Part 12

Muistakaamme miten kävi Paavalille -- tullaksensa apostoliksi, täytyi hänen olla _todistaja_ -- täytyi hänen nähdä Herra ylösnousemisensa jälestä. Hän ei ollut niitä, joka näki Jeesuksen ylösnousemisen ilmestykset ja läsnäolon noina neljänäkymmenenä päivänä; niinmuodoin suotiin hänelle erityisesti vilahdukselta nähdä Herraa. Mutta hän ei nähnyt Herraa sellaisena kuin toiset -- puettuna lihaan ja erimuotoisiin vaatteisiin. Ja ainoastaan silmäys Herramme verhomattomaan ihanaan olentoon kaatoi hänet maahan sellaisen kirkkauden sokaisemana, joka on "kirkkaampi auringon loistoa puolenpäivän aikana", josta sokeudesta ainoastaan ihmetyö saattoi hänet parantaa ja antaa hänelle vaikkakin vaan osittaisesti näön. (Apt. 9: 17, 18.) Eiköhän Paavali nähnyt Herraa sellaisena kuin hän _on_ -- henkiolentona? Ja eiköhän Herramme noina neljänäkymmenenä päivänä _näyttäytynyt_ sellaisena kuin hän _oli_, s.o. niinkuin hän ennen oli ollut niitä erityisiä tarkotuksia ja syitä varten, joita jo on osotettu? Eikä ole mitään syytä epäillä tätä. Mutta Herralla oli eri tarkotus, jonka vuoksi hän näyttäytyi tällä tavalla Paavalille, samoin kuin hänellä oli eri tarkotus, jonka mukaan hän toimi, kun hän eri tavalla näyttäytyi toisille. Tätä tarkotusta osottaa Paavali sanoen: "Mutta kaikkein viimeiseksi hän _näyttäytyi minullekin_, joka olen _ikäänkuin_ KESKEN [ennen aikaan] SYNTYNYT." (1 Kor. 15: 8.) Niinkuin Herramme ylösnouseminen merkitsi hänen _syntymistänsä_ kuolleista hengellisen olemassaolon täyteen täydellisyyteen (Kol. 1: 18; Room. 8: 29), niin esitetään tässä ja muuallakin Seurakunnan, Kristuksen ruumiin, ylösnousemista, syntymiseksi. Meidän syntymisessämme tahi ylösnousemisessamme henkiolentoina me saamme nähdä Herran sellaisena _kuin hän on_, niinkuin Paavali näki hänet; mutta me, jotka silloin olemme _muuttuneet_ tahi syntyneet henkiolennoiksi, emme tarvitse kaatua maahan tahi tulla sokeiksi Herramme kirkkaan olennon näkemisestä. Paavalin sanat tarkottavat, että hän näki hänet _sellaisena_ kuin me tulemme näkemään hänet -- "_sellaisena kuin hän oli_." Hän näki hänet sellaisena kuin Kristuksen ruumiin kaikki jäsenet tulevat näkemään hänet, mutta ENNEN OIKEAA AIKAA, ennenkuin hän oli syntynyt kuolleista ja niinmuodoin ennenkuin hän saattoi kestää sitä; -- kumminkin "_sellaisena_" kuin jokainen, joka on niin syntynyt, tulee aikanaan hänet näkemään.

Mooses, tullessaan alas vuorelta ilmottamaan lakiliittoa Israelin lapsille, oli uuden liiton suuremman Lainantajan ja Välimiehen esikuva, joka toisessa tulemisessaan astuu esille hallitsemaan ja siunaamaan maailmaa. Mooses oli siis esikuva Seurakunnasta kokonaisuudessaan, jonka päänä Herramme on. Mooseksen oleminen Herran läheisyydessä sai hänen kasvonsa loistamaan niin, ettei kansa voinut katsoa häneen, ja hänen oli sentähden pidettävä peitettä, esikuvaten täten Kristuksen hengellistä kirkkautta. Tämä valaisee sitä kohtaa, jota juuri tarkastamme. Kristus omistaa todellisen ihanuuden ja kirkkauden, on Isän olennon perikuva, ja meidän on tultava hänen kaltaisikseen, eikä kukaan ihminen voi nähdä tätä kirkkautta. Millä tavalla Lain antaja tulleekaan näyttäytymään maailmalle, kun Herran kirkkaus tulee ilmi, varmaa on vaan, ettei henkiolentojen kirkkautta tulla näkemään. He tulevat puhumaan peitteen läpi -- verhon takaa. Tätä ja paljon muuta tarkotettiin Mooseksen peitteellä. -- 2 Moos. 34: 30--33.

