Part 20

Muistelkaa Herramme sanoja tältä ajalta ja tässä yhteydessä: -- "Jerusalem, Jerusalem, sinä joka tapat profeetat ja kivität luoksesi lähetettyjä, kuinka usein olen tahtonut koota lapsiasi, samoin kuin kana kokoaa poikueensa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, _teidän huoneenne jää teille autioksi_. Sillä minä sanon teille: tästälähin ette näe minua, ennenkuin [sydämestänne] sanotte: Siunattu olkoon Herran nimessä tuleva." (Matt. 23: 37--39.) Luemme myös, että tämän koetusajan viimeisenä päivänä, "kun hän tuli lähemmäksi [ratsastaen aasilla] ja näki kaupungin, itki hän sitä ja sanoi: 'Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mitä rauhaasi kuuluu! Mutta nyt [sentähden] se on _salattuna silmiltäsi_'." (Luuk. 19: 41, 42.) Kiitetty olkoon Jumala, nyt kun toinen puoli heidän "kaksinkertaisesta" mitastaan on täytetty, voimme nähdä, että tämä sokeus alkaa poistua. Ja tämä antaa pyhille iloa omastakin puolestaan, sillä he huomaavat, että Kristuksen ruumiin kirkastuminen lähenee.

Mutta meidän rakkaudesta rikas Isämme, joka nähtävästi tahtoi vakuuttaa meitä ja vahvisti sydämiämme kaikkea epäilystä vastaan tähän kohtaan nähden, joka ratkaisee ja todistaa niin paljon, on lähettänyt meille tietoja Israelin _kaksinkertaisesta_ mitasta toisenkin korkeasti kunnioitetun palvelijansa, -- profeetta Jesajan kautta.

Profeetta asettuu tulevaisuudessa sen ajan loppupäähän, jolloin heidän "kaksinkertainen" mittansa (mishnehnsa) on täytetty -- v. 1878; ja kääntyen meihin, jotka nyt elämme, ilmottaa hän meille Jumalan sanoman sanoen: "Lohduttakaa, lohduttakaa, minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. Puhukaa sydämellisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen _sotimisen aika on päättynyt_, että sen pahateko on maksettu, että se on _kaksinkertaisesti_ saanut Herran kädestä kaikkien syntiensä tähden." -- Jes. 40: 1, 2. [Se hebrealainen sana, joka tässä on käännetty sanalla kaksinkertaisesti on _kefel_, joka merkitsee sellaista _kaksinkertaista_, joka on käännetty kahtia keskeltä.]

Se, joka tutkii ennustuksia, pankoot merkille, että profeetat lausuvat ennustuksiansa eri kannoilta: välin he puhuvat tulevaisesta tulevana ja toisen kerran asettautuvat he tulevaisuuteen ja puhuvat siltä kannalta; niinpä esim. Jesaja puhuessaan Herramme syntymisestä, asettuu seimen ääreen, jossa Jeesus makasi, kun hän sanoo: "Lapsi _on_ meille syntynyt, poika _on_ meille annettu, ja hänen hartioillansa _on_ herraus; j.n.e." (Jes. 9: 5.) Psalmien kirjaa ei voida ymmärtävällä tavalla lukea, jollei tätä asianhaaraa oteta huomioon. Parempaa valaistusta tälle asialle, että nimittäin profeetat asettuvat eri kannoille aikaan nähden, ei voida antaa, kuin nämä kolme mainittua ennustusta, jotka koskevat Israelin "kaksinkertaista" mittaa. Jeremia ennusti, että ne päivät _tulisivat_, jolloin Jumala hajottaisi heidät kaikkien kansojen sekaan, ja että kun he olivat saaneet _kaksinkertaisesti_, kokoaisi hän heidät jälleen paljon valtavamman voiman ilmauksen kautta heidän hyväkseen, kuin silloin kun he tulivat egyptiläisestä orjuudesta. Sakarja puhuu ikäänkuin eläisi hän sinä aikana, kun Kristus tarjoutuu Israelille heidän kuninkaanaan, ja sanoo meille, että siinä, _juuri sinä päivänä_ alotettiin laskea heidän "kaksinkertaista" mittaansa. Jesaja seisoo rinnallamme vuonna 1878 ja kiinnittää huomiomme siihen, että Jumalalla on jo järjestetty, määrätty tai _vahvistettu aika_ suosionsa palauttamiselle Israelille, ja että tämä määrätty aika alkaisi "_kaksinkertaisen_" mitan kuluttua, joka vastaisi sitä ennen elettyä suosion aikaa; ja hän sanoo meille, että meidän nyt on ilmotettava Israelille tätä suloista sanomaa, että sen kaksinkertainen mitta on täynnä, sen vahvistettu aika täytetty. Tulisi todella vaikeaksi päättää, mikä näistä kolmesta ennustuksesta on vahvin tahi tärkein. Ne ovat kaikki tärkeitä, ja jokainen niistä olisi jo itsessään vahva; mutta kaikki yhdessä muodostavat ne ihmeellisesti vahvan kolminkertaisen ketjun Jumalan nöyrille, etsiville, luottaville lapsille.

