitukseen. Tämä muodollinen virkaan asettaminen antoi hänelle samanlaisen aseman kuin Agrippa vanhuksella oli ollut viimeisinä vuosinaan, ja epäilemättä tätä pidettiinkin alkuasteena keisarikunnan ensimäiselle sijalle. _Vallanperimyksen_ ohjelma oli selvästi viitattu: Tiberius oli saanut käskyn asettua paikalleen senaatin, kansan ja sotajoukon etupäähän." Pojaksi ottaminen, joka tapahtui tänä aikana, on päivätty 27 p. Kesäkuuta (A.U.C. [Rooman perustamisen jälkeisenä vuotena] 757) -- v. 4 j.K. -- -- _Merivalén History of the Romans_ (Appleton's), Nide IV, siv. 220, 221.

Meillä on siis täysin painavia todistuksia siitä, ettei keisari Tiberiuksen ensimäinen hallitusvuosi alkanut kolme tahi neljä vuotta ennen Augustuksen kuolemaa; ja että se arvo, joka mainitaan tulleen hänen osakseen Augustuksen hallituksen aikana, annettiin hänelle kymmenen eikä neljä vuotta ennen Augustuksen kuolemaa, eikä se myöskään missään suhteessa ollut keisarillinen arvo.

Voimme sentähden pitää vuosilukua Luukkaan 3: 1 ei ainoastaan ainoana, joka Uudessa Testamentissa annetaan, vaan myös aivan eittämättömänä. Asiasta ei voi olla minkäänlaista epätietoisuutta niillä, jotka ovat sitä tutkineet. Tiberius tuli hallitukseen v. 14 j.K. Hänen hallituksensa viidestoista vuosi on sentähden vuosi 29 j.K., jona vuonna, niinkuin Luukas (3: 1--3) sanoo, Johannes alotti virkansa. Koska siis Herramme kolmaskymmenes syntymäpäivä ja hänen virkansa alkaminen oli Lokakuussa, ja koska Johanneksen syntymäpäivä ja hänen virkansa alkaminen sattui täsmälleen kuusi kuukautta aikasemmin, seuraa siitä silloin, että Johannes alotti virkansa keväällä noin Huhtikuun 1:nä päivänä -- niin pian kun hän oli täysi-ikäinen; sillä Jumalan suunnitelmat pannaan aina toimeen täsmällisesti aikaan nähden. Johannes oli siis kolmekymmenvuotias v. 29 j.K., noin 1:nä päivänä Huhtikuuta; niinmuodoin oli hän syntynyt v. 2 e.K. [Johdoksi niille lukijoille, jotka ovat tottumattomia laskemaan vuosilukuja, huomautamme sitä asianhaaraa, että vuoden 29 j.K. alussa olikin vasta kulunut 28 kokonaista vuotta, kahdeskymmenesyhdeksäs oli ainoastaan alkanut.] noin ensimäisenä päivänä Huhtikuuta. Ja Jeesuksen syntyminen, kuusi kuukautta myöhemmin, on täytynyt tapahtua vuonna 2 e.K. noin 1:nä päivänä Lokakuuta.

