Part 21

_Läsnäolo_ oli heillä toinen suurista koetuskohdista, ja _risti_ oli toinen. Johannes Kastaja huusi heille: "_Keskellänne_ seisoo se, jota ette tunne." Kumminkaan eivät muut, kuin oikeat israelilaiset kyenneet näkemään sitä totuutta, että Messias oli läsnä; ja näistä useat kompastuivat ristiin; sillä vaikka olivat alttiit ottamaan vastaan Jeesuksen vapauttajana, teki heidän ylpeytensä heidät vastahakoisiksi ottamaan vastaan häntä _Lunastajana_. Samoin on nytkin. Kristuksen _läsnäolo_, parhaillaan tapahtuva "elonkorjuu" ja nimitunnustajajoukkojen hylkääminen ovat kiviä, joihin monet kompastuvat; ja suurta Pelastajaa, jonka tulemista ja valtakuntaa monet ovat rukoilleet (niinkuin juutalaisetkin), eivät he tahdo tunnustaa. Jälleen saattaa totuuden mukaisesti sanoa: "Keskellänne seisoo se, jota ette tunne." Ja jälleen tulee Kristuksen risti koetukseksi, kompastus- tai koetuskiveksi aavistamattomalla tavalla; ja monet, monet kompastuvat nyt siihen sanoen: Me tahdomme tunnustaa Kristuksen _Vapahtajaksemme_, mutta me hylkäämme hänet Lunastajana ja Vapaaksiostajana.

Varmastikin on kaikkien, jotka huolellisesti tarkastavat asiaa, tunnustettava, että todistukset Herramme läsnäolosta (henkiolentona ja siis näkymättömänä) ovat suuremmat ja selvemmät niitä todistuksia, joita juutalaisilla oli hänen läsnäolostansa lihassa ensimäisessä tulemisessa. Ja nyt eivät Herran läsnäolontodistukset ainoastaan ole täydemmät, täydellisemmät ja lukuisammat, vaan ajan merkit ympärillämme, jotka ilmasevat, että elonkorjuutyö on käymässä, ovat paljon silmiinpistävämmät ja vakuuttavammat niille, joiden silmät ovat voidellut silmävoiteella (Hm. 3: 18), kuin asianlaita oli ensimäisessä tulemisessa, kun Herramme Jeesus, kourallinen seuraajia kanssaan, paljon vastuksen ja monen epäsuotuisan asianhaaran vallitessa julisti: "_Aika on täyttynyt_; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi" -- Messias on tullut, suuren Jehovan Lähettiläs, täyttääkseen teille kaikki ne lupaukset, jotka ovat annetut teidän isillenne. Oliko ihme, että ainoastaan mieleltään nöyrät saattoivat ottaa vastaan nöyrän nasaretilaisen suurena Vapauttajana, tai noita nöyriä miehiä ilman minkäänlaisia arvonimiä hänen hallituksensa jäseninä, -- sellaisina, jotka kerran olisivat kuninkaita ja ruhtinaita hänen kanssaan. Ainoastaan harvat saattoi nähdä hänessä, joka ratsasti aasilla ja itki Jerusalemin yli, sen suuren Kuninkaan, josta Sakarja oli ennustanut, että Sion tulisi ottamaan vastaan hänet Kuninkaana riemuhuudoilla.

Ensimäisessä tulemisessa nöyryytti hän itsensä ja otti ihmismuodon ja luonteen (Hehr. 2: 9, 14) voidakseen senkautta toimittaa meidän lunastuksemme antamalla itsensä lunastushinnaksi. Hän on nyt korkealle korotettu eikä enää kuole; ja toisessa tulemisessansa on hän, puettuna kaikella voimalla (Fil. 2: 9), korottava "ruumiinsa" ja sitten jakava maailmalle sen ennalleenasettamissiunauksen, jonka hän _osti_ sille ensimäisessä tulemisessansa omalla kalliilla verellään. Muista, ettei hän enää ole lihaa, vaan henkiolento, ja on pian muuttava ja kirkastava jäseninään ja kanssaperillisinään kaikki uskolliset seuraajansa.

