Part 14

Herramme antoi meille erinomaisen ihanan valaistuksen siitä tavasta, jolla hänen läsnäolonsa tulee ilmenemään, kun hän sanoi: "Kuten kirkas valo nousee idästä ja valaisee länteen asti, niin on Ihmisen Pojan läsnäolo oleva." (Matt. 24: 27.) Että useimmissa tämän värssyn käännöksissä on erehdytty käyttämään sanaa salama, kun tarkotetaan auringon valoa, on selvää; sillä ei salamoista voida sanoa, että ne lähtevät idästä ja näkyvät länteen. Ne tulevat yhtä usein muistakin ilmansuunnista; ja harvoin, tokko milloinkaan välähtävät koko taivaan yli. Auringon kirkas valo, joka aina nousee idästä ja näkyy länteen saakka, on kuvaus Herrasta, ja ainoa, joka sopii yhteen hänen sanansa kanssa. Kreikkalainen sana _astrape_, jota tässä käytetään, näkyy olevan väärin käännetty tässä tekstissä, kuten Luukkaankin kertomuksessa (Luuk. 17: 24), jossa sama sana esiintyy. Eräs toinen tapaus, jossa Herramme käyttää _astrape_ sanaa, on Luukkaan 11: 36, jossa sitä käytetään jonkun valon valaisemisesta ja engl. käännöksessä käännetään "kirkkaasti loistavaksi." Kääntäjissä syvälle juurtuneet väärät käsitykset Herramme tulemisesta ja ilmestymisestä aiheuttivat sen erehdyksen, että _astrape_ sana käännettiin "salamaksi." He uskoivat, että hän ilmestyisi äkkiä, salaman tavalla, eikä vähitellen, nousevan auringon valon tavalla. Mutta miten ihanasti kuvaakaan auringon nousu totuuden ja siunauksen vähitellen tapahtuvaa enentymistä hänen läsnäolonsa päivänä. Herra asettaa tässä kuvassa ne, jotka voittavat, yhteyteen itsensä kanssa sanoen: "Silloin vanhurskaat paistavat kuin aurinko heidän Isänsä valtakunnassa." Ja profeetta, joka käyttää samaa kuvaa sanoen: "Vanhurskauden aurinko on koittava ja autuus [oikeastaan parannus] hänen siipiensä alla." Päivä sarastaa _vähitellen_, mutta pian on täysi, kirkas päivänvalo kokonaan poistava pahan, tietämättömyyden, taikauskon ja synnin pimeyden.

_Parusia_ sanan virheellinen käännös on edelleen ollut omiaan himmentämään tätä paikkaa. Wilson'in Emphatic Diaglott'issa ja Prof. Young'in käännöksessä on se käännetty _läsnäololla_; Rothesham'in _saapumisella_ ja yleisissä käännöksissä _tulemisella_. Ja vaikka tarkastetun käännöksen tekstissä (tämä koskee englantilaista käännöstä) on säilytetty väärin käännetty -- _tuleminen_ -- niin tunnustetaan kumminkin reunamuistutuksessa, että "_läsnäolo_" on tämän kreikkalaisen sanan oikea merkitys. [Suomalaisen raamattukäännöskomitean tekemässä suomennoksessa on sama sana ensi kerran, mitä suomentajan tuntemiin tavallisiin raamatunkäännöksiin tulee, 1 Joh. 2:28 käännetty _läsnäoloksi_ (läsnäolonsa aikana). Ikävä kyllä on tämäkin totuuden säde jälleen himmennetty Engl. Bibliaseuran uudessa Raamatun painoksessa, jossa muuten kyllä ylimalkaan on seurattu uutta käännöstä.] Kreikkalainen sana _parusia_ merkitsee aina henkilöllistä läsnäoloa, tullutta, saapunutta; eikä sitä koskaan ole ajateltava tulossa olevaksi. Kysymyksessä oleva teksti opettaa siis, että niinkuin _auringonvalo_ vähitellen nousee, niin on ihmisen Pojan _läsnäolo_ vähitellen tehtävä tiettäväksi tahi ilmotettava.

