Raamatun tutkisteluja 2: Aika on lähestynyt

Part 1

Chapter 12,801 wordsPublic domain

Produced by Projekti Lönnrot

RAAMATUN TUTKISTELUJA II

Aika on lähestynyt

Kirj.

Charles T. Russell

Watch Tower Bible and Tract Society, Brooklyn. N.Y., U.S.A.

Kansainvälinen Raamatuntutkijain Yhdistys, Helsinki, Suomi, 1912.

"Vanhurskasten tie paistaa niinkuin nouseva aurinko, kasvaen vähitellen, kunnes päivä paistaa kaikessa kirkkaudessaan."

"Herran kasvoilta koittavat virvoituksen ajat; ja hän lähettää Jeesuksen Kristuksen, -- hänet oli taivaan pidettävä kaiken ennalleenasettamisen aikoihin asti, joista Jumala ammoisista ajoista asti on puhunut kaikkien pyhien profeettainsa suun kautta." "Te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas." Apt. 3: 19--21; 1 Tess. 5: 4.

SISÄLLYS:

Raamatun tutkisteluja.

ENSIMÄINEN LUKU.

JUMALAN MÄÄRÄÄMÄT ERITYISET AJAT JA AIKAKAUDET.

Jumalan määräämät ajat ja aikakaudet. -- Minkä tähden ne eivät ole selvemmin määrätyt. -- Ne ilmaistaan aikanaan. -- Harras halu tuntea tulevat ajat ja aikakaudet ansaitsee tunnustusta. -- Adventistien erehdykset. -- Profeetallisten aikojen varsinainen tarkotus. -- Nykyinen asemamme. -- Tulevan luvun tarkotus.

TOINEN LUKU.

RAAMATULLINEN AJANLASKU.

Ajanlaskun tarpeellisuus ennustusten ymmärtämiseksi. -- Raamatun antamia välttämättömiä vuosilukuja. -- Aadamin luomisesta vuoteen 1873 j.K. oli kuusituhatta vuotta. -- Raamatullisen ajanlaskun esittäminen suurissa ajanjaksoissa. -- Niiden yksityiskohtainen tutkiminen. -- Luomisesta siihen päivään, jolloin vedenpaisumus oli kuivanut. -- Liittoon asti Aabrahamin kanssa. -- Lain antamiseen asti. -- Kaanaan jakamiseen asti sukukuntien kesken. -- Tuomarien aikakausi. -- Kuninkaiden aikakausi. -- Hävityksen aikakausi. -- Vuoteen 1873 j.K. -- Missä tämä ajanlasku eroaa piispa Usherin ajanlaskusta, joka on otettu englantilaiseen Raamattuun. -- Herramme syntymisen oikea vuosiluku.

KOLMAS LUKU.

AIKAENNUSTUKSEN TOTEUTUMINEN KRISTUKSEN ENSIMÄISESSÄ TULEMISESSA.

Seitsemänkymmentä viikkoa Danielin ennustuksessa. -- Tapahtumia joita ennustettiin sattuviksi sinä aikana. -- Messiaksen tulemisen aika llmotettu ja periaate määrätty sen tavan kautta, jolla se on ilmotettu. -- Avain toisiin aikaennustuksiin. -- Kristuksen ristiinnaulitsemisen aika llmotettu -- Israelin erityinen suosio lopetettu vanhurskaudessa, mutta jatkettu yksityisille. -- Kaikkein pyhimmän voiteleminen. -- Hätä vuodatettu yksin jätetyn yli.

NELJÄS LUKU.

PAKANAIN AJAT.

Mitä pakanain ajoilla tarkotetaan. -- Niiden alku. -- Niiden pituus. -- Niiden loppuminen vuonna 1914. -- Näihin liittyviä tapahtumia. -- Näitä seuraavia tapahtumia. -- Kirjaimellinen ja esikuvauksellinen aika. -- Huomiota herättävä esikuva (tyyppi). -- Nykyisiä merkkejä. -- Jumalan valtakunta tulee kukistamaan pakanain hallituksen. -- Siksi on edellinen perustettu ennenkuin jälkimäinen loppuu -- ennen vuotta 1914. -- Syyt miksi pakanain hallitus sitä vastustaa. -- Miten ja milloin kaikki lopullisesti tulevat ilolla ottamaan vastaan sen. -- Kaikkien kansojen toivo on tuleva.

VIIDES LUKU.

