Part 15

Siten huomaamme, että nämä aikaennustukset ja koko tuo tarkkuus, jolla meille ilmotetaan Herramme ilmestymisen tapaa, ja sitä seuraavia asianhaaroja, eivät olleet tarkotetut tekemään maailmaa rauhattomaksi, eikä tyydyttämään tyhjää uteliaisuutta, eikä myöskään herättämään nukkuvaa nimiseurakuntaa; vaan ne annettiin, jotta ne, jotka eivät nuku eivätkä ole maailmasta, vaan jotka ovat valveilla, vihkiytyneitä ja uskollisia ja vakavasti tutkistelevat Isänsä suunnitelmaa, saisivat tarpeellisen opetuksen sattuvien tapahtumien merkityksestä, eivätkä hapuilisi pimeässä niiden _asioiden_ suhteen, _joita ei millään muulla tavalla voi varmuudella tuntea_ -- nim. elonkorjuun, suuren Elonkorjaajan läsnäolon, oikean vehnän puimisen ja seulomisen, hädän aikana tapahtuvan lusteiden yhteensitomisen ja polttamisen y.m. suhteen.

Pilkka ennustettu.

Apostoli Pietari kertoo mitenkä muutamat uskottomista palvelijoista ja ulkokullatuista tulevat esiintymään pilkkaajina Herran läsnäolon aikana, aivan kuten pilkattiin Noan päivinä (2 Piet. 3: 3, 4, 10, 12.) Huomaa, että Apostoli kirjotti Seurakunnalle, ja että ne pilkkaajat, joista hän kertoo, ovat nimiseurakunnassa ja tunnustavat olevansa innostuneita Herran työstä ja suunnitelmasta ja sellaisia siis, jotka uskovat, että hän _joskus on tuleva_. Se pilkkaaminen, josta kerrotaan, kohdistuu juuri esilläolevaan asiaan ja esiintyy, kuten me saamme nimikristityiltä kuulla ja tulemme kuulemaan, milloinka vaan Herraa mainitaan ja elonkorjuutyötä esitetään. Kristityt ylipäänsä, kunnes ovat asiaa tutkistelleet, kuvittelevat kirjaimellista tulta, pasuunia, ääniä j.n.e., ja että he saavat nähdä Herran tulevan alas pilvissä loistavalla aineellisella ruumiilla. Kun he silloin kuulevat puhuttavan hänen näkymättömästä _läsnäolostansa_, eivät he malta, kun ovat niin kiinni maallisissa suunnitelmissansa ja maailmanhengen juovuttamia, tutkia asiaa, jota pitävät varmana, vaan sivuuttavat kysymyksen tutkimiselle arvottomana.

Se on juuri tällaista luokkaa, jotka tunnustavat olevansa kristittyjä, jota apostoli tarkottaa, sanoessaan: "Viimeisinä päivinä [evankelikauden viimeisinä vuosina -- elonkorjuuaikana] tulee pilkkaajoita, jotka vaeltavat omien himojensa [suunnitelmiensa, tieteisoppiensa j.n.e.] mukaan sanomaan: '_Missä_ on lupaus hänen _parusiastansa_ [läsnäolostansa]? Sillä onhan siitä asti, kun isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt niinkuin se on ollut luomisesta alkaen'." Kun heitä muistutetaan Herramme lausunnosta (Matt. 24: 37--39; Luuk. 17: 26), että _hänen päivinään_, hänen _läsnäolonsa_ päivinä kaikki menisi entistä menoaan; ja että, niinkuin Noan aikana, ihmiset söisivät, joisivat, naisivat, istuttaisivat ja rakentaisivat; ja että, niinkuin silloin, maailma _ei tietäisi_ hänen läsnäolostansa, eikä ymmärtäisi lukea niiden suurien ja pian tapahtuvien muutoksien merkkejä, jotka ovat kynnyksellä, on heillä liian suuri kiire ottaakseen todistus huolellisen tarkastuksen alaiseksi ja jatkavat pilkkaamista.

