Part 4

Vedenpaisumisen päättymiseen.............. 1656 vuotta Siitä Aabrahamin kanssa tehtyyn liittoon . 427 " Siitä Israelin lähtemiseen Egyptistä ja lain antamiseen......................... 430 " Siitä Kaanaan jakamiseen.................. 46 " Tuomarien aikakausi....................... 450 " Kuninkaiden aikakausi..................... 513 " Autiona olemisen aika..................... 70 " Siitä vuoteen 1........................... 536 " Siitä vuoteen 1873........................ 1872 " Yhteensä 6000 "

Kun me tarkastamme näitä jaksoja kutakin erikseen, voinee lukija laskea ne itsekseen, jotta näkisi, mitenkä vahva perustus uskollemme on pantu Jumalan sanaan. Tulemme huomaamaan kaksi aukkoa Vanhan Testamentin historiallisessa kertomuksessa, mutta kun sitte huomaamme Jumalan Uudessa Testamentissa pitäneen huolta silloista, jotka johtavat näiden aukkojen yli, on se lisäävä luottamustamme siihen, että Jumala on niin järjestänyt alkulähteen, että hänen aikansa ja hetkensä olivat peitetyt, kunnes hänen määrätty aikansa niiden ilmottamisesta oli tullut, -- aivan niinkuin hän oli tehnyt toistenkin totuuksien kanssa, kuten jo on huomautettu.

Tahdomme nyt tarkastella edellisiä aikajaksoja kutakin erikseen ja siinä järjestyksessä missä ovat ylempänä merkityt, Kyyroksen hallitukseen asti. Pitäkää Raamattu käsillä ja tarkastakaa jokainen ote, että ottaisitte tämän vastaan Jumalan, eikä ihmisten sanana.

Ajanlasku Aadamin ajasta siihen päivään jolloin vedenpaisumus päättyi.

"Adam oli 130 ajastajan vanha, ja siitti pojan ja kutsui hänen nimensä Set" -- 1 Moos. 5: 3.................. 130 vuotta "Set oli 105 ajastajan vanha ja siitti Enoksen" -- 1 Moos. 5: 6....... 105 " "Enos oli 90 ajastajan vanha ja siitti Kenanin" -- 1 Moos. 5: 9....... 90 " "Kenan oli 70 ajastajan vanha ja siitti Mahalaleelin" -- 1 Moos. 5: 12 . 70 " "Mahalaleel oli 65 ajastajan vanha ja siitti Jaredin" -- 1 Moos. 5: 15...... 65 " "Jared oli 162 ajastajan vanha ja siitti Eenokin" -- 1 Moos. 5: 18...... 162 " "Eenok oli 65 ajastajan vanha ja siitti Metusalan" -- 1 Moos. 5: 21.... 65 " "Metusala oli 187 ajastajan vanha ja siitti Lamekin" -- 1 Moos. 5: 25...... 187 " "Lamek oli 182 ajastajan vanha ja siitti pojan ja kutsui hänen nimensä Noa" -- 1 Moos. 5: 28, 29............. 182 " "Noa oli 600 ajastajan vanha, koska vedenpaisumus tuli maan päälle" -- 1 Moos. 7: 6....................... 600 " Yhteensä Aadamin luomisesta _siihen päivään_ kunnes vesi _kuivui_ ____ -- 1 Moos. 8: 13...................... 1656 "

Ei voi pyytää mitään yksinkertaisempaa ja päivälleen tarkempaa kuin tämä on. Tarkastakaamme nyt seuraavaa jaksoa.

Ajanjakso vedenpaisumuksesta liittoon Aabrahamin kanssa, heti Taran, hänen isänsä kuoltua.

"Sem siitti Arfaksadin kahta vuotta vedenpaisumuksen jälkeen" -- 1 Moos. 11: 10..................... 2 vuotta "Arfaksad oli 35 ajastajan vanha ja siitti Salan" -- 1 Moos. 11: 12....... 35 " "Sala oli 30 ajastajan vanha ja siitti Eberin" -- 1 Moos. 11: 14............. 30 " "Eber oli 34 ajastajan vanha ja siitti Pelegin" -- 1 Moos. 11: 16............ 34 " "Peleg oli 30 ajastajan vanha ja siitti Regun" -- 1 Moos. 11: 18.............. 30 " "Regu oli 32 ajastajan vanha ja siitti Serugin" -- 1 Moos. 11: 20............ 32 " "Serug oli 30 ajastajan vanha ja siitti Nahorin" -- 1 Moos. 11: 22............ 30 " "Nahor oli 29 ajastajan vanha ja siitti Taran" -- 1 Moos. 11: 24.............. 29 " "Tara oli 205 ajastajan vanha ja kuoli" -- Moos. 11: 32....................... 205 " Yhteensä 427 "

