Part 27

Florensin arkkipiispa, pyhä Antonius, viitattuaan Ps. 8: 5--9: "Sinä teit hänen vähää vähemmäksi enkeleitä", j.n.e., ja sovitettuaan sen Kristukseen, siirtää sovituksen paaviin seuraavin sanoin: -- "Ja koska hän jätti meidät ruumiillisella läsnäolollansa, jätti hän sijaisensa maan päälle, s.o. korkeimman pontifeksin, jota kutsutaan paaviksi, joka merkitsee isäin isä; niin että näitä sanoja saatetaan syyllä sovittaa paaviin. Sillä paavi on, niinkuin Hostiensis sanoo, suurempi ihmistä, pienempi enkeleitä, koska hän on kuolevainen; kumminkin on hänen valtansa ja voimansa suurempi. Sillä enkeli ei saata pyhittää Kristuksen ruumista ja verta, eikä myöskään vapauttaa tahi sitoa, jonka vallan korkein aste kuuluu paaville; eikä enkeli saata määrätä tahi myöntää synninpäästöä. Hänet on kruunattu kirkkaudella ja kunnialla; ylistyksen kunnialla, sillä häntä ei kutsuta ainoastaan autuaaksi, vaan kaikkein autuaimmaksi. Ketä epäilyttäisi kutsua sitä autuaaksi, jonka korkein kunnia on korottanut. Hän on kruunattu kunnioitusosotuksen kunnialla, jotta uskolliset suutelisivat hänen jalkojansa. Suurempaa kunnianosotusta ei saata olla. -- '_Kumartakaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä_!' (Ps. 99: 5.) Hän on kruunattu vallan suuruudella, sillä hän saattaa tuomita kaikkia ihmisiä, mutta kukaan ei saata häntä tuomita, ellei huomata uskosta luopuneeksi [Antikristuksen uskosta tietenkin]. Sentähden on hän kruunattu kolmenkertaisella kultakruunulla ja 'asetettu käsitekojensa herraksi', hallitsemaan ja vallitsemaan kaikkia alamaisia. Hän avaa taivaan, lähettää syyllisen helvettiin, vahvistaa valtoja ja järjestää koko papiston."

Lateranin kokous antoi ensimäisessä istunnossaan paaville nimityksen "maailmankaikkisuuden ruhtinas"; toisessa istunnossaan nimitti se häntä "papiksi ja kuninkaaksi, jota kaiken kansan on kumarrettava ja joka on hyvin Jumalan kaltainen", ja viidennessä istunnossa sovitti se ennustuksia Kristuksen ihanasta hallituksesta Leo X:een seuraavin sanoin: "Älä itke sinä Siionin tytär, sillä katso, Jalopeura Juudan suvusta, Daavidin juuresta; katso Jumala on sinulle herättänyt Vapahtajan."

Ferrarin _Ecclesiastical Dictionarystä_ (kirkollisesta sanakirjasta), joka on tunnettu arvokas roomalais-katolinen lähde, esitämme seuraavan supistetun ääriviivapiirroksen paavillisesta vallasta, sellaisena kun se on _papa_ (paavi) sanan alla, toisessa luvussa: --