Juutalaiselle huonekunnalle esiintyi Jeesus kolmella eri tavalla -- Ylkänä (Joh. 3: 29), Elonkorjaajana (Joh. 4: 35--38) ja Kuninkaana (Mat. 21: 5, 9, 4.) Kristitylle huonekunnalle esiintyy hän samaten kolmella tavalla. (2 Kor. 11: 2; Ilm. 14: 14, 15; 17: 14.) Juutalaiselle huonekunnalle tuli hän Ylkänä ja Elomiehenä heidän elonkorjuunsa alussa (hänen opettajavirkansa alkaessa); ja juuri ristiinnaulitsemisensa edellä esiintyi hän heidän Kuninkaanaan ja harjotti kuninkaallista valtaa langettamalla tuomion heidän ylitsensä, jättäessään heidän huoneensa autioksi ja esikuvauksellisesti puhdistamalla heidän temppelinsä. (Luuk. 19: 41--46; Mark. 11: 15--17.) Aivan samalla tavalla on tässäkin elonkorjuussa ollut: Herramme läsnäolo Ylkänä ja Elonmiehenä huomattiin ensimäisenä kolmena ja puolena vuotena, vuodesta 1874 vuoteen 1878. Siitä ajasta on eittämättömällä tavalla ilmennyt, että aika oli tullut vuonna 1878, jolloin kuninkaallisen tuomion piti alkaman Jumalan huoneesta. Tätä tarkottaa Ilm. 14: 14--20, ja Herramme esitetään _kruunattuna_ Elonkorjaajana. Vuosi 1878, joka on rinnakkaisvuosiluku hänen esikuvassa ottamastansa vallasta, _osottaa_ selvästi _ajan_ meidän nykyisen, hengellisen, näkymättömän Herramme valtaanastumiselle kaikkien kuningasten Kuninkaana, ajan, jolloin hän ottaa suuren valtansa hallitaksensa, joka hallitus ennustuksessa on likeisessä yhteydessä hänen uskollistensa ylösnousemisen kanssa ja hädän ja vihan alkamisen kanssa kansojen yli. (Ilm. 11: 17, 18.) Tällöin, niinkuin esikuvassa, alkaa tuomio nimiseurakunnan yli, senkautta että nimi _järjestelmät_ (ei kansat) tuomitaan hävitettäväksi, jotka järjestelmät ulkonaisesti edustavat totista Seurakuntaa -- "ruumista." Tämä on myös todellisen temppelin, todellisen Seurakunnan, Kristuksen ruumiin -- vihkiytyneen luokan -- puhdistaminen. (1 Kor. 3: 16; Ilm. 3: 12.) Tämä pyhitetty tahi _temppeli_-luokka nimiseurakunnassa on samassa suhteessa nimiseurakuntaan kokonaisuutena, kuin kirjaimellinen temppeli oli pyhään Jerusalemin kaupunkiin kokonaisuutena. Kun kaupunki oli tullut hyljätyksi, tuli temppeli _puhdistetuksi_; samalla tavalla on temppeliluokka nyt puhdistettava: jokainen itsekäs, lihallinen ajatus ja kaikki maailmallisuus on heitettävä ulos, jotta temppeli, Jumalan pyhän Hengen asunto -- elävän Jumalan temppeli -- puhdistuisi.

Erityinen tehtävä vuoden 1878 jälkeen on ollut julistaa Kuninkaan käskyä: "Lähtekää siitä (Baabelista) ulos, te minun kansani, jottette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin hänen vitsauksiansa kärsiä." (Ilm. 18: 4.) "Paetkaa, paetkaa, lähtekää sieltä, älkää saastaiseen koskeko! lähtekää sen keskeltä, puhdistakaa itsenne, te [kuninkaallinen Papisto] Herran kalujen kantajat!" -- Jes. 52: 11.