Tämäkin on hyvin yksinkertasta ja tarkkaa. Mutta seuraavaa jaksoa ei ole niin helppo seurata; sillä suora ajanlaskullinen polveutuma katkaistaan israelilaisten lähtöön asti Egyptistä. Niinmuodoin olisi vallan mahdotonta mennä eteenpäin, elleivät Paavali ja Stefanus, Jumalan puhetorvina, antaisi meille yhdistävää rengasta.

Ajanjakso liitosta Aabrahamin kanssa lain antamiseen.

Paavali selittää tämän ajanjakson pituuden olleen neljäsataakolmekymmentä vuotta (Gal. 3: 17). Liitto sisälsi lupauksen Kaanaan maan ijankaikkisesta omistamisesta, ja vaikka se useita kertoja uudelleen vahvistettiin Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, oli se kumminkin aina sama liitto. (Katso 1 Moos. 12: 7, 8; 13: 14--18; 26: 3, 4; 35: 9--12; 46: 2--4; 50: 24.) Kuten näkyy vertailusta 1 Moos. 12: 1--5, 7 ja Apt. 7: 2--5 välillä, tehtiin liitto (edelläkäyneen lupauksen mukaan), niinpian kun Aabraham täydellisesti oli noudattanut niitä ehtoja, joiden nojalla hänen piti saaman sen: s.o., kohta kun hän oli astunut Kaanaan maahan, joka tapahtui heti hänen isänsä kuoltua. Hän kuoli matkalla Kaanaasen, Haranissa. Kun meillä siten on Stefanuksen sanojen kautta vahvistettu vuosiluku liiton tekemiselle -- kohta Taran kuoleman jälkeen -- ja kun meillä sen lisäksi on Paavalin sana, että laki annettiin neljäsataakolmekymmentä vuotta liiton jälkeen, täyttyy tällä tavoin aukko Vanhan Testamentin ajanlaskussa Uuden Testamentin kautta. Mutta lukekaamme kertomusta huolellisesti, jotta näkisimme miten huolellisesti yhdistämissilta on rakennettu.

"Ja Herra _oli_ sanonut Aabrahamille [ennen kun hän jätti Mesopotamian, kaldean Urin]: Lähde maaltas ja suvustas ja isäs huoneesta [veljiesi y.m. luota] siihen maahan, jonka minä sinulle osotan; ja [jos siten teet] teen minä sinut suureksi kansaksi", j.n.e. (1 Moos. 12: 1, 2. Vertaa Apt. 7: 2.) Tämä osottaa sen, että Jumala oli _ehdottanut_ liittoa Aabrahamille ennen Taran, hänen isänsä kuolemaa, ja ennen kun hän muutti Haran'iin tahi Karran'iin. Oli kuitenkin ehto, jossa kysyttiin Aabrahamin uskoa ja tottelevaisuutta, ennen kun liitto todella voitiin tehdä. Tämä ehto sisälsi sen, että hänen piti osottaa luottamustansa lupaukseen jättämällä synnyinmaansa ja sukunsa mennäkseen siihen maahan, johon häntä oli käsketty menemään. Tämän Aabraham teki, ja kun hänen vaimollaan, hänen veljensäpojalla Lotilla ja hänen ijäkkäällä isällään oli sama usko ja halusivat seurata häntä myötä- ja vastoinkäymisissä, sallittiin se heille, ja nuo neljä läksivät matkalle lupauksen maahan. Hänen isänsä Tara kuoli matkalla, Haran'issa, jonka jälkeen Aabraham tuli Kaanaasen, siellä vahvistaaksensa ja solmitakseen liiton. Niinkuin Stefanus selitti Israelille: -- "Ja kun hänen isänsä oli kuollut, käski Jumala hänen muuttaa siihen maahan, jossa te nyt asutte." "Niin Aabraham läksi [Haran'ista], _niinkuin Herra hänelle sanonut oli_", (Apt. 7: 4; 1 Moos. 12: 4) ja liitto tehtiin kohta sen jälkeen, kun hän oli tullut maahan (Moos. 12: 5--7.) Niinmuodoin on meillä vuosiluku liitolle, ja neljänsadankolmenkymmenen vuoden alkamiselle määrätty välittömästi seuraamaan Taran kuoleman jälkeen, ja täydellinen ajanlaskullinen ketju lain antamiseen asti. Ensimäinen piirre laissa oli Passah-juhla, joka asetettiin samana päivänä, jolloin Israel lähti Egyptistä. -- 2 Moos. 12: 41--43, 47, 50, 51.