MEIDÄN HERRAMME PALAAMISEN JA ILMESTYMISEN TAPA.

Yhtäpitäväisyys Herramme toisen tulemisen ja jumalallisen suunnitelman muiden osien kanssa. -- Millätavoin ja milloin Seurakunta tulee näkemään hänet. -- Millätavoin ja milloin Herran kirkkaus on niin ilmestyvä, että kaikki liha yhdessä näkee sen. -- Näennäisesti toistensa kanssa ristiriidassa olevat ilmotukset näytetään olevan keskenään yhtäpitävät. -- Hän tulee "niinkuin varas". -- "Ei nähtävällä tavalla". -- Ja kumminkin "sotahuudolla". -- "Äänillä". -- Ja "suuren pasuunan äänellä". "Hän on ilmestyvä tulenliekissä kostamaan". -- Ja kumminkin on hän tuleva "samalla tavalla", kuin hän meni pois. -- Profetallisen ajan tärkeys tämän yhteydessä osotettu. -- Millä tavalla nykyiset merkit ovat sopusoinnussa kaiken tämän kanssa.

KUUDES LUKU.

MAAN SUURI RIEMUVUOSI.

Mooseksen ennustamat "ajat, jolloin kaikki ennalleenasetetaan". -- Vuosiluku niiden alkamiselle ilmaistu. -- Ne eivät voi alkaa ennenkuin suuri Ennalleenasettaja on tullut. -- Todistuksia laista. -- Vakuuttavia totuuksia profeetoista. -- Johdonmukaisia johtopäätöksiä niistä, yksitellen ja yhteisesti tarkastettuina. -- Nykyisten merkkien yhtäpitäväisyys näiden kanssa.

SEITSEMÄS LUKU.

RINNAKKAISET ARMOTALOUDET.

Juutalainen aika evankeliajan esikuva. -- Merkillinen rinnakkaisuus eli vastaavaisuus näiden kahden armotalouden välillä. -- Kuitenkin eivät ne erilaiset. -- Kristillisen ajanjakson, vastakuvan, korkeampi etevyys. -- Lihallisen ja hengellisen Israelin keskinäinen vertailu. -- Tärkeitä rinnakkaisuuksia tarkastettu. -- Etenkin ajanrinnakkaisuuksia otettu huomioon. -- Lihallisen Israelin suosion aikoja. -- Heidän suosiosta erottamisensa aika. -- Ennustuksissa näytetty epäsuosion ajan olevan suosion ajan pituisen. -- Apostolinen todistus, että heidän epäsuosion aikansa on hengellisen Israelin korkean kutsumisen aika. -- Evankelisen ajan pituus siten välillisesti, mutta selvästi näytetty, -- Raamatullisen ajanlaskun, riemuvuositodistuksen pakana-aikain ja toisien ennustuksien sopusointu sen kanssa, mitä nämä rinnakkaisuudet opettavat, on vastaansanomaton, lopullinen ja vakuuttava.

KAHDEKSAS LUKU.

ELIJA ON ENSIN TULEVA.

Tämän tärkeän ennustuksen suhde toiseen tulemiseen. -- Osittainen ja esikuvauksellinen toteutuminen Johannes Kastajassa, -- Oikea toteutuminen. -- Näky pyhällä vuorella, -- Ihmeellisiä vastaavaisuuksia Elijan, esikuvan ja vastakuvauksellisen Elijan välillä. -- Aika on käsissä. -- Katsaus. -- Elijan seuraaja, Eliisa.

YHDEKSÄS LUKU.

SYNNIN IHMINEN -- ANTIKRISTUS.

Antikristuksen täytyy kehittyä, ilmestyä ja kukistua ennen Herran päivää. -- Vastakkainen mielipide tästä asiasta tarkastetaan. -- Profeetallinen kuvaus. -- Hänen syntymisensä. -- Hänen nopea kehityksensä. -- Historian kuvaus ja Raamatun esitys käyvät yhteen. -- Hänen valtakuntansa on matkimista. -- Hänen päänsä ja suunsa huomattavat. -- Hänen suuret pöyhkeilevät rienaamisensa. -- Hänen Tienaavat oppinsa. -- Miten hän on hävittänyt Korkeimman pyhiä. -- Hänen tuhatvuotinen hallituksensa. -- Antikristus lyöty hengen miekalla. -- Hänen kuolinkamppailunsa ja loppunsa.