Vakuuttavaisuus näissä profeetallisissa lausunnoissa vahvistuu, kun muistamme, että nämä profeetat eivät ainoastaan eläneet ja kirjottaneet satoja vuosia toisistaan erotettuina, vaan myös, että he kirjottavat asioita, jotka olivat aivan vastakkaisia niille, mitä juutalaiset odottivat. Totisesti ilman uskoa ja _sydämeltä hitaita_ uskomaan kaikkea sitä, mitä Jumala on puhunut profeettain kautta, ovat ne, jotka eivät tässä selvässä ja sopusointuisessa todistuksessa voi nähdä Jumalan sormea ja toimenpidettä.

Jos joku väittää, ettei Berliinin kokous ja sen päätös olleet mitään, joka kyllin selvästi ilmaisi Jumalan suosion palaamista Israelille, vastaamme, että se oli paljon selvempi merkki suosiosta, kuin Herran toimenpide ratsastamalla Jerusalemiin oli epäsuosion merkki. Ei kumpaakaan pidetty sinä aikana, kun se tapahtui, minkään ennustuksen toteuttamisena. Ja tänä päivänä on niitä, jotka tietävät kaksinkertaisen täyttymisestä, tuhatta kertaa useampia kuin niitä, jotka ennen helluntaita tiesivät, että kaksinkertainen tahi toinen osa _alkoi_ silloin. Siten näemme, että se lapsi, jonka Simeon sanoi olleen pannun _lankeemukseksi ja nousemukseksi_ monelle Israelissa (Luuk. 2: 34) tuli juuri _lankeemukseksi_ tai loukkauskiveksi luonnolliselle Israelille kansana; ja me olemme nähneet, mitenkä hän hengellisen Israelin päänä ja Päällikkönä tulee olemaan Vapauttaja, tulee jälleen pystyttämään luonnollisen huoneen ja asettamaan ennalleen kaikki, kun sen "määrätty aika" sen "kaksinkertainen mitta" on täytetty; ja nyt näemme kaksinkertaisen mitan täytetyksi ja suosion alkavan saapua Israelille. Kun me huomaamme nämä Isämme Sanan toteutumiset, laulakoon sydämemme: --

Sä pienoinen lauma, Raamattu on Sun uskosi pohja, tuo horjumaton.

Kun siten huomaamme Israelin lankeemuksen suosiosta, ja mitä he sen kautta ovat kadottaneet, ja syyn tähän kaikkeen, älkäämme unohtako, että he tässäkin esikuvasivat hengellistä nimi-Israelia, ja että samat profeetat ovat ennustaneet, että _molempien_ Israelin huoneiden piti kompastuman ja lankeaman: "Hän on oleva loukkauskiveksi ja kompastuksen kallioksi _molemmille_ Israelin huonekunnille." -- Jes. 8: 14.