Tämän kanssa yhtäpitävästi luemme: "Israelin lasten eleleminen, jotka Egyptissä asuivat, oli neljäsataakolmekymmentä vuotta; ja tapahtui neljänsadankolmenkymmenen vuoden päätyttyä, _vieläpä samana päivänä tapahtui_, että Herran sotajoukot läksivät Egyptin maasta". -- 2 Moos. 12: 40--42, 51. (engl. kään.)

Muutamat voivat pitää Mooseksen ja Paavalin tietoja eriävinä (2 Moos. 12: 40--42 ja Gal. 3: 17.) Toisen mukaan oli Israelin lasten asuminen Egyptissä neljäsataakolmekymmentä vuotta, ja toisen mukaan oli neljäsataakolmenkymmentä vuotta liitosta Aabrahamin kanssa lain antamiseen. Voisi silloin olettaa, että jos oli ainoastaan neljäsataakolmekymmentä vuotta Aabrahamin tulosta Kaanaan maahan lain antamiseen, täytyi Israelin lasten asuminen Egyptissä olla paljo lyhyempi. Mutta huomattava on, ettei sanota, että Israelin eleleminen Egyptissä oli neljäsataakolmekymmentä vuotta, vaan että koko se aika, jolloin tämän kansan, joka myös asui Egyptissä, eleleminen kesti, oli neljäsataakolmekymmentä vuotta: -- "Israelin lasten eleleminen, jotka Egyptissä _asuivat_, oli neljäsataakolmekymmentä vuotta." Eleleminen, jota tässä tarkotetaan, alkoi kun Aabraham ensin tuli Kaanaan maahan. (Hebr. 11: 8, 9.) Israel eleli Aabrahamissa ja Iisakissa ja Jaakobissa, samoin kuin Levi antoi kymmenyksiä Melkisedekille, kun hän vielä oli _isänsä kupeissa_. -- Hebr. 7: 9, 10.

Liitto Aabrahamin kanssa astui voimaan kohta kun hän, jätettyänsä Haran'in tahi Karran'in, astui jalkansa Kaanaaseen, lupauksen maahan. Siitä hetkestä oli hän, ja hänen kanssaan koko syntymätön Israel lupauksen perillisiä ja _oleskelioita_ eli toivioretkeläisiä, odottaen Jumalaa, että hän täyttäisi lupauksen. Tämä eleleminen oli kestänyt päivälleen neljäsataakolmekymmentä vuotta, kun Israel läksi Egyptistä ja sai lain ensimäisen piirron, passah-juhlan asettamisen. Mooseksen ja Paavalin tiedonannot tarkottavat sentähden aivan samaa ajanjaksoa, joten heidän kauttansa saamme varman todistuksen siitä, että liitosta Aabrahamin kanssa lain antamiseen oli neljäsataakolmekymmentä vuotta. Paavali pani erityistä painoa sille asianhaaralle, että passah-juhlaa oli pidettävä lain antamisen alkuna (jota myös Mooseskin osottaa, 2 Moos. 12: 42, 43, 47, 50), ja Mooses painosti erityisesti ajanjakson täsmällisyyttä päivälleen.

Niinmuodoin on meillä kolmas ajanjakso selvästi määrätty. Ja jos otamme huomioon sen täsmällisyyden aivan päivälleen, jolla Herra antaa meille tämän renkaan ajanlaskun ketjussa, herättää tämä meissä varmaa luottamusta, etenkin ajatellessamme, ettei tällä täsmällisyydellä ollut suurtakaan merkitystä entisajan seurakunnalle, vaan olikin se tarkotettu ainoastaan nykyajan käyttöä varten.

Ajanjakso Egyptistä lähdöstä Kaanaan maan jakamiseen sukukuntien kesken.