"Paavilla on sellainen arvokkaisuus ja ylevyys, ettei hän ole pelkästään ihminen, vaan Jumalan kaltainen, ja Jumalan sijainen [edustaja]... Paavi on sentähden kruunattu kolminkertaisella kruunulla, taivaan, maan ja helvetin kuninkaaksi. Niin, paavin korkeus ja valta eivät ole ainoastaan taivaallisten, maallisten ja maanalaisten kappalten yläpuolella, vaan hän on myös enkelien yläpuolella ja heitä etevämpi; jotta jos olisi mahdollista että enkelit saattaisivat eksyä uskosta tahi omistaa eriäviä mielipiteitä, saattaisi paavi tuomita ja asettaa heidät pannaan... Hänellä on sellainen arvokkaisuus ja valta, _että hän istuu samalla tuomioistuimella Kristuksen kanssa_; niin että mitä ikänä paavi tekee, näyttää se lähtevän Jumalan suusta... Paavi on niinkuin Jumala maan päällä, Kristuksen uskollisien ainoa ruhtinas, kaikkien kuninkaiden suuri kuningas, jolla on vallan täydellisyys; _jolle maan ja taivaan valtakunnan hallitus on uskottu_." Hän lisää edelleen: -- "Paavilla on niin suuri valtuus ja voima, että hän saattaa muodostella, selittää ja tulkita jumalallista lakia." "Paavi saattaa joskus vastustaa jumalallista lakia supistamalla sitä, selittämällä sitä, j.n.e."

Siis Antikristus ei ainoastaan koettanut vahvistaa Seurakunnan valtaa _ennen_ Herran _aikaa_, vaan oli hänellä kyllin rohkeutta koettaa "vastustaa" ja muodostaa jumalallisia _lakeja_ sitä mukaan kun hänen tarkotuksilleen oli soveliasta. Miten selvästi hän tällä tavoin täyttikään ennustuksen, joka enemmän kuin tuhatta vuotta aikasemmin selitti: -- "Hän aikoo muuttaa _ajat_ ja _lain_." -- Dan. 7: 25.

Eräässä käskykirjeessä eli julistuksessa, selittää Sekstus V: --

"Ijankaikkisen Kuninkaan mittaamattoman vallan antama valtuus Pyhälle Pietarille ja hänen seuraajilleen, on kaikkien maallisien kuninkaiden ja ruhtinaiden valtaa ylempänä. Se langettaa muuttumattoman tuomion heidän kaikkien yli. Ja jos hän huomaa jonkun heistä vastustavan Jumalan asetuksia, kostaa hän ankarammin heille, kukistaen heidät valtaistuimeltansa, miten mahtavia lienevätkään, ja syöksee heidät kopeilevan Lusiferin palvelijoina maan syvimpään paikkaan."

Eräs paavi Pius V:n käskykirje nimeltään: -- "Englannin kuningattaren, Elisabetin, ja hänen liittolaistensa kiroustuomio ja pannaan paneminen -- ynnä siihen liittyvät muut rangastukset", kuuluu seuraavasti: --- "Hän, joka korkeudessa hallitsee, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, antoi ainoan pyhän, yhteisen apostolisen kirkon ja seurakunnan (jonka ulkopuolella ei mitään pelastusta ole) Pietarin, apostolien ruhtinaan, ja Pietarin seuraajan, Rooman Piispan haltuun, että sitä hallittaisiin täydellisellä vallalla. Hänet yksin hän teki kaikkien kansojen ja valtakuntien ruhtinaaksi, repimään, särkemään, hukuttamaan, kukistamaan, istuttamaan ja rakentamaan."

Pyhä Bernhard väittää, "ettei kukaan paitsi Jumalaa, ole _paavin kaltainen_, ei taivaassa eikä maan päällä."

"Keisari Konstantin", sanoo paavi Nikolaus I, "lahjotti paaville nimityksen Jumala: sentähden ollen Jumala, ei häntä kukaan ihminen saata tuomita."

Paavi Innosentius III sanoi: -- "Paavilla on totisen Jumalan paikka;" ja kanoninen laki nimittää reunamuistutuksessa paavia: "Meidän Herra Jumalamme."