Ah, sanoo Pietari, he unohtavat sen suuren muutoksen, joka tapahtui Noan päivinä; ja sitten kuvailee hän tulella sitä valtaavan ahdistuksen hyökyaaltoa, joka pian on vyöryvä koko maailman yli ja perinpohjin kaatava kumoon kaikki maalliset ja kirkolliset hallitukset [taivaat] saaden koko yhteiskuntarakennuksen [maan] sulamaan -- ja jättäen jälkeensä anarkiiaa ja yhteiskunnallista sekasortoa, jota on kestävä kunnes uudet taivaat [uusi hallitusvalta -- Jumalan valtakunta] ovat täydellisesti pystytetyt, samoin kuin uusi maa [uusi yhteiskunta järjestettynä uudelle ja paremmalle, rakkauden ja tasa-arvoisuuden oikeudenmukaiselle perustukselle]. Apostoli huomauttaa sitten (värssy 8) että tämä Herran _läsnäolon_ päivä, jota Seurakunta niin kauvan on toivonut ja odottanut, on tuhatta vuotta kestävä päivä -- Kristuksen hallituksen tuhatvuotiskausi.

10:ssä värssyssä vakuuttaa hän meille, että "Herran päivä _on tuleva [kreik. heko] niinkuin varas_" [huomaamatta, salaa; se tulee olemaan läsnä toisten pilkatessa ja lyödessä niitä kanssapalvelijoita, jotka ilmottavat totuuden]. Apostoli kehottaa sen jälkeen pyhiä pysymään erillään maailmasta; ettei politiikka, rahanansio j.n.e. saisi niellä heitä, vaan että he kiinnittäisivät pyrkimyksensä korkeampiin asioihin. Hän sanoo: "Kun nyt Jumalan suunnitelman mukaisesti nykyiset maalliset suhteet ovat ainoastaan hetkellisiä ja tulevat pian antamaan tilaa paremmalle järjestykselle, millaisia tuleekaan meidän olla, kaikessa pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa? _odottaen_ [engl. Raam. _tarkastaen_] Jumalan päivän läsnäoloa [_parusiaa_]" -- etsien todistuksia (merkkejä) siitä, että hän on tullut.

Ja, kiitetty olkoon Jumala, hän on niin yltäkyllin pitänyt huolta meistä, että kaikki hurskaat, jotka _odottavat_ sitä päivää, tulevat tietämään siitä ennenkuin vihan tuli täydellisesti puhkeaa. Paavalin kautta vakuuttaa hän meille, ettei ketään valon lapsista jätetä pimeyteen, niin että se päivä tulisi heidän ylitsensä äkkiarvaamatta. (1 Tess. 5: 4.) Me näemme siis vaikka jo olemmekin Herran _läsnäolon_ päivässä ja suuren hädän tulen alussa, että tulee käymään kuten kuvauksellisesti on näytetty (Hm. 7: 1--3.) Myrskyä pidetään aisoissa, kunnes Jumalan uskollisten lasten "otsaan on painettu leima", s.o. kunnes nämä ovat olleet tilaisuudessa saamaan selvän ja oikean käsityksen _ajasta, läsnäolosta_ y.m., joka ei ainoastaan tule antamaan heille lohdutusta, ja olemaan heille suojana, vaan tulee myös olemaan _tunnusmerkkinä_, leimana eli todistuksena heidän lapseudestansa, johon Herramme viittasi, kun hän lupasi, että pyhä Henki uskollisille "_tulevaiset_ ilmottaisi" -- Joh. 16: 13.

Muutamat käsittävät kirjaimellisesti Pietarin lausunnon, että "taivaat hehkuen hajoavat ja katoavat ryskeellä", samoinkuin apostoli Johanneksen kertomuksen Ilmestyskirjassa samasta tapauksesta, samantapaisella kuvauksella: "Taivas poistui niinkuin kirja, jota kääritään kokoon." Luulisi kumminkin yhden ainoan silmäyksen ylöspäin tuhansiin tuikkiviin tähtiin, jotka loistavat miljoonien peninkulmien avaruudessa, pelkkää tyhjyyttä välillänsä, jota ei voi kääriä kokoon eikä sytyttää tuleen, tuokiossa todistavan tarpeeksi vakuuttavasti sellaiselle, että ovat erehtyneet, kun pitävät näitä lausuntoja kirjaimellisina -- vakuuttaen heitä, että heidän odotuksensa kirjaimellisesta täyttymisestä on aivan mahdoton.