Toinen selvästi esiintyvä kohta, jossa ensimäinen ja toinen tuleminen ovat toistensa kaltaisia, on yleinen tunne, että vapauttaja on tarpeen ja kansain keskuudessa laajalle levinnyt vaikutus, että pelastus on jollain tavalla pian tuleva -- toisien ajatukset näistä asioista lähenevät muutamissa suhteissa totuutta. Mutta joka tapauksessa ovat ne harvat, jotka kykenevät näkemään Pelastajan, ja asettuvat hänen lippunsa alle totuuden palveluksessa. Juutalaisessa elonkorjuussa menivät monet ulos Herraa vastaan sinä aikana, jolloin kaikki "odottivat" häntä (Luuk. 3: 15), hänen syntymänsä aikana, kolmekymmentä vuotta ennen hänen voitelemistansa Messiaaksi hänen virkansa alkaessa: ja samalla tavalla oli myös vastaava odotus ja liike monien keskuudessa, (joita sittemmin kutsuttiin adventisteiksi), jota eräs baptistiveli nimeltä William Miller, Amerikassa, ja Hr. Volff ja muut Europassa ja Aasiassa johtivat. Tämä liike nousi huippuunsa vuonna 1844, tasan kolmekymmentä vuotta ennen vuotta 1874, jolloin Kristus, Ylkä ja Elonkorjaaja todella tuli, niinkuin Riemuvuodet opettavat. Tässä tapaamme vieläkin yhden sattuvan aika-rinnakkaisuuden näiden aikojen välillä; sillä kysymyksessä olevat kolmekymmentä vuotta vastaavat täydellisesti kolmeakymmentä vuotta Jeesuslapsen syntymästä Messiakseen voideltuun -- kun hän kolmenkymmenen vuoden ikäisenä kastettiin ja sittemmin astui esille Ylkänä ja Elonkorjaajana. -- Matt. 3: 11--13; Joh. 3: 29.

Molemmissa tapauksissa tapahtui pettymys, jota seurasi kolmenkymmenen vuoden odotusaika, jolloin kaikki nukkuivat ja ainoastaan muutamat harvat molemmissa tapauksissa heräsivät _oikeaan_ aikaan huomatakseen Messiaksen läsnäolon. Molempien huonekuntien suuret nimijoukot eivät huomaa etsikon aikaa, koska ovat ylenraskautetut ja haaleat ja laiminlyövät kehotuksen valvoa ja rukoilla. Siten toteutuu profeetan lausuma ennustus: -- "Hän on oleva loukkauskiveksi ja kompastuksenkallioksi molemmille Israelin huonekunnille." (Jes. 8: 14.) Luonnollinen huone loukkaantui, koska olivat tehneet tyhjäksi Jumalan lain tottelemalla perimäsääntöjä (Mark. 7: 9, 13), eikä heillä sen vuoksi ollut oikeaa käsitystä ensimäisen tulemisen tavasta ja tarkotuksesta. Tästä syystä olivat he valmistumattomia ottamaan vastaan häntä sillä tavalla, kun hän tuli, ja siten he loukkaantuivat häneen ja hänen uhritoimitukseensa. Hengellisen nimi-Israelin joukot loukkaantuvat nyt samaan kallioon ja samasta syystä. He ovat inhimillisten perimätietojen ja lahkollisten ennakkoluulojen sokasemat, jotka estävät heitä saamasta oikeaa valoa Jumalan sanasta, ja sen johdosta ei heillä ole oikeaa käsitystä Herran toisen tulemisen tavasta ja tarkotuksesta. Ja tässäkin on Kristuksen risti, oppi lunastuksesta, koetuskivi kaikille. Tarkkaa huomiota ansaitsee sekin, ettei kumpikaan huone saattaisi loukkaantua tai kompastua olemattomaan kallioon. Kallio on nyt olemassa, ja nimijärjestelmät kompastuvat, loukkaantuvat ja musertuvat; samalla kuin "oikeat israelilaiset", niinkuin ensimäisessäkin tulemisessa, henkilökohtaisesti huomaavat ja ottavat vastaan kallion, ja kapuamalla tälle totuudelle tulevat he nostetuiksi korkealle yli kompastuvien joukkojen, jotka hylkäävät sen.