Innosentius ja Jakobatius sanovat, että "paavi voi tehdä melkein kaikkia mitä Jumala voi tehdä", Desiuksen hyljätessä sanan _melkein_ tarpeettomana. Jakobatius ja Durand selittävät, "ettei kukaan uskalla sanoa hänelle, yhtä vähän kuin Jumalallekaan: 'Herra mitä sinä teet'?" Ja Antonius kirjotti: --

"Hän [paavi] saa määrätä mitä yhteiseen hyvään tulee ja raivata pois tieltä mikä estää tätä tarkotusperää, niinkuin paheita, väärinkäytöksiä, jotka vierottavat ihmisen pois Jumalasta... Ja tämä Jeremian 1: 10 mukaan. [Tässä omistetaan taas Antikristukselle ennustus, joka kuuluu Kristuksen tuhatvuotisvaltakuntaan]: 'Katso, minä panen sinun tänäpänä kansain ja valtakuntain päälle, repimään, särkemään, hukuttamaan ja kukistamaan', mitä paheisiin tulee; 'rakentamaan ja istuttamaan', mitä hyveisiin tulee... Mitä paavin valtaan tulee niiden yli, jotka ovat helvetissä, joita kuvataan kalojen kautta meressä (Ps. 8. --) koska, niinkuin kalat alituisesti ajautuvat sinne ja tänne meren aaltojen mukana, nekin ovat, jotka ovat kiirastulessa, rangastuksen kärsimyksien liikuttamia -- on Jumala pannut paavin alle kalatkin meressä, se on, ne, jotka ovat kiirastulessa, että hän antaisi heille helpotusta synninpäästön kautta.

"Pakanatkin ovat paavin alle annetut, joka johtaa maailmaa Kristuksen sijassa. Mutta Kristuksella on täysi valta jokaisen luodun yli. Paavi on Kristuksen sijainen, eikä kukaan saata luvallisesti kieltäytyä häntä tottelemasta, niinkuin ei kukaan saata kieltäytyä tottelemasta Jumalaa.... Paavi saattaa rangasta pakanoita ja raakalais kansoja... Ja vaikka pakanoita ei saata rangasta hengellisellä pannaanjulistamisrangastuksella ja muilla sellaisilla rangastuksilla, saattaa kirkko kumminkin rangasta heitä rahallisilla rangastuksilla ja ruhtinaat saattavat rangasta heitä myös ruumiillisesti... Kirkko saattaa, välillisesti, rangasta juutalaisia hengellisillä rangastuksilla, julistamalla pannaan kristittyjä ruhtinaita, joiden alamaisia juutalaiset ovat, _jos nämä laiminlyövät rangasta heitä ajallisilla rangastuksilla_, kun he tekevät pahaa kristityille... Jos joidenkuiden kääntymyksiä _haluttaisiin_, saattaa heitä pelottamalla ja ruoskimalla pakottaa, ei tosin ottamaan vastaan uskoa, mutta olemaan vastustamatta uskoa omapäisen tahtonsa kautta. Uskottomien käännyttämisessä on Jumalan tuomiota seurattava."

Tässä on esimerkki siitä miten eksytys opissa kasvattaa vääryyttä. Ihmisiä saattaa helposti johtaa harjottamaan kaikenlaista julmuutta ja sortoa, kun vaan ensin tulevat vakuutetuksi, että he sellaisia ilkitöitä tekemällä, tulevat enemmän Jumalan kaltaisiksi -- Jumalan seuraajiksi. Ihmeellistä on, että ihmiset ovat niinkin ystävällisiä ja siivoja kuin ovat, kaikkien niiden väärien ja kauheiden käsityksien vallitessa Jumalan suunnitelmasta ihmiskuntaan nähden, joilla Saatana on sokaissut ja lumonnut heidät paavillisen eksytyslähteen kautta, ja johtanut heidät tielle, josta heidän langennut luontonsa pitää. Jatkaen lisää sama kirjailija: --