Yhtä varmasti, kuin luonnollista nimi-Israelia on kohdannut hylkääminen ja lankeeminen, kuten olemme nähneet, yhtä varmasti tulee myös hylkääminen ja lankeeminen kohtaamaan hengellistä nimi-Israelia, Evankelista nimi-Seurakuntaa, ja samanlaisista syistä. Toisen hylkäämistä ja lankeemusta kuvataan Raamatussa yhtä elävästi kuin toisenkin. Ja myöskin yhtä varmasti, kuin luonnollisen Israelin jäännös pelastettiin sokeudesta ja lankeemuksesta nöyryyden ja uskon kautta, tulee myöskin samanlainen jäännös hengellisestä nimi-Israelista pelastettavaksi nimi-joukkojen sokeudesta ja lankeemuksesta tämän ajan "elonkorjuussa" tahi lopussa. Siten tulevat todellisen seurakunnan, Kristuksen ruumiin viimeiset jäsenet, erotettaviksi nimiseurakunnasta -- yhdistettäviksi ja kirkastettaviksi Pään kanssa. Nämä (se jäännös, joka valittiin luonnollisesta Israelista sen lankeemisessa sekä evankelikauden harvalukuiset uskolliset, käsittäen sen lopulla elävän jäännöksen), muodostavat yksin totisen "Jumalan Israelin." Nämä ovat nuo Valitut -- vanhurskautetut, uskon kautta Kristuksen lunastustyöhön kutsutut kanssa-uhraamiseen ja kanssaperillisyyteen Kristuksen kanssa, jotka totuuden henki on valinnut uskon kautta totuuteen ja pyhitykseen, ja jotka ovat olleet uskolliset kuolemaan saakka. Tämän joukon valitsemisen loputtua, tämän ajan elonkorjuussa, saattaa odottaa melkoista liikettä vehnän ja lusteiden välillä; sillä paljon jumalallisesta suosiosta johtuneesta hyvästä, jota myönnettiin erityisesti _uskollisten harvalukuisten_ tähden, tulee vedettäväksi pois nimijoukoilta, kun pieni lauma, jonka kehitykseksi ne myönnettiin, on täysilukuinen.

Meidän on odotettava, että tässä, samoin kuin esikuvauksellisessa juutalaisessa elonkorjuussa, tulee olemaan sellaista erottamista, joka toteuttaa profeetan sanat: "Kootkaa minulle _pyhäni_, jotka tekevät liiton kanssani uhrin kautta." (Ps. 50: 5.) Ja niinkuin vuosi 33 osotti _juutalaisen nimi_-huonekunnan, järjestelmänä katsottuna, jättämistä epäsuosioon, hajaannukseen ja kukistumiseen, niin osotti vastaava vuosiluku 1878, _hengellisen nimi_-Israelin epäsuosion, hajaannuksen ja kukistumisen alkamista, josta meillä on enemmän sanottavaa seuraavassa luvussa.

Matemaatillinen todistus.

Otaksuen, että yllä esiintyvä todistus on riittävä ja tyydyttävä, menemme nyt ajanlaskullisesti todistamaan: ensimäiseksi, että juutalainen aika, Jaakobin kuolemasta siihen ajankohtaan, jolloin heidän huoneensa jätettiin autioksi, josta heidän _kaksinkertaisensa_ tai toinen puolensa alettiin laskea oli tuhat kahdeksansataa neljäkymmentaviisi vuotta pitkä; ja toiseksi, että _kaksinkertainen_ päättyi vuonna 1878, ja että aika silloin oli tullut suosion alkamiselle -- jolla me siten tulemme todistamaan, että tämä vuosiluku ilmaisi evankeliajan suosion loppumista.

Jälkimäinen kohta ei itse asiassa tarvitse mitään todistusta; sillä, koska oli totta, että Herramme kuoli vuonna 33, on helppo asia lisätä tuhat kahdeksansataa neljäkymmentäviisi vuotta vuoteen 33 nähdäksemme, että 1878 oli se vuosi jolloin aika oli tullut suosion alkamiselle Israelille edellyttäen, että voimme todistaa ensimäisen väitteemme että ajanjakso jolloin Israel odotti Jumalan lupauksien täyttymistä, _hänen suosiossansa_, oli tuhannen kahdeksansadan neljänkymmenenviiden vuoden aika.

Tämän ajanjakson pituus näytetään täydellisesti siinä luvussa, joka käsittelee ajanlaskua, lukuunottamatta yhtä kohtaa, nimittäin aikaa Jaakobin kuolemasta aina lähtöön asti Egyptistä. Tämä ajanjakso on ollut hyvin omituisella tavalla kätketty tai peitetty näihin aikoihin asti; ennenkuin se huomattiin, oli juutalaisen ajan pituus tuntematon; eikä ilman sitä oltaisi voitu sen kaksinkertaistuttamista mitata, jos kohta ennustukset kaksinkertaisesta olisivat tulleet huomatuiksi ja käsitetyiksi.