Ne, joiden ymmärryksen silmät ovat valaistut, eivät kompastu; mutta kun he siihen sijaan nousevat Kalliolle, saattavat he siltä korkeammalta näkökannalta, jonka se tarjoaa, paljon selvemmin nähdä Jumalan suunnitelman sekä menneisyyden että tulevaisuuden -- nähdä sellaisiakin asioita, jotka ovat sanoin sanomattomia, Seurakunnan tulevasta kirkkaudesta ja maan juhlapäivästä. Ne, jotka luottavat Herraan, eivät koskaan joudu häpeään.

Tämän rinnakkaisuuden koko voimaa ei saata nähdä, jollei huomaa, että riemuvuosijaksot ja pakanain ajat osottavat, edelliset sen neljäkymmenvuotisen ajanjakson alkua, jälkimäiset sen loppua, jotka alaosastoissaan niin täydellisesti vastaavat juutalaisia rinnakkaisuuksia. Ei ole mikään mielikuvitus, että juutalainen ja kristillinen aika muodostavat esikuvan ja vastakuvan -- apostolit ja profeetat todistavat niiden keskinäistä yhdenmukaisuutta. Emme myöskään luota yksinomaan rinnakkaisuuksiin todistukseksi nykyiselle kristillisen armotalouden elonkorjuulle: tämä elonkorjuu on, niinkuin jo olemme näyttäneet, myöskin toisella tavalla ilmaistu -- niinhyvin sen alku kuin loppukin. Riemuvuosijaksot osottavat, että se aika, jolloin Herramme Jeesus olisi läsnä ja alkaisi ennalleenasettamistyön, olisi syksyllä vuonna 1874. Ja ylempänä kosketeltu rinnakkaisuus näyttää, että tämä vuosiluku (1874) täydellisesti vastaa Jeesuksen voitelemista Messiaaksi juutalaisen "elonkorjuun" alkaessa ensimäisessä tulemisessa. Pakanain ajat osottavat, että nykyisten hallitusten hallitusvalta päättyy vuoden 1914 loppuessa, jonka jälkeen näiden hallitusten kukistumisen täytyy pian tapahtua; ja rinnakkaisuus ylempänä näyttää, että tämä aika, 1914, vastaa täydellisesti vuotta 69, jonka jälkeen (vuoden 70 loppuessa) juutalaisen yhteiskuntajärjestyksen täydellinen kukistuminen seurasi. Mahdollisesti voitanee siis kysyä kaikkeen tähän nähden: Ovatko nämä rinnakkaisuudet aikaan nähden ainoastaan satunnaisuuksia, tai ovatko ne saman jumalallisen käden järjestämiä, joka järjesti luonnollisen huonekunnan muutkin asiat varjoiksi tämän armotalouden todellisuuksista?