Israelin neljääkymmentä vuotta, tahi "kiusauksen päivää korvessa" (5 Moos. 8: 2; Ps. 95: 8--10; Hebr. 3: 8, 9) seurasi kuusi-vuotinen sota Kaanaassa ja maan jakaminen sukukunnille. Yksi vuosi, kuukausi ja viisi päivää kului heidän lähdöstään Egyptistä heidän lähtöönsä Sinailta Paraniin (4 Moos. 33: 3; 10: 11--13.) Ja silloin sieltä, Kades Barneasta Paranin korvessa, vakoojat lähetettiin. (4 Moos. 13: 4--27; 32: 8--13.) Eräs näistä, Kaleb, sanoi, kun hän pyysi osaansa maan jakamisessa (Joos. 11: 23; 10: 42): "Minä olin neljänkymmenen ajastaikainen, kun Mooses, Herran palvelija, minut lähetti Kades-Barneasta vakoamaan maata, ja minä toin hänelle jälleen vastauksen. -- -- Ja nyt katso, Herra on antanut minun elää, niinkuin hän oli sanonut. Tämä on _viides ajastaika viidettäkymmentä sittekun Herra näitä sanoi_ Moosekselle, kun Israel vaelsi korvessa. Ja katso, minä olen _tänäpäivänä_ viiden ajastajan vanha yhdeksättäkymmentä." (Joos. 14: 7, 10.)

[Me otamme lukuun ainoastaan kokonaisia vuosia, koska tarkempi lasku on mahdoton. Välistä, niinkuin ylempänä, ovat vuodet jonkun murto-osan pitemmät. Ja toiset taas ovat jonkun murto-osan lyhemmät, kuten Sedekian hallitus. Sedekian sanotaan hallinneen 11 vuotta (2 Aikak. 36: 11, Jerem. 52: 11); kumminkin selviää värsyistä 4--7:mään jälkimmäisessä luvussa, että hänen todellinen hallituskautensa oli kymmenen vuotta, neljä kuukautta ja yhdeksän päivää. Me uskomme, että nämä vuosien murto-osat tasottavat toisensa, ja vakaumuksemme on, että Herra on johtanut ja järjestänyt sen. Sitä tukee ne tulokset ja johtopäätökset, jotka siitä johtuvat ja täsmällisyys päivälleen suurissakin ajanjaksoissa, kuten on huomautettu. Esimerkkejä Jumalan järjestyksestä ja täsmällisyydestä, katso 1 Moos. 7: 11; 8: 13; 2 Moos. 12: 40, 41.]

Siten huomataan, että maan vakoamisesta sen jakamiseen sukukunnille oli neljäkymmentäviisi vuotta, niinkuin Joosua todistaa, ja vähän yli vuoden lähdöstä vakoojien lähettämiseen, joka tekee neljäkymmentäkuusi kokonaista vuotta ja muutamia kuukausia yli aina Egyptistä lähdöstä maan jakamiseen asti. Koska ensimäiset neljäkymmentä näistä vuosista vietettiin korvessa, niinkuin monesta raamatunpaikasta näkyy, etenkin Apt. 7: 36 ja Hebr. 3: 9, vietettiin jälelläolevat kuusi vuotta maan jakamiseen Kaanaassa valloittamalla ja omistamalla luvattu maa.

Tuomarien aikakausi.

Me tulemme nyt ajanlaskun vaikeimpaan osaan, ajanjaksoon maan jakamisesta Saul'in voitelemiseen kuninkaaksi. Sitä kutsutaan tavallisesti tuomarein aikakaudeksi, vaikkei tuomarinvirka ollutkaan yhtämittaisesti täytetty. Tuomarien kirjassa ja 1 Samuelin kirjassa oleva kertomus mainitsee yhdeksäntoista jaksoa, jotka yhteensä käsittävät lähemmä neljäsataaviisikymmentä vuotta; mutta ne ovat niin yhteydettömiä ja katkonaisia, sekasia ja niin suuressa määrässä sotkeutuneet, ettemme niistä voisi saada esille mitään varmaa tulosta, ja olisimme pakotetut lopettamaan tutkimuksemme tähän, niinkuin toiset ovat tehneet, ellei Uusi Testamentti täyttäisi, mitä tässä puuttuu. Paavali ilmottaa, että kun Jumala oli jakanut heille maan arpomisen kautta "antoi hän heille tuomareita [noin] neljänsadanviidenkymmenen vuoden kuluessa Samuel profeettaan saakka. Ja sitten he anoivat kuningasta, ja Jumala antoi heille Saulin." -- Apt. 13: 19--21. (Ruots. kään.)