Siinä määrässä kuin me omistamme aineelle huolellista tutkimusta, tulemme yhä enemmän näkemään sitä jumalallista viisautta, joka ilmeni siinä tavassa, jolla Herramme ylösnousemus ilmotettiin apostoleille, jotta heistä tulisi täydellisesti vakuutettuja, luotettavia todistajia, ja jotta hiljaiset maailmassa voisivat ottaa vastaan heidän todistuksensa ja uskoa, että Jumala herätti Herramme kuolleista -- jotta he voisivat tuntea hänet, joka oli kuollut; mutta nyt elää ijankaikkisesti, ja uskoa ja tulla Jumalan luokse hänen kauttansa. Ja kun me katselemme häntä totuuden pyhän Hengen johdolla, laajenee mielemme, ja me emme enää näe hänessä ihmistä Kristusta Jeesusta, vaan voiman ja kunnian Herran, joka on osallinen jumalallisesta luonnosta. Ja siten me tunnemme hänet, jonka tulemista ja valtakuntaa Seurakunta niin vakavasti on rukoillut ja odottanut. Eikä kukaan, joka käsittää hänen suuren korottamisensa, voi hänen toisessa tulemisessaan odottaa ihmistä Kristusta Jeesusta siinä liharuumiissa, joka oli valmistettu uhriksi ja haavotettiin ja _annettiin_ kuolemaan meidän lunastukseksemme. Ei myöskään tule odottaa, että hän toisessa tulemisessa tulee "näkymään" tahi _ilmestymään_ erilaisissa liha- ja luu-ruumiissa maailmalle -- tämä oli tarpeellista näille varhaisille _todistajille_. mutta ei ole nyt enää. Hän tulee, kuten saamme nähdä, ilmottamaan toisen läsnäolonsa aivan erilaisella tavalla.

Siitä, mitä olemme huomanneet henkiolennoista ja heidän tavastaan ilmaista itseään menneinä aikoina, näemme selvästi, että jos Herramme toisessa tulemisessaan ilmestyisi sillä tavalla, että hän joko avaisi maailman silmät, jotta voisivat nähdä hänen kirkkautensa, niinkuin hän teki Paavalille ja Danielille, tahi ottaisi ihmisruumiin, olisi tämä vahingoksi sille suunnitelmalle, jonka hän on ilmaissut Sanassaan. Jos hän näyttäytyisi kirkkaudessaan maailmalle, kun heidän silmänsä yliluonnollisella tavalla tehtäisi kykeneviksi näkemään hänet, tulisi vaikutus olemaan lamauttava suuren valtavuutensa vuoksi, ja jos hän sitä vastoin näyttäytyisi _ihmisenä_, olisi tämä alentavaa hänen arvolleen ja maailma saisi sen kautta alhaisemman käsityksen jumalallisesta luonnosta ja muodosta, joka ei olisi yhtäpitävä todellisuuden kanssa. Ja koska ei kumpikaan tapa näytä tarpeelliselta eikä edulliselta nykyään, niin emme voi otaksua, että kumpaakaan näistä tavoista tultaisiin käyttämään.

Päinvastoin on meidän odotettava, että Kristus-henkilö tulee ilmestymään ihmissuvun lihassa samalla tavalla kuin silloin, kun Herra "_tuli lihaksi_" ja asui ihmisten keskuudessa, kun Jumala oli ilmestynyt hänen lihassansa. Ihmisluonto on, kun se on täydellinen ja sopusoinnussa Jumalan kanssa, _Jumalan kuva_ lihassa; niinmuodoin oli alkuperäisesti täydellinen Aadam Jumalan kuva ja niin oli täydellinen ihminen Kristus myös. Siten saattoi hän sanoa opetuslapselleen Filippukselle, joka pyysi saada _nähdä_ Isää: "Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän" -- on nähnyt Jumalan kuvan lihassa, "Jumalan ilmestyneenä lihassa." (engl. kään.)