Tähän esitykseen yhdisti Herramme varotuksen sanan, jotta voisimme olla varoillamme eräitä vääriä mielipiteitä vastaan, joita tultaisiin esittämään jotakuinkin hänen toisen tulemisensa aikoina saadakseen hänen Seurakuntansa harhateille. "Katso, minä olen edeltäpäin sanonut sen teille. Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne ulos, tahi: 'Katso, hän on kamarissa', niin älkää uskoko. Sillä niinkuin kirkas valo [aurinko] lähtee idästä ja [vähitellen] näkyy länteen saakka, niin on ihmisen Pojan _läsnäolo_ oleva." Tällä tavoin varottaa Herramme meitä kahta eksytystä vastaan, jotka nopeasti leviävät meidän päivinämme. Toinen niistä on se, että Herramme on tuleva _lihassa_ Palestiinan korvessa eli erämaassa; ja tässä uskossa ovat monet vaeltaneet sinne ja odottavat saavansa nähdä Jeesuksen _lihassa_ ristiinnaulitsemisesta johtuneine _arpineen_. Odottamalla häntä sellaisena kuin hän _oli_ eikä "sellaisena kuin hän on" tekevät he suuren erhetyksen ja sokaisevat itsensä totuudelle, kuten juutalaiset ensimäisen tulemisen aikana. Nämä väärät odotukset aiheuttavat tätä luokkaa kirjaimellisesti tulkitsemaan profeetan lauseen (Sak. 14: 4): "Ja hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä", j.n.e. [Me jätämme tämän ennustuksen tutkistelemien toiseen tilaisuuteen.] Väärien odottamisien sokeuttamina eivät he näe, että "jalat" tässä paikassa ovat kuvauksellisia, yhtä varmasti kuin Ps. 91: 12; Es. 52: 7; Ps. 8: 7; 110: 1; Ef. 6: 15; 5 Moos. 33: 3 ja monessa muussa paikassa. Jos he tietäisivät _mitä_ heidän on odotettava, eivät he matkustaisi Jerusalemiin etsimään _ihmistä_ Kristusta Jeesusta; sillä korkealle korotettu kuningas tulee niinkuin auringon valo, ja hän tekee läsnäolonsa ja vaikutuksensa tunnetuksi koko maailmalle. Sentähden: "Älkää menkö ulos." Jos he sanovat: "Katso, hän on kamareissa, niin älkää uskoko." Spiritismi, joka aina on esillä pettämässä jäljittelemisillänsä, ja on aina valmis käyttämään edistyneitä totuuksia valkeuden pukimena (2 Kor. 11: 13, 14), ei ole arkaillut väittäessään, että me nyt elämme kahden armotalouden välisessä murrosajassa, ihanan aikakauden sarastuksessa. Muun sellaisen mukana opettavat muutamat heistä myös, että Kristus on _läsnä_, ja emme epäile heidän kohdakkoin antavan _istuntoja_, joissa tulevat väittämään näyttävänsä häntä _kamareissa_. Jos eksytys tulee esiintymään tässä tahi jossakin toisessa muodossa, niin muistutelkaamme Herran sanoja ja torjukaamme sellaiset väitteet väärinä, tietäen, ettei hän sillä tavoin _ilmaise_ läsnäolonsa, vaan "niinkuin auringonvalo", joka vähitellen nousee -- on "Vanhurskauden aurinko nousemassa parantavine säteineen."

Herramme parusia elonkorjuussa.