Ajanlasku ei tee mitään vaikeuksia Jaakobin kuolemaan asti, mutta tästä vuosiluvusta alkaen Egyptistä lähtöön asti ei ole minkäänlaisia täydellisiä tiedonantoja. Useita murusia annetaan siellä ja täällä, mutta mitään yhdenjaksoista lankaa ei anneta, jonka kautta pääsisimme varmuuteen. Juuri siitä syystä täytyi meidän ajanlaskua tarkastaessamme tällä kohdalla kääntyä Uuteen Testamenttiin. Siellä saimme apua henkeyttämältä apostolilta, joka ilmottaa meille yhdistävän renkaan. Tällä tavoin opimme tuntemaan, että neljänsadan kolmenkymmenen (430) vuoden aika kului liitosta, joka tehtiin niihin aikoihin kun Tara, Aabrahamin isä, kuoli aina Israelin lähtöön asti Egyptistä.

Me löydämme kätketyn ajan Jaakobin kuolemasta Israelin Egyptistä lähtöön, tarkalla tavalla: ensin laskemalla ajan Taran kuolemasta Jaakobin kuolemaan ja sitten vähentämällä ne vuodet, noista neljästäsadastakolmestakymmenestä vuodesta, jotka ovat Taran kuoleman ja Egyptistä lähdön välillä, seuraavalla tavalla:

Aabraham oli seitsemänkymmenen viiden (75) vuoden vanha, kun liitto hänen kanssaan tehtiin Taran kuoltua (1 Moos. 12: 4), ja Iisak syntyi kaksikymmentäviisi (25) vuotta sen jälkeen. (1 Moos. 21: 5.) Siis:

Liitosta Iisakin syntymiseen............... 25 vuotta Iisakin syntymisestä Jaakobin syntymiseen (1 Moos. 25: 26)........................... 60 " Jaakobin syntymisestä hänen kuolemaansa (1 Moos. 47: 28)........................... 147 " Yhteenlasketut vuodet liitosta Aabrahamin ___ kanssa Jaakobin kuolemaan.................. 232 " Liitosta siihen päivään, jolloin Israel jätti Egyptin (2 Moos. 12: 41), pääsiäisjuhlan aikana...................... 430 " Tästä on vähennettävä aika liitosta Jaakobin kuolemaan......................... 232 " Aika Jakobin kuolemasta lähtöön ___ Egyptistä oli siis......................... 198 "

Siten ovat kaikki vaikeudet laskea Israelin kansallisen olemassaolon ajan pituus poistettu. Kätketty aika Jaakobin kuolemasta Egyptistä lähtöön oli epäilemättä tarkotuksella kätketty, kunnes aika sen näkemiselle oli tullut. Tähän me liitämme nyt Ajanlaskullisessa tarkastuksessa esitetyt ajanjaksot, seuraavasti:

Jaakobin kuolemasta lähtöön Egyptistä.......... 198 vuotta Israelin korvessaolo........................... 40 " Kaanaan jakamiseen............................. 6 " Tuomarien aikakausi............................ 450 " Kuninkaiden aikakausi.......................... 513 " Autiona olon aika.............................. 70 " Kyyroksen ensimäisestä vuodesta vuoteen 1...... 536 " Yhteensä Jaakobin kuolemasta Anno Dominiin,.... ____ tahi vuoteen 1 meidän ajanlaskuamme............ 1813 " A.D. 1:stä ristiinnaulitsemiseen passah-juhlan aikana, keväällä vuonna 33 j.K. -- täysiä vuosia, juutalaista kirkollista aikaa.......... 32 " Koko aikakausi, jolloin Israel suosiossa ja ____ tunnustettuna ollen odotti valtakuntaa......... 1845 "

[Juutalainen kirkkovuosi alkoi keväällä; ja passah-juhla sattui jokaisen uuden (kirkollisen) vuoden ensimäisen kuukauden viidentenätoista päivänä.]

Löytääksemme heidän _kaksinkertaisen_ aikansa toisen osan pituuden, jonka ajan kuluttua heidän suosion aikansa oli tullut, ja se todellakin alkoi, ja jolloin suosio todella alkoi siirtyä pois hengellisestä nimi-Israelista, laskemme tuhat kahdeksansataa neljäkymmentäviisi (1845) vuotta keväästä vuonna 33 j.K. ja saamme passah-juhlapäivän vuonna 1878. Heidän jälleennousemisensa vuodesta 1878 _vuoteen_ 1915 (pakana-aikain loppuessa), sen Kuninkaan suosiossa, jonka he hylkäsivät, ja jonka he tällä ajalla tulevat tunnustamaan, vastaa pituudellaan heidän kolmekymmentäseitsemän vuotista lankeemistaan, siitä päivästä, jolloin heidän huoneensa jätettiin _autioksi_, vuonna 33 j.K. heidän täydelliseen kukistumiseensa kansana v. 70.