Vanhassa Syrialaisessa Uuden Testamentin käännöksessä, joka on vanhempi kaikkia kreikkalaisia käsikirjotuksia, kuuluu tämä: Neljänsadanviidenkymmenen vuoden kuluessa antoi hän heille tuomareita Samuel profeettaan asti -- joka oli viimeinen tuomareista. Apostolin tiedonantoa tämän tuomarien aikakauden pituudesta, pidämme erityisesti aijottuna ratkaisuna tälle asialle. Ainoastaan kahdessa tapauksessa -- noissa neljässäsadassakolmessakymmenessä vuodessa liitosta lakiin, ja tässä tuomarien ajassa, -- on jonkun verran epätietoisuutta Vanhan Testamentin ajanlaskussa, mutta molemmat jaksot ilmotetaan selvästi Uudessa. Onko ajateltava, että tämä olisi ollut ainoastaan sattuma? Eikö ole järkevämpää otaksua että Jumala ensin kätki asian, jättämällä Vanhan Testamentin kertomuksen epätäydelliseksi ja sittemmin täytti Uudessa Testamentissa sen, mitä puuttui, jotta määrätyn ajan tullessa, kun huomio kiintyisi siihen, ne, joilla olisi kylliksi halua vertailemaan tiedonantoja, löytäisivät puuttuvat renkaat täydennettyinä sellaisella tavalla, joka on omiaan herättämään luottamusta suureen ajanmäärääjään.

Kuninkaitten aikakausi.

Saulin hallitus käsitti sen nelikymmenvuotisen ajan, joka seurasi viimeistä tuomaria, kunnes David voideltiin kuninkaaksi, niinkuin ylempänä on osotettu; ja hänen jälkeensä on helppo löytää Davidin suvun kuninkaiden hallituskausia Aikakirjoissa, kuten seuraa:

Saulin "aikakausi" (eng.) Apt 13:21... 40 vuotta David hallitsi . 1 Aikak 29: 27..... 40 " Salomo " . 2 Aikak 9: 30...... 40 " Rehabeam " . " " 12: 13...... 17 " Abia " . " " 13: 2...... 3 " Asa " . " " 16: 13...... 41 " Josafat " . " " 20: 31...... 25 " Joram " . " " 21: 20...... 8 " Ahasia " . " " 22: 2...... 1 vuoden Atalia " . " " 22: 12...... 6 vuotta Joas " . " " 24: 1...... 40 " Amasia " . " " 25: 1...... 29 " Usia " . " " 26: 3...... 52 " Jotam " . " " 27: 1...... 16 " Ahas " . " " 28: 1...... 16 " Hiskia " . " " 29: 1...... 29 " Manasse " . " " 33: 1...... 55 " Amon " . " " 33: 21...... 2 " Josia " . " " 34: 1...... 31 " Joakim " . " " 36: 5...... 11 " Sedekia " . " " 36: 11...... 11 " Yhteensä 513 "

Seitsemänkymmentä hävityksen vuotta.

Tämä vie meitä siihen ajanjaksoon, jolloin maa oli autiona, ja joka kesti seitsemänkymmentä vuotta ja päättyi kansan palaamisella Baabelista Kyyron ensimäisenä vuonna, 536 e.K. (Katso 2 Aikak, 36: 20, 23.) Tämä vuosiluku on oikeaksi taattu maailmanhistoriassa, ja raamatullinen ajanlasku ei jatku kauvemmaksi.

Ajanjakso Israelin lasten Babelista palajamisesta vuoteen 1873 j.K.

Ajanjaksoa juutalaisten palajamisesta Baabelista, heidän maansa seitsenkymmenvuotisen hävityksen lopulla, Kyyron ensimäisestä vuodesta alkaen, siihen vuoteen, joka on tunnettu vuodeksi 1, ei raamatullinen kertomus käsittele. Mutta, niinkuin yllä on mainittu, todistaa maailman historia sen olevan 536 vuotta pitkän ajanjakson. Ptolemeus, oppinut kreikkalais-egyptiläinen, maamittari ja tähteintutkija, on varmasti vahvistanut nämä numerot. Oppineet ovat yleisesti hyväksyneet ne, ja ne ovat tunnetut Ptolemeuksen kanoonin (ohjeen) nimellä.