Ei, ne eivät ole satunnaisia: epäilemättä on sama kaikkiviisas Jumala, joka antoi meidän tietää ajanlaskun kautta, että Aadamin luomisesta oli kulunut kuusituhatta vuotta vuoteen 1873, ja että seitsemäs tuhannes, tuhatvuosikausi silloin alkoi; joka riemuvuosijaksojen kautta ilmotti meille, että Herra tulee olemaan läsnä ja että ennalleenasettamisajat tullevat alkamaan syksyllä 1874; ja niinkuin pakana-aikojen kautta näytettiin meille, ettemme saa odottaa, että nämä asiat tapahtuisivat kiireellisesti, vaan näöltään luonnollisien keinojen kautta tulisivat toimitettaviksi neljäkymmentä vuotta kestävänä ajanjaksona -- on Herra näissä rinnakkaisissa armotalouksissa, joiden pituuden Israelin "kaksinkertainen" määrää, antanut meille todistuksia, jotka eivät ainoastaan itsessään selvästi osota Herran läsnäoloa, elonkorjuuta ja ennalleenasettamista (joka alkaa suosiolla luonnolliselle Israelille), vaan antavat samalla _todistuksen_, joka osottaa toiset profeetalliset todistukset ja ajanlaskun oikeiksi. Sillä selvästi huomattakoon, että jos ajanlaskua tahi jotakin näistä ajanjaksoista muutetaan vuodenkaan verran, niin on tämän rinnakkaisuuden kauneus ja voima hävinnyt. Esimerkiksi jos ajanlaskua muutetaan vuodenkaan verran, joko lisäämällä tai vähentämällä -- jos me pitennämme sanokaamme kuningasten tahi tuomarien aikaa vuoden taikka teemme toisen niistä vuotta lyhyemmäksi -- on koko rinnakkaisuus turmeltunut. Jos me lisäisimme vuoden, tulisi Israelin ensimäisen ajanjakson pituudeksi 1846 vuotta, ja kaksinkertainen tai vastaava toinen osa tulisi päättymään _vuotta myöhemmin_, jota vastoin riemuvuosijaksot tällaisen muutoksen kautta ajanlaskussa, tulisivat päättymään vuotta aikaisemmin, s.o. vuonna 1873, joka taasen muuttaisi 6000 vuoden päättymisen vuoteen 1871, kun taasen pakanain ajat eivät mitenkään tulisi siitä muuttumaan. Kaikki saattavat nähdä, että sopusointu tai rinnakkaisuus tällä tavalla kokonaan turmeltuisi. Taikka jos yksi ainoakaan vuosi vähennettäisiin jostain ajanlaskun laskelmasta, tulisi sekasorto yhtä suureksi, vaikka muutos kysymyksessä olevissa ajanjaksoissa tulisi käymään päinvastaiseen suuntaan. Sillä tavoin vahvistavat nämä erilaiset ajanennustukset toisiansa molemminpuolisesti, samalla kun rinnakkaisuus näissä molemmissa armotalouksissa juottaa yhteen niiden todistukset.

Ne, jotka vähänkin tuntevat niitä laskelmia joita "toisen tulemisen adventistit" muiden muassa ovat tehneet profeetallisista ajanjaksoista y.m. lienevät huomanneet, että me käsittelemme näitä asioita aivan eri tavalla kuin he. He koettavat tavallisesti saada kaikki ennustukset päättymään yhteen ainoaan määrättyyn vuosilukuun. Heidän väärät odotuksensa johtavat heitä siihen. He odottavat että muutamat harvat silmänräpäykset tulevat todistamaan koko sen ohjelman suorittamisen, joka todellisuudessa tulee käsittämään tuhatta vuotta -- Herran tulemisen, ylösnousemisen ja maailman tuomion. Ja heidän odotuksensa on, että nämä muutamat silmänräpäykset tulevat päättymään sillä, että maailma poltetaan poroksi. Ymmärtääksensä ja omistaaksensa niitä ennustuksia, jotka osottavat eri vuosilukuja Jumalan suuren suunnitelman eri asteilla, tulisi heidän ensin ymmärtää "Aikakausien Suunnitelma" ja Herran toisen tulemisen oikea tapa. Mutta suuren enemmistön on heidän oppinsa ja ennakkoluulonsa liiaksi soaissut käsittääkseen tätä. Kun he koettavat sovittaa ennustusta väärien odotuksiensa mukaisiksi, johtaa tämä usein vääntelemisiin, venyttämiseen ja lyhentämiseen, aina sitä mukaan kuin tarve vaatii, koettaessansa saada kaikki ennustukset päättymään yhteen ainoaan erityiseen vuosilukuun. Näiden ystävien on herättävä harhaluuloistansa tässä suhteessa; sillä heidän odotuksensa ovat toinen toisensa jälkeen jääneet toteutumatta, meidän ja heidän tietäessä, ettei kaikkia niitä ennustuksia, joita he ovat käyttäneet, voida ulotuttaa tulevaisuuteen, vaan kuuluvat ne menneisyyteen, jonka vuoksi he nyt ovat täytyneet hyljätä ne. Ne ovat täyttyneet mutta toisella tavalla, kuin he odottivat, ja he eivät tiedä sitä.