Siten on Jumala pitänyt salassa ihmiskunnalta, pasuunien, äänien, tulen y.m. kuvien kautta, tiedon (joka ei ollut aijottu maailmallismielisille, vaan ainoastaan vihkiytyneiden pyhien "pienelle laumalle") elonkorjuusta, Herran läsnäolosta, hänen hengellisestä valtakunnastansa j.n.e.; ja kumminkin järjesti hän ne niin, että ne, kun aika tulisi, tulisivat puhumaan selvästi ja painavasti sille luokalle, jolle hän tämän tiedon oli aikonut. Ja samoin kuin ensimäisessä tulemisessa, saatetaan nytkin sanoa samanlaiselle vihkiytyneelle luokalle toisen tulemisen aikana: "Teille Jumalan valtakunnan salaisuus on annettu, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa -- kuvauksissa ja himmeissä lauseissa -- jotta, vaikka onkin Raamattu edessänsä, sitä ei muut kuin vihkiytyneet todellisesti voisi nähdä ja ymmärtää." -- Mark. 4: 11, 12.

Maailma ei ole tietämätön niistä ennen kuulumattomista seikoista ja tapauksista, joita nykyaikana tapahtuu, ja niiden enentyvästä merkillisyydestä vuosi vuodelta; mutta kun he eivät näe tuota suuremmoista päämäärää, täyttää tämä kaikki vaan heidän mielensä synkillä aavistuksilla tulevasta pahasta. Niinkuin oli ennustettu, ovat he peloissansa, odottaen sitä, joka on tuleva maailman yli; sillä nyt jo ovat taivaan vallat (nykyiset hallitsevat vallat) alkaneet järkkyä.

Profeetallisen ketjun yhdistäminen.

Edellisessä luvussa esitimme todistuksia, joista ilmeni, että "pakanain ajat", tahi heidän valtuutensa, tulevat täydellisesti päättymään kohta v:n 1914 jälkeen, ja että ne kaikki silloin ovat kukistuneet ja Kristuksen valtakunta kokonaan pystytetty. Siten on selvästi määrätty, että Herran on oltava läsnä ja pystytettävä valtakuntansa sekä käytettävä suurta valtaansa musertaakseen kansoja kuten saviastioita; sillä "näiden kuninkaiden päivinä" -- ennen heidän kukistumistansa -- s.o. ennen vuotta 1914 -- on taivaan Jumala pystyttävä valtakuntansa. Ja se _on musertava ja hävittävä kaikki muut_. (Dan. 2: 44.) Ja yhtäpitävästi tämän kanssa näemme ympärillämme todistuksia siitä, että nykyisten hallitusten lyöminen, järkyttäminen ja kukistaminen on alkanut, valmistuksena sen valtakunnan pystyttämiselle -- vahvalle hallitukselle -- "joka ei voi järkkyä."

Seuraavassa luvussa esitetään Raamatun todistus siitä, että 1874 oli Ennalleenasettamisaikojen alkamisen ja siis Herramme palaamisen oikea vuosi. Siitä vuodesta alkaen on hän toteuttanut lupauksensa niille, jotka ovat oikeassa valvomistilassa: -- "Autuaat ovat nuo palvelijat, jotka heidän Herransa tullessaan, tapaa valvomasta; totisesti sanon teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioitsemaan ja menee ja palvelee heitä." (Luuk. 12: 37.) Niin, hän on aukaissut meille kirjotukset, osottaen meille totuuden nykyisestä ihanasta luonteestaan, hänen tulemisensa tarkotuksen, tavan ja ajan sekä hänen ilmestymisensä luonteen uskon huonekunnalle ja maailmalle. Hän on kiinnittänyt huomiomme niihin ennustuksiin, jotka selvästi antavat meidän tietää, millä kohdalla nykyään olemme ajan virralla, ja näyttänyt meille järjestyksen työsuunnitelmassaan tänä elonkorjuun aikana. Hän on ensi sijassa näyttänyt meille, että nyt on pyhien korjuu, aika heidän täydelliselle kypsymisellensä ja heidän erottamisellensa lusteista, ja toiseksi, että nyt on aika maan viinipuun kypsymiselle ennenkuin sen hedelmä poljetaan Jumalan Kaikkivaltiaan vihan viinikuurnassa. -- Ilm. 14: 1--4, 18--20.