Samoin tulevat myös ihmissuvun jäsenet ylipäänsä, siinä määrin kuin he vähitellen jälleen saavuttavat, kauvan kadoksissa olleen Jumalan kuvan, olemaan luonnollisia kuvia Isästä ja Kristushenkilöstä. Kohta tuhatvuotiskauden alussa tulee olemaan, niinkuin olemme nähneet, täydellisiä ihmisolentoja maailman nähtävänä (I Osa, siv. 350--355): Aabraham, Isak ja Jaakob ja pyhät profeetat, jotka jo ovat tulleet koetelluiksi ja hyväksytyiksi, tulevat olemaan "ruhtinaita" ihmisten seassa, hengellisen, näkymättömän valtakunnan näkyväisiä edustajia. Näissä tulee Kristus ilmestymään -- _heidän lihassaan_ -- niinkuin Isä oli ilmestynyt hänen lihassaan. Ja sitä mukaan kun "se, joka tahtoo" saavuttaa täydellisyyttä ja taipuu täydelliseen sopusointuun Kristuksen tahdon kanssa, tulee jokainen sellainen tulemaan Jumalan ja Kristuksen kuvaksi ja jokaisessa sellaisessa tulee Kristus ilmestymään.

Täydellinen ihminen, joka on luotu Jumalan kuvaksi siveellisessä suhteessa, saattaa, kun hän kerran on kokonaan pyhittänyt itsensä Jumalalle, täydellisesti käsittää Jumalan pyhän Hengen ja Sanan; ja kirkastettu Seurakunta on opastava häntä. Epäilemättä tulevat myös näyt ja ilmestykset ja tiedonannot ylipäänsä hengellisen valtakunnan ja sen maallisen edustajien välillä olemaan esteettömämpiä ja yleisempiä kuin mitä ne ennen milloinkaan ovat olleet -- enemmän sen tapaisia kuin kanssakäyminen Eedenissä oli, ennenkuin synti toi mukanaan kirousta ja erottamista Jumalan suosiosta ja yhteydestä hänen kanssaan.

Ei siis ole olemassa mitään, järjen enemmän kuin Raamatunkaan kannalta, joka vaatisi Herramme toisessa tulemisessa näyttäytymään erilaisissa liha- ja luuruumiissa. Ettei sellainen menettelytapa ole tarpeellinen, selviää siitä menestyksestä, mikä Saatanan valtakunnalla on ollut, joka vaikuttaa ihmisien kautta välikappaleinaan. Ne, jotka ovat mielistyneet pahan ja eksytyksen henkeen, edustavat suurta, näkymätöntä ruhtinasta täydellisimmässä määrässä. Hän ilmestyy siten heidän lihassaan, vaikka itse onkin ihmisille näkymätön henkiolento.

Kristus-henkilön jäsenet tulevat, kun ovat tulleet muutetuiksi ja tehdyiksi osallisiksi Jumalallisesta luonnosta, olemaan henkiolentoja yhtä varmasti kuin Saatanakin on sellainen ja yhtä näkymättömiä ihmisille. Heidän toimintansa tulee tavaltaan olemaan samanlainen, mutta suora vastakohta luonteeseen ja tuloksiin nähden. Heidän kunniakkaat jäsenensä, jotka eivät ole tietämättömyyden ja heikkouden orjuuttamia kuten suurin osa Saatanan palvelijoista, vaan täydellisiksi tehtyjä ja "todella vapaita", tulevat toimimaan älykkäällä ja sopusointuisella tavalla vapaasta valinnasta ja rakkaudesta, ja heidän luottamustoimensa tulevat olemaan palkintoja vanhurskaudesta.

Herramme läsnäolo tulee ilmestymään _maailmalle_ "suuren voiman ja kirkkauden" ilmiöinä, ei kumminkaan ainoastaan luonnollisille silmille vaan sen ymmärryksen silmille, siinä määrässä kuin ne avautuvat huomaamaan niitä suuria muutoksia, joita uusi Hallitsija tulee aikaansaamaan. Hänen läsnäolonsa ja oikeudenmukainen hallituksensa tulee näkymään sekä niissä rangastuksissa että niissä siunauksissa, jotka tulevat vuotamaan maailmaan hänen hallituksestansa.