Sitä vastoin ovat ne ennustukset, joita tässä on esitetty, samoin kuin ne, joita myöhemmin tullaan käsittelemään, vapaat kaikesta käsin tehdystä, olkoonpa sitten venyttelemisestä tahi vääntelemisestä ja pyöristelemisestä. Me esitämme ne yksinkertaisesti sellaisina kuin me tapaamme ne Jumalan sanassa. Ja niille, jotka Jumalan suuren "Aikakausien Suunnitelman", mukaan osaavat oikein odottaa, on helppoa huomata, miten erityiset profeetalliset ketjut sopivat yhteen sen kanssa ja mittaavat sen. He huomaavat sen, toinen toisessa ja toinen toisessa tärkeässä kohdassa; ja niille, jotka erottavat niin paljon, osottaa ja todistaa tämä rinnakkaisuus juutalaisen ja kristillisen armotalouksien välillä yli kaiken mahdollisen epäilyksen, että kaikkien toistenkin profeetallisten ennustusten sovelluttaminen on oikeutettu.

Ennustuksissa annetut ilmotukset Jumalan suunnitelman ajanjaksoista saattaa verrata arkkitehdin erikoispiirrustuksiin; ja juutalaisen armotalouden rinnakkaisuuksia hänen ääriviivapiirrustuksimsa. Otaksu, että meillä olisi jonkun rakennusmestarin erikoispiirrustukset taloa varten, mutta ei olisi itse pääpiirustusta, ja istuutuisimme tekemään pääpiirustuksen näiden erikoispiirrustuksien mukaan ja sitte saisimme arkkitehdilta hänen ääriviivapiirrustuksensa tulevaa rakennusta varten -- jos vertailu sen ja oman piirrustuksemme välillä, joka oli tehty erikoispiirrustuksien mukaan, osottaisi, että kaikki kulmat ja mitat olisivat aivan samanlaiset olisimme aivan vakuutetut, että olemme käsittäneet oikein erikoispiirrustukset. Samoin tässä: se piirustus, esikuva eli varjo evankelikaudesta, joka annetaan meille juutalaisessa ajassa ja ennustuksien ja tapahtumain tätä taustaa varten esikuvatussa varjopiirrustuksessa, antaa meille niin varman vakuutuksen johtopäätöksiemme oikeudesta, kuin voimme vaatia, vaeltaessamme vielä "uskossa, eikä näkemisessä."

Toiset profeetalliset todistukset, joita emme vielä ole tutkineet, ovat myös, niinkuin tulemme huomaamaan, täydellisessä sopusoinnussa näiden rinnakkaisuuksien kanssa. Eräs näistä todistuksista, Danielin päivät, osottaa suurta siunausta vihkiytyneille, jotka eläisivät 1875 ja eteenpäin -- siunausta, joka todella alkaa täyttyä Jumalan Sanan totuuksien suurenmoisessa paljastumisessa siitä ajasta alkaen. Hänelle, joka on kutsunut meitä pimeydestä ihmeelliseen valoonsa, olkoon kunnia!

Muista, että juutalaisen elonkorjuun _neljäkymmentä vuotta_ päättyivät Lokakuussa v. 69 j.K., ja että sen jälkeen seurasi kansan täydellinen kukistuminen. Samalla tavalla tulevat evankelisen aikakauden neljäkymmentä vuotta päättymään Lokakuussa 1914, ja että samoin, välittömästi sen jälkeen, on n.k. "Kristikansojen" kukistuminen odotettavissa. "Yhdessä hetkessä" on tuomio kohtaava niitä. -- Ilm. 18: 10, 16, 19.