Kreikan kieli on hyvin tarkka kieli; seikka, joka paljon korottaa sen arvoa totuuden tarkan ilmaisemisen välikappaleena. Kuitenkaan ei toisille kielille käännettäessä ole noudatettu tätä sanarikkautta. Niinpä esimerkiksi käytetään englantilaisessa Raamatussa sanaa _come_ (tulla) kolmenkymmenenkahden kreikkalaisen sanan sijasta, joilla jokaisella on oma pieni hieno ajatussävynsä. Esim. _epistemi_ merkitsee yllättää, niinkuin Luukkaan 21: 34 -- "yllättää teitä äkkiarvaamatta"; _synerkkomai_ merkitsee kokoontua tahi tulla kokoon; niinkuin 1 Kor. 11: 18 -- kokoontua seurakunnan kokoukseen; _proserkkomai_ merkitsee lähestyä tahi käydä eteen, niinkuin Hebr. 4: 16 -- "Käykäämme sen tähden pelottomasti armoistuimen eteen"; _heko_ merkitsee _saapumista_ tahi sitä, mikä _on tullut_, silloin kun tuleminen on tapahtunut, niinkuin Joh. 2: 4 -- "Minun aikani ei ole vielä tullut"; _enistemi_ merkitsee _olla läsnä_ ja on käännetty siten, paitsi lauseissa: "Vaaralliset ajat tulevat" -- olemaan läsnä; ja 2 Tess. 2: 2 -- "Ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä" -- läsnä. Parousia merkitsee myös _läsnäoloa_ eikä ole koskaan käännettävä tulemalla (saapuminen, tuleminen) niinkuin tavallisessa engl. käännöksessä, jossa se kahdessa paikassa on käännetty läsnäololla. (2 Kor. 10: 10; Fil. 2: 12.) Wilson'in "Emphatic Diaglott'issa", joka on erittäin arvokas Uuden Testamentin käännös, käännetään sana parusia oikein sanalla _läsnäolo_ melkein joka kohdassa, missä sana esiintyy.

Noita kahta kreikkalaista sanaa _heko_ ja _parusia_ ja niiden käytäntöä Uudessa Testamentissa tahdomme nyt tällä kertaa tarkastaa, etenkin jälkimäistä; sillä oikea käsitys noiden merkityksestä levittää valoa Herramme tulemisen tavalle, niiden paikkojen kautta, joissa ne esiintyvät, kuin sitä vastoin tavallinen, mutta väärä käännös himmentää juuri sitä paikka, jota sen tulisi valaista.

[Sana parusia esiintyy kaksikymmentäneljä kertaa kreikkalaisessa Uudessa Testamentissa ja käännetään tavallisessa englantilaisessa käännöksessä ainoastaan kaksi kertaa (2 Kor. 10:10; Fil. 2:12.) oikein sanalla _läsnäolo_. Toiset paikat, joissa se on käännetty väärin _tulemisella_ (saapumisella) ovat seuraavat: -- Matt. 24: 3, 27, 37, 39; 1 Kor. 15:23; 16:17; 2 Kor. 7:6, 7; Fil. 1:26; 1 Tess. 2:19; 3:13; 4:15 5:23; 2 Tess. 2:1, 8, 9; 2 Piet. 1:16; 3:4, 12; 1 Joh. 2: 28; Jaak. 5:7, 8. -- Suomalaisissa raamatunkäännöksissä on _parusia_ käännetty _läsnäolona_ vanhassa käännöksessä 2 Kor. 10:10; Fil. 1:26 ja 2:12; suomalaisen raamattukäännöskomitean suomennoksessa 2 Kor. 10:10 ja 1 Joh. 2:28, sekä Englannin ja ulkomaan Biblianseuran uudessa Raamatussa ainoastaan 2 Kor. 10:10. Kahdessa viimemainitussa käännöksessä on _parusia_ Fil. 2:12 käännetty sanalla _luona_. Kaikissa muissa kohdissa on näissä Raamatuissa _parusia_ käännetty _tulla_ sanalla.]