"Paavin valtaa harjotetaan myös kerettiläisten ja lahkolaisten yli, joita myös kuvataan härjillä, koska he vastustavat totuutta ylpeyden sarvilla. Jumala on asettanut nämäkin paavin jalkain alle rangastaviksi _nelinkertaisella tavalla_, nim. pannaan julistamisen, mestaamisen, maallisen omaisuuden riistämisen ja sotilaallisen vainoamisen kautta. Kumminkin pidetään heitä ainoastaan silloin kerettiläisinä, kun he kieltäytyvät muuttamasta turmiotatuottavia oppejaan ja ovat valmiit itsepäisesti puolustamaan niitä... Paavi saattaa määrätä ja valita keisarin. Keisari on paavin palvelija (ministeri), ollessansa samalla _Jumalan_ palvelija, _jonka sijainen paavi on_; sillä Jumala on määrännyt keisarin paavin palvelijaksi... Minusta aivan oikeudella sanotaan, että paavilla, Kristuksen sijaisella, on yleinen tuomiovalta hengellisissä ja maallisissa asioissa koko maailmassa _elävän Jumalan sijasta_."

Seuraavat lausunnot paaveista, jotka eräs huomattu englantilainen kirjailija H.G. Guinnessen on ottanut Foks'in teoksesta "Acts and Monuments" (Asiakirjoja ja muistomerkkejä), ansaitsevat huomatun paikan; ja sydämestämme saatamme yhtyä tämän kirjailijan arvosteluun tästä järjestelmästä, jonka suusta lähtee sellaisia puheita, kun hän sanoo: -- "Jos 'se, joka ylentää itsensä on alennettava', mikä alennus saattaa olla tällaisen itsensä ylentämisen vertainen, kun tämä on?"

"Jonkatähden, koska sellainen valta on annettu Pietarille ja minulle Pietarissa ollen hänen seuraajansa, ken on se koko maailmassa, jonka ei ole oltava tottelevainen minun säädöksilleni, minun, jolla on sellainen valta taivaassa, helvetissä ja maan päällä, elävien ja myöskin kuolleiden seassa... Sen tuomiovallan nojalla, joka kuuluu tälle avaimelle, on minun valtani täydellisyys niin suuri, että kaikkien muiden ollessa alamaisia -- niin itse keisarienkin on alistettava minulle tekojensa toimeenpanemisen -- minä yksin en ole kenenkään luodun olennon alamainen, en, en edes oman itsenikään; siten on minun paavillinen majesteettini aina vähentymätön; minä seison kaikkien ihmisien yli, jota heidän kaikkien on toteltava ja seurattava, jota ei kukaan ihminen saa tuomita eikä syyttää mistään rikoksesta, kukaan muu ei saa panna minua viralta pois kun minä itse. Kukaan ei saa julistaa minua pannaan, ei edes vaikka seurustelisin pannaan julistettujen kanssa; sillä ei mikään voi sitoa minua; jolle ei kukaan saa valehdella, sillä se, joka valehtelee minulle on kerettiläinen ja pannaan julistettu henkilö. Siten osottautuu, että se pappeuden suuruus, joka alettiin Melkisedekissä, juhlallistutettiin Aaronissa, täydellistytettiin Kristuksessa, tuli edustetuksi Pietarissa, _korotettiin yleiseen tuomiovaltaan ja ilmestyi paavissa_. Niin että, tämän minun _pappeuteni korkeamman arvon kautta_, jossa minun alleni kaikki on annettu, minussa näyttää hyvin toteutuvan, mitä sanottiin Kristuksesta: 'Sinä olet pannut kaikki hänen jalkainsa alle.'