KAHDEKSAS LUKU.

ELIJA ON ENSIN TULEVA.

Tämän tärkeän ennustuksen suhde toiseen tulemiseen. -- Osittainen ja esikuvauksellinen toteutuminen Johannes Kastajassa, -- Oikea toteutuminen. -- Näky pyhällä vuorella. -- Ihmeellisiä vastaavaisuuksia. Elijan, esikuvan ja vastakuvauksellisen Elijan välillä. -- Aika on käsissä. -- Katsaus. -- Elijan seuraaja, Eliisa.

"Katso, minä lähetän teille Elijan, tuon profeetan, ennenkuin se suuri ja peljättävä Herran päivä tulee. Ja hän kääntää isäin sydämet lasten puoleen, ja lasten sydämet heidän isäinsä puoleen, etten minä tulisi ja löisi [s.o. muutoin minä tulen ja lyön] maata kirouksella". Mal. 4: 5, 6.

Tutkistellessa todistuksia, jotka osottavat ajan olevan käsissä Messiaksen valtakunnan pystyttämiselle maan päälle, emme saa jättää huomioonottamatta sitä ennustusta, joka näyttää, että Elijan tuleminen tapahtuu sitä ennen.

Tekstimme lausuntotapa on omituinen. Ajatus näyttää olevan, että Elijan tehtävä tulee olemaan _kääntää_ vanhemmat nöyrään, lapsenkaltaiseen tilaan ja että, tehtyänsä heidät taipuvaisiksi ja oppivaisiksi, kuten pienet lapset ovat, kääntää heidän sydämensä eksytyksistä, synnistä ja uskottomuudesta ja saattaa heidät jälleen sopusointuun "isäinsä" kanssa -- nimitys, jonka hebrealaiset antavat _uskollisille_ patriarkoilleen ja profeetoilleen.

Malakian ennustus, viimeinen sanoma, jonka Jehova lähetti Israelille, näyttää tehneen syvän vaikutuksen heihin -- etenkin kaksi viimeistä lukua, jotka erityisesti tarkottavat Messiaksen tuloa ja niitä erityisiä koettelemuksia, joita Herran läsnäolon päivä toisi mukanansa. (Katso Mal. 3: 1--3, 13--18; 4: 1--6.) Päättäen tästä, että koettelemukset tulisivat olemaan aivan erikoista laatua, saivat he lohdutusta kahdesta viimeksi mainitusta värssystä, jotka lupasivat, että profeetta Elija, joka kerran on käännyttänyt koko kansan Baabelin palveluksesta Jumalan palvelukseen, tulisi takasin valmistamaan heitä, ennenkuin se vaikea koettelemuksen aika alkaisi, jonka Messiaksen tuleminen toisi tullessaan.

Tämä ennustus ei _täyttynyt_ Herramme ensimäisessä tulemisessa -- ei Messiakseen enemmän kuin Elijaaseenkaan nähden. Epäilemättä ennustus tarkottaa toista tulemista; "Liiton Lähettilään" tulemista kunniassa ja voimassa; ja suuren hädän ja koettelemuksen päivää Herran päivänä sinä aikana. Kristuksen esiintyminen esikuvaukselliselle Israelille ja sen suuri hätä, joka kohtasi heitä kansana, kun he hylkäsivät hänet, oli kumminkin, niinkuin Jumala oli ennustanut ja aikonut, varjo, joka monessa yksityiskohdassa valaisi tässä ennustuksessa esitettyjä asioita. Johannes Kastaja teki, Elijan hengessä, Israelille työn, joka oli luvatun Elijan tehtävän kaltainen, mutta hän ei onnistunut siinä; ja seuraus oli, että hätä (kirous) tuli tämän kansan yli. Oikean Elijan, jota profeetta tarkottaa, oli tehtävä suuri työ koko "maalle", valmistaakseen koko ihmiskuntaa toista tulemista varten; ja hän tulee myös aluksi epäonnistumaan, ja seurauksena siitä tulee suuri hätä (kirous) kohtaamaan koko maata.