KYMMENES LUKU.

AIKA ON LÄHESTYNYT.

Ei mikään ole estämässä. -- Kristuksen vallan pystyttäminen, se työ, jota nyt tehdään. -- Ennustuksen todistus yhtäpitävä. -- Maailman viisaat näkevät paljon. -- Vartioivat pyhät näkevät selvemmin. -- Tärkeää kaikille pitää silmät auki oikeaan suuntaan.

Raamatun Tutkisteluja.

Kristityt ihmiset ovat yhä enemmän heränneet näkemään sen tosiasian, että aikamme suuri epäuskon aalto tunkeutuu kristillisyyteen. Tämä ei kuitenkaan ole sellainen häväisevä jumalankieltäymys, jota edustivat Thomas Paine ja Robert Ingersoll, vaan hienostuneempi epäusko, joka esiintyy kaikissa aikamme opeissa, ja joka tekee vaaran niin paljon väijyvämmäksi.

Seikka on se, etteivät ainoastaan suuremmat korkeakoulut heikennä sivistyneempien uskoa, vaan myöskin yleiset koulukirjat, ja erittäinkin ne, joita käytetään oppikouluissa, terottavat samaten epäluottamusta raamattua kohtaan sen kanssa ristiriidassa olevien oppien kautta. Jos joku meidän aikamme yliopistollisen sivistyksen saanut kansalainen selittäisi uskovansa raamattuun henkeyttämänä kirjana, saisi hän osaksensa pilkkaa tovereittensa puolelta -- pilkkaa, jota harvat tahtoisivat tai voisivat kärsiä. Korkeintaan tavattaisiin harvalukuinen joukko, joka selittäisi, että he uskovat, että Jeesus ja hänen apostolinsa olivat vilpittömiä, joskin he tekivät suuren erehdyksen käyttäessään opetuksessaan lauseita Vanhasta Testamentista ikäänkuin ne olisivat olleet hengen elähyttämiä.

Sellainen usko Jeesukseen ja hänen apostoleihinsa ei ole uskoa ensinkään, sillä jos meidän aikamme "korkeat kriitikot" ovat kyllin viisaita ymmärtämään, milloin Herra ja hänen apostolinsa erehtyivät viitatessaan Vanhaan Testamenttiin, silloin ovat nämä meidän aikamme miehet sopivia tulemaan meidän johtajiksemme -- ollen enemmän hengen elähyttämiä kuin Jeesus ja hänen apostolinsa.

Kun seuramme on nähnyt aikamme tarpeen, koettaa se kaikin voimin hillitä virtaa ja pystyttää Herran "lippua kansojen eteen." Se on toimittanut painosta joukon raamatun tutkisteluja (joista tämä on yksi) kaikkien yhteiskuntien kristittyjä ihmisiä varten, jotta niitä käytettäisiin auttavana kätenä kaikille ymmälle oleville kysyjille, joiden käsiin nämä kirjat Jumalan johdolla joutuneekin. Niitä voidaan ostaa joko suorastaan seuran varastosta tai sen kolportööreiltä, jotka tarpeen mukaan lähellä ja kaukana levittävät näitä auttavia käsiä.

Kristittynä miehenä tai naisena on sinulla joko lapsia tai sukulaisia, naapureita tai ystäviä, joihin sinulla on vaikutusta, ja jotka ehkä kysyvät neuvoa, sanoen: "Kuinka voimme tietää, että löytyy Jumala?" tai "Mikä todistaa, että Raamattu on hengen elähyttämä kirja?" Ei ole kauvemmin viisasta kutsua niitä ymmärtämättömiksi kysymyksiksi tai sanoa: "Oletko epäilijä?"

Kuinka pätevä olisitkaan vastaamaan näihin samoin kuin useihin toisiin kysymyksiinkin, niin ei sinulla ehkä ole tarvittavaa aikaa tai tilaisuutta siihen. Kuinka sopivaa onkaan silloin ottaa kirjahyllyltä kysymyksessä olevaan aineeseen sopiva osa ja sanoa kysyjälle: Istuudu ja lue, ja kysymykseesi olet saava täydellisen ja tyydyttävän vastauksen, ja jos epäilyksesi vielä heräävät, tule silloin jälleen ja lue sama uudelleen.