"Samoin on myös ymmärrettävä, että tämä kirkon piispa aina on hyvä ja pyhä. Niin, jos hän vaikka lankeaisi miesmurhaan taikka aviorikokseen, saattaa hän tehdä syntiä, mutta sittenkään ei häntä saateta syyttää, vaan pikemmin suotava anteeksi Simsonin murhan, hebrealaisten varkauden ja muiden laisina. Koko maa on minun hiippakuntani, ja minä olen kaikkien ihmisten hengellinen tuomari, kun minulla on kaikkien kuninkaiden Kuninkaan valta alamaisten yli. Minä olen kaikki kaikessa ja kaikkien yli, niin että Jumalalla itsellään ja minulla Jumalan sijaisella, molemmilla on sama konsistorio (piispanoikeus), ja minä kykenen tekemään melkein kaikkea, mitä Jumala voi tehdä. Kaikissa, missä minua haluttaa, on minun tahtoni pidettävä järkevänä, sillä minä saatan lain kautta vapauttaa laista ja väärästä tehdä oikean parantamalla ja muuttamalla lakeja. Miksi, jos näitä, mitä minä teen, ei sanota ihmisen tekemäksi, vaan Jumalan -- _miksi muuksi saatatte tehdä minut kuin Jumalaksi?_ Jos taas, Konstantin kutsuu ja laskee kaikki esipapit jumaloiksi, näytän minä siis, ollen ylempänä kaikkia esipappeja, tämän syyn nojalla, _olevan ylempi kaikkia Jumalia_. Jonka vuoksi ei ole ihme, jos minun vallassani on muutella aikaa ja aikoja, muuttaa ja kumota lakeja, päästää kaikesta, _niin, vieläpä Kristuksen käskyistäkin_; sillä kun Kristus käskee Pietarin pistämään miekkansa tuppeen ja varottaa opetuslapsiansa käyttämästä minkäänlaista ulkonaista väkivaltaa kostaakseen itsiänsä, kirjotan minä, paavi Nikolaus, Ranskan piispoille ja kehotan heitä vetämään ulos maalliset miekkansa... Ja koska Kristus itse oli läsnä häissä Galilean Kaanaassa, kiellän minä, paavi Martin, etevyydessäni hengellistä papistoa olemasta läsnä hääjuhlissa, tai myös menemästä naimisiin. Sen lisäksi, koska Kristus käskee meitä lainaamaan voittoa toivomatta, enkö minä, paavi Martin, päästä siitä? Miksi puhuisin murhasta; kun saatan toimia niin, ettei murha ole murha tahi miestappo, jos lyö pannaan julistetun kuoliaaksi? Samaten luonnon lakeja ja apostoleja kohtaan, niin myös apostolien asetuksiin nähden, minä saatan päästää ja päästän; sillä missä he asetuksissansa käskevät, että pappi on pantava viralta pois huorinteon vuoksi, muutan minä, Sylvesterin valtuuden nojalla, tämän käskyn ankaruuden, huomioon ottaen, että ihmisten mielet ja samoin ruumiit ovat heikommat nyt, kuin ne silloin olivat... Jos teitä haluttaa kuulla lyhyesti lueteltuina kaikki sellaiset tapaukset, jotka oikeastaan kuuluvat minun paavilliselle tuomiovallalleni, ja jotka nousevat viiteenkymmeneenyhteen kohtaan, joihin älköön kukaan muu kuin minä itse sekaantuko, tahdon luetella ne." [Sitte seuraa luettelo.]