Mutta vaikka lukijalle näin ilmotetaan, mitä seuraavassa luvussa tullaan todistamaan, ei hänen tule odottaa saavansa nähdä sellaisia raamatunpaikkoja, joissa nämä asiat ja vuosiluvut ovat selvästi kirjotetut. Päinvastoin on hänen muistettava, että kaiken tämän on Herra _salannut_ sellaisella tavalla, ettei sitä ole voitu ymmärtää tai oikein käsittää, ennenkuin oikea aika oli tullut, ja silloinkin ainoastaan voivat sen ymmärtää hänen vakavat, uskolliset lapsensa, jotka pitävät totuutta rubiineja kalliimpana, ja jotka ovat halukkaat etsimään sitä, niinkuin hopeata etsitään. Totuutta on, hopean lailla, ei ainoastaan kaivettava kaivoksesta, vaan myös puhdistettava, erotettava kuonasta, ennenkuin sen arvoa saatetaan käsittää. Se, mitä tässä muutamalla sanalla mainitaan, tulee kohta kohdaltaan todistettavaksi; ja joskin monet tulevat uskomaan tiedonantojamme vaivaamatta itseään hakemalla todisteluja Raamatusta, niin ei todellinen totuuden etsijä tule sitä tekemään. Hänen tulee, mikäli mahdollista, tehdä jokaisen kohdan, jokaisen johtopäätöksen, jokaisen todistuksen omakseen, suoraan Jumalan Sanasta, etsimällä kaikki yhdistyspaikat, ja siten on hänen tultava vakuutetuksi esitetyn asian todenmukaisuudesta.

Vaikka Herramme hankkii ja palvelijat kantavat esille sitä, jota sanotaan "ruokaa ajallansa palvelusväellensä" [uskon huonekunnalle], on kumminkin jokaisen, vahvistuakseen siitä, syötävä omasta puolestansa.

KUUDES LUKU.

MAAN SUURI RIEMUVUOSI.

Mooseksen ennustamat "ajat, jolloin kaikki ennalleenasetetaan". -- Vuosiluku niiden alkamiselle ilmaistu. -- Ne eivät voi alkaa ennenkuin suuri Ennalleenasettaja on tullut. -- Todistuksia laista. -- Vakuuttavia totuuksia profeetoista. -- Johdonmukaisia johtopäätöksiä niistä, yksitellen ja yhteisesti tarkastettuina. -- Nykyisten merkkien yhtäpitäväisyys näiden kanssa.

Totisesti sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei pienintäkään kirjainta eikä yhtäkään piirtoa katoa laista, ennenkuin kaikki on _tapahtunut_. -- Matt. 5: 18.

Ainoastaan silloin, kun me näemme tyypillisen tahi esikuvauksellisen luonteen Jumalan menettelytavassa Israelin suhteen, voimme saada oikean käsityksen tämän kansan merkillisestä historiasta, tahi ymmärtää, miksi profeetat ja Uuden Testamentin kirjailijat ovat panneet muistiin heidän historiansa tarkemmin kuin kaikkien muiden kansojen. Niissä on Jumala, niinkuin Uuden Testamentin kirjailijat ovat osottaneet, antanut sattuvia valaistuksia suunnitelmistaan sekä Seurakunnan että maailman suhteen. Heidän Tabernaakelijumalanpalveluksensa, joka oli niin tarkasti määrätty jumalallisesti annetussa laissa, vertavuotavine uhrieläimineen ja kaikkine omituisine määräyksineen, heidän juhlansa ja pyhäpäivänsä, heidän sabbattinsa ja kaikki heidän uskonnolliset menonsa, osottavat esikuvina niitä vastaaviin paljon suurempiin todellisuuksiin (antityyppeihin), jotka olivat korkeampia ja suuremmoisempia kuin nämä varjot. Ja apostoli Paavali vakuuttaa meille, että nämä vastakuvat (antityypit) tulevat olemaan täynnä siunausta ihmissuvulle, kun hän sanoo, että laki on vain "_tulevan hyvän_" varjo (Hebr. 10: 1; 8: 5; Koi. 2: 17); Herramme vakuuttaessa meille yllämainituissa lauseissa, että kaikki se hyvä, jota esikuvataan, varmasti tulee täyttymään.