Kauvan ja yleisesti on uskottu, että hätä ja vaikeudet tulevat jumalattomille pahuuden rangastuksena. Koska tämä näytti olevan luonnollinen ja oikea laki, ovat ihmiset ylipäänsä omaksuneet tämän mielipiteen, ajatellen sen olevan niinkuin olla tulee, vaikkei olisikaan niin. Ankara todellisuus todistaa kumminkin Raamatun kanssa, että menneisyydessä saivatkin jumaliset useimmiten kärsiä vaikeuksia ja vaivoja. (2 Tim. 3: 12.) Mutta "hädän päivänä", sinä neljänkymmenen vuoden aikana, joka johtaa Messiaksen hallituksen alkuun, asiaintila tulee olemaan päinvastainen. Sinä päivänä tulevat pahat voimat kumottaviksi, ja asteettain pystytetty oikeudenmukaisuus tulee pian aikaansaamaan tekojansa vastaavan koston niille, jotka tekevät pahaa, ja siunauksia niille, jotka tekevät hyvää. -- "Tuska ja ahdistus jokaisen pahaa harjottavan ihmisen sielulle -- -- -- mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka harjottaa sitä mikä hyvää on" -- tänä "vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päivänä, hänen, joka antaa kullekin tekojensa mukaan." -- (Room. 2: 9, 10, 5, 6.) Ja koska nyt on niin paljon sellaista, joka on pahaa, tulee kosto aluksi olemaan hyvin laajaperäinen, jota seuraa "ahdistuksen aika, jommoista ei ole ollut siitä saakka, kun ihmiset rupesivat olemaan." Tällä tavalla, kostossa, hädässä ja vihassa kansojen yli, tulee Jumala ilmottamaan maailmalle, että armotalouksien ja hallitsijain vaihdos on tapahtunut. Ja tällä tavalla, "kun Herran tuomiot kohtaavat maata, niin maan piirin asukkaat oppivat vanhurskautta." (Jes. 26: 5--11.) He tulevat oppimaan, että uuden asiaintilan vallitessa ne, jotka tekevät oikein, korotetaan, ja jotka tekevät pahaa, estetään ja rangastaan. Joka tahtoo saada selvän profeetallisen todistuksen tästä valtakunnasta ja sen toiminnasta nöyrien, oikeutta harrastavien, köyhien, tarvitsevaisten ja sorrettujen hyväksi, ja yksinoikeuksien [monopoolien] ja jokaisen vääryyteen ja sortoon perustuvan järjestelmän kumoamisesta ja inhimillisten olosuhteiden yleisestä tasottamisesta, lukekoon tarkasti psalmit 72: 1--19; 37: 1--14.

Meidän kuninkaamme tulee täten ilmestymään vähitellen: toiset tulevat näkemään hänet varemmin kuin toiset, mutta lopulta: "kaikkien silmät saavat nähdä [_horao_ -- huomata] hänet." (Ilm. 1: 7.) Mutta "hän tulee pilvissä"; ja hädän pilvien raskaina ja pimeinä riippuessa, ja vuorien [tämän maailman valtakuntien] vapistessa ja kaatuessa, ja maan (järjestettyjen yhteiskuntien) horjuessa, hajotessa ja sulaessa, alkavat muutamat huomata sitä, minkä me nyt julistamme olevan lähellä -- että Jehovan suuri päivä on tullut; että kansojen hädän ja vihan päivä on alkamaisillansa, ja että Jehovan Voideltu on ottamaisillansa suuren valtansa alkaakseen työnsä, tehdäkseen oikeuden ojennusnuoraksi ja vanhurskauden luotinauhaksi. (Jes. 28: 17.) Ja "hänen on hallittava kunnes" hän on _kukistanut_ ne kaikki vallat ja lait maan päällä, jotka ovat ristiriidassa taivaassa vallitsevien lakien kanssa.

Siinä määrin kuin hätä enenee, tulevat ihmiset, vaikka turhaan, hakemaan turvaa maan "luolista" ja vuorenrotkoista, sen suurista kallioista ja linnoituksista (vapaamuurarikunnasta, Odd Fellow-seurasta, ammattiyhdistyksistä, ammattikunnista, trusteista [jonkun kauppahaaran etevimpien liikkeiden yhdistyminen yhteisen keskushallinnon alaisiksi] ja kaikenlaisista maallisista ja kirkollisista yhtymistä), sekä vuorilta (hallituksilta) maan päällä; sanoen: "Kaatukaa meidän päällemme [peittäkää, suojelkaa meitä] ja kätkekää meidät valtaistuimella istujan kasvoilta ja Karitsan vihalta! Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut." -- Ilm. 6: 15--17. [Tarkotus on turvaa, eikä turmiota. Tavallinen mielipide, että tämä paikka opettaa, että pahat ihmiset voivat saada kyllin uskoa rukoilemaan todellisten vuorten kaatumista, on mahdoton. Todellinen täyttymys on jo alkamaisillansa: suuret, rikkaat, eikä vähemmän köyhät, etsivät vuorilta, luolista ja rotkoista suojaa, kun hädän yhä uhkaavampi rajuilma, jonka kaikki näkevät, on nousemaisillansa.]