Olemme jo tarkastaneet useita huomattavia rinnakkaisuuksia juutalaisen ajan, varjon tahi esikuvan ja evankelisen ajan, todellisuuden tahi vastakuvan välillä, ja tässä olemme me juuri nyt todistaneet uuden samanlaisen: _Molempien aikakausien pituus vastaa toistaan täydellisesti_ -- evankelinen Seurakunta kutsutaan Israelin "mishneh'n" tai heidän epäsuosionsa toisella puoliskolla. Samalla kertaa, kun toiset vastaavaisuudet ovat silmiinpistäviä, koskee tämä erityisesti näiden kahden ajan lopputapahtumia, niiden "elonkorjuuta", elonkorjaajia, sitä työtä, jota molempien elonkorjuuaikoina toimitetaan ja niille omistettua aikaa, jotka kaikki ovat omiaan antamaan meille selvän katsauksen siitä työstä, joka tulee toimitettavaksi siinä elonkorjuussa, joka on tämän ajan lopussa. Huomaa tarkoin niitä vastaavaisuuksia, jotka ovat näiden kahden elonkorjuun välillä, kun lyhykäisesti kertaamme ne: --

Katsaus rinnakkaisuuksiin elonkorjuussa.

Juutalainen aika päättyi "elonkorjuuseen", jossa Herramme ja Apostolit toimittivat sen työn, niiden hedelmäin korjuun, joiden siemenen Mooses ja profeetat olivat kylväneet. "Nostakaa silmänne (sanoo Jeesus) ja katselkaa vainioita, kuinka jo ovat valkoiset leikattaviksi." "Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä, johon ette ole työtä panneet; muut ovat työn tehneet, ja te olette päässeet heidän työalalleen." (Joh. 4: 35--38.) Evankelisen ajan loppua kutsutaan myös elonkorjuuksi: -- "Elonaika on maailman (aikakauden) loppu." "Elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin lusteet ja sitokaa ne kimppuihin poltettaviksi -- -- mutta nisut korjatkaa aittaani." -- Matt. 13: 39, 30.

Johannes ennusti sitä työtä, joka oli toimitettava juutalaisessa elonkorjuussa, ja sen seurauksia, sanoen (Matt. 3: 12): "Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa [todelliset israelilaiset] aittaansa [kristilliseen seurakuntaan]; mutta ruumenet [kelvottomat tästä kansasta] hän polttaa sammumattomalla tulella" -- (hätä, joka kulutti heidän kansallisuutensa.) Tällöin tapahtui kaste pyhällä Hengellä ja tulella -- pyhä Henki, joka tuli "totisten israelilaisten"; yli helluntaina, ja tuli, se hätä, joka kohtasi kaikkia toisia, niiden kolmenkymmenenseitsemän vuoden aikana, jotka seurasivat heidän hylkäämistänsä. (Matt. 3: 11.) Tässä hädässä Israel _kansana_ hävitettiin, mutta ei yksilöinä. Ilmestyskirjan kirjottaja kertoo tämän ajan elonkorjaamisesta terävällä totuuden viikatteella, koska _elonkorjuuaika_ on tullut, ja näyttää, että se on kahtalaista työtä, josta toinen tarkottaa maan viinipuuta, erotukseksi totisesta Isän istuttamasta viinipuusta, Kristuksesta Jeesuksesta ja hänen jäsenistänsä tahi oksistansa. (Joh. 15: 1--6.) Tämän ajan elonkorjuuta sanotaan vehnän ja lusteiden korjuuksi (Matt. 13: 24--30, 36--39); juutalaisen ajan elonkorjuuta kutsuttiin vehnän ja ruumenien korjuuksi. Ja samoin kuin silloin ruumenia oli suuressa määrässä enemmän, samalla tavalla näyttää myös kaikissa muissa paikoissa silmiinpistävä yhdenkaltaisuus ja rinnakkaisuus edellyttävän, että lusteita tulee olemaan paljon runsaammin kuin vehnää tässä elonkorjuussa.