Niinmuodoin olemme löytäneet selvän ja yhtäjaksoisen ajanlaskullisen ketjun luomisesta kristillisen ajanlaskun alkuun vuoteen 1 -- kaikkiaan neljäntuhannen sadankahdenkymmenkahdeksan (4128) vuoden pituisen ajanjakson, joka yhteensä kristillisen ajanlaskun tuhannen kahdeksansadan seitsemänkymmenkahden vuoden kanssa tekee kuusituhatta vuotta luomisesta vuoteen 1873 j.K.

Vertailu tämän ajanlaskun ja Usherin ajanlaskun välillä.

Ehkä joku haluaisi tietää, missä kohdin yllä kerrottu ajanlasku eroaa siitä ajanlaskusta, joka on reunamuistutuksena tavallisessa (engl.) raamatunkäännöksessä ja joka on tunnettu Usherin ajanlaskun nimellä. Näiden kahden erotus seitsenkymmenvuotiseen hävitykseen on satakaksikymmentäneljä (124) vuotta. Tämän erotuksen muodostaa neljä eri aikaa 18, 4, 2, ja 100 vuotta -- kuten seuraa:

Usher asettaa hävityksen seitsemänkymmentä vuotta _kahdeksantoista vuotta_ aikasemmaksi yllä esitettyä, s.o. ennen Sedekian, Juudean viimeisen kuninkaan kukistumista valtaistuimelta -- koska Baabelin kuningas otti monta kansasta vangiksi sillä ajalla. (2 Aikak. 36: 9, 10, 17, 21; 2 Kunink. 24: 8--16.) Hän tekee nähtävästi sen, ei mitenkään tavattoman, erhetyksen, että hän laskee nämä seitsemänkymmentä vuotta _vankeuden_ ajaksi, sen sijaan että Herra selvästi selittää niiden olevan maan _hävityksen_ seitsemänkymmentä vuotta, jotta maa olisi "autiona, ettei kukaan siellä asuisi". Sellainen ei ollut asian laita ennen Sedekian kukistumista. (2 Kunink. 24: 14.) Mutta se hävitys, joka seurasi Sedekian kukistumista, oli täydellinen; sillä vaikka halvimpia maakunnassa jätettiin viinamäen miehiksi ja peltomiehiksi (2 Kun. 25: 12), niin pakenivat nämäkin pian -- "koko kansa, sekä suuret, että pienet" -- Egyptiin, sillä he pelkäsivät kaldealaisia (värssy 26). Tässä ei voi mikään epätietoisuus tulla kysymykseenkään; ja sen tähden on, laskettaessa aikaa _maan hävittämiseen_, otettava lukuun kaikki ajanjaksot Sedekian hallituksen loppuun, niinkuin me olemme tehneet.

_Neljän vuoden_ erotus on Joram'in hallituksessa. Usher sanoo sen kestäneen neljä vuotta, kun Raamattu sanoo sen kestäneen kahdeksan vuotta. -- 2. Aikak. 21: 5; 2 Kun. 8: 17.

_Kahden vuoden_ erotuksesta tapaamme toisen Ahaksen hallitusajassa, jonka Usher sanoo olleen viisitoista, Raamatun sanoessa sen olleen kuusitoista vuotta. (2 Aikak. 28: 1 ja 2. Kun. 16: 2.) Toinen on Joaksen hallituksessa, jonka Usher laskee kolmeksikymmeneksiyhdeksäksi vuodeksi, Raamatun sanoessa sen olleen neljäkymmentä vuotta. -- 2. Kun. 12: 1; 2. Aikak. 24: 1.

Nämä erotukset ovat selitettävissä ainoastaan sen otaksumisen kautta, että Usher seurasi tahi koetti seurata Josefusta, erästä juutalaista historiankirjottajaa, jonka vuosilukuja nyttemmin yleisesti pidetään huolimattomina ja virheellisinä. Me luotamme yksinomaan Raamattuun, uskoen, että Jumala on oma tulkkinsa.