Edelleen on selvä, vahva todistus siitä, että Jeesus ristiinnaulittiin perjantaina 3 p. Huhtikuuta vuonna 33. Se asianhaara, että hänen ristiinnaulitsemisensa tapahtui Nisan kuun neljännentoista päivän loppupuolella, ja että tämä päivänmäärä harvoin sattuu Perjantaiksi, mutta v. 33 j.K. sattui siksi, vahvistaa tämän päivämäärän niin täydellisesti, että Usherkin, joka piti v. 4 e.K. Jeesuksen syntymävuotena, oli pakotettu myöntämään hänen ristiinnaulitsemisensa tapahtuneen v. 33 j.K. Vertaile Usherin vuosilukuja tavallisen (eng.) Raamattukäännöksen reunamuistutuksissa Luuk. 2: 21 ja Matt. 2: 1 lukujen kohdalla hänen vuosilukuihinsa Matt. 27 ja Luukkaan 23 lukujen kohdalla. Kun ristiinnaulitsemisen vuosiluku on 33 j.K. seuraa, että jos Jeesus olisi ollut syntynyt vuonna 4 e.K., olisi hän ollut 36 vuotta vanha kuollessaan; ja hänen toiminta-aikansa hänen kolmannestakymmenennestä vuodestaan kolmanteenkymmenenteenkuudenteen vuoteen olisi ollut kuusi vuotta. Mutta selvää on, että Herramme toiminta käsitti ainoastaan kolme ja puoli vuotta. Ja tämä yleisesti tunnustettu asia todistetaan Danielin ennustuksessa Messiaksen tappamisesta _keskellä_ Israelin suosion seitsemättäkymmenettä viikkoa.

Näin tulee taas todistetuksi, että Jeesuksen syntyminen tapahtui noin yksi vuosi ja kolme kuukautta ennen tavallista ajanlaskua, v. 1, sillä kun hänen toimintansa päättyi hänen ollessaan kolmenkymmenenkolmen ja puolen vuoden vanha, 3:tena päivänä Huhtikuuta v. 33 j.K., niin löytää helposti hänen syntymävuotensa menemällä taaksepäin vuosilukuun, joka on kolmekymmentäkolme ja puoli vuotta aikasemmin Huhtikuun 3:matta päivää v. 33 j.K. Kolmekymmentäkaksi vuotta ja kolme kuukautta ennen 3:matta päivää Huhtikuuta v. 33 j.K. olisi 3:mas päivä Tammikuuta v. 1, ja vielä siitä taaksepäin yksi vuosi ja kolme kuukautta vie meidät 3:teen päivään Lokakuuta v. 2 e.K., joka tulee olemaan Herramme syntymäpäivä ja vuosi Betlehemissä. Erotus kuunajan, jota juutalaiset käyttivät, ja nykyään yleisesti käytetyn auringonajan välillä tulee olemaan muutamia päiviä, jottemme saata olla aivan varmoja, oliko tuo täsmällinen päivä mahdollisesti Syyskuussa, noin 27:nnen päivän tienoissa, mutta 1:nen päivä Lokakuuta on _likipitäin_ oikea. Yhdeksän kuukautta taaksepäin tästä vie meidät joulun aikaan v. 3 e.K., joka on se vuosi, jolloin Herramme jätti sen kirkkauden, joka hänellä oli Isän luona, ennenkuin maailma oli [luotu], ja muuttuminen ihmisluontoon alkoi. On todennäköistä, että tämä oli alkujaan syynä joulun viettämiseen Joulukuun 25 päivänä. Jopa eräät kirkkohistorian kirjottajat väittävät, että joulujuhlaa alkujaan vietettiin muistoksi Gabrielin ilmestymisestä Neitsyt Marialle. (Luuk. 1: 26.) Varmaa on, ettei keskitalvenpäivämäärä sovi oikein hyvin yhteen Raamatun selityksen kanssa, että Jeesuksen syntymisen aikana paimenet olivat kedolla laumoineen.

* * * * *

Kruununi.

Oon kruunusta kirkkaasta kuullut. Min' valmisti Herrani mun. Sen saan mä, kun morsiamekseen On Jeesus vaan ottanut mun.

Hän kalliisti osti sen kruunun, Kun ristillä uhrautui, Ja haavoihin, pistävään kruunuun. Mun tähteni antautui.

Jos kaikki tään maailman kruunut Nyt tarjona oisivat nuo, Ne hylkäisin, kauniimman kruunun. Ja kirkkaamman, ylkäni suo.