Ehkä olet epwortliiton, kristillisen endeavoryhdistyksen tai jonkun muun nuorisoliiton jäsen. Ehkä sinua kehotetaan lyhyesti käsittelemään jotakin raamatullista ainetta. Kuinka sopivaa onkaan silloin valita joku näistä tutkisteluista (jotka käsittelevät melkein kaikkia aineita) ja löytää siitä sopivat raamatun paikat lueteltuina. Saarnaajat käyttävät niitä sillä tavalla, kun he valmistavat erityisiä saarnoja tai esitelmiä.

Me pyydämme kaikkia kristityitä ihmisiä kaikissa yhteiskunnissa yhtymään meihin työssä ojentaa näitä "auttavia käsiä" kasvavalle sukupolvelle. Ainoankin ystävän pelastaminen epäilyksistä ja epäuskosta, maksaisi tuhatkertaisesti näiden tutkistelujen hinnan.

ENSIMÄINEN LUKU.

JUMALAN MÄÄRÄÄMÄT ERITYISET AJAT JA AIKAKAUDET.

Kuten "Aikakausien Suunnitelmassa" meidän tarkotuksenamme oli osottaa jumalallisen toimenpiteen huomatuimmat ulkopiirteet ihmiskunnan pelastamiseksi puhtaasti Raamatun kannalta, niin on tämän niteen päämäärä näyttää, perustuen samaan alkulähteeseen, että suunnitelman eri piirteillä on tarkalleen määrätyt ajat ja aikakaudet täytäntöönpanemistansa varten; että suunnitelman mennessä eteenpäin on jokainen uusi piirre toteutunut tarkalleen määrättynä aikana; sekä että _aika on nyt lähestynyt_ kärjistyäkseen maan kaikkien sukukuntien siunaamiseksi. -- 1 Moos. 28: 14; Gal. 3: 16.

Evankeliumin ajan pitkien vuosisatojen kuluessa on seurakunta Herransa opetuksen mukaisesti rukoillut: "Tulkoon valtakuntasi; tapahtukoon tahtosi maankin päällä niinkuin taivaassa." Mutta, uneliaitten lasten tavoin, kun aika tuli pitkäksi, ovat monet kokonaan unohtaneet näiden sanojen sisällyksen, niin että ne nyt näyttävät kuolevan heidän huulillaan. Kaikille, joiden sydän vielä on kiintynyt Herraan, me huudamme Apostoli Paavalin sanoilla: "Jo on hetki teidän unesta nousta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Yö on loppuun kulumassa ja (tuhatvuotiskauden) päivä lähestyy." (Room. 13: 11.) Niin se on oven edessä. Taivasten valtakunta on nyt lähestynyt, ei sikiö- tai alkutilassaan kuten Herramme ensimäisessä adventissa (Matt. 3: 2), vaan siinä merkityksessä kun hän sanoo sen vielä tulevan (Joh. 18: 36, 37) -- "voimassa ja suuressa kunniassa."

Kuitenkin ainoastaan ne, jotka ovat huolellisesti tutkineet Aikakausien Suunnitelmaa, ovat valmistuneet ottamaan vastaan tämän niteen opetuksen Jumalan määräämien aikojen ja aikakausien suhteen tämän suunnitelman eri piirteitten kehityksessä, ja niiden lopullisessa täyttymisessä. On toivottavaa, ettei kukaan ryhdy tämän tutkimiseen ennenkuin on kauttaaltaan ymmärtänyt edellisen niteen opetuksen. Muutoin ei siitä tule hänelle ruokaa aikanaan. Totuus on ainoastaan silloin ruokaa aikanaan, kun me olemme valmistuneet ottamaan vastaan sitä. Lapsi ei voi ennen ryhtyä ratkaisemaan matemaattisia tehtäviä ennen kuin hän ensin on oppinut käyttämään kuvioita ja kieltä. Niin on myös jumalallisen totuuden laita: se on rakennettu askel askeleelta, ja voidaksemme ymmärtää sitä, täytyy meidän seurata Jumalan määräämää järjestystä -- huolellisesti, koetellen jokaista uutta ottamaamme askelta Raamatun avulla, kuitenkaan pelkäämättä ottaa sitä, kun olemme saaneet sille varman pohjan. Ainoastaan niitä, joilla on luja luottamus Jumalaan, ja jotka kaikista epäilyksistä ja vastaan sanomisista tekevät lopun sanoilla: "Niin sanoo Herra", voi Jumalan henki johtaa eteenpäin kulkevaan totuuteen, kun aika sitä varten on tullut -- johtaen heitä uusissa ja suojellen heitä niissä vanhoissa asioissa, joita sama totuuden ojennusnuora voi hyväksyä ja lujittaa.