Juutalainen elonkorjuu, yhteensä neljänkymmenen vuoden ajanjakso, alkoi Herramme opetusviran alkaessa vuonna 29 ja päättyi vuonna 69 vähää ennen nimi-Israelin hylkäämistä ja kukistumista ja heidän kaupunkinsa hävittämistä, jonka roomalaiset aikaansaivat vuonna 70. Ja tämän ajan elonkorjuu alkoi Herramme läsnäololla maan suuren riemuvuoden alkaessa vuonna 1874, niinkuin 6:ssa luvussa näytetään, ja päättyy vuonna 1914, vähää ennen pakanavaltojen kukistumista, ollen samoin neljänkymmenen vuoden ajanjakso -- siis vielä lisäksi eräs ihmeellinen yhtäläisyys näiden kahden ajan välillä.

Juutalainen elonkorjuu alkoi Herramme opetusvirkaan astumisella, ja vaikka Jumalan suosio poistui heidän nimijärjestelmästänsä kolme ja puoli vuotta myöhemmin, jonka jälkeen hätä runteli tätä järjestelmää kolmekymmentäkuusi ja puoli vuotta, jatkui kumminkin erityinen suosion osotus tämän kansan yksityisille jäsenille, ja kutsu Kristuksen kanssaperillisyyden korkeaan kunniaan lähetettiin nimenomaan heille kolmen ja puolen vuoden aikana siitä, kun Herramme hylkäsi heidät ja he hylkäsivät hänen -- jonka kautta lupaus Danielille toteutui (Dan. 9: 27), että suosiota osotettaisiin hänen kansallensa täydellisesti seitsemänkymmenen viikon loppuun asti, jonka viikon keskellä Messias tapettiin. Lupaus täytettiin koko totiselle vehnälle, samalla kun se _järjestelmä_, joka ympäröi tätä vehnää, tuomittiin ja hyljättiin keskellä sitä viikkoa. Juutalaisen ajan vehnänkorjuu kesti monta vuotta, alkaen Herramme virkaan astumisella, vaikka kaikki erityinen suosio lakkasi kolme ja puoli vuotta Kristuksen kuoleman jälkeen. Tämän kansan hätä (tuli) alkoi aikaiseen palaa, mutta palo ei saavuttanut suurinta raivoansa ennenkuin melkein kaikki vehnä oli korjattu aittaan.

Samanlaisia ajanjaksoja on huomattavissa tämän nyt päättyneen ajanjakson elonkorjuussa, jotka vastaavat ilmiöitä edellisessä elonkorjuussa. Syksy vuonna 1874, jolloin riemuvuosijaksot ilmasevat ajan tulleen Herramme läsnäolemiselle, vastaa hänen kasteensa aikaa ja voitelemista pyhällä Hengellä, jolloin hän tuli Messiaaksi, Ruhtinaaksi, (Dan. 9: 25) ja alkoi toimittaa juutalaista elonkorjuuta. Kevät vuonna 1878 (kolme ja puoli vuotta myöhemmin) vastaa sitä vuosilukua, jolloin Herramme omisti kuninkuuden, ratsasti aasilla, puhdisti temppelistä rahanvaihtajat ja itki nimiseurakunnan tahi valtakunnan tähden ja jätti sen alttiiksi hävitykselle, ja se ilmasee sen ajan, jolloin nimi-seurakunta- (tahi kirkko-) järjestelmät "oksennettiin ulos" (Ilm. 3: 16), josta ajasta alkaen ne eivät enää ole Jumalan puhetorvia taikka missään määrässä hänen tunnustamiansa. Ja ne kolme ja puoli vuotta, jotka seurasivat kevättä vuonna 1878, jotka päättyivät lokakuussa vuonna 1881, vastaavat niitä kolmea ja puolta vuotta, jolloin suosio jatkui yksityisiä juutalaisia kohtaan heidän suosionsa seitsemännenkymmenennen viikon loppupuoliskolla. Samoin kuin esikuvassa tämä vuosiluku -- kolme ja puoli vuotta Kristuksen kuoleman jälkeen -- osotti kaiken erityisen suosion päättymistä juutalaisia kohtaan ja suosion alkamista pakanoille, samalla tavalla meistä vuosi 1881 osottaa erityisen suosion päättymistä pakanoille -- "korkean kutsun", tai kutsun omistamaan niitä siunauksia, jotka kuuluvat tälle ajalle -- kutsun kanssaperillisyyteen Kristuksen kanssa ja jumalallisen luonteen osallisuuteen. Ja niinkuin olemme nähneet, on tämän ajan tunnusmerkkinä suuri liike juutalaisten keskuudessa kristillisyyteen päin, tunnettuna "Kisjinevi-liikkeen" nimellä. Ja nyt on tulossa hätää ja koettelemuksia nimi-kristillisyyden osaksi, mutta myrskyä pidätetään, kunnes kaikki vehnä on korjattu, kunnes Jumalan lähettiläät ovat leimanneet hänen palvelijainsa otsat (ymmärryksen) totuudella. -- Ilm. 7: 3.