Ollen selvillä parusian oikeasta merkityksestä --_ei tulevana_, matkalla olevana, vaan _läsnäolevana, saapumisen jälestä_ -- tahdomme nyt tutkistella muutamia paikkoja, joissa sanaa käytetään. Ja näistä tulemme oppimaan, ettei _läsnäolo_ välttämättömyydellä tarkota, että läsnäolevaa nähdään, vaan että sana myöskin käytetään sellaisesta, joka on läsnä, mutta näkymättömänä. Niin saattoivat esim. enkelit, henkiolennot olla läsnä luonamme, vaikka näkymättöminä, kuten Herramme oli _läsnä_ maailmassa ja usein opetuslapsiensa luona neljänäkymmenenä päivänä ylösnousemisensa jälkeen, maailman tahi opetuslapsien häntä näkemättä, paitsi niissä harvoissa tapauksissa, joista jo olemme maininneet. Nämä päivät olivat yhtä hyvin osa hänen _parusiansa_ (läsnäolonsa) ajasta, kuin edelliset kolme ja puoli vuotta olivat sitä olleet.

Siinä keskustelussa, joka oli ennen opetuslasten kysymystä Matt. 24: 3, oli Herramme ennustanut temppelin hävittämistä ja lihallisen Israelin hylkäämistä siihen päivään asti, jolloin he ilolla tunnustaisivat hänet Messiaakseen ja sanoisivat: "Siunattu olkoon hän." Hän oli sanonut opetuslapsilleen, että hän menisi pois ja tulisi takasin ottamaan heidät luokseen. Hän nimitti heidän aikaansa sen aikakauden "elonkorjuuksi" tahi lopuksi ja hän oli kertonut heille tulevasta "elonkorjuusta" hänen toisen tulemisensa aikana. (Matt. 9: 37, 38; 13: 39, 40.) Epäilemättä ajatellen sitä, että ainoastaan harvat tunsivat hänessä ensimäisessä tulemisessaan luvatun Messiaksen, tahtoivat he tietää, _miten_ hänet varmasti saattaisi tuntea toisessa tulemisessansa -- luultavasti odottaen, että hänen toinen tulemisensa sattuisi heidän aikanansa. Siitä heidän kysymyksensä: Mikä on oleva sinun _parusiasi_ [läsnäolosi] ja ajanlopun merkki? [Mikä on sen ilmaiseva?]

Sen johdosta, että he pyrkivät sekottamaan juutalaisen ajan lopputapahtumia eli elonkorjuuta, jossa he jo itse olivat, evankelisen armotalouden silloin vielä tulevaisuudessa olevaan elonkorjuuseen eli loppuun, ilmotti Herramme jokseenkin seikkaperäisen selostuksen niistä tapauksista, joiden piti sattua sitä ennen, ja ilmotti sillä, että tulisi kulumaan melkoinen aika hänen ensimäisen ja toisen tulemisensa välillä, vaikkei hän kumminkaan antanut heille selvää käsitystä sen pituudesta; sillä ei hän edes itsekään tiennyt, miten pitkä se aika oli oleva. -- Matt. 24: 36; Mark. 13: 32.

Herramme vastaus värssyissä 1:tä 14:ta käsittää koko evankelikauden; ja hänen sanoillansa värssyissä 15:ta 22:teen on kaksinkertainen sovitus -- kirjaimellisesti tarkottavat ne juutalaisen ajan loppua ja kuvauksellisesti tämän evankelikauden loppua, josta juutalainen oli varjo. Värssyt 23--26 sisältävät varotussanan vääristä kristuksista, ja 27 värssyssä tulee hän heidän kysymykseensä hänen _parusiastansa_ ja selittää [oikein käännettynä]: "Niinkuin kirkas valo [auringon valo] tulee idästä ja loistaa länteen saakka, niin on Ihmisen Pojan _parusia_ [LÄSNÄOLO] oleva". Auringonvalon läsnäolo tulee silmänräpäyksessä, mutta ääneti; ja sen läsnäolon huomaavat ne ensin, jotka ovat valveilla.