Lukuun ottamatta näiden kahdenkymmenenneljän vuoden eroa kuninkaitten ajassa on vielä toinenkin eroavaisuus yllä esitetyn raamatullisen ajanlaskun ja Usherin ajanlaskun välillä, nim. _sata vuotta_ tuomarien ajassa. Tässä eksyttää Usherin tuo silmiinpistävä virhe 1 Kun. 6: 1, jossa sanotaan, että Salomonin neljäs hallitusvuosi oli neljässadaskahdeksaskymmenes vuosi Egyptistä lähtemisen jälkeen. Se on nähtävästi oleva viisi sataa kahdeksankymmentä ja johtui se mahdollisesta virheellisestä jäljennöksestä; sillä jos me Salomon neljään vuoteen lisäämme Davidin neljäkymmentä ja Saulin ajan neljäkymmentä ja ne neljäkymmentäkuusi vuotta Egyptistä lähtemisestä maan jakamiseen, saamme satakolmekymmentä vuotta, jotka, vähennettynä neljästäsadastakahdeksastakymmenestä, antaisivat jäännökseksi ainoastaan kolmesataaviisikymmentä vuotta tuomarien ajaksi niiden _neljän_sadanviidenkymmenen vuoden sijaan, jotka Tuomarienkirja ja Paavali mainitsevat, kuten ylempänä on näytetty. Hebrealainen kirjain "_dalet_" (4) on hyvin paljon "_he_" (5) kirjaimen näköinen, ja otaksutaan virheen johtuneen siitä, mahdollisesti jäljentäjien erhetyksestä. Ensimäinen Kun. 6: 1 tulisi siis kuulua viisisataakahdeksankymmentä vuotta ollakseen täydellisessä sopusoinnussa toisten tiedonantojen kanssa.

Siten oikasee Jumalan Sana ne muutamat vähäpätöset erhetykset, jotka tavalla tai toisella ovat sinne pujahtaneet. On muistettava yllämainittujen aukkojen olevan siinä ajanjaksossa, joka täydellisesti täydennetään Uuden Testamentin henkeyttämän todistuksen kautta.

Siis, Usherin pitäessä vuotta 1 4005:nä Aadamin luomisesta, oli se todellisuudessa, niinkuin olemme näyttäneet vuosi 4129 raamatunkertomuksen mukaan, joten siis selviää, että vuosi 1872 j.K. on maailman luomisesta vuosi 6000, ja v. 1873 j.K. on seitsemännentuhatvuotiskauden alku, seitsemäs milleniumi tahi seitsemäs tuhatvuotispäivä maan historiassa.

Niinmuodoin on yksin Raamatusta otettu ajanlasku alkaen luomisesta riittävästi todettuun yleiseen historiaan asti selvä ja vahva ja antaa samalla todistuksen jumalallisen kaitselmuksen erityisistä muistiinpanotavoista, sen kätkemisestä ja sen vähitellen tapahtuvasta paljastamisesta, kun aika on tullut. Ja tämä yhdistettynä luotettaviin vuosilukuihin kristillisessä ajanlaskussa ja muutamiin vuosisatoihin ennen sitä, tekee meille mahdolliseksi tarkalleen määrätä sen paikan, missä me nyt olemme ajan virralla. Ja me alamme toivehikkaasti nostaa päämme ylös ja iloita, kun aavistamme että todellakin olemme siirtymäisillämme seitsemännen vuosituhannen ihanaan aikaan -- jos kohta huomaammekin, että sen alku tulee olemaan pimeä ja täynnä hätää, niinkuin profeetat ovat ennustaneet, ja että rajuilmanpilvet alkavat kokoontua ja pimetä.

Herramme syntymisen vuosiluku.

Kuudennella vuosituhannella alkoi kirkko laskea ajan Herramme syntymästä ja määräsi vuosiluvun A.D. (Anno Domini, Herramme vuosi, kristillisen ajanlaskun v. 1), niinkuin se nyt on, s.o. 536 vuotta Kyyroksen, Persian kuninkaan ensimäisestä vuodesta. [Vuoden A.D. määräsi jo neljännellä vuosisadalla Dionysius Eksiguus ja muut sen ajan oppineet, vaikka se ei tullut yleiseen käytäntöön, ennenkuin kuudennella vuosisadalla.] Se asianhaara, onko tässä osattu oikeaan tahi ei, ei vaikuta tässä ylempänä esitettyyn ajanlaskuun, joka osottaa, että nuo kuusituhatta vuotta Aadamin luomisesta päättyivät vuodella 1872 j.K.; tämä on nimittäin kahdeksantoistasataaseitsemänkymmentäkaksi vuotta sen vuoden jälkeen, joka merkitään A.D., ja Kyyroksen ensimäinen vuosi oli viisisataakolmekymmentäkuusi vuotta ennen tätä vuotta (A.D.), olkoonpa tämä sitte ollut Herramme syntymävuosi tahi ei.