Vastaavaisuudet tässä ja juutalaisessa elonkorjuussa ovat osottautuneet erinomaisen selvästi esiintyviksi siihen nähden, mitä on saarnattu. Juutalaisen elonkorjuun ensimäisinä kolmena ja puolena vuotena oli Herrallamme ja opetuslapsilla erityisenä tekstinänsä _aika_ ja Messiaksen _läsnäolo_. Heidän julistuksensa kuului: "Aika on täytetty", lunastaja on tullut. (Mark. 1: 15; Mat. 10: 7.) Samoin oli myös tässäkin elonkorjuussa: vuoteen 1878 muodostivat aikaennustukset ja Herran läsnäolo, pääasiassa niinkuin ne tässä ovat esitetyt, vaikkeivät näin selvästi, sanomamme aineen. Sen jälkeen on työ laajennut, ja toisien totuuksien käsittäminen on selvinnyt ja puhdistunut; mutta samat tosiseikat ja raamatunpaikat, jotka opettavat samaa _aikaa_ ja samaa _läsnäoloa_, seisovat siinä kumoamattomina ja eittämättöminä.

Samoin kuin se suosio, jota jatkuvasti osotettiin yksityisille israelilaisille, senjälkeen kun heidän nimi-huoneensa suljettiin suosiosta, ei tarkottanut heidän _nimi-kirkkojärjestelmänsä_ käännyttämistä ja uudistamista, eikä heidän ruumeniensa muuttamista vehnäksi, vaan oli yksinomaa aijottu erottamaan ja korjaamaan joka ainoan tuleentuneen vehnäjyvän, samoin ei jatkuva ja runsas suosio (nimittäin totuudenvalo) nykyajassa ole tarkotettu käännyttämään kokonaisia lahkoja tai aikaansaamaan kansallisia uudistuksia, vaan päinvastoin kokonaan erottamaan vehnäluokan lusteluokasta. Molemmat ovat kasvaneet rinnakkain vuosisatoja, ja _sekottamaton_, pelkkää vehnää oleva lahko on tuntematon; mutta nyt elonkorjuussa tulee erottaminen tapahtumaan, ja selkkaukset tulevat olemaan hirvittäviä. Monessa tapauksessa se tulee merkitsemään maallisen ystävyyden ylösnyhtämistä, monen hellän siteen repimistä; ja juuri _totuus_ tulee aikaansaamaan tämän erottamisen. Herran ennustus "elonkorjuusta" ensimäisessä tulemisessa tulee olemaan paikallaan nykyiseenkin elonkorjuuseen nähden. (Katso Mat. 10: 35--38; Luuk. 12: 51--53.) Samoin kuin silloin totuus aiheutti eripuraisuutta isän ja pojan, tyttären ja äidin, anopin ja miniän välillä, tulee nyt taaskin viholliset usein kuulumaan omaan huonekuntaan. Sitä ei voi välttää. Ne, jotka rakastavat rauhaa ja lepoa enemmän kuin totuutta, tulevat pantavaksi koetukselle, ja ne, jotka rakastavat totuutta yli kaiken, hyväksytään voittajiksi -- aivan kuin juutalaisessa "elonkorjuussa."

Juutalaisessa elonkorjuussa olivat sanansaattajat, jotka airueina lähetettiin julistamaan Kuninkaasta ja tulleesta valtakunnasta, alhaista sukua olevia miehiä, ilman arvonimiä, ja ne, jotka vastustivat sanomaa, olivat ylimmäiset papit, kirjanoppineet, fariseukset ja jumaluusoppineet; ja niinkuin voimme odottaa, on nytkin: sokeimmat ovat sokeiden taluttajia, jotka juutalaisten esikuviensa lailla "_eivät tunne_ etsikkonsa _aikaa_." -- Luuk. 19: 44.