Oi, ettei vaan maalliset maineet Mun syäntäni kahlita vois, Et kruununi, taivahan aarteet, Mun voittoni -- tuhlaisin pois;

Ei taistella kruunustain tahdon, Vaikk' ottelu ankara lie; Jos taistelun jättänen kesken -- Niin kruunaus toivon se vie.

Oi, Jeesus, kun loppuun sa kestit, Niin tunnet nyt kunnian tiet; Ja voittamaan muitakin autoit -- Oi riemua, voittoon mun viet!

En taistella tarvinne kauvan, Kun koittavi autuuden koi. "Jo riennä, ja kruunusi kanna", Näin Herrani kutsu jo soi.

Ah, silloin ma kruununi lasken Sun jalkoihis, armahimpain: "Sä Herra oot johtanut kaikki, siks' kunnia sulle myös vain."

KOLMAS LUKU.

AIKAENNUSTUKSEN TOTEUTUMINEN KRISTUKSEN ENSIMÄISESSÄ TULEMISESSA.

Dan. 9: 23--27.

Seitsemänkymmentä viikkoa Danielin ennustuksessa. -- Tapahtumia, joita ennustettiin sattuviksi sinä aikana. -- Messiaksen tulemisen aika ilmotettu ja periaate määrätty sen tavan kautta, jolla se on ilmotettu. -- Avain toisiin aikaennustuksiin. -- Kristuksen ristiinnaulitsemisen aika ilmotettu -- Israelin erityinen suosio lopetettu vanhurskaudessa, mutta jatkettu yksityisille. -- Kaikkein pyhimmän voiteleminen. -- Hätä vuodatettu yksin jätetyn yli.

"Niin ota nyt vaari sanasta, että näyn ymmärtäisit. Seitsemänkymmentä viikkoa on määrätty kansallesi ja pyhälle kaupungillesi, niin ylitsekäyminen lopetetaan, ja synnit peitetään, ja pahat teot sovitetaan, ja ijankaikkinen vanhurskaus tuodaan edes, ja näky ja ennustus suljetaan, ja kaikkein pyhin voidellaan. Niin tiedä nyt ja ymmärrä, että siitä ajasta, kun käsky annetaan, että heidän pitää jälleen kotia palaaman ja Jerusalem rakennettaman, Päämieheen Kristukseen asti on seitsemän viikkoa, niin myös kaksi-seitsemättäkymmentä viikkoa [7 ja 62 = 69 viikkoa], joina kadut ja muurit jälleen rakennetaan, vaikka surkialla ajalla."

"Ja kahden viikon perästä seitsemättäkymmentä surmataan Kristus, mutta ei itsensä edestä [engl. kään.] ja [erään] Päämiehen kansa tulee ja kukistaa kaupungin ja pyhän, [roomalaisen Päämiehen -- Tiituksen sotajoukko], niin että ne loppuvat, niinkuin virran kautta, ja sodan loppuun asti pitää sen hävitettynä oleman. Mutta hän [Messias] vahvistaa monelle liiton yhdessä viikossa [seitsemäntenäkymmenentenä eli viimeisenä suosionliiton viikkona]; ja keskellä viikkoa lakkauttaa uhrin ja ruokauhrin; ja siksi että kauhistukset ovat levitetyt kaikkialle, on hän [Messias] tekevä sen [Jerusalemin] autioksi aina loppuun asti [siksi kun kaikki on täytetty] ja se mikä on määrätty [Jumalan suunnitelmassa] vuodatetaan yksin jääneiden yli [kansan yksinjääneiden yli, jota edustettiin Jerusalemin kautta]." Dan. 9: 23--27.

Tämän ennustuksen ilmaistessa juutalaisen aikakauden "elonkorjuun" alkua ja meidän Herramme läsnäoloa siinä pääelonkorjaajana, on useita toisia ennustuksia, jotka paljoa selvemmin osottavat evankelisen aikakauden "elonkorjuun" alkua, jossa Herramme samalla tavalla, toisessa tulemisessaan, tulee olemaan pää-elonkorjaaja. Tämän ennustuksen toteutuminen valaisee ennustuksen toteenkäymistä ylimalkaan ja määrää myös tärkeän kohdan eräässä toisessa ennustuksessa, jonka edempänä tulemme osottamaan.