Kumminkin on meidän, tutkistellessamme esikuvia, huolellisesti harkittava sitä erehdystä, jonka useat hyväntahtoiset henkilöt tekevät, jotka, nähdessään Raamatussa olevan merkillisiä esikuvia, menevät niin pitkälle, että he käsittelevät jokaista luonnetta ja tapausta Raamatussa esikuvauksellisena joutuen siten väärälle tolalle pelkästä uteliaisuudesta ja kekseliäisyydestä. Me emme rakenna niin epävarmalle perustukselle, kun tutkimme juutalaisen lain menoja, jotka erityisesti ovat annetut esikuviksi ja apostolitkin ovat ne sellaisiksi selittäneet. Emme voikaan sivuuttaa näitä esikuvia omistamatta niille tarpeellista huomiota ja huolellisesti tutkimatta, mitä ne opettavat. Vielä vähemmin voimme omistaa aikaa aprikoimisiin tahi uskomme rakentamiseen pelkille arveluille.

Kun Herramme sanoi, ettei ainoakaan kirjain tahi piirre laista häviäisi, kunnes se tulisi täytetyksi, niin ei hän ainoastaan tarkottanut liittovelvollisuuksien täyttämistä, jotka kuuluivat kaikille niille, jotka olivat tämän lakiliiton alaisia, ja jonka täyttymyksen hän itse suoritti antamalla oman henkensä heidän edestänsä, vaan hän tarkotti jotakin enemmän: hän tarkotti sen lisäksi, että kaikki ne siunaukset, jotka siinä olivat esikuvauksellisesti lausutut, tulisivat myös varmasti täytetyiksi niiden vastakuvissa.

Kaikissa juutalaisissa menoissa, ei Jumala ole antanut ilmaista ainoatakaan tarkotuksetonta esikuvaa tahi sellaista, joka häviäisi täyttymättä; ja kaikkien näiden esikuvien pitäminen, suorittaminen jatkui, kunnes niiden täyttäminen _ainakin oli alkanut_. Kaikkia esikuvia täytyi alituisesti uudistaa, kunnes vastakuva tuli näkyviin; sillä esikuvan pitäminen ei ole sama kuin sen täyttäminen. Täyttäminen saavutetaan, kun esikuva lakkaa, todellisuuden, vastakuvan korvatessa sitä.

Niin tuli esimerkiksi passah-karitsan teurastaminen täytetyksi Kristuksen, "Jumalan Karitsan" kuolemassa, ja sen kautta alkoi erityinen siunaus vastakuvauksellisille esikoisille, evankelikauden uskovaisille. Se siunaus, jota tämä esikuva kuvaa, ei ole vielä täydellisesti täyttynyt, vaikka sen täyttyminen alkoi Kristuksen, meidän Pääsiäislampaamme kuolemalla. Sillä tavalla näyttäytyy jokainen laissa määrätty meno olevan täynnä esikuvauksellista merkitystä. Se tarkkuus, jolla jokainen esikuvien yksityiskohta oli suoritettava koko juutalaisena aikana, antaa täyden merkityksen Herramme ylempänä lainatuille sanoille -- että jokainen pieni asianhaara, jokainen piirre ja kirjain, on yhtä tarkasti täytettävä, kuin se oli huolellisesti pidettävä lain menoissa.

Tässä luvussa aijomme tutkia sitä esikuvallista piirrettä Mooseksen laissa, joka on tunnettu riemuvuoden nimellä, ja näyttää, että se oli aijottu esikuvaamaan suurta ennalleenasettamista, ihmissuvun nostamista lankeemuksesta, joka tulee toimitettavaksi tuhatvuotiskautena; että se rakenteeltaan oli valaistuksena tulevalle ennalleenasettamiselle ja että se siinä tavassa, jolla aika sen pitämiselle määrättiin, antaa ohjeita profeetallisen ajan laskemiselle, joka, kun se oikein ymmärretään ja sovellutetaan, selvästi ilmaisee _ajan vastakuvan alkamiselle_, ennalleenasettamiselle. -- Apt. 3: 19--21.

Koska riemuvuosi oli osa laista ja koska sen uudistaminen tahi pitäminen ei täytä sitä, ja koska Herramme selitti, ettei esikuva voinut hävitä täyttymättä, ja sitäpaitsi, koska tiedämme, ettei sellaista, kaiken ennalleenasettamista, jota on ennustettu "kaikkien pyhien profeettojen suun kautta maailman alusta" ja jota riemuvuodella esikuvattiin, vielä ole tapahtunut, niin tiedämme, että se tulevaisuudessa on _täyttyvä_.