Rahan epäjumaloiminen, joka on saattanut koko maailman mielettömäksi, ja jolla tulee olemaan niin silmiinpistävä osa hädän aikana, kun ei ainoastaan rahojen kokoaminen, vaan myös niiden säilyttäminen tulee tuottamaan murhetta, tulee perinpohjin kukistettavaksi, kuten näemme Jes. 2: 18--21; Hes. 7: 17--19.

Hädän suuren päivän tulevat kaikki tuntemaan, ja sen myrskyltä tulevat kaikki etsimään suojaa, vaikka harvat tulevat näkemään, että Herran tuomiot, jotka silloin kohtaavat maata, ovat tuloksia hänen _läsnäolostansa_, hänen valtuutensa pystyttämisestä ja hänen lakiensa pakollisesta sovelluttamisesta. Aikaa myöten tulevat kumminkin kaikki tuntemaan ["näkemään"] kirkkauden Kuninkaan; ja kaikki, jotka silloin rakastavat vanhurskautta, tulevat ilomielin tottelemaan häntä ja täydellisesti mukautumaan hänen vanhurskaisiin vaatimuksiinsa.

Se tulee olemaan koston päivä kaikille, jotka viekkaudella tai väkivallalla, joskus lain nimellä ja sen vahvistuksella, väärällä tavalla ovat anastaneet toisten oikeuksia tahi omaisuutta. Kosto tulee niinkuin olemme nähneet _Herralta kansanjoukkojen_ kapinaan nousun _kautta_.

Ahdistuksissansa, vastahakoisina luopumaan yhdestä markasta tahi tynnyrin alasta maata tahi kauvan omistetusta ja kauvan epäämättömästä itseottamasta oikeudesta tahi arvosta, tulevat monet etsimään suojaa tähänastisista mahtavista -- porvarillisista, yhteiskunnallisista ja kirkollisista -- laitoksista, edistääkseen ja suojellakseen etujansa, tietäen, että yksin ollen täytyy heidän kaatua. Mutta nämät eivät voi heitä auttaa Herran vihan päivänä. Lähestyvä taistelu ja kosto saa kaikki kansat vaikeroimaan, sillä tulee olemaan hädän aika sellainen, jota ei koskaan ole ollut sitten kun ihmisiä on ollut -- eikä myöskään enää tule olemaan. _Hänen tähtensä_ he tulevat vaikeroimaan; koska hänen tuomionsa luonnollisella tavalla ovat aikaansaaneet suuren hädän; siksi että Herra nousee maata peljättämään ja hävittämään siinä vallitsevaa turmelusta. (Jes. 2: 21.) Niin laajakantoisiksi tulevat tuomio ja hätä, ettei kukaan voi niitä paeta. Lopuksi tulee jokainen silmä huomaamaan muutoksen ja näkemään, että Herra hallitsee. Hätä voisi huomattavasti vähentyä, jos ihmiset viipymättä huomaisivat toimia oikeuden ja tasa-arvoisuuden periaatteiden mukaisesti, ja luopuisivat kaikista entisaikojen epäoikeutetuista etuoikeuksista, vaikka ne olisivatkin lain vahvistamat; mutta tätä ei itsekkäisyys tule myöntämään ennenkuin hätä tulee musertamaan ja kukistamaan ylpeät, nöyryyttämään mahtavat ja korottamaan hiljaiset.