Ainoastaan sellaisia on Jumalalla aikomus johtaa. Aikakauden lopussa, joka on elonkorjuun aika, on paljon totuutta kypsynyt ilmitulemista varten, jota Jumala entisinä aikoina ei ole tehnyt tunnetuksi edes uskollisimmille ja uhrautuvaisimmille lapsilleen. Profeetta Habakkuk selittää (2: 3) ettei ennustus, joka koskee Jumalan suunnitelman ihanaa täyttymystä, tule _lopun ajalla_ pettämään, ja muutamille Jumalan lapsille tulee se puhumaan niin selvää kieltä, että he tulevat kykeneviksi, kuten on määrätty, piirtämään sen tauluille, niin että toiset tämän avun kautta voivat sen lukea selvästi. Daniel selittää myös (12: 4, 9, 10), että tieto on kasvava, sekä että viisaat (uskon kautta) voivat ymmärtää ennustuksen.

Meidän tarkotuksenamme tässä ei ole ennustaa, käyttäen inhimillistä mielikuvitusta alkulähteenä, eikä missään suhteessa mennä yli sen, mitä on kirjotettu pyhässä Raamatussa. Sentähden, syrjäyttäen kaikki inhimilliset viisastelut, me koetamme ammentaa yksinomaan jumalallisen totuuden lähteestä, pyrkien selittämään ennustuksia tulevien ja toteen käyneitten ennustusten valossa. Me tahdomme tämän selvästi piirtää tauluille, jonka Jumala tosin käski sulkea sinetillä, ja jota sentähden ei ole voitu ymmärtää ennen tätä lopun aikaa, mutta johon hän antoi vakuutuksen, että se _silloin_ tultaisiin ymmärtämään.

Tässä niteessä me esitämme ketjun todistuksia Jumalan määräämistä ajoista ja aikakausista, tutkien tarkkaan Raamatun perustuksella jokaisen kohdan, koska ne, kokonaisuudessaan suhtautuen toisiinsa kuten renkaat ketjussa, kertovat niin laajakantoisesta ja syvälle ulottuvasta suunnitelmasta sekä sellaisesta sopusoinnun täydellisyydestä, että uutteran ja vilpittömän tutkijan täytyy selvästi huomata, miten paljon ne ovat yläpuolella ihmisen ajatuksen leveyttä ja syvyyttä, eivätkä sentähden voi olla inhimillistä alkuperää.

Me huomaamme, että evankeliumiaikakauden loppua samoin kuin juutalaisen aikakauden loppua kutsutaan elonkorjuuksi (Matt. 9: 37; 13: 24, 30, 39.) Nämä molemmat kestävät neljäkymmentä vuotta. Me näemme myös, että profeetallisten todistusten säteet huomattavalla tavalla kohdistuvat erittäinkin tämän aikakauden elonkorjuuseen, johon myöskin koko juutalaisen aikakauden valo -- koska sillä oli esikuvauksellinen luonne -- yhdistyy kirkkaaksi polttopisteeksi. Tässä valossa me voimme nyt selvästi nähdä Jumalan majesteetilliset askeleet, ei ainoastaan menneiden aikakausien kuluessa, vaan myös hänen suunnitelmansa nykyisessä toimeenpanemisessa. Ei kuitenkaan siinä kyllin. Vaan kuten hän lupasi osottaa meille tulevia asioita (Joh. 16: 13), niin me näemme nyt ihmeellisellä tarkkuudella hänen viisaan huolenpitonsa kaikkien ihmisten siunaamiseksi koittavan tuhatvuotiskauden kuluessa -- vieläpä sen ihanaan täyttymiseen asti "kaiken ennalleenasettamisessa". Me näemme monen suuren ja ihmeellisen tapahtuman kohdistuvan tähän elonkorjuuseen. Silloin tulee tuo suuri hädän aika, Jehovan päivä, Antikristuksen lopullinen ja täydellinen kukistuminen ja suuren Babylonin lankeaminen, alku juutalaisten suosion palaamiseen, meidän Herramme toinen adventti ja hänen valtakuntansa pystyttäminen sekä pyhien ylösnouseminen ja palkitseminen.