Israelin Riemuvuosi.

Riemuvuosi oli levon ja virkistyksen sabbatti sekä kansalle että maalle, jonka Jumala heille antoi. Se oli tärkein sabbattien eli lepoaikojen jaksossa. [Sana "sabbat" merkitsee _lepoa_.] Heillä oli sabbatti-_päivä_ joka seitsemäs päivä; ja kerran vuodessa saavuttivat nämä esikuvaukselliset sabbatit klimaksin -- s.o. seitsemää tällaisen sabbatin jaksoa, jotka siten tekivät yhteensä neljäkymmentäyhdeksän päiväisen aikakauden (7X7=49) seurasi _Riemupäivä_, viideskymmenes päivä (3 Moos. 23: 15, 16), juutalaisten kesken tunnettu helluntain nimellä. Se oli ilon ja kiitoksen päivä.

Sabbatti-_vuosi_ sattui joka seitsemäs vuosi. Sinä vuonna sallittiin maan levätä, eikä mitään laihoja saatu kylvää. Näiden sabbatti- [lepo-] vuosien klimaks saavutettiin samalla tavalla kuin helluntai tahi viideskymmenes sabbatti-päivä. Seitsemän sabbattivuotta, käsittäen seitsemän kertaa seitsemän vuotta tahi neljäkymmentäyhdeksän vuotta (7X7=49) tekivät yhden sabbattivuosijakson, ja sitä seuraava vuosi, _viideskymmenes vuosi oli Riemuvuosi_.

Tarkastakaamme nyt, mitä Raamattu kertoo siitä ja huomatkaamme, miten sopivasti se kuvaa suurta ennalleenasettamisvuosituhatta.

Kun Israelin lapset tulivat Kaanaaseen, jaettiin maa heidän kesken arvan kautta heidän heimojensa ja sukujensa mukaan. Senjälkeen saattoi menestys enentää, tahi vastoinkäyminen vähentää heidän yksityistä omaisuuttaan, miten aina sattui. Jos joku henkilö velkaantui, saattoi hän tulla pakotetuksi myymään osansa, jopa koko omaisuutensakin ja perheineen menemään orjuuteen. Mutta Jumala piti yltäkyllin huolta niistä, joille ei käynyt hyvin: hän piti huolta siitä, etteivät sellaiset epäsuotuisat olosuhteet jatkuneet ainaisesti, vaan että kaikki heidän keskinäiset asiansa -- velat ja saatavat -- laskettiin ainoastaan Riemuvuoteen, jolloin kaikki vapautettiin vanhoista velkasitoumuksista j.n.e. alkaakseen uudelleen seuraavaa viisikymmenvuosikautta.

[Jotakuinkin samanlainen toimenpide _konkurssilain_ yhteydessä on huomattu sopivaksi meidän ajallemme ja maallemme (Amerika), jossa siten on annettu tunnustusta samalle periaatteelle. Siitä ei sentähden seuraa että velan kuolettaminen joka _viideskymmenes vuosi_ ja juutalainen _muoto_ soveltuisivat paremmin meille kuin nykyinen tapa; sillä juutalaisiin nähden, eivät aika, asianhaarat y.m. _erityisesti_ olleet heitä itseään, heidän hyötyään ja asioitaan varten, vaan olivat ne _erityisiä_ profeetallisia kuvauksia ja opetuksia, jotka tarkoittivat Jumalan suunnitelmaa ja sen kehitystä tulevaisuudessa.]

Siten oli jokainen viideskymmenes vuosi, joka laskettiin heidän tulostansa Kaanaaseen, israelilaisille riemuvuosi, ilon ja ennalleenasettamisen aika, jolloin hajaantuneet perheet jälleen yhdistettiin ja kadotetut kodit ja tilat annettiin takasin. Eipä ihmettä, että sitä nimitettiin Riemuvuodeksi. Jos omaisuutta oli myyty velasta, saattoi sellaista myymistä pitää kiinteimistön luovuttamisena seuraavaksi Riemuvuodeksi; ja sen myymähinta riippui siitä, oliko seuraava Riemuvuosi lähellä tahi kaukana.