Mutta vasta sitten, kun suuri hädän päivä lähestyy loppuansa, vasta sitten kun pakanalliset valtakunnat ovat jauhetut tomuksi ja kokonaan poistetut tieltä, ettei niiden sijaa tule löytymään (v. 1914 kuten edellisessä luvussa on näytetty) -- vasta sitten kun suuri Baabeli on kokonaan kukistettu ja sen vaikutus maailmaan tehty tyhjäksi, -- tulee ihmissuvun suuri enemmistö näkemään asiain tilan. Silloin he tulevat näkemään, että se suuri hätä, jonka läpi he ovat kulkeneet, oli juuri se, mitä kuvauksellisesti esitetään "taisteluksi kaikkivaltiaan Jumalan suurena päivänä" (Ilm. 16: 14); että siinä määrässä, kuin ovat myötävaikuttaneet eksytykseen ja vääryyteen, ovat he taistelleet uuden vallan ja uuden Maailmanhallitsijan lakia ja voimaa vastaan; ja että siinä määrässä kuin heidän kielensä ja kynänsä ja kätensä ja vaikutuksensa ja varansa ovat käytetyt tukemaan _oikeutta_ ja totuutta joka asiassa, siinä määrässä he ovat taistelleet Herran puolella.

Toiset oppivat pikemmin tuntemaan hädän merkityksen kuin toiset, koska ovat oppivaisempia. Ja koko tämän hädän kuluessa, tulee löytymään niitä, jotka tulevat todistamaan syyn, josta tämä aiheutuu, todistamaan että Herran läsnäolo ja hänen valtakuntansa pystyttäminen, joka on pimeyden valtojen vastakohta, on hädän ja yhteiskunnan huojumisen ja kukistumisen todellinen syy, ja osottavat, että kaikki, jotka asettuvat totuutta ja vanhurskautta vastaan, ovat uuden valtakunnan vihollisia, ja että heidän, jos eivät vaan kiireesti alistu, on kärsittävä häpeällinen tappio. Kumminkaan eivät joukot, tavallisuuden mukaisesti, tule välittämään viisaista neuvoista, ennenkuin ovat tulleet täydellisesti nöyryytetyiksi uuden valtakunnan rautavaltikan alle, ja vasta lopulta tulevat he huomaamaan toimintatapansa mielettömyyden.

Varsinaista opettajaa ja valonkantajaa (Matt. 5: 14), totista Seurakuntaa, Kristuksen ruumista ei jätetä pimeyteen oppiakseen Herransa läsnäolon sen vihan ja voiman ilmestymisen kautta, joka tulee opettamaan tämän asian maailmalle. Seurakunnan valaisemisesta on erityisesti pidetty huolta. Vahvan profeetallisen sanan kautta, joka loistaa kynttilän tavalla pimeässä huoneessa, on sille selvällä ja varmalla tavalla ilmotettu, mitä on odotettavissa. (2 Piet. 1: 19.) Profeetallisen sanan kautta ei sitä ainoastaan varjella alakuloisuudesta ja tehdä taitavaksi voittamaan niitä koetuksia, ansoja ja loukkauskiviä, jotka ovat erittäin vallalla "pahana päivänä", jotta se voittajana voisi seisoa hyväksyttynä Jumalan edessä, vaan tulee hänestä maailman valonkantaja ja opettaja. Seurakunta tulee tällä tavoin kykeneväksi osottamaan maailmalle hädän syytä ja ilmottamaan uuden hallitsijan läsnäoloa ja julistamaan uuden armotalouden periaatteita, suunnitelmaa ja tarkotusta ja opettamaan maailmalle, mitä sen, asiain näin ollen, olisi parasta tehdä. Ja vaikka ihmiset eivät tule välittämään osotuksista, ennenkuin hätä pakottaa heitä näkemään alistumisen olevan viisainta, tulee se olemaan heille suureksi avuksi oppiessaan tätä opetusta. Juuri tätä "jalkojen" tai Seurakunnan viimeisten jäsenten tehtävää, joiden on julistettava vuorilla (valtakunnissa), että _Kristuksen hallitus on alkanut_, tarkotetaan Jes. 52: 7.

Näennäisesti ristiriidassa olevia Raamatun paikkoja.

Raamatussa on muutamia lausuntoja Herramme palaamisen ja ilmestymisen tavasta, jotka, kunnes ovat tulleet kyllin tarkkaan tutkituiksi, näyttävät puhuvan toisiansa vastaan. Ja epäilemättä ovat ne olleet omiaan Jumalan tarkotuksen mukaisesti kätkemään totuuden, kunnes oikea aika sen ymmärtämiselle on tullut; eikä se silloinkaan ole kaikille, vaan ainoastaan tuolle vihkiytyneiden erityiselle luokalle, jolle se oli aijottu.