"Koska nyt olen kyllin selittänyt valtaani maan päällä, taivaassa, kiirastulessa, miten suuri se on ja kuinka täydellinen se on, kun saa sitoa, päästää, käskeä, luvata, valita, vahvistaa, vapauttaa, tehdä tehdyn tekemättömäksi j.n.e. niin tahdon nyt vähän puhua rikkauksistani ja suurista omistusalueistani, että jokainen saisi nähdä minun varallisuuteni ja ylellisen runsauden -- korkoja, kymmenyksiä, veroja; minun silkkini, minun purppuraiset piispanhiippani, kruununi, kultani, hopeani, helmeni ja jalokiveni, läänitykseni ja maatilani. Sillä minulle kuuluu ensinnäkin Rooman keisarillinen kaupunki; Lateranin palatsi, Sisilian kuningaskunnan minä omistan; Apulia ja Kapua ovat minun. Samoin Englannin ja Irlannin kuningaskunnat, eivätkö ne ole, tahi eikö niiden tulisi olla veronalaisia minulle? Näihin lisään myös, paitsi muita läänejä ja maita sekä Itä- että Länsimailla, pohjasta etelään, näiden valtojen nimet." [Tässä seuraa pitkä luettelo.] "Miksi minä tässä puhuisin jokapäiväisistä tuloistani, esikoishedelmistäni, annaateistani, piispan viitoistani, anekirjeistäni, käskykirjeistäni, rippituoleistani, vapautus- ja käskykirjeistä, testamenteista, etuoikeuksista, vero-oikeuksista, kirkollisista eläkkeistä, uskonnollisista laitoksista ja semmoisista, jotka kaikki nousevat melkosiin rahamääriin... ja vaan osaksi saatetaan arvata, mitä nämä tuottavat minun aarrearkkuihini... Mutta miksi minä Saksasta puhun, kun koko maailma on minun pitäjäni, niinkuin kirkkolain opettajat sanovat, ja jota kaikki ovat velvolliset uskomaan. Sen tähden, minä lopetan niinkuin minä alotin, käskien, selittäen, julistaen, että _jokaisen ihmisolennon autuudelle on välttämätöntä olla minulle alamainen_."

Monet meidän aikanamme uskovat, että tämä paavikunnan kehuskeleminen kuuluu ainoastaan kaukaiseen menneisyyteen, ja että suuri muutos on tapahtunut tässä järjestelmässä viime aikoina; mutta hiukkanenkaan ajatusta ja huomiokykyä osottavat, että nämä paavikunnan mielipiteet edelleen ovat muuttumattomat. Meidän on myös muistettava paavikunnan ainaisen väitteen olevan, että sen opit ovat muuttumattomat; että paavien ja kirkonkokouksien päätökset ovat _erehtymättömät_; ja että nykyinen katolinen kirkko vielä pitää pyhinä noita päätöksiä, jotka huokuvat rienausta Jumalaa kohtaan ja hänen pyhiensä vainoamista. Muutos paavikunnassa on ainoastaan vallan kadottaminen, joka aikaansaatiin sen heräämisen kautta, joka ilmeni uskonpuhdistuksessa. Tahto on vielä tallella, mutta kyky tehdä sitä on rajotettu tiedon ja vapauden lisäännyttyä, jossa Raamattu on ollut pääasiallinen tekijä, Antikristus "tehdään vähitellen voimattomaksi" totisen Kristuksen "suun hengen" -- hänen Sanansa kautta. Pian tulee Immanuelin _läsnäolon_ kirkas valo perinpohjin hävittämään tuon suurisuisen jäljittelemisen, ja täydellisesti pelastamaan maailman niistä kahleista, joissa sen petolliset väitteet ja eksytykset ovat pitäneet sitä.

Esimerkkinä nykyajan pöyhkeilemisestä huomattanee, että nykyinen paavi noustessaan paavilliselle valtaistuimelle otti arvonimen Leo XIII ja kohta sen jälkeen nimitti itsensä: "_Leo de triba Juda_" -- s.o. "Juudan suvun jalopeura", joka on yksi todellisen pään arvonimistä. Hän ei siis ole, mitä pöyhkeileviin vaatimuksiin tulee, jälellä niistä, joilla oli sama virka pimeällä keskiajalla.

Seuraava muodollisuus nimeltä "_rukouspalvelus_" on vielä osa niistä menoista, jotka ovat yhdistetyt uuden paavin virkaanasettamiseen. Uusi paavi, Valkosiin puettuna, monilukuisten kimaltelevien jalokivien koristelemana, punasissa kengissä, joissa solkien asemesta on suuret, kultaiset ristit, talutetaan alttarin ääreen, jossa hän polvistuu. Sen jälkeen "nousee paavi ja hänen pitäessä paavinhiippaa päässään, nostavat kardinaalit hänet ja asettavat hänet alttarivaltaistuimelle istumaan. Eräs piispoista polvistuu, ja _Te Deum'in_ [O Jumala me ylistämme sinua] laulaminen alkaa. Sill'aikaa suutelevat kardinaalit paavin jalkoja, käsiä ja kasvoja." Eräässä, paavillisessa rahapajassa tehdyssä rahassa, joka esittää tätä juhlamenoa, on sanat: "Sitä, jonka he loivat, rukoilevat he."