Me palaamme myöhemmin tutkimaan välilläolevia osia Herramme puheesta ja kiinnymme nyt hänen vastauksensa toiseen kohtaan heidän kysymyksensä suhteen värssyissä 37--39. Hän sanoo: "Niinkuin oli Noan päivinä, niin on ihmisen Pojan _parusiassa_ [LÄSNÄOLOSSA] oleva". Huomaa, ettei vertaus koske Noan _tulemista_ ja Herramme _tulemista_, eikä myöskään vedenpaisumuksen _tulemista_ ja Herramme _tulemista_. Noan _tulemista_ ei ollenkaan kosketella; eikä myöskään mainita Herramme _tulemista_, sillä niinkuin jo on mainittu ei _parusia_ merkitse _tulemista_, vaan _läsnäolemista_. Tässä siis asetetaan vastakkain aika, jolloin Noa oli läsnä kansan seassa _ennen_ vedenpaisumista, ja aika, jolloin Kristus on läsnä maailmassa, toisessa tulemisessa, _ennen_ tulta -- nuo erinomaiset vaikeudet Herran päivänä, joilla tämä aika päättyy.

Ja vaikkakin ihmiset olivat pahoja Noan päivinä ennen vedenpaisumista ja tulevat olemaan pahoja Herramme läsnäolon aikana, ennenkuin hädän kuuma tuli tulee heidän ylitsensä, niin _ei tämä_ kumminkaan ole se vertauskohta eli yhtäläisyys, jota Herramme tarkottaa; sillä pahuutta on ollut yllin kyllin joka aikana. Vertauskohta mainitaan selvästi ja huomataan helposti, jos luetaan tarkkaan. Kansa, lukuunottamatta Noan perhettä, vaelsi tietämättömyydessä tulevasta rajuilmasta, _eikä uskonut_ Noan ja hänen perheensä todistusta, ja niinmuodoin he "_eivät tienneet_"; ja tämä on vertauskohta. _Niin_ on myös ihmisen Pojan LÄSNÄOLO oleva. Ei muut, kuin ne, jotka kuuluvat Jumalan perheeseen, tule tällöin uskomaan; toiset _eivät tule tietämään_ mitään, ennenkuin yhteiskunta, sellaisenaan kuin se nykyään on järjestetty, alkaa sulaa kuumuudesta, sen ajan hädässä, joka nyt seisoo oven edessä. Tämä valaistaan sanoilla: "Niinkuin ihmiset olivat näinä päivinä _ennen_ vedenpaisumusta: söivät ja joivat ja naivat [Luukas lisää (17: 28): istuttivat ja rakensivat] siihen päivään asti, jona Noa meni arkkiin eivätkä tietäneet... niin on myös ihmisen Pojan _parusiassa_ [läsnäolossa] oleva". Ihmisen Pojan _läsnäolon_ aikana on maailma sentähden menevä entistä menoaan, syöden, juoden, istuttaen, rakentaen ja naiden -- joita kaikkia ei mainita minään syntisinä asioina, vaan merkkinä heidän _tietämättömyydestänsä hänen läsnäolonsa suhteen_ ja siitä hädästä, joka tulee vallitsemaan maailmassa. Tämä on siis Herramme vastaus opetuslasten kysymykseen: Mikä on sinun _parusiasi_, läsnäolosi ja maailmanlopun tunnusmerkki? Pääasiallisesti sanoo hän: Ei tule olemaan mitään merkkiä maailmallisille joukoille; he eivät tule tietämään minun läsnäolostani ja armotalouden muutoksista. Ainoastaan vähemmistö tulee tietämään siitä ja Jumala tulee heitä opettamaan (tavalla, jota tässä ei selitetä) ennenkuin annetaan jotain merkkiä (jotain viittausta), jota maailmalliset voisivat erottaa.