Esimerkiksi, Herramme sanoi: "Katso, minä tulen _niinkuin varasi_." ja "niinkuin kävi Noan _päivinä_, niin käy myös ihmisen pojan päivinä [hänen läsnäolonsa päivinä]: he söivät, joivat, naivat ja naittivat"; "eivätkä _tietäneet_, ennenkuin vedenpaisumus tuli." Ja kun fariseukset kysyivät Jeesukselta milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta _tule nähtävällä tavalla_" -- Hm. 16: 15; Luuk. 17: 26, 27, 20; Matt. 24: 38, 39.

Nämä raamatunpaikat ilmottavat ja valaisevat selvästi Herramme tulemisen tapaa. Ne osottavat, että hän tulee olemaan läsnä, näkymättömänä, ja sen ohella tulee toimittamaan työn, josta maailma jonkun aikaa tulee olemaan täydellisessä tietämättömyydessä. Hänen tulonsa täytyy siis tapahtua hiljaisella tavalla, kokonaan maailman tietämättä, aivan "_kuin varas_" tulee, meluamatta tahi tekemättä jotain sellaista, joka saattaisi herättää huomiota. Niinkuin Noan päivinä maailma hoiti asioitaan, antamatta vähääkään häiritä itseään ja vähääkään uskomatta Noan saarnaa tulevasta vedenpaisumuksesta, samalla tavalla tulee maailma, Herran päivän alkupuolella, uskomatta hänen läsnäoloonsa ja tulossa olevaan hätään menemään menoaan vähääkään välittämättä sellaisesta saarnasta, kunnes hädän suuressa vedenpaisumuksessa vanha maailma -- asiain vanha järjestys -- hukkuu, häviää, valmistaakseen tilaa uuden järjestyksen, Jumalan valtakunnan, täydelliselle pystyttämiselle koko taivaan alle. "Niinkuin kävi Noan päivinä, niin käy myös ihmisen Pojan (_läsnäolon_) päivinä."

Toiselta puolen löydämme sellaisia raamatunpaikkoja, jotka ensimäisellä silmäyksellä näyttävät olevan suorassa ristiriidassa näiden kanssa; kuten esimerkiksi: "Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta _käskyhuudon_, ylienkelin _äänen_ ja Jumalan _pasuunan kajahtaessa_." -- "Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille." -- "He [maailma] _näkevät_ Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella." -- "Katso, hän tulee pilvissä, ja _kaikkien silmät saavat nähdä hänet_." -- 1 Tess. 4: 16; 2 Tess. 1: 7, 8; Matt. 24: 30; Ilm. 1: 7.

Totuuden etsijöinä ei meidän kelpaa sanoa mitä näihin paikkoihin tulee, että _useammat_ niistä näyttävät tukevan sitä mielipidettä, mikä meistä on parempi, ja sitten jättää kaikki muut huomioonottamatta. Ennenkuin olemme saaneet sellaisen käsityksen, jossa Raamatun jokainen lausunto, kysymyksessä olevasta asiasta, tulee kylliksi kuulumaan, emme saa olla varmat päässeemme totuuden perille. Yksi ainoa Jumalan lause on yhtä totinen, ja yhtä luja perustus uskolle kuin sata lausetta. Olisikin ymmärtäväisempää etsiä sopusointuista käsitystä, kuin tehdä yksipuoliseen tulkintaan perustuvia johtopäätöksiä ja opinsuuntia, siten pettäen itseään ja muita.

Ylipäänsä eivät kristityt ollenkaan vaivaa itseään saadakseen näitä lauseita sopusointuun, ja siksi ovat heidän käsityksensä yksipuolisia ja vääriä. Jälkimäinen lauseryhmä on yhtä varma kuin ensimäinenkin ja opettaa näennäisesti suoran vastakohdan Herramme tulemisen ja läsnäolon hiljaiselle, huomaamattomalle, varasmaiselle tavalle. Paitsi näitä lausuntoja, saamme vielä kaksi muuta valaistusta hänen tulemisensa tavalle, nimittäin: "Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on _tuleva_ SAMALLA TAVALLA kuin te näitte hänen taivaaseen menevänkin", ja: "Niinkuin salama lähtee idästä ja näkyy länteen saakka, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva." (Apt. 1: 11; Matt. 24: 27.) Tullakseen oikeaan tulokseen, on näillekin annettava oikea arvo.