Kardinaali Manning, paavikunnan etevin edustaja Englannissa, hyväksyy seuraavan pykälän katolisessa uskossa, johon hän kiinnittää yleisön huomion: --

"Me selitämme, väitämme, määräämme ja lausumme, että jokaisen ihmisen autuudelle on välttämätöntä olla roomalaiselle pontifeksille alamainen." Ja eräässä painetussa esitelmässä esittää hän paavin lausuvana: "Minä väitän olevani korkein tuomari ja ihmisten omientuntojen johtaja; maanviljelijän, joka kyntää peltoansa, ja ruhtinaan, joka istuu valtaistuimella; perheen, joka elää yksityiselämän varjossa, ja lakimiehen joka laatii lakia valtakunnille. Minä olen oikean ja väärän ainoa, viimenen, korkein tuomari."

Emmehän myöskään, tarkastaessamme uudenaikaisia esimerkkejä paavikunnan "pöyhkeilevistä turhuuden sanoista", saa sivuuttaa Roomassa vuonna 1870 pidetyn yleiskristikunnallisen kokouksen eli vatikaanisen kirkolliskokouksen merkillistä päätöstä paavin erehtymättömyydestä. Tosin on ennen silloin tällöin tapahtunut, että ylpeämieliset paavit ovat väittäneet olevansa erehtymättömiä; ja piispat ja ruhtinaat, jotka tahtoivat imarrella heidän ylpeyttään, olivat todella nimittäneet heitä sellaisiksi selityksessään: "Sinä olet toinen Jumala _maan päällä_;" mutta, paavilliselle kokoukselle tällä valistuneella yhdeksännellätoista vuosisadalla oli sallittu rauhallisesti ja kylmäverisesti ilmottaa maailmalle, kuinka suuri tämä "jumala maan päällä" on -- että hän on _melkein_ yhtä täydellinen kuin toinen Jumala taivaassa; että hän yhtä vähän kuin toinenkaan, saattaa erehtyä; että paavi _ex cathedra_ (paavillisen valtuutensa) lausunnoissa on _erehtymätön_ -- ei saata erehtyä.

Äänestys toimitettiin 13 päivänä heinäkuuta 1870, ja 18 päivänä julistettiin päätös muodollisesti, juhlamenoilla suuressa Pyhän Pietarin kirkossa Roomassa. Seuraavaa Tri J. Cummingin Lontoossa antamaa selostusta tapahtumasta luettanee mielenkiinnolla. Hän sanoo: --