Luukkaan selostelu samasta puheesta (Luuk. 17: 26--29), vaikk'eikään samoilla sanoilla, on täysin yhtä pitävä. Luukas ei käytä sanaa _parusia_, mutta hän lausuu aivan saman ajatuksen, kun hän sanoo: "Niinkuin kävi _Noan päivinä_, niin käy myöskin _ihmisen Pojan päivinä_" -- hänen läsnäolonsa päivinä. Ei _ennen_ hänen päiviänsä, eikä myöskään hänen päiviensä _jälestä_, vaan hänen _päivinänsä_ on maailma syövä, juova, menevä naimisiin, ostava, myyvä, istuttava ja rakentava. Nämä Raamatun paikat opettavat siten selvästi, että Herramme tulee olemaan läsnä tämän ajan lopulla, aivan tuntemattomana maailmalle ja näkymätön sille.

Ja vaikka ei enää tule olemaan mitään _vedenpaisumusta_, joka tulisi hävittämään maan (1 Moos. 9: 11), niin on kirjotettu, että koko maan pitää minun kiivauteni tuli syömän (Sef. 3: 8); -- ei kirjaimellista luonnollista maata kummassakaan tapauksessa, vaan nykyisen _asiain tilan_ kummassakin tapauksessa. Hävitys aikaansaatiin edellisessä tapauksessa hukuttamalla kaiken kansan, paitsi Noan perheen, jälkimäisessä tapauksessa polttamalla kaikki muut, paitsi Jumalan perheen kuvauksellisessa tulessa -- suuressa hädässä Herran päivänä. Jumalan uskollisia lapsia pidetään arvokkaina välttämään kaikkea sitä, joka on tuleva maan yli (Luuk. 21: 36); ei välttämättömästi ottamalla heidät pois maasta, vaan tekemällä heidät _tulenkestäviksi_ kuten tämän asian esikuvassa tapahtui niille kolmelle miehelle, jotka kävivät keskellä seitsemänkertaisesti kuumennettua uunia, ja joiden vaatteissa ei ollut edes tulen käryäkään, koska yksi, joka oli Jumalan Pojan kaltainen, oli heidän kanssaan. -- Katso Dan. 3: 19--25.

Tahdomme nyt tämän jälkeen tutkia raamatunpaikkoja, jotka opettavat, että monet Seurakunnassa jonkun ajan tulevat olemaan tietämättömiä Herramme läsnäolosta ja tämän ajan elonkorjuusta ja päättymisestä, vaikka hän todellisesti on läsnä ja elonkorjuu on käynnissä.

Viimeiset värssyt Matt. 24, värssystä 42 alkaen ovat hyvin merkitseviä. 37:ssä värssyssä oli Herramme osottanut, ettei maailma tulisi tietämään ihmisen Pojan _parusiasta_. Hän sanoo: "Valvokaa siis, sillä ette tiedä minä päivänä Herranne tulee [_erkkomai_-- saapuu]." Jos joku odottaisi varasta määrätyllä ajalla, olisi hän yllä ja valvoisi, ettei tulisi yllätetyksi; samalla tavalla on teidän alituisesti oltava valveilla, aina valmiita ja aina tarkastettava ensimäistä _läsnäoloni_ merkkiä. Vastaukseksi kysymykseenne: _Milloin_ nämä tapahtuvat? kehotan teitä vaan pitämään silmät auki ja olemaan valmiit, ja kun minä saavun, kun minä _olen läsnä_, tulen antamaan tiedon siitä kaikille, jotka ovat valvovia ja uskollisia, ja ainoastaan niillä on oleva oikeus tietää siitä. Kaikkien muiden täytyy ja tulee olla pimeydessä ulkona, ja heidän on opittava kuten maailma tulee oppimaan ja maailman kanssa --- hädän kautta.