Monien yhtyneiden ennustusten määrätessä ja todistaessa Kristuksen toisen tulemisen vuosiluvun, oli tämä ainoa, joka ilmaisi ajan hänen ensimäiselle tulemiselleen. Jos tämän täyttyminen selvästi todetaan, tulee se olemaan meille apuna laskiessamme ja arvostellessamme niitä ennustuksia, jotka tarkottavat hänen toista tulemistansa. Sentähden annamme tässä tilaa tälle täyttyneelle ennustukselle, kuin myös siitä syystä, että on välttämätöntä ymmärtää muutamat tässä ennustuksessa määrätyt vuosiluvut niiden ennustuksien yhteydessä, jotka tarkottavat toista tulemista, joita tullaan käsittelemään edempänä kirjassa.

Daniel oli saanut nähdä monta näkyä, niinkuin kerrotaan hänen ennustuksensa 2:ssa, 4:ssä, 7:ssä ja 8:ssa luvuissa. Kaikki nämä näyttivät pakana- eli ei-juutalaisten valtakuntien suurta enentymistä ja edistymistä; mutta hänellä oli Israelin etu mielessä, eikä hän ollut saanut mitään tietoa Israelin tulevaisuudesta. Hän tiesi kumminkin Jeremian ennustuksesta (Jer. 29: 10; 2 Aikak. 36: 20--23), että Juudan maan autiona oleminen jatkuisi seitsemänkymmentä vuotta; ja tietäessään, että tämä aika pian oli kulunut (Dan. 9: 2.) rukoili hän innokkaasti Jumalan suosion palaamista Israelille (värssyt 17--19), ja ylläoleva oli Jumalan vastaus hänelle enkelin kautta.

Se määrätty aikakausi Israelin historiassa, jota tässä osotetaan, on _seitsemänkymmentä viikkoa_, joka lasketaan määrätystä alkukohdasta -- nimittäin siitä käskystä, joka annettiin "Jerusalemin ennalleenasettamisesta ja rakentamisesta" (huomaa! ettei tämä koskenut temppeliä.) Tänä aikakautena tulisi suuria asioita toimitettaviksi: -- Kaupunki rakennettaisiin uudelleen epäsuotuisissa oloissa (Neh. 4), ahdingon aikoina; synti tulisi päättymään sen kautta, että pahuus sovitettiin; ja vanhurskaus (vanhurskaaksi tekeminen) tulisi toimeenpantavaksi -- ei sellainen, joka vuosi vuoden jälkeen saavutettiin härkien ja kauristen veren kautta, vaan todellinen ja "ijankaikkinen vanhurskaus", joka aikaan saataisiin Kristuksen uhrin kautta. Danielille ilmotettiin myös, että hän, joka toimeenpanisi paremman uhrin, senkautta _lakkauttaisi_ Lain esikuvalliset uhrit ja ruokauhrit.

Tänä aikakautena oli Messias, Israelin kauvan odotettu Lunastaja, tuleva, ja seitsemän viikkoa ja kaksi ja kuusikymmentä viikkoa eli kuusikymmentäyhdeksän viikkoa oli ilmotettu kuluvan Messiaksen läsnäoloaikaan asti. Ja tämän jälkeen hän tulisi tapettavaksi, mutta ei itsensä tähden. Siksi tulisi Messiaksen tulemisen jälkeen olemaan jälellä yksi viikko, viimeinen, seitsemäskymmenes tästä luvatusta suosiosta, ja keskellä tätä viikkoa, niin oli ennustettu, tulisi hän lakkauttamaan esikuvaukselliset uhrit antamalla "henkensä vikauhriksi." -- Jes. 53: 10--12.