Profeetan mainitsema Elijan tuleminen tapahtuu "_ennen kuin_" tämä "suuri ja peljättävä Jehovan päivä tulee". [Katso I osaa, Luk. 15.] Ja koska, niinkuin juuri osotimme, Jehovan suuri päivä alkoi vuonna 1874, ja tulee jatkumaan neljäkymmentä vuotta ja päättymään, kun pakanain ajat päättyvät, maailman ja Saatanan vallan täydellisellä kukistumisella koko maan päällä ja Immanuelin -- Kristuksen, Jeesuksen ja hänen pyhiensä -- pukemisella täydellisellä vallalla ja hallituksella, on meille tärkeätä tässä osottaa, että _Elija on tullut_. Hänen ei ole onnistunut käännyttää maailman sydämiä lapsenkaltaisuuteen ja oikeaan vanhurskauden ymmärtämiseen; ja sentähden tulee suuri hädän aika, niinkuin Jumala ennakolta näki ja ennusti. Sen kautta tulee Jumala vaikeiden ja katkerien kokemuksien kautta opettamaan ihmiskunnalle läksyjä, joita heidän on kunnollisesti opittava, valmistuakseen kiitollisuudella ottamaan vastaan Kristushenkilön -- Jehovan Lähettilään uudessa liitossa -- kaikkine oikeudenmukaisine järjestelyineen, lakeineen, j.n.e., jotka kuuluvat tähän liittoon.

Ensimäisessä tulemisessa tuli, niinkuin juuri olemme nähneet, monet Jumalan lupauksista täytetyiksi pienemmässä määrässä yksityiselle kansalle, Israelille, valaisemaan suurempia ja suuremmoisempia todellisuuksia, jotka tulevat toimeenpantaviksi Kristuksen toisessa tulemisessa. Ja samoin kuin ihmetyöt, parantamiset j.n.e. esittävät suuria asioita, jotka tulevat tapahtumaan tuhatvuotiskautena, ja Herramme ratsastaminen aasilla esitti suuremman vallan, majesteetin ja kunnian ottamista toisessa tulemisessa, kaikkien kuninkaiden kuninkaana ja herrain Herrana, samalla tavalla esitti _ihminen_ Kristus Jeesus, ja hänen pieni oppilasjoukkonsa, kirkkauden Herraa, korkealle korotettuna, yhdistettynä pyhiensä, hänen morsiamensa ja kanssaperillistensä kanssa toisessa tulemisessa. Ja juuri siten Johannes Kastaja ja hänen opetuslapsensa, jotka olivat samassa toimessa, hänen kanssaan ja alaisinaan, koettaessaan käännyttää Israelia ja valmistaa heitä ottamaan vastaan Messiasta, _esittivät oikeaa Elijata_ (todellista kristillistä Seurakuntaa), jonka työ on ollut _koettaa_ käännyttää maailmaa ennen Messiaksen -- hengellisen kirkkauden Herran ja kaikkien kuninkaiden Kuninkaan tulemista maailmaan. Johannes Kastajan, joka tuli Elijan hengessä ja voimassa, ei onnistunut puhdistaa (reformeerata) Israelia, ja seuraus siitä oli (Matt. 17: 12), että Israel hylkäsi Jeesuksen lihassa ja tuotti ylitsensä suuret "_koston päivät_", hätää ja vihaa (Luuk. 21: 22.) Samoin on käynyt, vaikka laajemmassa määrässä, _oikea ja suurempi Elija_ on epäonnistunut käännyttäessään ja valmistaessaan maailmaa vastaanottamaan kirkkauden Kuningasta, ja on nyt, seurauksena siitä, suuri vihan päivä tuleva maailman yli sulattamaan, pehmittämään ja nöyryyttämään kaikkia ja valmistamaan heitä sydämestänsä huutamaan: -- Hosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Jehovan nimeen!