Me huomaamme ennustuksista, että tämän elonkorjuuajan alku ja loppu ovat selvästi osotetut, samoinkuin ne tapaukset, joiden aika on tällöin täyttyvä. Tämän niteen tarkotuksena on kiinnittää huomio profeetallisen ajan eri piirteisiin ja seurata ajan tapahtumia niiden huippukohtaan asti. Voidakseen ottaa vastaan sen todistuksen, täytyy lukijalla olla korvat kuulla (Ilm. 2: 7; Matt. 11: 15), ja täytyy hänen päättää nöyrästi syrjäyttää monia omistamiaan mielipiteitä huomatessaan, etteivät ne ole sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Me olemme vakuutetut, että ne, joilla on tällainen mieli, ja jotka kärsivällisesti, huolellisesti ja järjestyksessä lukevat tämän kirjan läpi, tulevat epäilemättä saamaan siitä suurta siunausta. Jos hyvä ja vilpitön sydän ottaa nämä opetukset vastaan, niin me vakuutamme, että niistä on tuleva voima erottamaan sellaisia maailmasta ja kypsyttämään heidät nisun tavoin aittaa varten. Meidän käsityksemme mukaan on Herra määrännyt näiden ennustusten ilmitulemisen nyt juuri virkistämään ja kypsyttämään ja erottamaan pyhiä, kuten nisua rikkaruohoista, tänä elonkorjuun aikana.

Se, jonka on sallittu katsoa Jumalan suuremmoiseen aikakausien suunnitelmaan, joka niin selvästi esittää tarkkaan järjestetyn jumalallisen suunnitelman syvän tarkotuksen ja ihmeellisen kantavuuden kuten se edellisessä niteessä on esitetty, saa varmaankin armon kokea, mitä Jumala suunnitelmansa aikojen ja aikakausien suhteen on suvainnut ilmottaa. Sen huomio näihin asioihin on tuleva monin verroin suuremmaksi kuin ainoankaan toisen edellisinä aikakausina, jolloin ei ole nähty niitä suuria siunauksia, jotka ovat olleet varattuna kaikille. Uskolliset Jumalan lapset ikävöivät tietää, milloin kunnian Kuningas tulee, ja pimeyden ruhtinas sidotaan; milloin valon lapset loistavat kuten aurinko ja pimeys tulee hälvenemään; milloin pyhät saavuttavat täydellisyyden Jumalan lapsina, ja huokaava luomakunta vapautetaan katoavaisuuden siteistä; milloin taivaallisen Isän ihana luonne on hämmästyvälle maailmalle täydelleen ilmenevä, taivuttaen kaikkien vanhurskautta rakastavien sydämet ylistykseen, rakkauteen ja kuuliaisuuteen.

Siltä jolla ei ole tällaista toivomusta, puuttuu harrastusta ja ymmärrystä Jumalan suunnitelmaan. Apostoleilla, profeetoilla ja enkeleillä on ollut tämä halu ja ovat he innokkaasti tutkineet _aikaa_, jonka Jumalan henki on määrännyt profeettain kautta. Ja Jumalalle on mieleen tällainen harrastus hänen lapsiensa puolelta; ja joskaan tätä toivomusta ei kenenkään suhteen tähän asti ole voitu tyydyttää, koska ei ole ollut sovelias aika, niin ei Jumala kuitenkaan ole tällaista harrastusta vastustanut. Päin vastoin kutsuu hän tiedustelevaa Danielia suuresti rakastetuksi, ja vastaa hänen kysymykseensä niin pitkälle kuin oli mahdollista hänen suunnitelmansa mukaan.