Kuka _siis_ ["elonkorjuussa"] on se uskollinen ja älykäs palvelija, jonka hänen Herransa on paneva [Codex Sinaiticuksessa ja Vatikanuksessa on: "on paneva"] palvelusväkensä yli antamaan heille ruokaa ajallaan? Autuas on se palvelija, jonka hänen Herransa tullessaan [_erkkomai -- saapuessaan_] tapaa näin tekemästä. Totisesti sanon minä teille: "hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa yli!" Koko äärettömän kallis totuuden varasto on avattava sellaisille uskollisille palvelijoille, jotta he voisivat asestaa ja varustaa ja ravita koko uskon huonekuntaa.

Mutta, jos palvelijan sydämen suhde ei ole oikea, tulee hän sanomaan: Minun Herrani viipyy [_ei ole saapunut_] ja alkaa ehkä lyödä [sortaa ja vastustaa] kanssapalvelijoitansa [niitä, jotka ovat erimieltä hänen kanssaan; jotka selittävät päinvastoin: -- Minun Herrani ei viivy, vaan _on tullut, on läsnä_.] Sellaiset voinevat syödä ja juoda kohtuuttomien kanssa [juopua maailman hengestä]; mutta sen palvelijan Herra on tuleva [kreik. heko -- on saapunut] sinä päivänä, joka ei ole odotettu, ja sinä hetkenä, jona se palvelija _ei tiedä_, ja on hakkaava hänet pois [ottava pois häneltä hänen etuoikeutensa olla yksi niistä palvelijoista, jotka antavat ruokaa ajallansa huonekunnalle] ja antava hänelle osansa ulkokullattujen kanssa. [Vaikka hän ei ole ulkokullattu, vaan oikea palvelija, saa hän, koska hän on uskoton ja raskautettu, osansa ulkokullattujen kanssa niissä hämmennyksissä ja vaikeuksissa, jotka tulevat Baabelin yli.] "Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."

Ylläoleva raamatunpaikka, jos sitä huolellisesti tutkitaan, opettaa selvästi, että tämän ajan lopulla tulee olemaan luokka, joka kieltää, että Herra _on läsnä_, (ei sitä, että hän joskus tulee, vaan että hän on tullut) ja lyö tahi epäystävällisesti vastustaa niitä kanssapalvelijoita, joiden on päinvastoin opetettava -- että Herra on tullut. Herramme sanoo selvästi kumpiko on uskollinen, totuutta rakastava palvelija ja kumpi eksynyt. Tuo uskollinen, jonka hän tapaa antamasta ajanmukaista "ruokaa", tulee korotettavaksi ja saamaan täydellisemmän hoitajavallan totuuden aarreaitassa ja lisätyn kyvyn tuoda sitä sieltä esille huonekunnalle, kun taas uskoton tulee vähitellen erotettavaksi ja vetäytyy likempään yhteyteen ulkonaisten tunnustajien ja ulkokullattujen kanssa. Ja huomaa, että uskoton tällä tavoin hakataan pois tai erotetaan, sillä ajalla, jota _hän ei tunne_ -- elonkorjuu aikana -- kun hänen Herransa todellisesti on _läsnä_, hänen tietämättään, etsimässä ja kokoamassa jalokiviänsä. -- Matt. 13:30; Ps. 50: 5; Mal. 3: 17; Matt. 24: 31.

Olemme tässä seikkaperäisiä ainoastaan näyttääksemme, että Herramme, vastaukseksi opetuslasten kysymykseen hänen toisen läsnäolonsa tuntomerkeistä, opetti ettei maailma eikä uskottomat palvelijat tietäisi siitä mitään, ennenkuin hädän kiivas tuli oli ainakin alkanut. Ja uskolliset tulevat ilmeisesti _näkemään hänen olevan läsnä_ ainoastaan uskon silmillä -- sen kautta, jota ennen on kirjotettu heidän opetukseksensa, jotta he käsittäisivät sen, kun aika on tullut. Jokainen asia, joka koskee nykyistä totuutta, kuuluu hänen "omaisuuteensa" ja uusiin ja vanhoihin aarteisiin, joita Herramme on kätkenyt meille ja nyt runsaasti lahjottaa meille. -- Värssyt 45--47.