Tästä lakimääräyksestä kerrotaan 3 Moos 25: 10--16 ja kuuluu näin: "Ja teidän pitää sen viidennenkymmenennen vuoden pyhittämän, ja julistaman vapautta maassa kaikille niille, jotka siinä asuvat; sillä se on teidän Riemuvuotenne; silloin pitää kunkin saaman takasin oman perintömaansa jokainen sukunsa omaisuuden... Jos jotakin myöt lähimmäisellesi, taikka ostat jotakin häneltä niin älköön toinen toistansa pettäkö. Vaan vuosien luvun jälkeen Riemuvuodesta pitää sinun ostaman lähimmäiseltäsi, ja vuodentulon jälkeen pitää hänen sinulle myömän. Jota useammat vuodet ovat sitä enemmän korota hinta, mitä harvemmat vuodet ovat sitä enemmän alenna hinta; sillä vuoden tulojen luvun jälkeen myöpi hän sinulle."

Tämä järjestys, jonka Jumala antoi heille Mooseksen heidän johtajansa ja esikuvauksellisen valittajan kautta, oli itsessään siunattu asia, mutta se esikuvasi suurempaa siunausta, joka oli Jumalalla mielessä -- koko ihmiskunnan vapauttamista synnin velasta ja sen ikeestä ja orjuudesta, Kristuksen meidän Herramme, tuon suuren välittäjän ja Lunastajan kautta, jota Mooses esikuvasi. (5 Moos 18: 15). Juuri tällä tavoin esikuvissa, Mooses kirjotti Kristuksesta ja niistä siunauksista, jotka tulevat hänen kauttansa (Joh. 5: 46; 1--46) -- tuosta suuresta ennalleenasettamisesta ja suuresta Riemuvuodesta, joka on tuleva koko katoavaisuuden ikeen ja synnin orjuuden alla huokaavalle ihmissuvulle.

Jos varjo tuotti esikuvaukselliselle kansalle onnea ja iloa, niin on todellisuus, todellinen ennalleenasettaminen tuottava ääretöntä riemua ja on todellisesti tuleva ihanaksi Riemuvuodeksi kaikelle kansalle -- koko maailmalle, Israel siihen luettuna, jota maailmaa tämä kansa juuri esikuvasi, samoin kuin sen papisto Seurakuntaa "kuninkaallista papistoa." Joskaan meillä ei olisi varmoja tietoja siitä, että asia on niin, eikö olisi kyllin syytä olettaa, että sama ääretön rakkaus, joka piti nuolta Israelin ajallisesta menestyksestä, tuosta "uppiniskaisesta kansasta", paljon enemmän huolehtisi koko maailman pysyväisestä menestyksestä, maailman, jota Jumala niin rakasti, että hän lunasti sen, heidän vielä syntisinä ollessaan. Ja tässä lienee paikallaan huomauttaa seikasta, jota myöhemmin tarkemmin osotetaan, että niinkuin israelilaiset eräässä suhteessa esikuvasivat uskovaisia evankelikautena, niin esittivät he toiselta puolen katsoen, kaikkia, jotka tulevana aikakautena uskovat Jumalaan ja jättäytyvät hänen johdettaviksensa. Ja juuri siinä merkityksessä me nyt tarkastamme heitä. Heidän liittonsa, joka oli vahvistettu härkäin ja kauristen verellä, esikuvasi uutta liittoa, joka on vahvistettu parempien uhrien verellä, jossa maailman sovinto tulevan ajan suhteen on aikaansaatava. Heidän sovintopäivänsä ja syntiuhrinsa, esikuvasivat, vaikka olivatkin ainoastaan sille kansalle ja sen syntien edestä, "parempia uhreja" ja todellista sovitusta "koko maailman syntien edestä." Mutta huomaa, ettei Riemuvuosi ollut Israelin papistolle joka esikuvasi (evankelista Seurakuntaa), vaan _ainoastaan yleiselle kansalle_, sillä papisto ei saanut mitään omaisuutta, eikä niinmuodoin voinut kadottaa mitään, eikä saada mitään takasinkaan. Riemuvuosi oli koko kansalle, paitsi pappisheimolle, eikä sentähden esikuvannut niitä siunauksia, jotka tulevat Seurakunnan "Kuninkaallisen Papiston" osaksi, vaan ennalleenasettamissiunauksia -- maallisia siunauksia --, jotka, kun aika on tullut, tulevat kaikkien niiden osaksi, jotka uskovat ja seuraavat Jumalaa.