Tällaista tiedustelemista ei sentähden pidä pitää sopimattomana tunkeutumisena Jumalan salaisuuksiin. Jumala tahtoo, että meillä olisi tällainen harrastus hänen suunnitelmiinsa, ja kehottaa meitä "tutkimaan Raamatuita", ja "ottamaan vaarin profeetallisesta sanasta", jotta me olisimme oikeassa suhteessa totuuteen ja voisimme sen nopeasti omistaa, kun sen _aika on tullut_. Salaiset asiat kuuluvat Jumalalle, mutta ilmotetut meille ja meidän lapsillemme ijankaikkisesti. (5 Moos. 29: 29). Jos me sentähden tarkkaan pysymme kiinni Jumalan sanassa välttäen joutavia arveluja, niin on meillä luja pohja jalkaimme alla. Jos Jumalan suunnitelma ja ajat ja aikakaudet eivät ole ilmotetut Raamatussa, niin ei kukaan voi niitä löytää; eikä Jumala ole profeettainsa ja apostoliensa kautta ilmottanut mitään, jonka hän olisi aikonut ijankaikkisesti kätkeä. Aikanaan ja jumalallisen suunnitelman piirteitten, sen aikojen ja aikakausien mukaisesti ilmotetaan nämä asiat valvoville. Kuitenkaan ei suunnitelmaa kokonaisuudessaan eikä siihen kuuluvia aikoja voitu ymmärtää, ennenkuin oli tullut tätä varten määrätty aikakausi, "lopun aika". (Dan. 12: 9, 10). Ja muistakaamme, että ennenkuin on tullut Jumalan aika ilmottaa hänen salaisuuksiaan, ei tieto eikä hurskaus voi niitä keksiä. Joskin ennustukset vuosisatoja ovat olleet kaikkien silmien edessä, _ei_ niitä _ole voitu_ avata, eikä lukea niiden salaisuuksia ennenkuin oikea aika on tullut.

Kun muutamat hänen oppilaistaan tulivat meidän Herramme luokse tiedustellakseen Jumalan valtakunnan pystyttämisen aikaa, ennenkuin aika oli tullut sen paljastamista varten, vastasi hän: "Ei teidän tule tietää aikoja tai hetkiä, jotka Isä on valtansa nojalla määrännyt." (Ap. t. 1: 7). Toisen kerran sanoi hän saman aineen suhteen: "Siitä päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä. Olkaa varuillanne, valvokaa ja rukoilkaa, sillä ette tiedä milloin se aika tulee... Mutta minkä teille sanon, sen sanon kaikille: _valvokaa_." -- Mark. 13: 32, 33, 37.

Näitä Herramme sanoja ei voi niin ymmärtää, ettei Isää lukuunottamatta kukaan _koskaan_ saisi tietää näistä ajoista ja aikakausista. Yhtä vähän todistavat ne sitä, ettemme _nyt_ voisi tietää näitä aikoja ja aikakausia, kuin ettei meidän Herramme nyt voisi niitä tietää. Ja se tosiasia, että Isämme suunnitelman pääpiirteet, samoin kuin hänen aikansa ja aikakautensa, nyt selvästi erotetaan, todistavat eittämättömästi, että me elämme pahan hallituksen lopun aikoja, ja tuhatvuotiskauden aamusarastuksessa, jolloin tieto oli kasvava ja ymmärtäväiset tulisivat sen ymmärtämään. (Dan. 12: 4, 10.) Ellei ennustuksia koskaan voitaisi ymmärtää, niin ei olisi ollut mitään järjellistä syytä niiden antamiseen.

Nämä Mestarimme lausunnot osottavat, että Jumala ei ole jättänyt suunnitelmiensa eri osia oman onnensa tai sattuman varaan, vaan on hänellä tarkoin _määrätyt_ ajat ja aikakaudet jokaista suuren työnsä piirrettä varten. Ja hänen ääretön voimansa ja viisautensa takaa sen, ettei tule tapahtumaan mitään erehdystä tai viivytystä.

Nämä sanat terottavat siis sen ajatuksen, että tähän aikaan asti ei Isä ollut ilmaissut suunnitelmansa yhteydessä olevia aikoja ja aikakausia kellekään, ei edes meidän Herrallemme Jeesukselle. Kaukana siitä yleisestä mielipiteestä, että meidän Herramme olisi soimannut näiden aikojen ja aikakausien etsimistä ja harrastamista, _kieltäen_ mainituilla sanoilla sellaisen tutkimisen, on totuus ennemmin päin vastainen. Hänen sanansa osottavat selvästi, että joskaan heidän _ei nyt_ annettu tietää aikoja ja aikakausia, tulisi aika, jolloin ne olisivat tärkeästä merkityksestä, ja jolloin ne ilmotettaisiin niille, jotka silloin valvoisivat. Tietäen sen tosiasian, että nämä jonakin aikana paljastettaisiin, ja että niillä _silloin_ tulisi olemaan suuri merkitys, hän kehottaa heitä "_olemaan varuillaan_":, eikä jättäytymään välinpitämättömyyteen niiden suhteen, vaan "_valvomaan_", lakkaamatta, jotta he voisivat tietää milloin oikea aika oli tullut.