"Paavi oli antanut laitattaa suurenmoisen valtaistuimen itäisen akkunan eteen Pietarinkirkossa ja koristautunut täydellisellä jalokivien kimaltelulla ja oli kirjavissa puvuissa olevien kardinaalien, patriarkkain ja piispojen ympäröimänä aikaansaadakseen loistavan näytelmän. Hän oli valinnut varhaisen aamuhetken ja itäisen akkunan -- että nouseva aurinko heittäisi säteensä kokonaan hänen loistolleen ja sen kautta valo taittuisi ja heijastuisi hänen timanteistaan, rubiineistaan ja smaragdeistaan niin, että hän näyttäisi olevan, ei ihminen, vaan se, miksi päätös julisti hänet, sellainen, jolla oli kaikki Jumalan kirkkaus... Paavi asettui aikaseen paikalleen itäisen akkunan ääressä -- -- -- mutta aurinko kieltäytyi -- -- paistamasta. Synkkä sarastus muuttui yhä syvemmäksi ja syvemmäksi hämäräksi. Häikäisevää virvaloistoa ei saatettu esittää. Luulotellun Jumalan vanhat silmät eivät nähneet lukea päivän valolla ja hänen oli lähetettävä noutamaan kynttilöitä. Kynttilän valo rasitti liiaksi hänen näköhermojaan, ja hänen oli jätettävä lukeminen eräälle kardinaalille. Kardinaali alkoi lukea yhä pimetessä, mutta hän ei ollut ennättänyt montakaan riviä, ennenkuin pikimustasta pilvestä iski sellainen leimaus punasta tulta ja kuului sellainen jyräys, jota ei Roomassa ennen ole kuultu. Kauhu valtasi kaikki. Lukeminen taukosi. Eräs kardinaaleista juoksi vavisten ylös tuoliltansa huutaen: 'Se on Jumalan ääni, joka puhuu Siinain jylinällä'."

Antikristuksen rienaavien vaatimuksien joukossa on muistettava useita sen opeista, erityisesti oppia messusta, josta aijomme huomauttaa eräässä myöhemmässä osassa. Me sivuutamme pyhimyksien ja Marian palvomisen ja kiinnymme muutamiin vielä surkeampiin eksytyksiin.

_Kirkon erehtymättömyys_ oli ensimäisiä ja raivasi tietä toisille. Se esitettiin, ennenkuin paavinvalta tuli tunnustetuksi. Se on ollut mitä vakavimmanlaatuinen harhaoppi ja on sulkenut tien eksytyksien oikaisuille, kun niitä jälkeenpäin huomattiin. Se on asettanut kirkonkokouksien päätökset kaiken tutkimuksen ja vastaväitteen yläpuolelle, vaikka niitä olisi tehty järjen tahi Raamatun perustuksella ja on tehnyt inhimillisen tietämättömyyden ja väärinkäsitykset _ojennusnuoraksi uskolle_, Jumalan sanan -- Raamatun -- asemesta; sillä kun kerran oli myönnetty, että kirkolliskokous oli _erehtymätön_ (ei voinut erehtyä), oli kaikki taivutettava yhtäpitäväksi sen kanssa. Ja jokainen kirkolliskokous piti pakollisena velvollisuutenaan, ettei tekisi mitään päätöksiä, jotka olisivat ristiriidassa edellisien kirkonkokouksien päätöksien kanssa; ja ne, jotka tekivät toisin, olivat vaarassa joutua hyljätyiksi. Siis ei voitu eksytystä, kun se kerran oli tullut vahvistetuksi, kieltää eikä edes jättää. Raamattua ja järkeä oli selitettävä ja väännettävä, jotta sopisivat yhteen erehtyväisten ihmisten _erehtymättömien_ päätöksien kanssa. Eipä ihme, että huomattiin tarvittavan hyvin asiantunteva jumaluusoppinut tulkitsemaan Raamattua saadakseen sitä sopimaan yhteen erehtymättömien päätöksien kanssa. Eikä myöskään ihme, että Antikristus viisauksissaan --

_Karkotti Raamatun maanpakoon_. Paavikunnan historia osottaa selvästi, että samalla kertaa, kun se julkisesti tunnusti kunnioittavansa Raamattua Jumalan sanana, on se pitänyt sitä syrjässä ja pitänyt omia _erehtymättömiä sanojansa_ etusijassa. Mutta ei sillä hyvä; vaan se on täydellisesti julistanut Jumalan Sanan pannaan, sopimattomana ja vaarallisena kansan luettavaksi, jotta heidän omilla erehtymättömillä sanoillansa olisi yksin päätösvalta. Se tiesi kyllä Raamatun olevan vaarallisen sen vallalle ja että se alituisesti tuomitsi sen rienaavia vaatimuksia.