Sen ohella kun Herramme, näin edeltäpäin merkeistä kertomalla, piti yltä kyllin huolta siitä, että Seurakunta voisi tuntea hänen läsnäolonsa, kun se aika tuli, vaikkeivät tulisi näkemään häntä luonnollisilla silmillä, varotti hän meitä myös huolellisesti petoksista, joita nousisi -- petoksista, jotka tulisivat näyttämään niin uskottavilta, että ne saattaisivat, jos mahdollista, eksyttää valitutkin. Mutta se ei ole mahdollista, sillä kaikki valitut vaarinottavat varotuksen vakavasti ja koettavat ahkeruudella tutustua hänen läsnäoloansa ennustaviin merkkeihin tarkaten niiden täyttymistä. Ne, joilla on toisenlainen mieli, eivät kuulu valittuun luokkaan. Ainoastaan voittajat tulevat hallitsemaan Herran kanssa. Näitä petoksia on jo olemassa, niinkuin seuraavassa luvussa tulemme näyttämään, ja ne eksyttävät monia. Mutta, Jumalalle olkoon kiitos, valitut ovat edeltäpäin tulleet varotetuiksi ja asestetuiksi, eivätkä voi tulla eksytetyiksi eikä joutua epätoivoon. Vaikkakin pilvet ja pimeys ympäröivät häntä, tuntevat he hänen läsnäolonsa ja iloitsevat siitä, että heidän vapautuksensa lähestyy. Jos joku sanoisi teille: Katso, täällä on Kristus [jossain määrätyssä _paikassa_], älkää uskoko. Ja jos he sanovat teille: Katso, hän on erämaassa, niin älkää menkö ulos, tai katso, hän on kamareissa, älkää uskoko; sillä niinkuin [samalla tavalla kuin] kirkkaasti paistava valo vähitellen tulee ja täyttää maan, _niin on hänen läsnäolonsa oleva_. (Matt. 24: 23, 26, 27.) Se tulee, kuten edeltäkäsin on sanottu, ilmestymään totuuden valon kautta -- jokaista asiaa koskevan totuuden kautta, niinkuin nyt näemme sen niin nopeasti ja ihanasti kehittyvän. Vielä muutama vuosi, niin on vanhurskauden aurinko täydelleen noussut parantavine sateineen siunatakseen ja nostaakseen kuolemaan vajonnutta maailmaa.

Niiden todistuksien perustuksella, joita on esitetty tässä ja edellisessä ja seuraavissa luvuissa, voimme aivan empimättä ilmottaa sen sydäntä ilahduttavan tiedonannon, että evankelikauden elonkorjuu on käsissä, ja että Mestari jälleen on läsnä ylimpänä elonkorjaajana -- ei lihassa niinkuin juutalaisten elonkorjuussa, vaan vallassa ja kirkkaudessa, "korkealle korotettuna" jumalallisena Kristuksena, jonka ihana ruumis nyt on "Isän olennon perikuva", vaikka hänen ihana olentonsa on peitetty inhimillisiltä silmiltä. Hän on alkamaisillansa vanhurskaudellista hallitustansa; hänen totuuden viikatteensa erottaa nisun lusteista; hän kokoo sydämen ja mielen yhteyteen hengellisen Israelin kypsät esikoishedelmät; ja pian on valittu "ruumis" täysilukuisena hallitseva ja siunaava maailmaa.

Tämä tiedonanto tehdään tässä, jotta lukijalla, kun menemme eteenpäin, olisi selvempi käsitys siitä, mitä aikaennustukset eritoten osottavat, kun ajanlaskullista tietä tulee näytettäväksi, että elonkorjuun aika kaikkine siilien yhdistettyine tapauksineen _nyt_ on tullut, ja että kaikki ennustuksien mukaisesti on tapahtumaisillansa.